Utain 3/2012

3/2012

ajassa 2

kartalla 4

luotain 6

näkymä 8

media 10

elämykset 12

huvit 13

Härmälän Opiskelijatalossa haisee home Vaikka rakennuksen toisesta päästä löytyi vakava homeongelma, omistajayhtiön mielestä asuntolan puolella kaikki on hyvin. s. 3

Valinnan vaikeus Paavo Väyrysen, Timo Soinin ja Paavo Lipposen vahvoilla kannatusalueilla mietitään, kumpi jäljellä olevista ehdokkaista on äänestämisen arvoinen. s. 7

Parikymppiset pomot Yksi keksi koirakahvilan, toinen väänsi klemmarista hittituotteen ja kolmas teki konkurssin. Nuoret yrittäjät kertovat tarinansa. s. 4-5

Haavisto nousi pyhimykseksi Vihreiden vaalivalvojaisissa riemuitsivat muutkin kuin puolueaktiivit. s. 8-9

2 ajassa kartalla luotain näkymä media elämykset huvit

Utain verkossa: http://utain.uta.fi

Avaus Mikko Siltanen mikko.siltanen@uta.fi

Presidentinvaalien ensimmäinen kierros on käyty.

Paavo Väyrysen viimeinen ristiretki hyytyi viime metreille, Timo Soinin jytky jäi suutariksi ja Paavo Lipponen lopetti puolueensa valtakauden kertarysäyksellä.

Häviäjät eivät kuitenkaan hävinneet mediasta. He jättivät jälkeensä ison kasan ääniä, joiden kohtalo kiinnostaa erityisesti toimittajia.

Tiedotusvälineet ovat innokkaasti testamenttaamassa vapaana kelluvia ääniä joko Pekka Haavistolle tai Sauli Niinistölle. Tippuneilta ehdokkailta udellaan jatkuvasti, ketä he aikovat äänestää toisella kierroksella.

Median painostuksesta huolimatta pudonneet ole suostuneet antamaan isällisiä neuvoja. Hermostunut Soini ilmotti ”plokissaan”, että hän paljastaa oman ehdokkaansa vasta uurnien sulkeuduttua. Yhtä ympäripyöreä oli Lipponen, joka ei kehota demareita asettumaan kummankaan ehdokkaan taakse.

Ison äänisaaliin kerännyt Väyrynen ei ole sanonut mitään. Äänten testamenttaaminen ei varmaan tässä tilanteessa onnistuisikaan. Keskustan, perussuomalaisten ja SDP:n kannattajia on vaikea ohjata, kun omat ehdokkaat ovat tippuneet. Toiselle kierrokselle selviytynyt kaksikko aiheuttaa monelle äänestäjälle paljon päänvaivaa.

Nähtäväksi jää, kuka äänestää ja ketä.

Toivottavasti ihmiset jaksavat ajatella omilla aivoillaan, ja äänestää parempaa ehdokasta.

Asunnottomien määrä vähenee, mutta auttajien työmäärä ei Tamperelainen Jani Vessman, 32, jäi

Eeva Värtö

kodittomaksi vuonna 2006. Välillä hän on viettänyt öitä rappukäytävissä, välillä ystävien luona. Keskiviikkona hän oli menossa asuntonäyttöön ensimmäistä kertaa pitkään aikaan.

– Kyllä kämpän saa, jos sen vain haluaa.

Tampereen kaupungin julkaiseman tilaston mukaan asunnottomien määrä on pienentynyt roimasti viime vuosina. Kun vuonna 2009 vailla pysyvää kotia olevia oli 614, heitä oli viime vuonna enää 351.

Asunnottomien kanssa työskentelevien taakka on silti samaan aikaan kasvanut.

Päiväkeskus Mustan Lampaan vastaavan diakonin Marko Ajankin mukaan asiakaskäynnit ovat lisääntyneet.

– Vuonna 2009 meillä oli 15 000 asiakaskäyntiä vuosittain. Viime vuonna lukema oli 16 000.

Samaa kertoo Tampereen asumispäivystyksen ja tukiaseman yksikön vastaava ohjaaja Kari Sireeni.

– Meillä on jatkuvasti ollut yhtä paljon autettavia kuin ennenkin.

Asunto on vasta pieni apu suureen pulmaan.

Moni koditon ei pysty selviytymään vuokrista, kun velkaa on valmiiksi paljon. Apua tarvitaan edelleen päivittäiseen elämiseen.

– Pelkkä seinien pystyttäminen ei riitä.

Nekin, joilla on asunto, ovat jatkuvan asun-

Jani Vessman käy Mustassa Lampaassa päivittäin syömässä ja suihkussa. – Tämä on keskustan ainoa apupaikka.

nottomuusuhan alla. Yhteiskuntaa ei ole luotu vähäosaisia varten, Ajanki sanoo.

Suuri osa Tampereen tukiasunnoista on siirretty Hervantaan, joten keskustassa on kodittomille niukasti apua. Jani Vessman ei halua lähteä tutuilta kulmilta pois.

– En halua asua tuetussa asunnossa, jossa

puhallutetaan kotiin tullessa.

Asunnottomuus on monelle kodittomalle elämäntapa. Ystävät ovat kaduilta, ja piirit ovat tutut.

– Elämä on huoletonta, mutta ei tämä helppoa ole.

Markku Uhari

”Postit ovat ennakkoäänestyksen ongelma” Presidentinvaalien toisen kierroksen ennakkoäänestäjät ruuhkauttavat postin palvelupisteet. Jonot postien ennakkoäänestyspisteissä venyvät kiireisimpinä aikoina selvästi yli 15-minuuttisiksi.

Tampereen Hallituskadun posti oli keskiviikkoaamupäivällä täynnä ympäriinsä parveilevia ihmisiä. Monet jonottivat pitkän aikaa tiskille vain kuullakseen, että heidän olisi pitänyt ennen jonotusta käydä hakemassa itselleen äänestyslipuke.

Tampereen keskusvaalilautakunnan sihteerin Juha Perämaan mukaan postit ovat ennakkoäänestyksen ongelma. Vaikka lau-

takunta vastaa kaikista ennakkoäänestyspaikoista, on sopimuksen mukaan Itellan itse pystyttävä hoitamaan palvelunsa.

Itellan kehityspäällikkö Tuula Jalasmäki ei pidä postissa ennakkoäänestämistä ongelmallisena.

– Meille on tullut vain satunnaisia kommentteja jonoista palvelupisteissämme.

Ihan kaikilta ruuhkilta ei voida millään välttyä.

Postin vaalivirkailijat hoitavat äänestysjärjestelyjen lisäksi perinteisiä postipalveluita. Kiire näkyy molempien puolien hidasteluna.

Hallituskadulla ei riittänyt yhtään työntekijää ohjeistamaan äänestäjiä tai antamaan tarvittuja vaalilipukkeita sisäänkäynnin vieressä. Jalasmäen mukaan asiakasryntäys on huomioitu henkilökunnan määrässä.

– Suurin ongelma on postien rajallinen koko. Konttorit on mitoitettu postitoiminnan järjestämiseen.

Jalasmäki sanoo, ettei vastuu tilojen pienuudesta ole Itellan. Keskusvaalilautakunta on käynyt hyväksymässä jokaisen ennakkoäänestyspaikan tehtävään sopivaksi.

Vipinää Linnan äänestyskopilla

Helmiäispilviä ja taivaantulia

Nuorilla vähän tietoa työttömyysturvasta

Presidentinvaalien toisen kierroksen ennakkoäänestys on käynnistynyt vilkkaana Tampereen yliopiston pääkirjastossa.

Vaalivirkailija Panu Ukkonen kertoo ennakkoäänestyksen käynnistyneen rivakammin kuin vaalien ensimmäisellä kierroksella.

– Päivä on ollut yhtä kiireinen kuin ensimmäisen kierroksen viimeinen ennakkoäänestyspäivä, joka on yleisesti suosituin ennakkoäänestyspäivä.

Päivän annetut äänet lasketaan vasta illalla, mutta Ukkonen arveli ääniä annetun keskiviikkona kello 15 mennessä yli 500.

Ennakkoäänestys jatkuu Tampereen yliopiston Linnassa perjantaihin 31. tammikuuta asti. Äänestyspaikka on avoinna arkisin kello 9–19.

Tiistai-illan sekä tiistain ja keskiviikon vastaisen yön aikana auringosta purkautuvat hiukkaset ovat sytyttäneet revontulia, joita on havaittu erityisesti pilvettömillä alueilla Pohjois-Suomessa.

– Myös Kaupin tähtitornissa Tampereella tehtiin revontulihavaintoja, kertoo URSAn tiedottaja Anne Liljeström.

Revontulia saattaa havaita vielä keskiviikon ja torstain välisenä yönä.

Liljeströmin mukaan taivaalla esiintyy keväällä monenlaisia ilmiöitä.

–Helmiäispilviä voi havaita auringonlaskun jälkeen tai aamuhämärässä pohjoisen Suomen taivaalla. Pakkasilla haloja voi muodostua jopa katulamppujen ympärille. Myöhemmin maaliskuussa auringon- ja kuunvalo aiheuttaa mittavampia haloja.

Lisäksi satunnaisia meteoreja ja tähdenlentoja voi nähdä kevättaivaalla.

Nuoret kuuluvat entistä harvemmin ammattiliittoon ja työttömyyskassaan.

Työttömyyskassojen yhteisjärjestön toiminnanjohtajan Niina Jussilan mielestä nuoret eivät tiedä tarpeeksi työttömyysturvasta.

– Työttömyyskassojen yhteisjärjestö levittää nuorille tietoa esimerkiksi messuilla ja internetissä.

Jussilan mielestä tiedotuksessa on vielä parantamisen varaa. Ongelmana on myös, että nuoret eivät ota työttömyysturvaa vakavasti.

– Vanhemmilla ihmisillä on usein kokemusta työttömyysjaksoista, jolloin asia tulee konkreettiseksi, Jussila sanoo.

Alle 30-vuotiaista töissä olevista tai työttömistä on järjestäytynyt vain 40 prosenttia. Myös työttömyyskassojen jäsenyys on vähäistä. Esimerkiksi Yleisen työttömyyskassan jäsenistä vain 14,9 prosenttia on alle 30-vuotiaita.

Juha Leevelä

Jukka Koivula

Anna von Hertzen

Juuso Määttänen

⋆ ⋆UUTISPUTKI Tampereen yliopiston toimittajakoulutuksen viikkolehti http://utain.uta.fi ISSN 1459-6741 (painettu) ISSN 1459-675X (verkkolehti) Ilmestyy kerran viikossa torstaisin.

Toimitus: Utain, 33014 Tampereen yliopisto Puhelin (03) 3551 7349 Sähköposti: utain@uta.fi Julkaisija: Viestinnän, teatterin ja median yksikkö, Tampereen yliopisto Painopaikka: Tampereen yliopisto, harjoitustoimitus Päätoimittaja (vs.): Jaana Hujanen Ohjaavat opettajat: Maarit Jaakkola (1. toimituspäällikkö) Paula Sallinen (2. toimituspäällikkö) Sakari Viista (kuvatoimituksen vastaava) Teemu Helenius (taittovastaava)

Katso kaikki tekijät verkosta: http://utain.uta.fi/toimitus

ajassa kartalla luotain näkymä media elämykset huvit 3

Härmälän Opiskelijatalon homeongelmasta on vaiettu vuosia HOMEKOTI Terveyden vaarantavassa asuntolassa elää tälläkin hetkellä 80 ihmistä.

Härmälän Opiskelijatalon jokainen käytävä haisee erilaiselta. Yhdessä käytävässä haisee samalta kuin kylpyhuoneessa suihkun jälkeen, toisessa virtsansekaiselta mullalta. Pyykkituvan ovella katossa kulkee viemäriputki, joka täyttää käytävän löyhkällä. Putkea on korjattu useita kertoja.

Yläkerran käytävissä haju on vaimeampi kuin alakerrassa, mutta asunnoissa on ongelmia. 25-vuotiaan Julia Sankovan vessan putket vuotavat jatkuvasti, ja viemärit tukkeutuvat usein. Keittiön roskiskaappi ja siellä kulkevat putket haisevat raadolta.

Siivoojan töitä tekevä Sankova on puhdistanut kaapin kaikilla mahdollisilla aineilla.

Putkista ei ole löytynyt kuollutta eläintä.

— Viikonloppuisin herään siihen, että täällä haisee pahalta, hän sanoo.

Utaimen tietojen mukaan asuntolan kosteus- ja homeongelmat ovat jatkuneet vuosien ajan. Asuntolan purkamista on suunniteltu virallisesti vuodesta 2007 saakka, mutta päätöstä on lykätty joka vuosi.

Asuntolan omistaa Pirkan Opiskelijaasunnot Oy. Rakennuksessa on selviä valmistusvirheitä, jotka vaarantavat opiskelijoiden terveyden. Asuntojen kylpyhuoneita ei ole eristetty kunnolla. Kylpyhuoneiden rakennusratkaisut perustuvat 1990-luvun alun määräyksiin, jotka ovat nykyään vanhentuneet. Viimeksi kylpyhuoneet on peruskorjattu 1990-luvun alussa.

Myös rakennuksen ilmastoinnissa on ongelmia. Kesällä 2011 Pirkan Opiskelijaasunnot sulki käyttökelvottomia huoneita.

Hajusta huolimatta yhtiö ei ole mitannut ilman homepitoisuutta.

– Olemme arvioineet asuntolan kuntoa silmämääräisesti ja tehneet mittauksia mahdollisista kosteusongelmista. Suljimme huoneet viime kesänä niiden kehnon pinta-

kunnon vuoksi. Muita ongelmia emme ole löytäneet, toimitusjohtaja Matti Halmetoja sanoo.

Tampereen opiskelija-asuntosäätiön valtuuskunta erotti Halmetojan Toasin toimitusjohtajan paikalta vuonna 1996.

Valtuuskunnan opiskelijajäsenten mukaan Halmetoja ei ajanut opiskelijoiden etua kiinteistöasioissa.

Opiskelija-asuntolan kanssa samassa rakennuksessa sijaitsee myös perheryhmäkoti, johon Tampere on asuttanut 14–18-vuotiaita maahanmuuttajanuoria.

Aluehallintovirasto antoi tammikuussa määräyksen, jonka mukaan perheryhmäkodin asukkaat on siirrettävä pois tilasta helmikuun loppuun mennessä.

Asukkaat ja henkilökunta ovat sairastel-

leet poikkeuksellisen paljon, ja asuntolassa on todettu homeongelma.

– Perheryhmäkodin siivessä on kosteusongelmia, koska yhteiset suihkutilat ylikuormittuvat. Opiskelija-asuntolan puolella tällaista ongelmaa ei ole, Halmetoja sanoo.

Mikko Gustafsson, Tapio Pellinen Tapio Pellinen

Home haisee selvästi Heidi Korkeelan, 23, nenään. Toimitusjohtaja Matti Halmetojan mukaan Härmälän Opiskelijatalossa ei ole kosteusvaurioita.

⋆ ⋆NÄIN lehti TEHTIIN

Parturi ei saa starttirahaa

YTHS:n mielenterveyspalveluissa on ennätysruuhkainen talvi

Yhteisenä kielenä fingelska

Starttirahan saaminen on usein kiinni yrittäjän alasta. Kauneudenhoitoalalla tukea on vaikea saada.

Parturi-kampaamoyrittäjä Ulla-Riitta Koskinen perusti liikkeensä reilu vuosi sitten pankkilainan turvin.

– En tiedä yhtään kampausalan yrittäjää, joka olisi saanut starttirahaa.

Starttirahan saaminen edellyttää, että yritys työllistää hyvin. Tampereen Työ- ja elinkeinotoimiston yritysneuvojan Jarmo Lepistön mukaan starttirahaa on mahdollista saada, jos liiketoimintasuunnitelma on tarpeeksi hyvä.

Hyvä toimintasuunnitelma ei aina auta.

Yrityksen palveluille pitää olla kysyntää, eikä alalla ei saa olla liikaa kilpailua.

Yrityksen pitää työllistää, mutta sen olisi hyvä olla myös kekseliäs ja kansainvälinen.

Pelialan yrittäjät saavatkin nykyään usein starttirahaa.

Ruuhka ylioppilaiden terveydenhoitosäätiön (YTHS) mielenterveyspalveluihin on tavallista pahempi. Aiemmin ruuhkaa on voitu tasoittaa ostopalveluilla, joilla YTHS järjestää kokonaan Porin ja Hämeenlinnan opiskelijoiden mielenterveyspalvelut. Viime vuonna Porin mielenterveyspalveluiden kysyntä kasvoi, eikä budjetoitu raha siksi riittänyt lyhytpsykoterapioiden ostamiseen yksityissektorilta Tampereella.

YTHS:n mielenterveyden ylilääkärin Pauli Tossavaisen mukaan psykologille tai psykiatrille pääsee noin kolmessa kuukaudessa. Terveydenhoitajat ja yleislääkärit hoitavat lievät tapaukset. Noin joka kymmenes opiskelija käy YTHS:ssä mielenterveysongelmien takia.

Sekä opiskelijoiden mielenterveyspalveluissa että Tampereen kaupungin nuorisopsykiatrian poliklinikalla on huomattu asiakasmäärien kasvaneen 2000-luvulla.

– Uusia lähetteitä tulee nyt 450–500.

Lue verkosta erään opiskelijan kokemus YTHS:n mielenterveyspalvelusta: utain.uta.fi

Dealflow, startup, payback-culture, venture-sijoittajat, seed-vaiheen rahoitus, greentech. Kasvuyrittäjistä ja bisnesenkeleistä kirjoittaessa melkein joka toinen asiantuntijoiden sana oli fingelskaa, suomen ja englannin sekoitusta.

Mitä enemmän haastateltavat olivat tehneet töitä ulkomailla, sitä useammin vieraat sanat putkahtivat puheeseen. Onneksi ensimmäisen haastattelun jälkeen termit olivat jo niin tuttuja, että Piilaaksossa vierailevan suomalaisen sekakieltä oli helppo seurata.

Termien puute ei ole tietenkään asiantuntijoiden syy – he käyttivät puheessaan kaikista selkokielisimpiä termejä. Startup nyt vaan on helpompi ymmärtää kuin iältään nuori ensimmäistä tuotettaan kehittävä yritys, joka ei vielä ole voitollinen, mutta jossa on vahva lupaus tulevasta kasvusta.

Noora Laaksonen

Iida Tikka

Mirjam Tahkokorpi

2000-luvun alussa niitä tuli 250–280, Nuorisopsykiatrian ylilääkäri Klaus Ranta kertoo.

YTHS:ssä potilaita on 50 prosenttia enemmän kuin kymmenen vuotta sitten. Kasvun Tossavainen ja Ranta arvioivat johtuvan siitä, että hoidoista tiedetään paremmin.

Kynnys hakea apua on madaltunut ja avun tarve tunnistetaan nopeammin.

Yleisimpiä nuorten ongelmia ovat masennus, ahdistuneisuus ja syömishäiriöt. Keskusteluapua haetaan kriisitilanteissa.

– Työelämän kovat odotukset, kilpailu ja ihmissuhdeongelmat huolestuttavat opiskelijoita. Yliopistoon pääsy ei enää aina tarjoa sellaista eteenpäin pääsyä kuin se ennen antoi, Tossavainen sanoo.

4 ajassa kartalla luotain näkymä media elämykset huvit

Riskibisnes yrittäjyys Kolme nuorta haluaa tehdä työtä, jossa muut eivät määrää. Heitä ei pelota yrittäminen, Kun ranskanbuldoggi Chic yrittää heiluttaa lyhyttä hännäntöpöään, sillä heiluu koko takapuoli. Chic keikkuu innostuneena maalintuoksuisessa, tyhjyyttään kaikuvassa toimitilassa. Koiran emäntä Sari Kananen istahtaa lattialle ja napsauttaa kahvinkeittimen päälle. Muuta ei vielä hänen yrityksensä tiloissa ole. Täällä Kananen alkaa pian pyörittää Tampereen ensimmäistä koirakahvilaa.

Hän on vasta 22-vuotias.

– Kahdeksankymmentä prosenttia uusista yrityksistä kaatuu ensimmäisen kahden vuoden aikana. Minä en aio kuulua siihen joukkoon, Kananen sanoo ja heläyttää päälle tarttuvan naurun.

Chic-koira makoilee lattialla tietämättömänä siitä, että juuri se innosti omistajansa rohkeaan ratkaisuun. Vielä viime marraskuussa Kananen työskenteli kuntokeskuksen asiakasneuvojana, mutta ajatus oman yrityksen perustamisesta oli alkanut poltella. Hän päätti repäistä ja irtisanoi itsensä, ilman liiketoimintaideaa.

– Kävin yrittäjyyskoulutuksen ja tiesin, että haluan tehdä töitä vain itselleni. Yhtenä aamuyönä heräsin siihen, että mahtava idea tuli mieleeni: koirakahvila! kertoo Kananen.

Kananen haluaa tehdä kahvilasta paikan, johon koiranomistajat voivat tulla viettämään aikaa ystäviensä ja koiransa kanssa.

Kahvilassa myydään myös koiratarvikkeita ja ruoka-annoksia koirille.

– Nykyään koirille ostetaan enemmän vaatteita kuin poikaystäville. Kaupunkikoirat eivät roiku narun päässä pihalla, vaan ihmiset haluavat ottaa koiransa mukaan kaikkialle, myös kahvilaan.

Kanasen kädet heiluvat puheen siivittäminä, ja kahvikuppi on mennä nurin, kun hän innostuu.

– Totta kai yrittämisessä on riskinsä, mutta olen valmis tekemään virheitä ja oppimaan niistä. Olen yritykseni

Sari Kanasen Chic-koira inspiroi emäntäänsä ryhtymään yrittäjäksi.

Kananen avaa pian Tampereen ensimmäisen koirakahvilan.

kanssa täysin yksin, mutta niin olen myös vahvimmillani. Yksin minulla ei ole mitään menetettävää.

Markus Lehtonen, 26, on Kanasesta jo

askeleen edellä. Hänellä on hyppysissään menestyvä tuote, jolle löytyy markkinat.

Wishbhone-kuulokejärjestelmän jälleenmyynnistä on tällä hetkellä käynnissä neuvottelut kaikilla mantereilla.

Nyt Lehtonen haluaa asioiden tapahtuvan nopeasti. Pitäisi takoa, kun rauta on kuumaa. Byrokratia ja erinäiset paperisodat vievät kuitenkin aikaa, ja valtion tukisysteemi on Lehtosen mielestä tuskastuttavan hidas ja yksityiskohtainen.

– Meidän pitäisi pystyä oikeasti tekemään jotain eikä keskittyä täyttämään jotain lippulappusia, Lehtonen puhisee.

Meillä hän tarkoittaa itseään, Tapani Honkavaaraa ja Jarkko Tiaista. He ovat yrittäjäkolmikko Wishbhone-tuotteen takana. Kyseessä on pikkurillin pituinen muovikappale, jonka ympärille kuulokkeet voi kieputtaa niin, että ne eivät mene taskun pohjalla solmuun.

Kaikki alkoi klemmarista ja Aalto-yliopiston tuotekehittelyn kurssilta. Tehtävänä oli suunnitella halpa ja simppeli, mutta toimiva tuote. Kuulokepidikkeitä on markkinoilla runsaasti,

mutta Wishbhone-poppoo äkkäsi suunnitella tuotteeseensa uran, johon kuulokkeiden johdon voi napsauttaa. Tälle pikkuruiselle uralle haetaan nyt patenttia.

Startup-yrityksiä puffaavalla Kickstartersivustolla Wishbhonea tukee jo lähes puolitoistatuhatta ihmistä, yhteensä 30 000 dollarilla.

– Kickstarter on mielettömän hyvä kanava, jolla voi testata, haluaako kukaan ylipäätään sitä tuotetta. Siinä on tietty tase, että tietää, onko suosiota ennen kuin investoi mihinkään, Helsingin kauppakorkeakoulussa opiskeleva Lehtonen muotoilee.

Yrittäjyys ei Lehtosta pelota, vaan epäonnistuminen. Hänen mukaansa Suomessa ei ole kovin kannustava ilmapiiri.

– Se on vähän sillä lailla, että kun kerran mokaat, niin good luck vaan uusille projekteille. Ihan

dorka asenne, sillä tämä maa tarvitsee uusia yrittäjiä, Lehtonen kritisoi.

Vielä viime kesänä Tanja Järvenoja oli innokas yrittäjänalku. Kokkolalainen Järvenoja oli vasta valmistunut parturikampaajaksi ja päätti pistää pystyyn oman kampaamon. Monet hänen opiskelutovereistaan aloittivat palkollisina, mutta Järvenoja halusi tehdä työtä itsenäisesti.

– Yrityksen perustaminen kuulosti helpolta, mutta ei se ollutkaan niin yksinkertaista kuin luulin. En ollut koskaan ennen joutunut täyttämään niin paljon papereita ja kysymään neuvoa niin monelta ihmiseltä.

ajassa kartalla luotain näkymä media elämykset huvit 5

Eeva Värto

vaan epäonnistuminen.

Todellinen työnteko alkoi kuitenkin sen jälkeen, kun avajaiskahvit olit juotu. Järvenoja tiesi, että asiakkaita ei tule itsestään, mutta halusi uskoa onnistumiseensa. Hän käytti paljon rahaa mainoksiin ja toivoi, että saisi niiden kautta asiakkaita.

– Kokeneempana olisin tiennyt, että kaikista mahdollisista yrityshakurekistereistä ei ole hyötyä. Ainakin opin sen, että jos jokin tarjous on liian hyvä ollakseen totta, niin se luultavasti on, Järvenoja sanoo.

Joskus sattui niin, että lehtimainokseen meni väärä puhelinnumero. Aloittelijan virheet saivat Järvenojan turhautumaan.

Kuukaudet kuluivat, ja asiakkaita tuli jonkin verran mutta ei tarpeeksi.

– Kun tiesin, että tilille ei tullut rahaa, en edes käynyt katsomassa tiliotetta. Yritin uskotella itselleni, että kyllä tämä vielä tästä, Järvenoja kertoo.

Hän joutui maksamaan itselleen palkkaa lainarahasta ja sen vuoksi ottamaan lisää lainaa.

Vuoden alussa Järvenoja viimein otti laskimen käteensä ja laski, kuinka paljon velkaa oli maksettavana. Hän tunsi itsensä epäonnistuneeksi, kun tajusi, ettei pysty enää pyörittämään omaa yritystä. Lopetuspäätös tuntui kuitenkin myös helpotukselta.

– Sain muita töitä, ja nyt pystyn hyvin maksamaan lainan takaisin. Tein päätöksen oikeaan aikaan, sillä ainakin yritin mutta en liian kauan, Järvenoja kertoo.

Vaikka kampaamo meni nurin, sisukkuus jäi. Järvenoja aikoo vielä perustaa oman yrityksen, mutta vasta sitten, kun kokemusta on tarpeeksi.

– Tämä saattoi olla ensimmäinen, mutta ei takuulla viimeinen yritykseni.

Minna Ohtamaa Reetta Rönkä

Bisnesenkeleitä etsimässä ANALYYSI Nuoret yrittäjät ja kasvuyritykset tarvitsevat

oman enkelinsä. Viisas pääoma tuo mukanaan tukiverkon.

Family, friends and fools – perhe, ystävät ja typerykset. Kun nuori yrittäjä perustaa yrityksen, alkupääoma koostuu niin sanotun kolmen F:n kokonaisuudesta. Neljäs F, founders eli sijoittajat, jää liian usein uupumaan. Erityisesti kasvuyritykset kaipaavat niin sanottua älykästä pääomaa, jota bisnesenkelit sijoittavat.

Enkelit ovat mukana muutenkin kuin puhtaina pääomasijoittajina. He ovat usein entisiä sarjayrittäjiä, jotka ovat perustaneet yrityksiä usein. He tuovat mukanaan bisnesälyä, taitoa ja kontakteja.

Enkelinä toimiminen ei aina kannata taloudellisesti.

Se voi olla ennemmin yritystoiminnasta vetäytyneen tapa jäähdytellä ja keino päästä kehittämään uutta innovatiivista liiketoimintaa sekä mahdollisuus tehdä töitä innokaiden nuorten kanssa.

Ja innokkaita yrittäjiä Suomessa riittää. Kun Helsingissä järjestettiin viime syksynä kasvuyrittäjätapahtuma, Finlandia-talo täyttyi väestä. Ensi syksynä Jyväskylässä järjestettävälle yritysfoorumille taas on myyty jo toista tuhatta lippua. Esimerkiksi Aalto-yliopistolla on oma yrityshautomonsa.

– Nuoret ovat tehneet paljon yrittäjämäisiä tutkimusja asiantuntijaprojekteja sekä freelancer-töitä, mikä on osaltaan ehdollistanut heitä yrittäjyyteen, kertoo Elinkeinoelämän keskusliiton (EK) asiantuntija Kimmo Hyrsky.

– Ilmapiiri on muuttumassa. Tarvittaisiin kuitenkin täsmätoimia, ei enää lisää poliittista retoriikkaa. Esimerkiksi konkurssilainsäädäntö on edelleen hyvin ankara yritystoiminnan uudelleen aloittamisen suhteen.

Yhteiskunta ei ehkä ole yhtä valmis kuin yrittäjät.

Nuoret ja uudet yrittäjät tarvitsisivat tukiverkon.

Bisnesenkelien puute on suuri ongelma, muitakin vaikeuksia on.

Hallitusohjelmassa mainitaan useaan otteeseen kasvuyrittäjät ja yrittämisen ilmapiiri. Mitään konkreettista sixpack ei ole kuitenkaan luvannut, joten odotettavissa on paljon selvityksiä ja työryhmiä. Ainakin yksi startup-ryhmä on perustettu.

Sakari Immonen työ- ja elinkeinoministeriöstä kertoo, että suunnitteilla on ottaa vuoden 2013 alusta käyttöön verokannustin. Vaihtoehtoja ovat yksityisten sijoittajien verohelpotus sekä pk-yritysten tutkimus- ja kehitystoimintaa auttava verokannustin. Valtion rahat riittävät vain toiseen.

Suomessa toimii myös kuusi Vigo-ohjelman alla toimivaa yrityskiihdyttämöä, jotka valikoivat lupaavia yrityksiä ohjelmiinsa.

Tulokset ovat olleet lupaavia. Teknologian ja innovaatioiden kehittämiskeskus kuitenkin ilmoitti viime viikon perjantaina uudistavansa valintamenettelyä, mikä viivyttää uusien kiihdyttämöiden valintaa ohjelmaan.

Rovio ja useat suomalaiset yritykset ovat saaneet rahoitusta ulkomailta, mutta nyt sekin hiipuu.

– Hyviä ideoita riittäisi, mutta liikkeellä on vähemmän vapaita pääomia kuin koko 2000-luvulla, kertoo Suomen pääomasijoitusyhdistys ry:n puheenjohtaja Artturi Tarjanne.

Yhdysvalloissa enkelit sijoittavat jopa 40 prosenttia kasvuyrityksiin tehdyistä sijoituksista. Ruotsissakin enkelitoiminta on vilkasta.

Jotta nuoret ja innokkaat yrittäjät pääsisivät jaloilleen, Suomeen tarvittaisiin äkkiä lisää enkeleitä. Tarjanne katsoo jo tulevaisuuteen ja toivoo, että Suomeen saataisiin kehittyisi bisnessukupolvi.

– Heistä voisi sitten jonain päivänä kasvaa bisnesenkeleitä.

Iida Tikka

6 ajassa kartalla luotain näkymä media elämykset huvit

Haviteltu professori Viena Kytöjoki

POLITIIKKA

Presidenttiehdokas Pekka Haavisto haluaisi Tuomas Forsbergin ulkopoliittiseksi neuvonantajakseen.

Tuomas Forsberg, 44, on suurimmalle osalle suomalaisista täysin vieras nimi. Tampereen yliopiston käytävillä kansainvälisen politiikan professori on kuitenkin pienimuotoinen julkkis. Opiskelijat höristivät korviaan, kun vihreiden presidenttiehdokas Pekka Haavisto mainitsi Forsbergin nimen Ylen vaalitentissä joulukuussa.

Haavisto otti esiin Forsbergin osana kolmikkoa, jonka kanssa hän olisi halukas keskustelemaan ulko- ja turvallisuuspoliittisista kysymyksistä.

He ovat tunteneet toisensa lapsesta asti.

– Olemme Pekan kanssa pitkäaikaisia tuttuja. Olemme molemmat varttuneet Länsi-Helsingissä, Forsberg selittää.

Haaviston kommenttiin hän suhtautuu varautuneesti, mutta mielenkiinnolla.

– Olisin ehdottomasti valmis keskustelemaan. Olen kuitenkin parempi nykyisessä työssäni, kuin olisin ulkopoliittisena neuvonantajana, Forsberg toteaa.

Forsberg tai ”Fobba”, kuten politiikan opiskelijat ovat hänet nimenneet, toimii Tampereen yliopiston professorina nyt neljättä vuotta. Hänen tutkimuskohteinaan ovat tällä hetkellä muun muassa rauhan- ja konfliktintutkimus, sekä EU:n ulko- ja turvallisuuspolitiikka. Hän on tutkinut myös suomalaisten keskuudessa arkana aiheena pidettyä Pohjois-Atlantin liittoa teoksessaan Nato-kirja.

Forsberg ei kuitenkaan ole Nato-myönteinen, vaan kirjoitus puolustusliiton hyvistä ja huonoista puolista on tasapainoista, punnitsevaa pohdiskelua.

– Täytyy muistaa, että kärjistyksiä on Nato-puheessa molempiin suuntiin, ja tutkimuksessa on aina pyrittävä kriittisyyteen. Kirjoitin kirjan tietopaketiksi aiheesta, Forsberg kertoo.

Ensivaikutelma Forsbergistä on hillitty ja miellyttävä. Hänen rauhallinen puheensa henkii ammattitaitoa ja hänen sanansa ovat tarkkaan harkittuja.

Hän siis puhuu kuin Haavisto.

Forsberg ja Haavisto ovat samantyyppisiä ulkopolitiikan ammattilaisia. Molempien maailmankuva kehittyi nuoruudessa Interrail-matkailun siivittämänä.

Presidenttiehdokas Haavistoa on hehkutettu mediassa Interrail-sukupolven pioneerina, ja Forsberg kertoo olleensa myös innokas maailmanmatkaaja 80-luvulla.

– Euroopan-reissuja tuli tehtyä varmaan viitenä vuonna. Ensimmäisen kerran lähdin maailmalle heti 16-vuotiaana, kun vanhemmat päästivät liikkeelle, ja olin saanut matkarahat kerättyä, Forsberg muistelee.

Reissumiesten polut kohtasivat kunnolla vasta aikuisiällä. Helsingissä he näkivät usein poliittisissa tai puolipoliittisissa yhteyksissä.

Työuransa alussa Forsberg toimi pitkään Ulkopoliittisen instituutin tutkijana 90-luvulla, kun Haavisto saapui instituuttiin hoitamaan Venäjän ympäristöturvallisuusprojektia 90-luvun lopulla.

– Ulkopoliittisen instituutin aikoina tutustuimme Pekan kanssa paremmin työtehtävien kautta. Sen jälkeen olemme tavanneet paljon erilaisissa ulkopolitiikkaan liittyvissä konferensseissa ja seminaareissa, Forsberg kertoo.

Erityisesti kriisinhallinnasta ja konfliktintutkimuksesta kiinnostunut kaksikko on siis vaihtanut useasti mielipiteitä kansainvälisen politiikan asioista.

Forsberg kertoo käyneensä monia mielenkiintoisia keskusteluita Haaviston kanssa, mutta kiivaaseen väittelyyn ei ole ryhdytty.

– Kuten vaalitenteissäkin on nähty, Haaviston kes-

Kansainvälisen politiikan professori Tuomas Forsberg on presidenttiehdokas Pekka Haaviston tuttava. He ovat tunteneet toisensa lapsesta asti.

kustelutyyli on hyvin lempeä. Asioista ei riidellä. Jos erilaiset mielipiteet kohtaavat, hän pyrkii lähinnä täydentämään kysymystä tai muotoilemaan sen uudestaan, Forsberg miettii.

Nykyään tuttavat eivät näe enää usein. Forsbergin mukaan he tapaavat työtehtävien kautta korkeintaan kerran vuodessa.

– Tuttavallisissa merkeissä näimme viimeksi kolmisen vuotta sitten Pekan 50-vuotis syntymäpäivillä.

Hänellä on monta tuhatta Facebook-kaveriakin, joten tiiviimpi yhteydenpito voi olla välillä hankalaa, Forsberg nauraa.

Markus Malmberg

kuka?

Tuomas Forsberg ○○Syntynyt: 15. helmikuuta 1967, Helsinki. ○○Asuinpaikka: Tampere. ○○Ikä: 44 vuotta. ○○Koulutus: Filosofian tohtori (University

of Wales). ○○Ammatti: Kansainvälisen politiikan professori Tampereen yliopistossa ja Suomen Akatemian suomalaisen Venäjän-tutkimuksen huippuyksikön varajohtaja (2012–2017).

ajassa kartalla luotain näkymä media elämykset huvit 7

Viena Kytöjoki

Presidentinetsijät VAALITULOS Utain kuulosteli, millaiset

olivat tunnelmat Paavo Väyrysen, Timo Soinin ja Paavo Lipposen vahvan kannatuksen alueilla Tampereella ensimmäisen kierroksen jälkeen.

Terälahti on maaseutualue.

– Täällä pätevät samat lait kuin Pohjanmaan syrjäkylillä, Terälahden koulun varajohtaja Johanna Peltola kertoo.

Kylä koostuu kaupasta, koulusta, tyhjistä rakennuksista ja hajanaisista omakotitaloista. Puolenpäivän aikaan hiljaisuuden peittää ainoastaan parin auton hurina kaupan parkkipaikalla.

Täällä hallitsee vahva puoluesidonnaisuus.

Täällä Paavo Väyrynen (kesk) sai lähes neljäsosan suosion. Se on kolme kertaa enemmän kuin Väyrysen kannatus Tampereella.

Väyrysen kannatus johtuu perinteistä. Peltola kertoo, että varsinkin ennen kylällä on vallinnut vahvoja ennakkoluuloja puolueiden välillä.

– Aikanaan lapsia saatettiin kieltää leikkimästä toisen puolueen kannattajien lapsien kanssa.

Seija ja Matti Ingman kertovat, että monet Terälahden suurtilalliset ovat Niinistön takana presidentinvaaleissa.

Hekin pitävät Niinistöä parhaana vaihtoehtona. Oikeistolaisuus saattaa ohjata monet Väyrystä äänestäneistä Sauli Niinistön puolelle.

Osa Väyrysen kannattajista ei äänestä

Reijo Salonen aikoo äänestää toisellakin kierroksella.

Pekka Haavisto ei saa hänen ääntään.

ollenkaan.

Kylän keskustassa liikkunut Helmi Pohja äänesti ensimmäisellä kierroksella Väyrystä muttei asetu kummankaan jäljellä olevan ehdokkaan taakse.

– Minulle on samantekevää, kumpi heistä valitaan. Olen pettynyt ensimmäisen kierroksen tulokseen.

Vanhoissa terälahtelaisissa Pekka Haaviston vihreys ja seksuaalinen suuntautuminen herättävät ennakkoluuloja. Reijo Salonen kertoo, ettei äänestä ”ainakaan sitä homoa”.

Peltola uskoo, että terälahtelaiset Haavis-

ton kannattajat ovat enimmäkseen alueen uusia asukkaita. Haavistolla voi olla valttikortti myös vanhojen terälahtelaisten valloittamiseen.

– Haavisto saisi tulla käymään täällä. Hänen sukunsa talo sijaitsee lähellä, ja jotkut terälahtelaiset tuntevat hänet henkilökohtaisesti, Peltola kertoo.

Kaikkia ei vierailu vakuuttaisi. Ison maatilan pihassa vastaan kävelevällä kolmekymppisellä isännällä on näkemys vaalien toisesta kierroksesta.

– Ei paljoa kiinnosta.

Juuso Määttänen

”Niinistö valitaan ilman minuakin” Tesoman ostarilla on maanantai-iltapäivänä hiljaista. Tämä on Timo Soinin (ps) vahvin kannatusalue Tampereella.

Silti vastaan ei ole tullut yhtään Soinin äänestäjää.

Ale Pub Hornetissa Riitta Mäkinen kertoo tavanneensa Soinin kasvotusten.

– Olen sanonut kättä päivää. Kerran baarissa ja toisen kerran Tammelantorilla. Hän oli oikein miellyttävä.

Tesoman äänestysprosentti oli Tampereen alhaisimpia, 67,5 prosenttia. Äänestämättä jättäneet Juha Isomäki ja Markku Hartikainen arvelevat, että Soinin vahva kannatus alueella johtuu ”paikallisista perusjunteista”.

– Ehkä täällä on paljon syrjäytyneitä, Tesomalla asioiva Matti Mäkelä sanoo.

Mäkeläkään ei äänestänyt.

– En ole enää aikoihin äänestänyt. Nii-

nistö valitaan ilman minuakin.

Koivistonkylän Prismassa muistellaan demaripresidenttien aikaa.

– Tämä oli Euromarketin aikaan demarialuetta, Seppo Nikander sanoo.

Paavo Lipponen (sd) oli yksi Nikanderin vaihtoehdoista. Lipposella on kuitenkin rasitteensa.

– Hän on kallistunut oikealle. Arvoin kolmesta Paavosta Arhinmäen.

Arvo Laamanen ei kerro, ketä äänesti, mutta Lipponen oli vaihtoehto.

– Piti äänestää vanhaa vakituista.

Laamanen uskoo, että Lipposen huono menestys johtuu tämän iästä.

– Eivät nuoret lähde Lipposta äänestämään. Hänen on jo parempi lopettaa ne hommat.

Emmi Laukkanen, Reetta Paunonen

Johanna Peltola uskoo Paavo Väyrysen kannatuksen johtuvan Terälahden agraariperinteistä.

8 ajassa kartalla luotain näkymä media elämykset huvit

Usko, toivo ja Haavisto vaalit Haaviston kannattajien

usko punnittiin sunnuntaina Kehräsaaressa Heidi Salminen, teksti Eeva Värtö, kuvat

Vihreiden vaalivalvojaiset vetää tamperelaisen 931-baarin vaalisunnuntaina lähes täyteen. Pekka Haaviston kannattajat odottavat ennakkoäänestysten tulosta jännittyneinä. Useimmilla on kädessään lasi tai älypuhelin. Vaalien etenemisestä ja tunnelmista tekstataan ja twiitataan pitkin iltaa.

Vieraat eivät näytä ituhipeiltä, pikemminkin hipstereiltä. Nuoret kaupunkilaiset siemailevat viiniä ja seuraavat tapahtumajärjestäjien puheita imagolasiensa takaa.

Vanhemmat vieraat näyttävät kaupunginvaltuutetuilta. Tampereen vihreiden kaupunginvaltuutettu Perttu Pesä kuitenkin vakuuttaa, että paikalla on muitakin kuin vihreiden puolueaktiiveja.

– Paljon on sellaisia äänestäjiä, jotka eivät ole vihreiden jäseniä tai edes kannattajia.

Paavo Väyrynen (kesk) näyttää olevan menossa toiselle kierrokselle: eroa Haavistoon on kolme prosenttiyksikköä. Varttia vaille yhdeksältä äänistä on kolmasosa laskematta.

Vaikka ennakkoäänestyksen tulos ei näytä lupaavalta, Haaviston kannattajat kertovat pysyvänsä toiveikkaana ja uskovat Haaviston nousuun. Kukaan ei halua pilata juhlatunnelmaa.

Ylöjärven vihreiden puoluejohtaja Timo Järvenpää on ainoa, joka uskaltaa ilmaista epäilynsä.

– Vaikka Haaviston tulos nousee vielä, ei ole varmaa riittääkö se.

Seuraava tunti on piinaavaa odotusta. Jokaisen kymmenyksen nousua hurrataan. Tunnelma on hurmoksellinen. Vihreät merkkihenkilöt pitävät sitä yllä puhumalla siitä, miksi viimeisenä laskettavat kaupun-

ajassa kartalla luotain näkymä media elämykset huvit 9

kien äänet pelastavat vaalituloksen.

Kun Haavisto kirii MTV3:n vaaliennusteessa Väyrysen rinnalle, seurakunta repeää huutoon. Lopulta Haavisto menee ohi kakkoseksi.

Tampereen kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Irene Roivainen luottaa siihen, että Haaviston johtokärki pysyy loppuun asti. Hän oli nokialaisen vihreän valtuutetun Leo Lähteen kanssa paikalla odottamassa vastajytkyä.

Nokian vihreisiin kuuluva Anu Järvinen liittyy seurueeseen juomien kanssa ja hihkaisee, että Tampereen Klassillisella koululla Sauli Niinistö (kok) ja Haavisto ovat saaneet yhtä paljon ääniä.

Roivainen on varma Haaviston kakkossijasta.

– Opiskelijakaupunkien ääniä ei ole laskettu vielä.

Kun ne lasketaan, tulos on selvä.

Kymmeneltä Haaviston meno toiselle kierrokselle on jo varmaa. Ero Väyryseen kasvaa ja ääniä on laskematta enää muutama prosentti. Enää Paavo ei voi mennä Pekan ohi.

Baari on vielä täynnä, kun Tampereen vihreiden johtohahmot alkavat pitää puheita. Toinen kierros alkaa nyt.

– Kampanjaan tarvitaan lahjoituksia ja vaalimökeille päivystäjiä. Siellä ei tarvitse tietää politiikasta mitään, mehua osaavat kaataa kaikki.

Ylhäällä oikealla: Vaaleja seurattiin 931:ssä Ylen ja MTV3:n kanavilta sekä internetistä.

Keskellä oikealla: Timo Järvenpää tunnusti Haavistoa värein.

Alhaalla oikealla: Tampereen vihreiden puheenjohtaja Tommi Pfander oli yksi vaalivalvojaisten puuhamiehistä.

Alhaalla vasemmalla: Illan mittaan aplodit kehittyivät jatkuvaksi hurraamiseksi. Kuvassa Irene Roivanen.

10 ajassa kartalla luotain näkymä media elämykset huvit

Mediassa marinoitu Maria Mediapersoona Maria Pettersson haluaa luoda luotsaamastaan City-lehdestä sukupolvi­

median. Hänestä olisi hyvä, jos ihmisiä kiinnostaisivat edes heidän omat asiansa.

Tapio Pellinen

City-lehden tuore päätoimittaja Maria Pettersson tarttuu jämptisti mielikuvaan Citystä nuorten aikuisten bailulehtenä ja raatelee sen kuin ahma.

– Cityssä on jo kauan käsitelty yhteiskunnallisia aiheita. Itse olen kirjoittanut muun muassa nuorten naisten masennuksesta.

Monet tätä sukupolvea yhdistävistä asioista ovat luonteeltaan yhteiskunnallisia.

Viihteellinen ja viihdyttävä juttu eivät ole sama asia.

Vaikka selvän yhtenäistä nuorisokulttuuria ei ole koskaan ollut, Petterssonin mielestä ihmiset ovat nykyään sirpaloituneet vielä kauemmas toisistaan. Cityn hän kuitenkin näkee mahdollisuutena yhdistää tätä sukupolvea. Kaupalliset radiokanavat tekivät samaa 1980-luvulla.

– City tavoittaa nuoret miehet, joita muuten ei tavoita kukaan. Amiskunditkin lukevat Cityä. Kuinka siistiä!

muita lehtiä ja nettisivuja.

Tiedostavaa, kulturellia ja hieman punavuorelaista, vaikka Pettersson tyrmääkin analyysin. Lukunaisen televisio sen sijaan ei aukea säännöllisesti. Se kuitenkin johtuu pelkästään aikataulun kiireistä.

– On vanhanaikainen, barbaarinen ajatus, että televisio päättää, mitä teen ja milloin.

Kiinnostavat ohjelmat katson Yle Areenasta. Esimerkiksi Ylen kanavilta tulee välillä niin yhteiskunnallisesti merkittävää, kasvattavaa ja erinomaista ohjelmaa, että telkkarin dissaaminen on sivistymättömyyden merkki.

Vastapainoksi Pettersson paljastaa, että hänen perversionsa on Pohjois-Korean virallisen tiedotuksen seuraaminen. Miksi ihmeessä?

– Se on äärimmäinen esimerkki siitä, mitä joukkotiedotus voi olla.

Tapio Pellinen

Käsi paukahtaa pöytään, kun pyydän

Petterssonia puhumaan lempiaiheestaan, omasta sukupolvestaan. Häneltä ei tarvitse tivata mielipiteitä.

– Meidän pitää hyväksyä, että olemme pätkätyösukupolvi. Yksikään puolue ei aja meidän asiaamme, ja yhteiskunnan tukirakenteet on rakennettu ajatellen pitkiä työuria samassa paikassa. Niin kauan kuin emme tajua olevamme pätkätyösukupolvi, emme vaadi muutosta.

Cityn ruoriin Pettersson tarttui vuodenvaihteessa. Reitti kulkee suurten suunnitelmien kautta, ja yhtenä määränpäänä on saada nuoret ihmiset kiinnostumaan tekijöistä, jotka heidän elämäänsä vaikuttavat.

Kiinnostuksen herättäminen on Petterssonin mielestä yksinkertaista mutta vaikeaa.

– Pitää vain kirjoittaa niin mielenkiintoisesti, että ihminen lukee jutun ja saa kipinän ajatella, oli se ajatus sitten ”Just noin!” tai ”Mitä kuraa tää on?” Se tarkoittaa, että ratas on lähtenyt pyörimään. Ihmisen on oltava kiinnostunut ainakin omista asioistaan.

Maria Pettersson pitää niin mustasta ja törkeästä huumorista, ettei itse kehtaa kertoa juttuja, joille nauraisi.

Maailma kiinnostaa Petterssonia.

Kun hän listaa seuraamiaan medioita, sekä kertoja että kuulija hengästyvät: Hesari, Image, Tulva, Olivia, Basso, Village Voice, Film Comment, The Economist, venäläinen media (sekä valtakoneiston talutusnuorassa roikkuva että riippumaton) ja kymmeniä

kuka?

Maria Pettersson ○○Syntynyt 1984. Horoskoopiltaan neitsyt.

○○Asuu Punavuoressa ja etsii uutta asuntoa.

○○Opiskeli Helsingin yliopistossa venäjän kieltä ja kirjallisuutta.

○○Paahtoi töitä freelancerina, Cityn

toimittajana ja Ylioppilaslehden päätoimittajana ennen pestiään Cityn päätoimittajaksi. ○○Dungeons & Dragons -seikkailijaporukassa olisi magiankäyttäjä. Pitää magic missileä tehokkaana, mutta tylsänä loitsuna. ○○Maria-nimi on alun perin heprealaisaramealainen mutta sen merkitys on epäselvä. Tutkijoiden arveluja ovat muun muassa ”toivottu lapsi”, ”näkijätär” ja ”herratar.”

⋆⋆Katukriitikot

Hiilihydraattien välttäminen, eli karppaaminen on täyttänyt lehtien sivut ja tukkinut tiedotusvälineet jo pitkän aikaa. Harvoin laihdutuskuuri on herättänyt yhtä paljon keskustelua. Miksi karppaus on saanut niin vahvan aseman mediassa?

Markku Uhari

Markku Uhari

Essi Huttu, 23, Tampere ”Karppaus on helppoa. Ei tarvitse laskea kaloreita. Monet julkkikset ovat kertoneet karppaavansa, ja se on varmasti vaikuttanut suosioon. Tämän takia karppaus on ohittanut muut ruokavaliot. Minulla on tuttuja, jotka ovat karpanneet.

Homma menee silti överiksi, jos välttelee hedelmiä niiden sokereiden takia.”

Jyrki Jokinen, 47, Tampere ”Eikös ole yleinen trendi, että media menee keltaisen lehdistön suuntaan?

Väkisin tehdään juttuja, jotta lehdet myisivät. Kaikki tietävät, miten syödä terveellisesti. Silti Suomessa on paljon ylipainoisia ihmisiä. Itsekin karppaan jonkin verran. Tässä iässä pitää katsoa, millaisia hiilihydraatteja syö.”

Mervi Lähteenkorva-Kallio, 51, Nokia ”Karppauksessa on myös maatalouspoliittinen näkökulma. Lihatuottajat hyötyvät siitä, että ihmiset karppaavat.

Esimerkiksi kasvisruokailun hyödyistä puhutaan julkisesti liian vähän. Karppauksen synnyinmaa Yhdysvallat on varmasti tällaisille otollinen. Monipuolinen ruokavalio on päässyt unohtumaan.”

ajassa kartalla luotain näkymä media elämykset huvit 11

⋆⋆Mitä ihmettä?

Hei me kaikki karpataan!

Mediapeliä

Mirjam Tahkokorpi

mirjam.tahkokorpi@uta.fi

Karppausvillitys synnytti lehden ja tv-ohjelman, jotka ovat leipää karttavien asialla.

Haluatko reseptin onnelliseen elämään? Laita elämäsi remonttiin, ja opettele onnelliseksi viikossa. Ohjeet takaavat varman muutoksen.

Suomalainen karppaaja ei ole yksin. Aller Media alkoi vuoden alussa julkaista FIT Karppaaja -lehteä, ja TV5-kanavalla pyörii Hei me karpataan -ohjelma.

FIT Karppaajaan kuuluvat olennaisena osana karppauskokemuksiaan jakavat julkimot. Ensimmäisen numeron kannessa hymyilee Tanssii tähtien kanssa -tuomari Helena Ahti-Hallberg. Yllättävää kyllä, hän kertoo lehden jutussa, ettei kutsu itseään karppaajaksi.

Karppauksella ratsastavat mediatuotteet tukevat toisiaan: Hei me karpataan mainitaan moneen kertaan FIT Karppaajassa. Ohjelmassa julkkiskokki Sami Garam laittaa taviskarppaajille hiilihydraatitonta ruokaa ja uimarimestari Jani Sievinen valmentaa liikkumaan. Osa ohjelmaa on karppaajan ostoslista, joka on silkkaa tuotesijoittelua.

Miten käy karppauksesta villiintyneen median, kun on aika siirtyä seuraavaan ruokatrendiin?

Aloita uusi elämä ravinteikkaalla aamiaisella. Sekoita kaurapuuron sekaan mustikoita. Ne ovat oikeaa kotimaista superruokaa. Älä välitä, jos mustikkametsä ei houkutellut viime syksynä. Marjoja löytyy lähikaupan pakastimesta.

Puistattaako mustikoiden maku?

Voit korvata marjat rusinoilla tai voinokareella. Jätä koko puuro tekemättä, jos siltä tuntuu. Ota Alepan pakastealtaasta vaikka jäätelöpaketti, jos vatsasi sitä vaatii. Pääasia, että aamiainen maistuu Sinusta hyvältä.

Aino Salonen

⋆⋆Miksi näin?

Pääpalkintona palkaton työ Olivia-lehti järjesti helmikuun Oma Olivia -numeronsa yhteydessä lukijakilpailun, jonka yhtenä palkintona oli työharjoittelu lehden toimituksessa. Onko tämä uusi rekrytointitapa?

Minkä takia otatte työharjoittelijan lukijakilpailulla, Olivian päätoimittaja Mari Paalosalo-Jussinmäki?

– Meille tulee joka päivä hakemuksia, joissa ihmiset hakevat harjoitteluun Oliviaan. Meille pyrkii harjoittelijoita paljon enemmän kuin voimme ottaa. Toivoimme harjoittelupaikan innostavan alan opiskelijoita Oma Olivia -palveluun.

Maksetaanko työharjoittelusta palkkaa?

– Se riippuu muutamasta asiasta. Jos opiskelija on saanut harjoittelusta opintopisteitä ja opintotukea, emme ole perinteisesti maksaneet palkkaa. Näissä tapauksissa olemme voineet kuitenkin maksaa juttupalkkioita.

Suomessa on toimittajaopiskelijoista ylitarjontaa. Minkä takia katsoitte, että lukijakilpailu on toimiva tapa hankkia harjoittelija?

– Kuten sanoin, meille tulee jatkuvasti hakemuksia toimittajaharjoitteluun. Olimme epävarmoja sen suhteen, innostuisivatko

lukijat osallistumaan Oma Olivian tekoon.

Toisin kävi.

Harjoittelija on siis valittu jo?

– Kyllä, ja hän on viestinnän alan opiskelija.

Aikooko Olivia rekrytoida harjoittelijoita lukijakilpailulla myös jatkossa?

– Seuraavassa Oma Olivia -numerossa tätä ei tehdä.

Mitä mieltä olette tästä rekrytointitavasta, Journalistiliiton puheenjohtaja Arto Nieminen?

– En ole aiemmin vastaavasta kuullut.

Uskon, että Olivia on tehnyt tämän vilpittömästi, mutta kuulostaa mauttomalta.

Harjoitteluhaun pitäisi pysyä hakuna ja lukijakilpailun lukijakilpailuna. Tietysti pitää muistaa, että harjoittelijoiden suhteen pitää noudattaa alan työsopimusta.

Markku Uhari

⋆⋆Gradu paketissa

Noora Mattila: Ironia journalismissa: Ironian keinot ja funktiot Helsingin Sanomissa ja Nyt-liitteessä.

Jyväskylän yliopisto, 2011.

Haluatko Twitter-tähdeksi?

Toimittaja Tuomas Enbusken räväkät tweetit kuohuttavat ja keräävät tuhansia seuraajia. ”Kuuntelen töitä tehdessäni Suvi Teräsniskaa. Pukeudun joskus myös naisten alusvaatteisiin... Eikun sori. Luulin tätä hetken päiväkirjakseni.” ”Todellinen Niinistö-fani äänestäisi nyt Väyrystä. It’s a dirty job. But someone’s gotta do it.” ”Kuunnelkaa nuoria, niillä on uutta sanottavaa! Höpsis! Nuoret ovat ennakkoluuloisia urpoja, jotka eivät ole vielä lukeneet tarpeeksi kirjoja.” ”Hienoa kun on taas vaalit. Poliitikot ovat kuin vaipat. Ne täytyy vaihtaa tasaisin väliajoin, ja samasta syystä.” ”Onneksi olkon Helsinki! Olemme valinnet Teidän SUPER suositun Guggenheim museon paikka! Siirto 140 milj. tililleme ja voitte lunasta voitto!” ”Tipaton tammikuu esitetään iltapäivälehdissä Tali-Ihantalaan verrattavana kokemuksena. Kertonee enemmän toimittajista kuin lukijoista.”

Aino Salonen

⋆⋆Lämpenee

Tällä palstalla puristetaan kiinnostava opinnäyte 300 merkkiin.

Mattila tutkii ironiaa reportaaseissa ja henkilöjutuissa. Ironia sisältää kriittisen viestin, joka kohdistuu tiettyihin ihmisiin tai yhteisöihin.

Ironiaa luovat esimerkiksi liioitteleva kirjoitustapa ja kertojan painotukset. Ironia on kritiikkiä, mutta se ei yleensä tarjoa rakennusaineita muutokseen.

Mikko Siltanen

Anna kertoo mitä kuunnella Uutta musiikkia on tarjolla enemmän kuin koskaan ja sitä on helppo löytää, mutta vaikea valita. Jos haluat asettaa suodattimen sinun ja musiikkitulvan väliin, kokeile Ivalosta kotoisin olevan toimittajaopiskelija Anna Nevalaisen kirjoittamaa musablogia Säv.

San. Sov. Anna kommentoi musiikkimaailman uutisia tuoreeltaan, kuten Ultra Bran paluuta, ja kertoo myös sen, mitä ei kannata kuunnella. Anna ei ota musiikkibloggailua tai toimittajuutta turhan vakavasti.

– Yksi toimittajan duunin hienouksia on se, että stalkkaamisen voi nimetä tiedonhankinnaksi, kommentoi Anna blogissaan.

http://savsansov.blogspot.com Riina Sten

Ihminen tekee töitä kolmasosan vuorokaudesta. On siis tärkeää, että viihdyt siellä, missä ikinä päiväsi vietät.

Olkoon paikka sitten toimistossa, koulussa tai kadulla.

Ensimmäinen etappi on selvittää, onko nykyinen työpaikka Sinulle sopiva. Saatko riittävästi palkkaa? Jos opiskelet, oletko oikealla alalla? Mikäli vastaat kysymyksiin kieltävästi, on aika ryhtyä toimenpiteisiin.

Puhu palkankorotuksesta rohkeasti esimiehellesi. Perustele, miksi juuri Sinä ansaitset lisää rahallista tunnustusta työstä. ”Viimeisimmästä palkankorotuksesta on kulunut jo vuosia.” ”Olen kouluttautunut edellisten palkkaneuvotteluiden jälkeen.” Jos nämä perustelut eivät riitä, ota käyttöön kovemmat aseet. Nosta metakka. Uhkaile työnantajaasi, että lopetat työt, jos lisää rahaa ei tipu.

Joko tuntuu paremmalta? Jutun tarkoitus on opettaa kädestä pitäen, miten hoidat arkiset askareesi. Juttu on taitettu siten, että Sinun on helppo leikata tämä juttu talteen ja teipata se vaikka jääkaapin oveen.

Jos opiskelet, milloin viimeksi nautit oppimisesta? Ai ensimmäisen luokan käsityötunnilla? Mieti, voitko vaihtaa opiskelualaa johonkin nykyistä luovempaan. Mene kansalaisopiston neulontakurssille. Oma opiskeluala voi tuntua neulonnan jälkeen entistä mukavammalta. Muussa tapauksessa omistaudu puikoille kokonaan ja jätä päiväopinnot.

Levitä hyvää mieltä ympärillesi.

Muistathan, että kaikki hyvä, mitä teet, palautuu sinulle moninkertaisesti.

Kysy, mitä työ- tai opiskelukaverillesi kuuluu. Jos hän näyttää rasittuneelta, tarjoa auttavaa kättä. Varo kuitenkin, ettei auttamisesta tule jatkuva rasite.

Jos kaveri kinuaa apua päivittäin, laita korvanapit korviin, ja esitä, ettet kuule.

Varmuuden vuoksi huuda pää punaisena, että haluat tehdä työsi rauhassa.

Onnellisuuden opetusviikko on päättymässä. Ensi kerralla palvelujournalismin erikoisnumeromme kertoo, miten otat elämän haltuusi.

12 ajassa kartalla luotain näkymä media elämykset huvit

Laura Hallamaa

Haitarin koppa valmistuu Jarkko Helinin mukaan päivässä. Eniten aikaa menee soittimen koneiston valmistamiseen.

Hassu haitarintekijä VERSTAALLA Jarkko Helin on heittänyt useita puolikkaita haitareita

roskikseen tullakseen hyväksi.

Tamperelainen Jarkko Helin kiinnostui haitareista vahingossa. Vaikka hänen vaarinsa on koko ikänsä soittanut perinteistä haitarimusiikkia, Helin innostui soittimesta vasta päädyttyään työväenopiston kansanmusiikkipiiriin.

Innostus amerikkalaiseen kansanmusiikkiin auttoi Heliniä löytämään folk-piireissä käytetyn cajun-haitarin.

– Niitä ei kukaan ollut tehnyt Suomessa aikaisemmin, Helin kertoo.

Ensimmäisen kerran Helin kokeili haitarin rakentamista tamperelaisessa puupajassa. Silloin syntyi vain yksi haitarin osa, diskanttikahva. Parin vuoden päästä Helin lähti opiskelemaan Ikaalisten käsi- ja taideteolliseen oppilaitokseen. Pian hän laittoi opettajansa lujille.

– Nostin haitarin pöydälle ja sanoin, että mä haluan tehdä tällaisen.

Puuseppätaustainen opettaja ymmärsi pian, ettei kyseessä ole linnunpönttöä kum-

mallisempi laatikko. Helinin ensimmäinen valmis haitari on kotona museoesineenä.

Soittopeliksi siitä ei enää ole.

Nyt Helin on valmistanut yksi- ja kaksirivisiä cajun-haitareita kymmenen vuoden ajan. Lähes puolet ajasta haitareita on valmistunut Kalevassa sijaitsevan kerrostalon kellarissa.

Roskikseen on lentänyt useita puolikkaita haitareita.

– Mä olen tehnyt tosi paljon paskaa oppiakseni hyväksi. Jos tekee aina vähän sinne päin, lopputulos on järkyttävä, Helin kertoo.

Haitarin kopan Helin valmistaa puusta ja koneiston hän tekee itse. Ainoastaan näppäimet ja palkeet tulevat muualta.

Tällä hetkellä valmisteilla on yksi haitari tervalepästä. Puutavara on ehtaa saunanlaudetta. Tulevaisuudessa siintää vieläkin erikoisempi työnsarka. Helin valmistaa

Kansainvälisen harmonikkaliiton pyynnöstä kolme haitaria uhanalaisesta, 40 000 vuotta vanhasta kauripuusta. Yksi haitareista jää Suomeen ja kaksi lähtee UuteenSeelantiin.

– Siellä on käynnissä kunnon mediahässäkkä, koska haitareita odotetaan innolla.

Helin soittaa amerikkalaista kansanmusiikkia useissa yhtyeissä. Soittimet herättävät keikoilla paljon huomiota.

– Kyllä sitä aina ihmetellään, olenko se sama jantteri, joka myös tekee nämä haitarit.

Omat soittimet eivät kuitenkaan ole mitään mainoskappaleita. Ne ovat Helinin mukaan huonokuntoisia rankan soittamisen vuoksi.

Yksi valmistuvista töistä on kultamaalilla päällystetty. Se tulee omaan käyttöön.

– Jos kultaista harmonikkaa ei saa soittamalla, se täytyy tehdä itse.

Laura Hallamaa

kuka?

Jarkko Helin ○○Tamperelainen haitarintekijä ja muusikko. ○○Soittaa haitaria Zydeco Superstar- ja Cajun Comets -yhtyeissä. Tunnettu myös Crawfish Kings -yhtyeen haitaristina. ○○Valmistaa kansanmusiikista tuttuja, kevyempiä, yksi- ja kaksirivisiä cajun-haitareita. ○○Haluaisi hyödyntää haitareissaan enemmän kotimaista koivua, koska se on yhtä kovaa rakennuspuuta kuin yleensä haitarinrakennuksessa käytetty vaahtera.

ajassa kartalla luotain näkymä media elämykset huvit 13

Ja kalsareissakin on huonot kuminauhat

Näin koin

Jukka Koivula

jukka.koivula@uta.fi

Valitusteatteri Arkiset valitukset kääntyvät positiiviseksi voimaksi.

Miksi Suomessa ei saa ajaa niin lujaa kuin haluaa? Entä miksi ihmiset pakkautuvat tavaratalon oville ja hidastelevat? Kaivavat vielä nenää.

Muun muassa näistä asioista valitetaan Nokian työväenopiston teatterituotannossa.

Teatteritaidetta opiskeleva ryhmä valmistelee kevääksi näytelmän, jossa ärsyttävistä asioista valitetaan sydämen kyllyydestä.

– Meidän oli tarkoitus tehdä syyskaudella valituskuoro. Keräsimme ihmisten valituksia ja sävelsimme ne lauluiksi. Mukaan tuli puhetta ja liikettä, ja tuotanto laajeni näytelmäksi, ohjaaja Jutta Jelys kertoo.

Kevätkaudella esityksestä tehdään isom-

pi ja syvällisempi. Tyylilajina on edelleen komedia. Valitus on pääosassa, mutta näytelmässä pohditaan myös, mistä valittaminen johtuu.

Valituskuoroja on ympäri maailmaa Alaskasta Tasmaniaan, mutta valitusteatteri lienee ensimmäinen laatuaan.

Näyttelijät ovat keränneet valittamisen aiheita esimerkiksi lehtien yleisönosastokirjoituksista. He osallistuivat myös luovan kirjoittamisen kurssille, joka auttoi valitusvirren veisaamisessa.

– Valittaminen on herkullinen lähtökohta näytelmälle. Työryhmällä on ollut valtavan

hauskaa. Meitä naurattaa, että miten kukaan keksiikin motkottaa joka asiasta, Jelys kertoo.

Valitusteatteri on ollut Jelykselle myös kasvattava kokemus.

– Huomasin, että kun syksyllä yritin naukua kaikesta, niin asiat rupesivat oikeasti menemään huonosti. Aito valittaminen on vaarallista, se laskee elämänlaatua.

Toimittajaopiskelijat kirjoittivat oman valituslaulun. Lue se osoitteessa utain.uta.fi!

Anna von Hertzen Ritva Tiitinen

Nokian työväenopiston valitusteatterinäytelmässä kuullaan muun muassa valitusjenkka ja valitusräppi.

Muistilista 26.1.–01.02.2012: viihteen ja mahdollisuuksien viikko

Sanne-Mari Laaksonen

26. 27. 28. 29. 30. 31. 01.

Torstai

Perjantai

Lauantai

Sunnuntai

Maanantai

Tiistai

Keskiviikko

Jylhämaa 3D:nä

Teroita kirveesi

Villiinny vintagesta

Kenestä kaunein?

Estradi on vapaa

Jalalla koreasti

Myy itsesi

Leijonakuningas on piirrettyjen kunkku – jopa dubattuna.

Sotke sotamaalaukset kasvoille ja kannusta Tappara murskavoittoon.

Panosta hyvään vuosikertaan ja päivitä tyylisi Vintagetorilla.

Kotikatsomosta käsin on varaa arvostella Miss Suomi -ehdokkaita.

Musajameissa kuka tahansa voi nousta lavalle näyttämään kykynsä.

Jatka maanantain ilakointia perinteisillä Pakkahuoneen Päivähypyillä.

Osoita osaamisesi, näytä kyntesi ja metsästä uusi ura rekrytorilta.

Liput 9 e

Liput 5–39 e

Torille vapaa pääsy

Tv-lupamaksu

Rohkeutta

Liput 7 e

Vapaa pääsy

Klo 16.15 Plevna

Klo 18.30 Hakametsän jäähalli

Klo 10–18 Vapriikki

Klo 19.30 MTV3

Klo 19.30 Huurupiilo

Klo 13–15.45 Pakkahuone

Klo 9–17 Tampereen Messu- ja Urheilukeskus

Pitkälti vapaaehtoisvoimin järjestetyt elokuvafestivaalit yhdistävät kaikenikäisiä tromssalaisia ja houkuttelevat paljon ulkomaisia vierailijoita.

Elokuvat ovat olleet aina sydäntä lähellä. Valkokankaalla ääni, musiikki ja tarina kehystävät ja syventävät kuvien luomaa vaikutelmaa.

Norjassa elokuvien ystäviä hemmoteltiin viime viikolla laajalla kattauksella laatufilmejä useista maista. Tromssan elokuvafestivaalien 22. vuosikerta oli nimeltään ”Jäätynyt maa, liikkuvat kuvat”.

Festivaalien erikoisteemana oli venäläinen elokuva, joita katselin kolmin kappalein. Näistä mieleenpainuvin oli liettualaisdokumentti Barzakh, jossa pureudutaan sodan runteleman Tsetshenian nykytilanteeseen. Barzakhissa kuvataan sykähdyttävästi tavallisten kansalaisten pelon täyttämää elämää julman valtionterrorismin armoilla.

Ihmiset odottavat siepattuja läheisiään turhaan, ja miliisien kiduttamat palaavat kauhunsa kammioihin.

Elena sai katsojilta erinomaiset arviot. Venäläinen kotirouva päätyy rikollisiin ja moraalisesti arveluttaviin ratkaisuihin tukeakseen köyhyydessä elävän poikansa perhettä rahallisesti. Kepeässä komediassa My father is Barushikov balettitanssia harrastava isätön teini-ikäinen poika suggestoi itseänsä uskomaan, että hän on maailmankuulun balettitähden poika. Pian tähän alkavat uskoa muutkin.

Festivaalivieraana tutustuin loistavan elokuvatarjonnan ohella 70 000 asukkaan Tromssaan, joka on Pohjoismaiden suurin napapiirin pohjoispuolella sijaitseva kaupunki. Kaupungin pirteys ja elinvoimaisuus olivat itselleni myönteinen yllätys. Pitkälti vapaaehtoisvoimin järjestetyt elokuvafestivaalit yhdistävät kaikenikäisiä tromssalaisia, ja houkuttelevat paljon ulkomaisia vierailijoita. Talvisten filmijuhlien lisäksi Tromssassa järjestetään myös kesäisin lukuisia kulttuuritapahtumia.

Jäämeren rantamilla sijaitsevassa kaupungissa on puolentusinaa elokuvateatteria. Suomessa vastaavan kokoluokan paikkakunnilla teattereita löytyy keskimäärin yksi. Tromssan etäinen sijainti haastaa perinteiset ajatusmallit siitä, mitkä alueet voivat olla vireitä ja elinvoimaisia. Lapin pääkaupunki Rovaniemi näyttäytyy usealle suomalaiselle kaukaisimpana ihmisasutuksen pesäkkeenä. Tromssa kuitenkin sijaitsee kuusisataa kilometriä Rovaniemestä pohjoiseen.

Norjassa kulttuurielämään satsataan Suomea enemmän. Valtio tukee kulttuuria ja ihmiset ovat omatoimisia tapahtumia järjestäessään. Suomi voisikin ottaa naapurimaastaan mallia.

Kukoistava kulttuurielämä säteilee myönteistä vaikutustaan ympärilleen – tästä Tromssa on hyvä esimerkki.

myรถs 2012 Utain julkaisee takakannessaan kuvajournalismin toisen vuosikurssin opiskelijoiden julisteita

Jonne Rasanen