Page 1

2016–20171

Lukuvuoden valiot Tampereen yliopiston toimittajakoulutuksen viikkolehti kokosi yhteen lukuvuoden parhaat jutut.

6/2016

ajassa 2

kartalla 6 luotain 8

näkymä 10

media 14

7/2016

ajassa 2

kartalla 6

luotain 8

näkymä 10

media 14

8/2016

ajassa 2

Sulje sovellukset Aivot on hyvä välillä rauhoittaa tylsyydellä. Lisa Kärnä s. 15

Jätä mokasta jälki Vaikka väärässäolo usein nolottaa, älä häpeä. Elina Ukkonen s. 15

kartalla 6

luotain 8

näkymä 10

media 14

9/2016

ajassa 2

kartalla 6

Elämäni parhaat snäpit Kaikesta ei ole pakko saada todistusaineistoa. Oona Kujala s.15

luotain 8

näkymä 10

media 14

Öykkäröinti ei auta Vihapuheen somekupla pitäisi puhkaista. Alina Koskela s. 15

Rakkaudesta lehmiin EU määrää maatalousyrittäjää. Suvi Rajala tottelee, koska rakastaa työtään. Jamora-lehmä luottaa emäntäänsä. s. 10

Pelejä tavernassa

Lautapelikahvila on muuta kuin harrastajien luola. s. 10

Kemikaalit ihollasi

Arjen valinnoilla on merkitystä. Sini Vaccariello käyttää vain luonnonkosmetiikkaa. s. 6

Internettiin ihastunut

Menestys maksaa

Lapsena Hanna Nikkanen koodasi vitsejä. Nyt hän tarjoaa journalistista atk-tukea. s.14

Kaupat vastustavat hävikkiruokalakia. s.4

Delfiinit lähtivät, pandat tulevat. s.6

10/2016

ajassa 2

Poissa silmistä

Kannattaako panokset urheilussa ohjata harraste- vai kilpatasolle? s. 4

Tosi-tv toi tatuoinnit tavisten arkeen. s. 6

Onko alastonmallilla hyvä itsetunto? s.10

kartalla 6

luotain 8

näkymä 10

media 14

Tarinoita iholla

11/2016

ajassa 2

Nuoruus netissä Menneisyyden ei pitäisi vaikuttaa tulevaisuuteen. Saara Nyystilä s. 15

kartalla 6

luotain 8

näkymä 10

media 14

Trollien paljastaja

Kaupunki valvoo päiväkotien käytäntöjä kehnosti. Lana Busnov käy tiedepainotteista Pikku tutkijan päiväkotia. s. 4

Paperiton potilas

Jessikka Aro tutki Venäjä-propagandaa ja sai trollit peräänsä. s. 14

Legenda kutsuu

Tampereella hoidetaan paperittomia vain akuuteissa tilanteissa s. 3

Nälkäiset löytävät Vaakon nakille, vaikka sataisi märkiä rättejä. s. 10

12/2016

ajassa 2

Toimittajuus kriisissä Yliopistotutkinto ei enää takaa toimittajan töitä. Anniina Korpela s. 15

kartalla 6

luotain 8

näkymä 10

media 14

13/2016

ajassa 2

kartalla 6

luotain 8

näkymä 10

media 14

Klikkejä kakkaemojeilla Kun toimittajan sanat loppuvat, hymiöt rientävät apuun. Anni Härkönen s. 15

Hyggeilystä hiilineutraaliksi Brändäämisellä voi pelastaa maailman. Sandra Järvenpää s. 15

Valtatieltä valokeilaan Olavi Uusivirta rakentaa illuusion saapuessaan uudelle keikkapaikalle. Kiertuebussissa valot eivät häikäise. s. 10

Avovangit palkkatöissä Metsässä Rauno on työntekijä, ei vanki. s. 10

Räppäävä perheenisä

Kuben musiikki kumpuaa vantaalaisesta betonilähiöstä. s. 8

Vääntöä väestönsuojista s.6

Mikä erottaa Hervannan, Tesoman ja Vuoreksen? s.6

1/2017

ajassa 2

kartalla 6

Luovuutta kouluun

Koodit kadoksissa

Omaehtoinen eläjä

Peruskoulun uusi opetussuunnitelma peräänkuuluttaa luovia menetelmiä. Muotoilukasvatus on yksi ilmiöoppimisen malli. s. 4

Yritykset paikkaavat peruskoulun koodausopetuksen puutteita. s. 4

Walesilainen Jonathan Philips innostuu erikoisista esineistä. s.8

Ilmojen herra

Bussiin ei tulla puhumaan s.16n

luotain 8

näkymä 10

media 14

Maailmalla säätä myydään seksillä, Suomessa hassuttelulla. s.14

2/2017

ajassa 2

kartalla 6

luotain 8

näkymä 10

media 14

3/2017

Enemmistön pilattu nimi Pässinpäiden perustaessa mediaa faktat ja mielipiteet sekoittuvat. Anni Huttunen s. 15

Enää ei saa mokata Kun joku tekee virheen somessa, armoa ei tipu. Emma Nikander s. 15

Kaunot vai hokkarit?

ajassa 2

kartalla 6

luotain 8

näkymä 10

CD-levyn kulta-aika on auttamatta ohi. s.4

Maakuntalainen vai maailmankansalainen? s.6

Lahjoitus voi pelastaa joulun. s.9

media 14

Kontrolli katsojille Televisio tekee stand upista turvallista. Juho Kankaanpää s. 15

Kuuntele verkkoa

Sukupuolet erotellaan yhä koululiikunnassa. Saana Sandström sirklaa talviauringossa. s. 3

Inari Nikkanen ja Hilla Körkkö tekevät tv-ohjelmaa ilman kuvaa. s.8

Älä pure minua Hallitus haaveilee haukkaavansa palan lemmikkien kunnallisesta päivystyksestä. s. 3

Alakulttuurin syleilyssä Underground elää Pispalan valtatien varrella Tampereella. s. 10

Ilves tuulettuu Rähinäjournalisti Solmu Salminen kärjistää työkseen. s. 14

Kaunot vai hokkarit? s. 5

Fanit pääsivät vihdoin juhlimaan omistajan vaihtumista. s.5

Asenteet muuttuivat Työelämä ei enää vierasta tatuointeja. s.3

Tampereen valtuusto vihertää Kaupunginvaltuuston paikat jakautuvat yhä tasaisemmin. s. 6

Bussiin ei tulla puhumaan s. 14

Rinteiden tulevaisuus uhattuna

Laskettelukeskukset menettävät kaupungin tuen toukokuussa. s. 10

Omaehtoinen eläjä s. 18


2 ajassa kartalla luotain näkymä media

Moreenimedia m o r e e n i m e d i a . u ta . f i

Tampereen yliopiston toimittajakoulutuksen viikkolehti ISSN 1459-6741 (painettu) ISSN 1459-675X (verkkolehti) Ilmestyy kerran viikossa torstaisin. Yhteystiedot Utain, 33014 Tampereen yliopisto 050 318 5923 utain@uta.fi Julkaisija Viestintätieteiden tiedekunta, Tampereen yliopisto Painopaikka Lehtisepät Oy, Pieksämäki

Toimitustyön kursseilta tarttuu varmuutta ja itsenäisyyttä HARJOITUSTOIMITUS Utain on hyvä paikka opetella journalismin

perusteet ja käytännöt, jotta niitä voi jatkossa muuttaa ja uudistaa. Kiire on jatkuvaa, mutta harvassa toimituksessa työntekijät vaihtuvatkaan muutaman viikon välein. Oppimista on aina – ja niin myös intoa, yhteistyökykyä ja uusia ideoita. Muun muassa näin opiskelijat kertovat journalistisen työn kursseista.

Päätoimittaja Ari Heinonen Ohjaavat opettajat Kari Koljonen (toimituspäällikkö, uutiset) Anu Kuusisto (toimituspäällikkö, feature) Niina Uusitalo (toimituspäällikkö, uutiset) Elias Lahtinen (ulkoasupåäällikkö, feature) Reetta Tervakangas (ulkoasupäällikkö, feature) Kaija Toivonen (ulkoasupäällikkö, uutiset) Uutistuottajat ja toimitussihteerit Silja Annila, Tiina Heikkilä, Saana Huhtala, Juha-Veli Jokinen, Stina Kivinen, Lassi Kuisma, Milla Kukkonen, Sanni Mattila, Katja Pajula, Anne-Mari Rajala, Sara Salmi, Saara Tammi, Kaisa Uusitalo AD:t Taru Hokkanen, Annika Järvinen, Petra Kotro, Jenni Niemelä-Nyrhinen, Lasse Poser, Anu Pynnönen, Henri Salonen, Milla Talassalo Taittajat Silja Annila, Noora Hapuli, Nikke Kinnunen, Mira Mannersola, Säde Mäkipää, Annika Nuotto, Katja Pajula, Marianne Minkkinen, Elina Venttola, Taru Hokkanen, Petra Kotro, Lasse Poser, Milla Talassalo, Nora Hurd, Ville Kaakinen, Renja Nurmi, Irene Stachon, Laura Okkonen, Olli Pietiäinen, Jenni Toivonen

”Olen tyytyväinen siihen, että pääsin tekemään joka viikolla jotain erilaista: datajournalismia ryhmätyönä, ilmiöjutun kipeästä aiheesta, hauskan ja kevyehkön henkilöjutun sekä kriittisen mediakolumnin.” Anni Härkönen, toimittaja ”Opin sen, että lukuja pitää olla aina ja jos niitä ei ole, niiden perään soitellaan niin kauan, että niitä on. Saara Nyystilä, toimittaja ”Ideaan tarrautuminen tuntui aluksi todella vaikealta ja hieman jopa pelottavalta. Hyvä palaute sai tajuamaan, että jutusta tuli kumminkin hyvä.” Alina Koskela, toimittaja ”Ryhmillämme oli hyvä tekemisen meininki varsinkin tuotantopäivinä, vaikka päivät venyivätkin melko pitkiksi.” Mikko Asunta, toimittaja

”Muistakaa nauttia, sillä Utaimessa on kiva työskennellä! Ei myöskään kannata stressata. Työtä on paljon ja päivät pitkiä, mutta lehti kyllä valmistuu, kun kaikki tekevät sitä yhdessä.”

Toimittajat Mikko Asunta, Emma Auvinen, Larissa Bister, Johannes Blom, Markku Haavisto, Henriikka Hiilloskorpi, Anni Huttunen, Merja Häikiö, Anni Härkönen, Vilma Häti, Teresia Jokinen, Sandra Järvenpää, Petri Jääskeläinen, Juho Kankaanpää, Emmi Kantola, Alisa Kaukio, Ellanoora Kauppila, Milja Keinänen, Anni KeskiHeikkilä, Katri Keskitalo, Anniina Korpela, Alina Koskela, Oona Kujala, Elena Kurki, Lisa Kärnä, Nikolas Lempiäinen, Ira Mellberg, Emilia Naski, Janne Nieminen, Emma Nikander, Saara Nyystilä, Anniina Rimpiläinen, Aliisa Ristmeri, Lari Seppinen, Kirsi Teiskonlahti, Elina Ukkonen, Väinö Vasara, Julia Ylä-Outinen Valokuvaajat Emilia Anundi, Tiina Hautamäki, Petri Huhtinen, Uwaifo Iduozee, Roosa-Maria Kauppila, Linda Manner, Onni Ojala, Mirella Penttilä, Sarita Piipponen, Leevi Vähälä

Anni Härkönen

Jenni Niemelä-Nyrhinen, AD ”Jutun rakenteen kasaaminen tuntuu nyt kurssin lopulla aiempaa helpommalta, joten jotain varmasti on opittu.” Emma Auvinen, toimittaja ”Kurssin sisältö oli kaikin puolin opettavaista ja on hienoa, kun pääsemme oppimaan itse tekemällä.” Anni Keski-Heikkilä, toimittaja

Jenni Niemelä-Nyrhinen

”Haastattelutilanteet olivat todella opettavaisia. Oli todella palkitsevaa, kun sai haastattelun juuri siltä ihmiseltä, ketä oli suunnitellutkin haastattelevansa.” Elina Ukkonen, toimittaja

”Opin katsomaan kuvia paitsi visuaalisuuden myös teeman rakentumisen ja tarinankerronnan kannalta.” Marianne Minkkinen, taittaja ”Suurimman osan yllättävistäkin ongelmista osaan korjata itsenäisesti.” Mira Mannersola, taittaja ”Editointi oli opettavaista, ja siitä oli paljon hyötyä esimerkiksi uutiskärjen tunnistamista ajatellen.” Ira Mellberg, toimittaja ”Opin huimasti lehtikuvaajan työstä, toimimista työyhteisössä ja yhteistyössä kuvapäällikön, AD:n sekä toimittajien kanssa.” Roosa-Maria Kauppila, kuvaaja

Marianne Minkkinen


ajassa kartalla luotain näkymä media

3

”Esimiehenä Utaimessa toimiminen opetti minulle paljon uutta toimitustyöstä sekä vuorovaikutustaidoista. Olen luontainen tsemppari, joka on minulle tuttu rooli urheiluharrastuksestani. Näen, että toimituskin on ikään kuin joukkue, joka tekee töitä parhaan tuloksen saavuttamiseksi.” Silja Annila, toimitussihteeri/uutistuottaja

PÄÄKIRJOITUS

”Uutistuottajana työskentelemisessä haastavinta oli uutistuotannon eri palasten hahmottaminen. Toimittajilla oli kiitettävästi omia ideoita, ja osan sparraaminen eteenpäin oli helpompaa kuin toisten.”

Kari Koljonen kari.koljonen@staff.uta.fi Anu Kuusisto anu.kuusisto@staff.uta.fi

Saara Tammi, toimitussihteeri/uutistuottaja

Eri alojen yhteistyö antaa potkua toimittajakoulutukselle – ja lisää on luvassa.

”Lehteä tehdessä on aika monta yksittäistä mahdollisuutta epäonnistua. Jossain aina epäonnistuu, jossain onnistuu, tärkeintä on ehkä vain se, että pystyy pitämään päänsä kylmähkönä ja jatkamaan eteenpäin.” Henri Salonen, AD ”Voisin käyttää taittaessa enemmän luovuutta ja ajatella laatikon ulkopuolelta.” Stina Kivinen, taittaja ”Opin ymmärtämään paremmin kuvaajan roolia toimitustyössä. Oli myös uutta, että töitä sai tehdä sekä AD:n että kuvapäällikön kanssa, eli ei niin itsenäisesti, kuin ennen olen tottunut tekemään.” Onni Ojala, valokuvaaja

Silja Annila

MIKÄ?

Utain ○○Tampereen yliopiston toimittajakoulutuksen viikkolehti ○○Verkkolehti, näköislehti ja printtilehti ○○Ilmestyy 13 kertaa vuodessa ○○Tehdään usean kurssin ja eri-ikäisten opiskelijoiden yhteistyönä ○○Lehdentekoon osallistuvat kurssit: Uutisjournalismi, Lehti- ja verkkojournalismi, Datain, Henkilökuvaus, Uutiskuvaus, Lehden ulkoasu ja taitto, Toimitustyön johtaminen, Visuaalisen työn johtaminen Onni Ojala EMILIA ANUNDI

TAMPEREEN YLIOPISTON toimittajakoulutuksen harjoitustoimituksessa on melkoinen hyörinä, kun eri vuosikurssien opiskelijat osallistuvat lehdentekoon osana omia kurssejaan. Tulevien journalistien opinnot koostuvat toimitus- ja tutkimustyön kursseista sekä kieliopinnoista ja valinnaisaineista. Kaikki nämä opinnot ovat tärkeitä opiskelijan kehittyessä kohti journalismin ja viestinnän asiantuntijuutta. Opiskelija itse ei välttämättä osaa arvostaa koulutuksensa monipuolisuutta. Silloin kun osaamisen näkee kapeasti erilaisten viestinnällisten taitojen kokoelmaksi, media- ja yhteiskuntateorioiden tankkaaminen voi tuntua ajanhaaskaukselta. Olemme viime aikoina keskustelleet paljon toimittajakoulutuksen uhista ja mahdollisuuksista. Osin tätä keskustelua ovat siivittäneet tamperelaisten korkeakoulujen rakenteelliset järjestelyt, osin media-alalla ja alan oppilaitoksissa käytävä keskustelu journalismin tulevaisuudesta. Yhtenä kantavana ajatuksena tulevaisuustyössämme on ollut erillisten opetussaarekkeiden purkaminen. Mitä se sitten voisi tarkoittaa? Esimerkiksi tätä: kun tänä keväänä teimme yhden kuntateemalehden, jatkossa voisimme järjestää kokonaisen kurssin samasta teemasta ja tuoda sinne sisältöjä niin journalistiikasta kuin kunnallisalan koulutuksesta. TOIMITTAJAKOULUTUKSEEN

Utaimessa journalismin käytäntöjä opiskellaan osana toimitusta. Kuvassa toisen vuoden toimittajaopiskelijat Elina Ukkonen (vas.), Julia Ylä-Outinen, Anni Keski-Heikkilä, Saara Nyystilä, Lisa Kärnä ja Anniina Rimpiläinen.

kuuluu jatkuva uusien asioiden suunnittelu ja kokeilu, ja jokaisesta kokeilusta oppii. Yhtenä kiinnostavana kokeiluna oli tänä vuonna datajournalismin tuominen osaksi journalismin opintoja heti alusta lähtien. Samalla perinteisiä rooleja keikautettiin ympäri. Kurssia johti datajournalismiin perehtynyt maisteriopiskelija, ja oppilaina olivat opettajat ja kandivaiheen opiskelijat. Lopputuloksena saatiin datapohjaisia, kunta-asioihin keskittyneitä juttuja, joista tyylinäytteitä on nähtävillä tässäkin lehdessä. Tarkoituksena on jatkaa datapohjaisten juttujen luomista ja tuoda datajournalismi pysyväksi osaksi toimittajakoulutusta. Uudistuksia voi lähteä miettimään myös kurssirakenteiden tasolta. Ikiaikaista jakoa toimitus- ja tutkimustyön kursseihin kannattaa ravistella ja hakea hybridimallia, jossa samanaikaisesti tehdään ja tutkitaan journalismia. Tulevaisuutta on myös kieliopintojen tiiviimpi nivominen osaksi toimitustyön kursseja. Tällaisiin avauksiin harjoitustoimituksessa suhtaudutaan innostuneena – mahdollisuuksia on vaikka mihin!


4 2 ajassa kartalla luotain näkymä media

17.11.2016 ⋆ PÄÄKIRJOITUS

Moreenimedia m o r e e n i m e d i a . u ta . f i

utain.uta.fi @utainlehti @utainlehti Facebook “f ” Logo

CMYK / .ai

Facebook “f ” Logo

CMYK / .ai

Utain Utain

radio.uta.fi @radiomoreeni Facebook “f ” Logo

CMYK / .ai

Facebook “f ” Logo

CMYK / .ai

Radio Moreeni soundcloud.com/radio_moreeni

yliopistotv.uta.fi UniversityOfTampere

katse.uta.fi Facebook “f ” Logo

CMYK / .ai

Facebook “f ” Logo

VIELÄ 1990-LUVUN alussa lähiöt eivät erottautuneet huono-osaisina asuinalueina. Suurimmassa osassa lähiöitä ihmisten tulot olivat lähellä kaupungin keskiarvoa. Lähiöiden ongelmat tulee ymmärtää laajemmin, sillä asuinalueet ovat kärsineet kansallisista muutoksista. Lähiöt syntyivät 1960- ja 1970-luvuilla suuren maaltamuuton seurauksena. Nopea teollisuuden kasvu siivitti rakentamisen kaupunkien reunoille. Voimakas muutto kaupunkeihin edellytti nopeaa rakentamista. Rakennusteollisuus otti käyttöön nopeamman ja halvemman elementtitekniikkaan perustuvan rakentamisen. Vuoden 1959 rakennuslaki määräsi rakentamisen kunnille, jotka selviytyivät tehtävästä vain liittoutumalla yksityisten rakennusliikkeiden kanssa. Mitä enemmän kunta sai piirrettyä tietylle alueelle kerrosalaneliöitä, sitä enemmän se pystyi pyytämään rahaa rakennuttajilta. Rakennustapa yhdisti kuntien julkiset ja rakennusteollisuuden yksityiset edut.

tämään lähiöitä. Erot lähiöiden välillä ovat kuitenkin suuria. Keskeinen piirre toimivissa lähiöissä on vahva yhteisöllisyys. Esimerkiksi Jyrkkälän lähiössä Turussa 80 prosenttia asukkaista pitää aluetta turvallisena ja hyvänä. Tällaisilla alueilla on syntynyt yhteisöjä, jotka ovat pitäneet yhtä ympäristöjen viihtyvyyden säilyttämiseksi. Piha-alueista pidetään huolta ja niitä valvotaan. Helsingin yliopiston kaupunkisosiolo-

gian professori Matti Kortteinen näkee, että lähiöiden ongelmat eivät ole pelkästään mielikuvista syntyneitä. Kortteinen esittää, että tulisi tarkastella toimivien lähiöiden yhteisiä tekijöitä, jotta ne voisi ottaa huomioon muita lähiöitä kehitettäessä. Lähiöissä on konkreettisia ongelmia, joihin tulee tarttua konkreettisin keinoin. Pelkkä puhe ei riitä. Nikolas Lempiäinen MIRELLA PENTTILÄ

@radiomoreeni

Lähiöiden ongelmat eivät ratkea pelkästään puhumalla

CMYK / .ai

Katse

Tampereen yliopiston toimittajakoulutuksen viikkolehti ISSN 1459-6741 (painettu) ISSN 1459-675X (verkkolehti) Ilmestyy kerran viikossa torstaisin. Yhteystiedot: Utain, 33014 Tampereen yliopisto 050 318 5924 utain@uta.fi Julkaisija: Viestinnän, median ja teatterin yksikkö, Tampereen yliopisto Painopaikka: Lehtisepät Oy Päätoimittaja: Ari Heinonen Ohjaavat opettajat: Anu Kuusisto (toimituspäällikkö, feature) Niina Uusitalo (toimituspäällikkö, uutiset) Reetta Tervakangas (ulkoasupäällikkö, feature) Kaija Toivonen (ulkoasupäällikkö, uutiset) Toimitussihteerit: Silja Annila, Kaisa Uusitalo Uutistuottaja: Katja Pajula AD:t: Anu Pynnönen, Annika Järvinen Taittajat: Taru Hokkanen, Laura Okkonen, Noora Hapuli, Marianne Minkkinen Toimittajat: Mikko Asunta, Emma Auvinen, Johannes Blom, Markku Haavisto, Henriikka Hiilloskorpi, Anni Huttunen, Merja Häikiö, Anni Härkönen, Vilma Häti, Lotta Jokitalo, Sandra Järvenpää, Petri Jääskeläinen, Juho Kankaanpää, Emmi Kantola, Alisa Kaukio, Milja Keinänen, Anni Keski-Heikkilä, Katri Keskitalo, Anniina Korpela, Nikolas Lempiäinen, Janne Nieminen, Emma Nikander, Saara Nyystilä, Lari Seppinen, Kirsi Teiskonlahti, Väinö Vasara, Kai Ylinen Valokuvaajat: Tiina Hautamäki, Mirella Penttilä Kuvankäsittelijä: Emilia Anundi

Katso kaikki tekijät verkosta: http://utain.uta.fi/toimitus

LÄHIÖIDEN ELÄMÄ muuttui huomattavasti 1990-luvulla. Lähiöiden asukkaat työskentelivät tyypillisesti teollisuudessa, jonka työpaikat vähenivät merkittävästi. Tilalle syntyi matalapalkkaisia palvelualan töitä. Työttömyys synnytti moniin lähiöihin sosiaalisia ongelmia, jotka aiheuttivat negatiivisen maineen ja saivat ihmiset vält-

⋆ UUTISANALYYSI

Yle tekee lähiöstä mediatuotteen MARRASKUUSSA YLE lanseerasi uuden teeman, Lähiön. Yle pyrkii kääntämään lähiöihin liitettävät käsitykset uuteen valoon. Realitysarja Reunalla seuraa neljää tesomalaista nuorta, jotka yrittävät päästä kouluun tai töihin. Reunalta voi pudota tai ponnistaa menestykseen. Isolla pajalla on nähty vaivaa kampanjan eteen. Tosi-tv:n lisäksi tesomalaiset ovat tehneet lyhytelokuvaprojektin. Elämäntarinansa kertovat esikaupungeissa kasvaneet poliitikot, missit ja muusikot. Tarinoiden viesti on, että myös lähiöistä voi löytää tien menestykseen. Yksi tärkeistä tavoitteista on saada yleisö osallistumaan ja kertomaan parhaita juttuja omasta asuinalueestaan. Toistaiseksi yleisön osallistuminen on jäänyt vähäiseksi. Aihetunnistetta “Parastalähiössä” ovat käyttäneet lähinnä Ylen väki sekä yliopiston toimittajaopiskelijat. MIKSI LÄHIÖT ovat esillä taas? Ylen realitysarjassa nuoret etsivät elämälleen suuntaa. Päähenkilöt ovat tavallisia nuoria aikuisia, jotka tulevat tavallisista perheistä. He muuttavat omilleen, harrastavat ja miettivät, mitä tulevaisuudellaan tekisivät – siis sitä, mitä kaikki muutkin kaksikymppiset tekevät. Sarjan kantava teema on kissaelokuva, jota porukka kuvaa yhdessä. Sarja on näennäisen harmiton, mutta ongelmallinen. Lähiön asukkaille suunnattu väite “kaikki on mahdollista” sisältää oletuksen, että lähiössä asuvat köyhät ja vähäosaiset – ne,

joita ei kotona kannusteta korkeakouluun ja suuriin unelmiin. Se asettaa vastakkain keskustan menestyjät ja lähiöiden pudokkaat. Sijoittamalla nuorten tarinat Tesomalle Yle antaa viestin, että nuorilla olisi hankalaa vain lähiöissä. LÄHIÖTEEMAAN TÖRMÄÄ nyt kaikkialla. Helsingin kaupunki juhlistaa 20-vuotista lähiöprojektiaan arkkitehtuurinäyttelyllä. Miksi lähiöitä pitäisi erityisemmin käsitellä? Lähiöitä on paljon ja ne ovat hyvin erilaisia, ja ne ovat pääasiassa vain asuinalueita. Lähiöpuheessa kaikuu 1950–60-lukujen

Lähiön asukkaille suunnattu väite “kaikki on mahdollista” sisältää oletuksen, että lähiössä asuvat köyhät ja vähäosaiset – ne, joita ei kotona kannusteta korkeakouluun ja suuriin unelmiin.

nostalgia. Esimerkiksi Suomalaisen Kirjallisuuden Seura kokoaa tällä hetkellä arkistoon muistoja lapsuuden lähiöelämästä. Kun lähiöiden lapsiperheet muuttivat omakotitaloihin, lähiöihin alettiin liittää sosiaaliset ongelmat, syrjäytyneisyys ja rikollisuus. Lähiöuutisointi on ollut pitkään ongelmalähtöistä, ja siihen Yle haluaa puuttua. Lähiöstä yritetään tehdä kiinnostava tuote kulutettavaksi, josta tavallisten kaupunkilaisten tarinoita ammennetaan. Samalla Yle kuitenkin alleviivaa mielikuvia ongelmalähiöistä.

Lotta Jokitalo

jokitalo.lotta.j@student.uta.fi


ajassa 5 ajassa kartalla kartalla luotain luotain näkymä näkymä media media 3

Liikunnanopettajat lokeroivat yhä poikia ja tyttöjä tunneillaan KOULUTUS Sukupuolten tasa-arvo ei ulotu vielä koululiikuntaan. Opettajat toteuttavat

yhä takavuosien opettamismetodeja, vaikka opetussuunnitelma muuttui sukupuolineutraaliksi syksyllä 2016. TYTÖT PELAAVAT ringetteä, pojat jääkiekkoa. Jyväskylän yliopiston liikuntapedagogiikan lehtori Marja Kokkonen tyrmää nykyiset liikuntatunnit vanhentuneina. – On elämästä vieraantunutta, että tehdään asioita vain tyttö- tai poikaporukan kesken. Eihän työelämässäkään ole vain naisten ja miesten ammatteja. Jos tytöt jäävät poikien jalkoihin, on opettajan taidoissa vikaa. Kokkonen on tutkinut muun muassa liikunnanopettajien tunne- ja vuorovaikutustaitoja. Liikunnan opetussuunnitelman mukaan koululiikunnan tehtävä on opettaa sosiaalisia taitoja, ei keskittyä pelkkään fysiikkaan. – Ajattelutapa, jonka mukaan pojat olisivat automaattisesti tyttöjä isompia, on stereotyyppinen. Jos fysiologia tai turvallisuus olisi peruste, erottelu pitäisi tehdä oppilaiden painon ja pituuden mukaan. VIIME SYKSYNÄ julkaistiin uusi opetussuunnitelma, joka pyrkii lisäämään tasa-arvoa kouluissa. Opetussuunnitelma ei velvoita kouluja järjestämään erikseen tyttöjen ja poikien liikuntatunteja, mutta Suomessa liikunnanopetus toteutetaan yleensä eri ryhmissä.

MIKÄ?

Liikunnan opetussuunnitelma ○ Vuoden 2016 päivitetystä opetussuunnitelmasta on poistettu sukupuolia erottelevia lauseita. ○ Suunnitelman yleiseen osaan on sen sijaan lisätty asiaa yhdenvertaisuuskasvatuksesta. ○ Suunnitelmia tehdään myös koulukohtaisesti, joten yksittäisillä kouluilla on suuri valta.

Aiemmassa, vuonna 2004 julkaistussa opetussuunnitelmassa sanottiin, että sukupuolten väliset erot ja mieltymykset tulee ottaa huomioon. Uudessa opetussuunnitelmassa nämä kohdat on poistettu, mutta se ei yllä vielä käytäntöön. KALEVAN LUKION liikunnanopettaja Merja Kaunisto sanoo sukupuolten erottelun olevan edelleen hyvin tarpeellista. – Liikuntatuntien erottelu on perusteltua esimerkiksi jääliikunnassa. Kovinkaan

moni tytöistä ei tahdo pelata. Poikien luistelu taas perustuu mailaan, eivätkä he innostuisi muodostelmaluistelusta. Kaunisto on toiminut liikunnanopettajana Kalevan lukiossa nyt 12 vuotta. Sitä ennen hän opetti 22 vuotta peruskoulun ja lukion liikuntaa Akaassa, Toijalassa. – Erottelu on peruskoulussa vieläkin perustellumpaa, koska yläkoulussa moni on vielä epävarma itsestään. Oma keho voi tuntua vieraalta ja sitä jopa häpeillään. Järjestely ajaa myös ei-niin-hyvien liikkujien etua. VESILAHDEN kirkonkylän koulussa liikuntaa opettava Janne Joensivu ja Juhannuskylän koulussa toimiva Hannu-Jussi Järvinen sanovat erottelussa olevan paljon hyviä puolia. Joensivu on työskennellyt alalla 14 vuotta, Järvinen parikymmentä. – Ala-asteluokilla tytöt ja pojat ovat samalla tunnilla. Yläkoulussa taas ollaan jo erikseen, koska fyysiset erot alkavat olla niin suuria. Tuntemani yläkoulun opettajat aika lailla allekirjoittavat sen, että erikseen ollaan, Joensivu toteaa. Järvinen sanoo erottelun olevan järkevää

tyttöjen ja poikien erilaisten mielenkiinnon kohteiden vuoksi. – Tytöt eivät ole yhtä kiinnostuneita peleistä ja pelaamisesta. NELJÄTTÄ VUOTTA liikuntapedagogiikkaa Jyväskylässä opiskeleva Robert Juvonen kertoo pitävänsä sekaryhmien opettamisesta, koska niissä otetaan toiset enemmän huomioon. – Opinnoissa on aiheesta puhuttu sen verran, että liikunnanopettajan on hyvä rohkaista vaikkapa poikaa kokeilemaan balettia, jos näkee motivaatiota. Kokkosen mukaan Jyväskylän yliopistolla on liikunnanopettajien kouluttajana suuri vastuu siitä, millaisia pätevät opettajat ovat. – Täällä hoetaan, että turvallisuus on kiinni ihmisten koosta. Henkilökuntamme ei ole opetuksesta yksimielinen ja ristiriitojakin on. Julia Ylä-Outinen

Miten muissa maissa toimitaan koululiikunnassa? Lue lisää utain.uta.fi/blogit LEEVI VÄHÄLÄ

Kalevan lukion liikuntatunnilla kiidetään jäällä lähinnä kaunoluistimilla. Merja Kaunisto ohjaa tyttöjen ryhmää.


6 4 ajassa kartalla luotain näkymä media

RENJA NURMI JA OLLI PIETILÄINEN

Halvin linja:

25 91

Matkustajien määrä: 114 938 kpl

92

Kustannukset: 0,77 €/matkustaja

Kalleimmat linjat:

91 ja 92*

Matkustajien määrä: 1 757 kpl Kustannukset: 13,91 €/matkustaja

25

*Linjojen 91 ja 92 kustannukset on tilastoitu yhdessä.

Tampere

Tampereen halvin linja on 25. Kalleimmat ovat puolestaan 91 ja 92. (Lähde: Tampereen kaupunki/Joukkoliikenne)

Nysse nielee menoveden lisäksi verovaroja LIIKENNE Tampereella kalleimmat linjat ovat koulukyytejä, jotka voitaisiin järjestää myös

pienemmillä autoilla. Kaupunki maksaa kalleimmilla reiteillä matkustajasta lähes 14 euroa. TORSTAIAAMUNA kello 7.42 bussiin numero 91 nousee kuusi asiakasta Sorilasta. Linjuri kääntyy päätieltä pikkutielle. Tien varrella on muutamia taloja siellä täällä ja ympärillä on metsää. Kuudesta asiakkaasta viisi on menossa Diabeteskeskukselle. Heistä yksi on Enna Bierganns, joka on töissä Diabeteskeskuksella. Häntä ei hirvitä linjan kustannukset. – En ihmettele, että hinta on kallis. Ei tule millään lailla syyllinen olo. Vastaavasti siellä, missä on paljon ihmisiä, yksi matkustaja maksaa vähän kaupungille. Bussi 91 kulkee Sorilasta Aitoniemeen noin kerran tunnissa. Linja kuljettaa lähinnä koululaisia, mutta Tampereen kaupungin suunnittelupäällikön Juha-Pekka Häyrysen mukaan on tärkeää palvella kaikkia kuntalaisia. Siksi vuoroja ajetaan myös viikonloppuisin harvakseltaan. Talvella on normaalia enemmän matkustajia. Linjojen 91 ja 92 hankintamenot olivat marraskuun tilastojen mukaan 24 448 euroa. Hankintamenoihin sisältyy joukkoliikennepalvelun kulut. Joukkoliikennepalveluihin kuuluvat muun muassa kuskin palkka, polttoaineet, huollot, bussivarikon kulut ja rahastuslaitteen toiminnan varmistaminen. Linjojen 91 ja 92 lipputulot olivat noin 3000 euroa kuukaudessa. Linjan tukitarve oli 21 398 euroa. Linjojen menot ja tulot lasketaan yhteen, koska linja-autot ajavat molempia vuoroja sekaisin. VALTIO MAKSAA suurille kaupungeil-

Tampereen bussien ääripäät Linja

3

426 763

1 8 17 29 Tässä välissä on 21 linjaa.

24 31 34 137 91/92

1 757 100

200

300

400

tuhatta matkustajaa

RENJA NURMI JA OLLI PIETILÄINEN

le joukkoliikennetukea, mutta kaupungit maksavat suurimman osan kustannuksista. Yhden asiakkaan nousu bussin kyytiin maksaa keskimäärin 1,79 euroa. Vaikka kustannukset ovat suuria kunnalle, ne eivät ole korkeita asukkaille. – Tällä kohtuullisen edullisella 50 euron kuukausihinnalla saa kahden maksuvyöhykkeen alueella vapaat matkustusoikeudet. Sillä rahalla ei saa edes yhtä tankillista bensaa, sanoo Häyrynen. Matkan taittuessa koululaisia tulee koko ajan kyytiin matkan varrelta. Varsinaisia py-

säkkejä on muutama. Kyytiin voi poikkeuksellisesti nousta mistä kohtaa tahansa kättä heilauttamalla. Bussi saapuu päätepysäkille Aitoniemeen. Kyytiin nousee lisää koululaisia ja keskustaan töihin matkustava Toni Tupiainen. Hänen mielestään kuukausilipun hinta on kohtuullinen, eikä se ole liian kallis kaupungillekaan. – Riippuu mihin sitä verrataan, vuorokausi vankilassa maksaa yli 100 euroa yhteiskunnalle. BUSSI JATKAA matkaa päätepysäkiltä takaisin Sorilaan. Linja-auto ohittaa hirsitaloja ja aittarakennuksia. Rauhalliset maisemat vilisevät ohi. Parhaimmillaan kyydissä on 14 asiakasta. Tyhjiä paikkoja on paljon, sillä normaalisti busseihin mahtuu noin 50 ihmistä. Pian nysse kaartaa Sorilan koulun pihalle. Vaikka koululaislinjat ovat kalliita, niitä on järjestettävä. Tampereen kouluverkkopäätökset vaikuttavat myös kuljetusten suunnitteluun. – Reitit eivät juurikaan palvele muita, jos koululaisia halutaan palvella hyvin. Tällöin lipputulot jäävät alhaisiksi, sanoo Häyrynen. Hän myöntää, ettei kuljetusten toteutus busseilla ole välttämättä tehokkain ratkaisu. Sopimus linjoista 91 ja 92 on voimassa kesään 2019 asti. Myös viikonloppuvuorot ajetaan, jos suurta säästötarvetta ei synny. Häyrysen mukaan voisi olla mahdollista korvata viikonloppuvuorojen bussit esimerkiksi

takseilla tai pikkubusseilla. Tällöin kustannustaso pysyisi samana, mutta palvelu olisi aiempaa parempaa ja tehokkaampaa. ENITEN LIPPUTULOJA tulee keskustan läpi kulkevista linjoista. Reitit, jotka ovat suoralinjaisia ja joiden varrella on asukkaita, työpaikkoja ja erilaisia palveluja, toimivat hyvin. Tärkeää on myös, että linja on tehokkaasti suunniteltu eivätkä bussit seiso päätepysäkeillä pitkään. Paremmin tuottavat linjat ovat usein kilpailutettuja, jolloin kokonaisuuden hinta on saatu edulliseksi. Vuorojen pitää olla myös sovitettu matkustajamääriin. Taina Hietaharju käy töissä Diabeteskeskuksella. Hän on pääosin tyytyväinen 91 bussireittiin, vaikka helpompaa olisi kulkea ilman vaihtoja. Aikaisemmin keskustasta pääsi yhdellä bussilla Diabeteskeskukseen asti. Nyt hän käyttää kolmea linja-autoa päästäkseen töihin. – Käytän mukavuussyistä omaa autoa työmatkaan kerran viikossa. Kello 8.24 nysse saapuu takaisin Sorilaan. Jäljellä olevat neljä matkustajaa jatkavat matkaa keskustaan bussilla numero 90, joka odotti Aitoniemestä tulleita matkustajia. Ellanoora Kauppila ja Elena Kurki

Miten Tampereen paikallisliikenne vertautuu muiden kaupunkien liikenteeseen? Miksi ilmainen joukkoliikenne on järkevää? Lue lisää utain.uta.fi


ajassa kartalla luotain näkymä media 5 7

Ensiaputaitoisten määrä kasvaa Suomessa

Ylen irtisanomisista kolmannes kohdistuu Tampereelle

AUTTAMINEN Suomen Punaisen Ristin ensiapukurssit täyttyvät

Tampereella nopeasti. Lisäksi SPR:n tavoitteena on kouluttaa tuhansia uusia ensiavun taitajia auttajakursseilla. KOLMISENKYMMENTÄ Tampereen Ensiapuryhmän jäsentä täyttää puheensorinallaan ja iloisella tunnelmalla Tampurin luentotilan. SPR:n Tampereen vapaaehtoistoiminnan keskuksessa pidetään viikoittain ensiapuryhmän harjoitusiltoja, joihin kuuluu luento-osuuksia ja ensiaputaitojen opettelemista. Illan luentoa seuraava Liisa Flinck-Vasama on toiminut SPR:n Tampereen osaston toiminnanjohtajana yli 30 vuoden ajan. Hän kertoo, että ihmiset ovat todella kiinnostuneita opettelemaan ensiaputaitoja. – Tampereella ensiapukursseille on tunkua. Kurssit täyttyvät jopa pari viikkoa ennen ilmoittautumisajan päättymistä, ja moni kyselee varapaikkoja, Flinck-Vasama kertoo. SPR:N HÄMEEN PIIRIN kurssisihteeri Riitta Konttinen kertoo, että ensiapukurssien määrää on lisätty. Hämeen piirissä järjestetään keväällä yli 50 yleisöensiapukurs-

MIKÄ?

Ensiaputaitojen opetteleminen ○ SPR:n Hämeen piirissä järjestetään keväällä 56 yleisöensiapukurssia. ○ Tampereella ensiapukurssin voi suorittaa Hämeen piirin koulutustilassa, Rongankatu 11:ssä. ○ Ensiapukurssi EA1 järjestetään Tampereella 2 kertaa kuukaudessa. ○ Suomi 100 -juhlavuosi näkyy 140 vuotta täyttävän SPR:n toiminnassa. SPR:n vapaaehtoiset järjestävät tunnin mittaisia auttajakursseja.

sia. Suosituimpia ovat hätäensiapukurssit ja EA1-kurssi, jossa opetellaan ensiavun perusteita. SPR:n osastot järjestävät tänä vuonna lyhyitä auttajakursseja, joissa opetetaan ensiaputaitoja. Lisäksi Tampereen Keskustorilla LEEVI VÄHÄLÄ

voi harjoitella ensiapua toukokuussa Punaisen Ristin viikolla. Konttisen mukaan ensiaputaitojen opettelun suosiota selittää se, että yrityksissä pitää olla tietty määrä ensiaputaitoisia ihmisiä. Ihmiset hakeutuvat opettelemaan ensiaputaitoja omasta aloitteestaan varsinkin, jos lähipiirissä on joutunut todistamaan tilannetta, jossa ensiaputaitoja on tarvittu. – Läheisten sairaudet ja halu olla valmiina auttamaan ovat syitä, miksi ensiapukurssille osallistutaan, Konttinen kertoo. TAMPEREEN ENSIAPURYHMÄÄN kuuluvan Maaria Kuitusen mielestä ensiaputaidoista keskusteleminen on lisääntynyt. Kymmenisen vuotta ensiaputoiminnassa mukana ollut Kuitunen pitää tärkeänä, että jokainen osaisi hätäensiavun ja uskaltaisi auttaa. Ensiapuryhmän tapaamiseen osallistuneella Kuitusella on pitkä lista syitä, miksi hän haluaa harjoitella ensiaputaitoja vapaaehtoisesti. – Auttaminen ja ihana porukka ovat tärkeitä syitä. Ensiapuharrastus sopii hyvin opiskelijalle, sillä se kehittää johtamistaitoja työelämässä. Flinck-Vasama on huomannut, että eläkeläiset haluavat opetella ensiaputaitoja usein lastenlapsien vuoksi. Hän toivoisi kouluihin enemmän ensiapuopetusta, mutta koulut painottavat muuta opetusta. SPR on järjestänyt ensiapukoulutusta esimerkiksi Tampereen steinerkoulun 8.–9.-luokkalaisille.

Ensiaputaitojen opettelun suosiota selittää se, että yrityksissä pitää olla tietty määrä ensiaputaitoisia ihmisiä.

Larissa Bister

Ilveksen uudet omistajat paljastuvat ensi viikolla USEAN HENKILÖN sijoittajaryhmä aikoo ostaa jääkiekkojoukkue Ilveksen pääomistajuuden. Yksi pääsijoittajista on tamperelainen rakennusalan yrittäjä Petri Hietanen. Hietanen omistaa nyt 6,5 prosenttia Ilves Hockey Oy:n osakkeista. Ilves-Hockey Oy pitää ylimääräisen yhtiökokouksen ensi tiistaina. Esityslistalla on mainittu selvityksen antaminen pääomistajuudesta. Ilveksen nykyisenä pääomistajana on toiminut vuodesta 1993 Vincent Manngard. Hietanen kertoo, että uudessa noin 10 hengen omistajaryhmässä on paljon kiekko-osaamista. Entisen Ilves-pelaajan Risto Jalon arvellaan kuuluvan sijoittajaporukkaan. Jalo ei vahvista asiaa, mutta uskoo, että tulevassa yhtiökokouksessa rakennetaan Ilveksen uutta alkua. Asiasta uutisoi ensimmäisenä Aamulehti. Ira Mellberg

Yrityspäivillä nuoria kannustettiin pitkäjänteisyyteen

pelastuspäällikkö Matti Isotalo arvioi, että suomalaisten ensiaputaidot ovat kehittyneet pitkällä aikavälillä. Vaikka onnettomuuspaikalle sattunut olisi käynyt ensiapukurssin, joissain tilanteissa toimiminen on erityisen vaikeaa. – Julkisilla paikoilla toimiminen vaatii siviilirohkeutta, Isotalo sanoo.

TAMPEREEN yrityspäivien pääyhteistyökumppani Nordic Henkilöstöpalvelut haluaa viestittää nuorille, että jokainen työkokemus on hyödyksi. Nordic Henkilöstöpalvelujen henkilöstöassistentti Heta Häkkinen kertoo pitkäjänteisen ja huolellisen työn palkitsevan aina. Hyvin tehty pohjatyö ja motivaatio auttavat työnhaussa. Yrityspäivillä puhunut Elise Pietarila tuottaa ohjelmia social television -kärjellä. Siinä ihmiset täytyy saada mukaan ja puhua suoraan katsojille. – Ensin on ilmiö, jota kokeillaan ja lopuksi osallistetaan ihmisiä, Pietarila sanoo. Pietarila on Gimmeyawallet Productions -yhtiön toimitusjohtaja, joka on tuottanut muun muassa Madventuresdokumenttiohjelmaa. Yrityspäivät keräsi Tampereen yliopistolle yli sata yritystä 1.–2. helmikuuta.

Ira Mellberg

Teresia Jokinen

Flinck-Vasaman mielestä suomalaisten ensiaputaidot ovat parantuneet, mutta myös välinpitämättömyyttä esiintyy. – Sairaskohtauksen saaneet joutuvat odottamaan apua välillä pitkään, sillä monet ohikulkijat sivuuttavat heidät. PIRKANMAAN PELASTUSLAITOKSEN

Tampereen Ensiapuryhmään kuuluvat Maaria Kuitunen ja Sami Rantanen näyttävät, miten elvytystilanteessa toimitaan.

Yle irtisanoo 63 työntekijää Yle Tuotanto ja Design -osastolta. 40 henkilöä irtisanotaan Helsingin Pasilasta ja 23 Tampereen Mediapoliksesta. Ylen ohjelmatyöntekijät ry:n varapääluottamusmiehen Jyrki Saarikosken mukaan ei ole vielä tietoa siitä, miten irtisanomiset vaikuttavat Ylen ohjelmien tuotantoon. Alkuperäisen suunnitelman mukaan irtisanottavia piti olla 145, mutta määrää onnistuttiin laskemaan. – Isot irtisanomiset tässä kuitenkin ovat kyseessä. Työntekijät ovat synkällä mielellä, Saarikoski toteaa. On vielä epäselvää, ketkä irtisanotaan. Ylen johto aikoo ilmoittaa työntekijöilleen irtisanomisista tämän ja ensi viikon aikana. Luultavasti irtisanottujen työvelvoitteet jatkuvat vielä irtisanomisajan, eli kuusi kuukautta.


4 ajassa kartalla luotain näkymä media 8

Lähiöiden rauhaa on vaalittu pitkään TAMPEREEN LÄHIÖIDEN turvallisuustilanne vaihtelee aikakausittain, mutta vuosikymmenestä toiseen ongelmaalueena pysyviä lähiöitä Tampereelta ei löydy. – Välillä on esillä Hervanta, välillä Tesoma tai jokin muu kaupunginosa, ja se liittyy alueen murrosvaiheeseen. Muutaman vuosikymmenen kuluessa tilanne usein muuttuu, Marko Luosa Sisä-Suomen poliisilaitokselta kertoo. Murrosvaiheessa suurin tekijä on ikärakenteen muuttuminen. Uudella alueella asuu ensin lapsiperheitä ja sitten nuorisoa, jolloin alue saattaa olla levoton. Asukkaiden vanhetessa tilanne usein rauhoittuu. LUOSA KERTOO, että jos jokin ongelma nousee pintaan, näkyvää poliisitoimintaa ja yhteistyötä esimerkiksi koulujen ja seurakuntien kanssa lisätään. – Näin saadaan tilanne rauhoitettua niin, ettei se ainakaan lähde lapasesta. Se kuuluu elämään, että joskus joku paikka oirehtii ja siihen reagoidaan tarpeen mukaan. Sosiaalityöntekijä Sirpa Määttä sanoo, että sosiaalityöntekijöille viesti mahdollisista ongelmista tai ilmiöistä tulee usein poliisilta tai esimerkiksi paikallisilta nuorisotiloilta. – Pyrimme puuttumaan asioihin varhaisessa vaiheessa. Määttä kertoo, että lähiöt nousevat toisinaan esiin muita alueita useammin. Lisäksi uusien ostoskeskusten rakentaminen aiheuttaa usein hetkellistä liikehdintää.

Tavoitteena toiveiden Tesoma LÄHIÖRAKENTAMINEN Tampereen Tesomalla on haikailtu vuosia

asuinympäristön kehittämisen perään. Asukkaat ovat sekä iloisia että hämillään kaupunginosansa rakennusmyllerryksestä. TAMPEREEN ensimmäisen lähiön ympäristö pysyi lähes muuttumattomana kymmenien vuosien ajan. Valtiorahoitteisen Oma Tesoma -hankkeen myötä kaupunginosaan rakennetaan uutta yhteinäiskoulua ja liikekeskusta. Uusi palloiluhalli valmistui lokakuussa. – Tesomalla ei ole tehty varmaan 40 vuoteen mitään. Oli jo aikakin, toteaa Riitta Linna, joka on asunut Tesoman ympäristössä koko ikänsä. OMA TESOMA -hankkeen tavoitteet tuntuivat asukkaista utopistisilta. Tesomaseuran rahastonhoitaja Riitta Jääskelä suhtautui suunnitelmiin muiden tesomalaisten tavoin hyvin epäluuloisesti. – Mietimme vain, että oivoi, nyt on kyllä vähän liian suuret suunnitelmat, Jääskelä sanoo. Valtakunnallisen lähiöiden kehittämishankkeen projektipäällikkö Hanna Dhalmannin mukaan Oma Tesoma toteutui esimerkillisesti. Asukkaat osallistettiin

Uskon, että jos me vain jaksamme odottaa, kyllä se Tesoma sieltä puhkeaa kukkaan.

Riitta Linna, tesomalainen

alueen kehittämiseen ja Tesomalle tehtiin suuria rakennussuunnitelmia. Asukkailla oli 650 000 euroa budjetoitavanaan Tesomajärven ympäristön kehittämiseen. Budjetointiin osallistunut Jääskelä koki, että asukkaiden ääni otettiin hyvin huomioon. – Ainoa harmillinen asia oli, että suurin osa budjetista meni valaistukseen. Muuten saimme enemmän kuin osasimme odottaa.

Henriikka Hiilloskorpi

MIRELLA PENTTILA

MIKÄ?

Tesoma ○ Tesoma on Tampereen ensimmäinen lähiö. ○ Tesomalla asuu 8000 ihmistä ja sen palveluita käyttää jopa 20 000 ihmistä. ○ Oma Tesoma -hanke alkoi vuonna 2013 ja päättyi vuoden 2015 lopussa. ○ Hankkeen tavoitteena oli uudistaa Tesoman ympäristöä ja houkutella esimerkiksi lapsiperheitä muuttamaan alueelle. ○ Vaikka hanke on loppunut, useat rakennushankkeet jatkuvat edelleen.

ONGELMIIN VOIDAAN puuttua myös kaupunkisuunnittelun keinoin. Yhdyskuntasuunnittelupäällikkö Hanna Montonen kertoo, että suunnittelussa pyritään sekoittamaan erimuotoista asumista, palveluita ja työpaikkoja. Hän pitää tärkeänä myös sitä, että kävely- ja pyöräilyreittien varrella on asutusta. – Siitä syntyy koettua turvallisuutta. Suuret suojaviheralueet mielletään vaaralliseksi. Hervannassa myös täydennysrakentaminen on ollut suuri tekijä. – Vielä viime vuosinakin alueelle on noussut kookkaita rakennuksia. Ne luovat positiivista kuvaa.

Kommentti Toimiva lähiökeskusta houkuttelee

Sirpa Määttä on tyytyväinen siihen, että nykyään moni taho tekee yhteistyötä rikollisuuden ennaltaehkäisemiseksi.

– Ollaan tultu pitkälle siitä, millaista tämä joskus oli, hän kertoo. Emma Nikander

Miksi hervantalainen joutuu puolustamaan asuinpaikkaansa? Lue lisää utain.uta. fi/blogit. MITÄ?

Ongelmien ehkäisy ○ Ongelmiin puututaan yhteistyöllä ja mahdollisimman aikaisin. ○ Alueet suunnitellaan siten, että samalta alueelta löytyy asuntoja, palveluja ja työpaikkoja. ○ Poliisi toimii ongelma-alueilla yhteistyössä esimerkiksi koulujen ja seurakuntien kanssa. ○ Sosiaalitoimi tarjoaa ratkaisuja yksilölle tai ryhmille.

TESOMAN kehittäminen ei ole ollut vain myönteistä. Useat yritykset joutuivat väistymään työmaiden alta pakoon. Myös Tesoman terveysaseman vuoden takainen lakkauttaminen huolettaa asukkaita. Uuteen liikekeskukseen tulee terveysasema, mutta keskuksen on määrä aueta vasta vuoden 2017 lopulla. Alun perin uuden liikekeskuksen piti valmistua jo aiemmin, mutta rakentaminen viivästyi. – Kun uutta liikekeskusta alettiin suunnitella, täällä oli kova tsemppihenki. Se laantui, kun mitään ei tapahtunutkaan, Linna sanoo. Tesoman apteekissa työskentelevä Linna kertoo, että vanhemmat ihmiset ovat turhautuneet työmaiden aiheuttamista kulkureittien vaikeutumisesta. Erityisesti ikäihmiset ovat huolissaan siitä, tulevatko he koskaan näkemään uudistunutta Tesomaa. – Uskon, että jos me vaan jaksamme odottaa, kyllä se Tesoma sieltä puhkeaa kukkaan, Linna sanoo.

– Liikenneympyrä tuli tänne Tesomalle ensin, ja nyt sitten kovasti rakennetaan, Riitta Linna kuvailee Tesoman alueen kehitystä.

Asuminen keskittyy yhä enemmän kaupunkien keskustaan. Ihmiset ovat kiireisiä ja asuminen kaikkien palveluiden keskuksessa on helppoa. On kuitenkin tärkeää, että lähiökaupunginosia vaalitaan. Suurten kaupunkien asutusta on hyvä saada jaettua muuallekin kuin keskustaan. Lähiöistä löytyvät myös usein kattavat palvelut, eikä niiden ympäristössä asuvien tarvitse välttämättä edes kovin usein käydä kaupungin keskustassa. Keskusta-asuminen on jonkin verran syönyt lähiökaupunginosien palveluita. Kaupungin keskustan ulkopuolisten palveluiden kehittäminen on onneksi ollut kasvava trendi. Esimerkiksi Linnainmaalla sijaitsevaa Koilliskeskusta on laajennettu ja parannettu. Kun palvelut ja ympäristö ovat kattavat ja ajan tasalla, on se myös asukkaille miellyttävämpää. Palveluiden sujuvuus ja saatavuus houkuttelevat ihmisiä muuttamaan alueelle. Henriikka Hiilloskorpi


ajassa kartalla luotain näkymä media 9 5

ROOSA-MARIA KAUPPILA

Pääministeri Sipilä otti kantaa Yle-kohuun Pääministeri Juha Sipilä on kommentoinut Yle-kohua. Sipilän mukaan kannanotto Ylen toimintaan johtui siitä, ettei hänelle annettu mahdollisuutta kommentoida Ylen juttua. Hänen aikomuksenaan ei ollut puuttua sananvapauteen tai siihen mitä Yle esittää. Tilanteen taustalla on Ylen julkaisema uutinen Sipilän sukulaisten omistamasta Katera Steel -yhtiöstä, jonka jatkojuttu hyllytettiin. Yhdessä jutuista olisi käsitelty Sipilän esteellisyyttä päätöksessä Terrafamen lisärahoituksesta. Suomen Kuvalehden mukaan Yle hyllytti pääministeri Sipilää koskevat jutut sen jälkeen, kun Sipilä oli lähettänyt toimitukseen parikymmentä sähköpostia Myös radio- ja televisiotoimittajien liitto RTTL otti kantaa tilanteeseen. RTTL:n mukaan Yle ei toiminut journalistin ohjeiden mukaisesti hyllyttäessään Sipilän Terrafame-kytköksiä koskevan jatkojutun. Ylen vastaava päätoimittaja Atte Jääskeläinen on kieltänyt syytökset. Petri Jääskeläinen

Sarjakuvataiteilijat ovat maalanneet Pauli Kallion makuuhuoneen kaapinovet.

Kouluun suunniteltu isku paljastui Riihimäellä

Maanalaiset kirjat kurkistelevat päivänvaloon SARJAKUVA Tampereen Underground-kirjamessut järjestetään

lauantaina ensimmäistä kertaa. Messuilla esiin pääsee sekalainen joukko maanalaisia teoksia kirjallisuuden, sarjakuvan ja runon saralta. SARJAKUVAKÄSIKIRJOITTAJAN ja Suuri Kurpitsa -kustantamon perustajan Pauli Kallion kodissa raikaa soul-musiikki. Kaikkialla on merkkejä Kallion kahdesta suuresta intohimosta: sarjakuvista ja musiikista. Olohuoneen seiniä värittävät tuhannet lplevyt, kirjahyllyt notkuvat kirjoista ja vapaa seinäpinta-ala on kuorrutettu sarjakuvapiirustuksilla. Suuri Kurpitsa on nimestään huolimatta pieni kustantamo, jonka ainoa työntekijä Kallio ei saa muuta palkkaa kuin tekijänkorvauksen omista käsikirjoituksistaan. Pienuudestaan huolimatta kustantamo on sinnikäs: Suuri Kurpitsa juhlii tänä vuonna 35-vuotissyntymäpäiviään. Underground-kirjamessut ja muut pienet tapahtumat ovat tärkeitä Suuren Kurpitsan kaltaisille pienkustantamoille, sillä isoilla kirjamessuilla näytteilleasettaminen saattaa maksaa satoja euroja. Tampereen Underground-kirjamessuille pääsee maksutta, sillä Tampereen kaupunki on antanut Vanhan Kirjastotalon ilmaiseksi käyttöön tapahtuman ajaksi. UNDERGROUND-KIRJAMESSUJEN järjestäjän Juhana Ollilan mukaan tapahtumassa saattaa olla esillä mielenkiintoisempia julkaisuja kuin isoilla kirjamessuilla, sillä kaupallisuus ei aseta tekijöiden luovuudelle raameja. Tapahtumaan pääsevät mukaan esittelemään töitään myös sellaiset tekijät, joilla ei ole vielä paljon nimeä. – Tunnelma on yhteisöllisempi pienissä tapahtumissa, sillä niissä tapaa saman alan

MITÄ?

Tampereen undergroundkirjamessut ○ Underground-kirjamessut järjestetään Tampereen Vanhalla Kirjastotalolla lauantaina 3.12. klo 12–19. ○ Tapahtuma järjestetään ensimmäistä kertaa tänä vuonna, eikä sen jatkosta ole varmuutta. ○ Messuilla on mahdollisuus tavata sarjakuvapiirtäjiä, runoilijoita ja kirjailijoita. ○ Kirjamessut ovat osa Tampere Underground. NYT! -tapahtumaa, joka järjestetään 30.11.–14.12.

Undergroundkirjamessut ovat tärkeitä pienkustantamoille, sillä isoilla kirjamessuilla näytteilleasettaminen saattaa maksaa satoja euroja.

tekijöitä ja uusia potentiaalisia lukijoita, Kallio sanoo. Underground-kirjamessuilla voi tavata sarjakuvapiirtäjiä, runoilijoita ja kirjailijoita myyntipöytien takaa. Lisäksi tapahtumassa on musiikkia, tanssia ja videotaidetta. Suuri Kurpitsa -kustantamolta paikalle saapuvat Pauli Kallio ja Ville Pirinen, joka kertoo sarjakuvistaan ja laulaa. SUURI KURPITSA ei ole koskaan pyrkinyt kasvamaan erityisen suureksi. Koska kyseessä on ensisijaisesti elämäntapa ja harrastus, Kallio haluaa kustantaa vain sitä, mistä itse pitää. Lisäksi hän ei omien sanojensa mukaan välttämättä osaa edes arvioida Kurpitsan julkaisujen kaupallisuutta etukäteen. Maanalaisuus ei ole kuitenkaan tekemisen edellytyksenä, vaan hän veisi mielellään Suuren Kurpitsan tekijöitä enemmän pinnalle. Kirjakaupat eivät tunnu kuitenkaan luottavan muihin kuin suuriin kustantamoihin ja heidän tuotteisiinsa. Pari kertaa Kallio on harkinnut lopettavansa kustannustyöt, mutta mielenkiinto sarjakuvan tekemiseen ja kiinnostavat sarjakuvapiirtäjät ovat aina antaneet syyn jatkaa toimintaa. Sarjakuvan tekemisessä Kalliota viehättää kuvan ja sanan elävä yhdistelmä. – Aion tehdä tätä niin kauan kuin toimintakyky säilyy. Sarjakuvapiirtäjien kanssa työskentely on antoisaa, koska lopputulos ei ole ikinä sitä, mitä oli ajatellut. Yleensä se on parempi. Emmi Kantola

Kolmen alaikäisen tytön epäillään suunnitelleen hyökkäystä kouluun Riihimäellä, poliisi tiedotti keskiviikkona. Poliisi sai viime viikolla ilmoituksen mahdollisesta kouluun liittyvästä uhasta. Poliisi teki kotietsintöjä ja otti kolme alaikäistä tyttöä kiinni viime torstaina. Tyttöjen hallusta ei ole löytynyt aseita tai räjähteitä. Asiaa tutkitaan törkeän henkeen ja terveyteen kohdistuvan rikoksen valmisteluna. Kaksi epäillyistä on tällä hetkellä vangittuina ja kolmas on toisen viranomaisen huostassa. Poliisi on antanut koululle tiedon asiasta, ja koulu on kertonut asiasta oppilaiden vanhemmille. Tutkinnan keskeneräisyyden takia poliisi ei kerro asiasta toistaiseksi enempää. Petri Jääskeläinen

Paperiset bussiaikataulut häviävät Tampereelta

Tampereen seudun joukkoliikenne TKL on ilmoittanut lopettavansa paperisten bussiaikataulujen tekemisen. Tavoitteina ovat säästöt ja digitaalisiin aikatauluihin siirtyminen. TKL on ilmoittanut siirtyvänsä ensi kesään mennessä kokonaan digitaalisiin aikatauluihin. Kaikkien linjojen aikataulut sisältävää kirjasta ei enää ensi kesästä eteenpäin valmisteta. TKL pyrkii lisäämään muutoksella digitaalisten aikataulujen käyttöä. Päätöstä on perusteltu taloudellisilla syillä ja sillä, että suurin osa ihmisistä etsii jo nyt aikataulunsa muualta kuin paperiversiosta. Paperiversiot eivät myöskään mahdollista muutoksia reitteihin vuoden mittaan. Yksittäisten linjojen aikatauluja on edelleen saatavilla paperiversioina busseista. Anni Huttunen


6 ajassa kartalla luotain näkymä media 10

Suomisika RUOKAVIENTI

Suomessa pakastettu sianliha

SIKAA ON lähes yhtä vaikeaa viedä Kiinaan kuin ilotulitteita lentokoneeseen. Kumpaankin liittyy paljon kieltoja. Toukokuussa kauppa kuitenkin alkaa. Lokakuussa Kiinan viranomaiset vahvistivat sianlihan vientiluvan lihatalo Atrialle. Lupa koskee ainoastaan lihaa, joka on teurastettu ja pakattu Seinäjoen kyljessä sijaitsevassa Nurmon tuotantolaitoksessa. Luvan hankkimiseen kului yli vuosikymmen. Maa- ja metsätalousministeriö käynnisti vientineuvottelut jo vuonna 2006. Työ on jatkunut, vaikka ministerit ja hallitukset ovat vaihtuneet. Alusti asti mukana olivat myös elintarviketurvallisuusvirasto Evira ja Suomen Pekingin suurlähetystö. MAIDEN KAUPPANEUVOTTELUT kestävät aina vuosia, mutta Kiinan kanssa ne ovat olleet erityisen pitkiä. Jopa sianlihan supermaa Tanska tavoitteli lupaa vähintään seitsemän vuotta. – Kiinassa on kaksi viranomaista. Pääsääntöisesti asioimme ensin toisen ja sitten toisen kanssa, selventää Eviran ylitarkastaja Joni Haapanen. Hänen mielestään lupaprosessit ovat viime vuosina pidentyneet kaikkialla maailmassa. Yhä useammat maat pyrkivät vieraille markkinoille samanaikaisesti, mikä aiheuttaa ruuhkaa. Kiinan lisäksi sumasarjaan kuuluvat esimerkiksi Etelä-

Afrikka ja Etelä-Korea. Osittain syynä on ruoan turvallisuus: tautien takia valtiot kohtelevat ulkomaisia eläinperäisiä elintarvikkeita erityisen varovaisesti. Ne haluavat myös suojella maatalouttaan kilpailijoilta. Sianliha on muutakin kuin ruokaa. Maat voivat käydä vientiluvilla vaihtokauppaa. – Kiinassa päätöksiin liittyy myös politiikkaa, eivätkä viranomaiset ja markkinat keskustele aina keskenään, arvelee Finpro Oy:n elintarvikealan toimialajohtaja Esa Wrang. Valtiollisen osakeyhtiön tehtävänä on edistää suomalaistuotteiden vientiä. Neuvotteluissa ostajamaa määrää tahdin: Kiina valitsee itse, milloin ja minkä maan lupaprosessia se nytkäyttää eteenpäin. Tavoitellulla markkina-alueella on varaa olla ronkeli. TÄHÄN MENNESSÄ Suomi on vienyt Kiinaan enimmäkseen kauraa, lähdevettä ja alkoholia. Lisäksi Valio on kaupannut maitojauhettaan kiinalaisille lastenruokatehtaille yli kymmenen vuotta. Esa Wrangin mielestä ruokakauppa Kiinaan on ollut yksittäisten yrityksien ”satunnaisia pistoja”. Kotimaiset yritykset eivät ole tottuneet tekemään yhteistyötä, vaikka yksin suljetuille markkinoille on mahdotonta päästä. Ruotsi on luotsannut valtiollista ruoan


ajassa kartalla luotain näkymä media 11 7

kulkee Kiinaan seilaa pian konteissa Kiinaan. Rahtia on valmisteltu 11 vuotta.

ALUKSI SUOMI JA KIINA solmivat sopimuksen pelkästään alkavasta yhteistyöstä. Kansallisten vientiehtojen perkaamisen jälkeen huomio siirtyi yksittäisiin suomalaisyrityksiin ja niiden valvontaan. Tuontilihan on täytettävä Kiinan lainsäädännön tarkat ehdot, mikä on Eviran heiniä. Esimerkiksi leikkeleistään tunnettu Snellman ei pääse moneen vuoteen idän markkinoille vaikka haluaisi, sillä yhtiö leikkaa sian- ja naudanlihansa samoissa tiloissa. Hullun lehmän tautia pelkäävälle Kiinalle se on mahdottomuus. Ainoa tautia kantanut nauta löytyi Kärsämäeltä vuonna 2001, mutta se leimaa koko Suomea edelleen. Syksyllä 2014 kiinalaiset tarkastajat lensivät Suomeen tutkimaan suomalaisia lihataloja. Vuotta myöhemmin HKScan ehti jo iloita julkisuudessa Kiinan vientiluvasta, mutta toisin kävi. Toistaiseksi lopullisen luvan on saanut vasta yhtiön kilpailija Atria. Kiinalaiset ovat kuitenkin antaneet ymmärtää, että HKScan saa sen seuraavaksi. Niin uskovat myös sijoittajat. Atrian ilmoitettua Kiinan-luvastaan myös HKScanin osakkeen arvo nousi.

OPTIMISMIIN ON SYYTÄ. Lihateollisuuden silmissä Kiina on yksi maailman suurimmista markkinoista, jonka vaurastuva kansa syö yhä enemmän lihaa. Viime vuosien elintarvikekohut ovat myös kasvattaneet suomalaistuotteiden kysyntää. Suomi markkinoi sianlihaansa puhtaudella ja turvallisuudella. Finpron Esa Wrang innostuu erityisesti Kiinan modernista jakeluverkosta. Hänen mukaansa jo 40 prosenttia kiinalaisista ostaa ruokaa verkkokaupasta. Wrang sanoo, että osuus on neljä kertaa suurempi kuin Yhdysvalloissa, siis Amazonin ja muiden verkkojättien maassa. Tällä hetkellä Kiinan osuus Suomen ruokaviennistä on kolme prosenttia. Wrang haluaisi kolminkertaistaa sen. – On arvioitu, ettei koko Suomen vuosittainen sianlihantuotanto riitä edes yhden kaupungin tarpeisiin muutamaksi kuukaudeksi, havainnollistaa maa- ja metsätalousministeriön kansliapäällikkö Jaana HusuKallio. Atrian toimitusjohtaja Juha Gröhnin haaveissa vienti kasvaa urakalla. Tähän mennessä Atria on myynyt sianlihaa Kiinaan kolme miljoonaa kiloa. Hänelle se on vasta näyte-erä. Juho Kankaanpää

IL A

PITKÄ VASTAUS on Venäjä. Vielä pari vuotta sitten suomalaiset kiikuttivat rajan taakse ruokaa jopa kolmanneksen elintarvikeviennistään. Sellaisia osuuksia ei ole nähty muissa pohjoismaissa. Pelkästään Atria vei lihaa Venäjälle vuosittain 10–20 miljoonan euron edestä. Kenellekään ei tullut mieleen, että kauppa voisi päättyä. Sitten Venäjä hyökkäsi Ukrainaan. Euroopan unioni tuomitsi Krimin niemimaan valtauksen määräämällä Venäjälle talouspakotteita. Venäjä vastasi rajoittamalla maitotuotteiden, lihan ja vihanneksien tuontia. – Tuotevientimme Venäjälle loppui kerralla, sanoo Atrian toimitusjohtaja Juha Gröhn. Aikaisemmin Euroopan unioni oli myynyt viisi prosenttia sianlihastaan Venäjälle. Yhtäkkiä sikaa oli tarjolla aivan liikaa, mikä

laski hintoja ja pakotti lihatalot huonoihin kauppoihin. Se sai myös Atrian kiinnostumaan toden teolla Kiinasta.

PP

vienninedistämisohjelmaansa yli 20 vuotta. Suomeen sellainen perustettiin kaksi vuotta sitten. Monet Euroopan maat Saksasta Tanskaan ovat vieneet sianlihaa Kiinaan jo vuosikaudet. Tosin Tanskan vertaaminen Suomeen ei ole aivan reilua, sillä maa elää sianruhoistaan. Onko Suomi silti myöhässä? Wrangia kysymys naurattaa. – Lyhyt vastaus: olemme varmasti, mutta emme liian.

RO

OS

IA AR A-M

U KA


8 ajassa kartalla luotain näkymä media 12

Muistot elävät verkossa

KUOLEMA Digiajan ihminen

jättää itsestään jäljen verkkoon. Jaana Jokiharju löysi netistä paitsi muistoja, myös tavan käsitellä poikansa kuolemaa. KEITTIÖN pöydän alla pyörii harmaa-valkoinen kissa. Välillä se kerjää huomiota hyppäämällä tuolille, sitten pöydälle. Viikset värisevät, kun kuono tavoittelee pöydälle katettuja voileipiä. – Ville otti Olli-kissan pari kuukautta ennen onnettomuutta. Surun keskellä aikuiseksi kasvanut pentu on tuntunut merkitykselliseltä. Se on ainut elävä asia, joka pojasta jäi jälkeen, äiti Jaana toteaa. Tamperelaisten Jaana ja Janne Jokiharjun poika Ville menehtyi moottoripyöräonnettomuudessa reilu vuosi sitten. Surutyön myötä heräsi kysymys siitä, mitä Villen verkkoon luomille käyttäjille tapahtuisi. Äiti alkoi päivittää poikansa Facebook-profiilia. Ilmestyi kuva hautajaisista, toinen kissasta ja kolmas Villestä.

Villen 20-vuotissyntymäpäiväkuva päivältä 21.4.2015. Rakastamme Villeä suunnattoman paljon. Muistot kantavat yli surun sillan. t.äiti ja isä – Halusin jakaa kuvia ja muistoja, joita minulla on tallessa. Ajattelin, että Facebook-profiilin avulla tavoitan Villen läheisimmät kaverit. I N T E R N E T- S U K U P O LV E N

vanhetessa on luonnollista, että verkkosivustojen ylläpitäjät joutuvat pohtimaan suhtautumistaan verkon vainajiin. Digitaalisesta kuolemasta Aalto-yliopistoon opinnäytetyön tehneen Pii Paappasen mukaan sosiaalisen median palveluiden suhtautumisessa kuolemaan on eroja. – Vielä viisi vuotta sitten esimerkiksi Flickr ei antanut omaisille pääsyä kuolleen käyttäjän tilille. Tilien poistaminen ja luovuttaminen omaisille on viime vuosina helpottunut. Valtaosa sivustoista suostuu poistamaan vainajan tilin, jos omaisilla on esittää ylläpidolle kuolintodistus ja todiste omasta yhteydestä vainajaan. Paappanen toteaa, että digiajan vainajaa ei ole mahdollista poistaa internetistä täysin. Rippeitä digitaalisesta jalanjäljestä jää aina jäljelle. Jaana Jokiharjulle tärkeimpiä muistoja ovat valokuvat. Niiden

takia Villen Instagram-tili sai jäädä. Myös pojan bändin Facebook-sivuille jäänyt video on oikea aarre. FILOSOFIAN TOHTORI Anna Haverinen on tehnyt väitöskirjan suremisen rituaaleista verkossa. Hänen mukaansa on luonnollista, että internetkulttuurin kehittymisen myötä myös sureminen siirtyy verkkoon. Verkko on Villen äidille paikka muistelulle ja yhteydenpitoväline pojan läheisiin. Kun hän lisää kuvan Olli-kissasta, kuvasta tykkäävät Villen kaverit. – Kun näen Villen ystävien kommentoivan, voin samalla kurkata, mitä heille kuuluu. Villen kanssa meillä oli tapana jutella siitä, mitä kukin opiskelee ja harrastaa. Facebook on keino pitää kiinni vanhasta tutusta tavasta, vaikka Villeä ei enää olekaan. Vuosi kuoleman jälkeen äiti latasi kuvan haudasta Villen Facebook-profiiliin. – Hautajaisissa oli mukana 70 nuorta. Kuva hautakivestä on netissä siltä varalta, että joku kavereista ei pääse tai löydä varsinaiselle haudalle, Jaana Jokiharju selittää. HAVERISEN tutkimuksen mukaan teknologiavastaiset väittävät, että internetissä sureminen on epäaitoa ja kasvotonta. Jokiharju on eri mieltä. Hänen mukaansa suru sopii verkkoon siinä missä muutkin tunteet. – Ehkä nettiä kutsuvat kylmäksi ne, jotka eivät sitä käytä. On helpompi sanoa jotakin välinettä kylmäksi kuin myöntää, ettei osaa käyttää sitä oikein. Kotona moni asia on vielä ennallaan. Kuistilla lepäävät Villen kengät, naulakossa takki. Pojan huone on jätetty koskemattomaksi. Verkossa on edelleen tilaa muistoille. Äiti ei ole suunnitellut lopettavansa pojan sivujen päivittämistä vielä vähään aikaan. – Sen aika on sitten, kun omat tunteet ylittävät tietyn rajan. Siihen on vielä matkaa. Anni Härkönen

Villen vanhemmat käyvät poikansa haudalla päivittäin.


ajassa kartalla luotain näkymä media 13 9

LINDA MANNER

LINDA MANNER

Carita Bergin luokassa on otettu varaslähtö ilmiöpohjaiseen oppimiseen. On opettajasta kiinni, paljonko sitä toteutetaan.

Koulusta annetaan aseet väärää tietoa vastaan

OPPIMINEN Tulevaa sukupolvea eivät nettitrollit petkuta. Carita Bergin

yhdistetyn 5.­ ja 6.­luokan oppilaat hiovat ajattelun säiläänsä tekemällä tutkimuksia ja mittelemällä paneelikeskusteluissa. TÄNÄ SYKSYNÄ eräs Olkahi­ sen koulun oppilas epäili, että hänen kotikadullaan ajetaan jatkuvasti ylinopeutta. Hän sai käyttöönsä mittalaitteen ja tar­ kan selvitystyön tulos oli, että valtaosa autoilijoista todella ylitti rajoitukset. Oppilaan toteuttama ylino­ peustutkimus oli osa ilmiöop­ pimisjaksoa. Luokanopettaja Carita Bergin luokassa lapset suunnittelevat ja tekevät vuo­ dessa useita tutkimuksia heitä kiinnostavista aiheista. Berg otti viime vuonna jätti­ harppauksen. Hän aloitti ensim­ mäisten joukossa Tampereella uuden opetussuunnitelman mukaisen ilmiöopetuksen. Näi­ den jaksojen aikana yhtä teemaa käsitellään eri oppiaineiden nä­ kökulmasta. Koulut ovat tästä syksystä saakka velvoitettuja järjestä­ mään vähintään yhden monia­ laisen opetuskokonaisuuden lukuvuodessa. Kokonaisuus toteutetaan monesti ilmiömuo­ toisesti jonkin teeman ympä­ rille. Berg on niin mieltynyt tähän opetustapaan, että hän on otta­ nut sen ympärivuotiseen käyt­ töön. Opettajan vastuulle jää, kuinka paljon lukujärjestys si­ sältää erilaisia opetusmuotoja.

MIKÄ?

Uusi perusopetussuunnitelma

○ Tuli voimaan elokuussa 2016. ○ Oppiaineissa korostetaan aiempaa enemmän työelä­ män ja aktiivisen kansalaisuu­ den vaatimia taitoja, kuten ajattelun ja vuorovaikutuksen taidot sekä monilukutaito. ○ Monilukutaito käsittää mediasisältöjen ja tilasto­ grafiikan tulkinnan taidot. ○ Vuosittain vähintään yksi monialainen oppimisjakso, jonka teemaa käsitellään eri oppiaineiden näkökulmasta. BERGIN LUOKASSA oppilaat käyvät paneelikeskustelun il­ miöiden teemoihin liittyvistä asioista. Syksyn ensimmäisessä keskustelussa he olivat yhteis­ kuntatieteilijöitä ja väittelivät sii­ tä, mikä on paras elämänvaihe. – Lapset voivat tukeutua pa­ neelikeskusteluissa itse teke­ miinsä tutkimuksiin ja interne­ tistä hakemaansa tietoon. Näin heillä on perusteita argument­ tinsa tueksi. Syksyn ensimmäinen panee­ likeskustelu oli menestys. Oppi­ laat olivat kirjoittaneet avauspu­

heenvuorot valmiiksi. Keskus­ telun päätteeksi he saivat valita parhaat perustelut. – Yllätyin, kun keskustelusta ei meinannut tulla loppua ollenkaan. Kun Bergin oppilaat valmis­ tautuvat verbaaliseen kamp­ pailuun, he etsivät tietoa enim­ mäkseen omilla puhelimillaan tai koulun tietokoneilla. Ennen ensimmäisten tutki­ musten aloittamista oppilaat keskustelivat opettajan kanssa siitä, miten verkosta löytyneen tiedon todenmukaisuudesta voi varmistua. Bergin mielestä oli tärkeää, että lähdekriittisyyttä käsiteltiin tutkimusten alussa. – Mieleen jää muistijälki, kun ei pelkästään lue aiheesta, vaan täytyy myös käytännössä etsiä luotettavaa tietoa tutkimusta varten, Berg perustelee. Monilukutaitoa tutkinut Pirjo Kulju näkee, että tiedon alati lisääntyvä määrä korostaa kriittisen arvioinnin tärkeyttä. Tietoähky pakottaa koulut rea­ goimaan. – On mahdoton ajatella, että vastuu opettamisesta jäisi vain vanhemmille. Koulu ei voi si­ vuuttaa ympäröivää yhteiskun­ taa ja tämänhetkistä media­ maisemaa opetuksessaan. Emma Auvinen

Mistä tietää, mitä voi tietää? TOIMITTAJA TEKI pistoko­ keen tiedonhankinnan kei­ noista viitos­kuutosluokan op­ pilaille Sofia Suojalle, Emma Hakuliselle, Serafina Salmelle, Samuel Kermiselle, Aarne Polvianderille ja Tuomas Rantalaiselle. Kaikkien oppilaiden kädet nousivat ilmaan, kun kysyttiin kuka luottaa sanomalehtien si­ sältöön. Epäluotettavaksi lähteeksi Hakulinen mainitsi keskustelu­ palstat. Oppilailla on keinonsa tarkastaa lähteiden todenpitä­ vyys. – Silmäilen tekstin ensin ja mietin, voiko tämä olla totta, pohtii Kerminen. – Minä tarkastan, että tieto on tuoretta, kertoo puolestaan Salmi. Emma Auvinen


10 ajassa kartalla luotain näkymä media 14


ajassa kartalla luotain näkymä media 15 11

Hiljaiset linjat

MATKUSTAMINEN Bussilinja numero kahdeksalla matkustetaan

kuusikymppisiin, peliin ja hakemaan lapsia hoidosta. Yhdestä asiasta matkustajat ovat samaa mieltä: bussissa saa käpertyä itseensä. Kuvat: Tiina Hautamäki Teksti: Milja Keinänen


12 ajassa kartalla luotain näkymä media 16

HARVASSA PAIKASSA maisemaa katsotaan yhtä intensiivisesti kuin ruuhkabussissa. Bussi Haukiluomasta Atalaan on täynnä, mutta hiljainen. Mukulakivet pompottavat autoa, ja matkustajien täytyy varoa, etteivät he horjahda vieressä istuvaa tuntematonta päin. Jokainen varjelee omaa tilaansa kuin voisi menettää sen.

Ihmiset jakavat matkan, mutta eivät kuulumisia.

Vain Ville Minkkisen koira onnistuu rikkomaan jään: Ovensuussa lapsi pysähtyy silittämään sitä, ja toisilleen tuntemattomat vaihtavat nopean, mutta lämpimän katseen. Tarja Ehrola on yllättynyt, kun istumme hänen viereensä ja aloitamme keskustelun. Hän ei millään tahtoisi kameran eteen. On pelottava ajatus, että omaksi hiljaiseksi hetkeksi mielletty bussimatka ikuistetaan. – Sitä mieluummin ollaan mörkönä hiljaa kuin jutellaan tuntemattomille bussissa. Ennen sellainen oli tavallisempaa. Ei bussissa nykyään ole tunnelmaa, Ehrola toteaa. Leila Chevis on kokenut saman muutoksen, kun hän muutti Oklahomasta Suomeen. – Oklahomassa jutellaan kaikille. Täällä ihmiset eivät yleensä katso edes silmiin.

Jasmin Ruokoniemi ”Kerran olin bussissa, joka syttyi tuleen. Rantatiellä aloimme haistamaan savua, ja kuski huusi kaikkia nousemaan ulos. Toisella kertaa poliisi pysäytti bussin, ja kiersi katsomassa matkustajat, sillä lähellä Lielahdessa oli juuri ryöstetty pankki.”

Laura Valkeapää ”Viime viikolla astuin bussiin, jossa pauhasi musiikki niin lujalla, että ikkunat helisivät. Bussin keskellä oli humalaisia, joilla oli radio mukanaan. Mummot paheksuivat, mutta kuskia vain hymyilytti.”

Ville Minkkinen

”Olen matkalla hakemaan muksua ovat aina antaneet tulla koiran ka seitsenkuukautinen, ihan pentu, j


a keskustasta. Kaikki kuskit anssa bussiin sisälle. Se on vasta ja siksi vähän villi vielä.”

ajassa kartalla luotain näkymä media 13 17

MATKA Atalasta Haukiluomaan kestää yli tunnin. Suuri osa matkustajista, joita haastattelemme, käyttää bussia päivittäin. Satu Ahoniemi matkustaa usein koko matkan, sillä hän itse asuu linjan toisessa päässä, ja hänen äitinsä toisessa. Tunnin päivittäinen bussimatka tarkoittaa vuodessa yli viittätoista päivää matkustamista. Keskimääräinen tamperelainen ajaa vuodessa yli sata kilometriä TKL:n linjoilla. Busseissa vietetty aika ei tosiaan ole mikään pieni hiekanjyvä ihmisten elämässä. HAUKILUOMAN PÄÄSSÄ satunnaiset kerrostalot tekevät lähiömetsään lovia, ja bussi on tyhjillään. Muutamat matkustajat istuvat mahdollisimman etäällä toisistaan. Linja kahdeksan matkustajat varjelevat paitsi omaa tilaansa, myös autossa vallitsevaa hiljaisuutta. Kun kysymme, piristäisivätkö kohtaamiset ja juttuhetket tuntemattomien kanssa heidän matkaansa, he ovat yksimielisiä: Eivät välttämättä. – Mä olen vähän sitä tyyppiä, joka tykkää olla itsekseen, kertoo Satu Ahoniemi ikkunapaikalta. Bussin takapenkillä Laura Valkeapää tunnistaa itsessään saman. – Usein vanhemmat ihmiset kokevat, että olen jotenkin helposti lähestyttävä, ja tulevat juttelemaan arkipäiväisistä asioista, vaikka säästä. Itse olisin ehkä mieluummin omassa rauhassani. Ihmiset siis jakavat matkan, mutta eivät kuulumisia. Ja ehkä hyvä niin. Harvassa paikassa enää on sallittua vain istua aloillaan, katsoa ulos ja ajatella.

Matkustajat vähenevät, kun Atalan päätepysäkki lähestyy.

Riitta Ihanamäki ”Viime talvena tulin bussiin vähän vauhdikkaasti ja kaaduin lattialle. Onneksi ei käynyt pahemmin. Minulla on bussiin vuosilippu, sillä en omista autoa tai ajokorttia.”

Suurin osa matkustajista jää keskustorilla pois.


18 10 ajassa kartalla luotain n채kym채 media

Om ae hto ine ne l채j 채


ajassa kartalla luotain näkymä media 19 11

ELÄMÄNTAPA Kun

osa ihmisistä heittää nurkkiin kertyneet tavarat pois, Jonathan Philips poimii kierrätyskeskuksista ja roskalavoilta erikoisimmat esineet talteen. Kuvat: Uwaifo Iduozee Teksti: Janne Nieminen


12 ajassa kartalla luotain näkymä media 20

NURMIJÄRVELÄISEN TALON terassilla vastaantulijaa tervehtii ihmisen mitoissa oleva mallinukke. Muutenkin walesilaisen Jonathan Philipsin pihapiirissä lojuu siellä täällä mitä erikoisimpia tavaroita. Kodin edessä maassa makaa toisen nuken torso, jota Philips on käyttänyt jousiammunnan maalitauluna. – Jotkut saattavat ajatella, että olen hamstraaja. Itse en kuitenkaan kuvailisi itseäni niin. Minulle on kertynyt vuosien varrella paljon tavaroita, jotka olen mieltänyt hyödyllisiksi tai mielenkiintoisiksi. Philipsin esinekokoelma on kirjava. Kodin kalustukseen kuuluvat niin 1920-luvun gramofoni kuin nykyaikainen robottikin. Gramofonin Philips sai rikkinäisenä, mutta korjasi sen kuntoon. Robotti odottaa vielä käsittelyä. Sen käsi roikkuu irrallaan erinäisten sähköjohtojen varassa. PHILIPS TULI SUOMEEN ensimmäistä kertaa vuonna 1997 opiskelemaan sairaanhoitajaksi. Valinnan hän teki Saksan ja Suomen välillä. Saksassa hän oli nuorempana käynyt, Suomeen matkustamista hän ei ollut koskaan edes ajatellut. Siksi Suomi tuntui mielenkiintoisemmalta valinnalta. Philips vietti tuolloin muutaman kuukauden Kuopiossa. Vuonna 2004 hän muutti Suomeen pysyvästi ja on nyt asettunut Nurmijärvelle. Philips on orientoitunut elämään luonnon helmassa: aamulla hiirenloukkuun on tarttunut kotimökin sisäpuolelta siimahäntä. Vesi tulee kaivosta ja joulukuun pimenevinä iltapäivinä tontilla on kuljettava otsalampun kanssa. Philipsiä pitävät Suomessa ensisijaisesti hänen täällä asuvat lapsensa. Lastensa kanssa Philips on puuhaillut esimerkiksi musiikkiprojektien parissa. Hän soittaa nauhalta kappaleen, jonka on nauhoittanut tyttärensä kanssa kymmenisen vuotta sitten. Brittipop-henkisessä kappaleessa on melankolinen ja kaihoisa tunnelma.

Kotelossa oleva nepalilainen kukri-veitsi on yksi Philipsin kiinnostavimmista kierrätyskeskuslöydöistä.

UUSI KOTIMAA ei ole aiheuttanut suurempaa kulttuurishokkia, vaikka arkiset tavat ovat monesti erilaisia kuin kotona Walesissa. – Suomalaiset ovat välillä aika outoja. Käyttäytyminen on erilaista kuin kotimaassa. Joskus sitä vain katselee ja ihmettelee, mitä juuri äsken tapahtui, että tekevätkö he tuon asian noin, Philips kuvailee. Suomeen muualta muuttavien tyypillinen tuskailun aihe, pitkä ja armoton talvi, ei Philipsiä järkytä. – Pidän talvesta ja lumesta. Pimeys ja kylmyys eivät minua haittaa. Kesät sen sijaan ovat rankempia, sillä täällä maaseudulla on paljon hyttysiä, hän sanoo. Philipsin mukaan parasta Suomessa on sauna. Niihin hän tutustui läheisesti pian Suomeen muuttonsa jälkeen, sillä ensimmäinen työ liittyi saunojen rakentamiseen. Philips työskentelee yhä kirvesmiehenä rakennusalalla ja rakentaa myös saunoja silloin tällöin. Oma saunarakennuskin on valmistumassa Nurmijärven tontille. Perustukset ovat jo maassa. ESINEKOKOELMAANSA Philips kartuttaa esimerkiksi vierailemalla kierrätyskeskuksissa. Siellä mielenkiintoista tavaraa on paljon. Yhtenä esimerkkinä hän

Jonathan Philipsillä on kokemusta saunojen rakentamisesta. Parhaillaan hänellä on työn alla saunarakennus omaan pihaan.

Philips kunnosti rikkinäisenä saamansa vuosikymmeniä vanhan gramofonin.


ajassa kartalla luotain näkymä media 13 21

Minulle on kertynyt vuosien varrella paljon tavaroita, jotka olen mieltänyt hyödyllisiksi tai mielenkiintoisiksi. Jonathan Philips

Philips musisoi omaksi ilokseen. Hän ei ole ikinä julkaissut projektejaan.

mainitsee Tommi Mäkisen signeeraaman rallikypärän, jonka aiemmin omisti. Historiallisesti kiinnostava kierrätyskeskuslöytö on puolestaan nepalilainen kukri-veitsi. Philips uskoo sen olevan jo vuosikymmeniä vanha, ehkä peräisin 1930-luvulta. Esineiden taustojen selvittämiseen Philips uppoutuu välillä pitkiksikin ajoiksi. Kierrätyskeskusten lisäksi Philips on kiinnostunut ihmisten roskalavoille heittämistä esineistä. Kun suomalaiset siivoavat asuntojaan, roskalavoille lentää toisinaan arvokastakin tavaraa. Roskalavoilta on Philipsin haaviin tarttunut kaikenlaista aina käyttämättömistä Ray-Ban-aurinkolaseista antiikkisen Singer-ompelukoneen kautta hopealusikoihin ja koruihin. Philips seuraa Facebookissa Roskalava HKI -ryhmää, jossa ihmiset julkaisevat kuvia tavaroista, joita ovat aikeissa hylätä. Hän ihmettelee, miten paljon ja millaista tavaraa suomalaiset heittävät pois. – Joskus tulee mietittyä, mitä esimerkiksi hopealusikat roskalavalla tekevät. Pois heitetyn tavaran myymisellä voisi tienata elantonsa, jos aina tietäisi, mistä roskalavoja löytyy ja olisi valmis käyttämään aikaa niiden läpikäymiseen.

Jonathan Philips elää luonnon helmassa. Pimenevinä talvi-iltoina pihalla on kuljettava otsalampun kanssa.

Erilaiset esineet peittävät suuren osan Jonathan Philipsin talon pinta-alasta.


14 ajassa kartalla luotain näkymä media 22

Toimittaja ei anna vihamyllyn jauhaa

PETRI HUHTINEN

INFOSOTA Toimittaja Jessikka Aro

alkoi tutkia Venäjä-trolleja, minkä jälkeen trollit alkoivat tutkia häntä. Tapaus sai valtavat mittasuhteet, ja nyt tekeillä on kirja. UKRAINASTA tulleessa puhelinsoitossa kuului pelkkää ampumista. Jo usean vuoden ajan Yleisradion toimittaja Jessikka Aron sähköposti on täyttynyt venäjänkielisistä trolliviesteistä. Kaikista häiritsevin isku oli tekstiviesti, jossa tuntematon lähettäjä väitti olevansa Aron edesmennyt isä. – Se viesti vei jalat alta. Iskuissa ei ole mitään häpyä tai moraalia. Viime vuonna Aro kirjoitti Yle Kioskin verkkosivuille juttusarjan Venäjä-trolleista Suomessa. Juttusarja kertoi trollien levittävän verkossa propagandaviestejä, joiden tehtävänä on vaientaa ja harhauttaa suomalaisia, manipuloida verkon kansalaiskeskustelua sekä levittää massiivista disinformaatiota.

Minuun kohdistetun hyökkäyksen myötä tajusin, että tutkin tärkeää aihetta.

Aro joutui mustamaalauskampanjan kohteeksi. Hänestä levitettiin kansainvälisesti disinformaatiota, ja häntä häiriköitiin. Tietoja hänen yksityiselämästään tongittiin ja julkaistiin laittomasti. Aro ei lopettanut trollien tutkimista, päinvastoin. – Minuun kohdistetun hyökkäyksen myötä tajusin, että tutkin tärkeää aihetta. Minut yritettiin vaientaa, enkä todellakaan aio vaieta. Nyt Aro on palkattomalla vapaalla, sillä hän kirjoittaa kirjaa. Aron mielestä Venäjän disinformaatio ja propaganda pitäisi määritellä Euroopan unionissa kansainväliseksi turvallisuusuhaksi, kuten esimerkiksi Isisin propaganda on määritelty. – Nyt olemme tunnistaneet trollit. Emme tiedä, mitä seuraavaksi tulee ja mitä emme vielä ole tunnistaneet.

VENÄJÄN disinformaatiota ja vaikutusvaltaa yritetään Aron mukaan ulottaa erilaisiin äärijärjestöihin, esimerkiksi uusnatseihin. Aron mielestä myös Britannian ero Euroopan unionista perustui osittain disinformaatioon. Aroa huolestuttaa, mitä kaikkea trollaaminen aiheuttaa Suomessa, jos propaganda vaikuttaa jopa vaalituloksiin. Vaikka Aron mukaan sananvapaus Suomessa on esimerkillistä, tulisi yhteiskunnassa vellovaan vihapuheen aaltoon puuttua nopeasti, ja se pitäisi ottaa vakavasti. Meemitrollaamisen ja somepuheen suhteen ei ole vielä oikeuskäytäntöjä. Ne pitäisi saada nopeasti aikaan. – Disinformaation suurin ongelma on se, että jotkut uskovat siihen. Aro kiinnostui Venäjästä jo lapsena, kun hänen isoäitinsä kertoi tarinoita Karjalan evakkoudesta. Aro alkoi opiskella lukiossa venäjää ja lähti yliopiston kautta toimittajaksi Karjalan Sanomiin Petroskoihin. Aro inspiroitui venäläisistä hakkereista ja toimittajista, jotka olivat tutkineet kansainvälistä trollaamista. Aro koki venäläisten propagandalaitosten uhkaavan sananvapautta. Hän alkoi tutkia asiaa.

Suomessa vellovaan oksettavaan vihapuhemyllyyn pitää puuttua, tai Venäjältä tutut toimintatavat rantautuvat Suomeen.

Aro tutkii ilmiötä, ei yksittäisiä trolleja. On olemassa sekä anonyy-

Toimittaja Jessikka Aron nimi on mainittu yli 2 000 kertaa kyseenalaisissa yhteyksissä Mitä vittua -sivustolla. Trollaus ja Aroon kohdistuva kampanjointi menevät aalloissa. Kun edellinen hyökkäys loppuu, seuraava odottaa eri välineessä.

meja että hyökkääviä trolleja, joita ohjataan ylhäältä päin. Ne tukevat Aron mukaan Venäjän valtiota. – Trollaamiseen liittyy Venäjällä tiedustelupalvelut, jotka ovat aktiivisia maan rajojen ulkopuolella. Tutkin kirjaa varten, kuinka paljon ulkomailla tehdään likaisia temppuja, kuten soluttautumista. Ihmisiä palkataan ja manipuloidaan mukaan toimintaan. PROPAGANDA vaikuttaa Aron tutkimusten perusteella sananvapauteen. Hyökkäyksen kohteeksi joutuneet kertoivat Arolle, että trollauksen jälkeen heitä pelotti jatkaa kommentoimista verkossa. Osa trollatuksi tulleista lähti kokonaan sosiaalisesta mediasta. Trollien tarkoituksena on pelotella hyvin argumentoivat ihmiset pois keskustelupalstoilta. – Trolli-ilmiön nerokkuus ja

kauheus on siinä, kuinka trollitehtaiden työntekijät esiintyvät sosiaalisessa mediassa esimerkiksi tavallisina venäläisinä kotirouvina. On olemassa erilaisia käyttäjätilejä, joissa propagandistit esiintyvät asiantuntijoina tai tutkijoina, mutta käyttäjistä ei löydy asiallista henkilöhistoriaa sosiaalisesta mediasta. Nämä käyttäjät alkavat usein trollata heistä tietoja hakevaa. Aro kouluttaa ja opastaa sekä suomalaisia että ulkomaisia toimittajia trollauskäytännöistä. Aro kunnioittaa venäläisiä tutkivia toimittajia, jotka tekevät henkensä uhalla töitä. – Suomessa vellovaan oksettavaan vihapuhemyllyyn pitää puuttua, tai Venäjältä tutut toimintatavat rantautuvat Suomeen. Aliisa Ristmeri

KUKA?

Jessikka Aro ○ Hyvinkäällä syntynyt 36-vuotias toimittaja. ○ Työskennellyt aikaisemmin muun muassa Helsingin Sanomissa, tiedottajana, Karjalan Sanomissa Petroskoissa ja Journalistiliitossa. ○ Voitti Venäjän trollit Suomessa -juttusarjallaan Bonnierin Vuoden juttu -palkinnon. ○ Kirjoittaa Venäjä-trolleista kirjaa ja on palkattomalla vapaalla Yleisradiolta.


ajassa kartalla luotain näkymä media 23 15

PUNK POTKII

LINDA MANNER

MEDIAPELIÄ

Anniina Korpela

korpela.anniina.a@student.uta.fi

Rory Gilmoren on aika todistaa, saako yliopistotasoisella toimittajakoulutuksella töitä enää 2010-luvulla.

“Mulla tuli tarve riisuutua”, sanoo Pertti Kurikan nimipäivien solisti Kari Aalto managerilleen Kalle Pajamaalle. “Mä tykkään keksiä vähän jotain tollasta aina lavalla.” Pertti Kurikan Nimipäivät soitti viimeisen Tampereen-keikkansa Klubilla viime torstaina. Bändi lopettaa, koska kitaristi Pertti Kurikka jää eläkkeelle vuoden vaihteessa. Vuonna 2009 perustettu PKN on yksimielinen suurimmasta saavutuksestaan: Suomen edustaminen Euroviisuissa vuonna 2015. Yhtyeestä on tehty dokumentti ja toinen on tulossa.

⋆ MIKSI NÄIN?

Mielensäpahoittajat möykkäävät verkossa Facebook-linkkien ja iltapäivälehtien kommenttiosiot täyttyvät eripuraisista ja provosoivista keskusteluista. Verkossa kohkataan rakentavan keskustelun kustannuksella. Jokainen on oikeassa. Kukaan muu ei tiedä mistään mitään. Suomalaisen mielensäpahoittamisen kulttuurin isä, kirjailija Tuomas Kyrö tietää, miksi muut huomioon ottavan keskustelun luominen ei onnistu. Mikä verkon keskustelukulttuuria vaivaa? − Suomessa ei haluta kasvotusten pahoittaa omaa eikä toisen mieltä. Hiljainen kansa on pyrkinyt ja pakotettu samanmielisyyteen.

– Hallitsemme paremmin päänsisäisen monologin kuin reilun dialogin. Verkosta on tullut viemäri, johon lasketaan kaikki. Huudetaan päin naamaa nimimerkin takaa yksisilmäisiä mielipiteitä. Muita ääniä ei kuunnella. Saako ihminen mielihyvää mielensä pahoittamisesta ja tahallaan väärin ymmärtämisestä? − Ihminen yrittää aina lopulta tulla kuulluksi ja ymmärretyksi, mutta huutajan sisältöä vain ei kuule. Vain huuto kuuluu.

Mitä pitäisi tapahtua, että kommenttipalstojen keskustelukulttuuri muuttuisi rakentavampaan suuntaan? − Sukupolvenvaihdos, joka automaattisesti tapahtuu. Nyt teknologiaa käyttää porukka, jonka aivot eivät ole siihen valmiit. Olemme edelleen toinen jalka suossa ja toinen sushi-baarissa. Luotan 2000-luvulla syntyneiden kykyyn käydä dialogia. Alisa Kaukio

⋆ MITÄ IHMETTÄ?

On vain yksi voittaja – ovatko muut väärässä?

KUVAKAAPPAUS ILTALEHDEN FACEBOOK-SIVULTA

Ikuisuuskysymykset ratkeavat nykyisin medioiden liveäänestyksissä Facebookissa. Enemmistön mielipide voittaa sydämillä tai peukuilla. KUMPI TULEE leivällä päällimmäiseksi, juusto vai kinkku? Miten ratkeaa kissat vastaan koirat -taisto? Näistä äänestyksistä viimeisen viikon aikana antoi esimerkin Ilta-Sanomat. Epäviralliset liveäänestykset Yhdysvaltain vaalitaistosta aloittivat Facebook-kyselyiden nousun. Vaalivoittajan lisäksi kysyttiin leikkimielisesti sitä, kuinka paljon Kanadan asukasluku kasvaisi Donald Trumpin voiton jälkeen ja Yhdysvaltojen vähenisi.

SOSIAALISESSA MEDIASSA möykkääminen on liveäänestyksien myötä saanut uuden muotonsa. Peukut ja sydämet liitelevät ohi näytöllä. Vielä on päästävä kertomaan kommenttikentässä, miksi ainakin 10 000 muuta äänestäjää on täysin väärässä. Verisen taiston kinkun ja juuston välillä voitti juusto. Alisa Kaukio

YLÄASTEEN äidinkielentunnilla päätin, että minusta tulee toimittaja, aivan kuten Gilmoren tyttöjen Rorysta. Rory on ollut monen teinivuosien idoli ja alter ego. Itsekin katsoin kaikki elämäni etapit ensin hänen kokemanaan. Rory opiskeli journalismia Yalen huippuyliopistossa, itse päädyin Tampereen toimittajakoulutukseen. Nyt huomaan olevani suuren kysymyksen äärellä. Saman, minkä Rory kohtasi jo vuosikymmen sitten. Riittääkö toimittajille enää töitä? Rory ei tehnyt ammatinvalintaansa työllisyyden perusteella. Itsekään en kyseenalaistanut päätöstäni lukea journalismia, vaikka median murros alkoi jo hyvän aikaa sitten vyöryä Suomeen. Digitalisaatio on ajanut mediatuotannon kriisiin. Ala on monipuolisempi kuin ennen, mutta työllisyys näyttäytyy yhä epävarmempana. Sisältöjen tuottaminen on helpompaa ja demokraattisempaa kuin koskaan, mutta mediatalot joutuvat kuumeisesti miettimään uusia kannattavia liikemalleja. Verkkolehdillä ei olla vielä opittu tekemään kunnolla tuottoa. JO RORY mietti tv-sarjassa vuosikymmen sitten, kannattaisiko hänen edes yrittää toimittajaksi sanomalehteen, koska se on kuoleva mediamuoto. Vai pitäisikö hänen nimenomaan yrittää töihin sanomalehteen nyt, kun siihen on vielä mahdollisuus. Pian valmistuvilla toimittajaopiskelijoilla on edessään sama valinta. Voimme yrittää uraa perinteisinä lehtitoimittajina, kokeilla onneamme epävarmoissa verkkojulkaisuissa, perustaa blogeja, vlogeja ja osuuskuntia. Voimme myös päättää myydä sielumme ja ryhtyä täysitoimisiksi viestijäkyyliksi. Itse kuvittelin nuorempana työllistyväni perinteiseen sanomalehteen. Saavani oman työpöydän ja eläkeviran. Ymmärsin kuitenkin nopeasti, että ajat olivat ajaneet unelmani yli. Eläketurvakeskuksen arvion mukaan nyt työelämässä olevilla tulee olemaan kymmenestä viiteentoista eri työtä. Tulevaisuudessa luku todennäköisesti kasvaa. Rory sai valmistuttuaan töitä presidentinvaalikampanjasta kirjoittavana verkkotoimittajana. Hänenkin työsuhteensa pituus jäi epävarmaksi. Gilmoren tytöistä tulee nyt uusia jaksoja. Odotan mielenkiinnolla, miltä Roryn työllisyys vaikuttaa lähes vuosikymmen toimittajaksi valmistumisen jälkeen. Olen pitänyt Roryn tarinaa ohjenuoranani ottaessani toimittajanurani ensiaskeleita. Nyt jännittäessäni sormet ristissä Roryn tulevaisuutta, jännitän samalla omaa kohtaloani. Teiniikäinen minäni pidättelee hengitystään peläten unelmansa hautautuvan. Jos Rory todistaa, että yliopistotasoisella toimittajakoulutuksella saa töitä vielä 2010-luvulla, ehkä voin itsekin hengähtää helpotuksesta. Alallamme voi vielä olla toivoa.


24

Takasivuillaan Utain julkaisi kuvajournalismin toisen ja kolmannen vuosikurssin infografiikoita ja vastamainoksia 2016–2017.

SYKSYLLÄ 2016 UTAIN JULKAISEE TAKAKANNESSAAN KUVAJOURNALISMIN 2. VUOSIKURSSIN VASTAMAINOKSIA. TEKIJÄT: ROOSA-MARIA KAUPPILA, MIRELLA PENTTILÄ

Lähde: Musiikkituottajat - IFPI Finland ry

60000

40000

20000

0

2007

2006

2008

2010

2009

2011

2012

2013

2014

Puola 12%

Vinyylin vallankumous ?

Italia 6%

Digitaalisten tuotteiden myynti valtaa jatkuvasti suurempaa alaa äännitteiden vuosittaisesta myynnistä. Yllätyksenä digikehityksen valossa vinyylilevyt tekevät nousua haudan partaalta. Suomessa kehitys on kuitenkin vielä maltillista.

5

Miehet

60 000

Ennuste 90

50 000

80

30 000

20 000 70 1990

10 000

2015 havaintovuosi

Lähde: GBD 2015* 0 45

50

55

60

65

70

75

80

85

ikä (vuosia)

90

95

100+

Lähde: Tilastokeskus

Vuonna 2065 100+ -vuotiaita on noin 10 kertaa enemmän kuin vuonna 2015

Yleisimmät käännöskielet*

2.

3.

4.

5.

5.

6.

7.

Elias Lönnrot: Kalevala

Sofi Oksanen: Puhdistus

Mika Waltari: Sinuhe Egyptiläinen

Tove Jansson: Kometen kommer

Aleksis Kivi: Seitsemän veljestä

Tove Jansson: Trollvinter

35

Salla Simukka: Punainen kuin veri

Tove Jansson: Trollkarlens hatt

57

31

31

29

28

*englanti, espanja, hollanti, islanti, japani, latvia, liettua, ranska, romania, saksa, slovakki, tšekki, venäjä, viro

heprea kiina norja puola turkki unkari bulgaria italia kreikka kroatia sloveeni tanska arabia

Eniten kuolemia Suomessa aiheuttavat sairaudet ennen ja nyt Top 4

6

2015

1. Sydänsairaudet**

2015 1. Sydänsairaudet**

muutos 1990-2015

2. Alzheimerin tauti

78 %

3. Alzheimerin tauti

3. Aivoverenkierron häiriöt

-28 %

4. Hengitystieinfektiot

1. Sydänsairaudet

tauti

12% = 115 kuolemaa 100 000 henkilöä kohti

13

15

12

10

11

20

09

14

Lähteet: Poliisi

12. 9.

6.

13.

2.

3.

8.

20.

7.

1.

11.

19.

5.

15.

17.

16.

22.

10.

18. 21.

25. 4.

26.

200

Polkupyörävarkauksien määrä kuukausittain

gruusia

150

korea

kierron häiriöt

serbia

6%

9%

100

suomi valkovenäjä esperanto

4.Keuhkosyöpä

4%

hindi karjala mari

11. Hengitystieinfektiot

24. 14.

vietnam

3. Aivoveren-

5. Keuhkosyöpä

-67%

persia

**Iskeelmiset eli hapenpuutteesta johtuvat sydänsairaudet

1. Kaleva 246 kpl 2. Itä-keskusta 204 kpl 3. Länsi-keskusta 134 kpl 4. Hervanta 116 kpl 5. Nekala 48 kpl 6. Pispala 35 kpl 7. Takahuhti 33 kpl 8. Härmälä 31 kpl 9. Tesoma 30 kpl 10. Kaukajärvi 26 kpl 11. Hatanpää 23 kpl 12. Lielahti 19 kpl 23. 13. Rahola 18 kpl 14. Lentävänniemi 15 kpl 15. Leinola 13 kpl 16. Koivistonkylä 12 kpl 17. Turtola 12 kpl 18. Hallila 8 kpl 19. Messukylä 7 kpl 20. Atala 6 kpl 21. Peltolammi 4 kpl 22. Vehmainen 3 kpl 23. Kalkku 2 kpl 24. Aitolahti 1 kpl 25. Lahdesjärvi 1 kpl 26. Vuores 1 kpl

ruotsi

24%

4. Keuhkosyöpä

Polkupyörävarkauksien määrä Tampereella 2016

ukraina

2. Alzheimerin

-25 %

2. Aivoverenkierron häiriöt

NORA HURD

fääri

2015 osuus kuolemista

Lähde: *Global Burden of Disease Study 2015

thai

+

+

albania, baski, galego

+

indonesia

+

kymri

Yllättävää

Mamatha Gandhi Intia Ei voittanut

Mihail Gorbatšov Neuvostoliitto Voitti 1990

+

kurdi

alasaksa, armenia, fulfulde, jiddish, kannada, komi, latina, makedonia, meänkieli, moldavia, orija, swahili, suomalainen viittomakieli, tamili, udmurtti, vepsä, vienankarjala.

50

0

kpl

1/2016

2/2016

3/2016

4/2016

5/2016

6/2016

7/2016

8/2016

0

9/2016

10/2016

11/2016

Oseania

20

0 20

2014

20

2013

20

2012

06

2011

07

2010

08

2009

20

2008

20

2007

20

2006

katalaani portugali

1990

Juan Manuel Santos Punainen Risti Voittanut 3 kertaa Kolumbia 1917, 1944 & 1963 2016

12

Etelä-Amerikka

10

20

Ja näille kielille ne on käännetty.

1.

Lähde: Suomen kirjallisuuden seura; FILI:n käännöstietokanta

henkilöä

40 000

Käännetyimmät kotimaiset kirjat

32

Eniten

6

20

RENJA NURMI

34

Henry Dunant Sveitsi 1901

Viimeisin

Aasia

20

0

Käännöskielten määrä

Frédéric Palsy Ranska 1901

Afrikka

05

Naiset

Eurooppa

muut

30

2

SYKSYLLÄ 2017 UTAIN JULKAISEE TAKAKANNESSAAN KUVAJOURNALISMIN 3. VUOSIKURSSIN INFOGRAFIIKOITA. TEKIJÄ: NORA HURD

Tekijä: Olli Pietiläinen

vuosi 2065 (ennuste)

47

Ensimmäiset

19

3

1

KEVÄÄLLÄ 2017 UTAIN JULKAISEE TAKAKANNESSAAN KUVAJOURNALISMIN 3. VUOSIKURSSIN INFOGRAFIIKOITA. TEKIJÄ: RENJA NURMI

Eliniänodote Suomessa vuosi 2015

eliniänodote (vuosia)

KEVÄÄLLÄ 2017 UTAIN JULKAISEE TAKAKANNESSAAN KUVAJOURNALISMIN 3. VUOSIKURSSIN INFOGRAFIIKOITA. TEKIJÄ: OLLI PIETILÄINEN

Suomessa ikääntyvät 2015 ja väestöennuste

66%

Malala Yousafzai Pakistan 17 vuotta 2014

Josef Rotblat Iso-Britannia 87 vuotta 1995

4

Luxemburg 1% Suomi 1%

OLLI PIETILÄINEN

70 000

Naiset

40

Lähde: Eurostat http://ec.europa.eu/eurostat/web/population-demography-migration-projections/migration-and-citizenship-data/database

80 000

13%

Pohjois-Amerikka

Kokonaismyynti

50

muut

Vanhin ja nuorin

60

cd

Tsekki 1% Kypros 1%

1% Malta 1% Viro

% 16%

Järjestöt

digituotteet

vinyyli

6

Unkari 2%

1% Kroatia 1% Latvia

milj. euro

7

Tanska 2%

1% Bulgaria 1% Norja

Äänitteiden myynti

milj. kpl

Ruotsi 2%

2% Liettua

nobelin rauhanpalkinto jaetaan alfred nobelin testamenttia kunnioittaen 10. joulukuuta 97. kerran.

Palkinnonsaajat maanosittain

Sveitsi 5%

4% Belgia 2% Portugali

Yli vuosisata rauhan puolesta

Miehet

*kupin vetoisuuden ollessa 1,25dl siihen kuluu 7g paahdettua kahvia

Korkea elinikä siirtää tautien taakkaa

2015

ylilevyjen m ny

Ranska 14%

Hollanti 5%

SATUMAARI VENTELÄ S YKSYLLÄ 2016 UTAIN JULKAISEE TAKAKANNESSAAN KUVAJOURNALISMIN 3. VUOSIKURSSIN INFOGRAAFIIKOITA. TEKIJÄ: SATUMAARI VENTELÄ

Saksa 15%

80000

20

1428

Espanja 19%

100000

20

Lähteet: International Coffee Organization Country Data on the Global Coffee Trade 2015 http://www.ico.org/, Kahvi- ja paahtimoyhdistys www.kahvi.fi

119

Euroopan kansallisuuksien osuudet poismuutossa kotimaastaan suhteessa tilastoituun kokonaismäärään.

kpl

Vi

27

SYKSYLLÄ 2016 UTAIN JULKAISEE TAKAKANNESSAAN KUVAJOURNALISMIN 3. VUOSIKURSSIN INFOGRAFIIKOITA. TEKIJÄ: JENNI TOIVONEN

4

Ketkä vaihtavat maata?

ONNI OJALA, SARITA PIIPPONEN

LAURA OKKONEN SYKSYLLÄ 2016 UTAIN JULKAISEE TAKAKANNESSAAN KUVAJOURNALISMIN 3. VUOSIKURSSIN INFOGRAFIIKOITA. TEKIJÄ: LAURA OKKONEN

SYKSYLLÄ 2016 UTAIN JULKAISEE TAKAKANNESSAAN KUVAJOURNALISMIN 2. VUOSIKURSSIN VASTAMAINOKSIA. TEKIJÄT: TIINA HAUTAMÄKI, LEEVI VÄHÄLÄ, LINDA MANNER

KAHVI MAISTUU SUOMALAISILLE

JENNI TOIVONEN

nti yy

SYKSYLLÄ 2016 UTAIN JULKAISEE TAKAKANNESSAAN KUVAJOURNALISMIN 3. VUOSIKURSSIN INFOGRAFIIKOITA. TEKIJÄ: IRENE STACHON

IRENE STACHON

Olemme kahville persoin kansa maailmassa. Juomme kahvia keskimäärin 4 kupillista päivässä. Tämä tekee vuodessa 1428 kupillista henkilöä kohden. Vertailun vuoksi: teemaana tunnetussa Iso-Britanniassa keskivertokansalainen juo viikossa saman verran kahvia kuin suomalainen päivässä. Kahvikulttuuristaan tunnetussa Italiassakin kahvia juodaan alle puolet siitä, mitä Suomessa.

ROOSA-MARIA KAUPPILA, MIRELLA PENTTILÄ SYKSYLLÄ 2016 UTAIN JULKAISEE TAKAKANNESSAAN KUVAJOURNALISMIN 2. VUOSIKURSSIN VASTAMAINOKSIA. TEKIJÄT: ONNI OJALA, SARITA PIIPPONEN

EMILIA ANUNDI, PETRI HUHTINEN, UWAIFO IDUO ZEE SYKSYLLÄ 2016 UTAIN JULKAISEE TAKAKANNESSAAN KUVAJOURNALISMIN 2. VUOSIKURSSIN VASTAMAINOKSIA. TEKIJÄT: EMILIA ANUNDI, PETRI HUHTINEN, UWAIFO IDUOZEE

TIINA HAUTAMÄKI, LEEVI VÄHÄLÄ, LINDA MANNER

12/2016

Kansainväliset järjestöt

Lähde: Nobelprize.org

Utain kokoelma 2016-2017  

Tampereen yliopiston toimittajakoulutuksen viikkolehti

Read more
Read more
Similar to
Popular now
Just for you