Utain kokoelma 2013

2012–2013

Lukuvuoden valiot Tampereen yliopiston toimittaja­ koulutuksen viikkolehti kokosi jälleen yhteen lukuvuoden parhaat jutut.

Toimitus kehittää ja kehittyy s. 2

Vammaisten vaikea löytää avustajaa s. 11

Tampere hullaantui siivistä s. 30

2 ajassa kartalla luotain näkymä media ideat elämykset huvit

utain.uta.fi Tampereen yliopiston toimittajakoulutuksen viikkolehti Koostenumero, lukuvuosi 2012–2013 Ilmestymispäivä 25.4.2013

ISSN 1459-6741 (painettu) ISSN 1459-675X (verkkolehti) Ilmestyy kerran viikossa torstaisin.

Toimitus: Utain, 33014 Tampereen yliopisto Puhelin 050-318 5921 / Utain, vain lukukausien aikana ma–ke klo 9–16.

Palautetta voi lähettää palautesivulta (http://utain.uta.fi/contact) tai sähköpostitse osoitteeseen utain@uta.fi. Toimituksen jäsenten sähköpostiosoitteet ovat muotoa etunimi.sukunimi@uta.fi.

Julkaisija: Viestinnän, median ja teatterin yksikkö (CMT), Tampereen yliopisto http://www.uta.fi/cmt

Uutta tekniikkaa journalistisen tilinpäätös Kulunut lukuvuosi on ollut harjoitustoimituksessa

vilkasta uusien kokeilujen aikaa.

Kädessäsi oleva koostelehti kokoaa yhteen lukuvuoden 2012–2013 parhaita paloja. Kulunut lukuvuosi on ollut vilkasta uusien kokeilujen aikaa.

Syksyllä 2012 Utaimen toimituksessa otettiin käyttöön uusi toimitusjärjestelmä Neo. Hieman aikaisemmin suomalaisen Anygraafin Neo oli otettu käyttöön muun muassa Etelä-Suomen Sanomissa ja STTLehtikuvassa.

Toimittajakoulutuksessa pidetään tärkeänä sitä, että työelämään siirtyvillä toimittajaopiskelijoilla on tuntumaa käytössä olevaan teknologiaan. Tämän vuoksi vuodesta 2003 käytössä ollut Doris-toimitusjärjestelmä katsottiin tarpeelliseksi uusia.

Julkaisujärjestelmän ohessa toimituksella on käytössä yhteinen wiki ja erilaisia sosiaalisen median sovelluksia tarpeen mukaan.

Yhteiskirjoittamisen, visualisoinnin ja joukkoistamisen välineitä kokeillaan aina, kun juttuprojekti niin vaatii.

Viime syksy oli ensimmäinen, kun toimituksen kaikki kirjoittavat toimittajat loivat tilin mikroblogipalvelu Twitteriin. Twiittaamista eli 140 merkin lyhytviestien luomista opeteltiin osana journalistista työtä.

Tarkoituksena oli kokeilla omakohtaisesti, miten Twitteriä voisi hyödyntää oman työn näkyvyyden edistäjänä ja tiedonhankinnan apuna. Mikroblogipalvelun käyttö journalistisena välineenä on nousussa.

Utaimen konsepti, ulkoasu ja tyylikirja uudistettiin jo aiemmin keväällä 2011.

Uudistunutta lehteä on tehty nyt kahden lukuvuoden ajan. Tänä aikana juttutyyppien luonne on kirkastunut ja työprosessit selkiytyneet.

Kuluneena lukuvuonna toimituksessa kävi useita vierailijoita tutustumassa toimituksen arkeen ja ohjauskäytäntöihin. Harjoitustoimitukseen tutustui muun muassa Haaga-Helia-ammattikorkeakoulun journalismin koulutusohjelman opettajakunta.

Vierailevina palautteenantajina toimivat yksikön tutkijoiden lisäksi muiden muassa sanomalehti Kalevan päätoimittaja Markku Mantila, sanomalehti Karjalaisen pää-

Päätoimittaja: Ari Heinonen (vs.)

Maarit Jaakkola

Ohjaavat opettajat: Maarit Jaakkola (1. toimituspäällikkö) Paula Sallinen (2. toimituspäällikkö) Sakari Viista (kuvavastaava) Teemu Helenius (taittovastaava) Anssi Männistö (kuvajournalistien vuorovastaava) Toimittajat: Mirkka Aarti, Tuomas Ahola, Maarit Alkula, Hanna Hantula, Hanna Kaisa Hellsten, Anne Hirvonen, Milla Ikonen, Maria Karuvuori, Karla Kempas, Jenna Keto-Tokoi, Elina Kirvesniemi, Annabella Kiviniemi, Maija Knuuttila, Viivi Koivu, Saara Kokko, Helena Korpela, Minea Koskinen, Aapo Laakso, Karoliina Laikio, Linda Laine, Hanna Laukkanen, Liisa Leinonen, Tuomas MacGilleon, Jecaterina Mantsinen, Roosa Murto, Iiro Myllymäki, Taneli Mäkihannu, Maiju Mäkipörhölä, Annika Nuotto, Maarit Nykänen, Paula Nykänen, Tuuli Oikarinen, Veera Paananen, Ilana Pantzar, Pieta Parkkinen, Talvi Rouvinen, Susanna Sarimaa, Sanna-Maria Simpanen, Katja Sirviö, Päivi Tohmo, Sara Vainio, Vanessa Valkama, Milka Valtanen, Elina Venttola Toimitussihteerit: Henri Hallman, Heta Hassinen, Timo-Pekka Heima, Hanna Kaisa Hellsten, Anna Humalamäki, Anu Kerttula, Mira Kettunen, Niko Kettunen, Eevi Kinnunen, Outi Koivu, Esa Koivuranta, Hilkka Koskinen, Sanne-Mari Laaksonen, Lassi Lapintie, Anna Leppävuori, Teemu Muhonen, Juuso Määttänen, Anna-Sofia Nieminen, Maarit Nykänen, Kati Pehkonen, Sanna Raita-aho, Päivi Röppänen, Maija Saari, Aino Salonen, Aino Sepponen, Katri Simola, Aino Sirkesalo, Tuija Sorjanen, Riina Stén, Mari Uusivirta, Annina Vainio Kuvatoimitus: Mira Aaltonen, Laura Hakalisto, Emilia Kangasluoma, Ella Kiviniemi, Elias Lahtinen, Riina Rinne, Pekka Selonen, Saara Sivonen, Annamari Tolonen, Aleksi Tuomola Taittajat: Nelli Ahosola, Anu-Elina Ervasti, Tuomas Haakana, Anna Humalamäki, Johanna Junttila, Marjo Kuronen, Hannes Nissinen, Reetta Paunonen, Tiia-Maria Taponen, Anna von Hertzen Painopaikka: Lehtisepät Oy, Pieksämäki

⋆ ⋆NÄIN lehti TEHTIIN

Kadonneet graduntekijät

Arkoja paikkoja

Nyt puhutaan possuista

Gradu on usealle opiskelijalle kuin kirosana. Tutkinnon viivästymisestä vitsaillaan ja myöhästyneestä gradusta hiljennytään.

Lähtiessäni kirjoittamaan juttua yllätyin, kun viivästyneitä graduntekijöitä ei tuntunut löytyvän. Lähetin sähköposteja eri opiskelijayhteisöjen listoille.

Ovatko yliopisto-opiskelijat todella niin tunnollisia, että saavat tutkintonsa aikaiseksi määräajassa? Vastaus on jotain aivan muuta. Vaikka tukiryhmätoimintaa on yliopistolla lisätty, moni opiskelija tuntee jääneensä yksin gradunsa kanssa.

Juttu sai toivomaan, että tulevaisuudessa graduja ohjattaisiin nykyistä enemmän.

Vaikka gradun tekeminen saattaa tuntua monesta yliopisto-opiskelijasta kaukaiselta, se on todellisuudessa edessä yllättävän pian.

Jokaisen kiinnostavan tarinan takana on kiinnostava ihminen. Jotkut tarinat vain ovat niin henkilökohtaisia, etteivät ihmiset niiden takana halua tulla esiin. Yksi pelkää työpaikan menetystä, toinen uteliaita vainoajia.

Siksi pokeriammattilainen siirsi haastattelun viime hetkessä keskiyön pimeyteen.

Nettijuttuun haastateltu steriloitu mies myöntyi ankaran suostuttelun jälkeen vain Skype-haastatteluun. Transvestiitti taas vastasi kysymyksiin sähköpostitse ja vaati ehdotonta henkilöllisyyden salaamista.

Toimittajat pääsivät treenaamaan maanittelu- ja vakuuttelutaitojaan, ja kuvajournalistien osaksi jäi peitellä naamaa, kuvata selkää sekä keksiä henkilökuvia ilman henkilöä.

Kasvoja ja nimiä tärkeämpiä ovat kuitenkin tarinat.

Mikropossujen löytäminen oli hankalaa ja samoin eläinlääkärin, joka olisi niitä hoitanut. Soitimme vääriin numeroihin, eikä anelu Facebookissa auttanut. Lopulta possut ja lääkäri löytyivät, mutta tilanne oli edelleen sikamainen.

Jäätelön, energiajuoman ja suklaan voimin työstimme juttua vanhanaikaista fläppitaulua hyväksikäyttäen. Kaksi toimittajaa, neljä eriväristä tussia, kuusi haastateltavaa, kaksi mikropossua, 70 kilometriä automatkaa ja lukuisia puheluita.

Mitä opimme? 1. Kun rekka haluaa ohittaa, ajat liian hitaasti. 2. Jätä videoiden kuvaaminen ammattilaisille. 30 senttiä korkeiden mikropossujen kuvaaminen niiden vessassa kyykkien on vaikeaa.

3. Meillä oli sikakivaa.

Tuomas Ahola

Viivi Koivu

Linda Laine Annika Nuotto

Julkaistu Utaimessa 6/2013.

Julkaistu Utaimessa 11/2012.

Julkaistu Utaimessa 5/2013.

ajassa kartalla luotain näkymä media ideat elämykset huvit 3

työn tueksi toimittaja Pasi Koivumaa ja Olivia-lehden päätoimittaja Mari Paalosalo-Jussimäki sekä free-toimittajat Ilkka Pernu ja Johanna Vehkoo.

Ensi syksynä Utaimessa on luvassa muutoksia, kun toimituksen pitkäaikainen kuvavastaava, visuaalisen journalismin yliopisto-opettaja Sakari Viista jää eläkkeelle.

Kuvatoimitukseen on kevään aikana tutustunut uusi ohjaava opettaja, yliopisto-opettaja Laura Vuoma.

Seuraavan kerran Utain ilmestyy lokakuussa 2013 uuden toimituksen tekemänä.

Johdantojakso toimitustyön käytäntöihin alkaa syyskuussa.

Lukuvuoden kehittämisprojekteja Lukijakummit

Utain verkossa

Lehden kohderyhmään kuuluvat lukijat ideoivat yhdessä juttuja Utain-toimittajien kanssa. Lopputuloksena syntyi muun muassa juttu Bangladeshin vaateteollisuudesta.

Lukiolaisten lukijaraati

Mira Kettunen ja Outi Koivu (1/2013)

Nuoret arvostelivat Utaimen ja toteuttivat aiheesta videon Utaimen palauteblogiin.

Toimittaja, opi visertämään!

Anna-Sofia Nieminen ja Kati Pehkonen (10/2012) Ensimmäisenä sata seuraajaa mikroblogipalvelu Twit-

terissä saanut toimittaja palkittiin elokuvalipulla.

Osuvampaa otsikointia

Anna Humalamäki, Anna Leppävuori ja Aino Salonen (2/2013)

Toimittajia kehotettiin laatimaan juttuunsa useita eri otsikkovaihtoehtoja, joista keskusteltiin.

Kulunvalvonta toimituksessa

Henri Hallman ja Sanne-Mari Laaksonen (2/2013)

Toimituksen valkotaulu valjastettiin toimittajien menemisten ja tulemisten kirjanpitoon, jolloin tiedettiin, kuka on keikalla, kuka luennolla ja kuka lounaalla.

Toimituksen läpinäkyvyys

Aino Sirkesalo ja Mari Uusivirta (4/2013)

Verkkolehden blogiin kirjoitettiin omia huomioita ja arvioita juttuprojekteista tavoitteena kasvattaa lukijoiden ymmärrystä toimittajan työstä.

Skype-mentorointi

Mira Kettunen ja Outi Koivu (5/2013)

Kouvolan Sanomien ja Kangasalan Sanomien toimittajat auttoivat Utaimen kirjoittajia uutiskärjen löytämisessä ja uutisen rakenteen hahmottamisessa nettipuhelimen välityksellä.

Ajankäyttö haltuun!

Niko Kettunen ja Lassi Lapintie (6/2013)

Toimittajat kirjasivat ylös ajankäyttöään. Selvisi, että suurin osa käyttää jutuntekoon 30 prosenttia enemmän aikaa kuin on etukäteen arvioinut.

Uusia tekemisen tapoja

Toimittaja oppilaana

Koiravaljakon matkassa

Älypuhelin on toimittajalle kätevä työkalu. Kaikkeen se ei tosin sovi: Pitkän tekstin kirjoittaminen on hidasta ja hankalaa.

Tiedonhankinnassa puhelin hurmaa nopeudellaan ja kätevyydellään. Sen tehokas käyttö vaatii opettelua ja hermoja.

Juttuprojektissamme rikoimme perinteisiä lehdenteon tapoja. Teimme YouTubejournalismia ja Twitter-havainnointia. Kuvat, videot ja tekstit on tehty älypuhelimella.

Ryhmän yhteistyö on ollut palkitsevaa.

Olemme esimerkiksi kirjoittaneet juttuja yhdessä verkkopalvelun avulla ja ideoineet paljolti Facebookin kautta.

Tämäkin teksti on kirjoitettu puhelimella. Juttu siitä, miten isoveli valvoo vuonna 2013, löytyy Utaimen verkkosivuilta.

The Beatles oli ensimmäinen bändi, joka julkaisi levynkansissaan kappaleiden sanat. Se oli myös yksi ensimmäisistä bändeistä, joka keksi laittaa studiossa mikrofonin bassorummun sisään.

Luulin tietäväni paljon The Beatlesista, mutta haastateltavan sivulauseista sain paljon uutta tietoa bändistä. Nyt tiedän jälleen hieman enemmän.

Toimittajalla pitäisi olla hyvä yleissivistys.

Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö toimittajakin voisi oppia vielä paljon lisää. Toimittajalle tärkeintä on pitää korvien lisäksi mieli avoinna. Sivulauseissa saattaa piillä tieto, jota tulet vielä tarvitsemaan.

Paatuneimmankaan toimittajan ei pidä sulkea korviaan niiltä tarinoilta, joita he ympärillään kuulevat.

Olemme matkalla Hämeenkyröön. Ensilumi on juuri satanut ja pelloilla on usvaa.

Idyllisessä pihapiirissä odottaa kaksi rekeä.

Piha-aitauksessa neljä huskya innostuvat nähdessään meidät. Jotain kivaa on tulossa.

Koirat tietävät, että niistä puhutaan, ja omistaja rauhoittelee niitä puhuessaan.

Ihmettelen, miksi kilpareessä on punainen kangaspussi. Lotta Eteläniemi kertoo, että siinä saa tuotua matkalla loukkaantuneen koiran turvassa kotiin.

Pääsemme molemmat reen kyytiin, minä ja kuvaaja. Olin kuvitellut, että meno olisi töyssyistä, mutta reki liukuukin äänettömästi lumen pinnalla. Koirat ja ajaja tekevät yhteistyötä, ja tuntuu melkein kuin he olisivat samaa laumaa. Pakkasilma nipistää poskia ja luonnon keskellä on hyvä olla. Matkalla kotiin käymme kuumalla kaakaolla.

Annabella Kiviniemi Jenna Keto-Tokoi Päivi Tohmo

Julkaistu Utaimessa 4/2013.

Maarit Jaakkola

maarit.jaakkola@uta.fi Twitter: @maaritjii

Esa Koivuranta ja Annina Vainio (11/2012)

○○Verkkolehti: http://utain.uta.fi ○○Näköislehti: http://utain.uta.fi/arkisto ○○Toimituksen julkinen palauteblogi: http://utainarviot.blogspot.fi ○○Utain Facebookissa: http://www.facebook.com/ utainlehti ○○Utain Twitterissä: http://twitter.com/utainlehti ○○Utaimen linkkikirjasto: http://netvibes.com/utain

Utain teki kahdeksan skuuppia. Uutisia siteerattiin myös ulkomailla.

Avaus

Ilana Pantzar

Julkaistu Utaimessa 2/2013.

Sanna Simpanen

Julkaistu Utaimessa 12/2012.

Utaimen toimituksessa työskennellään sitoutuneesti, vaikka jutunteon lomassa täytyy joskus piipahtaa luennolla.

Utaimella on varsin poikkeuksellinen toimitus. Millä muulla työpaikalla pomot vaihtuvat viikoittain ja joutuvat ottamaan työn haltuun pikavauhtia parin päivän aikana? Missä muualla kaikkien työntekijöiden täytyy jutunteon lomassa käydä myös luennoilla sekä paneutua vielä pitkän työpäivän jälkeen laatimaan luentopäiväkirjoja, esseitä, itsearviointeja ja tenttimuistiinpanoja?

Toisaalta on kysyttävä, millä muulla työpaikalla on niin paljon innostuneita ja ennakkoluulottomia kokeilijoita.

Entä missä muussa toimituksessa työntekijät saavat työstään viikoittain niin monipuolista ja perusteellista palautetta – esimiestensä lisäksi opettajilta, toisten toimitusten ammattilaisilta, tutkijoilta ja kielenhuoltajalta? Tai missä muussa toimituksessa kollegat lukevat juttujaan niin intensiivisesti ristiin ja ideoivat juttuja yhdessä Facebookissa?

Vaikka vaihtuvuus on suurta ja opiskelun arki sirpaleista, on ilahduttavaa huomata, miten sitoutuneesti ja antautuneesti harjoitustoimituksessa työskennellään. Kun rutiinien painolastia ei ole, käytännöt ovat joustavia ja niitä voidaan helposti arvioida uusiksi.

Kehitystyöhössä erityisessä roolissa ovat syventävien opintojen opiskelijat.

Toimitustyön johtamisen kurssin opiskelijat työskentelevät Utaimen toimituksessa toimitussihteereinä, jotka opettelevat organisoimaan ja johtamaan toimituksen päivittäistä juttutuotantoa. Jokainen toimitussihteeripari ideoi ja toteuttaa toimituksessa myös suppean kehittämistehtävän eli intervention.

Kuluneen lukuvuoden interventioista ainakin Skype-mentorointi, kulunvalvonta ja lukijakummit vakiinnutettaneen osaksi toimituksen työskentelyä. tulevia toimituksen kehittämisen painopisteitä ovat verkkojournalismi ja mobiilijulkaiseminen. Verkkolehdessä on tosin jo nyt mahdollista seurata toimittajan laskeutumista alas Pyynikin näkötornista ja tutustua lähietäisyydeltä Särkänniemen minipossujen talvehdintaan. Kolme Utaimen toimittajaa otti mobiilijulkaisemiseen varaslähdön laatimalla juttuja yhden viikon ajan pelkästään älypuhelimilla.

Utain-jakson aikana verkkoon koodattiin myös yksi interaktiivinen peli.

Vaikka teknologia avaa journalistiseen tarinankerrontaan, tiedonhankintaan ja yleisövuorovaikutukseen uusia mahdollisuuksia, journalismin klassinen ydin ei katoa. Jatkossakin harjoitustoimituksessa on tärkeää oppia rakentamaan uutiskärki, hankkimaan tietoa monipuolisesti ja kriittisesti sekä viestimään niin taitavasti, että sisällöt löytävät lukijansa.

4 ajassa kartalla luotain näkymä media elämykset huvit

Julkaistu numerossa 1/2013 Taitto: Anna von Hertzen

Poliisi kuntoilee halvemmalla Avaus

Katja Sirviö

Syrjintä Crossfit-kuntokeskukset antavat alennuksia poliiseille,

palomiehille ja sotilaille. Käytäntö saattaa rikkoa lakia.

katja.t.sirvio@uta.fi

Useat crossfit-kuntokeskukset

Eläinten hyvinvointi on pääasia Suomessa ja Bangladeshissa.

Ei ihmisillä niin väliä.

Lemmensairas papukaija saa partnerinsa takaisin – oikeuden päätöksellä. Niin uutisoi Yleisradio alkuviikosta. Puututaan klikkausjournalismiin joskus toiste, puhutaan nyt eläinten ihmisoikeuksista.

Bangladeshilainen mies joutui palauttamaan papukaijansa Prinssin takaisin eläintarhaan, jossa se oli ollut säilytettävänä. Eläintarhan oma papukaija Prinsessa oli Prinssiinsä niin rakastunut, että lopetti syömisen jäätyään yksin. ”Oikeuden mukaan lintujen erottaminen olisi julmaa ja saattaisi johtaa naaraan kuolemaan.” Näin maassa, jossa työntekijät palavat työpaikoilleen, ja se on ihan ok.

Syksyllä Suomen eduskunta sai

ympäri Suomen antavat alennuksia jäsenmaksuistaan poliiseille, palomiehille ja sotilaille. Kyse voi olla syrjinnästä.

Kilpailu- ja kuluttujaviraston lakimies Mika Hakamäki sanoo, että lain mukaan ihmisiä ei saa kohdella eriarvoisesti esimerkiksi ammatin, sukupuolen tai kansallisuuden perusteella. Poikkeukselle täytyy olla vahva syy, kuten vähätuloisten tukeminen.

– Nyt liikutaan harmaalla alueella. Herää epäilys, rikotaanko tässä lakia, Hakamäki sanoo.

Tampereella alennus on 180 euroa vuodessa, Helsingissä 114 euroa. Alennuksia annetaan lisäksi ainakin Oulussa, Kuopiossa ja Tuusulassa.

CrossFit Tampereen perustajajäsen Jaakko Lehikoinen ei näe hinnoittelussa ongelmaa.

– Alennus on positiivinen asia, ja käsityksemme mukaan emme riko lakia.

Lehikoisen mukaan syy alennuksiin on lajin historiassa. Crossfit on Yhdysvalloista lähtenyt, rankkaa harjoittelua vaativa kun-

toilumuoto, joka on ollut perinteisesti juuri poliisien, palomiesten ja sotilaiden suosiossa.

– Hinnoittelu on lajin tapa. Koska näiden ammattien edustajat pelastavat henkiä ja suojelevat ihmisiä, haluamme mahdollistaa heidän treenaamisensa. Alennus on kunnianosoitus, ei houkuttelukeino, Lehikoinen sanoo.

Perustelu ei vakuuta Hakamäkeä.

– Alan tapa voi olla aivan hyvin lainvastainen. Historiaan vetoaminen ei oikeuta eriarvoista kohtelua.

ten ja naisten kesken. On siis mahdollista, että alennukset syrjivät välillisesti naisia.

Helsingin crossfit-salin omistaja Hanna Koskenranta kiistää näkemyksen.

– Treenaajat saavat alennuksen ammatin, eivät sukupuolen perusteella. Koska naisten on mahdollista hakeutua kyseisille aloille, alennus ei syrji naisia.

Koskenrannan mukaan laji on valmiiksi suosittu, joten kymmenen prosentin alennus ei ole ratkaiseva tekijä asiakkaiden saamisessa.

Tampereen crossfit-salin valmentajan Lauri Höltän mukaan salin sadasta vakikävijästä vain pieni osa saa alennusta ammatin perusteella. Höltän mukaan viranomaisilla on työnsä puolesta niin hyvät kuntoilumahdollisuudet, etteivät he hakeudu crossfitin pariin alennusten perässä.

Hakamäki sanoo, että lain tulkinnan mukaan ei kuitenkaan ole merkitystä, montako ammatin edustajaa alennuksesta hyötyy.

Kyse on siitä, että he ylipäätään saavat maksaa vähemmän kuin muut.

Tasa-arvovaltuutetun toimiston yli-

tarkastaja Anne Paasikoski kyseenalaistaa, eikö moni muukin ala vaadi fyysistä kuntoa.

– Miksi alennusta ei tarjota vaikka lastentarhaopettajille tai lähihoitajille, jotka myös tarvitsevat voimaa työssään? Paasikoski kysyy.

Paasikosken mukaan on mahdollista, että alennukset aiheuttavat epätasa-arvoa naisten ja miesten välillä.

– Koska alennusta saavat alat ovat miesvaltaisia, alennus ei jakaudu tasaisesti miesRiina Rinne

käsiinsä ensimmäisen kansalaisten tekemän lakialoitteen. Lähes 70 000 suomalaista ei suinkaan huolehtinut vanhuksista tai syrjäytyneistä nuorista.

Kansan toivat barrikadeille turkiseläinten olot.

Turkistarhaajien elinkeinolla ei ollut enää mitään painoarvoa, kun vaakakupissa olivat söpöt minkit. Parhaimmillaan turkistarhaus tuo kunnille parikymmentä prosenttia niiden verotuloista.

Roosa Murto

Hevosten karsinoiden koko on määritelty ja lehmille asetettu vuosittaiset ulkoiluajat. Omat lapsensa saa kuitenkin kasvattaa yksiössä ja poissa päivänvalosta.

Eläinten hyvinvointi ohittaa ihmisoikeudet nykyään aivan liian usein.

Myös opiskelijat treenaavat alehinnoin Tampereen crossfit-salilla. Opiskelija Jenni Siivonen nauttii itsensä ylittämisestä.

⋆ ⋆UUTISPUTKI Tampereen yliopiston toimittajakoulutuksen viikkolehti http://utain.uta.fi ISSN 1459-6741 (painettu) ISSN 1459-675X (verkkolehti) Ilmestyy kerran viikossa torstaisin.

Yhteystiedot: Utain, 33014 Tampereen yliopisto Puhelin: (03) 3551 7349 Sähköposti: utain@uta.fi Julkaisija: Viestinnän, median ja teatterin yksikkö, Tampereen yliopisto Painopaikka: Tampereen yliopisto, harjoitustoimitus Päätoimittaja (vs.): Ari Heinonen Ohjaavat opettajat: Maarit Jaakkola (1. toimituspäällikkö) Paula Sallinen (2. toimituspäällikkö) Sakari Viista (kuvatoimituksen vastaava) Teemu Helenius (taittovastaava)

Katso kaikki tekijät verkosta: http://utain.uta.fi/toimitus

Ei sakkoja lintsaamisesta

Ero-isille ja -lapsille tapaamispaikka

Tekstari muistuttaa aurauksesta

Suomen Vanhempainliiton toiminnanjohtaja Tuomas Kurttila ei kannata sakkorangaistusten antamista lintsaavien lasten vanhemmille. Hän uskoo kodin ja koulun vuorovaikutuksen tehostamiseen.

– En usko, että sakkopelote on järkevä tapa rakentaa oppimismotivaatiota, Kurttila sanoo.

Koululaisten vanhempia on tuomittu sakkoihin ainakin Lempäälässä ja Pirkkalassa lapsen lintsaamisen takia. Asiasta kertoi keskiviikkona Helsingin Sanomat. Perusopetuslain nojalla vanhemmat voidaan tuomita sakkoihin oppivelvollisuuden valvonnan laiminlyönnistä.

Kurttilan mielestä sakkomahdollisuudesta ei tiedetä tarpeeksi, jotta vanhemmat valvoisivat paremmin lasten koulunkäyntiä. Hänen mukaansa sakot eivät ratkaise mitään, jos lintsaaminen johtuu perheen sisäisistä ongelmista.

Erityisesti isät tapaavat lapsiaan Tampereen eroperheiden kohtaamispaikassa.

Siellä vanhempi ja lapset voivat tavata, jos muuta paikkaa ei ole. Toinen vanhempi on voinut muuttaa eri paikkakunnalle tai hänellä voi olla uusi kumppani.

– Tapaamispaikka on hyvä vaihtoehto esimerkiksi niille isille, jotka tapaavat lapsiaan ostoskeskuksissa tai vastaavissa tiloissa, projektityöntekijä Reetta Hokkanen sanoo.

Isä voi olla myös epävarma, osaako hän hoitaa vauvaa, jolloin koulutetut vapaaehtoiset auttavat isää.

Hokkasen mukaan tapaamistilasta on tullut paljon kyselyjä ja tapaamisia on tilassa viikoittain.

Laivapuiston perhetalossa sijaitsevaa eroperheiden kohtaamispaikkaa ylläpitää Mannerheimin lastensuojeluliiton Tampereen osasto. Muualla Suomessa ei ole vielä vastaavaa perhetapaamistoimintaa.

Maija Knuuttila

Tiistaina julkaistun palvelun ansiosta katujen aurausajat voi tarkistaa Tampereen kaupungin verkkosivuilta tai tilata muistutuksena kännykkään.

Aura ei mahdu keskustan kapeille kaduille, jos autoja on parkkeerattu kadunvarteen.

Sähköisten palvelujen lisäksi kaupungilla on siirtokehotuskylttejä, joita varustetaan vilkkuvaloilla ihmisten huomion takaamiseksi.

– Talvisin lumiauran tieltä joudutaan hinaamaan kymmeniä autoja, kertoo rakennushortonomi Teemu Kylmäkoski Tampereen kaupungilta.

Auton unohtaminen auran tielle tuo auton omistajalle lähes sadan euron laskun.

Kylmäkoski sanoo, että hinausmaksuilla ei kartuteta kaupungin kassaa, vaan raha menee hinaajan palkan lisäksi autojen siirtelyn aiheuttamiin paperitöihin.

Lumityöt aloitetaan tänään torstaina Kalevassa.

Iiro Myllymäki

Viivi Koivu

ajassa kartalla luotain näkymä media elämykset huvit 5

utain.uta.fi Riina Rinne

Kukkapellon päiväkodissa syödään kilpailutettua ruokaa. Kuvassa vasemmalta oikealle Emmi, Jasmin, Iida ja Natalie.

Tampere ulkoistaa kouluruokailua

Kilpailutus Hatanpään ja Härmälän oppilaat syövät vastedes ISS:n tuottamaa ruokaa.

Tampereen kaupunki ulkoistaa Hatanpään ja Härmälän kouluruokailut. Ruoka tulee alueiden oppilaitoksille ISS:ltä ainakin seuraavan kolmen vuoden ajan. Hatanpäähän ja Härmälään kuuluu yhteensä kymmenen ruokalaa, joista osa on päiväkodeissa ja peruskouluissa ja yksi lukiossa.

Aiemmin palvelut on hoitanut Tampereen Ateria, joka on Tampereen kaupungin omistama laitos.

Tampereen Aterian viestintäsuunnittelija Matliisa Lehtinen kertoo, että kaupungin ulkoinen sopimus on kokeilu, jossa etsitään säästömahdollisuuksia kouluruokailuihin.

Hatanpää ja Härmälä sattuivat olemaan sopivia alueita kokeilulle.

– Valitsimme Härmälän ja Hatanpään, koska alueilla on lukio, ala- ja yläkouluja sekä päiväkoteja. Yksityisten palveluiden käyttöä haluttiin testata mahdollisimman erilaisissa oppilaitoksissa, Lehtinen sanoo.

Vaikka ruokalistat ovat kouluilla erilaiset, ruuan kriteerit eli ravintosuositukset ja laadunvalvonta ovat samat. Käytännössä ruuassa ei tule olemaan suuria eroja.

Lehtisen mukaan Tampereen Ateria ei kilpaile yksityisten ruokapalveluiden kanssa, sil-

lä se vastaa ruokapalveluiden järjestämisestä.

– Teemme yhteistyötä ISS:n kanssa, emmekä kilpaile keskenämme. Härmälän ja Hatanpään työntekijätkin saatiin uudelleensijoitettua liikelaitoksen sisällä. Suuria muutoksia ei tule ainakaan tämän kokeilun tiimoilta.

Tampereen Aterialla ei myöskään uskota oman ruuantuotannon lopettamiseen tai siihen, että se ulkoistettaisiin kokonaan.

– Oma tuotanto Tampereella on tärkeää esimerkiksi kriisitilanteiden varalta. Uskomme vahvasti ruuantuotannon jatkumiseen tulevaisuudessakin. Kaupunginvaltuuston päätös kilpailuttamisesta oli yksit-

täinen. Kolmen vuoden päästä sitten lasketaan sen kannattavuutta, Lehtinen kertoo.

Lehtisen mukaan Tampereen kouluruoka on hinnaltaan valtakunnallisesti hieman keskitasoa korkeampaa. Tämä johtuu suurimmaksi osaksi Tampereen koulujen tarjoamista erikoisruokavalioista. Raaka-ainekulut yhdelle aterialle ovat 72 senttiä, mikä tekee yhden aterian kokonaishinnaksi 2,47 euroa.

Kolmen vuoden kokeilun jälkeen nähdään, laskeeko kouluruokailun ulkoistaminen kuluja.

Jenna Keto-Tokoi

⋆ ⋆NÄIN lehti TEHTIIN

Oikeusministeriö haluaa kitkeä terrorismikoulutusta Oikeusministeriön työryhmän

mietinnön mukaan Suomessa oleskelee henkilöitä, jotka ovat ottaneet osaa terroristiseen toimintaan liittyvään koulutukseen. Koulutusta on saatu maamme rajojen ulkopuolella.

– Suojelupoliisilta saamiemme tietojen perusteella tällaisia henkilöitä on Suomessa muutamia kymmeniä, sanoo lainsäädäntäneuvos Janne Kanerva.

Kanerva on puheenjohtajana työryhmässä, joka ehdottaa terrorismirikosten rangaistavuuspohjan laajentamista. Ehdotukset ovat osa kansallista terrorismin torjumiseen pyrkivää ohjelmaa.

Tällä hetkellä koulutuksen ottamista terrorismirikoksen tekemistä varten ei ole Suomessa erikseen säädetty rangaistavaksi.

Koulutuksen antaminen sen sijaan on laissa rangaistava teko.

Kouluttautumista terroristiseen toimintaan ei tuomittaisi erikseen, jos koulutuksen ottaja on samalla syyllistynyt muuhun terrorismirikokseen.

Rangaistukseksi koulutuksen ottamisesta oikeusministeriön työryhmä esittää sakkoa tai enintään kolmen vuoden vankeutta.

Suomessa ei toistaiseksi ole tuomittu ketään terrorismirikoksesta.

Mietinnössä on esitelty muutamia esimerkkitapauksia ja käsitelty terrorismikoulutusta ilmiönä.

– Koulutusta on tarjolla esimerkiksi AlQaidan leirillä Pakistanissa. En voi kuitenkaan suoraan kommentoida sitä, missä Suomessa oleskelevat henkilöt ovat koulutusta saaneet, Janne Kanerva sanoo.

Maria Karuvuori

Kahvitauko on opiskelijalle kallis

Veronkierron piukat paikat

Tampereella opiskelijat juovat kallista kahvia. Utain selvitti seitsemän opiskelijaravintolaketjujen kahvihinnat.

Tampereella opiskelijat maksavat paikan päällä juotavasta kahvikupista 1–1,5 euroa.

Muualla Suomessa hinnat vaihtelevat 80 sentin ja 1,40 euron välillä.

– Kahvin myynnillä olemme halunneet tukea laadukkaiden ruoka-aineiden hankintaa, sanoo tamperelaisen Juveneksen ravintolatoimenjohtaja Päivi Jousmäki.

Kahvista ei saa Tampereella myöskään opiskelija-alennusta. Muualla ravintolaketjut alentavat opiskelijoiden kahvihintoja, koska opiskelijoille tarjottavasta kahvista ei tarvitse maksaa arvonlisäveroa.

Juvenes kuitenkin antaa alennusta, jos kahvin maksaa opiskelijakortilla, koska kortilla maksaminen vähentää ruuhkaa.

Lähes kaikki ravintolaketjut tarjoavat lounastajille muita halvempaa kahvia.

Toimituksessa syntyi idea: samaan aikaan, kun johtajat vaativat palkka-alea, monet heistä nostavat suurimman osan tuloistaan pääomana. Tämä on varakkaille ansiotuloveron maksamista kevyempi vaihtoehto. Taktikoinnin seurauksena esimerkiksi kuntien verosaatavat kärsivät, sillä kunnat saavat veronsa lähes kokonaan ansiotuloista.

Lähdin selvittämään asiaa. Ensimmäisenä puhelimeen vastasi professori Vesa Puttonen. Hän oli niukkasanainen ja kuulosti tyytyväiseltä, kun pääsi minusta eroon.

Palkansaajien tutkimuslaitoksen tutkija oli puhelias, mutta tutkijakielestä ei meinannut saada selvää.

Seuraava puhelu oli Matti Vanhaselle.

Keskustelu entisen pääministerin kanssa oli täynnä poliittista jargonia.

Haastateltavia oli vaikea saada puhumaan asioista niiden oikeilla nimillä. Tämä kertoo asian hankaluudesta ja arasta luonteesta.

Anna Leppävuori

Veera Paananen

6 ajassa kartalla luotain näkymä media elämykset huvit

Julkaistu numerossa 1/2013 Taitto: Anna Humalamäki

Veronkiertämistä vai ANALYYSI Varakkaimmat nostavat yhä enemmän kevyesti verotettavia pääomatuloja

ansiotulojen sijaan. Samaan aikaan EK vaatii työväestöä alentamaan palkkaansa.

Palkansaajille nykyistä vähemmän euroja.

Tätä ideaa työnantajapuoli on rummuttanut äänekkäästi viime viikkoina. Elinkeinoelämän keskusliiton (EK) puheenjohtaja Ilpo Kokkila ehdotti joulukuussa työväen palkanalennusta yritysten kilpailukyvyn pelastamiseksi, ja EK:n toimitusjohtaja Jyri Häkämies on väläytellyt työaikojen pidentämistä.

Tätä taustaa vasten on mielenkiintoista huomata, millaisia muutoksia johtajien omassa palkkakehityksessä on tapahtunut. Ylimmässä tuloluokassa monen suurituloisen ansiotulot ovat pienentyneet ja pääomatulot kasvaneet.

Joka kymmenes pääomatulojen kärkeen nousseista ei saanut vuonna 2011 lainkaan ansiotuloja.

Pääomaa verotetaan 30 prosentin suuruisella tuloverolla. Jos pääomatulot ylittävät 50 000 euron rajan kalenterivuoden aikana, on ylimenevän osan veroprosentti 32. Vuoden 2011 loppuun asti pääomatulojen veroprosentti oli 28.

Ansiotulojen verotus on progressiivista, eli mitä suuremmat tulot, sitä suurempi on veroprosentti.

Ansiotuloina ylimmän tuloluokan miljoonatuloista lähtisi nykyistä isompi osa valtion kassaan, sillä palkkatuloja verotetaan raskaammin.

Suoniemen mukaan verotuksessa tapahtuneet muutokset ovat merkittävin syy viimeisten parinkymmenen vuoden aikana tapahtuneelle tuloerojen kasvulle. Vuonna 1993 säädettiin uusi verolaki, jossa ansiotulo ja pääomatulo erotettiin toisistaan.

Pääomaa oli ennen verotettu progressiivisesti osana ansiotuloa, uudistuksessa siitä tuli tasavero. Lakia oli säätämässä muun muassa Matti Vanhanen, entinen pääministeri (kesk) ja nykyinen Perheyritysten liiton toimitusjohtaja.

Vanhasen mukaan uudistus oli välttämätön kansantalouden kannalta. Tasaveron ansiosta yritykset lähtivät kasvuun. Vaikutus näkyy myös vuosien 2008–2009 lamassa, jossa ei Vanhasen mukaan koettu samanlaista konkurssiaaltoa kuin 1990luvun alussa.

Vanhasen mielestä pääomatuloa ja ansiotuloa ei voi verrata toisiinsa. Syitä on kolme. Ensinnäkin pääomatulo on hankittu omaisuudella, jonka hankkimiseen tarvittavista tuloista on usein jo maksettu vero.

Toiseksi osingoista tulevasta pääomatulosta maksetaan yhteisöveroa – 60 000 euron verovapaista osingoista yritys on maksanut yhteisöveroa valtiolle 24,5 prosenttia. Kolmanneksi pääomatulot eivät kartuta eläke- ja sosiaalietuuksia kuten ansiotulot.

Hyvä esimerkki taitavasta verosuunnittelijasta on EK:n Kokkila. Suuren rakennusliikkeen ja sijoitusyhtiön pääomistaja kuittasi 1,5 miljoonaa euroa vuonna 2011. Summasta 1,3 miljoonaa eli yli 80 prosenttia oli pääomatuloa. Jos Kokkila nostaisi suuremman osan summasta ansiotuloina, hän osallistuisi nykyistä enemmän valtion rahakirstun täyttämiseen.

Palkansaajien tutkimuslaitoksen tutkijan Ilpo Suoniemen mukaan yhä useampi suurituloinen saa euronsa pääomatuloina ansiotulojen sijaan.

Tämä on mahdollista esimerkiksi osinkoja nostamalla. Sen lisäksi, että pääomaa verotetaan ansiotuloja kevyemmin, voi listaamattomissa eli pörssiin kuulumattomissa yrityksissä nostaa osinkoja verovapaasti 60 000 euroon saakka.

– Tämä on verotuksessa iso epäkohta. Kiertämisen mahdollisuus asettaa ihmiset eriarvoiseen asemaan. Mielestäni erilaiseen verokohteluun on aika vähän perusteita, Suoniemi sanoo.

Myös Aalto-yliopiston rahoituksen professori Vesa Puttonen kannattaa pääoman alhaisempaa verotusta, sillä Suomen on pidettävä huolta globaalista kilpailukyvystään.

Pääoman kevyempi verotus mahdollistaa kuitenkin verokikkailun. Matti Vanhanen tuomitsee pääomatulojen nostamisen ansiotulojen sijaan.

– Tiedän, että tällainen kiertäminen on lisääntynyt, ja se on vastenmielistä.

Verotilastojen tulkitseminen ei ole niin yksinkertaista kuin luulisi. Pääomatuloista pitäisi tutkia sitä, millaista veroa niistä on jo aiemmin maksettu.

Toisaalta tilastot liioittelevat maksetun pääomaveron määrää: 60 000 euroon asti nostetut verovapaat osingot eivät taulukoissa näy lainkaan.

”

Tämä on verotuksessa iso epäkohta.

Kiertämisen mahdollisuus asettaa ihmiset eri-arvoiseen asemaan.

Ilpo Suoniemi, Palkansaajien tutkimuslaitos

Veera Paananen

Lähteinä on käytetty Puttosen, Suoniemen ja Vanhasen haastattelujen lisäksi Helsingin Sanomia ja Perheyritys-lehteä sekä Helsingin Sanomien Verokonetta.

Mitä?

Palkkakeskustelu ○○Palkka-alekeskustelu alkoi, kun tasavallan presidentti Sauli Niinistö teki aloitteen palkkionsa laskemiseksi. ○○EK:n puheenjohtaja Ilpo Kokkila ehdotti jo joulukuussa työväen palkkojen leikkaamista. ○○Helsingin kaupunginjohtajan Jussi Pajusen palkkaa päätettiin nostaa kesken palkka-alekuohunnan, vaikka hänen työtehtävänsä eivät ole lisääntyneet.

Pääomatulot top 5

1

Asikainen, Pentti Sauli

Tienasi myymällä omistustaan Tamtronista Pääomatulot: 13,6 milj.

Ansiotulot: 0,1 milj.

Veroprosentti: 28

Ansiotulot top 5

1

Gran, Kim Arvid

Nokian Renkaiden pääjohtaja Pääomatulot: 0,1 milj.

Ansiotulot: 2,8 milj.

Veroprosentti: 49

ajassa kartalla luotain näkymä media elämykset huvit 7

vastuunkantoa?

2

Uitus, Petri Uolevi

Sorasetin entisiä omistajia Pääomatulot: 6,2 milj.

Ansiotulot: 0,3 milj.

Veroprosentti: 29

3

Uusi-Marttila, Mikko Artturi

Sorasetin entisiä omistajia Pääomatulot: 6,1 milj.

Ansiotulot: 0,3 milj.

Veroprosentti: 29

4

Asonen, Rauno Tapio Plastirolin perustaja

Pääomatulot: 5,7 milj.

Ansiotulot: 0,1 milj.

Veroprosentti: 28

5

Mylläri, Esa Antero Plastirolin perustaja

Pääomatulot: 4,9 milj.

Ansiotulot: 0,1 milj.

Veroprosentti: 28

Pirkanmaan suurituloiset verovertailussa Selvitykseen on valittu kymmenen Pirkanmaan Yksi neliö vastaa 500 000:ta euroa.

Grafiikka on koottu vuoden 2011 verotiedoista. suurituloisinta: viisi pääomatulojen ja viisi ansiotulojen perusteella.

Pääomatulot on merkitty punaisella ja ansiotu- Lähde: Helsingin Sanomien Verokone Kuvitus: Annamari Tolonen lot vihreällä värillä.

2

Helminen, Rami Sakari

Nokian Renkaiden johtaja

Pääomatulot: 0 milj.

Ansiotulot: 1,7 milj.

Veroprosentti: 51

3

Laaksonen, Kari-Pekka

Nokian Renkaiden entinen myynti- ja logistiikkajohtaja Pääomatulot: 0 milj.

Ansiotulot: 1,2 milj.

Veroprosentti: 50

4

Uusitalo, Reijo Uolevi

Pääomatulot: 0 milj.

Ansiotulot: 1,1 milj.

Veroprosentti: 51

5

Leskelä, Anne Maritta

Pääomatulot: 0 milj.

Ansiotulot: 0,9 milj.

Veroprosentti: 51

Kommentti Ei ahneutta, ei kasvua?

Tasavallan presidentti Sauli Niinistö varoitti uudenvuodenpuheessaan ahneuden lisääntymisestä ja muistutti kohtuullisuuden periaatteesta.

Pääomatulon kevyempää verotusta puolustavien mielipiteissä kohtuullisuus ei kuulu. On totta, että Suomen tulee huolehtia siitä, etteivät yritykset karkaa edullisempien

työvoimakustannusten maihin. Entisen pääministerin Matti Vanhasen argumentit yritysten talouskasvusta ovat tuskin nekään tuulesta temmattuja.

Mutta olisiko olemassa sellainen vaihtoehto, jossa yritykset pysyisivät kotimaassa, vaikka tulos ei olisi yhtä hyvä kuin Kiinassa?

Voitonsaajan tilipussi ei kasvaisi aivan opti-

maaliseksi, mutta kuitenkin kohtuulliseksi.

Liian idealistista, ainakin jos Vanhasta kuuntelee.

– Pääoma käyttäytyy aina niin, että sen haltija osaa laskea sille optimaalisen sijoituskohteen.

Suomeksi tämä kuulostaa ahneudelta.

Veera Paananen

8 ajassa kartalla luotain näkymä media elämykset huvit

Julkaistu numerossa 10/2012 Taitto: Tuomas Haakana

Synkeät suunnitelmat Kaivokset Pirkanmaalla havitellaan malmia

yli viiden Näsijärven alalta.

Viljakkalassa asuva Hanna Savisaari ei tiennyt asuvansa alueella, jonne halutaan kaivos. Palmex Mining oy jätti lokakuussa Turvallisuus- ja kemikaalivirasto Tukesille varausilmoituksen, jossa se ilmoittaa etsivänsä alueelta kultaa, rautaa ja kuparia.

Yli kahdeksantoista neliökilometrin alueen sisälle jää osittain myös Alhonlahden Natura 2000 -alue. Kyseessä on yksi Pirkanmaan tärkeistä lintukosteikoista.

kin. Täällä kulttuuriympäristöjen ja metsien keskellä on hyvä hengittää.

Kaivoksesta ei ole kerrottu maanomistajille mitään. Tiedot löytyvät kaivosrekisterin karttapalvelusta. Valvovana viranomaisena toimiva Tukes ei ole vielä käsitellyt hakemusta. Varausilmoituksella ei vielä aloiteta kaivuutöitä, sillä yritys saa vain etuoikeuden malmin etsintään. Myös kaivoksen perustamiseen on haettava tarvittavat luvat erikseen.

Savisaaren talon tunnelma viehättää.

Kolme kanaa kuopsuttelee pihalla, sisällä muurataan uunia. Tontin rajalla kuuluu palokärjen huuto.

– Sukuni on asunut Ylöjärvellä, ja maisemien houkuttelemana muutin tänne itse-

Viljakkalan lisäksi kaivannaisia etsitään myös muualta Pirkanmaalta. Tukesin mukaan maakunnan alueella on varausilmoituksia ja varauksia noin 1 400 neliökilometrin alueella. Alue on yhtä suuri kuin viisi ja puoli Näsijärveä. Varsinaiseen mal-

minetsintään luvat on myönnetty 75 neliökilometrille.

Kaivosalalla on ympäristöpiireissä huono maine. Viime maaliskuussa Suomen luonnonsuojeluliitto tiedotti, että Orivedellä toimiva Dragon Miningin kultakaivos on maaliskuussa ylittänyt ympäristöluvan raja-arvot.

Savisaari on seurannut kaivoskeskustelua huolestuneena.

– Minä luulin, ettei tällaista voi tapahtua 2000-luvun Suomessa. Toisin kävi. Nyt kun mineraaleja etsitään omalta takapihalta, niin kyllähän tämä vakavaksi vetää.

Malminetsintä voi viedä vuosikymmeniä.

Vain murto-osa hankkeista johtaa kaivoksen perustamiseen.

Hanna Kaisa Hellsten

ajassa kartalla luotain näkymä media elämykset huvit 9

Ella Kiviniemi

Kaivosvarausta hakeva yritys myytiin ulkomaille Palmex Mining oy siirtyi keskiviikkona ruotsalaisomistukseen. Osakeyhtiön hallituksen puheenjohtaja ja kaksi jäsentä ovat ruotsin kansalaisia. Yhtiön uudeksi kotipaikaksi on merkitty Ranskan Cruviers-Lascours, jossa yksi hallituksen jäsenistä asuu.

Yritys on jättänyt varausilmoituksen valvontaviranomaisena toimivalle Turvallisuus- ja kemikaalivirasto Tukesille myös Keski-Suomen Luhangalla sijaitsevasta alueesta.

Muillakin yhtiöillä, jotka ovat jättäneet Pirkanmaalle varausilmoituksia, on omistusta ulkomailla. Esimerkiksi Lempäälään varausilmoituksen jättänyt Arctex oy:n hallituksessa ei ole yhtään suomalaisjäsentä Dragon Mining oy:n hallituksen puheenjohtaja on australialainen ja toinen hallituksen varsinaisista jäsenistä ruotsalainen. Nordic Mines AB on ruotsalainen yritys.

Hanna Kaisa Hellsten

Viljakkalan aamussa on rauhaa.

Maanomistaja Hanna Savisaari on kuitenkin huolissaan kaivossuunnitelmista.

10 ajassa kartalla luotain näkymä media elämykset huvit

Julkaistu numerossa 1/2013 Taitto: Anna von Hertzen

”Ilman apua en pysty edes niistämään” Rekrytointi Kymmenen tamperelaista etsii henkilökohtaista avustajaa työ- ja elinkeino-

toimiston kautta. Kolme heistä kertoo, miten vaikeaa pysyvää avustajaa on löytää.

Susanna Sarimaa, teksti

Riina Rinne, kuvat

Heikki Niemioja, 65-vuotias

”Mieheni Heikki on ollut 11 vuotta pyörätuolissa. Heikin oikea puoli on halvaantunut, ja hän tarvitsee apua kaikissa askareissaan.

Haemme aina mol.fi:n kautta avustajaa, ja se on toimiva hakusysteemi. Ne hakijat, jotka haluavat vain kokeilla avustajan työtä, täytyy ohittaa haussa, ettei tapahtuisi vahinkoa esimerkiksi pyörätuolin kanssa. Haluamme avustajan, joka asennoituu niin kuin olisi itse pyörätuolissa.

Avustajan ammatti ei ole arvostettu. Tarvitaan sellaisia, jotka haluavat tehdä töitä pitkään, ettei tarvitse käydä hakuprosessia usein läpi. Hakeminen on aina kurjaa.”

Puhujana vaimo Leena.

Heikki Niemioja viettää paljon aikaa kotonaan. Avustajan kanssa hänen on kuitenkin mahdollista lähteä esimerkiksi teatteriin ja elokuviin.

Kirsti Hilden, keski-ikäinen:

”Sairastin lapsena reuman, ja olen siksi liikuntakyvytön. En pysty tekemään mitään ilman apua, en edes niistämään. Avustajia on todella vaikea löytää, ja mol.fi on ainoa kanava, josta heitä voi etsiä. Ties kuinka kauan ilmoitukseni on roikkunut sivulla.

Hoitoala ei ole muodissa. Monet kokeilevat työtä pari viikkoa ja jäävät sitten pois. Uusavuttomuus on valloillaan. Monilla on käsien käyttö hukassa. Nyrkkipyykkikään ei suju.

Henkilökohtaisten avustajien järjestelmä pitäisi saada Suomessa nykyistä paremmaksi.

Pitäisi olla koulutusta avustajan työhön, ja sitä tulisi markkinoida. Tämä on yhteiskunnallisesti tärkeä ammatti, koska avustajan kanssa monet saadaan käymään koulussa ja työssä.”

Kirsti Hilden tarvitsee joka päivä avustajaa. Hän on palkannut kolme henkilöä, jotka vuorottelevat.

ajassa kartalla luotain näkymä media elämykset huvit 11

Nopeat vievät parhaat Työnhaku Lehtitalot kilpailevat

kesätyöntekijöistä ennen joulua.

Media-alalla rustataan työhakemuksia jo marraskuussa.

Journalistiliiton asiamiehen Jarmo Häkkisen mukaan alan kesätyöhaku on aikaistunut vuosi vuodelta 1990-luvulta lähtien.

Syyttävä sormi kääntyy kohti suuria lehtitaloja. Sanomalehtien Liiton liittojohtaja Jukka Holmberg muistuttaa, että isojen yritysten kanssa on pysyttävä samassa rytmissä.

Helsingin Sanomien toimituspäällikön Kimmo Pietisen mielestä ensimmäisen askeleen ottivat maakuntalehdet.

– Legendan mukaan ne huomasivat jäävänsä kesätyökilpailussa toiseksi ja aikaistivat hakua. Suurmediat lähtivät siihen mukaan.

Kari Ellimäen mielestä kemioiden on toimittava avustajan kanssa. Nokatusten ollaan enemmän kuin tavallisessa hoitotyössä.

Kari Ellimäki, 64-vuotias ”Minulla on selkäydinvamma. Olen pyörätuolissa pysyvästi. Tarvitsen kaksi avustajaa. Toinen auttaa päivittäisissä toiminnoissa ja toinen liikkumisessa kaupungilla. Tampere ei ole esteetön.

Mol.fi on ylivoimaisesti vaivattomin tapa hakea avustajaa. Ei tarvita virkailijaa hoitamaan asiaa. Kun laitoin ilmoituksen, noin 15 soittoa tuli viikon sisällä.

Avustajan työ on erittäin hyvä vaihtoehto esimerkiksi opiskelijalle. Palkka tosin on alaarvoinen. Tampere maksaa vähemmän palkkaa avustajille kuin sen lähikunnat. Isot kaupungit eivät ole palkkauksessa kunnostautuneet. Olisi tärkeää saada palkkaus sellaiseksi, että sillä pystyy elämään.”

Tampere tukee vähemmän vammaisia kuin lähikunnat Tampereen kaupunki myöntää taloudellista tukea henkilökohtaista apua tarvitseville, jotta he voivat palkata avustajan itselleen. Tuki perustuu työehtosopimukseen niiden osalta, jotka kuuluvat Henkilökohtaisten Avustajien Työnantajien Liittoon eli Hetaan. Hetan jäsenet saavat tukea, joka riittää 9,32 euron tuntipalkan maksamiseen. Liittoon kuulumattomille tuki on 8,70 euroa.

– Aiemmin on käyty kovasti keskustelua siitä, pitäisikö Hetaan kuuluvien saada enemmän tukea kuin siihen kuulumattomien, kertoo Tampereen vammais- ja esteettömyys asiamies Jukka Kaukola.

Lempäälässä, Ylöjärvellä ja Nokialla taloudellista tukea annetaan henkilökohtaisen avustajan palkkaukseen enemmän kuin Tampereella. Hetaan kuulumattomatkin pystyvät maksamaan avustajilleen esimer-

kiksi Lempäälässä 10,17 euroa ja Ylöjärvellä 9,53 euroa tunnilta. Lempäälän ja Tampereen välillä ero kirii yli euroon.

Jos henkilökohtaista apua tarvitseva henkilö ei halua itse palkata avustajaa, avustajan voi hankkia ostopalvelun kautta.

Vuoden 2013 alusta asti Tampereen henkilökohtaisen avun ostopalvelusta on vastannut ASPA Palvelut Oy. Aikaisempi vastaava oli Invaliidiliitto. Vaihdos tapahtui kilpailutuksen tuloksena.

Tampereella henkilökohtaista apua tarvitsevia asiakkaita on noin 400. Useimmat heistä palkkaavat avustajansa itse. Avustajan voi palkata myös täysin omalla kustannuksella tai maksaa palvelusetelillä.

Susanna Sarimaa

Ilkka-yhtymä ja STT-Lehtikuva päättivät kesätyöntekijöistä jo ennen joulua. Helsingin Sanomilla ja Alma Medialla hakuaika päättyi joulukuun puolessavälissä. Valinnat tehdään tammikuun aikana.

STT-Lehtikuva aikaisti omaa kesätyöhakuaan kahdella viikolla viime vuodesta.

– Esimiehet valitsivat kesätyöntekijät ennen pyhiä, ja he ehtivät tuntitöihin jo kevään aikana. Meille tällainen aikataulu sopi käytännön syistä, kertoo STT-Lehtikuvan henkilöstöpäällikkö Liisa Purovirta.

Pietinen huomauttaa, että Helsingin Sanomat ei suinkaan ole ensimmäisten hakijoiden joukossa.

– Työnhakijat soittelevat kesätöiden perään, sillä heidän pitää ilmoittaa muualle tilanteestaan.

Häkkinen ja Holmberg pohtivat, että yksi syy aikaisiin hakuihin voi olla työlään hakurumban pyörittämisessä. Pietinen torppaa ajatuksen.

– Prosessin pyörittäminen on itsestä kiinni. Toki reilun tuhannen hakemuksen lukemisessa menee aikaa, mutta ei hakuajan aikaisuus siitä ole kiinni.

Ajoissa liikkeellä olevat mediat noukkivat parhaat hakijat.

Häkkisen mukaan Pohjois-Suomeen ja syrjäseuduille on vaikea saada päteviä työntekijöitä. Paikoista pääkaupunkiseudulla, Tampereella ja Jyväskylässä kilpaillaan kovasti.

– Ajankohdasta huolimatta meille tuli hakemuksia yhtä paljon kuin ennenkin. Aloittelijoille aikainen hakuaika voi tulla yllätyksenä, mutta kokeneet hakijat tietävät homman, Purovirta sanoo.

Alalla ei uskota hakuajan aikaistuvan enää yhtään. Nykyinenkin aikataulu joulun tienoilla tuottaa ongelmia.

Katja Sirviö

Konsulttifirmat hakevat jo lokakuussa Liikkeenjohdon konsulttifirmat ovat kesätyöntekijöitä hakiessaan vielä media-alaakin aikaisemmassa. Tuotantotalouden opiskelija Harri Pakkala lähetti ensimmäiset hakemuksensa lokakuussa.

– Suuria tunteita aikainen hakuaika ei herätä, sillä tuotantotalouden opiskelija voi hakea niin monenlaista työtä. Konsulttifirmat ovat vain yksi vaihtoehto, Pakkala toteaa.

Hänen mukaansa hakujen ajankohta saattaa johtua intensiivisestä hakuprosessista, johon voi kuulua montakin haastattelua.

Lisäksi ajoissa liikkeellä olevat saavat parhaat hakijat päältä.

Tampereen yliopiston ura- ja rekrytointipalvelu järjestää työnhakukoulutuksia tammikuun lopussa – osalle se on liian myöhään.

– Suurin osa opiskelijoista hakee töitä vasta joulun jälkeen. Luentojen sijoittamista joulua edeltävään aikaan on kokeiltu, mutta varhainen ajankohta ei saavuttanut suosiota, Terhi Erkkilä uraja rekrytointipalveluista kertoo.

Katja Sirviö

12 ajassa kartalla luotain näkymä media ideat elämykset huvit

Julkaistu numerossa 9/2012 Taitto: Anu-Elina Ervasti

Ella Kiviniemi

Ella Kiviniemi

Ammatiltaan sotilas

Lupaus Santeri Valkamo vaihtoi insinöörin opinnot sotatieteisiin. Kadettina hän sitoutuu

jäämään puolustusvoimien palvelukseen ja rajoittamaan yksityisyyttään jo opiskeluaikana.

Valkamo on vakuuttunut kouluttautuvansa työhön, jolla on tarkoitus.

Kadetin palveluspuku herättää ihastusta Kalevankankaan hautausmaalla.

– Katso, tuossa on oikea sotilas, äiti kuiskaa lapselleen.

Baretti kiristää päätä, mutta kadetti Santeri Valkamo noudattaa saumattomasti kuvaajan ohjeita. Kadetti tietää, että käsky on käsky eikä neuvottelun lähtökohta.

Valkamo on ensimmäisen vuoden opiskelija Maanpuolustuskorkeakoulussa Helsingin Santahaminassa. Hän on valinnut sotilasuran, vaikka Suomessa lakkautetaan varuskuntia ja vähennetään puolustusvoimien henkilöstöä.

Maanpuolustuskorkeakoulusta valmistuville kadeteille työpaikka on taattu, mutta sen sijaintiin pystyy vaikuttamaan vain koulumenestyksellä ja linjavalinnalla. Tällä hetkellä Valkamoa kiinnostaa ilmatorjuntalinja. Hän pääsee valitsemaan linjansa vuoden päästä.

Entinen materiaalitekniikan opis-

kelija ei ole varma siitä, miksi vaihtoi teekkarin akateemisen vapauden säntilliseen sotilaselämään. Erityisen isänmaallinen hän ei ole.

– En viihtynyt armeijassa ensimmäisen puolen vuoden aikana. Vasta aliupseerikoulun ja oman johtajakauden jälkeen huomasin, että tätä voisi tehdä työkseen, Valkamo kertoo.

Opiskelu Maanpuolustuskorkeakoulussa ei sovi kaikille. Luennoilla on läsnäolovelvollisuus, päivät ovat pitkiä ja yksityisyys

rajoitettua. Santahaminan saarella yöpyvät kadetit jakavat kahden hengen tuvat, joissa jokaiselle on vain sänky, vaatekaappi ja kirjoituspöytä. Yhteisiä koulu- ja ryhmätöitä on paljon, joten kaikkien kanssa on tultava toimeen ja itsekeskeisyys karsittava pois.

Kilpailu varjostaa yhteistyötä. Koulumenestykseltään parhaat pääsevät valitsemaan palveluspaikkansa ensin. Valkamo ei ole huolissaan kandidaatintutkinnon jälkeisen palveluspaikkansa sijainnista. Hän toivoo päätyvänsä Etelä-Suomeen.

– Kaikkia kilpailu mietityttää. En silti pelkää menettäneeni toivomaani palveluspaikkaa huonosti menneen tentin jälkeen.

Mikä?

Puolustusvoimauudistus ○○Tavoitteena säästää noin 115–135 miljoonaa euroa vuodessa. ○○Sodan ajan vahvuus laskee noin 350 000 sotilaasta 230 000 sotilaaseen. ○○6 joukko-osastoa lakkautetaan ja 4 yhdistetään suuremmiksi joukko-osastoiksi. ○○Varusmiespalvelusaika lyhenee 15 vuorokaudella. ○○Puolustusvoimat vähentää noin 2200 työntekijää vuoteen 2015 mennessä. ○○Tarkoituksena säilyttää sotilaallinen liittoutumattomuus ja koko maan puolustuskyky.

Valkamo on tottunut siihen, että kaverit ihmettelevät hänen ammatinvalintaansa. Opiskelu Maanpuolustuskorkeakoulussa on sitovampaa kuin korkeakouluissa yleensä. Ensimmäisenä opiskeluvuotenaan kadetit allekirjoittavat sopimuksen, jossa he sitoutuvat työskentelemään puolustusvoimien tai rajavartiolaitoksen palveluksessa valmistumisensa jälkeen. Pakollisia palvelusvuosia on tutkinnosta riippuen yhtä monta kuin niitä edeltäneitä opiskeluvuosia.

Opiskeluun Maanpuolustuskorkeakoulussa kuuluu paljon ulkopuolisilta salattuja perinteitä. Kouluvuosi sisältää juhlallisuuksia, mutta arkena kadetti opiskelee sotatieteitä ja harjoittelee käytännön taitoja maastossa säännöllisesti. Yhtenä päivänä Valkamo istuu luennolla ja toisena harjoittelee ampumaan.

– Meillä on paljon sellaista ”hauki on kala” -opiskelua, koska esimerkiksi turvallisuusmääräykset täytyy osata ulkoa, Valkamo kertoo.

Upseerin ammatti vaatii sitoutumista ja ymmärrystä lähipiiriltä. Palveluspaikat saattavat vaihtua muutaman vuoden välein, joten perheen perustaminen ja juurtuminen yhdelle paikkakunnalle on vaikeaa. Valkamo uskoo maakuntamatkailun lisääntyvän puolustusvoimauudistuksen myötä.

– Tyttöystäväni ei suhtautunut ammatinvalintaani kovin hyvin. Hän sanoi, että Tamperetta pohjoisemmaksi ei sitten mennä.

Valkamo myöntää miettineensä myös ammatin eettistä puolta. Sotilaan täytyy tarvittaessa tappaa. Tappamisen eettisyydestä on luennoitu kadeteille. Valkamo toivoo, että asiaa olisi käsitelty jo varusmiespalveluksen aikana.

– Eihän väkivalta ole oikeutettua, mutta sotilas tekee mitä käsketään. Jos oma maa, perhe ja ystävät ovat vaarassa, meidän tehtävämme on puolustaa heitä.

Valkamo ei pidä Suomen ajautumista sotaan mahdottomana ajatuksena. Sotien luonne on kuitenkin muuttunut talvi- ja jatkosodan ajoista. Enää ei ole kyse perinteisestä sodankäynnistä, vaan nykyisiä uhkia ovat esimerkiksi valtioiden tietokantoihin kohdistuvat kyberhyökkäykset. Valkamon mukaan muutamassa vuosikymmenessä voi tapahtua mitä vain. Moni hänen lähipiiristään ei usko samaan.

– Viimeisestä sodasta on jo kauan. Minun sukupolvellani ei ole siihen kosketuspintaa eikä nykypäivän nuori ei usko sellaista enää tapahtuvan, Valkamo sanoo.

Aurinko laskee. Kevyessä palveluspuvussa on varmasti kylmä, mutta kadetti ei valita. Kun kaikki on valmista, Valkamo kiittää ja kävelee pois. Pieni lapsi tien toisella puolella tarttuu äitiään hihasta ja hihkaisee: – Äiti katso, tuossa on sotilas!

Pieta Parkkinen

Julkaistu numerossa 8/2012

ajassa kartalla luotain näkymä media ideat elämykset huvit 13

Taitto: Tiia-Maria Taponen

Marjatta Korhosen elämä ja tulot RAHA Nettoaako elämästä? Kyllä, jos on tilastojen mukaan peruskorhonen, eli syntyvyyden

ennätysvuonna 1947 syntynyt nainen. Keskivertomarjatta käyttää 3 tuntia päivästään taloustöihin, mutta sen lisäksi hän on ehtinyt tienata sievoisen summan rahaa sihteerinurallaan.

SEN ORHO K A ATT MARJ

LMA ASKE L S O TUL

024 47-2 9 1 ELTA KAUD I L I T

R ä 0 EU mäll 61,5 ä 7 t . n 8 a + 8 lyhe anss taan hensä k t u u mie tä. llis vara oliksi jänmäes t u u n ä utta istaa p ion Pit TO kart m s ASUN tta on . Hän o talokak ikäi n a ä s a j d o a e r i e rr in it n Ma in h ssa. En syy tola uron ke u n k u s e e a an py EUR 523 vuod verr sku 3,00 177 8 man 6 euroa Ruokala on maka 3 a . s - 11 vat ka n.

2 76 ks a a TUS kulutta , eli 2 ruokaa empiruo atta ma U L U n a l K j ääri oset an j r j a t a n a a n M a r Korh keskim energia a t M s a m ä ä nee o s ta sens sill EUR a me s e n a , i k e s t a a h eh ,00 a i t 1 r a l 0 K l 7 n . uu 9. än o inä koht aatikko a. + 60 i. H Viimeis m o l o r i n e n o . äv ro EUR merk kkaa nen. nlis ,00 aan kituloi ausipal 0 t arvo 0 l 0 e 0. kes an kuuk tuks - 17 n os oulu , ja on euron A a k K m K m n L a i 6 o t PA suur 3 06

vuot atta lut enttia. l Marj öitä 33 hän sai o n s o o t n r nyt osinaa ntti 30 p u rose n alle ja p o työv r UR e i t a en k love n hiema k u 00 E a t d , s i 5 o a n i 2 a a n 3 , . st at 22 osa eita + 12 Marj työura a p e r Suurin arvo on p n o e v n r hä stä. iä a iden t e i s ron ede stä, jo h y T n i TÖ . eu SÄÄS silla o 24 650 perinnö velkaa o e h t l a r o liny si Ko siaa ta etuk n kerty illa ei o l s l a s o t sia rjat EUR orho sta ilai inä. Ma eensä r e 0,00 arvo uroa. K 1 a e t 8 n k h . e 9 aika ee eläk ertyy y tomak270 + 31 s l k nsä A a u ä V h ä t k R a t i U a r i T s e elin ja s in o AALI eläk SOSI tta saa ta suur n ajan, ksanut sta. a e s i a Marj ja, joi 16 vuod ta on m eroraho u t v ä s a t k j e t a r l e m a EUR i tu a. M eläk imo6,00 saa 00 euro aikki e t 3 l 8 a . k v 1 6 a ten 225 + 94 epel ut j , jo 24 s ienann a 0 j 2 u s na n t EUR vuon a hän o ,00 0 e 5 e 7 l n . o A 0 aika a. n ku KELM sie- 84 ULAS Korhone vuotensa on raha nut P a P t O t L ulu EUR palj elin atta ja k ,00 6 Marj in. 77 laisen a 8 j 0 o . r a i 1 t ve tään taut yt koht = 10 sanu n ämäs k i l a r e m e p yös nkin on m uite k a t . ä t n ä a ta j Marj n summa e rjat s a i M o v iaan aikk le. k n l e Kaik n puole o t i o v Luvut ovat arvioita.

Lähteet: Aktia, Helsingin kaupungin tietokeskus, Kela, Suomen Pankin rahamuseo, Tilastokeskus, Veronmaksajien keskusliitto, Väestörekisterikeskus Hanna Hantula,teksti ja Ella Kiviniemi, kuvitus

14 ajassa kartalla luotain n채kym채 media ideat el채mykset huvit

Julkaistu numerossa 3/2013 Taitto: Riina Rinne

ajassa kartalla luotain näkymä media ideat elämykset huvit 15

Sopivasti valoa Taiteilija Lissu Lundström piilottaa tauluja hämärään

komeroon ja lumoutuu kirkkaista sävyistä. Erilaiset valot ovat elämässä aina läsnä.

Roosa Murto, teksti Emilia Kangasluoma, kuvat

16 ajassa kartalla luotain näkymä media ideat elämykset huvit

CP-vammaisen taiteilijan arki rullaa perheen, pääavustajan, neljän viikonlopputuuraajan, kaupungin yöpartiolaisen ja aamuavun voimin.

Heleä Taulujen yllä huojuvat hennot lamput. Lissu Lundströmin, 60, ateljee on jokaisen taiteilijan aarre. Yhdistetty työhuone ja galleria Helsingin ydinkeskustassa on suuren kaksion kokoinen. Entiseen lakitoimistoon päästäkseen täytyy ylittää kaksi porrasta, mutta Lissu on niin kevyt, että pyörätuolia on helppo nostaa.

Patteri seisoo keskellä lattiaa, ja tuuletin odottaa nurkassa lämpimiä päiviä. Pensseleiden varret ovat täynnä hampaanjälkiä.

CP-vamma on heikentänyt Lissun kädet ja jalat. Se ei haittaa, sillä käytössä on työvälineistä paras, suu. Sen avulla taitelija on maalannut itselleen omannäköisen uran.

Rehevä Vahaliinaan on teipattu leivinpaperia. Lissu löytää helposti oikeat värit. Tänään aho-orvokki sekoittuu siniseen hetkeen. Seinä on täynnä valokuvia: nykytaiteen museo Sydneyssä, gaalaillallinen Wienin konserttisalissa, aurinkopyramidi Meksikossa. Matkoilla Lissu rakastaa tyhjiä hetkiä, jolloin saa kiertää museoita ja hengittää vieraita tuoksuja.

Mutta yleensä ei ehdi, sillä on tehtävä töitä. Suurin syy ulkomaanmatkoihin on VDMFK, suulla ja jalalla maalaavia tukeva järjestö, jolle Lissu työskentelee. Kun järjestö kaksikymmentä vuotta sitten hyväksyi hänet kokopäiväiseksi taitelijaksi, tuli kuukausipalkka ja levollinen olo.

Työ taiteilijana on käsittämättömän suuri onni, ja vielä enemmän. Se on kaikki. Palkan ansiosta Lissu voi ostaa itse omat maalinsa ja toteuttaa suuria unelmia.

Niistä suurin on matka Italiaan. Taiteilija odottaa päivää, jolloin saa kokea Toscanan valon. Siitä hän on kuullut niin paljon, illan sävystä, joka on lämmin ja rehevä.

Sitä ennen sävyt on etsittävä kotoa. Inspiraatiota tuovat etenkin ihmisen rytmi ja liike. Lissu humaltuu Savoy-teatterin flamencosta ja Argentiinasta palanneen avustajan tangotaivutuksista.

Koska suu on tärkein työväline, hammaslääkärillä on käytävä neljä kertaa vuodessa. Kerran Lissu kokeili hammassuojaa. Se oli yhtä kamalaa, kuin yrittäisi piirtää rukkaset kädessä.

ajassa kartalla luotain näkymä media ideat elämykset huvit 17

Hämärä Usein kun maalaus on valmis, Lissulta loppuu puhti.

Välillä hän on niin kiukkuinen, että tuuppaa taulun pois silmistään, komeron perälle. Siellä vallitsee hämärä, tiivis valo. Hyllyt ovat täynnä tauluja, mutta ne ovat vain osa Lissun suurta tuotantoa. Kolmekymmentä vuotta on tuottanut yli viisisataa taulua. Äskettäin kotiin palasi teos, joka lähti kiertämään näyttelyitä 23 vuotta sitten. Sama kohtalo voi kutsua 17 maalausta, jotka odottavat pahvilaatikossa lentoa Liechtensteiniin. Siellä järjestö arvioi ne ja painaa parhaista jäljennöksiä ja kortteja. Juuri niistä moni tietää Lissun. Taiteilija haluaa tuoda töillään iloa, kunhan ilo on aitoa. Sillä sääli on sietämätöntä. Kun ihminen ei tiedä, että teos on maalattu suulla, hän voi sanoa suoraan, että onpa hirveä. Mutta heti, kun ihminen tietää, alkaa hymistely.

Onneksi läheisille voi puhua suoraan. Jos kahvia on liian vähän tai pyörätuoli vinossa, kuuluu napakka käsky. Itsepäisyys ei ole uutta. Jo lapsena kipinät lensivät, kuten kaikki muukin.

Luminen Kun Lissu maalaa, muu maailma lakkaa olemasta. Hän ei näe, miten turkoosinoranssi ilta laskeutuu kaupungin päälle, eikä kuule pakkasta ohikulkijoiden kengissä. Sivellin viilettää kankaalla varmoin vedoin.

Mielessä on jäätyneen meren takana uinuva Suomenlinna, paikoista rakkain. Lissu rakastaa saaren pieniä, vanhoja maisemakohtia, jotka näkee vain, kun katsoo tarkkaan. Ja Lissu katsoo, kauan jälkikäteenkin. Kun kuulo on heikko ja liikkeet hapuilevia, muisti on terävä kuin samuraimiekka. Lissu painaa tarkasti mieleensä lumisen iltapäivän kirkkauden ja väljän valkoisen jään.

Ateljeessa hän vapauttaa ne kankaalle.

Ikuistaa sen pakahduttavan tunteen, kun kasvoja pistelee, mutta sisältä on lämmin.

Lissu Lundströmin ateljeessa tuoksuu omenapaistos, ei tärpätti. Lissun täytyy maalata vesiliukoisin värein, ettei olisi jatkuvasti kemikaalipörinöissä.

18 ajassa kartalla luotain näkymä media ideat elämykset huvit

Julkaistu numerossa 12/2012 Taitto: Marjo Kuronen

Vastavalmistunut ei pääse uuteen työkokeiluun Työllistyminen Vastavalmistuneiden korkeakoulutettujen suosima

työelämävalmennus poistuu ensi vuonna. Tilalle tulee työkokeilu.

Sitä ei ole tarkoitettu juuri tutkinnon suorittaneille työttömille.

Työttömien työllistämispalvelut

uudistuvat ensi vuoden alussa. Uudistuksen tarkoitus on selkeyttää sekavaa järjestelmää.

Nykyiset palvelut korvaa työkokeilu, joka on suunnattu esimerkiksi pitkään poissa työmarkkinoilta olleille sekä alanvaihtajille ja nuorille, jolla ei ole ammattikoulutusta.

Juuri koulutuksesta valmistuneet työttömät eivät pääse työkokeiluun.

– Työkokeilua ei ole tarkoitus käyttää työkokemuksen hankkimiseen, kertoo ylitarkastaja Tiina Korhonen työ- ja elinkeinoministeriöstä.

Vastavalmistuneille työttömille tarjotaan työ- ja elinkeinotoimistosta uudistuksen jälkeen työnhakuvalmennusta, tehostettua työnvälitystä ja palkkatuettua työtä.

Nykyistä työelämävalmennusta

on syytetty koulutetun työvoiman hyväksikäytöstä: valmistuneet tekevät koulutustaan vastaavaa työtä työttömyyskorvauksella. Toisaalta valmennus on ollut vastavalmistuneille hyödyllinen keino kartuttaa työkokemusta.

– Osa valmistuneista on kokenut työelämävalmennuksen pakolliseksi välivaiheeksi ennen työllistymistä. Yksi tavoitteemme on poistaa tuo välivaihe ja saada koulutetut nuoret suoraan palkkatyöhön esimerkiksi palkkatuen avulla, Korhonen sanoo.

Tamperelainen Heikki Pölönen opiskelee visuaalista journalismia ja valmistuu tammikuussa yhteiskuntatieteiden maisteriksi. Hän on lähdössä helmikuussa Kirkon Ulkomaan avun kautta vapaaehtoiseksi ihmisoikeustarkkailijaksi Palestiinaan. Työstä ei makseta palkkaa, ja työelämävalmennus olisi voinut olla yksi keino sen rahoittamiseen.

– Toki työelämävalmennus ongelmallinen, jos työnantajat käyttävät sitä hyväksi eivätkä siksi palkkaa varsinaisia työntekijöitä. On kuitenkin paljon aloja, joilla tarvitaan useita palkattomia harjoittelujaksoja ennen kuin on niin paljon työkokemusta, että pääsee oikeaan työhön, Pölönen sanoo.

Tammikuussa valmistuvan Heikki Pölösen mielestä pitkä tyhjä jakso CV:ssä näyttää pahalta. – Kärsivätkö työelämävalmennuksen poistumisesta vastavalmistuneet, jotka ovat motivoituneita pääsemään työelämään kiinni?

Milla Ikonen

Mikä?

Työkokeilu ○○Työelämävalmennus, työharjoittelu ja työkokeilu yhdistyvät ensi vuoden alussa yhdeksi työkokeiluksi. ○○Työkokeiluun osallistuva saa työttömyysetuutta ja osallistumispäiviltä kulukorvausta. ○○Lakiesitys on parhaillaan eduskunnan käsiteltävänä.

Valmennettava sai työpaikan kuukaudessa Mikaela Kurppa, valtiotieteen maisteri: – Aloitin työelämävalmennuksen Maahanmuuttovirastossa syyskuun alussa. Yksi syy hakeutua Maahanmuuttovirastoon oli, että tiesin sen palkanneen usein valmennettaviaan varsinaiseen työsuhteeseen. Valmennus täytti odotukseni, sillä reilun kuukauden kuluttua minulle tarjottiin apulaistarkastajan vuorotteluvapaan sijaisuutta.

Mielestäni valmennus on onnistunut, jos se johtaa työllistymiseen tavalla tai toisella. Pelkästään työkokemuksen hankkimiskeinona se on aika epätyydyttävä, sillä valmennus varsin pientä taloudellista tukea vastaan ei ole koulutetulle ihmiselle paras mahdollinen vaihtoehto. Jotkin tahot vaikuttavat käyttävän valmennettavia varsinaisen työvoiman korvikkeena. Se on luonnollisesti järjestelmän väärinkäyttöä.

Jos työllistyminen valmistumisen jälkeen ei tunnu heti onnistuvan, valmennus on parempi vaihtoehto kuin kotiin jääminen.

Milla Ikonen

Annamari Tolonen

ajassa kartalla luotain näkymä media ideat elämykset huvit 19

Julkaistu numerossa 11/2012 Taitto: Anu-Elina Ervasti

Pelin hinta Nettipokeri Jani ansaitsee enemmän kuin 99 prosenttia

suomalaisista, mutta on pankin silmissä työtön.

Neljä vuotta sitten Jani luki armeijan punkassa pokeria käsittelevän kirjan. Pian armeijan jälkeen hän elätti itsensä pelaamalla, ja nykyisin Jani arvioi tienaavansa nettipokerilla 20 000 euroa kuukaudessa.

Nopeasti kasvavat tulot saivat ihmiset uteliaiksi. Kateudelta oli vaikea välttyä. Siksi Jani ei halua esiintyä julkisuudessa omalla nimellään.Aina nimettömyyskään ei ole suojannut. Kun Jani antoi pienen kotikuntansa lehdelle nimettömän haastattelun, joku kaivoi hänen nimensä esiin.

– Luin netin keskustelupalstalta, että joku oli penkonut roskistani saadakseen selville, kuinka kalliin television olin ostanut, Jani sanoo.

Kukaan ei ole avautunut Janille hänen ammatinvalinnastaan, mutta selän takana kohistaan. Hän ei välitä muiden mielipiteistä, mutta välttää kertomasta ammatistaan ulkopuolisille. Jos joku kysyy, Jani saattaa vastata olevansa opiskelija. Kaikki sukulaisetkaan eivät tiedä miehen ammattia. Isä sai tietää pelaamisesta vasta luettuaan pojastaan kertovan lehtijutun.

Janille pokeri on kuin mikä tahansa sijoitustoiminta, johon liittyy omat ongelmansa.

Suurimmat ongelmat syntyvät pankin kanssa asioidessa. Euroopan talousalueella pokerivoitot ovat verottomia, ja siksi Janilla ei virallisesti ole tuloja. Jo luottokortin hankkiminen oli vaikeaa, mutta vielä vaikeampaa oli asuntolainan hakeminen.

– Pankissa kyllä nähtiin, että rahaa tulee tilille jatkuvasti. Pankin silmissä olen kuitenkin työtön ja sen vuoksi kelvoton lainanhakija.

Lukuisien keskustelujen jälkeen Jani sai lainan, mutta joutui maksamaan suuren osan asunnon hinnasta käteisellä.

Alkuaikoina pelaaminen saattoi jatkua illasta seuraavaan aamuun, sillä hyvää voittoputkea ei voinut keskeyttää. Tienestit olivat aluksi nykyistä pienempiä ja töitä oli tehtävä enemmän, sillä laskut oli kyettävä maksamaan. Nykyisin Janille on kertynyt säästöjä sen verran, että välillä saa myös huilata.

Pelitunteja on mahdotonta aikatauluttaa, sillä jos vastaan tulee huonoja pelaajia, kannattaa heiltä ottaa rahat pois. Janin ammatissa häviö on arkipäivää, ja siihen tulee suhtautua oikein.

– Pitkään tappioputkeen pitää suhtautua rauhallisesti, jotta se ei vaikuta tuleviin peleihin ja muuhun elämään, Jani kertoo.

Jani on kirjoilla kauppakorkeakoulussa, mutta opintopisteitä on neljän vuoden aikana kertynyt vain kymmenen. Opiskelulle ei ole jäänyt aikaa.

Jani ei aio pelata loppuelämäänsä, vaan haluaa tehdä myös jotain muuta. Pokeri voi kulkea siinä sivussa.

Muille Jani ei halua työskennellä, sillä 200 euron tuntipalkkaan tottuneena hanttihommat eivät kiinnosta.

– Nollakokemuksella en varmaan edes saisi töitä keneltäkään.

Haastateltavan nimi on muutettu.

Maija Knuuttila

Laura Hakalisto

20 ajassa kartalla luotain n채kym채 media ideat el채mykset huvit

Julkaistu numerossa 5/2013 Taitto: Elias Lahtinen

ajassa kartalla luotain näkymä media ideat elämykset huvit 21

Hikeä ja valurautaa Blinikausi Ravintola Lasipalatsin keittiössä

paistuu yli 7000 bliniä kuukaudessa.

22 ajassa kartalla luotain n채kym채 media ideat el채mykset huvit

ajassa kartalla luotain näkymä media ideat elämykset huvit 23

Ilma on sakeana voin tuoksusta. Tirisevä pannurivistö hohkaa lämpöä. Kokki Niko Marin kauhoo suurista punaisista sammioista taikinaa. Se pääsee voin seuraksi pannuille ja paisuu pulleiksi, kullanruskeiksi blineiksi.

Ravintola Lasipalatsin lounasaika on loppumassa.

Keittiö alkaa vähitellen rauhoittua. Tasoilla on isoja vesilaseja, joista kokit ottavat suuria kulauksia. Kokki voi juoda 12 tunnin työvuoron aikana jopa 11 litraa vettä.

Marin ruiskii kirkastettua voita blinien päälle. Kuuma pannu estää voin imeytymisen blinin sisään. Keittiön lämpötila voi nousta parilan vierellä 60 asteeseen.

Tehokkaan ilmanvaihdon ansiosta hikeä ei roisku lautasille.

Lasipalatsin bliniviikot on kerännyt 13 vuoden aikana paljon kanta-asiakkaita. Monet ovat käyneet syömässä blinejä ensin illallisella ja seuraavana päivänä lounaalla.

Blinejä paistetaan jatkuvalla syötöllä. Asiakkaiden vatsoihin katoaa päivittäin noin 300 lettua. Viime vuoden bliniviikoilla niitä tehtiin yhteensä 19 000.

Nyt tammikuussa blinejä oli paistettu siitä jo yli kolmasosa.

Keittiön heiluriovi käy tiuhaan. Saranoiden kirskunta sekoittuu astioiden kilinään, tarjotinten räminään ja rasvan suhinaan. Nauru nousee kaikkien äänien yläpuolelle.

Hyväntahtoisesta naljailusta ei loukkaannuta. Keittiössä puhutaan kovaa ja suoraan. Palautteen pitää olla yhtä nopeaa kuin itse työn.

Koskaan ei tiedä, mitä tapahtuu minuutin päästä.

Blinipannut rämähtelevät tiskille. Suolakurkut ovat hukkuneet kylmiöön. Kokit järkyttyvät asiakkaan vaatimuksesta saada blini mukaan foliossa.

– Ei tämä ole mikään Mäkkäri.

Työvuoronsa päättävä kokki huikkaa tapaavansa muut illalla baarissa. Lounaan jälkeen keittiöstä on kiire päästä kotiin tai radalle. Vuoromestari Tero Kaskinojan mukaan koko päivän juoksemisen jälkeen ei pysty nukkumaan moneen tuntiin.

Keittiöpäällikkö Petri Simonen lappaa perunamuusia suuhunsa seisaaltaan. Kokit eivät yleensä pidä taukoja.

– Tässä työssä pitää olla vähän hullu. Tänne hakeutuu omalaatuisia ihmisiä, jotka pitävät kiireestä.

Sekä kokeilta että tarjoilijoilta vaaditaan hyvää fyysistä kuntoa. Blinien tarjoilu vaatii lihasvoimaa, koska ne viedään rautapannuineen pöytään.

Ravintolan funkkistyylisen ruokasalin ikkunat

avautuvat Mannerheimintielle. Hyvin pukeutuneet ruokailijat availevat raskaan aterian jälkeen housujensa nappeja.

Baaritiskin vieraskirjassa lukee ”Hellä halaus neroille keittiöön.”

Kuvat: Ella Kiviniemi Teksti: Vanessa Valkama

Marja Andersson pitää huolen siitä, että työkaverit muistavat itsekin syödä kiireisessä keittiössä.

Blinit paistuvat kypsiksi kahdeksassa minuutissa. Pieniä valurautapannuja on 70. Niko Marin poltti viikko sitten sormensa yhteen niistä. Blinivuorossa hän juo litroittain vettä.

Tarjoilija Michaela Wingren nostaa blinit pannuista lautasille vasta pöydässä, jotta ne pysyvät höyryävän kuumina.

24 ajassa kartalla luotain näkymä media elämykset huvit

Julkaistu numerossa 2/2013 Taitto: Anna von Hertzen

Kritiikki kolahtaa konkariinkin

Emilia Kangasluoma

TÄHTITOIMITTAJA Kuukausiliitteen Ilkka

Malmberg seuraa, mitä hänen jutuistaan kirjoitetaan netissä. Vaikka asiaton palaute harmittaa toimittajaa, hän pitää tärkeänä, että toimittajia valvotaan.

Kun Ilkka Malmberg oli nuori toimittaja, hän pohti juttua kirjoittaessaan, keitä onnistuisi sillä suututtamaan. Hän halusi herättää huomiota. Enää hän ei yritä suututtaa. Välillä hän huomaa jopa kosiskelevansa lukijoita.

– Silloin pitää olla tiukkana. Kun kirjoitin jutun säveltäjä Kaija Saariahon musiikista, sain paljon kriittistä palautetta. Jutustani olisi ehkä pidetty enemmän, jos olisin itse lopuksi alkanut pitää Saariahon musiikista. Niin nimittäin opettavaisissa tarinoissa yleensä käy. Mutta kun en pitänyt, en voinut niin väittää.

Eniten Malmberg saa palautetta Hehtaari-palstastaan. Hän on viidentoista vuoden ajan raportoinut omistamastaan metsähehtaarista Posiossa. Palautetta tulee lähes päivittäin.

– Enimmäkseen palauta on myönteistä, mutta jotkut pitävät koko ideaa hulluna ja sanovat, että lopettaisit jo. Joistakin palautteista näkee, että ihmiset eivät ole edes lukeneet juttua. He eivät ehkä ymmärrä, että kyse on muustakin kuin metsästä.

Hän on huomannut, että lukijoilla on jutuista usein ennakko-oletus, joka ei muutu helposti. Sekös ottaa päähän.

Asiaton palaute masentaa Malmbergia pitkään. Pahinta on, jos lukija vähättelee hänen tekemäänsä työtä.

– Olen herkkä, joten huono palaute painaa mieltäni. Pitäisi olla paksunahkaisempi, mutta toisaalta silloin hyväkään palaute ei vaikuttaisi niin voimakkaasti. Perusteellisesta kritiikistä otan tietenkin onkeeni. Kritiikkiä on helpompi ottaa vastaan, kun saa arvostavaa palautetta tarpeeksi, hän sanoo.

Ennen palaute tuli puhelinsoitolla tai kirjeellä, jolloin sen antamiseen oli korkea kynnys. Verkon kautta palautteenanto on helpompaa. Malmberg seuraa aktiivisesti, miten hänen juttujaan kommentoidaan sosiaalisessa mediassa.

Kuka?

Ilkka Malmberg ○○58 vuotta ○○Kotoisin Lahdesta ○○Helsingin Sanomien Kuukausiliitteen toimittaja ○○Työskennellyt Helsingin Sanomissa vuodesta 1983

– On maailman suurimpia siunauksia olla alalla, josta pitää. Silloin siitä on myös vaikea luopua. En haaveile eläkkeestä, sillä vielä on valtavasti asioita tekemättä ja kokematta, Ilkka Malmberg sanoo.

– On hyvä, että meitä journalisteja valvotaan aiempaa tarkemmin.

Yksi arvostelunaihe raivostuttaa Malmbergiä enemmän kuin muut. Hänen väitetään haikailevan vanhoja hyviä aikoja.

– 1960-luku oli hirveä ja 1970-luku vielä hirveämpi. 1980-luku menetteli, mutta 1990-luku oli taas kamala. Yritän koko ajan sanoa, että nyt asiat ovat paljon paremmin

kuin ennen.

Malmberg arvostaa myös kollegoilta tullutta palautetta.

– Alan olla jo sen verran vanhan kaartin toimittajia, että erityisesti nuorten toimittajien palaute ilahduttaa suunnattomasti.

Kun Malmberg on lukenut hyvän kirjan tai hyvän jutun, hän lähettää kirjoittajalle

myönteistä palautetta ja kertoo pitäneensä lukemastaan kovasti.

– Sain juuri tänään viestin vanhalta kollegaltani, jolle olin vuosia sitten antanut hyvää palautetta. Hänen viestinsä kuului: ”palautteesi kantaa ja kannustaa”.

Mirkka Aarti

⋆⋆KATUKRIITIKOT Pekka Selonen

Tampereen yliopiston toimittaja opiskelijat tekevät tutkivan journalismin työpajassa elämäkerran Björn Wahlroosista.

Kenestä haluaisit lukea tutkivan journalismin menetelmin kirjoitetun kirjan?

Sari Nevala, 21

Krisnamurti olisi mielenkiintoinen henkilö. Olen lukenut hänen kirjojaan, mutta en tiedä itse henkilöstä paljoakaan.

Kirjat ovat kirjoitettu siten, että kuka tahansa voi ne omaksua. Jos henkilö itse ei osallistu kirjan tekemiseen, on kirja tavallaan arvailua, sillä ihminen näyttäytyy toiselle aina erilaisena kuin itse on.

Risto Malkaluoto, 69

Olen lukenut paljon elämäkertoja, ja Nalle on kyllä kiinnostava henkilö. Toinen kiinnostava hahmo olisi Timo Soini. Hän on erikoinen persoona, lukisin hänestä kirjoitetun elämäkerran. Jos hänestä tehtäisiin kirja häneltä kysymättä, toisi se kirjalle lisäarvoa. Soini osaa niin hyvin johdatella ja pyörittää mediaa.

Herkko Jokela, 29

Seuraan urheilua, joten esimerkiksi Teemu Selänteen elämäkerta olisi kiinnostava. En kuitenkaan hyväksy sitä, ettei henkilöltä itseltään kysytä asiasta. Haluaisitko itsekään, että sinusta kirjoitettaisiin kirja ilman että sinulta kysyttäisiin?

Anne Hirvonen

ajassa kartalla luotain näkymä media ideat elämykset huvit 25

Julkaistu numerossa 12/2012 Taitto: Marjo Kuronen

⋆⋆Mitä ihmettä?

Annamari Tolonen

Superliivit pelastavat naiset?

Super push up -rintaliivit ovat jou-

lun alla vallanneet Tampereen katukuvan.

H&M-vaateketju on markkinoinut super push up -liivejä näyttävin kampanjoin.

Utain ei yrityksistä huolimatta tavoittanut yrityksen edustajaa kommentoimaan supertissi-ilmiötä.

Kuosi, materiaali ja hinta ovat kohdillaan, toppaukset eivät. Blogeissa ja internetin keskustelupalstoilla kommentoidaan vilkkaasti vaateliikkeet ja verkkokaupat vallanneita tissilisäkkeitä ja niiden tarpeellisuutta. Verkkokeskustelun perusteella naisten näyttää olevan vaikea löytää hyviä,

Mediapeliä

Hanna Hantula

hanna.hantula@uta.fi

toppaamattomia liivejä. Topattuja liivejä on kritisoitu siitä, ettei liiveihin mahdu mitään muuta kuin toppausta. Superliivien ajatellaan myös huijaavan miehiä. Puolustajien mukaan super push up -liivit sopusuhtaistavat vartaloa ja saavat sen näyttämään hyvältä.

Utaimen tietojen mukaan Mainonnan eettiselle neuvostolle on tehty kaksi valitusta H&M:n super push up -liivien katumainonnasta. Neuvosto antaa lausuntonsa ensi vuoden alussa.

Suomalaiselta medialta ei puutu itsekritiikkiä. Huumorilla sitä ei kuitenkaan ole siunattu.

Mediakaanonin ulkopuolisten, tai siitä ulkopuolistettujen kriitikkojen tekemä parodia voi jopa johtaa tutkintapyyntöön.

Linda Laine

⋆⋆Miksi näin?

Miksi itsenäisyyspäivänä ei kirjoiteta itsenäistymisestä?

Itsenäisyyspäivän tienoilla suomalainen media korostaa talvi- ja jatkosotaa, vaikka Suomi itsenäistyi jo vuonna 1917. Itsenäistymiseen johtanut kehityskulku ei juuri mediassa näy.

Iltalehden toimituspäällikkö Mikko Heino, miksi media on kiinnostuneempi talvi- ja jatkosodasta kuin Suomen itsenäistymisestä?

– Teemme lehteä lukijoille. Talvi- ja jatkosota ovat aihepiirejä, joille on kysyntää.

Sotavuosina Suomen itsenäisyys oli eniten vaakalaudalla. Haluamme lähestyä aiheita ihmisten kautta ja kertoa heidän tarinoitaan. Esimerkiksi erikoislehtemme Sotaveteraani käsittelee paljon muutakin kuin sotavuosia. Itsenäisyys on moninainen asia, eikä sitä voi typistää vain vuoden 1917 tapahtumiin.

yhteisenä kokemuksena. Sille on annettu eheytymisen ja suomalaisten veljeyden uudelleen löytymisen merkitys, joka on saanut jopa myyttisiä ulottuvuuksia. Itsenäistyminen ja sitä seurannut sisällissota puolestaan jakoivat kansan eri leireihin. Se ei siksi sovi itsenäisyyspäivän nationalistiseen me-henkeen.

Milla Ikonen Emilia Kangasluoma

Miten median keskittyminen toiseen maailmansotaan vaikuttaa suomalaisten käsitykseen lähihistoriasta?

– Tuskin kukaan luulee, että Suomi olisi itsenäistynyt toisessa maailmansodassa.

Sen verran luotan Suomen koululaitokseen ja ihmisten yleissivistykseen.

“Tässä on aika herttaisesti sekoitettu faktaa ja fiktiota, mutta ainakaan tämä jutustelu ei vahingoita ketään.”

Antti Alftan “Geneve = venevesi Budapest = puhtaakspestä Venetsia = venessija Suomalaiset ovat olleet laajemmin vaikuttaneita, kuin uskotaankaan. ” Mikko Ahola “Jostakin [luin], että erään Keski-Amerikkalaisen intiaaniheimon jäsenistä löytyi geenejä joita tavataan vain suomalaisissa ja juutalaisissa.”

Kalle Erkkilä ”Monesti joidenkin kiistämättömät faktat ovat toisten kiistämiä.

Eli tällaista tämä on.

Vaikeaa.”

Jouko Piho

Miksi media keskittyy itsenäisyyspäivän alla talvi- jatkosotaan, Tampereen yliopiston Suomen historian professori Marja Jalava?

– Toinen maailmansota, etenkin talvisota, on helppo esittää Suomen kansan suurena

Hanna Hantula

⋆⋆Gradu paketissa Kaisa Härkisaari: Piirretyt ruumiit.

Sarjakuvajournalismi sodan kuvaajana, esimerkkinä Joe Saccon sarjakuvaromaani Safe Area Gorazde. Tampereen yliopisto, Viestinnän, median ja teatterin yksikkö, 2012.

Jouko Piho kirjoitti sunnuntaina Uuden Suomen blogissaan suomalaisten ”mahtavasta mutta vaietusta muinaishistoriasta”.

Piho sai tietonsa nimettömältä soittajalta, joka kertoi olevansa Novgorodin perustajan, ruhtinas Rurikin jälkeläinen. Vilkasta keskustelua sävytti sekä innostus että epäusko.

⋆ ⋆Lämpenee

Tällä palstalla puristetaan kiinnostava opinnäyte 300 merkkiin.

Spekulointi tasavallan ykkösnaisen Linnan juhlien asusta kiihtyy ennen itsenäisyyspäivää. Minkä värinen iltapuku, millainen kampaus, hiuskoristetta vai ei?

Härkisaari tutki, kuinka sarjakuvajournalisti Joe Sacco kertoo sodasta sarjakuvaromaanissaan. Faktan ja fiktion rajalla liikkuva sarjakuvajournalismi antaa mahdollisuuden uutisoida sodasta tavalla, joka ei uutisjournalismissa ole mahdollista. Toisaalta sarjakuvajournalismi on kerrontatapansa vanki.

Jenni Haukio ei hankkinut viime vuonna Linnaan uutta asua, vaan edusti lilassa iltapuvussa, jota hän oli käyttänyt aiemmin muissa tilaisuuksissa. STT:n haastattelema stylisti Outi Broux haluaisi nähdä Haukion päällä tänä vuonna yksinkertaisesti leikatun ja laskostetun sinisen iltapuvun. STT:n mukaan muotisuunnittelija Katri Niskanen puolestaan pukisi Haukion ylle murrettuja tai kirkkaita sävyjä. Internetin keskustelupalstoilla Haukiolle toivotaan muun muassa hauenpunaista iltapukua.

Linda Laine

Linda Laine

Oli sitten kyse kouluampumisista, norjalaisista joukkosurmaajista tai mustista mannerheimeista, suomalaiset lehdet osaavat lyödä itse itseään.

Jokelan koulusurmien jälkeen talvella 2007–2008 mediassa puitiin ensin sitä, miltä nuorista tuntui aseellinen hyökkäys. Sitten mietittiin, miltä nuorista tuntui toimittajien kysymyshyökkäys.

Anders Behring Breivikin murhattua 77 ihmistä heinäkuussa 2011 palstatilaa kului hehtokilometrikaupalla median toiminnan käsittelyyn.

Ylen Mannerheim-elokuva taas oli aivan oma näytöksensä sirkuksessa, jossa media ikuisesti tekee itseään naurunalaiseksi. Iltapäivälehdet syyttivät Yleä tahallisesta spektaakkelin luomisesta, ja Yle syytti iltapäivälehtiä siihen tarttumisesta. Kuten tavallista, kummatkaan eivät syyttäneet itseään mistään. Yleisö syytti sekä Yleä että lehdistöä tylsyydestä. Oikeudessa ei syytetty ketään. Vakavalla naamalla esitetystä kritiikistä suomalaislehdet eivät siis suutu, oli sisältö mitä hyvänsä.

Vakavasta huumorista sitä vastoin on täkäläisessä mediailmastossa lupa tuohtua. Vuonna 2009 Yhtyneet Kuvalehdet Oy vaati humoristista Aikakaus-Lehteä vedettäväksi pois irtomyynnistä, koska sen Suomen Kuvalehteä parodioinut numero muistutti ulkoasultaan liikaa esikuvaansa. Perustelu kummastutti monia, sillä kukaan Suomen Kuvalehteen tutustunut tuskin uskoisi lehden nostavan kanteensa otsikkoa ”Metrinen piikki pyllyssä – uhka vai mahdollisuus?

Tuorein tapaus median sodasta parodiaa vastaan on Turpaan Saatana -nettilehdestä tehty tutkintapyyntö. Turpaan Saatana muistuttaa ulkoasultaan erehdyttävästi Turun Sanomia. Se alkoi ilmestyä marraskuussa, TS-konsernin aloitettua yt-neuvottelut. Lehden ensimmäisen numeron pääuutinen on fiktiivisen Turpasauna-yhtymän fiktiivisen puheenjohtajan Miklu Ketorinin haastattelu. Ketorinin tosielämän esikuva, TS:n toimitusjohtaja Mikko Ketonen vahvistaa tehneensä Turpaan Saatanasta tutkintapyynnön, koska piti sivustoa herjaavana. Keskiviikkoaamuna lehden numerot oli vedetty pois netistä.

Ryppyotsaisuus – käyttääkseni ryppyotsaisen median rakastamaa ilmaisua – järkyttää. Työtaistelussa tunteet käyvät kuumina puolin ja toisin, eikä loukkaantumisilta vältytä.

Lapsellisilta sensuurivaatimuksilta sen sijaan voitaisiin välttyä, silloinkin kun huumorin taso on jonkun mielestä lapsellista. Todellinen naurunalainen on se, joka ei osaa nauraa itselleen.

26 ajassa kartalla luotain n채kym채 media el채mykset huvit

Julkaistu numerossa 1/2013 Taitto: Aleksi Tuomola

ajassa kartalla luotain n채kym채 media el채mykset huvit 27

Muistojen ja makujen keidas Manse Tutut herkut, ihmiset ja kaunis

Pispala houkuttelevat herkkusuut vuodesta toiseen Vaakon Nakin luukulle.

Riina Rinne, kuvat

Annabella Kiviniemi, teksti

28 ajassa kartalla luotain näkymä media elämykset huvit

Juha ja Maarit Laakson mielestä hampurilaisen ehdoton kylkiäinen on kylmä maito.

S

Sisällä pieni musta radio soittaa musiikkia. Ilmastointi hurisee.

Ollaan Vaakon Nakissa, legendaarisessa grillikioskissa Pispalan sydämessä. On tiskiallasta, hyllyä, monta kaappia, paistoparilaa, kasoittain koreja, sipsipusseja, pakastin ja isot höyrykattilat. Kaikki alle kymmenen neliön tilassa.

Tiskikaapin oveen on kiinnitetty lista siivoustöistä. Asiat ovat järjestyksessä, vaikka ensisilmäyksellä näyttää sekavalta. Hyllyllä nurkassa on yksinäinen, unohdettu mikro.

– Sitä ei käytetä. Kaikki ruuat tarjotaan aina tuoreina, kertoo Vaakon Nakin esimies Kirsi Lintunen-Oinonen, 45.

Paikan päällä pilkotaan sipulia viikoittain 20–30 kiloa käsin.

– Siinä voivat asiakkaat naureskella, että onpa siellä nättejä tyttöjä töissä, kun silmät punoittavat ja ripsivärit ovat levinneet pitkin poskia tai uima-

Pienestä luukusta näkyy, kuinka esimies Lintunen-Oinonen häärii keittiössä. Hänen mukaansa grillikioskilla ei ole kahta samanlaista päivää. Luukulle kun voi astua kuka tahansa, kuten muusikko Jonne Aaron tai kulkija käsi paketissa. Toisinaan bussi pysähtyy kioskin eteen ja kuski käy hakemassa itselleen huikopalaa.

Jotkut tutut asiakkaat piipahtavat viikoittain.

– Täällä käy myös paljon taksikuskeja, palomiehiä ja poliiseja, Lintunen-Oinonen sanoo.

Yhtäkkiä paikalle ajaakin poliisiauto.

Vähäsanaiset sinivuokot tilaavat ruuat ja lähtevät yön ajokierrokselle.

Etenkin talvella ihmiset tulevat ja menevät. He nappaavat herkut mukaansa ja pakenevat lämpimään autoon. Kesällä käy turisteja ja jonoa riittää kadulle asti.

– Jotkut ovat pyytäneet kuitin talteen todisteeksi siitä, että ovat täällä käyneet.

Grillille karauttaa autolla uusi asiakas, vanhempi mies. Lintunen-Oinonen avaa luukun. Viima tunkeutuu sisään asti. Hän nappaa höyrykattilasta suositun suomimakkaran, pursottaa siihen reilusti sinappia ja ojentaa asiakkaalle.

– Vois melkeen sanoo, ettei oo tamperelaine, jos ei oo täällä käyny, sanoo jylisevällä äänellä eläkeläinen Heikki Alastalo, 67.

Hän haukkaa makkaraa ja naureskelee,

lasit koristavat kasvoja.

Ulkona lumihiutaleet kimaltelevat ilmassa. Kolmekymppinen koneasentaja Jarno Leväsluoto on laskenut lumiselle pöydälle maidon aloittaakseen lihapiirakalla herkuttelun. Vaakon Nakki on ollut kiinteä osa Leväsluodon nuoruutta.

Saatuaan ajokortin hän hurjasteli usein poikien kanssa kaupungilla, minkä jälkeen porukka kokoontui yhdessä Pispalan grillille.

– Minulla oli äidin ostamat Adidaksen nappiverkkarit. Näsijärveltä puhalsi viiltävä tuuli, ja siksi ruuat tuotiin auton sisälle asti. Se oli vuosi ysikasi.

Vaalean puurakennuksen

ohi kiitää autoja. Seinän maalipinta halkeilee. Siinä on kiinni punainen postilaatikko. Osoite on Pispalan valtatie 37.

Paikka on 60-luvulta asti tuttu peritamperelaiselle Heikki Alastalolle.

ajassa kartalla luotain näkymä media elämykset huvit 29

Virkavalta on tuttu näky Vaakon Nakilla.

”Olen itsekin ihan makkarafriikki”, tunnustaa esimies Kirsi Lintunen-Oinonen.

että jumpan jälkeen on hyvä tuttuun tapaan herkutella, ettei vaan pääse laihtumaan.

– Muistan, kun 70-luvulla jopa urheiluselostaja Raimo ”Höyry” Häyrinen mainitsi Vaakon Nakin jossain Moskovan-selostuksessaan.

Vaakon Nakki aloitti toimintansa Tampereella vuonna 1962. Nykyiselle paikalleen Pispalan valtatien varteen grillikioski asettui vuonna 1982. Vuoden 2010 tulipalo ja viimevuotinen pakkohuutokaupan uhka saivat tamperelaiset grillinystävät huolestumaan. Kioskille onkin kertynyt Facebookissa jo lähes 3 200 tykkääjää.

Illemmalla Vaakon Nakille saapuu nuorisoa. Tuomas Kesti, 23, piipahtaa

Jarmo Leväsluoto ilahtui, kun sai jatkaa herkutteluperinteitään kioskin selvittyä vaikeuksistaan.

nopeasti grillillä. Hänelle se merkitsee paikkaa, josta saa nopeasti herkullista ruokaa, jos ei itse jaksa kokata. Nuoruuttaan elävälle opiskelijalle Vaakon Nakki on tuttu myös viikonloppuöiltä.

– Se on selvä, että tänne tullaan kavereiden kanssa yöllä keskustasta, vaikka kukaan meistä ei asu tällä puolella kaupunkia.

Heti Kestin mentyä pakkasillan hiljaisuuden rikkovat autonovien pauke ja nauru. Kaverukset Joona Siivonen, 22, ja Joni Järvi, 23, tilaavat ruokalistan erikoisuuden eli kuuman koiran, joka on valmistettu höyrytetyn sokerimunkin väliin. Samalla, kun Joona keskittyy ruokaansa, Joni muistelee menneitä.

– Tänne tultiin aina isän kanssa lätkäpelin jälkeen.

30 ajassa kartalla luotain näkymä media elämykset huvit

Julkaistu numerossa 10/2012 Taitto: Johanna Junttila

Ella Kiviniemi

Heikki ”Hessu” Erämaa nauttii siivistä mieluiten perheensä ja ystäviensä kanssa.

Siipi-sensei Ruoka Heikki ”Hessu” Erämaa on syönyt ystäviensä kanssa siipiä viikoittain vuodesta 1997.

Siipiporukan nuorin jäsen on ollut kuuden viikon ikäinen vauva. Tamperelaiset mutustavat melkein puolet koko maan kanansiivistä.

Siipiruokailu ei tällä kertaa ala parhaalla mahdollisella tavalla: Hessun vakiopöytä on varattu. Siipien suurkuluttajan on tyytyminen varjoisaan paikkaan ravintolan perällä.

Pienet vastoinkäymiset eivät haittaa, sillä olemme Hessun mieliruoan äärellä. Alkajaisiksi hän tilaa ison kahvan, eli tuopillisen olutta. Ruoaksi hän valitsee siivet makeantulisella buffalo-kastikkeella.

Siivillä käyminen on ollut Hessulle viikoittainen rituaali jo viidentoista vuoden ajan. Kaikki eivät ymmärrä tulisen kanaherkun viehätystä. Hessun mukaan nämä ihmiset eivät tiedä, mistä puhuvat.

– Ymmärtämättömät irvailevat rahvaanomaisesti, että mennään syömään liitooravan siipiä tai jotain vastaavaa. Siivet ovat kuitenkin erittäin hyvää ruokaa.

Elintarviketeollisuuden hylkimät, tulisella kastikkeella valellut broilerin

Kuka?

Heikki ”Hessu” Erämaa ○○Harrastaa golfia ja siipikulttuuria. ○○Mieliravintola on Hook Wings Tampereen Kehräsaaressa. ○○Siipikastikkeista suosikit ovat buffaloja hot-kastike. ○○Ruokailee mieluiten perheen, ystävien ja muiden läheisten seurassa.

jämäpalat saapuivat Suomeen 1980-luvun lopussa. Siipikulttuuri on keskittynyt Tampereelle, Suomen siipipääkaupunkiin.

Tampereella syödään liki puolet koko maan kanansiivistä.

Hessu on löytänyt mieliravintolansa Kehräsaaresta. ”Vihollisten siipipaikoissa” hän ei ole käynyt vuosiin. Vakioravintolassa on

Hessun mukaan Tampereen paras porukka, tunnelma ja tietenkin ruoka.

Tässä yhdistelmässä tiivistyy siipikulttuurin syvin olemus.

– Tapaamme täällä ystävien kanssa. Juttelemme ja nautimme hyvästä ruoasta emmekä käy siivillä pikaruokatyylisesti.

Yksinäinen ihminen on siipiravintolassa harvinaisuus. Yhdessäolo on onnistuneen illan suola. Hessun siipiporukka on pysynyt kasassa yli kymmenen vuotta. Siivistä nauttivat hänen mukaansa kaiken ikäiset.

– Kummityttömme kävi ensimmäisen kerran kanssamme siivillä ollessaan vain kuuden viikon ikäinen. Siitä lähtien hänkin on ollut mukana melko säännöllisesti.

Hessu tilaa siipensä yleensä eri kastikkeella kuin muut pöytäseuralaiset. Ruokailun aikana tehdään sitten vaihdokkeja. Makealla buffalo-kastikkeella maustettu siipi

vaihtuu esimerkiksi tuliseen mokkulaan, eli koipipalaan.

Siivet eivät Hessun mukaan ole yksipuolista ruokaa, sillä makuyhdistelmiä on lukemattomia.

Herkullisuus ei ole siipien ainoa hyvä ominaisuus. Niillä on myös yllättäviä terveysvaikutuksia.

– Orastava flunssa poistuu tulisella kastikkeella, kun hengitystiet aukeavat, Hessu kertoo.

Hessu on kantapaikkansa pitkäaikaisin vip-asiakas. Omistaja ja henkilökunta ovat hänen ystäviään. Kun siivet on nautittu, hän pyytää laskua. Tarjoilija ei suostu antamaan sitä.

Keltanokkien täytyy maksaa ruokailustaan. Tampereen uskollisimman siipifanin ei aina tarvitse.

Saara Kokko

ajassa kartalla luotain näkymä media elämykset huvit 31

Päivähyppyjen pyörteissä VIIHDE Pakkahuoneen päivähypyt ovat tanssittaneet Tampereella jo

parinkymmenen vuoden ajan.

Kello lyö tasan yksi, ja valssin tahdit täyttävät Pakkahuoneen. Tanssilattia täyttyy hetkessä innokkaasta tanssikansasta.

Ihmisiä valuu ovesta sisään vielä yhden jälkeenkin, vaikka suurin osa tanssijoista on saapunut paikalle jo hyvissä ajoin – yhtäkään tanssia ei haluta heittää hukkaan.

Tampereen kulttuuritoimi polkaisi Tampereen päivähypyt käyntiin 90-luvun alussa. Päivähyppyjen tahtiin on tanssahdeltu siitä lähtien joka tiista. Pakkahuoneelle saapuu tanssijoita joka viikko lähes neljäsataa. Päivähyppyjen isäntä Hannes Anttila kertoo, että päivähyppyjen suosio on ollut suuri koko niiden kaksikymmenvuotisen uran ajan.

Näin koin

Päivi Tohmo

paivi.tohmo@uta.fi

Miehiä tansseihin kaivattaisi enemmän, sillä osa naisista joutuu odottelemaan pyörittäjää joskus parinkin kappaleen ajan.

Hypyille saapuneen Anjan mielestä on hyvä, että tansseissa saa välillä istahtaakin.

– Ei sitä koko kolmea tuntia jaksaisi alusta loppuun asti tanssia.

Sosiaaliset suhteet ja hyvä musiikki nousevat päivähyppyjen tärkeimmiksi asioiksi, mutta tanssikansa pitää tärkeänä myös sitä, että tanssiessa pääsee liikkumaan. Päivähypyt ovat kehon ja mielen virkistystä.

Timo ja Helmi Salonen ovat käyneet päivähypyissä joka viikko jo kahdenkymmenen vuoden ajan. Pariskunta on saanut

tanssi-innon tarttumaan myös tuttavapiiriin, ja rohkaisee myös tanssitaidottomia mukaan tanssimaan.

– Kaikki vaan mahdollisimman nopeasti tanssimaan! Tanssilattialla oppii nopeasti tanssinaskeleet.

Saloset toivoisivat nuoria mukaan päivätansseihin, mutta uskovat, että lavoilla soitettava vanhahtava musiikki ei innosta nuoria mukaan vakiotanssien maailmaan.

Vaikka päivähyppyjen väki on vanhempaa, se ei menoa haittaa. Valssin viimeisten tahtien loputtua osa tanssijoista vaihtaa paria, ja uudet rytmit täyttävät jälleen koko salin.

Paula Nykänen

Jyrki Sukula ei ole Suomen Gordon Ramsay.

Maailmalla menestynyt, ilkeydestään tunnettu huippukokki, joka omistaa lukuisia kolmen Michelin-tähden ravintoloita, on julkaissut liudan kirjoja ja tehnyt useita tv-ohjelmia.

HK Ruokatalon luovana johtajana työskennellyt, hyvänä jätkänä ja mukavana miehenä pidetty suomalainen tv-kokki, jonka uran huippuhetkiä oli Kokkisota 90-luvulla ja joka on kehittänyt oman einesruokasarjan.

Mitä näillä miehillä on yhteistä? Ei mitään – paitsi tv-ohjelmaformaatti.

Tosin Gordon Ramsay tekee ohjelmaa nimeltä Kurjat kuppilat, kun taas Jyrki Sukulan version nimi on paljon positiivisempi Kuppilat kuntoon, Jyrki Sukula!

Kurjat kuppilat -ohjelman idea on se, että Ramsay menee huonoon ravintolaan, jossa hän haukkuu kaikki pystyyn. Sitten hän tekee taikatempun, jolla paikasta tulee tasokas ja menestyvä. Näin tapahtuu aina siitä huolimatta, että henkilökunta on osaamatonta, riitelee keskenään eikä halua noudattaa Ramsayn ohjeita, vaikka firma on kaatumassa käsiin. Ohjelma on dramaattinen ja viihdyttävä, ja Ramsayn käsiin joutuneita ravintoloitsijoita käy sääliksi.

Kuppilat kuntoon -ohjelmassa Sukula menee keskivertoon suomalaisravintolaan, jossa hän moittii kyllä ruokaa, mutta ei kovin painokkaasti. Sen jälkeen hän yrittää tehdä ruualle ja paikalle jotakin, jotta taantuman kourissa kärvistelevään paikkaan saataisiin edes pari asiakasta. Ohjelma on tylsä ja ennalta-arvattava, ja Sukulaa käy sääliksi: suomalaisten ajatus ravintolaruuastahan on hampurilainen ABC:ltä.

Leidijoukko odottaa tanssittajia Pakkahuoneen Päivähypyissä tiistaina 13.11.2012.

Ella Kiviniemi

Muistilista 15.11.−20.11.2012: Tanssiviikko

15. 16. 17. 18. 19. 20. 21.

Torstai

Perjantai

Lauantai

Sunnuntai

Maanantai

Tiistai

Keskiviikko

Iloiset lavatanssit

Kreisibailausta

Legendat lavalla

Liikettä lantioihin

Aamutanssit

Suositut päivähypyt

Tanssi kuin elokuvissa

Tampereen Seurahuoneella nautitaan aidosta lavatanssitunnelmasta Jari Grek & HuviOrkesterin tahtiin.

Säde-kiertue hellii konemusiikin ystäviä, jotka pääsevät joramaan nimekkäiden tiskijukkien tahtiin.

Jos ikivihreät iskelmät saavat tanssijalan vipattamaan, Finnhits 2012 -kiertue on oikea paikka.

Joka sunnuntainen Zumba-tunti nostaa hien pintaan ja laittaa vipinää raajoihin.

Tanssillinen liikuntatunti ei vaadi aiempaa kokemusta. Tunnissa yhdistyy luovuus ja kehonhallinta.

Kaupungin aktiivisimmat valssaajat kokoontuvat viikoittain Pakkahuoneelle.

Rentoudu ja antaudu tanssin vietäväksi. Step Up 3D-elokuva tarjoaa vauhdikasta menoa Miamin kaduilla.

10 euroa

10/13 euroa

39 euroa

6 euroa

4 euroa

18 euroa

8–12 euroa

Seurahuone, tanssikurssi kello 20–21 ja orkesteri kello 21.

Senssi Tampere, kello 22–04

Ideaparkin keskusaukio, kello 21

Annalan koulu, kello 18.15–19.15

Taiteen ja hyvinvoinnin tila Amelie, kello 7.30– 8.15.

Tullikamarin Pakkahuone, kello 13–15.45

Finnkino Plevna, kello 12.30 ja 19.45.

Suomesta olisi varmasti löytynyt kiinnostavampiakin keulakuvia ravintolaohjelmalle. Jos lähdetään liikkeelle laaturuuasta, hyvä valinta olisi ollut Hans Välimäki, jonka Chez Dominiquella on sentään pari tähtöstä tunnustuksenaan. Joku Sokkokokin tyypeistäkin olisi Sukulaa särmikkäämpi, tai olisihan tuotantoyhtiö voinut lainata Amerikoista puolisuomalaisen Stefan Richterin.

Ykkössuosikkini olisi ollut Tomi Björck. Häntä voi ainakin Suomen mittakaavassa nimittää huippukokiksi, hänellä on Michelin-tähtiä, keittokirja sekä oma tv-ohjelma, ja hän on tuomaroinut Master Chefiä onnistuneen kärkevästi. Eikä se haittaa, ettei hän ole yhtä ilkeä kuin Ramsay, koska hän sentään näyttää tosi hyvältä telkkarissa.

Tämän lehden etusivulla on kaikkien lukuvuonna 2012–2013 julkaistujen lehtien etusivut. Alla kaikki takasivut.

Takasivullaan Utain on jo useana vuonna julkaissut kuvajournalismin toisen vuoden opiskelijoiden harjoitustöinään ideoimia ja toteuttamia julisteita.

Lähtökohta on ollut aiheeltaan rajoittamaton kantaaottava juliste.