Kirurgi ammentaa voimaa Raamatun kirjeistä

Vaativia leikkauksia tekevä kirurgi Hanna Seppänen toteuttaa kutsumustaan usein lohduttomassa maisemassa. Vain murto-osa haimasyöpää sairastavista potilaista on elossa viiden vuoden kuluttua. Nyt hän kertoo, mikä saa hänet kestämään.

Kirurgi Hanna Seppänen saapuu Paloheinän ulkoilumajalle Helsingissä. Paikkaan, jota hän tarvitsee. Lähellä olevilla laduilla hänellä on tapana hiihtää. Liikuntaa kaipaa vastapainoksi vaativalle työlle. Hän leikkaa Meilahden sairaalassa haima- ja mahasyöpiä.

– Tällä hetkellä työstäni on 30 prosenttia tutkimusta ja loput potilastyötä, johon kuuluvat myös nämä leikkaukset, Seppänen kertoo.

Lisää vuosia

Haimasyöpä on pahassa maineessa ja syystä. Tautiin sairastuu yli tuhat suomalaista joka vuosi, ja heistä vain 7–8 prosenttia on elossa viiden vuoden kuluttua diagnoosista.

– Jos emme tekisi mitään, elossaoloaika olisi alle vuoden. Ja aina joskus potilaita myös paranee, Seppänen huomauttaa.

– Vähän aikaa sitten vastaanotollani kävi potilas, jonka olin leikannut viisi vuotta sitten. Hänellä oli pahasti edennyt tauti. Mutta nyt hän oli täysin vapaa taudista. Herää kysymys, oliko kasvaimessa joitakin piirteitä, jonka vuoksi solusalpaajahoidot tehosivat hyvin, hän pohtii.

Suurin osa sairastuneista on 60–70-vuotiaita, mutta nuoriakin potilaita on toisinaan, onneksi harvoin. Vielä ei tiedetä, mistä haimasyöpä johtuu. Näin ollen sitä ei voida ehkäistä.

– Tavoitteemme on, että saisimme haimasyövän varhaisemmin kiinni, jolloin olisi paremmat parantamisen edellytykset. Nykyään haimasyöpä löydetään niin myöhään, että leikkaushoitoon pääsee Suomessa vain reilut kymmenen prosenttia potilaista.

Haluan uskoa, että Jumala auttaa työssäni löytämään niitä asioita, jotka voisivat auttaa ihmisiä.

Ennuste kiinnostaa kaikkia

Ennen leikkausta Seppänen keskustelee potilaan kanssa. Hän koettaa olla tämän tilanteesta mah- dollisimman rehellinen. Kaikki potilaat haluavat tietää ennusteen, mutta sitä on vaikea arvioida ennen leikkausta. Eri tautimuodot voivat yllättää. Haimasyöpäleikkaukseen liittyy myös mahdollisuus, että potilas menehtyy. Sairaalapapin kutsuminen paikalle on Seppäsen mukaan kuitenkin harvinaista.

Hanna Seppäselle liikunta ja tutkimustyö toimivat hyvänä vastapainona vaativalle potilastyölle.

– Potilaat ovat useimmiten vanhempaa ikäluokkaa ja tapaavat ajatella, että siinä vaiheessa on kaikki toivo mennyt, jos sairaalapappikin pyydetään paikalle. Vaikka eihän se tietenkään niin aina mene. Leikkaukset ovat pitkiä, ne saattavat kestää koko päivän.

– Niiden aikana on sellainen adrenaliinipiikki, ettei tule nälkä eikä vessahätä, Seppänen kertoo.

Haasteellisuus kiehtoo

Potilastyö on toisinaan melko lohdutonta. Sitä tasapainottaa tutkimustyö.

– Siihen kanavoin murhetta ja epätoivoa. Se virkistää minua. Tapaan samanhenkisiä ihmisiä, joilla on intoa löytää apuja tähän tautiin. Minua kiehtoo tässä työssä myös sen haasteellisuus, Hanna Seppänen kertoo. Mutta jaksamisen kannalta on tärkeää, että elämässä on muutakin kuin työ.

– Liikunta on olennainen tapa huolehtia hyvinvoinnista. Onneksi miehenikin liikkuu ja kannustaa liikkumaan. Olisi niin helppoa jäädä tietokoneelle tai sohvalle.

Seppänen myöntää, että jatkuva syöpien parissa askaroiminen on saanut hänet välillä pelkäämään läheistensä puolesta.

– Jos läheisilläni on jotain oireita, heidän pitää heti mennä kaikkiin tutkimuksiin. Itseni kohdalla en ole ihan niin herkkä.

Kirjeet kolahtavat

Hanna Seppäsen elämää kannattelee kristillinen vakaumus. Aviomies Lauri Seppänen työskentelee pappina Tuusulan seurakunnassa.

– Kirkossakäyntini on pitkälti hänen ansiotaan. Korona-aikana oli hiljaisempaa, mutta silloinkin katsoimme jumalanpalveluksia netistä. Lisäksi hengellinen elämä ystävien ja perhepiirin kanssa on minulle tärkeää sekä Raamatun lukeminen, sen tutkiminen, Seppänen sanoo.

Hän kuvailee olevansa Raamatun lukemisessaan ”järjestelmällisen epäjärjestelmällinen”. Joka päivä hän lukee Raamattua ainakin vähän.

– Viime aikoina olen lukenut erityisesti Uuden testamentin kirjeitä. Ne jotenkin vain heräsivät. Huomaan, että joskus pitää lukea kirje useita kertoja läpi. Myöhemmillä kerroilla sieltä voi nousta aivan uudenlaisia asioita esiin.

He olivat miehensä kanssa hiljattain myös teologian tohtori Eero Junkkaalan vetämällä opintomatkalla Israelissa.

– Olin siellä jotenkin aivan onnessani, kun kuljimme raunioilta toisille.

Elämänsä ja uransa tavoitteet Seppänen ammentaa nimenomaan Uuden testamentin kirjeistä.

– Paavalin hengessä haluan juosta oman juoksuni ja päästä maaliin. Haluan uskoa, että Jumala auttaa työssäni löytämään niitä asioita, jotka voisivat auttaa ihmisiä.

PETRI VÄHÄSARJA

Kolumni

HARRI KOSKELA

K irjoittaja on Joensuussa asuva psykologian väitöskirjatutkija ja teologian tohtori. Hänen perheeseensä kuuluvat Hanna-vaimo, kaksi aikuista lasta ja yksi puolen vuoden ikäisenä kuollut lapsi.

”ONKO USKONTO HYVÄKSI TERVEYDELLESI?

Uskonnon vaikutukset fyysiseen ja henkiseen terveyteen.”

Tämä on maailman johtavan uskonnon ja terveyden suhdetta tutkivan professori Harold Koenigin yhden kirjan otsikko. Jos seuraa uutisia, joissa käsitellään uskontoa ja hengellisyyttä, vastaus on todennäköisesti, että uskonto ja hengellisyys aiheuttavat enemmänkin pahoinvointia kuin hyvinvointia. Tämä johtuu siitä, että mediaa ohjaa lainalaisuus, jonka mukaan huono uutinen on ”hyvä” uutinen.

MUTTA MITÄ SANOO tieteellinen tutkimus? Uskonnon ja hyvinvoinnin suhdetta on tutkittu kansainvälisesti erittäin paljon. Kahdessa uskonnon ja terveyden suhdetta käsittelevässä käsikirjassa on arvioitu 3 300 määrällistä tutkimusta. Kansainvälinen tutkimusnäyttö uskonnollisuuden sekä terveyden ja hyvinvoinnin välisestä positiivisesta yhteydestä on vahvaa. Uskonnollisuus on yhteydessä muun muassa toiveikkuuteen, myönteiseen asenteeseen, elämän tarkoituksen kokemiseen ja itsetuntoon.

EDUSKUNNAN TULEVAISUUSVALIOKUNTA julkaisi maaliskuussa raportin, jossa käsiteltiin laaja-alaisesti suomalaisten hyvinvointia ja pahoinvointia. Kirjoitin julkaisuun artikkelin yhdessä psykologian emeritusprofessori Markku Ojasen kanssa uskonnollisuuden yhteydestä hyvinvointiin, onnellisuuteen ja pahoinvointiin. Ojanen on tutkinut onnellisuutta viiden vuosikymmenen ajan. Hänen mukaansa uskonnollisuus on yhteydessä hyvinvoinnin, tyytyväisyyden tai onnellisuuden kokemiseen. (Eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan julkaisu 6/2022: Miten Suomi voi nyt ja tulevaisuudessa?)

Psykologian väitöstutkimuksessani tutkin uskonnollisuuden yhteyttä koettuun hyvinvointiin. Lähettämääni kyselylomakkeeseen vastasi 877 henkilöä 3 000 henkilön otoksesta. Tutkimustulosten mukaan uskonnollinen osallistuminen ja yksityinen sisäinen uskonnollisuus ovat yhteydessä useaan henkisen hyvinvoinnin ulottuvuuteen, kuten koettuun hyvinvointiin, innostuneisuuteen ja elinvoimaan, tukea antaviin ihmissuhteisiin ja yhteisölliseen hyvinvointiin.

USKONNOLLISUUS on positiivisessa yhteydessä koettuun hyvinvointiin suunnilleen saman verran kuin psykiatrinen sairaus, alkoholiriippuvuus tai liikunnan vähäisyys ovat negatiivisessa yhteydessä siihen. Lisäksi uskonnollinen osallistuminen on positiivisessa yhteydessä tukea antaviin ihmissuhteisiin yhtä paljon kuin korkea-asteinen koulutus ja erittäin hyvä terveys.

Tieteellinen tutkimus kyseenalaistaa vahvasti median esittämän käsityksen uskonnon ja hengellisyyden haitallisesta vaikutuksesta. Asia on juuri päinvastoin. Ihmiset, jot ka uskovat Jumalaan ja Jeesukseen, rukoilevat sekä käyvät jumalanpalveluksissa ja hengel lisissä tilaisuuksissa, voivat yleisesti ottaen paljon paremmin kuin muut ihmiset.

KUN SEURAAVAN KERRAN sen, jossa käsitellään uskontoa negatii visesti, voit todeta, että hengellisyys ja uskonto tekevät pääosin hyvää te veydelle. Tämä on myös professori Koenigin ja monien muiden tutki joiden esittämä tutkittu tieto.

Uskonnon ja hyvinvoinnin suhdetta on tutkittu paljon.