Donkki

23 TEHTÄVÄÄ . TARINOITA . vÄRITYSKUVA SARJIS . ASKARTELU - ja LUKUJÄRJESTYS!


23 TEHTÄVÄÄ . TARINOITA . vÄRITYSKUVA SARJIS . ASKARTELU - ja LUKUJÄRJESTYS!
Päätoimittaja
Aleksi Soininen
Toimitussihteeri
Karoliina Kangas
Kuvittaja
Sini Kuparinen
Raamattuaukeamien kuvittaja
Henri Kähkönen
Tehtävät
Henri Kähkönen
Heidi Tohmola
Maria Vuorma
Karoliina Kangas
Asta Vuorinen
Liisa Tripoi
Taittaja
Liisa Tripoi
www.donkki.net
Toimituksen osoite
SEKL/Donkki
Opistotie 1
12310 Ryttylä
(019) 779 2222
donkki@sekl.fi
Tilauspalvelu:
uusitie@atex.com
03 4246 2205
Kustantaja
Kustannus Oy Uusi Tie
Julkaisijat
Suomen Ev.lut. Kansanlähetys
Raamatunlukijain Liitto
Tämä teos on tekijänoikeuslain nojalla suojattu.
ISSN 1456-3118
Jokaisessa Donkin numerossa on kuusi jaksoa, joissa käsitellään lehden teemaa. Jakso koostuu kolmesta osasta: tarinasta, raamattuopetuksesta ja tehtävistä. Näiden lisäksi Donkissa on runsaasti mielenkiintoisia palstoja.
Donkki-lehden sivuilla seikkailee Donkki-aasi hyvien ystäviensä Ruutin ja Sakun kanssa. Donkki on tunteellinen ja huumorintajuinen aasi. Se rakastaa Raamattua, porkkanoita ja oljissa piehtarointia. Ruut on menevä seikkailijatar, jolla on mahtava mielikuvitus. Hänen luokkakaverinsa, vauhdikas ja punatukkainen Saku, harrastaa skeittailua ja soittaa kitaraa. Kaikki kolme ystävystä käyvät myös ahkerasti Donkkis Big Night -illoissa.
Ystävyys on taivaan Isän keksintö. Hän on myös antanut meille parhaan ohjeen ystävyyteen: mieti, miten toivoisi itseäsi kohdeltavan ja tee sitten niin muille. Jeesus on uskollisin ja parhain ystävämme, joka näyttää myös esimerkkiä siitä, millaista
1. Mikä on parasta syksyssä?
2. Millainen on hyvä ystävä?
3. Missä olet tutustunut uusiin ystäviin?
1. Se, että on pimeää.
1. Ruskan värit, kuuma tee ja kaverit.
2. Sellainen, että jos on joku ongelma tai huoli, niin voi kertoa. On luotettava.
3. Leireillä.
1. Vaahteranlehdet.
2. Joka leikkii ja joka ei ole paha.
3. Päiväkodissa, koulussa, kaverin luona.
2. Sellainen, joka ei kiusaa ja joka on tosi kiva kaveri. Sellainen, joka ei hauku, vaan on oikea kaveri.
3. Päiväkodissa, koulussa, kerhossa ja leirillä.
Nimi: ________________
1. _________________________
2. _________________________
3. _________________________
4. _________________________
“Olipa tylsä tyyppi, kun ei edes korista tullut pelaamaan.” Näin ajattelin 10 vuotta sitten, kun tapasin erään ihmisen. Olimme pelaamassa korista, kun paikalle pyöräili minulle tuntematon kaveri. Muut tunsivat hänet ja peli keskeytyi kuulumisten vaihtoon. Lopuksi tyyppiä pyydettiin mukaan, mutta hän kieltäytyi ja lähti kotiin.
Arvaa, missä tilanteessa kerroin tämän tarinan 10 vuotta myöhemmin. Kerroin sen juhlapuheessa tuon tyypin häissä, joissa sain kunnian olla hänen bestmaninsa.
Mitä siinä välissä sitten tapahtui? Törmäsimme uudestaan ja huomasimme, että meillä onkin paljon yhteistä. Vietimme aikaa yhdessä ja meistä tuli ystäviä.
Usein tuomitsemme toisia ensivaikutelman perusteella. Mutta jos tutustumme myös niihin, joiden kanssa emme usko meillä olevan mitään yhteistä, voimmekin löytää ystävän, jota emme olisi muuten löytäneet.
Jumala ei tarkoittanut meitä elämään yksin. Hän tarkoitti, että jokaisella olisi ystäviä. Otetaan siis kaikki mukaan!
Aleksi Soininen, Donkki-lehden päätoimittaja
Tarinaaukeama Raamattuaukeama
Me olimme eilen Sakun kanssa skeittiparkilla, jossa Saku opetti minulle skuuttitemppuja. Minä harjoittelin sellaista 360 asteen käännöstä. Monille se on aika perustemppu, eikä mitään kovin ihmeellistä. Minä olen kuitenkin vasta aloittelija, joten minulle se ei todellakaan ole helppo homma.
Siellä parkissa oli monia tosi taitavia skeittaajia ja skuuttaajia. Välillä minua meinasi ihan nolottaa, kun en osaa yhtäkään sellaista oikeasti hienoa temppua. Erityisesti siellä herätti huomiota yksi kolmen pojan porukka. He tekivät aivan hurjan hienoja temppuja ja kuvasivat niitä kännykällä. Minä olisin halunnut mennä juttelemaan heille. Olisin vähän kehaissut ja samalla kysynyt lisävinkkejä hyppyyni. Saku kuitenkin kielsi aivan ehdottomasti menemästä. Se olisi kuulemma ollut tosi noloa, koska ne pojat olivat niin eri taitoluokkaa kuin me.
Ja tottahan se oli, että olivat eri taitoluokkaa! Minä itse kun olin vähän väliä naamallani betonilattiassa. Saku yritti rohkaista minua. Hän vakuutti, että jos oikein kovasti harjoittelen, niin lopulta temppu onnistuu. Täytyy myöntää, että välillä meinasi usko kuitenkin loppua.
Sakuakin taisi jo hiukan tylsistyttää minun loputtomat epäonnistumiset. Sitten hän keksi alkaa kuvata kaatumisiani hassuista kuvakulmista. Minä kaatuilin, Saku kuvasi ja se olikin lopulta ihan hervottoman hauskaa.
Jossain vaiheessa Saku nappasi oikein erityisen hyvän kaatumiskuvan, eikä hänen naurulleen meinannut tulla loppua. Muut tulivat uteliaiksi, joten Saku näytti kuvaa heillekin. Kuva taisi tehdä lähtemättömän vaikutuksen ja nauru tarttui kaikkiin paikalla oleviin. Taidan olla koheltajana oikea luonnonlahjakkuus!
Sen kuvan jälkeen me oltiinkin jo kavereita niiden taitavien poikien kanssa. He ovat Jesse, Hönö ja Heinone, ja huomenna me tapaamme heidät Sakun kanssa skeittiparkissa uudelleen. Hönö lohdutti minua päivän päätteeksi viisain sanoin. Hän totesi, että me olemme kaikki erilaisia ja opimme temppuja eri tahtiin. Kovalla harjoittelulla kaikki kyllä lopulta oppii. Uudet ystävät on kyllä ihan mahtava juttu! Kiitos taivaan Isälle ystävistä.
Pelaajista valitaan 1–3 etsivää. Etsivät menevät toiseen huoneeseen tai kauemmaksi seisomaan, silmät kiinni ja selkä muita pelaajia kohti. Tarkoituksena on, että etsivät eivät näe, miten muut jakautuvat ryhmiin. Muut asettuvat kahden tai kolmen pelaajan ryhmiin ja sitten jokainen ryhmä valitsee itselleen yhteisen liikkumistavan. Se voi olla esimerkiksi varpaillaan kävely tai laahaavin askelin kulkeminen.
Peli alkaa. Joukkueiden jäsenet lähtevät kulkemaan yhdessä sopimallaan tavalla, erillään toisistaan. Myös etsijät lähtevät liikkeelle. Etsijöiden tulee löytää samalla tavalla liikkuvat pelaajat ja yhdistää ryhmät liikkeiden perusteella. Mitä pienempi ja huomaamattomampi joukkueiden yhteinen liike on, sitä vaikeampi etsivien on löytää parit tai joukkueet. Ensimmäisenä löydetystä ryhmästä tulee seuraavan kierroksen etsijät.
”Taidan olla koheltajana oikea luonnonlahjakkuus!”
Skeittilaudan renkaat rahisivat ramppia vasten, kun Saku otti vauhtia hyppyriin. Hyppyrin päällä hän ponnisti vaikuttavasti ilmaan ja lauta näytti kuin liimautuvan kiinni hänen kenkiinsä. Kolme poikaa seurasi suoritusta vaikuttuneena. “Vau!” yksi pojista kehaisi. “Joo, olipa nätti ländäys”, toinen huikkasi. “Se on helppoo, ku sen osaa”, Saku lohkaisi ja koko porukka hörähti nauramaan. “Joo, just näin. Sä vedät iha ku Heinone”, joku sanoi ja koko porukka naureskeli yhteen ääneen.
Donkki viiletti skuutillaan paikalle ja yhtyi nauruun. Se ei ihan ymmärtänyt, mikä oli niin hauskaa, mutta nauroi silti äänekkäästi joukon mukana. Puiston laidalla, graffitein maalatulla penkillä, istui Ruut. Hänellä oli ulkopuolinen ja unohdettu olo, ja se kaihersi ikävästi vatsanpohjassa. “Miten tuo liittyi mihinkään? Ja kuka ihme on Heinone?” Ruut pohti itsekseen.
Donkki lähti uudelle kierrokselle pitkin ramppia. Se otti vauhtia korvat hulmuten, leveä hymy kasvoillaan, juuri ja juuri skuuttinsa päällä pysyen. Saku ampaisi Donkin perään, mutta kurvasikin äkkiä kickflipin saattelemana penkillä istuvan Ruutin eteen. Ruut hätkähti ajatuksistaan. “Mikä sulla on, kun näytät noin synkeältä?” Saku ihmetteli. “Ei mikään”, Ruut tuhahti selvästi ärtyneenä. Saku istahti
Ruutin viereen penkille ja rapsutti päätään. Myös Donkki viiletti skuutillaan paikalle. Se sai vauhdin pysähtymään juuri ennen kuin olisi rysähtänyt Sakun ja Ruutin päälle.
“Mikäs nyt?” Donkkikin kysyi. Ruut mulkaisi takaisin, muttei vastannut mitään. “No? Miksi Ruut on noin ärsyyntynyt?” Donkki intti, vaikka Ruut selvästi halusi lopettaa koko keskustelun.
Ruut veti syvään henkeä, oli hetken hiljaa ja ryöpsäytti sitten: “No kun me vaan hengataan kaikki päivät täällä typerällä skeittirampilla. Ei mua kiinnosta skeittaaminen
pätkääkään. Ja ketä noi tyypitkin on? En tunne niistä ketään, enkä ymmärrä teidän typeriä vitsejäkään.” Ruut napsautti suunsa kiinni ja katsoi vaativasti ystäviään. Kiukku ja ulkopuolisuuden tunne polttelivat hänen silmiään. Riitely ja paha olo saivat aikaan kummallisen, onton tunteen. “Nehän on Jesse, Hönö ja Heinone, kyllähän sä ne tunnet!” Saku tokaisi ihmeissään. “No en tunne!” Ruut kivahti, nyt jo melkein huutaen. “Tunnetko muka itekkään? Millasia ne on?” Ruut tenttasi kipakasti. Sakuakin alkoi vähitellen ärsyttää. Hän kuitenkin vastasi: “Jesse on tosi hyvä hypyissä, Hönöllä on uus lauta ja Heinone, no se on... se on Heinone!” Ruut pyöritteli silmiään. “Just. Miksei me voitaisi olla vaan kolmistaan?” hän kysyi syvää loukkaantuneisuutta äänessään.
“No mennäänkö huomenna vaihteeksi uimaan tai pelataan lautapelejä?” Saku ehdotti. “Ei se käy”, Ruut napautti, “mulla on huomenna eka tanssitunti. Eikö mun parhaat ystävät ole kuunnelleet, kun oon kertonut mun uudesta harrastuksesta?” Ruut sanoi suuttuneena. “Moikka, mä meen nyt kotiin”, hän totesi sitten vaisusti ja nappasi hupparinsa penkin selkänojalta.
Saku ja Donkki katsoivat toisiaan hölmistyneinä. Tällaista riitaa heille ei ollut tullut aiemmin. “Opettaisitko mulle vielä jonkun tempun?” Donkki kysyi varovasti Sakulta pitkän hiljaisuuden jälkeen. “Joo”, Saku myöntyi, vaikka tunnelma olikin latistunut pahasti riitelyn myötä.
”Riitely ja paha olo saivat aikaan kummallisen, onton tunteen.”
Silmu Pesonen
Pitääkö hankalillekin tyypeille olla kiva?
Oletko joskus tavannut sellaisen tyypin, josta olet heti ajatellut, että tuon kaveri haluaisin olla? Joskus nimittäin käy niin, että uudesta tuttavuudesta on heti helppo tykätä ja ystävyys syntyy nopeasti. Joskus taas kaikki menee aivan toisin. Uusi tuttavuus saattaakin tuntua siltä, että kaikki hänessä ärsyttää, eikä samaan seuraan tee mieli mennä. Jokaista ihmistä pitäisi kuitenkin kohdella ystävällisesti, olipa hän millainen tahansa.
Jos te noudatatte lain kuningaskäskyä niin kuin se Raamatussa on: Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi, te teette oikein. Mutta jos te erottelette ihmisiä, te teette syntiä, ja laki osoittaa teidät rikkojiksi.
Jaakobin kirja 2:8–9
Ihmiset arvostelevat ja arvottavat toisiaan helposti. Joitakin ihmisiä pidetään vähemmän arvokkaina, vaikka sellainen ei oikeasti ole milloinkaan totta. On tärkeää muistaa, että ihmisen arvo ei määrity sen perusteella millainen hän on, mitä hän tekee tai moniko hänestä tykkää. Jumalan silmissä me olemme kaikki samalla viivalla ja jokainen meistä on yhtä arvokas. Vaikka kukaan ihminen maailmassa ei tykkäisi minusta, se ei siltikään vähentäisi todellista arvoani.
!Paras ohje toisten ihmisten kanssa olemiseen onkin tosi helppo. Aina kannattaa miettiä, miten itse haluaisin, että muut kohtelevat minua, ja tehdä sitten heille samoin. Jokaisen pitäisi saada kuulla sellaisia lauseita kuin ”sinä olet kiva” ja ”tehdäänkö jotain yhdessä?”
On tärkeää olla ystävällinen ihan jokaiselle. Porukkaan kannattaa ottaa mukaan sekin tyyppi, josta ei niin kovasti tykkää. Minä uskon, että kun kohtelee hyvin ja arvostavasti niitäkin, josta ei itse niin pidä – eikä kiinnitä huomiota vain huonoihin puoliin – saa huomata, että ihan jokaisessa on kivoja puolia. Se ei tosiaankaan ole aina helppoa, mutta se on oikein.
Millaisen kaverin seurassa on hyvä ja helppo olla?
”Rakas Jeesus, auta minua olemaan sellainen kaveri, jonka seurassa on hyvä olla. Anna taitoa olla ystävällinen myös niille, joista en osaa tykätä. Aamen.”
Kaikista ihmisistä ei voi, eikä tarvitse tykätä. Ihan jokaista ihmistä täytyy kuitenkin kohdella ystävällisesti ja hyvin. Myös sinua!
Tarinassa Saku ja pojat tekivät upeita temppuja skeittiram pilla. He ovat taitavia myös eräissä toisissa lajeissa. Seuraa naruja ja selvitä missä.
Tämä on ystävällisyyden bingo! Kirjoita ruutuihin lisää kivoja tekoja, joita voisit tehdä. Väritä ruutu aina kun olet suorittanut tehtävän. Yritä saada koko ruudukko väritettyä mahdollisimman pian.
2. Ystävyys vaatii joskus taitoa ja rohkeutta. Vaikeissa tilanteissa sanat voivat mennä solmuun. Alla on tärkeitä ilmaisuja, joiden kirjaimet ovat menneet sekaisin. Järjestä kirjaimet. Pyydä tarvittaessa apua aikuiselta.
4. Toisia ihmisiä kannattaa aina kohdella niin kuin toivoisi itseään kohdeltavan. Sillä tavalla ystävyys ja rakkaus lisääntyy! Kuinka monta eri väristä sydäntä kuvassa on?
Pihakoivun lehdet olivat jo hieman kellastuneet ja ilmassa leijaili kutkutus kaiken uuden aloittamisesta. Treenikassi keikkui Ruutin olalla, kun hän käveli kohti tanssistudiota. Into uudesta harrastuksesta oli kuitenkin haalistunut edellispäivän riidan myötä. Ruutia harmitti se, miten epäystävällisesti hän oli puhunut ystävilleen ja toisaalta, miten vähälle huomiolle Saku ja Donkki olivat hänet jättäneet. Ulkopuolisuuden ja unohdetuksi tulemisen tunteet kirpaisivat edelleen vatsassa, kun hän ajatteli asiaa.
Ruut käveli pienen puiston läpi. Tanssistudio oli vanhassa, keltaisessa kivitalossa aivan puiston kulmalla. Ruut tarttui ovenkahvaan, mutta yllättäen hänen kätensä jähmettyikin paikoilleen. “Entä jos en löydä yhtään uutta kaveria ja joudun olemaan ihan yksin?” hän ajatteli ja veti kätensä pois kahval-
ta. Sitten hän tarttui siihen päättäväisesti uudelleen, mutta käsi jähmettyi jälleen paikoilleen. Ruutin mieleen pomppasi ajatus: “Jos kaikki tuntevat jo toisensa, eikä ketään kiinnosta tällainen uusi tulokas.”
Käsi valahti pois kahvalta. “Ei kai se ovi noin painava sentään ole?” kuului iloinen ääni jostain takaa. Ruut säpsähti. Treenikassia kantava tyttö lähestyi ovea. Hänen hiuksensa oli palmikoitu kahdelle ranskanletille ja yllään hänellä oli keijumaiset vaatteet. Tyttö näytti siltä, että oli varmasti menossa tanssitunnille.
“Tämä tässä on ovi, annahan kun näytän, miten se avataan”, tyttö vitsaili. Ruut naurahti, vaikkei ollut varma oliko tyttö ystävällinen, vai kuittailiko hän Ruutille ilkeyttään. Ruut hipsi tytön perässä sisään.
Tyttö viiletti tottuneesti käytävää pitkin ja katosi jonnekin tanssistudion uumeniin. Ruut jäi aulaan yksin ja pyöri hetken ympyrää tietämättä, mihin mennä. Lopulta hän päätti suunnata samaan suuntaan,
jonne tyttökin oli mennyt. ‘Naisten pukuhuone’, luki yhdessä ovessa käytävän päässä. Ruut avasi sen.
Pukuhuoneesta kantautui iloinen juttelu. Muutama pää kääntyi hetkeksi katsomaan tulijaa, mutta jutut jatkuivat keskeytymättä. Jokaisella tuntui olevan kaveri ja vaikutti siltä, että kaikki tunsivat toisensa entuudestaan. Kaksi pinkkipaitaista tyttöä otti peilin edessä selfietä. He kikattivat samanlaisille paidoilleen ja vertailivat tanssihousujaan. Ruut painoi omia verkkareitaan hieman syvemmälle treenikassiinsa. “Miten voikaan olla näin yksin, vaikka koko huone on täynnä ihmisiä?” hän pohti mielessään. “Vielä voisin lähteä pois ilman, että kukaan ihmettelisi.” Samassa salin ovi avautui ja opettaja huikkasi: “No niin, tulkaahan,
niin aloitetaan!” “Myöhäistä paeta”, Ruut huokasi mielessään.
Tanssinopettaja ohjeisti muodostamaan parit alkulämmittelyä varten. Ruut katseli ympärilleen, kun kaikki ystävykset asettuivat sujuvasti vieretysten. Ruut piirsi varpaallaan ympyrää salin lattiaan. Yhtäkkiä hänen vierestään kuului ääni: “Hei olisiksä mun pari?” Ruut nosti katseensa hämmentyneenä. Alaovella ollut keijumaisiin vaatteisiin pukeutunut tyttö seisoi Ruutin vieressä. “Joo”, Ruut vastasi häkeltyneenä. Joku halusikin olla hänen parinsa. “Jee! Mä oon Veera”, tyttö esittäytyi iloisesti. Ruutkin kertoi nimensä. Sitten alkulämmittely alkoi ja hiljalleen ikävät mietteet haihtuivat Ruutin mielestä.
“Entä jos en löydä yhtään uutta kaveria tanssista ja joudun olemaan ihan yksin?”
Silmu Pesonen
Tiesitkö, että Jeesus antoi neuvoja myösasioihin?kaveri-
Miten voisin olla parempi ystävä muille? Oletko sinä joskus miettinyt samaa? Kaveriasiat ovat tärkeitä, mutta joskus tosi hankalia. Onneksi Jumala ei jättänyt meitä tämänkään kysymyksen kanssa yksin, vaan antoi siihen hyviä neuvoja.
Evankeliumi Matteuksen mukaan 7:12
Huomasitko, että yllä olevan raamatunjakeen ohjeessa ei neuvota odottamaan, mitä kivoja asioita toiset tekevät sinulle ja sitten tekemään samoin heille? Se olisikin aika helppoa ja mukavaa, mutta silloin jäisi moni kiva ja ystävällinen asia tekemättä. Ihan kaikkia ihmisiä pitäisi kohdella niin kuin toivoisit, että sinua kohdellaan. Ja olen varma, että toivot muiden kohtelevan sinua kivasti. Kaikki toivovat niin, vaikka eivät osaisi itse olla ystävällisiä.
Jeesus opetti usein asioita eri tavalla kuin mihin ihmiset olivat tottuneet. Mitähän tapahtuisi, jos me noudattaisimme hänen esimerkkiään ja alkaisimme tehdä kaikenlaista hyvää – niillekin, jotka eivät sitä muiden mielestä ansaitse? Hyvien asioiden tekeminen rohkaisee muitakin tekemään hyvää, ja siksi hyvää kannattaakin tehdä niin paljon kuin ikinä vain pystyy.
Paras ohje ystävyyteen on miettiä, miten toivoisi itseään kohdeltavan, ja tehdä sitten niin muille. Sellainen tyyppi, joka toimii näin, on varmasti tosi kiva ystävä. Joskus hyvän tekeminen toiselle voi tarkoittaa sitäkin, että varoittaa ystävää tekemästä jotakin virhettä, jota hän ei itse huomaa tekevänsä. Minä olen esimerkiksi neuvonut ystävää, joka ei itse huomannut, että toinen ihminen kohteli häntä epäreilusti. Siitä asia lähti selviämään.
Mieti, miksi tämän aukeaman raamatunkohdan ohjetta on alettu kutsua kultaiseksi säännöksi?
Paras neuvo kaveriasioihin on tämä: Mieti, mitä haluaisit muiden tekevän sinulle ja tee sitten itse samoin heille. Kun toimii näin, on takuuvarmasti kiva ystävä!
”Rakas Jumala, kiitos että autat minua kaveriasioissakin. Aamen.”
Kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille.
Uusissa tilanteissa toimiminen voi olla vaikeaa. Auta Ruu tia, kun hän menee tanssitunnille. Mitä hän voisi sanoa eri tilanteissa? Yhdistä sopivat kommentit tilanteisiin.
Etsi sokkelosta sellainen reitti, että saat kerättyä matkalla kaikki tyypit mukaan porukkaan, eikä kukaan jää yksin. Samasta kohdasta saa kulkea vain kerran.
Ruut on kokenut parin päivän aikana paljon erilaisia tunteita. Pohdiskele, miltä hänestä on mahtanut tuntua. Yhdistä tunteita kuvaavat emojit tilanteisiin sen mukaan, miten luulet Ruutin kokeneen.
8. Nyt saat superhelpon vinkin toisten kanssa olemiseen! Ratkaise sanat ja kerää sitten värikoodatut kirjaimet vastauslaatikkoon.
Aurinko helotti kirkkaalta taivaalta ja sai syyskuisen päivän tuntumaan vielä aivan kesältä. Saku, Ruut ja Donkki loikoilivat kolmistaan pihanurmella. Donkki oli mennyt kaveruksiaan vastaan koululle ja ehdottanut yhteistä hengailua sovinnon hengessä. Skeittipuistossa syntynyt riita oli kuopattu ja tunnelma oli nyt silminnähden helpottunut. Donkki yritti soittaa fanfaaria ruohonkorrella, mutta korsi oli auttamattoman pieni aasin suureen turpaan. Kaveruksia nauratti, Donkin sitkeät, mutta epätoivoiset yritykset.
Donkki sai juuri muodostettua korrella pienen inahduksen, kun Ruutin puhelin piipitti viestin merkiksi. Ruut kaivoi puhelimen laukustaan ja huomasi, että viesti oli Veeralta: ”Tuutko puistoon treenaamaan mun kanssa? Oon jo täällä! Pliiiis!” Ruut ilahtui viestistä. Oli ihanaa, että hän oli löytänyt uuden ystävän, joka halusi viettää aikaa hänen kanssaan. Ruut huikkasi pikaisesti heipat Sakulle
ja Donkille, ja suuntasi läheiseen puistoon treenaamaan tanssia Veeran kanssa. Saku ja Donkki jäivät köllimään ruoholle.
Tanssitreenit Veeran kanssa sujuivat kuin siivillä. Ilta alkoi jo hämärtyä, kun Ruut vihdoin suuntasi puistosta kotiin. Tytöt soittelivat toisilleen vielä ennen nukkumaanmenoa ja sopivat tavata seuraavanakin päivänä. Ruut tunsi valtavaa iloa uudesta kaveristaan. Veeran kanssa oleminen oli luontevaa ja helppoa. Heillä oli hauskaa, ja juteltavaa syntyi monenlaisista asioista, ei vain tanssista, vaan kaikesta muustakin.
Kun Ruutia ei ollut näkynyt muutamaan päivään, Saku ja Donkki alkoivat ihmetellä, oliko jotain sattunut. Saku soitti Ruutille ja pyysi tätä tulemaan seuraavana päivänä heidän kanssaan puistoon. ”Olisi kiva olla yhdessä, nyt on hyvä sää ja kaikkea. Voidaan ottaa joku lautapeli mukaan ja Donkki näyttää, miten hienon äänen saa ruohonkorresta”, Saku ehdotti puhelimessa. Ruut
ilahtui ideasta ja kaverukset sopivat näkevänsä puistossa kolmelta, heti läksyjen jälkeen.
Ruut laittoi puhelimen pöydälle ja oli juuri menossa syömään iltapalaa, kun Veeralta tuli viesti: ”Moi Ruut, nähdäänkö huomenna koulun jälkeen? Muistin just yhden hauskan jutun ja mun on pakko näyttää se sulle!” Ruut innostui ja vastasi Veeralle saman tien: ”Ok, nähdään!” Samassa hän tajusi, että oli juuri sopinut näkevänsä samaan aikaan myös Sakun ja Donkin. ”Voi ei!” Ruut parahti puristaen puhelinta kädessään. Mitä hän nyt tekisi? Hän halusi mennä näkemään Veeraa, mutta ei kehdannut perua Sakun ja Donkin näkemistä. Ei hän haluaisi pahoittaa ystäviensä mieltä.
Ruut pureskeli kynsiään hermostuneena. Lopuksi hän päätti laittaa Sakulle viestin: ”Moi ja anteeks! Mummo tuleekin meille huomenna ja mun on pakko jäädä kotiin. En oo nähnyt mummoa, kun hän on ollut sairaana. Sori!” Ruut katui saman tien viestiään ja siihen kirjoittamaansa valhetta. Samalla hän halusi kuitenkin niin kovasti mennä hengailemaan Veeran kanssa. Hetken päästä Sakulta tuli vastaus: ”OK, harmi. Terkut mummolle!” Ruut laittoi puhelimen pois. Yritettyään syödä vähän iltapalaa, hän meni levottomana nukkumaan. Pyöriessään sängyssä hän unohti jopa jokailtaisen iltarukouksensa. Mielessä oli vain yksi asia: miten hän oli saanut asiat niin pahasti solmuun.
”Ei hän haluaisi pahoittaa ystäviensä mieltä.”
Hanna Londo
Anteeksi on pieni sana, mutta sen vaikutus on valtava.
Kultainen sääntö on loistava ohje ystävyyteen. Muistatko sen jo ulkoa? Aina en kuitenkaan osaa toimia tämän ohjeen mukaisesti. Välillä myös ystäväni saattavat sanoa tai tehdä minulle jotakin loukkaavaa. Arvokas ystävyydentaito onkin osata pyytää ja antaa anteeksi.
Yksi elämän tärkeimmistä sanoista on anteeksi. Sen sanominen ääneen on vaikeaa, sillä se osoittaa, että olen mokannut. Olen tehnyt jotain sellaista, mikä on loukannut toista. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että olisin huono ystävä. Ratkaisevaa on nimittäin se, miten toimin tehtyäni väärin. Hyvä ystävä tunnustaa virheensä, pyytää anteeksi ja pyrkii seuraavalla kerralla toimimaan paremmin.
Yhtä tärkeää kuin anteeksi pyytäminen on anteeksi antaminen. Samalla voin kertoa ystävälleni, mikä tapahtuneessa eniten harmitti. Hyvä on myös miettiä asiaa omalta kannalta. Vaikuttiko jokin oma tekemiseni tai sanani siihen, että tilanne meni solmuun. Kun tilanne on selvitetty, asian on hyvä antaa olla. Näin taivaallinen Isä opastaa meitä toimimaan.
Raamatussa puhutaan yllättävän paljon mokailusta. Oikeastaan se on kaikkia maailman ihmisiä yhdistävä asia, sillä ihan kaikki tekevät virheitä. Tästä syystä Raamatussa puhutaan paljon myös anteeksiannosta. Jeesus kuoli ristillä, jotta voisimme saada kaikki pahat tekomme anteeksi. Synnistä huolimatta jokainen ihminen on Jumalalle äärettömän arvokas ja rakas. Samalla tavalla myös ystävyys voi jatkua ja vahvistua siitä huolimatta, että välillä pyydetään ja annetaan anteeksi.
Kumpi on sinulle vaikeampaa: anteeksi pyytäminen vai anteeksi antaminen? Miksi?
”Rakas taivaan Isä, kiitos Jeesuksesta ja syntien anteeksiannosta. Opeta minua myöntämään virheeni ja pyytämään anteeksi, kun toimin väärin. Suo, että osaisin myös antaa anteeksi niille, jotka ovat loukanneet minua. Aamen.”
Vuorollaan jokainen saa pyytää ja antaa anteeksi.
Joka vaalii ystävyyttä, unohtaa loukkauksen, joka menneitä kaivelee, menettää ystävänsä.Sananlaskujen kirja, luku 17, jae 9
9. 10.
Etsi ruotsin, englannin, italian, saksan ja ranskan kielellä ys tävyyttä tarkoittavat sanat sanasokkelosta. Löydätkö myös suomenkielisen ystävä-sanan? Sanat voivat olla miten päin vain!
11.
Ikävien asioiden sijaan kannattaa keskittyä miettimään hyviä asioita. Kirjoita tai piirrä kolme mukavaa muistoa, jotka olet kokenut ystäviesi kanssa.
Raamatussa kerrotaan ystävyydestä esimerkiksi Sananlaskujen kirjassa. Täydennä lauseet ympyröimällä oikea sana. Apua löydät raamatunkohdista Sananl. 17:17 ja Sananl. 18:24.
12.
Ihan kaikki mokaavat joskus. Siksi anteeksi pyytäminen ja anteeksi antaminen ovatkin supertärkeitä ystävyydentaitoja. Väritä kuva.
Ruut juoksi kadunkulmaan. Kello oli jo vähän yli kolme, mutta onneksi Veerakin näytti vasta saapuvan paikalle. Tytöt kävelivät ensin kadulla ja juttelivat niitä näitä. Oli ihanaa maleksia ympäriinsä ystävän kanssa. Samalla Ruutia kuitenkin vaivasi hänen valheensa Sakulle ja Donkille. Hän ei missään tapauksessa halunnut törmätä heihin Veeran seurassa. Silloin koko juttu paljastuisi. ”Kuule, mennään meille”, Ruut keksi ehdottaa, ”voidaan tehdä kaakaota ja jutella siellä. Sähän et oo ennen meillä käynytkään!” Veerasta idea oli hyvä ja tytöt päättivät suunnata Ruutin kotiin.
”Tiedätkö, mikä on parasta kaakaon kanssa? Donitsit! Mulla on rahaa mukana, käydään kaupan kautta!” Veera ehdotti. Ruut ei innostunut ajatuksesta. Hän mietti hetken ja ehdotti sitten, että he menisivät vain suoraan Ruutille. Kaapissa olisi äidin leipomia
keksejä. ”Mitä, etkö sä tykkää donitseista?” Veera ihmetteli. ”Ne on ihania. Oon ihan varma, että sä tykkäät. Sitä paitsi, mä tarjoon”, Veera houkutteli ystäväänsä ja kiskoi häntä jo kaupan suuntaan. Kyllähän Ruut donitseista tykkäsi, ei kyse ollut siitä. Hän ei vain halunnut törmätä kauppamatkalla Sakuun ja Donkkiin, ja paljastua valehtelijaksi. Lopulta Ruut kuitenkin antoi periksi, ja tytöt suuntasivat kohti lähikauppaa.
Kaupan pihalla heitä odotti
Ruutin pelkäämä tilanne. Saku ja Donkki hengailivat ulko-ovien lähistöllä Jessen, Hönön ja Heinosen kanssa. Ruut avasi nopeasti ponnarinsa ja levitti hiukset auki kasvojensa suojaksi. Veera katsoi häntä ihmeissään. ”Mä vaan kokeilen, miltä näyttäis, jos olisi välillä hiukset auki…” Ruut selitteli nolostuneena äkillistä kampauksen vaihtoa. Hän mietti kuumeisesti, kuinka päästä kauppaan niin, että Saku ja Donkki eivät
huomaisi. Samassa oville asteli kaksi äitiä lastenvaunujaan työntäen. Ruut pyörähti heidän taakseen ja pääsi pujahtamaan sisälle kenenkään huomaamatta.
Veera poimi donitsit paperipussiin ja maksoi ne kassalla. Ne todellakin näyttivät ja tuoksuivat herkullisilta. Heidän lähtiessään ulos kaupasta Ruut törmäsi suoraa päätä Donkkiin, joka oli tulossa ostamaan porkkanoita välipalaksi. ”Ruut, moi! Kiva nähdä!”
Donkki hirnahti iloisena. ”Hei Saku ja muut, Ruut on täällä!” aasi kailotti sitten pihalla oleville pojille. Samassa se kuitenkin tajusi oudon tilanteen ja katsoi kysyvästi Ruutia. Ruut huokasi hermostuneena. Heidät oli nyt huomattu ja valhe oli paljastunut.
Saku ja muut pojat tulivat kaupan ovelle. Saku katsoi Ruutia ensin kummastuneena ja huudahti sitten: ”Etkö sä olekaan sun mummoa tapaamassa? Vai onks tuo sun uus mummo?” Saku osoitti Veeraa ja katsoi kysyen Ruutia. Ruut kimpaantui ja selitti Sakulle, että oli aivan hänen oma asiansa, missä hän oli, ja kenen kanssa. Veera seisoi kummastuneena vieressä. Ruut käänsi pojille selkänsä ja kiskoi Veeraa mukaansa ulos. ”Tule, mennään pois noiden luota”, hän kivahti kiukkuisena. Pojat katsoivat harmissaan heidän peräänsä. ”Pitäkää hauskaa, mummot!” Saku huusi tuohtuneena. Sitten pihalle laskeutui synkkä hiljaisuus, joka ei jäänyt keneltäkään huomaamatta.
”Kaupan pihalla heitä odotti Ruutin pelkäämä tilanne.”Hanna Londo
Joukkueen luottopakkeja, tunnollisia koululaisia ja reiluja kavereita yhdistää yksiArvaatkoominaisuus. mikä?
Montako maitohammasta sinulta on lähtenyt? Heiluva hammas ei täytä sille annettua tehtävää. Sen avulla on vaikeaa haukata omenaa tai purra palaa porkkanasta. Mahdollisuutena on, että hammas irtoaa kokonaan. Onneksi maitohampaan tilalle kasvaa aikanaan rautahammas, jonka avulla syöminen taas onnistuu.
Kuin heiluva hammas ja horjuva jalka on ystävä, joka hädässä pettää.
Sananlaskujen kirja, luku 25, jae 19.
Yllä olevassa raamatunjakeessa epäluotettavuutta verrataan heiluvaan hampaaseen tai horjuvaan jalkaan. Ystävä, joka kertoo salaisuudet eteenpäin tai ei halua auttaa hädässä, pettää luottamuksen. Se horjuttaa ystävyyttä ja tuntuu pahalta. Sana anteeksi auttaa, mutta usein luottamuksen uudelleen rakentuminen vaatii aikaa.
!Ystävän korvaamaton ominaisuus on luotettavuus. Koulussa, harrastuksissa ja kaveriporukassa arvostetaan eniten niitä, jotka ovat luotettavia. Se on ominaisuus, johon jokaisella on edellytykset. Luotettavan ihmisen seurassa uskaltaa olla oma itsensä ilman pelkoa nolaamisesta tai yksin jäämisestä. Luotettava ystävä auttaa, tukee, eikä jätä pulaan. Vaikeissa tilanteissa luotettavuutta oppii arvostamaan.
Hädän keskellä ystävän apu on tarpeen. Hädässä kannattaa aina kääntyä myös aikuisen puoleen, sillä heidän tehtävänsä on olla lasten turvana. Kannattaa myös rukoilla apua taivaalliselta Isältä. Häneen voi aina turvautua ja kertoa omat asiansa kuin parhaalle ystävälle. Hän tahtoo auttaa, kuunnella ja kulkea vierellä joka hetki.
Millainen on luotettava ystävä? Oletko sinä luotettava ystävä?
”Rakas taivaan Isä, kiitos ystävistä. Opeta minua olemaan luotettava ystävä ja näkemään, kun joku tarvitsee apua. Johdata meitä niin, ettei kukaan joutuisi elämään ilman ystävää. Aamen.”
Raamatussa taivaallinen Isä lupaa auttaa hädässä ja kulkea vierellämme joka hetki. Usein tämä tapahtuu ystävien kautta ja siitä saamme kiittää Jumalaa.
13.
Mitkä donitsit Ruut ja Veera valitsivat? Selvitä vihjeiden perusteella. Entä minkä sinä valitsisit? Voit myös keksiä, minkä makuisia kuvan donitsit ovat!
15.
Edellisellä aukeamalla on aika hauska raamatunkohta, johon liittyy hampaat. Luitko sen jo? Numeroi, mikä ruoka sopii kenenkin hampaille?
14. Mikä on myrkkyä ystävyydelle? Seuraa viivoja numerojärjestyksessä ja kirjoita oikea kirjain oikealle viivalle. Yksi kirjain on ylimääräinen. Mikä sana kirjaimista muodostuu?
16. Lue Sananlaskujen kirja, luku 25, jae 19. Miten voisi kuvata ystävää, joka pettää hädässä?
Ruut istui apeana keittiön pöydän ääressä. Donitsit eivät maistuneet ja kuuma kaakao oli jo aikaa sitten jäähtynyt. Hän pyöritteli lusikkaansa mukissa, eikä sanonut mitään. Pöydän toisella puolella istuva Veera yritti tavoittaa Ruutin katsetta, mutta Ruut vain tuijotti mukiinsa aiheuttamaansa kaakaopyörrettä.
Veera koitti piristää Ruutia: “Älä huoli, kyllä te saatte sovittua. Te ootte olleet kavereita jo niin pitkään.” “Enpä tiedä”, Ruut vastasi hiljaa, “Saku ei ole koskaan suuttunut noin pahasti.” “Kyllä se menee ohi! Mutta sulta menee kohta ohi donitsitkin, jos et ala syömään niitä”, Veera sanoi ja heilutteli donitsia aivan Ruutin nenän edessä. “Äh, ei tee mieli”, Ruut sanoi vaisusti. “Ootko varma? Minä olen tooosi hyvänmakuinen!” Veera sanoi hassulla äänellä, donitsia liikutellen. Ruut ei vastannut. Veera luovutti donitsien suhteen ja yritti jotain
muuta: “Mitä sä haluisit tehdä? Otetaanko erä sitä tanssipeliä tai piirretäänkö jotain?” Ruut pudisti päätään. Nyt häntä ei huvittanut.
“Ai, no ei kai sitten”, Veera vastasi pettyneenä, “mä varmaan lähden. Heippa!” Veera sanoi poistuessaan ovesta.
Ruutia alkoi itkettää. Äsken hänellä oli ollut kolme todella hyvää ystävää. Nyt hän oli valehdellut Donkille ja Sakulle, riidellyt asiasta Sakun kanssa ja oli kaiken kukkuraksi onnistunut ajamaan uudenkin ystävänsä pois. Ja aivan niin kuin kaakaopyörre mukissa, Ruut tiesi aiheuttaneensa kaiken sen itse.
Samassa ovi kävi taas. Ruutin äiti tuli kotiin ja huhuili ovelta: “Hei, Ruut! Jutellaanko hetki? Sain aika oudon viestin ja…” Äidin lause jäi kesken, kun hän huomasi Ruutin nyyhkyttävän. Äiti riensi halaamaan Ruutia ja ennen kuin hän edes ehti kysymään, Ruut jo kertoi kaiken, mitä oli tapahtunut.
Äiti kuunteli hiljaa ja lakkasi halaamasta vasta, kun Ruut oli lopettanut. “Tämä ainakin osittain selittää sen oudon viestin, jonka sain”, äiti totesi. “Minkä viestin?” Ruut kysyi. Äiti näytti viestin puhelimestaan: ”HEi! mua harmitaa se sun ja RUutin riita + on kurjaa kun ei ola nähty RUUtia hetkeen kunola. MItä meidän pitätäisi tehdä?” Ruut luki viestiä hämmentyneenä. Kumpikaan ei tunnistanut numeroa, josta se oli tullut. Ruutin äiti päätti soittaa numeroon. Puhelin tuuttasi hetken, sitten matala ääni vastasi: “Heinone.” “Ruutin äiti tässä hei, laitoitko minulle äsken viestin?”
“E”, Heinonen vastasi. “Ai, se kuitenkin tuli tästä numerosta, niin tiedätkö, kuka sen laittoi?” “Joo, se oli se aasi.” “Ai Donkki?”
“Jep.” “Onko Donkki siellä, voitko antaa puhelimen sille?” “Oke”, Heinonen kuittasi. Hetken kuului rapinaa ja kohinaa, kunnes tuttu aasin ääni sanoi: “Donkki puhelimessa.”
Donkki selitti, että oli lainannut Heinosen puhelinta laittaakseen Sakulle viestin, mutta olikin vahingossa lähettänyt sen Ruutin äidille. “Ootko koskaan yrittänyt näppäillä numeroa kavioilla? Se on kuule aika vaikeaa”, aasi parka parahti lopulta. Ruutin äidin oli myönnettävä, ettei hän ollut koskaan joutunut yrittämään. “Voisitteko Sakun kanssa tulla käymään?” Ruutin äiti kysyi. “Luulen, että teillä kolmella on paljon puhuttavaa.”
Veera koitti piristää Ruutia: ”Älä huoli, kyllä te saatte sovittua.” Aleksi Soininen
Oletko joskus yrittänyt ohjata tavallista kumivenettä aallokossa? Se on tosi vaikeaa, koska kumiveneestä puuttuu yksi tärkeä osa: peräsin. Se on pieni osa veneen tai laivan perässä ja jää näkymättömiin veden pinnan alle. Tiedätkö, että omassa kropassasi on vähän samanlainen, piilossa oleva, mutta tosi tärkeä osa? Raamattu kertoo siitä – se on suussasi oleva kieli!
Entä laivat: vaikka ne ovat isoja ja rajut tuulet heittelevät niitä, pienen pieni peräsin ohjaa laivan minne peränpitäjä haluaa. Samoin kieli on pieni jäsen, mutta se voi kerskua suurilla asioilla. Pieni tuli sytyttää palamaan suuren metsän.
Jaakobin kirja 4:4–5
Meille on annettu kieli paitsi jäätelön nuolemista, myös puhumista varten. Eikä ole samantekevää, miten puhumme. Jos kaveri lyö, se sattuu, mutta myös sanoilla voi satuttaa toista. Haukkuminen, pilkkaaminen tai selän takana pahan puhuminen tuntuvat joskus vieläkin kipeämmiltä kuin oikeat lyönnit.
Puheellaan voi myös tehdä paljon hyvää. Jos olet saanut kehuja, kiitosta tai joku on sanonut tykkäävänsä sinusta, tiedät, miten hyvältä kaikki se tuntuu. Hyvän puhumisesta tulee myös itselle hyvä mieli, ja siksi sitä kannattaakin harrastaa mahdollisimman paljon! Koska kieli on kuin peräsin, hyvät sanat ohjaavat myös toimimaan ystävällisesti. Se, joka puhuu ja tekee hyvää, saa yleensä paljon kavereita.
Mitkä ovat olleet mukavimmat sanat, jotka olet kuullut joltain toiselta? Mitä kivaa sinä voisit sanoa toisille?
Muistathan aina moikata kavereita ja tervehtiä myös aikuisia – he varmasti ilahtuvat siitä. Sanoja ”kiitos” ja ”anteeksi” kannattaa käyttää aina, kun siihen on aihetta. Kun puhuu toisille kunnioittavasti, saa myös itse kunnioittavaa kohtelua. Hyvät ja ystävälliset sanat tekevät elämästä mukavaa!
”Rakas taivaan Isä, opeta minua puhumaan ja toimimaan ystävällisesti. Aamen.”
17.
Donkki on yrittänyt kirjoittaa kavioillaan viestin, mutta kirjai met ovat menneet ihan sekaisin. Järjestä kirjaimet ja kirjoita viivoille, mitä viestissä piti lukea.
19.
Kuvan tyttö tajusi puhuneensa kurjasti. Yksi kaveri neuvoi häntä lähtemään pois, toinen kehotti rukoilemaan ja pyytämään anteeksi. Jälkimmäinen neuvo kuulostaa viisaalta! Ohjaa tytön reitti kohti ristiä.
18.
Minkälaisen viestin sinä voisit kirjoittaa, jos olisit pahoittanut ystäväsi mielen? Kirjoita alle.
20.
Suussamme oleva kieli on pieni elin, mutta sillä voi saada aikaan paljon pahaa ja paljon hyvää. Minkälaisia kivoja asioita sinulle on sanottu? Mitä kivaa sinä voisit sanoa muille?
Ruutia jännitti. Tilanne tuntui oudolta. Hänen kaksi parasta ystäväänsä olivat tulossa, eikä hän tiennyt, mitä sanoisi. Ovikello soi ja Ruut kuuli, kuinka Saku ja Donkki astuivat sisään kenkiään ja kavioitaan kopistellen. Ruutin äiti ohjasi heidät pöydän ääreen. Kaikki kolme kaverusta katselivat toisiaan, mutta kukaan ei osannut aloittaa.
Äiti toi pöytään loput donitsit ja lämmitti lisää kaakaota. “Minun lapsuudessani riidat sovittiin kaakaokupin ääressä”, äiti muisteli. “Ruut, kertoisitko nyt, miltä sinusta on tuntunut?” hän sanoi sitten. Ruut kertoi, kuinka häntä oli harmittanut se, että lähes kaikki kaverusten yhteinen aika oli kulunut skeittipuistossa. Hän ei osannut, eikä häntä edes kiinnostanut skeitata, eikä hän myöskään tuntenut Donkin ja Sakun uusia kavereita. Vaikka he olivat olleet yhdessä, Ruut oli silti tuntenut olonsa yksinäiseksi. Lopuksi Ruut pyysi anteeksi sitä, että oli valehdellut. Saku ja Donkki antoivat anteeksi ja pahoittelivat
puolestaan sitä, etteivät olleet tajunneet, miltä Ruutista oli tuntunut.
“Välillä ystävyydessä tulee vaiheita, jolloin ollaan tosi läheisiä ja välillä tulee vaiheita, jolloin ollaan vähemmän tekemisissä. Se ei tarkoita, että ystävyys olisi kadonnut mihinkään”, Ruutin äiti kertoi, ”toisaalta ystäviä ei pidä myöskään ottaa itsestäänselvyytenä. Ystävyyden eteen kannattaa tehdä töitä, esimerkiksi siten, että tällaiset riidat selvitetään.”
Saku, Donkki ja Ruut katsoivat toisiaan. Kuin yhteisestä sopimuksesta he nousivat pöydästä ja halasivat tiukasti. “Olin ihan varma, ettette enää tahdo edes nähdä mua”, Ruut nyyhkäisi helpottuneena. “Nääh, et sä meistä näin helpolla eroon pääse”, Saku virnisti. “Joo, muistatteko sen kesän, kun se takiaspallo jäi mun harjaan kiinni?” Donkki kysyi. “Meidän ystävyys on vähän niin kuin se. Siitäkään ei päässyt irti millään!” Kaikkia nauratti mielikuva
Sakusta ja Ruutista jumissa Donkin
harjassa. Naurun loputtua Ruut huomasi jotain: “Voi ei, Veera unohti treenikassinsa!” “Se täytyy palauttaa välittömästi”, Donkki julisti ritarillisesti. Kolmikko hörppäsi kaakaomukinsa tyhjiksi ja suuntasi sitten viemään Veeran kassia.
Matka Veeran luokse kulki skeittipuiston kautta. Puistoa lähestyessään, he tunnistivat jo kaukaa tutun porukan. Jesse, Hönö ja Heinonen olivat siellä, mutta tällä kertaa heidän seurassaan oli vielä joku neljäs. “Se on Veera!” Ruut huudahti ja vilkutti vimmatusti. “Kiva, että saitte riidan sovittua”, Veera iloitsi nähdessään Sakun, Ruutin ja Donkin yhdessä. “Mitä sä täällä teet?” Ruut kysyi ihmeissään. “Tää on mun veli, Henrik”, Veera esitteli ja viittasi kädellään kohti Hönöä. “Hönö, onko sun oikee nimi Henrik?
Et sä oo kertonut, että sulla on sisko”, Saku ihmetteli. “Ei oo tullu puheeksi”, Hönö totesi olkiaan kohauttaen. “Enkä mä tajunnut, että te tunnette toisenne”, Veera sanoi.
He viettivät hauskan iltapäivän yhdessä. Pojat opettivat muita skeittamaan, tytöt opettivat muille tanssia ja Donkki opetti, mikä ero on ravilla ja laukalla. Lopulta Veeran ja Ruutin oli aika lähteä treeneihin. Saku, Donkki, Jesse, Hönö ja Heinonen jäivät harjoittelemaan temppujaan. Ruutilla oli helpottunut olo. Kävellessään kohti tanssistudiota hän rukoili hiljaa mielessään: “Kiitos Jeesus, että kaikki selvisi. Ja kiitos, että mulla on erilaisia kavereita, joiden kanssa voi tehdä eri juttuja.”
”Kiitos, että mulla on erilaisia kavereita, joiden kanssa voi tehdä eri juttuja.”
Sinulla on ystävä, joka
Ystävät ovat ihania. Heidän kanssaan voi leikkiä, pelata, nauraa ja harrastaa. Heille lähetetään hauskimmat viestit ja kerrotaan suurimmat salaisuudet. Mutta joskus ystävyys joutuu koetukselle. Toiselle voi tulla sairaus tai jokin vaikea tilanne, eikä yhdessä olekaan pelkästään hauskaa. Mutta juuri silloin ystäviä erityisesti tarvitaankin! Pysytkö sinä ystäväsi vierellä tällaisissa tilanteissa?
Suurempaa rakkautta ei kukaan voi osoittaa, kuin että antaa henkensä ystäviensä puolesta.
Evankeliumi Johanneksen mukaan 15:13
Jeesus kutsui seuraajiaan ystävikseen. Vaikka hän on Jumalan Poika, hän haluaa olla meidän jokaisen ystävä – sinun ja minunkin. Se on niin iso asia, että sitä on vaikea ymmärtää!
Jeesus on aivan ainutlaatuinen ystävä. Vaikka et joskus välittäisi hänestä, hän ei jätä sinua. Hän ei loukkaannu ja käännä selkäänsä, jos mokaat, vaan on aina valmis antamaan anteeksi. Hän on aina valmis kuuntelemaan juttujasi ja lohduttamaan silloin, kun olet surullinen.
Jeesus teki myös jotain, mitä juuri kukaan ei ole valmis tekemään ystävälleen: hän kuoli ystäviensä puolesta. Ristillä hän sovitti syntimme ja sen jälkeen nousi kuolleista, jotta meilläkin olisi mahdollisuus päästä hänen kanssaan taivaaseen kuoleman jälkeen. Ihmeellinen ystävä!
Millaisia ystäviä sinulla on? Millainen ystävä itse olet?
”Rakas Jeesus, kiitos että olet ystäväni! Kiitos kaikista ystävistä ja siitä, että saan olla ystävä toisille.
Ystävyys on taivaan Isän keksintö. Ystävyyssuhteita kannattaa vaalia. Jeesus on uskollisin ja parhain ystävämme, joka näyttää myös esimerkkiä siitä, millaista todellinen ystävyys voi olla.
Aamen.”
21.
Ratkaise ristikko kuvavihjeiden avulla. Mikä sana vastausriville muodostuu?
22.
Väritä eläinkaverukset numeroiden perusteella. Numero kertoo, millä värillä kukin alue väritetään.
23. Ratkaise kinkkinen tietovisa! Voisiko johonkin kysymyksistä olla useampikin oikea vastaus?
1. KULTAINEN SÄÄNTÖ ON PARAS OHJE YSTÄVYYTEEN. MITEN SE MENIKÄÄN? (MATT. 7:12)
A) TEE MUILLE NIIN KUIN ET IKINÄ TAHTOISI SINULLE TEHTÄVÄN.
B) KAIKKI, MINKÄ TAHDOTTE IHMISTEN TEKEVÄN TEILLE, TEHKÄÄ TE HEILLE.
C) KAIKKI, MINKÄ TAHDOTTE TEHDÄ MUILLE, TEHKÄÄ SE ITSELLE.
2. SINULLA ON YKSI MAHTAVA RUUMIINOSA, JOLLA VOIT ILAHDUTTAA TOISIA, MUTTA AIHEUTTAA MYÖS PALJON MURHETTA. MIKÄ SE ON?
LUE LISÄÄ SIVUILTA 36–37.
A) POTTUVARVAS.
B) SOLISLUU.
C) KIELI.
3. MILLAINEN ON TOSI HYVÄ YSTÄVÄ? SELLAINEN, JOKA
A) KUNNIOITTAA KAIKKIA SEKÄ PYYTÄÄ JA ANTAA ANTEEKSI.
B) KEITTÄÄ AAMULLA KAAKAOT JA PISTÄÄ SITTEN KUPIT TISKIKONEESEEN.
C) KERTOO, JOS YSTÄVÄ ON PUKENUT VAHINGOSSA HOUSUT NURINPÄIN.
1 banaani
2 kananmunaa
½ dl kaurahiutaleita
½ dl maitoa tai kauramaitoa
½ tl leivinjauhetta
½ tl kardemummaa
rypsiöljyä paistamiseen
Sekoita kaikki ainekset tehosekoittimessa tasaiseksi massaksi. Kaada taikinaa kuumalle paistinpannulle niin, että paistat kerralla 3–4 pientä lettua. Paista keskilämmöllä. Käännä lettu varovasti paistinlastalla, kun taikina on hyytynyt.
Tarjoile esimerkiksi marjojen, vaahterasiirapin, jäätelön, kookoshiutaleiden tai suklaarouheen kanssa.
Vinkki: Voit halutessasi jättää kaurahiutaleet ja maidon kokonaan pois. Älä kuitenkaan jätä vain toista ainesosista pois.
HARRASTUKSESI?
Ratsastus, kokkikerho, pesäpallo ja pianonsoitto.
LEMPIRUOKASI? Nugetit ja pizza.
MINKÄ KIRJAN LUIT VIIMEKSI?
Tallitytön tulikoe.
MITÄ KIRJAA SUOSITTELET LUKIJOILLEMME? Sandran varsakevät.
PARASTA DONKKI-LEHDESSÄ? Tehtävät.
KERRO JOKIN HASSU JUTTU SINUSTA? Kun olin pieni, lauloin jokaiselle pehmolelulle “Ystävä sä lapsien”.
MILLAINEN ON HYVÄ YSTÄVÄ? Kiltti, reilu ja ystävällinen.
MITEN ILAHDUTAT YSTÄVÄÄSI? Kutsun kylään.
MIKÄ ON PARASTA YSTÄVÄSSÄSI RUUTISSA?
Ruut auttaa ja sen kanssa on kiva temppuilla.
MITÄ TEETTE RUUTIN KANSSA? Leikitään ja temppuillaan.
HARRASTUKSESI? Team gym ja pianonsoitto. LEMPIRUOKASI? Lasagne ja hampurilainen.
MINKÄ KIRJAN LUIT VIIMEKSI? Telma ja tarinoiden talo.
MITÄ KIRJAA SUOSITTELET LUKIJOILLEMME? Kisu-kirjat.
PARASTA DONKKI-LEHDESSÄ? Tehtävät ja tarinat.
KERRO JOKIN HASSU JUTTU SINUSTA? Tykkään tehdä kässäreitä, siltakaatoja ja kärrynpyöriä.
MILLAINEN ON HYVÄ YSTÄVÄ? Sellainen, jonka kanssa on mukava olla.
MITEN ILAHDUTAT YSTÄVÄÄSI? Kutsun kylään.
MIKÄ ON PARASTA YSTÄVÄSSÄSI AINOSSA? Aino on hauska.
MITÄ TEETTE AINON KANSSA? Leikitään ja käydään leirillä.
Lue vinkit uuden ystävän löytämiseen!
Uusi ystävä voi löytyä harrastuksen parista. Viikoittaiset kokoontumiset samanhenkisten tyyppien kanssa ovat loistava mahdollisuus tutustua.
Rohkaistu juttelemaan toisille harrastuksessa, välitunnilla, seurakunnassa, juhlissa tai vaikka uimahallissa. Keskustelu on helppo avata esimerkiksi kehumalla toisen vaatetta, tavaraa, taitoa tms. Jos uusi tyyppi vaikuttaa mukavalta, ehdota, voisitteko tavata uudestaan.
Oliko Jeesuksella ystäviä?
Miksi on tärkeää, että on ystäviä?
Mistä tunnistaa hyvän ystävän?
Leirit ovat ihan loistava paikka ystävystymiselle. Donkin leirit löydät osoitteesta donkki.net. Myös paikallisseurakunnat, kunnat ja useat järjestöt järjestävät leirejä.
Ystävyys voi lämmetä uudelleen sellaistenkin kanssa, joihin et ole ollut vuosiin yhteydessä. Kehen voisit ottaa yhteyttä vaikka hauskalla viestillä?
Kutsu joku kiva tyyppi kylään esimerkiksi koulusta, harrastuksesta tai seurakunnasta. Kyläkutsu tuntuu kivalta myös kutsun saajasta. Vietä aika serkkujesi kanssa. Serkunkin kanssa voi olla hyvä ystävä!
Järjestä kaverisynttärit. Kaverisynttäreille voi kutsua ihan uusiakin tuttuja viettämään kivaa iltaa yhdessä.
Jeesus sanoi opetuslapsilleen näin: ”Minä kutsun teitä ystäviksi, sillä olen ilmoittanut teille kaiken, mitä olen kuullut Isältäni.” (Joh. 15:14–15) Sinustakin voi tulla Jeesuksen ystävä, kun kuuntelet hänen puhettaan Raamatussa ja kerrot hänelle kaikki, mitä sydämelläsi on. Jeesus on meille paras ystävä, joka ei koskaan petä meitä.
Jorma
Jo luomiskertomuksessa Jumala toteaa: ihmisen ei ole hyvä olla yksin. Ihminen on siis luotu olennoksi, joka tarvitsee muita ihmisiä voidakseen hyvin. Useimmilla on toki perhe, mutta sen lisäksi kaipaamme ystäviä. Ystävä on erityinen ihminen, jonka kanssa voit jakaa elämäsi asioita, viettää aikaa yhdessä ja tuntea yhteenkuuluvuutta. Usein ystävillä on samanlaisia kiinnostuksen kohteita ja he ajattelevat monista asioista samalla tavalla. Ystävien olemassaolo saa meidät tuntemaan olomme rakastetuksi ja tärkeäksi.
Hyvän ystävän kanssa on kiva olla. Hän ei puhu pahaa selkäsi takana tai käyttäydy sinua kohtaan ikävästi. Riitaa voi joskus tulla, mutta nekin pystytään selvittämään. Hyvä ystävä ei houkuttele sinua toimimaan väärin. Hänen kanssaan voit olla oma itsesi ja häneen voit luottaa. Muistathan itsekin olla hyvä ystävä!
Heini
Mikä askarruttaa mieltäsi?
Lähetä kysymyksesi osoitteeseen donkki@sekl.fi tai kirjoita se osoitteessa www.donkki.net
Kysymyksiin vastasi:
jaYstävystyminen ystävyys tar- vitsevat olemisenyhdessä ja koh- taamisen Kannattaaaikaa. siis karsia liiasta kiireestä.
Serkukset Julia (vas.) ja Saara lähtevät kansainvälisyyslinjan kautta Etelä-Koreaan tutustumaan lähetystyöhön. Osan ajasta tytöt ovat maassa eri aikaan, mutta yhteistäkin aikaa kertyy kuukauden verran.
Kurkkaa aikuisen
Etelä-Koreassa asuu noin 50 miljoonaa ihmistä. Se on yksi maailman tiheimmin asutuista maista. Maan suurin kaupunki on Soul, jossa asuu 10 miljoonaa ihmistä. Se on kaksi kertaa Suomen väkiluku!
Olen 20-vuotias Julia Latvala ja opiskelen Kansanlähetysopiston kansainvälisyyslinjalla Ryttylässä. Olen käynyt Ryttylässä pienestä pitäen. Kuulin paikasta ensimmäisen kerran sukulaisiltani Revoilta, jotka toimivat Kansanlähetyksen lähetystyöntekijöinä. Olen itsekin pohtinut lähetystyöhön menemistä, joten halusin kokeilla kansainvälisyyslinjan kautta, olisiko sellainen tarkoitettu minulle.
Opiskelu on ollut antoisaa. Meillä on yhteisiä opintoja muiden linjojen kanssa sekä omia lähetystyöhön liittyviä tunteja. Kasvuryhmissä pohdimme ulkomailla mahdollisesti kohtaamiamme haasteita, kuten kulttuurien erilaisuutta.
Ulkomaanjaksolle lähden kolmeksi kuukaudeksi Etelä-Koreaan, jossa menen Teen Streetiä valmistelevaan tiimiin. Teen Street on suuri nuorille tarkoitettu kesäleiri. Lisäksi osallistun ylistystiimiin ja katuevankelioimiseen. Olen innoissani matkasta, mutta samalla jännittää hieman. Olen kuitenkin luottavaisin mielin ja uskon, että Jumala pitää minusta huolen.
Tulevaisuudessa haluaisin olla arkkitehti, mutta myös pitkäaikainen lähetystyö kiinnostaa minua. Moni tulevaisuuden ovi on elämässäni vielä auki, joten en voi kuin seurata Jumalan tahtoa ja luottaa siihen. Hän kyllä tietää, mikä on minulle parhaaksi, ja johdattaa oikeaan suuntaan. Julia
Olen Saara Repo, 21, ja minäkin opiskelen kansainvälisyyslinjalla Ryttylässä. Ryttylän Kansanlähetysopisto on aina ollut tärkeä osa elämääni, sillä olin lapsena perheeni kanssa lähetystyössä Kansanlähetyksen kautta.
Lukion jälkeen tulin raamattulinjalle Ryttylään. Se tuntui hyvältä paikalta selvitellä elämänsuunnitelmia Jumalan läsnäolossa. Olin jo pidempään tiennyt, että aikuisena haluaisin lähteä lähetystyöhön. Raamattulinjalla sain sydämelleni Korean kansan ja työn sen parissa.
Raamattulinjan jälkeen kävin armeijan ja sitten tulin Kansanlähetysopistolle kansainvälisyyslinjalle. Opiskelu on ollut mukavan rentoa. Opiskelujakso Ryttylässä kestää kuusi viikkoa ja sen jälkeen lähden kolmeksi kuukaudeksi Etelä-Koreaan. Siellä pääsen työskentelemään monikulttuuriseen yhteisöön, jossa osallistun muun muassa raamattupiireihin ja evankeliointiin. Pääsen siis levittämään ilosanomaa Jeesuksesta muille Koreassa asuville ulkomaalaisille. Samalla saan työskennellä myös korealaisten kanssa ja tutustua heidän kulttuuriinsa.
Lähteminen tuntuu vielä epätodelliselta. Välillä jopa mietin, miksi ihmeessä päätin lähteä. Toisaalta olen innoissani, toisaalta jännittää, koska en osaa puhua koreaa. Osaan kyllä englantia, mutta en tiedä, kuinka hyvin korealaiset sitä puhuvat.
Sitten kun olen oikeasti aikuinen, haluan lähteä lähetystyöhön pidemmäksi ajaksi. Toivon, että silloinkin pääsisin Koreaan, mutta olen avoin sille, että Jumala kutsuu minut jonnekin ihan muualle.
kanssa Saaran ja Julian lumisetmatkakuulähetysopistonKansankansainvälisyyslinjan Instagram-tililtä!
Into, millainen on hyvä ystävä?
Varmasti ainakin sellainen ystävä, joka tekee parhaansa rakastaakseen lähimmäistään.
1. Ystäväsi on murheellinen. Mitä teet?
a) Yritän piristää häntä parhaani mukaan ja autan unohtamaan murheet.
b) Annan hänelle rauhaa, mutta pysyn lähellä, jos hän tarvitsee minua.
c) Lohdutan ja annan supermonta lämmintä rutistusta.
Koska rakkaus ei kadehdi...
Sellainen, joka iloitsee toisen puolesta.
Pyytää anteeksi, ja antaa anteeksi.
2. Miten muistat ystävääsi hänen syntymäpäivänään?
a) Järjestän riemuspektaakkelin hänen ikkunansa alle aamulla kello 7.
b) Askartelen valtavan kortin, joka on täynnä valokuvia ja muita yhteisiä muistojamme.
c) Vien kukkia, suklaata ja itse tehdyn runon.
3. Mitä ystävyys merkitsee sinulle?
a) Mukavaa yhdessäoloa.
b) Täyttä ymmärrystä ja kaiken jakamista.
c) Seuraa seikkailuissa.
4. Kuinka paljon vietät aikaa ystäviesi kanssa?
a) Silloin tällöin sopivasti. Viihdyn tosi hyvin myös itsekseni.
b) Jos emme joka hetki näe, olemme yhteydessä puhelimella.
c) Kyllä me nähdään! Ainahan on jotain meneillään.
5. Jos ystäväsi kuvailisivat sinua yhdellä sanalla, mikä se olisi?
a) Piristysruiske.
b) Luottohenkilö.
c) Halinalle.
Ystävä, joka ajattelee sekä omaa että muiden parasta.
Kannustaa muita!
Eikö tuo raamatunkohta lueta usein häissä?
Laske pisteet!
Saitko eniten omenoita?
Olet säkenöivä ilopilleri! Sinun kanssasi ei aika käy tylsäksi. Seikkailut suorastaan odottavat sinua ja ystäviäsi. Ohikulkijatkin saavat samalla hyvät naurut, kun kohellatte menemään. Muistathan, että välillä on ihan ookoo pysähtyä rauhassa nauttimaan ystävyydestänne. Ystävyys säilyy, vaikka ei tekisi mitään ihmeellistä.
Mutta päteehän se tähänkin.
Salla Santapukki
Saitko eniten porkkanoita?
Sinä pidät ystävien seurasta, mutta arvostat tosi paljon myös omaa aikaa. On todella mahtavaa, että tykkäät itsestäsi!
Monelle oma aika on voimavara, jonka
avulla jaksaa olla superhyvä ystävä toisille. Kun arvostaa itseään, on helppo tykätä myös muista. Siksi kaverisi ovatkin onnekkaita, kun saavat olla sinun ystäviäsi.
Saitko eniten mansikoita?
Sinä olet sydänystävä! Oletkin varmaan ystäviesi mielestä oikea aarre. Te jaatte yhdessä ilot, surut ja kaikki arkisetkin asiat. Todennäköisesti tunnette ystäviesi kanssa toistenne ajatukset kuin omat taskunne. Pitäkää hyvä huoli ystävyydestä, niin se varmasti säilyy vanhuuteen saakka.
Kun olet oma itsesi ja kunnioitat muita, olet taatusti hyvä ystävä!
Leikkaa askarteluaihio sekä kolme pyöreää ammusta irti viereiseltä sivulta.
Taittele askarteluaihio ensin kuvan 1 osoittamalla tavalla ja sen jälkeen punaisten katkoviivojen kohdilta, kuten kuvassa 2. Paina sitten molemmista reunoista, niin että muodostuu ”timantin” muotoinen kuvio.
Taita seuraavaksi siniset reunat ylös niin, että muodostuu pieni “laatikko”. Laita laatikon alapuolelle liimaa.
Taita nyt paperin toinen puoli samalla tavalla, jotta muodostuu toinen, hiukan korkeampi laatikko.
Paina laatikon raidalliset reunat ensin yhteen kuvassa 8 olevien nuolien osoittamista kohdista ja sen jälkeen alas niin, että oranssi laukaisualusta jää päällimmäiseksi kuvan 9 mukaisesti.
Rutista lopuksi keltaiset, pyöreät “ammukset” myttyyn ja testaa laukaisualustaa.
Nyt voit pitää kaverin kanssa kilpailun!
Montako paperipalloammusta saat uppoamaan laatikkoon?
Tehtävä 1. Saku on taitava jääkiekossa, Jesse laskettelussa, Hönö temppupyöräilyssä ja Heinone breikissä.
Tehtävä 2. ainekset = anteeksi kotisi = kiitos elektro tää = olet tärkeä
Tehtävä 4.
Tehtävä 5.
Tehtävä 6. Tähän tehtävään ei ole yhtä oikeaa vastausta.
Tehtävä 7.
Tehtävä 8.
Tehtävä 9.
Tehtävä 10.
Tehtävä 13. Veeralla valitsi donitsin I ja Ruut valitsi donitsin A.
Tehtävä 14.
Tehtävä 15.
Tehtävä 16. Heiluva hammas
Tehtävä 17.
Tehtävä 19.
Tehtävä 21.
Tehtävä 22.
Tehtävä 23. 1: B
2: C 3: Tähän kysymykseen voisi ympyröidä kaikki vastaukset, mutta vastauksessa A on lueteltu kaikkein tärkeimmät ystävyydentaidot.
Väritä alla oleva kuva mieleiseksesi. Kuvaa värityskuva kännykällä ja jaa vaikka viestinä kavereillesi.
Tai leikkaa ja askartele kortiksi, jolla voit ilahduttaa ystävääsi.
Donkkis-ilta, Kuhmon seurakunta
Osallistujia: 21 lasta
Ohjaajia: 3 aikuista ja 2 isosta
Kuhmon Donkkis-illan aiheena oli Isä meidän -rukous. Tällä rastilla haasteena oli laittaa Isä meidän -rukouksen sanat oikeaan järjestykseen.
Mikä on mukavinta Donkkis-illoissa?
Otto, 11 v. ”Donkkis-illoissa kivointa on toimintapisteet. Tällä kertaa kivoin oli tikan pudotus tikkatauluun. Seuraaville kerroille toivon lisää toimintapisteitä!”
Sanasokkelorastilla etsittiin Isä meidän -rukouksen sanoja sokkelosta.
Iida, 8 v. ”Toimintapisteet on aina kivointa! Tällä kertaa tikan pudotus oli mieluisin.”
Oton ja Iidan lempirasti oli tikan pudotus, jossa tikka pudotetaan tauluun oman hartian korkeudelta käsi suorana.
Lähetä värittämäsi kuva meille ja voit voittaa Donkin ruutuvihkon! Postita kuva osoitteeseen: SEKL/Donkki, Opistotie 1, 12310 Ryttylä tai lähetä se sähköisesti joko viestillä numeroon 044 059 7597 tai sähköpostilla osoitteeseen donkki@sekl.fi. Väritysiloa!
Montako sokeripalaa saat kasattua torniksi ennen kuin torni kaatuu?
Teksti: Jouni Hörkkö
Kuvitus: Teijo Kemppainen
Voro on juuri ottanut esille skannerin aikoen skannata Ilonan ja Jonin hihamerkit. Ilona ja Joni tietävät, että he paljastuvat, jos skanneri ehtii lukea heidän tietonsa hihamerkistä. Yllättäen juuri sillä hetkellä heidän ystävikseen kuvittelemansa Philipp ja Hannes kohottavat aseensa heitä kohti ja paljastavat kaikille, että he – Ilona ja Joni – ovat ne petturit, joita on etsitty. Kavalletuksi tulemisen karvas maku maistuu Ilonan suussa, kun hän katsoo järkyttyneenä suoraan Philippin aseen piippua.
Philipp tähtäsi suoraan kohti Ilonaa ja Hannes oli ottanut Jonin tähtäimeensä. Juuri hetki sitten Ilona ja Joni olivat luottaneet näihin uusiin poikiin ja paljastaneet heille Uuden maailman synkän salaisuuden. Nähtävästi poikiin ei olisi kannattanut sittenkään luottaa, sillä he olivat tehneet Juudaksen teon: näytelleet uskollista ystävää, vaikka olivatkin heti tilaisuuden tullen ilmiantaneet heidät.
- Hienoa työtä, Philipp ja Hannes! ylisti Voro poikia, jotka edelleen tähtäsivät kohti Ilonaa ja Jonia.
Voro lupasi pojille ruhtinaalliset palkkiot ja otti askeleen kohti Ilonaa ja Jonia. Hän ei kuitenkaan ehtinyt pidemmälle, kun kuului laukaus ja heti perään toinen. Samalla hetkellä, kuin tyhjästä, ilmestyivät sekä Ilonan että Jonin paljaaseen kämmenselkään punaiset läiskät.
Ilona ja Joni kaatuivat maahan ja jäivät siihen liikkumattomina makaamaan.
- Senkin hullut! raivosi Voro, jonka äskeinen kiitollisuus oli tipotiessään.
Hän käänsi vihan vääristämät kasvonsa Philippiin ja Hannekseen ja huusi: - Kuka teille antoi luvan ampua? Ja vielä punaisilla kuulilla! Tajuatteko, mitä olette tehneet? Punainen ammus imeytyy heidän ihonsa sisään ja vaikuttaa heidän verenkierrossaan niin, että heidän muistinsa
tyhjenee heti. Olisi ollut tärkeää tietää, miten he pääsivät Uuteen maailmaan ja mitä he tietävät. He olivat agentteja, ettekö tajua! Me olimme juuri saamaisillamme heidät kiinni, ja olisimme voineet kuulustella heitä, mutta nyt emme saa vastauksia!
Kersantti Thorne oli seurannut tapahtumia Voron selän takana ja otti nyt puheenvuoron:
- On parempi, että Philipp ja Hannes laukaisivat aseensa ja sammuttivat noiden vakoojien tajunnan. Hereillä he olisivat olleet suureksi vaaraksi koko Uudelle maailmalle. Hehän olisivat voineet paljastaa salaisuuksia.
Kersantti Thorne komensi saman tien Philippiä ja Hannesta ottamaan maassa makaavat, tajuttomat vakoojat ja kuljettamaan heidät välittömästi suureen valkoiseen rakennukseen, jossa muistikeskus sijaitsi. Sitten Kersantti Thorne tarttui puhelimeensa ja ilmoitti sairaalaan:
- Kaksi kiireellistä tapausta tulossa!
Identiteetti epäselvä, mutta he ovat tunkeutujia, yksi tyttö ja yksi poika.
Valmistautukaa antamaan tarvittava
käsittely!
Melkein samalla hetkellä alkoi taivaalta kuulua lähestyvän dronen matala hyrinä. Voro katsoi laskeutuvaa
”Ilona ja Joni makasivat edelleen
tajuttomina paareilla ja nyt myös
Urho ja Eino laitettiin makaamaan ja heidät sidottiin hihnoilla samanlaisiin liikuteltaviin sänkyihin. Kaikki neljä kuljetettiin käsittelyhuoneeseen, jonka ovi sulkeutui ja vaimensi kaikki äänet.”
automaattista lentotaksia ihmeissään ja hänen kasvoiltaan loisti kysymys. Kuka oli tilannut sen?
Philipp vastasi ennen kuin keneltäkään ehdittiin edes kysyä:
- Minä tilasin tuon. Saadaan nämä kaksi nopeammin muistikeskukseen käsittelyyn.
Pienen henkilöauton kokoinen Volokopteri laskeutui pehmeästi heidän viereensä. Sen ovet avautuivat itsestään ja kaikki näkivät, ettei kopterissa ollut ohjaajaa. Se toimi täysin automaattisesti, eikä tarvinnut muuta kuin tiedon, mihin pitäisi lentää. Philipp ja Hannes nostivat maassa makaavat Ilonan ja Jonin kopterin kyytiin ja kiipesivät sitten itsekin sisään. Kojelaudassa hehkui pieni valo, joka välillä kirkastui ja laajeni, ja sitten taas himmeni ja supistui. Philipp tiesi laitteen koneaivojen kuuntelevan, minkä käskyn hän antaisi. Hän katsoi suoraan kojelaudan valoa ja sanoi: - Lennetään muistikeskukseen.
Ystävällinen koneääni kiitti, kopterin ovet liukuivat kiinni ja hytin yläpuolella olevat potkurit hyrähtivät liikkeelle. Kopteri alkoi nousta ja suuntasi suoraan kohti suurta valkoista rakennusta..
Uusi maailma oli matalien vuorten ympäröimässä laaksossa. Vuorten toisella puolella sijaitsi pieni lentokenttä, joka oli paikallisen ilmailukerhon käytössä. Kentän sinihaalarinen virkailija istui lennonjohtotornissa ja kuunteli hämmästyneenä radiosta kuuluvaa kutsua:
- Kuuleeko torni, täällä Oscar Hotel Golf Tango Fox, kuuntelen!
Virkailija nosti pienen mikrofonin suunsa eteen ja vastasi:
- Golf Tango Fox, täällä torni, kuuntelen!
- Torni, täällä Golf Tango Fox, pyydän laskeutumislupaa, arvio 5 minuuttia.
- Golf Tango Fox, täällä torni, suunta 172, kiitotie 17 vapaa.
- Asia Roger, kuului lennonjohtajan kaiuttimesta, kun lähestyvä kone kuittasi ymmärtäneensä ohjeet ja noudattavansa niitä.
”Meidän pitäisi päästä nopeasti noiden vuorten toiselle puolelle. Meillä on siellä lapsia, jotka tulimme noutamaan.”
Sinihaalarinen kääntyi toisen lennonjohtajan puoleen ja
sanoi:
- Mikä merkillinen päivä! Ensin ne kaksi poikaa, jotka haettiin leirille. Ja mitä ihmeen puuhaa siellä leirillä mahdetaankaan harjoittaa? Ne vartijat vaikuttivat niin omituisilta. Ja nyt sitten tällainen harvinainen vieras kone tulossa, eihän täällä yleensä lennä muita kuin meidän kerhomme pienkoneita!
Lähestyvä kone näkyi taivaanrannassa pienenä pisteenä, joka suureni nopeasti. Koneen ohjaamossa lentäjä painoi vipuja ja kytkimiä. Laskutelineet tulivat ulos, ja siipien takaosan laipat kääntyivät alas. Koneen vauhti hidastui ja se alkoi hitaasti liukua kohti kiitorataa numero 17. Kohta sen pyörät koskettivat pehmeästi asfaltin pintaa ja kone rullasi lennonjohtotornin eteen. Sinihaalarinen tuli tornista alas tervehtimään tulijoita. Koneen ovi avautui ja sisältä astuivat ulos Erkki-setä, Miika-eno, ylilääkäri sekä Urhon ja Ilonan isä. Lyhyen tervehtimisen jälkeen Erkki sanoi lennonjohtajalle:
- Meidän pitäisi päästä nopeasti noiden vuorten toiselle puolelle. Meillä on
siellä lapsia, jotka tulimme noutamaan.
- Tarkoitatte ilmeisesti kansainvälistä partioleiriä? Siellä tuntuukin olevan omituinen touhu, ne kävivät juuri tänään hakemassa kaksi poikaa, jotka olivat ilmeisesti karanneet sieltä. Oikein maastoautolla tulivat ja puhuivat jotain poikien viemisestä käsittelyyn. En ymmärtänyt mitään heidän puheistaan, selitti lennonjohtaja.
- Kaksi poikaa, ähkäisi Urhon ja Ilonan isä. Mitkä olivat lasten tuntomerkit?
Lennonjohtajan annettua lyhyen kuvauksen Erkki kääntyi Miikan puoleen ja sanoi:
- Meillä taitaa olla kiire. Kauanko kestää, että saat valmisteltua…
- Olen jo saanut kaiken valmiiksi. Tein työtä koko lentomatkan ja juuri laskeutuessamme tietokoneeni tavoitti piilotetun verkon. Murtauduin sisään ja kaappasin hallinnan itselleni. Siirsin koko verkon vuorokaudella taaksepäin, joten kaikki heidän valvontakameransa näyttävät nyt eilistä päivää ja sen tapahtumia. Heillä kestää hetken tajuta asia ja mikä tärkeintä, me voimme nyt vapaasti mennä alueelle. Kamerat ovat hetken aikaa sokeita, vastasi Miika.
Ilonan ja Jonin ajoneuvoon, joka muistutti ambulanssia. Vartijat sekä Philipp ja Hannes nousivat kyytiin, ja toinen vartijoista antoi ajoneuvon keinoälylle määränpään: muistinkäsittelyn osasto 5. Automaattiambulanssi lähti liikkeelle ja kiersi suoraan osasto viiden ulkoovelle. Osaston ovista astui ulos lääkäri stetoskooppi kaulallaan. Hän katsoi kysyvästi vartijoita, mutta nämä pyörittivät päitään ja selittivät:
- Me saimme ainoastaan määräyksen hakea nämä kiireesti tälle osastolle. Emme tiedä sen enempää. Philipp puuttui puheeseen:
- Nämä tulevat tänne kersantti Thornen käskystä. Heihin on ammuttu punaisella kuulalla, joka on osunut paljaalle iholle. Kersantti Thorne sanoi, että ylilääkäri tietää, millainen jatkokäsittely heille pitää antaa, joten teidän on varmaan parasta kutsua ylilääkäri paikalle.
- Minä olen muistikeskuksen ylilääkäri, vastasi valkotakkinen lääkäri. Sitten hän vilkaisi Ilonan ja Jonin kämmenselkiä, joissa näkyi punainen osumakohta. Kuula oli hajonnut osuessaan, iho ei ollut mennyt rikki, mutta punainen aine oli imeytynyt ihon läpi verenkiertoon. Samalla hetkellä osaston ovet avautuivat, ja sisään astui Voro raahaten käsipuolessaan Urhoa ja Einoa. Voro puhisi vihaisesti:
punaisen kuulan osuman. Punaisen kuulan pakkauksessa luki lisäksi tyyppinimenä: ”Plasebo”.
Lääkäri nyökkäsi kersantti Thornelle:
- Kiitos, tuo oli tärkeä tieto. Tiedän nyt, miten jatkokäsittely on syytä tehdä.
- Mitä tässä vielä keskustellaan? Tärkeintä on saada nuo kaikki neljä nollattua! puhisi Voro hermostuneena. Lääkäri katsoi Voroa pitkään ja sanoi sitten kylmällä äänellä:
- Eiköhän ole parempi, että minä hoidan tämän lääketieteellisen osuuden. Vai onko arvoisalla nuorella herralla kenties suurikin pätevyys?
- Ettekö tiedä, kuka minä olen? sähähti Voro kiukkuisesti. - Minun isäni on tämän paikan johtaja, ja te olette vastuussa hänelle!
Volokopteri vähensi kierroksiaan ja alkoi laskeutua. Philipp näki alapuolella vihertävän nurmikon, jonka keskellä oli pieni päällystetty alue. Siihen oli maalattu iso valkoinen ympyrä, jonka keskellä oli iso D-kirjain. Kopteri kosketti pehmeästi maata, moottoreiden pieni hurina vaimeni ja ovet liukuivat itsestään auki. Heitä oltiin jo vastassa ja vartijoiden univormuihin pukeutuneet nuoret nostivat tiedottomat
- Nämä ovat huijareita, kaikki neljä!
Toin nämä pojat myös. Heillekin tarvitaan täydellinen käsittely. Jokaisen muisti on rakennettava alusta asti uudelleen, heille ei saa jäädä mitään muistoa entisestä!
Voron selän takaa astui sisään vielä
yksi henkilö. Kersantti Thorne käveli määrätietoisesti lääkärin luo ja sanoi:
- Nuo kaksi osuman saanutta ja nyt
tajuttomana makaavaa ovat saaneet
- Minä vastaan työstäni kaikkein korkeimmalle taholle. Enkä ota määräyksiä maallikoilta, olkoon näillä millainen asema tahansa, lääkäri vastasi tiukasti. Ilona ja Joni makasivat edelleen tajuttomina paareilla ja nyt myös Urho ja Eino laitettiin makaamaan ja heidät sidottiin hihnoilla samanlaisiin liikuteltaviin sänkyihin. Kaikki neljä kuljetettiin käsittelyhuoneeseen, jonka ovi sulkeutui ja vaimensi kaikki äänet. Voro, kersantti Thorne sekä Philipp ja Hannes jäivät paikoilleen aulaan, josta he näkivät suuren lasiseinän läpi huoneeseen. Lääkäri valmisteli parhaillaan neljää ruiskua, jonka jokaisen päässä oli pitkä injektioneula.
Osoitteessa
https://donkki.net/lehti/lehtiarkisto/ voit lukea tarinan aiempia jaksoja!
Jatkuu seuraavassa numerossa.Ilmestyy neljä kertaa vuodessa!
Seuraava numero 16.11.2023
Teema: Kohtaamisia Jeesuksen kanssa
Uudessa Donkki-podissa tehdään oivalluksia elämästä
Raamatun ja Donkki-lehden äärellä
Kuuntele Radio Dein sunnuntaiaamuissa, donkki.net -sivustolla tai eri podcast-alustoilla.
Etsi lähin Donkkis-ilta osoitteessa donkki.net!
HALUAN TILATA DONKKI-LEHDEN!
Kestotilaus: 25 €
Vuosikerta: 25 €
Maksajan nimi:
Osoite:
Puhelin:
Sähköposti:
Lehden saaja:
Osoite:
Ikä:
Kustannus Oy Uusi Tie maksaa postimaksun
Kustannus Oy Uusi Tie
Tunnus 5011123
12003
VASTAUSLÄHETYS
Voit tilata useampia lahjatilauksia osoitteessa: www.donkki.net!
Puh. 03 4246 2205
Sähköposti: uusitie@atex.com