Issuu on Google+

4/2013

ajassa 2

kartalla 4

luotain 6

näkymä 8

media 12

elämykset 14

huvit 15

Melkein kuin elävä Muistisairaat hellivät robottihyljettä. Sille voi kertoa asioita, joita ihmiset eivät ymmärrä. Näkymä s.8

Asunnoton tarvitsee itsenäisyyttä s. 6

Pahakin tupakka palaa s. 3

Kikkeriä ei kisata kännissä s. 14


2 ajassa kartalla luotain näkymä media elämykset huvit

31.1.2013

Nuoret vähättelevät rikosten vakavuutta AVAUS

Maria Karuvuori

maria.karuvuori@uta.fi

Suomessa tarvitaan lisää keskustelua miehittämättömien lentokoneiden käytön eettisyydestä. Sodankäynnin luonne muuttuu

dramaattisesti. Koneet ottavat ihmisten paikan taistelukentillä. Sotateknologia kehittyy niin huimaa vauhtia, ettei kansainvälinen lainsäädäntö eikä julkinen keskustelu pysy perässä. Suomen puolustusvoimat havittelee yhä enemmän miehittämättömiä lennokkeja, joita ohjataan maasta käsin. Emme ole yksin. Itseään kunnioittavat sotavoimat haluavat päivittää kalustoaan automatisoituun suuntaan. USA:n salaperäiset lennokki-iskut koettelevat kansainvälistä oikeutta. Terrorismin vastaisen sodan nimissä on tapettu lennokeilla noin 3000 ihmistä. Suurin osa on terroristeiksi epäiltyjä, mutta mukaan mahtuu myös siviilejä. Tästä kertoo muun muassa Josh Begleyn Twitter-tili @dronestream, joka listaa USAn raportoituja lennokkiiskuja kaikkien nähtäville. Lennokkeja puolustetaan sillä, että niillä voidaan iskeä terroristeja vastaan. Kauko-ohjattu täsmäisku ei juuri eroa teloituksesta ilman oikeudenkäyntiä. Miehittämättömien lentokoneiden etuna on se, että ne voidaan lähettää vaarallisiin tilanteisiin ilman riskiä ihmishenkien menetyksestä. Asian kääntöpuoli on se, että kynnys lähteä mukaan sotilasoperaatiohin madaltuu. Suomi on sitoutunut Ottawan miinankieltosopimukseen, ja meille halutaan lennokkeja korvaamaan käytöstä poistuvia jalkaväkimiinoja. Miinat on tuomittu epäeettisiksi, mutta lennokit tuovat mukanaan uusia hankalia kysymyksiä. Miehittämätömästä sotateknologiasta olisi meilläkin syytä keskustella enemmän.

RIKOLLISUUS Poliisin

mukaan pienenkin rikoksen ilmoittamisella on merkitystä. Eilen julkaistun sisäministeriön teet-

tämän tutkimuksen mukaan rikosilmoitus jää usein tekemättä etenkin alle 25-vuotiailta. Tampereella asuva Vera Veiskola, 24, ei ilmoittanut poliisille, kun hänen laukkunsa varastettiin kolme vuotta sitten. Veiskola oli tanssimassa baarissa ystäviensä kanssa, ja laukku napattiin lattialta. Hän ei tehnyt rikosilmoitusta, koska ajatteli, että poliisilla on parempaakin tekemistä.

– Tuntui typerältä, koska olin itse jättänyt laukun vartioimatta. Ajattelin, ettei se ole mikään oikea rikos. Veiskolan perustelut ovat nuorille tyypillisiä. Tutkimuksen mukaan nuorten yleisin syy jättää rikosilmoitus tekemättä on se, että he eivät usko rikoksen olevan kyllin vakava. Sen lisäksi he pitävät usein rikosta omana asianaan eivätkä usko, että poliisi voi ratkaista tapauksen. Pirkanmaan poliisilaitoksen rikosylikomisario Ilkka Laasanen ei pidä syitä perusteltuina. Hänen mielestään kansalaisen tehtävä ei ole arvioida rikoksen vakavuutta. – Vaikka uhrista rikos tuntuu pieneltä, taustalla voi olla useiden rikosten sarja. Yhden tapauksen selvittäminen voi ratkaista koko vyyhdin.

Laasasen mukaan poliisin velvollisuus on tutkia kaikki rikosepäilyt. Rikosylikomisario korostaa, että rikoksen ilmoittamatta jättäminen on edesvastuutonta. – Voi olla, etteivät nuoret aina tunne vastuuta yhteisistä asioista yhtä paljon kuin vanhemmat ikäluokat. Sisäministeriön neuvotteleva virkamies Esa Käyhkö ei usko, että kyse on välinpitämättömyydestä. – Nuorilla ei aina ole rohkeutta ottaa poliisin yhteyttä, koska he eivät tunne tarpeeksi poliisin toimintaa. Tutkimuksen mukaan alle 25-vuotiaat joutuivat keskimääräistä enemmän varkauksien ja seksuaalisen väkivallan uhriksi vuonna 2012. Ilana Pantzar Roosa Murto

Mira Aaltonen

Kun Vera Veiskolan laukku varastettiin, hän ei soittanut poliisille vaan löytötavaratoimistoon.

⋆⋆UUTISPUTKI Tampereen yliopiston toimittajakoulutuksen viikkolehti http://utain.uta.fi ISSN 1459-6741 (painettu) ISSN 1459-675X (verkkolehti) Ilmestyy kerran viikossa torstaisin. Yhteystiedot: Utain, 33014 Tampereen yliopisto Puhelin: (03) 3551 7349 Sähköposti: utain@uta.fi Julkaisija: Viestinnän, median ja teatterin yksikkö, Tampereen yliopisto Painopaikka: Tampereen yliopisto, harjoitustoimitus Päätoimittaja (vs.): Ari Heinonen Ohjaavat opettajat: Maarit Jaakkola (1. toimituspäällikkö) Paula Sallinen (2. toimituspäällikkö) Sakari Viista (kuvatoimituksen vastaava) Teemu Helenius (taittovastaava)

Katso kaikki tekijät verkosta: http://utain.uta.fi/toimitus

Tampereen kampaajat peittoavat turkulaiset tunnollisuudessa

Tuoksuyliherkkyys jää tunnistamatta

Tamperelaiset kampaajat noudattavat hiustenvärjäyksen suosituksia paremmin kuin turkulaiset kollegansa. Alle 16-vuotiaiden hiuksia ei saa värjätä ilman huoltajien lupaa. Ohjeistuksen ovat antaneet Turvallisuus- ja kemikaalivirasto Tukes ja Teknokemian Yhdistys EU:n lainsäädännön pohjalta. Syy suositukseen on värjäyksen mahdollisesti aiheuttama allerginen reaktio. Tampereella kahdeksan kampaamoa 15:stä kertoo vaativansa huoltajan suostumuksen värjäykseen. Kolme kampaamoa kieltäytyy värjäämästä alle 16-vuotiaiden hiuksia ollenkaan. Turun Sanomat selvitti keskiviikkona, että 15:stä turkulaisesta kampaamosta seitsemän ei vaadi huoltajien suostumusta. Tampereella vastaava luku on neljä. Kampaajalla on lopullinen vastuu palvelun turvallisuudesta, eikä hänellä ole velvollisuutta tehdä värjäystä.

Moni suomalainen sairastaa tuoksuyliherkkyyttä tietämättään. Tuoksuyliherkkyyttä ei ole tautiluokituksessa, joten oireilevien määrä on arvoitus. Allergia- ja astmaliiton allergianeuvoja Anne Vuorenmaa arvioi, että tuoksuyliherkkyys on lisääntynyt. Vuorenmaan mukaan ihmiset osaavat yhä paremmin tunnistaa tuoksuyliherkkyyden. Oireita ovat esimerkiksi päänsärky ja nenän tukkoisuus. Jopa hien ja painomusteen haju aiheuttavat oireita. Kaikkia tapauksia ei silti tunnisteta. – Lääkäri voi diagnosoida tuoksuyliherkkyyden migreeniksi. Ihotautien erikoislääkäri Matti Hannuksela toteaa Duodecimin artikkelissaan herkkyysoireiden olevan yleisiä. Niistä kärsii eri tutkimusten mukaan 1 w040 prosenttia väestöstä. Tuoksuyliherkkyyden lisäksi mukaan luetaan kaikki ympäristöyliherkkyydet, kuten sähköyliherkkyys.

– En värjäisi, vaikka saisin vanhempien suostumuksen. Jos lapsi saa värjäyksestä allergisen reaktion, sairaalakulut tulevat minun maksettavakseni, kampaaja Nina Ahlqvist sanoo. Minna Kihlakaski puolestaan ei vaadi erillistä suostumusta, jos nuori on saanut rahan kampaajakäyntiin vanhemmiltaan. – Parempi hiukset on kampaamossa värjätä kuin kotona. Itse värjäämällä saattaa pilata tukan ja päänahankin, Kihlakaski kertoo. Haitallisten hiusvärien pakkauksiin on viime marraskuusta lähtien laitettu varoitusmerkki. Sillä ilmaistaan, että tuotetta ei ole tarkoitettu alle 16-vuotiaille. – Voi olla, että tieto suosituksista ei ole vielä saavuttanut kaikkia. Tämä on sen verran uusi asia, kertoo Teknokemian Yhdistyksen toimitusjohtaja Sari Karjomaa. Iiro Myllymäki

Maija Knuuttila


ajassa kartalla luotain näkymä media elämykset huvit 3

Makukielto ei vakuuta nuoria

utain.uta.fi

TUPAKOINTI Esitys tupakkatuotteiden makuaineiden kieltämisestä jakaa mielipiteet. Mira Aaltonen

Mikä?

Tupakointirajoitusten kehitys Suomessa ○○1977: Ensimmäinen tupakkalaki. Tupakkatuotteisiin tulee varoitus tupakoinnin vaarallisuudesta ja myynti alle 16-vuotiaille kielletään. ○○1978: Tupakkatuotteiden mainonta kielletään. ○○1994: Tupakkalakiuudistus. Työpaikkatupakointia rajoitetaan, epäsuora mainonta kielletään ja ostoikäraja nostetaan 18 vuoteen. ○○2007: Ravintoloista tehdään savuttomia, osalle myönnetään siirtymäaika. ○○2010: Tupakkalakiuudistus. Tavoitteena tehdä Suomesta kokonaan savuton vuoteen 2040 mennessä. ○○2012: Tupakkatuotteiden esilläpito myyntipisteissä kielletään.

Euroopan unionin tupakkadirektiiviin esitetään muutosta, joka kieltää tupakan makuaineet. Kieltoa perustellaan sillä, että makuaineet edistävät tupakoinnin aloittamista ja lisäävät riippuvuutta. Tampereen yhteiskoulun lukion opiskelijat Heidi Sirviö, 19, ja Anna Orslahti, 18, eivät usko, että menthol-tupakan kieltäminen vähentää nuorten tupakointia. Makuaineita sisältävät tupakat ovat nuorten suosiossa. Orslahti tuntee useita tupa-

koitsijoita, jotka eivät suostu polttamaan mitään muuta kuin menthol-tupakkaa. – Jos kielto astuisi voimaan, mentholin makuun tottuneet tupakoitsijat saattaisivat siirtyä johonkin muuhun tupakkaan, Orslahti sanoo. Sirviön ja Orslahden mukaan hinnoittelulla on pakkokeinoja suurempi vaikutus nuorten tupakointiin. – Hintojen nousu hillitsee mielestäni nuorten tupakointia kaikkein eniten, Sirviö kertoo.

Sosiaali- ja terveysministeriön

Meri Paavola puolestaan uskoo, että makuaineiden kieltäminen vähentää tupakointia. Paavolan mukaan Suomessa poltetaan poikkeuksellisen paljon menthol-savukkeita, ja makuaineet vetoavat erityisesti nuoriin. – Totta kai aloittaminen on houkuttelevaa, jos tupakka maistuu hyvältä. Orslahden mielestä tupakoinnin aloittamiseen vaikuttaa eniten se, jos vanhemmat tai kaverit polttavat. Sirviön mukaan tupa-

kan maulla ei ole väliä. – Nuoret polttavat sitä tupakkaa, mitä on saatavilla. Esitys makuaineiden kieltämisestä etenee seuraavaksi EU:n neuvoston ja parlamentin käsittelyyn. Jos direktiivi hyväksytään, jäsenmailla on puolitoista vuotta aikaa muuttaa omaa tupakkalakiaan. Saara Kokko Tuomas MacGilleon

⋆ ⋆NÄIN lehti TEHTIIN

Kirjat täyttivät ostoskorit

Metsän tarina uhkaa Sinkut ja perheelliset Uusia tekemisen päättyä hakkuisiin riitelevät lomista tapoja

Kirjakauppaliiton myyntitilastojen mukaan viime vuoden kaunokirjamyynti nousi ennätyslukuihin. Ulla-Lena Lundbergin ja Sofi Oksasen kirjoja myytiin yli 100 000 kappaletta. Kaikkiaan kaunokirjamyynti kasvoi neljä prosenttia edellisvuodesta. Myynti notkahti vuonna 2010, mutta on sen jälkeen ollut kasvussa. Kirjakauppojen tulevaisuus näyttää Kirjakauppaliiton toimitusjohtaja Katriina Jaakkolan mukaan erinomaiselta. – Ainoa ongelma ovat pienet paikkakunnat, joissa asiakkaita ei riitä. E-kirjoista puhutaan paljon, mutta kysyntä on pientä. Jaakkolan mukaan kaunokirjojen tulevaisuus ei ole kuitenkaan vain Lundbergin ja Oksasen varassa. – Tulevaisuuden toivoja ovat esimerkiksi Juha Itkonen ja Miika Nousiainen, joiden uskon jatkossa myyvän entistä enemmän.

Dokumenttielokuva Metsän tarinan kuvauspaikoille Punkaharjulle on suunniteltu metsän hakkuita. Käsiteltävät alueet on Luonto-Liiton mukaan merkitty maastoon leimikkonauhoilla. Useat luontojärjestöt ovat esittäneet aluetta suojeltavaksi, sillä Haarikkojärven ympäristö on luonnon monimuotoisuuden kannalta valtakunnallisesti arvokas. – Olemme tehneet Haarikkojärven lähistölle hakkuusuunnitelman. Käsiteltävä alue ulottuu puoli hehtaaria suojeltavaksi esitetyn alueen puolelle. Hakkuita ei kuitenkaan olla heti aloittamassa, kertoo alueet omistavan UPM:n ympäristöpäällikkö Sami Oksa. Metsän tarina -elokuvan on nähnyt 36 000 katsojaa. Dokumentti kertoo aarniometsästä ja sen elämästä.

Mirkka Aarti

Hanna Kaisa Hellsten

Perheelliset työntekijät saavat usein päättää ennen sinkkuja loma-ajoistaan. Sosiaali- ja terveysalan ammattijärjestön Tehy:n Tampereen pääluottamusmies Esa Kanerva sovittelee riitoja viikoittain. – Pystyn vain keskustelemaan asiasta työnantajan kanssa ja korostamaan työntekijän mielipiteen kuuntelemista. Kanerva muistuttaa, että työntekijällä ei ole subjektiivista oikeutta päättää lomaajastaan, vaan loma on pidettävä työnantajan osoittamalla ajalla. Etenkin naisvaltaisilla aloilla yksinasuvien on tyydyttävä perheellisiltä ylijääviin loma-aikoihin. SAK:n viestintäpäällikkö Jaana Pohja sanoo, että riitatilanteissa kannattaa ensin yrittää keskustella oman esimiehen kanssa. – Esimiehen tehtävä on kierrättää ideaaliloma-aikoja sinkuilla ja perheellisillä. Hanna Laukkanen

Älypuhelin on toimittajalle kätevä työkalu. Kaikkeen se ei tosin sovi: esimerkiksi pitkän tekstin kirjoittaminen on hidasta ja hankalaa. Tiedonhankinnassa puhelin hurmaa nopeudellaan ja kätevyydellään. Sen tehokas käyttö vaatii opettelua ja hermoja. Juttuprojektissamme olemme rikkoneet perinteisiä lehdenteon tapoja. Olemme tehneet YouTube-journalismia ja Twitterhavainnointia. Kuvat, videot ja tekstit on tehty älypuhelimella. Ryhmän yhteistyö on ollut palkitsevaa. Olemme esimerkiksi kirjoittaneet juttuja yhdessä verkkopalvelun avulla ja ideoineet paljolti Facebookin kautta. Tämäkin teksti on kirjoitettu puhelimella. Juttu siitä, miten isoveli valvoo vuonna 2013, löytyy Utaimen verkkosivuilta. Annabella Kiviniemi Jenna Keto-Tokoi Päivi Tohmo


4 ajassa kartalla luotain näkymä media elämykset huvit

Lisäaikaa luokkahuoneessa KOULU Sonja Jarmas käy Linnainmaan koulun

kahdeksatta luokkaa – toista kertaa. Tällä kertaa koulunkäynti tuntuu hyvältä. Jarmaksen ensimmäinen kasiluokka alkoi hyvin, mutta keväällä alkoi tulla nelosvaroituksia. Nelosvaroitukset ennakoivat kevättodistukseen hylättyjä arvosanoja ja hylätyt arvosanat luokalle jäämistä. Koulu järjesti avuksi tukiopetusta ja uusintakokeita, mutta Jarmas ei jaksanut keskittyä koulunkäyntiin. Varsinkin matematiikka on aina tuottanut hänelle ongelmia, eivätkä kiusaajat, poissaolot ja päihteet ainakaan auttaneet asiaa. Linnainmaan koulun apulaisrehtori

Virva-Leena Masar kertoo, että luokan kertaaminen on aina viimeinen vaihtoehto, jota ennen on kokeiltu kaikki mahdolliset tukimuodot. Luokalle jäämisen sijaan kouluissa puhutaan nykyään luokan kertaamisesta, jolla on myönteisempi kaiku. Neloset todistuksessa eivät automaattisesti johda luokan kertaamiseen, vaan oppilas voi näyttää osaamisensa erikseen järjestettävissä kokeissa. Toisaalta luokalleen voi jäädä ilman hylättyjäkin, jos oppilas, huoltajat ja opettajat pitävät sitä tarpeellisena.

Aloite luokan kertaamiseksi tulee Masarin mukaan usein oppilaan kotoa. Toisinaan oppilasta auttaa parhaiten luokan kertaamisen tuoma lisäaika. Jarmasta ei huvittanut mennä kesäkouluun, ja yhdeksäs luokka vaikutti vaikealta. Hän halusi kerrata kahdeksannen. Kaverit naljailivat vähän, mutta sekä vanhemmat että opettajat pitivät ajatusta hyvänä. Jarmas aloitti toisen kasiluokan tavallisessa ryhmässä, mutta pääsi sitten erityisluokalle. Heti erityisluokalla aloitettuaan hän läpäisi pitkästä aikaa matematiikan kokeen. – Nyt tuntuu siltä, että olen oikeasti hyvä jossain. Luokan kertaaminen ja erityisluokka ovat auttaneet Jarmasta paljon. Sen sijaan pitkä

tukiopetus, kuraattorin kanssa keskustelu ja muu koulun tarjoama apu tuntuivat kuitenkin riittämättömiltä. Jarmas uskoo, että luokalle jäämisen olisi voinut estää. – Ihan varmasti olisin nyt tavallisella ysiluokalla, jos joku olisi huomannut pahan oloni aiemmin, hän sanoo. Luokan kertaaminen tarkoittaa Jarmaksen mielestä sitä, että hän on tarpeeksi kypsä ajattelemaan päättötodistustaan ja peruskoulun jälkeistä aikaa. – Ei tämä ole mikään häpeä, Jarmas sanoo. Virva-Leena Masar on samaa mieltä: kyseessä ei ole rangaistus vaan tapa auttaa. Viivi Koivu


ajassa kartalla luotain näkymä media elämykset huvit 5

Mira Aaltonen

MITÄ?

Luokan kertaaminen ○○Perusopetusasetuksen mukaan oppilas voidaan jättää luokalle, jos hän ei koulutyön aikana tai erillisessä kokeessa ole suorittanut luokkaansa hyväksytysti. ○○Ennen luokalle jättämistä oppilas saa yleistä, tehostettua ja erityistä tukea. Hylätyt arvosanat voi myös muuttaa hyväksytyiksi esimerkiksi kesäkoulussa. ○○Yleensä tukitoimet auttavat, eikä oppilaan tarvitse jäädä luokalleen. ○○Luokkia kerrataan tyypillisesti ala- ja yläkoulun ensimmäisillä luokilla.

Sonja Jarmas halusi itse käydä kahdeksannen luokan toiseen kertaan. Nyt hän saa kokeista kiitettäviä entisten hylättyjen sijaan.

Mira Aaltonen

Bloggaaja lain rajamailla MAINOSTAMINEN Maiju saa 12,5 euron tuntipalkkaa kahden

blogin pitämisestä. Ehtona on, että hän ujuttaa blogeihinsa piilomainontaa. – Haluaisin lopettaa työn saman tien, mutta ra-

halle on opiskelijana todella vaikea sanoa ei. Työn eettinen puoli mietityttää minua melkein joka päivä, Maiju kertoo. Maiju on parikymppinen kulttuurialan opiskelija, joka törmäsi puolisen vuotta sitten internetissä mielenkiintoiseen työilmoitukseen. Eräs pienehkö markkinointifirma haki blogikirjoittajaa. Pian Maijulle selvisi, että työnkuvaan kuului piilomainontaa. Blogeissa tulisi vaivihkaa mainostaa tiettyjä tuotteita, joita firma muutenkin markkinoi. Maiju ei halua haastattelussa paljastaa työnantajaansa eikä yrityksiä, joita kyseinen firma mainostaa. – Pomoni uskotteli minulle, että tämä on tosi hyvä juttu ja kaikki tekevät tätä. Ei minulle tullut mieleenkään kyseenalaistaa sitä. Muutaman viikon päästä tajusin, ettei tämä ollutkaan niin hyvä juttu. Maiju huomasi, että blogien piilomarkkinointia kritisoidaan paljon esimerkiksi mediassa. Hän kysyi pomoltaan suoraan, rikkooko kirjoittelu lakia. Selvää vastausta hän ei saanut. Kuluttajansuojalain mukaan mainos pitää tunnistaa selvästi mainokseksi. – Tällä hetkellä vedotaan siihen, että laki ei ulotu nettiin. Kyllä sen pitäisi ulottua, Maiju sanoo. Maiju tekee töitä kymmenen tuntia viikossa. Tällä hetkellä hän päivittää kahta blogia. Työhön kuuluu myös muita kirjoitushommia, kuten tiedotteiden laatimista. Maiju tienaa 12,5 euron tuntipalkkaa. – En koe ansainneeni sitä rahaa. En tiedä, edistävätkö blogini tuotteiden myyntiä. Välillä työnteko tuntuu todella turhalta, Maiju sanoo. Maijua ei ole ohjeistettu siitä, kuinka usein hänen pitää harjoittaa blogeissaan piilomainontaa. Oikeastaan häntä ei ohjeisteta työhönsä mitenkään. – Tässä on vähän sellainen ”tee mitä tykkäät ja me maksetaan sulle” -meininki. Maiju on päättänyt tehdä varsinaisia mainontapäivityksiä melko harvoin. Hänen mukaansa markkinointikirjoitukset ovat tunnistettavissa markkinoinniksi,

mutta hän ei kerro, että hänelle maksetaan siitä. Mainonta ujuttautuu muun bloggaamisen sekaan. – En usko, että blogejani voidaan epäillä piilomainonnaksi. Olen naamioinut ne aika hyvin pelkiksi höpinäblogeiksi, Maiju kertoo. Maiju ei koe työtään valehteluksi.

– Mainostamani tuotteet ovat mielestäni oikeasti hyviä. En jaksaisi tehdä tätä työtä, jos joutuisin jatkuvasti valehtelemaan. Ei tämä mainostamisen tapa kuitenkaan ole hyvän tavan mukainen, Maiju sanoo. Maijun mielestä työssä on myös hyviä puolia. Blogissa hän voi puida ajatuksiaan ja synnyttää keskustelua itselleen tärkeistä asioista. Hän haluaa kirjoituksillaan herättää ihmisiä kyseenalaistamaan arkista käyttäytymistä. – En pitäisi blogia, jos minulle ei maksettaisi siitä. Iiro Myllymäki

Haastateltavan nimi on muutettu.

MITÄ?

Blogeilla ei ole ohjeita ○○Bloggaajille ei ole omia ohjeita mainonnan säännöistä. ○○Kilpailu- ja kuluttajavirasto on laatimassa piilomainontalinjauksia. ○○Piilomainonta on kielletty kuluttajansuojalaissa. Sen mukaan markkinoinnista on käytävä ilmi sen kaupallinen tarkoitus.


6 ajassa kartalla luotain näkymä media elämykset huvit

Vapaaherra ei kaipaa asuntolaan Asunnottomuus Tampereella kiistellään

kodittomien määrästä.

Kolme vuotta asunnottomana ollut Mara ei edes halua asuntoa juuri nyt. – Alan hakea kämppää vasta lokakuussa, sillä olen lähdössä kesäksi talkoohommiin Pohjois-Karjalaan. Mara ei halua kertoa, missä hän tarkalleen ottaen asuu. Hän on telttaillut samassa paikassa viisi kuukautta. Naapurit eivät häiritse häntä, eikä hän muita. Kun ei asu keskikaupungilla, poliisistakaan ei ole harmia. – Kerran on pyydetty siirtymään, ja muuttoon annettiin pari päivää aikaa. Maraa alkaa palella vasta pahimmilla pakkasilla. – Hyvä makuupussi on tärkeä, oma pussini kestää jopa 30 asteen pakkasta. Työttömän ja asunnottoman elämä on omalla tavallaan vapauttavaa. Kelloa ei tarvitse katsoa, ja kesäisin voi nukkua Pyynikin rannalla. Ruoka valmistuu retkikeittimessä. Oma asunto tuntuu mahdolliselta ajatukselta myöhemmin tulevaisuudessa. – Sellainen ihan tavallinen kämppä.

Mara on yksi Tampereen 64 pitkäaikaisasunnottomasta. Vielä vuonna 2008 pitkäaikaisasunnottomia oli 214. Yhteensä kaikkia asunnottomia on tällä hetkellä 322 henkilöä. Luvut ovat peräisin Tampereen kaupungin asuntotoimen tekemistä selvityksistä, joista tuorein tehtiin viime marraskuussa. Muualta kuuluu huonompia uutisia. Asunnottomia ja syrjäytyneitä palvelevan tamperelaisen päiväkeskuksen Mustan lampaan kävijämäärät ovat kasvaneet vuodessa neljänneksellä. Seurakunnan ylläpitämän keskuksen asiakaskortistossa on 90 asunnotonta. Se on enemmän kuin kaupungin tilastoissa. Eroa selittää se, että kaupungin mittaus tehtiin yhden päivän aikana. Vuosittain Mustassa lampaassa käy noin 24 000 asiakasta. Mustan lampaan diakoni Salme Asunen kertoo, että osa pitkäaikaisasunnottomista on ollut tavallisia työssä käyviä perheenisiä.


ajassa kartalla luotain näkymä media elämykset huvit 7

Mira Aaltonen

Teltassa asuva Mara on 63 vuotta ja odottaa pääsyä eläkkeelle. Kesän hän viettää metsänraivaustalkoissa ja toivoo ehtivänsä myös kalaan.

Lepakosta tuli uusi liito-orava ELÄINSuojelu Jos vintillä majailee

Hyvä makuupussi on tärkeä, oma pussini kestää jopa 30 asteen pakkasta. Mara, asunnoton

Mira Aaltonen

Mustassa lampaassa voi käydä suihkussa, lukea lehdet, käyttää nettiä ja ladata kännykän. Keskus välittää myös ruokalahjoituksia. Pelkästään jouluna niitä jaettiin noin 600 tarvitsijalle.

lepakkoyhdyskunta, ei rakennusta saa purkaa ilman poikkeuslupaa. Suurin Suomessa käyty lepakkokiista päättyi viime perjantaina korkeimmassa hallinto-oikeudessa. Kaarinan kaupunki haki poikkeuslupaa lepakkojen asuttaman autiotalon purkamiselle ensimmäistä kertaa vuonna 2010. Kaupunki perusteli hakemustaan asuntopulalla. Kaupungin keskustassa sijaitsevan lepakkotalon tilalle oli jo aiemmin kaavoitettu kerrostalo. KHO ei pitänyt kaupungin perusteluita riittävinä, sillä Kaarinan lepakkotalossa asustaa Turun seudun suurin tunnettu pohjanlepakkojen lisääntymisyhdyskunta. KHO:n mukaan rakennuksen purkaminen ei ole välttämätöntä, sillä rakennukseen voitaisiin perustaa esimerkiksi luonnosta ja ympäristöstä kertova informaatiopiste.

kuten yleinen turvallisuus tai kansanterveys. Jos kyse on vain muutamasta lepakosta, lajin suojelu ei kärsi. Päätökset tehdään aina tapauskohtaisesti, eivätkä ne perustu pelkkään lepakoiden määrään. KHO:n ennakkopäätös tarkoittaa, että lepakoilla on vastaava asema kuin liito-oravalla. Luonnonsuojelulaki ja EU-direktiivi suojelevat kaikkia Suomessa esiintyviä lepakkolajeja samalla tavalla kuin liito-oravaa: niiden lisääntymis- ja levähdyspaikkoja ei saa hävittää.

KHO teki ennakkopäätöksen, jonka mukaan lepakkotaloa ei saa purkaa. Päätös voi vaikuttaa rakentamiseen ja kaavoittamiseen myös laajemmin. Tapaus on ensimmäinen, jossa kiista lepakoista on edennyt KHO:een saakka. Lain mukaan poikkeuslupa voidaan myöntää vain kolmen ehdon täyttyessä. – Poikkeusluvan saaminen edellyttää, että muita vaihtoehtoja ei ole, eikä lajin suojelutaso vaarannu, sanoo Pirkamaan ELY-keskuksen luonnonvarayksikön päällikkö Mari Rajala. Lisäksi vaaditaan erittäin pakottava ja yleisen edun kannalta tärkeä syy,

Lepakot

Anne Hirvonen

Mitä? ○○Laki suojelee kaikkia Suomessa esiintyviä lepakkolajeja ja niiden lisääntymis- ja levähdyspaikkoja. ○○Kun uusia alueita kaavoitetaan, on tehtävä lepakkoselvitys. ○○Lepakoita havainnoidaan yliäänimuuntimella, joka muokkaa lepakoiden kaikuluotausäänet ihmiskorvin kuultaviksi. ○○Eri lajit tunnistetaan niiden käyttäytymisen ja kaikuluotausäänten perusteella. ○○Vaikka lepakkoharrastus lisääntyy jatkuvasti, on pätevistä lepakkokartoittajista yhä pulaa.

Korkeasaari

–Myös korkealta voi pudota yhteiskunnan turvaverkon läpi. Asunnottomuus voi olla tilapäistä majailua ystävien tai sukulaisten luona. Edullista asuntoa on hankalaa löytää Tampereelta. Vapaiden markkinoiden vuokraneliöt ovat maan neljänneksi kalleimpia, keskimäärin 11,88 euroa neliöltä Tilastokeskuksen mukaan. Osa asunnottomista muuttaa naapurikuntiin halvempien asumiskustannusten perässä. Jos asunnottomuus kestää kauan, ongelmat alkavat kasautua. Kodittomuus, elämänhallinnan pettäminen, mielenterveysongelmat ja päihderiippuvuus lietsovat toisiaan. Kaikki asunnottomat eivät Salme Asusen mukaan halua muuttaa laitokseen tai valvottuun asuntolaan, sillä he haluavat säilyttää itsenäisyytensä. – Monen asuntolan edellyttämä päih-

teettömyyskään ei kaikilta onnistu. Jos ei pysty ottamaan vastaan tarjottua paikkaa, jää kadulle. Tampereella on siirrytty käyttämään asunto ensin -periaatetta. Siinä asuntopaikkaa ei tarvitse ansaita kuntoutumalla. Päihteiden käyttökään ei ole este oman kodin saamiselle. Tällä tavalla toimii tehostetun asumisen yksikkö Härmälässä. Ympäristöministeriön raportin mukaan pelkästään Härmälän 22 vuokra-asuntoa ovat säästäneet kaupungin rahoja yli 250 000 euroa vuodessa. Säästöt ovat syntyneet lähinnä poliisi- ja terveydenhoitokulujen pienentymisestä. – Osa Härmälän entisistä asukkaista pystyy jo elämään itsenäisesti tavallisessa vuokra-asunnossa, Tampereen kaupungin asuntopoliittinen sihteeri Jarmo Lehtinen sanoo. Hanna Kaisa Hellsten

Pikkulepakko on Tampereella harvinainen vieras. Suomessa esiintyy 11 lepakkolajia, joista viisi elää Tampereella: pohjanlepakko, korvayökkö, vesisiippa, viiksisiippa ja isoviiksisiippa.


8 ajassa kartalla luotain n채kym채 media el채mykset huvit

Ensikosketus


ajassa kartalla luotain näkymä media elämykset huvit 9

Mira Aaltonen, kuvat Veera Paananen, teksti

Vanhukset Hyljerobotti

Lumin tarkoituksena on tuoda dementoituneiden vanhusten muistijäljet pintaan.

Hylje kääntää päätään äänen suuntaan.

”Sillä on pitkät silmäripset, niin kuin friidulla kuuluukin”, Reiska Sivinen sanoo.

Hyljerobotti tuntuu pehmeältä. Sen kosketus rauhoittaa muistisairasta.


10 ajassa kartalla luotain näkymä media elämykset huvit

– Eikö se pure? Lilja Lappalainen kysyy.

Hän saattaa sanoa ääneen sen, mitä moni Vantaan Koivukylän palvelukeskuksen asukas ajattelee. Pöydän ääreen on kokoontunut muutaman hengen ryhmä palvelukeskuksessa asuvia vanhuksia. Koivukylän palvelukeskukseen on saapunut uusi asukas, hyljerobotti Lumi. Robotin ideana on jäljitellä eläinterapiaa. Lumi muistuttaa ulkoisesti tavallista pehmolelua. Hylkeen sisässä on ohjelmisto, jonka ansiosta robotti liikkuu ja ääntelee. Moni asukas ei ole tavannut Lumia vielä lainkaan. Koivukylässä on totuttu eläimiin, sillä työyhteisöön kuuluu hoivakodin johtajan Satu Packalénin sekarotuinen koira. – Osku! Packalén kutsuu. Paikalle ryntää välittömästi innokas vaalea karvaturri. Toisin kuin Lumi, se on ihka elävä lajinsa edustaja. Suurin osa Koivukylän hoivakodin asukkaista kärsii dementiasta. Eläinterapialla on Packalénin mukaan ollut hyviä vaikutuksia nimenomaan muistisairaiden hoidossa. Monella vanhuksella on ollut lapsena ja nuorena kotieläimiä, ja eläin voi virkistää yksittäisiä muistijälkiä. Eläintä voi olla helpompi lähestyä kuin ihmistä. Robotin vahvuus on, että se on hygieeninen eikä aiheuta allergioita.

Reiska Sivinen rohkaisee muita tutustumaan robottiin.

Osku-koira on ollut Lumista mustasukkainen. Nyt se suhtautuu kilpailijaansa rauhallisesti.


ajassa kartalla luotain näkymä media elämykset huvit 11

Moni vuosikausia puhumatta ollut vanhus saattaa löytää sanat eläinterapian ansiosta.

Lumi saa uutta virtaa tutin muotoisesta laturista.

Vanhukset suhtautuvat robottiin eri tavoin. Lappalainen väistelee, kun Reiska Sivinen yrittää usuttaa Lumia tätä päin. – En minä nyt halua, Lappalainen sanoo. Sivinen on yksi palvelutalon hyväkuntoisimmista asukkaista. Mies rakastaa eläimiä. Oskukoiralle hän puhuu kiintyneeseen sävyyn. – Voi kulta pieni, mies toistelee. Sivisen mielestä Oskun läsnäolo tekee hyvää keskuksen asukkaille. – Koiralle voi puhua sellaisia asioita, joita ei ihmiselle kehtaisi, hän sanoo. Osku on lähellä miehen sydäntä. – En minä sinua vaihtaisi. Lupaus voi olla liioittelua. Kun Sivinen saa Lumin syliinsä, hän puhuu sille aivan samalla tavalla kuin koiralle. Mies pitää robottia sylissään kuin vauvaa. He katselevat toisiaan hartaasti. Sekä Sivinen että paikan henkilökunta käyttävät Oskusta sanaa hän. He viittaavat pian myös Lumiin samalla sanalla. Lappalaisen ja Sivisen lisäksi seurueessa on mukana myös hento nainen, joka uskaltaa koskea Lumia pitkän maanittelun jälkeen. – Eikö ole inhimillinen? Sivinen kyselee toisilta jatkuvasti. Asiakkaat koskettelevat Lumia varovasti. Jotkut tyytyvät vain katselemaan puoliksi huvittuneina, puoliksi hämmentyneinä. Lumi alkaa väsyä. Liikkeet ja ääntelyt käyvät harvemmiksi. On aika laittaa robotti lataukseen seuraavaa terapiahetkeä varten.

Sivisen hoivavietti herää, kun hän saa Lumin syliinsä.


12 ajassa kartalla luotain näkymä media elämykset huvit

Pekka Selonen

Äänessä Venla Radio Venla Kokkosesta piti tulla

kilparatsastaja, mutta nyt hän etsii työkseen uutta musiikkia. – Kun punainen valo syttyy studiossa,

ulkopuolinen maailma katoaa mielestä. Jäljellä olen enää minä, mikrofoni ja yksi kuviteltu kuuntelija, kertoo YleX-radiokanavan juontaja Venla Kokkonen. Lähetyksen alkamisessa on taikaa, joka imaisee mukaansa, vaikka päivä olisi alkanut huonosti. Kokkonen juontaa uuteen musiikkiin keskittyvää ohjelmaa. Kahden tunnin juonnot kuulostavat luontevilta, aivan kuin ne syntyisivät itsestään. Totuus on toinen. Juontajan vastuulla on etsiä joka lähetykseen yli 20 soitettavaa kappaletta. Musiikin kuunteleminen ja valitseminen vie suurimman osan radiojuontajan ajasta. Työpöytä on cd-levyjä väärällään, mutta se ei haittaa. – Rakastan musiikkia, mutta en ole musikaalinen. En osaa soittaa tai laulaa, Kokkonen kertoo. Siksi musiikin esitteleminen muille radiossa on hänelle unelmatyö. Lähetysten suunnittelemisen lisäksi radiojuontajan työpäivään kuuluu taustatoimittamista ja haastattelujen tekemistä. Biisilistoja pitää päivittää, ja soitetut kappaleet täytyy raportoida tekijänoikeusjärjestöille. Pienenä Kokkonen halusi ensin olla Keke Rosberg, sitten olympiatason kilparatsastaja. Seuraava haave oli näyttelijän ura. Toisin kävi: Kokkonen alkoi opiskella monimediatoimittajaksi. Radiokurssin jälkeen erikoistumista ei tarvinnut enää pohtia. – Hurahdin ja rakastuin radioon saman tien.

Kuka?

Venla Kokkonen ○○29-vuotias radiotoimittaja. ○○Asuu Helsingissä, kotoisin Lappeenrannasta. ○○Juontaa YleX-radiokanavan Uuden musiikin iltavuoroa, jota voi kuunnella arkisin kello 17–19. ○○Mukana suositussa tositv-sarjassa Iholla. Toisen tuotantokauden jaksoja esitetään Ava-kanavalla maanantaista torstaihin kello 22.

YleX:lle Kokkonen pääsi ensin työharjoitteluun vuonna 2006. Opiskeluaikana työt olivat Helsingissä, mutta koulu Turussa. Opinnot jäivät lopulta kesken, mutta se ei sureta juontajaa, joka on työskennellyt päätoimisesti YleX:llä vuodesta 2008. – Tavoitteeni oli saada unelmieni työpaikka. Nyt minulla on se, joten kaikki on hyvin. Vapaalla Kokkonen käy keikoilla ja viettää aikaa ystävien kanssa. Hän myös harrastaa vesijuoksua ja polkee kuntopyörää, vaikka ei nauti urheilusta. Mieleenpainuvin radiokokemus oli skot-

tilaisen Biffy Clyro -yhtyeen tapaaminen. Haastattelu teki juontajaan niin suuren vaikutuksen, että hän tatuoi yhtyeen logon olkavarteensa. Seuraavalla tapaamiskerralla solisti raapusti logon keskelle nimikirjoituksensa. Kokkonen ikuisti senkin iholleen.

Hanna Laukkanen

Mira Aaltonen

Pelkkä ääni ei enää riitä radiojuontajan työssä. YleX:n verkkosivuilla voi katsoa videokuvaa studiosta. Verkossa kuka tahansa voi kommentoida lähetystä reaaliajassa. Kokkosesta vuorovaikutteisuudessa on hyvät ja huonot puolensa. Parhaimmillaan

kommenteista saa hyvää palautetta ja rakentavaa kritiikkiä. Kasvoton, henkilökohtaisuuksiin menevä huutelu tuntuu ikävältä, vaikka sitä oppii suodattamaan. – En minäkään mene paperipussi päässä kaupan kassalle huutamaan myyjälle. Asiaton palaute on vain pieni varjopuoli. Kokkonen rakastaa musiikkiohjelman tekemistä, eikä suunnitelmissa ole vaihtaa alaa. – Haluan olla radiossa niin kauan kuin nautin siitä. Tuomas MacGilleon

⋆⋆Katukriitikot

MTV3:n Putous-sarja jatkuu neljättä kauttaan. Aku Hirviniemen ja Armi Toivasen turkulaisia ja tamperelaisia parodioivat sketsihahmot ovat valloittaneet yleisönsä. Mitä mieltä olet oman kaupunkisi sketsihahmosta? Onko sketsihahmossa totuudenmukaisia piirteitä?

Jarno Laine, Turku

Tällä kaudella olen seurannut sarjaa ensimmäistä kertaa. Aku Hirviniemen Samppa Linna on hauskin hahmo, vaikka se onkin vedetty yli. Hahmossa on joitakin samoja piirteitä kuin turkulaisissa, kuten Turun murre ja kuivat vitsit. Suurimmalta osin hahmo on kuitenkin ihan parodiaa.

Jukka Romu, Tampere

Armi Toivasen Sanna-Raipe Helminen on paras hahmo, sillä se on niin tamperelainen. Hahmossa on paljon tesomalaisia ja ikurilaisia piirteitä, hahmo on hiljainen ja sisäänpäinkääntynyt. Olen itse asunut viisi vuotta Pispalassa, ja vuosien aikana olen tutustunut näihin piirteisiin.

Mira Aaltonen

Kyllikki Kuutti, Tampere

Sanna-Raipe Helminen on paras hahmo. Hänen puhumansa Tampereen murre on selkeä paikallinen piirre. Monet tamperelaiset jääkiekkofanit ovat juuri tuollaisia hieman jurottavia ja vähäpuheisia tyyppejä. Toivotaan, että Sanna-Raipe voittaa sketsihahmokilpailun. Hanna Laukkanen


ajassa kartalla luotain näkymä media elämykset huvit 13

⋆⋆Mitä ihmettä?

Lapin sanomalehdistä aikakauslehtiä

Mediapeliä

Hanna Laukkanen

Viimeisen uutisen saaminen lehteen ei ole nykyään oleellista, arvelee Alma Manun toimitusjohtaja. Paino- ja jakeluyhtiö Alma Manu Oy käy yt-neuvotteluja Rovaniemen painotalon kohtalosta. Lukijan kannalta pahimmassa tapauksessa Lapin Kansan ja Pohjolan Sanomien paino siirtyy yhtiön toiseen painotaloon Tampereelle. Se on kahdeksan tunnin ajomatkan päässä Lapin etelärajasta. Rovaniemellä painettunakin lehti ehtii Lapin pohjoisosiin vasta alkuillasta. Jos painopaikka vaihtuu, lehti täytyy saada valmiiksi entistä aiemmin. Illan uutiset jäisivät siitä pois. – On muutenkin yleistä, että sanomalehden luonne muuttuu taustoittavaksi.

Viimeisen uutisen saaminen lehteen ei ole enää niin oleellista, sanoo Alma Manun toimitusjohtaja Helvi Liukkaala. Lapissa uutisia ei välttämättä saa verkostakaan, koska internetyhteys ei kaikkialla toimi. Alman maakuntalehtien sisällöstä suuri osa on jo tällä hetkellä ei-paikallista yhteistuotantoa. Tulevaisuudessa lehdet eivät ehkä edes sisällä uutisia tai kolahda postiluukkuun aamusta. Nehän ovat siis aikakauslehtiä. Anna Leppävuori

⋆⋆Miksi näin?

Mitä Savossa oikein tapahtuu? Länsi-Savo-konserni aloittaa toimituksiaan koskevat yt-neuvottelut torstaina 31. maaliskuuta. Konserniin kuuluu Länsi-Savo-lehden lisäksi useita paikallislehtiä ja painotoimintaa. Konserni on ilmoittanut, että yt-neuvottelut muuttavat lehden tekemistä. Länsi-Savo-konsernin toimitusjohtaja Juha Pelkonen, kuinka lehden tekeminen muuttuu? – Lopullisesti asiasta päätetään yt-neuvotteluissa. Olemme siirtymässä journalistiseen taittoon. Tämä merkitsee sitä, että perinteisten taittajien ja kirjatyöntekijöiden työnkuvat muuttuvat. Lehtien taittaminen siirtyy yhä enemmän toimittajille. Se, millainen rooli taittajilla on tulevaisuudessa, on vielä auki. – Toistaiseksi kaikki on vielä suunnitelmien tasolla. Tulevaisuudessa haluamme kehittää lehtiemme verkkopalveluja ja tuottaa yhä laadukkaampia sisältöjä. Miksi näin? – Siksi, että tulot eivät ole kasvaneet samassa suhteessa kuin menot. Myös kuluttajakäyttäytyminen on muuttunut.

Pyrimme uudistuksella pitämään kiinni nykyisistä lukijoista. Meidän pitää löytää tapoja palvella lukijoita, jotta pidämme lehtemme alueiden ykköslehtinä. Etelä-Savon Viestintä Oy:n kirjatyöntekijöiden varapääluottamusmies Vesa Hahl, mitä tietoa teillä on lehdessä tapahtuvista muutoksista? – Meillä on erittäin vähän tietoa asiasta. Tietoa on varmasti jossain, mutta me emme sitä ole juurikaan saaneet. Miten työntekijät suhtautuvat muutokseen? – Journalistien puolesta en osaa vastata. Kirjatyöntekijät ja taittajat odottavat lisätietoja pelonsekaisin tuntein. Ilana Pantzar

⋆⋆Gradu paketissa Sonja Viitanen: ”Johonkin se katsekin on pantava” - Tutkimus seksuaalista häirintää jäsentävistä diskursseista. Tampereen yliopisto, Yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikkö, 2012.

Suositun muotiblogi P.S. I Love Fashionin siirtyminen Cosmopolitaniin herättää ihastusta blogin kommenttiosiossa. Lukijoiden mielestä erityisen hienoa on se, että bloggaaja Linda pääsi poseeraamaan Cosmon helmikuun numeron kanteen. ”Paikkasi hienon lehden kannessa on aivan omaa ansiotasi! Nauti!” Jenni ”Ihan mieletön saavutus! Voit olla kyllä itsestäsi ylpeä. Ei tollasesta voi kuin haaveilla. Onnea Linda, oot paikkas ansainnu.” Anni ”Mä ainakin lensin selälleni äsken, kun lehden näin.” Martina ”Sun ura on saanut taas ihan uuden ulottuvuuden! Oot tehnyt unelmas eteen paljon töitä, arvostan todella paljon sun kaltaisia ihmisiä, ketkä ovat ahkeria eivätkä pelkää hypätä tuntemattomaan.” Jonna ”Oon vilpittömästi hirveän onnellinen sun saavutuksista!” Emppu ”Kova työ palkitaan aina.” Mamma Roosa Murto

⋆ ⋆Lämpenee

Tällä palstalla puristetaan kiinnostava opinnäyte 300 merkkiin.

hanna.m.laukkanen@uta.fi

Suomalainen urheilujournalismi on lähes samassa tilassa kuin journalismi Venäjällä: jokainen kriittisesti kirjoittava lynkataan. Suomen jääkiekkoliiton puheenjohtaja Kalervo Kummola nolasi viime viikolla itsensä, kun hän kommentoi Urheilulehden uutisoimaa pilvenpolttoaihetta. Ensin Kummola haukkui pilveä polttaneet urheilijat, sitten kiisti pilvenpolton kokonaan, ja lopulta kääntyi Urheilulehteä vastaan. Noloa julkisuutta sekä jääkiekkoliitolle että suomalaiselle jääkiekolle. Kummolan tapaus ei ole ainutlaatuinen suomalaisen urheilujournalismin historiassa. Kun STT uutisoi vuonna 1998 suomalaishiihtäjien dopinginkäytöstä, Suomen hiihtoliitto ei tehnyt elettäkään selvittääkseen asiaa, vaan hyökkäsi suoraan lähteen kimppuun. Uutisen kirjoittanut toimittaja Johanna Aatsalo-Sallinen sai hiihtoliitolta kuraa niskaansa, ja myös hiihtokansa suuttui. Aatsalo-Sallinen sai tappouhkauksia ja joutui lopulta jättämään työpaikkansa. Urheilujournalismi Suomessa on ollut hampaatonta alkulehdistä asti. Kun sekä virallinen taho että urheilukansa lynkkaavat jokaisen urheilua kritisoivan, ei tarvitse ihmetellä, miksi rohkeat ja tutkivat urheilujutut loistavat poissaolollaan. Käytäntö on lähes sama kuin Venäjällä: kun kritisoit, riskeeraat julkaisusi maineen ja oman urasi. Urheilulehti on ainoa media Suomessa, joka uskaltaa uutisoida epämiellyttävistä aiheista, jotka koskevat urheilupäättäjiä ja urheilupolitiikkaa. Lehden jutut eivät ole riippuvaisia yksittäisistä lähteistä. Sekä paikallis- että maakuntalehtien urheilutoimituksissa velloo hyväntahtoinen selkään taputtelu -meininki, sillä urheilujuttuja ei synny ilman asiantuntevia lähteitä. Kritisoiva juttu yleensä suututtaa lähteet. On helpompaa täyttää sivut tulosjutuilla ja otteluselostuksilla, joissa kritisoidaan korkeintaan joukkueen pelitapaa tai yksittäisiä pelaajia. Syynä hampaattomuuteen

Androgyyni malli Ville Ruuska murtaa perinteisiä sukupuolikäsityksiä.

”Mitä mieltä olet Suomen ensimmäisestä nais/mies-mallista”,

Viitasen tutkielma käsittelee eduskunnan häirintäskandaalista seurannutta keskustelua Iltalehden verkkosivuilla. Puhe seksuaalisesta häirinnästä keskittyy usein epäolennaisuuksiin. Viitasen mukaan kirjoittajat ruotivat useammin naisten ja miesten välisiä eroja kuin seksuaalista häirintää.

kysyy Yle. Kommenteissa väitellään ihmisbiologisista faktoista ja siitä, tarvitseeko ja saako kaikista ihmisistä olla jotakin mieltä. Ihminen on ihminen, oli sitten mitä vain, kommentoi yksi. Mallitoimisto Paparazzin mukaan Ruuskalla on paljon kysyntää. Muoti leikittelee jatkuvasti feminiinisyydellä ja maskuliinisuudella, ja menestyvimmät mallit ovat muuntautumiskykyisiä. Loppujen lopuksi mallit esittelevät vaatteita. Eikö ole kätevää, että samaan henkariin voi ripustaa sekä miesten että naisten vaatteita?

Saara Kokko

Mirkka Aarti

on myös se, että suomalainen yleisö karsastaa kriittisiä juttuja urheilusta. Jutut menestyksestä ja parhaansa yrittämisestä ovat palsamia suomalaisille urheiluhaavoille. Kukaan ei halua tietää jääkiekkoilijoiden pössyttelystä tai dopinginkäytöstä, vaikka jutut totta olisivatkin. Se on melkein sama asia kuin Helsingin Sanomat uutisoisi sotaveteraanien olevan pelkureita ja huumeidenkäyttäjiä. Myyttiä puhtaasta suomalaisesta sisusta halutaan pitää yllä. Toisinajattelijat vaihtakoot alaa.


14 ajassa kartalla luotain näkymä media elämykset huvit

Mira Aaltonen

Kovilla kierteillä Pelit Baareissa vietetään aikaa pelaamalla kikkeriä, mutta

kunnon kisoissa ei sovi läträtä kaljalla.

Pallo lentää vimmatulla nopeudella, metalli kolahtaa kirpeästi ja pistepallerot vaihtavat paikkaa tulostaululla. Rokki valuu kaiuttimista, kun aikuiset miehet häärivät pöydän ympärillä, vaihtavat asentojaan ja nykivät käsivarsiaan. Olemme Dog’s Home -baarissa ja täällä pelataan pöytäjalkapalloa, eli kikkeriä. Kikkeri on jalkapalloon perustuva pöytäpeli, jossa palloa potkitaan liikuttelemalla tankoihin kiinnitettyjä pelaajia. Pelaajia on joukkueessa yleensä yksi maalissa, kaksi puolustamassa, viisi keskikentällä ja kolme hyökkäyspäädyssä. Tavoitteena on tankojen oikeaoppisilla sivuttais- ja pyörähdysliikkeillä potkia pallo vastustajan maaliin. Baarien kikkeripöydissä pelataan illan ratoksi. Suomen Table Soccer -yhdistyksen puheenjohtajan Niilo Toivosen mukaan Suomessa on tuhansia hupipelaajia. Pelaamisesta tulee ammattimaisempaa, kun kilpailuvietti herää. Maailmalla on pelattu jo vuosikymmeniä. Suomessa laji on tullut suosituksi vasta 2000-luvun lopulla. Viime vuonna aloitti kikkerin SM-liiga, jossa jaetaan pisteitä joka kuukausi järjestettävissä turnauksissa. Pisteet ratkaisevat maajoukkueen kokoonpanon maailmanmestaruuskisoihin.

MIKÄ?

Kikkeri

○○Pöytäjalkapallo, eli kikkeri, on jalkapalloon perustuva pöytäpeli, jossa on kaksi tai neljä pelaajaa. ○○Peli on kehitetty Britanniassa 1920-luvulla. ○○Suomen Table Soccer -yhdistys perustettiin 2008. ○○MM-kisoja on pelattu Ranskan Nantesissa vuodesta 2009.

25 -vuotias Ahto Sorvali kuuluu Tampereen kikkerieliittiin. Tampereella kikkeriä pelataan ahkerimmin Dog’s Homessa ja Klubilla, joissa järjestetään säännöllisesti turnauksia. Baarilajin palkintona on yleensä olutta. Pelatessa ei kuitenkaan kannata läträtä. – En ota kisoissa olutta kuin korkeintaan

pari janoon. Oma peli kärsii muuten, Ahto Sorvali kertoo. Kuten moni muu, Sorvali aloitti pelaamisen Klubin kikkerikisoissa. – Otin ensin turpaani kaikilta, mutta nyt alkaa jo sujua, Sorvali sanoo.

Päivittäisen pelaamisen ansiosta Sorvali on nyt SM-liigan viiden parhaan joukossa sekä yksin- että paripelin puolella. Harrastajat ovat usein nuoria aikuisia, koska kikkeripöydät sijaitsevat pääosin baareissa. Oman pöydän voi ostaa noin 800 eurolla. Baaripelaaminen sopii monelle harrastajalle, koska siellä on usein peliseuraa. Kikkeri on yhteisöllinen laji. Useimmat pelaajat tuntevat toisensa. Niilo Toivosen mukaan Suomessa on aktiivisia kisapelaajia noin 100, pääosin Tampereella, Turussa ja Helsingissä. – Kisojen ilmapiiri on leppoisa, yhteisöllinen ja kannustava, Sorvali kertoo. Kukaan ei halua hävitä kavereilleen, joten pelaajat hiovat taitojaan. Suomalaiset kikkeripelaajat ovat kehittyneet hurjasti viime vuosina. Huippupelaajat harjoittelevat päivittäin tunteja. Aloittelijankin on helppo päästä lajiin mukaan, koska vinkkejä ja kikkoja voi helposti katsoa YouTubesta ja monilta verkkosivustoilta. Myös tiivis yhteisö auttaa kehittymään pelaajana. Suomalaisen kikkerin tulevaisuus näyttää siis mainiolta. Taneli Mäkihannu


ajassa kartalla luotain näkymä media elämykset huvit 15

Ella Kiviniemi

Näin koin

Saara Kokko

saara.kokko@uta.fi

Tanssikin voi päihdyttää

Suurin osa ihmisistä vaikuttaa olevan selvin päin, musiikki soi miellyttävällä voimakkuudella, eikä kukaan örvellä. Nyt ei olla ainakaan suomalaisessa yökerhossa. Ihmiset suuntaavat narikkajonosta suoraan tanssilattialle. Tavallisena iltana tanssi alkaa vasta sitten, kun baarin asiakaskunta on kumonnut kurkkuunsa riittävän määrän olutta. Näyttävimmät tanssiliikkeet syntyvät silloin humaltuneista harha-askelista ja satunnaisista horjahduksista. Viinin haju ja maku paljastavat Elisa Närhelle mahdolliset virheet.

Sommelier fiilistelee viinejä arkenakin VIINI Tamperelaisen ravintola Näsinneulan viinimestari on

paitsi ammattilainen myös Suomen paras. Vuoden 2013 nuori sommelier eli viinimestari Elisa Närhi tunnustautuu viinien maistelijaksi myös vapaa-ajallaan. – Viini kuuluu aterialle arkenakin, se täydentää makuelämyksen, sanoo Näsinneulassa työskentelevä Närhi. TUOKSU PALJASTAA viinin virheettömyyden tuoksun perusteella. Sommelier maistelee viinejä, kun hän tarkastaa niiden laadun tai ravintola suunnittelee uusia ruokalistoja. – Meillä ruokalistat vaihtuvat 6–8 kertaa vuodessa. Keittiö tekee ensin menun, ja

minä etsin ruokiin sopivat viinit. Jos viiniä ei löydy, yleensä minä joustan. Joskus keittiö joutuu taipumaan. Kerran suklaa-minttusorbetin voimakkaan makuinen sorbettiosa piti vaihtaa, sillä sen kanssa toimivaa viiniä ei löytynyt. Sopivien viinien löytäminen on yhteistyötä keittiöväen kanssa. Närhi kiinnostui viineistä jo restonomiksi opiskellessaan. Työ Alkon tuotevastaavana antoi hänelle varmuutta siirtyä uusiin, erilaisiin ympyröihin. – Ravintola-alalla pääsen käyttämään tai-

tojani. Muutin Jyväskylästä Tampereelle, sillä olen aina pitänyt Tampereen elävästä ravintolakulttuurista, Närhi kertoo. Sommeliereja löytyy useasta fine dining -ravintolasta, mutta läheskään kaikilla heistä ei ole ammattitutkintoa. – Kuka tahansa voi kutsua itseään sommelièriksi, kunhan vain on kiinnostunut viineistä. Närhi on opiskellut 13 kuukautta kestävän viinimestarin ammattitutkinnon Turun ammatti-instituutissa.

MUISTILISTA 31.1.–6.2.2013 Taidetta viikon jokaiselle päivälle

Katja Sirviö Katja Sirviö

31. 1. TORSTAI

PERJANTAI

2.

3.

4.

5.

6.

maalauksia, piirroksia, veistoksia, valokuvia…

Maisemakuvia ja toiminnallisia valokuvia

Dashi Namdakov – Myyttien maailma

Minä, te ja muut

Satuolennot

Ville Wikstedt: Three Frames

Säättipoikia ja puoliplikkoja

Viisi taiteilijaa iskee tiskiin kovan kattauksen tuoretta taidetta.

Talvinen valokuvanäyttely liittyy Merikarvian Mono­ viikkoihin.

Burjattien Picassoksi kutsutun kuvanveistäjän töissä ovat läsnä tuttu ja vieras.

Kuvataiteilijat tutkivat etniseen vähemmistöön kuuluvan naisen identiteettiä.

Menninkäishenkisessä näyttelyssä voi kokea viime kesän ainoan hellepäivän uudelleen.

Wikstedtin työt pohtivat alastomuuteen liittyviä asenteita

Näyttely kertoo tamperelaisen lapsityön historiasta.

Maksuton

Maksuton

6/2 euroa, pe 15–17 maksuton

Maksuton

Maksuton

Maksuton

Maksuton

Galleria Kapriisi, Hämeenpuisto 25 ti–to 11–17, pe–su 12–16

Tesoman kirjasto, Kohmankaari 9 ma–ti 11–20, ke–to 11–19, pe 9–17, la 11–15

Tampereen taidemuseo Puutarhakatu 34, ti–pe 9–17 la–su 10–18

Työväenmuseo Werstas Väinö Linnan aukio 8 ti–su 11–18

Taideverstas Wärjäämö Kanavaraitti 3 ma–to 10–15, pe 10–13

Galerie Wikstedt Hämeenpuisto 31 ke–pe 12–17, la 12–16

Työväenmuseo Werstas Väinö Linnan aukio 8 ti–su 11–18

LAUANTAI

SUNNUNTAI

MAANANTAI

TIISTAI

KESKIVIIKKO

Tamperelaisen salsa-koulun illanvietossa tanssi on tyystin erilaista. Parit vaihtavat paikkoja sulavasti kuubalaisrytmin tahtiin. Nopeat pyörähdykset näyttävät ärsyttävän helpoilta. Näiden salsaajien rinnalla olen ketterä kuin täytetty puuma. Tyydyn siis istumaan aloillani ja ihailemaan tanssijoiden hauskanpitoa. Yksinäinen rauhani rikkoutuu, kun eräs tanssinopettaja nappaa mikrofonin käteensä ja pyytää kaikkia siirtymään lavan eteen. Tottelen käskyä jäytävästä epävarmuudesta huolimatta. Haistan ilmassa mahdollisuuden nolata itseni pahasti. Minua ei ole luotu tanssimaan. Stereoista alkaa soida rytmikäs big band -musiikki, ja opettaja näyttää helpon askelsarjan malliksi muille. Teen parhaani ja seuraan perässä. Alkukankeuden jälkeen tanssi nappaa minut mukaansa. Huomaan, että liikkuminen on huomattavasti hauskempaa kuin kököttäminen nurkkapöydässä tai baaritiskillä. Suomalaisessa juhlakulttuurissa on paljon parannettavaa. Muutosta on toivottu esimerkiksi baarien aukioloaikoihin. Yökerhojen ovet pitäisi laittaa säppiin nykyistä aikaisemmin, koska juhlakansa alkaa aamuyön tunteina olla niin pahassa kaatokännissä. Lakimuutosten ja rajoitusten sijaan uutta suuntaa voisi hakea toisista kulttuureista. Yökerhojen tunnelma voisi rakentua hyvälle musiikille ja tanssille. Bilettää voi aamuun asti. Ratkaisevaa on se, miten juhlii. Seuraavana aamuna päähäni ei koske. Ainoastaan jalkoja särkee kaiken tanssimisen jälkeen. Juhlat ovat parhaat silloin, kun veressä on enemmän rytmiä kuin alkoholia.


JUliste: EMilia Kangasluoma

Kev채채ll채 2013 Utain julkaisee takakannessaan kuvajournalismin toisen vuosikurssin opiskelijoiden julisteita.


Utain 4/2013