Issuu on Google+

2/2013

ajassa 2

kartalla 4

luotain 6

näkymä 8

media 12

elämykset 14

huvit 15

Päin seiniä Jääkiipeilijän tavoitteet ovat aina korkealla. Lajin perässä joutuu rämpimään myös maan kamaralla. s.8

Pimppistä peruukki päässä s.6

Taloyhtiöt kieltävät tupakoinnin jo ulkonakin s.2

”Leikataanko kakku puukolla vai kirveellä” s.7


2 ajassa kartalla luotain näkymä media elämykset huvit

17.1.2013

AVAUS

Ilana Pantzar

ilana.pantzar@uta.fi

Kielipoliisi kumartaa kikattavalle yleisölleen ja pyllistää kielivirheitä tekeville. Kielipoliisi iskee silloin, kun sitä

vähiten odottaa. Hän kyttää nurkan takana ja iskee viattoman kauppiaan kimppuun. Hän julkaisee väärin kirjoitetuista kylteistä kuvia twiiteissään ja pilkkaa kauppiasta mokasta. Eihän kauppiasparka osaa kirjoittaa. Keskittyköön kauppias oleelliseen: meidän palvelemiseemme. Kielipoliisi väijyy luentosaleissa ja kirjaa ylös professorien tekemät kirjoitusvirheet. Eihän korkeasti koulutettu henkilö tee virheitä, ei elämässään, eikä etenkään luentokalvoissaan. Kielipoliisin maailma on mustavalkoinen. Kirjoitus voi olla vain oikein tai väärin, syitä virheisiin on turha miettiä. Kirjoitusvirhe on kirjoitusvirhe! Julkisesti muita arvosteleva kielipoliisi ei pelkää. Hän nostaa itsensä muiden yläpuolelle, valvoo kanssaihmisiä ja heristää heille syyttävää sormeaan. Hän osoittaa virheet ja kumartaa kikattavalle yleisölle. Kielipoliisien kauhuksi on kuitenkin todettava, että olen pärjännyt varsin hyvin elämässä, vaikka vastaani on tullut joukko kirjoitusvirheitä. Jopa luentosalissa säästyin kohtaukselta, vaikka PowerPoint-esitykseen oli eksynyt kirjoitusvirhe. Luento oli kokonaisuudessaan varsin mielenkiintoista kuunneltavaa. Tätä lehteä varten annan kielipoliiseille vihjeen. Lehdestämme ei pitäisi löytyä virheitä. Jos nyt kuitenkin toimittajalle on sattunut lähes mahdottomalta kuulostava virhe, ohittakaa se! Tämän viikon Utain tarjoaa mielenkiintoisia tarinoita, virheillä tai ilman.

Pysäköintitilaa on, PYSÄKÖINTI P-Hämpin

parkkiruuduista yli puolet on tyhjiä. Pysäköintiluola P-Hämpissä on lähes tuhat parkkipaikkaa, mutta niiden käyttö on vähäistä. P-Hämpin omistavan Finnparkin asiakaspalvelupäällikkö Johanna Lehtisen mukaan uuden parkkiluolan ruuduista on käytössä keskimäärin 25–40 prosenttia. – Kävijämäärä on vastannut odotuksia. Se on samaa luokkaa kuin Frenckellin parkkihallissa. Emme odottaneetkaan suurta ryntäystä tässä vaiheessa, hän kertoo. – Iso hallihan se on. Se ei ole ollut täynnä missään vaiheessa. Alhainen asiakasmäärä ei huoleta Tampereen kaupunkia, joka osallistui mittavan rakennusprojektin kustannuksiin 16 miljoonan euron rahastosijoituksella ja 20 miljoonan lainantakauksella. Kaiken kaikkiaan P-Hämpin rakentaminen maksoi 62 miljoonaa euroa. – Vie muutaman vuoden, että ihmiset oppivat käyttämään uusia pysäköintilaitoksia. On liian aikaista tehdä johtopäätöksiä kävijämääristä, sanoo Tampereen kaupungin liikenneinsinööri Jukka Kyrölä. Keskiviikkona aamupäivällä pysäköintiluolassa on avaraa, valoisaa – ja tyhjää. Vapaita paikkoja on 840. Hetken ajelun jälkeen laajassa hallissa tulee vastaan ensimmäistä kertaa P-Hämpissä asioiva Jani Lehtinen. – Parkkipaikan löytäminen oli ainakin helppoa, Lehtinen sanoo ja nauraa. Lehtinen pitää uutta pysäköintiluolaa tilavana ja arvostaa sitä, että auton saa pysäköityä lämpimään paikkaan. Hän kuitenkin arvelee, ettei tule käyttämään P-Hämpin palveluita jatkossa. – Pysäköinti täällä on kallista. Korkea hinta voi selittää osan tyhjistä parkkiruuduista. Tunnin pysäköinti P-Hämpissä päiväsaikaan maksaa 3,50 euroa. Hinta on lähes kaksinkertainen verrattuna keskustan muihin parkkihalleihin. Niissä tunnin pysäköinnistä selviää kahdella eurolla. Tuomas MacGilleon

Mikä?

P-Hämppi ○○Maanalainen pysäköintiluola Tampereen keskustassa ○○972 pysäköintipaikkaa ○○Rakennuspäätös vuonna 2007 ○○Rakentaminen alkoi vuonna 2009 ○○Otettu käyttöön marraskuussa 2012 ○○Rakennuskustannukset 62 milj. euroa ○○Omistaja Finnpark Oy

⋆ ⋆UUTISPUTKI Tampereen yliopiston toimittajakoulutuksen viikkolehti http://utain.uta.fi ISSN 1459-6741 (painettu) ISSN 1459-675X (verkkolehti) Ilmestyy kerran viikossa torstaisin. Yhteystiedot: Utain, 33014 Tampereen yliopisto Puhelin: (03) 3551 7349 Sähköposti: utain@uta.fi Julkaisija: Viestinnän, median ja teatterin yksikkö, Tampereen yliopisto Painopaikka: Tampereen yliopisto, harjoitustoimitus Päätoimittaja (vs.): Ari Heinonen Ohjaavat opettajat: Maarit Jaakkola (1. toimituspäällikkö) Paula Sallinen (2. toimituspäällikkö) Sakari Viista (kuvatoimituksen vastaava) Teemu Helenius (taittovastaava)

Katso kaikki tekijät verkosta: http://utain.uta.fi/toimitus

Opiskelija-alennuksella lisää osallistujia

Yritykset rikkovat Facebookin sääntöjä

Tamperelainen Teatteri Siperia aloittaa tammikuun lopussa osallistavan Homo Empathicus – Uusi Ihminen teatterikokeilun, jos osallistujia saadaan 15. Tällä hetkellä ilmoittautuneita on 10 - lisää osallistujia etsitään tarjoamalla opiskelijoille 50 prosentin alennusta. Näyttelijä Mikko Bredenberg on kirjoittanut käsikirjoituksen avaruusseikkailusta, jonka ympärille rakennetaan esityksellisiä harjoituksia ja keskusteluita. Niihin osallistuminen on vapaaehtoista. Kokeiluun kuuluu 12 kevään aikana järjestettävää tapaamista, joista peritään opiskelijoilta 100 euroa ja muilta 200 euroa. Esityskonsepti on ensimmäinen laatuaan. Mukana on eri-ikäisiä osallistujia teatterin ammattilaisista ihmisiin, joilla ei ole aiempaa teatterikokemusta. Kokeilu on houkutellut osallistujia myös Tampereen ulkopuolelta.

Mediayritys CC Median mukaan yli puolet Facebookissa mainostavista suomalaisyrityksistä rikkoo palvelun käyttöehtoja. Facebook kieltää esimerkiksi arvonnat, joihin osallistutaan tykkäämällä. Kilpailuun pitäisi osallistua erillisellä kilpailusivulla, johon käyttäjä kirjaa omat yhteystietonsa. Osa yrityksistä rikkoo sääntöjä tietoisesti, osa tietämättään. Mainontaa koskevia sääntöjä päivitetään tasaisin väliajoin, mikä saattaa jäädä yrityksiltä huomaamatta. CC Median mukaan Facebook sulkee päivittäin yli 60 000 yrityssivua sääntörikkomusten takia. Sääntöjä rikkonut sivu voidaan sulkea ilman ennakkoilmoitusta. Tällöin yritys menettää sivuston sisällön ja sivua seuranneet tykkääjät. Kuka tahansa voi tehdä ilmiannon sääntörikkomuksesta.

Anne Hirvonen

Saara Kokko


ajassa kartalla luotain näkymä media elämykset huvit 3

utain.uta.fi

autoja ei emilia kangasluoma

Tupruttelija voi saada häädön savuttomasta talosta ASUMINEN Suomeen rakennetaan yhä

enemmän asuntoja, joissa on täysi tupakointikielto. Tampereen Irjalaan valmistui viime vuoden joulukuussa uusi, täysin savuton kerrostalo. Tupakointi on kielletty asuntojen parvekkeilla ja piha-alueella. Saton omistama kerrostalo on yhtiön ensimmäinen täysin savuton kiinteistö Tampereella. – Tupakoitsijoille löytyy tuhansittain vaihtoehtoja, joten on hyvä tarjota asuntoja myös niille, jotka eivät halua elää tupakansavussa, myyntineuvottelija Marja Korvenoja kertoo. Korvenojan mukaan jotkut vuokralaisehdokkaat eivät ole halunneet muuttaa asuntoon, koska se on savuton. Suurimmaksi osaksi Ihmiset ovat kuitenkin suhtautuneet savuttomuuteen myönteisesti. Vuokra-asuntojen jokaisessa sopimuksessa on erillinen pykälä, jossa on maininta, että talossa tai sen pihapiirissä ei saa tupakoida. Jos sopimusta rikotaan, asukkaan vuokrasopimus voidaan purkaa. Savuttomuutta valvovat muun muassa isännöitsijä ja naapurit. – Jos naapurista tulee ilmoitus, että viereisessä asunnossa poltetaan, otamme sauhuttelijaan yhteyttä, Korvenoja kertoo. Korvenoja uskoo, että heidän yhtiöltään tulee vastaisuudessakin enemmän täysin savuttomia kiinteistöjä. Kiinteistöliiton viestintäpäällikkö Marjukka Vainio kertoo, että vanhoissa kiinteistöissä tupakointikieltoa ei voida ottaa käyttöön, ellei päätös ole taloyhtiön osakkaiden tai vuokrataloyhtiöissä asukkaiden keskuudessa täysin yksimielinen. Taloyhtiöissä päätös pitää tehdä yhtiökokouksessa,

Jani Lehtinen vieraili keskiviikkona ensimmäistä kertaa P-Hämpin parkkiluolassa. Lehtinen löysi helposti paikan lähes autiosta hallista.

ja vuokrataloyhtiöissä savuttomuudesta on sovittava vuokrasopimuksessa. Päätös taloyhtiön savuttomuudesta on mahdollista tehdä vain vastarakennettuihin tai peruskorjattuihin taloihin. – Suomesta ei löydy vielä montaa savutonta taloyhtiötä, mutta niiden määrä tulee luultavasti tulevaisuudessa lisääntymään, kun tupakoimattomuus alkaa yleistyä, kertoo Vainio. Paula Nykänen

⋆ ⋆NÄIN lehti TEHTIIN

Vessajonossa etuilu yleistyy

Mielenosoitus rasismia vastaan

Lämmitys lisäsi hiilipäästöjä

Toimittaja haastateltavan oppilaana

Yhä useampi saa etuilla vessajonossa.

Tampereella järjestetään lauantaina 19.1. mielenosoitus fasismia ja rasismia vastaan. Tapahtumalla tuetaan Kreikan pääkaupungissa Ateenassa järjestettävää äärioikeiston vastaista mielenosoitusta, jossa arvostellaan hallituksen maahanmuuttajapolitiikkaa. Tullintorilla alkavaan tapahtumaan osallistuu useita kansalaisjärjestöjä, kuten rasismin ja muukalaispelon vastainen verkosto Rasmus. Mukana on myös pienpuolueita sekä poliittisia nuoriso- ja opiskelijajärjestöjä. Vasemmistonuoret järjestää mielenosoitukseen bussikuljetuksen Helsingistä. Poliisille tehdyn ilmoituksen mukaan tapahtumaan odotetaan jopa 300 osallistujaa.

Suomalaisten kotitalouksien fossiiliset hiilidioksidipäästöt kasvoivat vuonna 2010. Päästöt lisääntyivät lämmityksen takia noin 200 000 tonnia. Eniten kotitalouksien päästöjä syntyy yksityisautoilusta. Päästöt ovat noin viisi miljoonaa tonnia. Määrä on suurempi kuin ammattimaisen maaliikenteen päästöt. Suomalaisten tuottamat hiilidioksidipäästöt fossiilisista polttoaineista olivat kaikkiaan 66 miljoonaa tonnia. Teollisuuden vastaavat päästöt olivat lähes 13,5 miljoonaa tonnia ja energiatuotannon 27 miljoonaa tonnia. Tiedot ilmenevät Tilastokeskuksen Ilmastopäästöt toimialoittain -tilastosta, jonka tuloksia julkaistaan nyt ensimmäistä kertaa. Kirjanpidon tuoreimmat tiedot ovat vuodelta 2010. Tilasto on osa Euroopan Unionin ympäristötilinpitoa.

The Beatles oli ensimmäinen bändi, joka julkaisi levynkansissaan kappaleiden sanat. Se oli myös yksi ensimmäisistä bändeistä, joka keksi laittaa studiossa mikrofonin bassorummun sisään. Luulin tietäväni paljon The Beatlesista, mutta haastateltavan sivulauseista sain paljon uutta tietoa bändistä. Nyt tiedän jälleen hieman enemmän. Toimittajalla pitäisi olla hyvä yleissivistys. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö toimittajakin voisi oppia vielä paljon lisää. Toimittajalle tärkeintä on pitää korvien lisäksi mieli avoinna. Sivulauseissa saattaa piillä tieto, jota tulet vielä tarvitsemaan. Paatuneimmankaan toimittajan ei pidä sulkea korviaan niiltä tarinoilta, joita he ympärillään kuulevat.

Noin 6 000 suomalaisella on vessapassi, jota vilauttamalla pääsee vessajonon ohi. Vessapassin käyttäjiä on jopa 400 enemmän kuin vuosi sitten. Passi on tarkoitettu niille, joiden täytyy sairauden vuoksi päästä vessaan nopeasti. Viime vuodesta saakka passin ovat saaneet kaikki Crohn ja Colitis ry:n jäsenet. Yhdistys on tarkoitettu suolistosairauksista kärsiville, mutta kuka tahansa voi liittyä jäseneksi. Yhdistyksen viestintäkoordinaattori Tiina Silvast kertoo, että vessapassi selittää osan yhdistyksen jäsenmäärän kasvusta. Silvastin arvion mukaan muutama sata liikettä on tilannut oveensa tarran, jossa luvataan avata vessapassin käyttäjälle ovi myös henkilökunnan vessaan.

Hanna Kaisa Hellsten

Hanna Kaisa Hellsten

Ilana Pantzar


4 ajassa kartalla luotain näkymä media elämykset huvit

Törkeät tukijoukot

Harrastus Urheiluhenki unohtuu, kun vanhempi ottaa

lapsensa harrastuksen liian vakavasti.

Tytärtäni haukuttiin ’saatanan sotanorsuksi’. Anne Mäkelä

Joukko Tappara Ritareiden vanhempia nojailee kaukalon laitaan Hervannan jäähallissa. Isät keskustelevat urheilusuorituksista, ja muutama äiti puhuu puhelimeen. Tammikuun alussa joukkue kohtasi Helsingin IFK:n. Kovin kamppailu käytiin tuolloin kentän sijaan katsomossa. Pelaajien vanhemmat ajautuivat väkivaltaisen pelitilanteen jälkeen väittelyyn. Aikuisten huono käytös yllätti Tapparan joukkueenjohtajana toimineen Petri Rajasalon. Sanaharkka sisälsi kaikki mahdolliset solvaukset ja kirosanat, joita hän ei tyttärensä kuullen halua lausua ääneen. – Vanhempien pitäisi muistaa, että tapahtuman tarkoitus on pelaamisen ilo, ei keskinäinen nokittelu. Rajasalon 9-vuotias poika ja joukkueen muut pelaajat tietävät, että vastustajan haukkumisesta seuraa aina rangaistus. Pahat puheet on kielletty yhtä lailla katsomossa. Tunnekuohun valtaan joutuneet vanhemmat ovat

tuttu ilmiö myös Juhani Kinnarille, Tapparan C2-jääkiekkojoukkueen valmentajalle. Joskus vanhemmat olettavat, että kentällä taistelee joukko huippukiekkoilijoita, vaikka pelaajat ovat vasta 8–10-vuotiaita. Kaikki eivät välttämättä osaa edes luistella kunnolla. Arvostelun kohteeksi joutuvat niin pelaajat, valmentajat kuin tuomaritkin. Onneksi äänet eivät kantaudu jääkiekkohallissa pelaajien korviin saakka. Kinnari suhtautuu katsomon soraääniin tyynesti. – Kaikkia vanhempia ei voi miellyttää. Arvostelusta huolimatta valmentajan on keskityttävä omaan työhönsä ja pelaajien kehittämiseen. Ongelmavanhemmat osoittavat joskus mieltään yleisurheilunkin parissa. Oman lapsen etu menee kaiken muun edelle, ja yksilövalmennusta vaaditaan 8-vuotiaille lapsille. Yleisurheiluvalmentaja Elisa Hakasen mukaan ilmiö on kuitenkin yleisempi joukkuekuin yksilölajien keskuudessa. Kaikki juniorit saavat osallistua yleisurheilukisoihin,


ajassa kartalla luotain näkymä media elämykset huvit 5

Pekka Selonen

Vanhemman arvioivan katseen alla

joten purnaus on turhaa. Tulostaululla välkkyvät sentit ja sekunnit kertovat karua kieltään urheilijoiden tasoeroista. Niihin vanhemmat eivät voi vaikuttaa, vaikka haluaisivat.

Urheilusosiologian tutkijan Jari Lämsän mukaan osa vanhemmista kannustaa lapsiaan liian kiihkeästi. Se voi johtaa helposti ylilyönteihin. Vanhempien tunteet käyvät kuumina, kun oma lapsi on pelaamassa. Tilanne korostuu joukkueurheilussa, jossa kaksi osapuolta ottaa mittaa toisistaan. Lämsän omat lapset harrastavat joukkuelajeja, joten tutkija on seurannut vanhempien käyttäytymistä lähietäisyydeltä.

Aikuisten itsehillintä rakoilee välillä pahasti. Anne Mäkelän vanhempaa tytärtä haukuttiin vuosia sitten koripallopelissä ”saatanan sotanorsuksi”, koska hän oli pidempi kuin muut pelaajat. Lisäksi Mäkelä on nähnyt tapauksen, jossa asiattomuuksia huudellut isä jouduttiin poistamaan katsomosta. Mäkelän nuorimmainen pelaa koripalloa Tampereen Pyrinnön C-junioreissa. Epätasaisesti jakautuva peliaika on joskus aiheuttanut pieniä riitoja katsomossa, mutta tunnelma on pääosin myönteinen. – Vanhemman tärkein tehtävä on kannustaa lastaan etenkin silloin, kun tämä epäonnistuu. Siinä vanhemmuus mitataan.

Vanhemmat osallistuvat aiempaa innokkaammin lastensa harrastuksiin. Ennen suhtautuminen oli toinen. Kun Lämsä oli nuori, urheilu oli vapauden maailma, johon vanhemmat eivät kuuluneet. Yhteinen harrastus voi Lämsän mielestä parhaimmillaan lähentää lapsia ja heidän vanhempiaan. Vanhempien täytyy kuitenkin varoa olemasta liian päällekäyviä. – Heidän käyttäytymiselleen on oltava rajat.

Saara Kokko

Saara Kokko

Vanhempien voitonhalu johtaa joskus tunteenpurkauksiin. Valitettavan usein katsomossa koettu pettymys kohdistuu omaan lapseen, joka on Lämsän mukaan aina vanhemman arvioivan katseen kohteena.


6 ajassa kartalla luotain näkymä media elämykset huvit

Heidi ja Niklas ajavat pimppistä Autoilu Kortteliralli on päämäärätöntä, mutta yhdistää kaverit ja ajamisen.

Tummansinisen Audin kuskinpuoleinen penkki on kallistettu lähes makuuasentoon. Pitkänhuiskea nuori nainen nojaa reilusti taaksepäin ja käsittelee rattia tottunein elkein. Takalasit ovat tummennetut, ja musiikkina soi 1990-luvun europoppi. 22-vuotias Heidi Erkkilä kaartaa Keskustorin Vanhan kirkon parkkipaikan ympäri ja heilauttaa kättään vastaantulevalle tutulle. Erkkilä on aina viihtynyt tien päällä. Ajokortin saamisen jälkeen matkamittariin kertyi ensimmäisen vuoden aikana huikeat 80 000 kilometriä. Rakkaus ajamiseen houkuttelee viettämään iltoja myös kaupungilla autoillen, ilman mitään erityistä syytä. Samanhenkisiä ihmisiä on paljon, ja ajamisen ohella Erkkilä tapaa kavereita kaupungin parkkipaikoilla. – Olen tutustunut todella moneen nykyiseen kaveriini kaupungilla ajelun yhteydessä. Kortteliralli on pitkään ollut nuorten keskuudessa suosittu ajanviettotapa, ja ilmiö on tuttu ympäri Suomea. Päämäärätöntä kaupungilla ajelemista kutsutaan eri paikkakunnilla eri tavoin. Kortteliralli tunnetaan Erkkilän mukaan Tampereella nykyään pimppiksenä. Rovaniemellä puolestaan ajetaan hurua. Korttelirallin selvästi vilkkaimmat päivät ovat perjantai ja lauantai, ja kaduilla pörrääminen painottuu iltaan. Iltaisin ajeleminen ja kovaääninen musiikki herättävät myös närkästystä. Tuohtumus näkyy säännöllisin väliajoin sanomalehtien yleisönosastoilla. Erkkilä tai apukuskin paikalla istuva Niklas Vesanen eivät kuitenkaan ole kohdanneet metelistä närkästyneitä kaupunkilaisia. Toinen lieveilmiö on autoilla kaahaaminen. Se on herättänyt poliisinkin huomion. Innokkaat kuskit polttavat kesällä kumia väljillä parkkipaikoilla, ja liukastelevat talvella nelipyöräluisussa. Kaupunki on yrittänyt hillitä ongelmaa jo vuosien ajan kieltämällä tietyillä parkkipaikoilla oleskelun iltaisin. Toistaiseksi kiellot ovat vain siirtäneet tapahtumapaikkaa. – Kun Särkänniemen parkeista tehtiin aikanaan sakkoalue, porukka siirtyi Kalevan Prismalle, sanoo Vesanen. Kieltokyltit ilmestyivät pian myös Prisman pihaan, mutta uusia paikkoja riittää. Erkkilä ajaa keskustan lenkin jälkeen Hakametsän jäähallille, jossa parkkipaikkaralli käy nykyisin kiivaana. Kolareiltakaan kuulemma ei ole vältytty. Vesanen osoittaa nyt autiolle parkkipaikalle pysäköityä tukkirekkaa. – Viikko sitten joku peruutti vauhdilla tuota päin. Kortteliralli käy jossain vaiheessa tylsäksi. Luovuutta tarvitaan, jotta mielenkiinto ajeluun säilyy. Erkkilä hakee välillä vaihtelua arkiseen ajeluun huomiota herättävillä pukeutumistempauksilla. Kotona on puuhapussi, joka sisältää erilaisia peruukkeja ja pukuja. – Parasta on, jos pystyy aiheuttamaan ihmisissä hämmennystä myönteisessä mielessä. Heidi Erkkilä (oik.) ja Niklas Vesanen juttutuokiolla. Rikkinäisestä puskuristakin saa revittyä huumoria.


ajassa kartalla luotain näkymä media elämykset huvit 7

Pekka Selonen

Haastatteluhetkellä autosta löytyy esimerkiksi radiopuhelin, japanilaisen televisiokanavan maskottia esittävä Domo-pipo ja valomiekka. Lisäksi South Park -televisiosarjasta tuttu Chef-pehmolelu kulkee kokkina työskentelevän korttelirallikuskin mukana aina, välillä auton sisällä, joskus keulaan köytettynä. Jatkuva liikkeelläolo on Erkkilälle tärkeää. Kun kaupunki alkaa tuntua liian ahtaalta, hän saattaa lähteä kavereineen hetken mielijohteesta maakuntamatkalle. – Ensin päätetään tie, jota lähdetään ajamaan. Sitten katsotaan, mitä kiinnostavaa tulee vastaan, Erkkilä kertoo. Viimeisin reissu vei Yyteriin, aamutupakalle merenrantaan. Tuomas MacGilleon Pekka Selonen, kuvat

Nettimummo Mira Kauhasella on ainekset valmiina mustikkarahkapiirakkaan.

Nettimummo innostaa tarttumaan vatkaimeen SAPUSKA Netissä leipomista opettava isoäiti on järkyttynyt

nuorista, jotka eivät tee ruokaa ikinä.

Kavereiden kanssa jutteleminen ei edellytä autosta nousemista.

Tamperelaisesta Mira Kauhasesta, 70, on sääli, jos ruoanlaiton perinteet eivät kulje sukupolvelta toiselle. Kauhanen on yksi nettimummoista, jotka opettavat ruoanlaittoa YouTubessa. – Harmittaa kuulla, että jotkut ihmiset eivät osaa tehdä mitään huushollinsa eteen. Olen jopa kuullut nuorista ihmisistä, jotka eivät ikinä tee itse ruokaa. Leipominen on hauskaa ja luovaa. Kauhanen on mukana kansainvälisessä Grandma´s Design -hankkeessa, johon on kuvattu leipovia isoäitejä ympäri maailmaa. Mummoja on mukana Suomen lisäksi Belgiasta, Alankomaista, Italiasta ja Turkista. Suomalaisia on mukana viisitoista. Kauhanen neuvoo leipomisesta innostuneita aloittamaan jostakin yksikertaisesta. Hän saa kokkiohjelmista stressiä ja hankkii reseptinsä mieluummin lehdistä ja kirjoista. Hän myös vaihtelee reseptejä ystäviensä kanssa, ja ajattelee heitä leipoessaan. Ruoanlaittoa harrastava Kauhanen on tottunut leipomaan lastenlastensa kanssa. Hänen 13-vuotiaalla lapsenlapsellaan on jopa omia reseptejä, joita hän mielellään opettaa mummolle. – Hänellä on paljon ennakkoluulottomuutta kakkujen tekemisessä. Hän ei aina mieti faktoja, kuten esimerkiksi sitä, että kananmunat pitäisi vatkata. Sitten jännitetään, leikataanko kakku puukolla vai kirveellä, Kauhanen tokaisee. – En puutu siihen, sillä eihän sitä tiedä, minkälainen luova leivontanero hänestä on kehkeytymässä.

Korttelirallissa tärkeintä on pysyä liikkeessä ja viettää aikaa ystävien kanssa.

Omalla videollaan Kauhanen leipoo raparperi-

keikauskakun. Videota varten ei jouduttu lavastamaan mitään. Koko tilanne on aito siitä lähtien, kun Kauhanen hakee raparperit omasta puutarhastaan. – Mietin kyllä, olisiko piirakka pitänyt varmuuden vuoksi leipoa etukäteen, jos se ei onnistuisikaan. Grandma´s Design -projektiin Kauhasen houkutteli

Vanhustyön keskusliitossa työskentelevä tytär. – Projekti kuulosti hauskalta ja erikoiselta. Toivottavasti videot tavoittavat nuorempia katsojia, sillä näin voidaan siirtää kulttuuriperintöä. Mutta on kiva, jos mummotkin katsovat. Ja mikseivät papatkin. Voivathan miehetkin opetella leipomaan. Grandma´s Design on ollut otsikoissa rahoituksensa vuoksi. Brittiläinen Daily Mail -lehti arvosteli EU:n tukirahojen käyttöä mummojen projektiin vaikeina taloudellisina aikoina. – Mielestäni kohu on lähinnä huvittavaa. Kärpäsestä on todella tehty härkänen. En ymmärrä, miten tässä nyt on muka rahaa tuhlailtu. Nettimummoksi ryhtyminen on herättänyt huomiota Kauhasen ystäväpiirissä. Miten aviomies on asiaan suhtautunut? – Asia on huvittanut häntä kovasti. Vai Veijo, miten olet asiaan suhtautunut? – Suurella sympatialla. Onhan se hauskaa, mies huikkaa toisesta huoneesta. Mirkka Aarti

FAKTA

MIKÄ? ○○Grandma´s Design kokoaa isoäitien leivontareseptejä nettiin. ○○Mukana on isoäitejä viidestä Euroopan maasta. ○○Reseptien osoite: www.grandmasdesign.com


8 ajassa kartalla luotain n채kym채 media el채mykset huvit

Helvetin putouksilla Paula Nyk채nen, teksti

Pekka Selonen, kuvat


ajassa kartalla luotain näkymä media elämykset huvit 9

ÄÄRIURHEILU Jääkiipeilijä Jani Perkiön unelma

on 30 metriä korkea jääputous. Joskus hän joutuu tyytymään jäätyneeseen nyppylään.


10 ajassa kartalla luotain näkymä media elämykset huvit

”Köysi!” Kiipeilijä varoittaa alhaalla olevaa varmistajaa, jos kalliolta putoaa jotain.

Hakut ja kenkien piikit antavat kiipeilijälle pitoa jäisellä seinämällä.

On aikainen sunnuntaiaamu, ja Jani Perkiö pakkaa rinkkaansa köyden, jäähakut ja jääkengät. – Onhan sulla tarpeeksi päällä? Siellä saattaa tulla kylmä, Perkiö kysyy. Olemme matkaamassa Helvetinjärven kansallispuistoon kiipeilemään luonnon muodostamia jäisiä kallionseinämiä pitkin. Perkiö on harrastanut jääkiipeilyä vuoden verran, ja laji on vienyt täysin mukanaan. Uusia kiipeilyretkiä on suunnitteilla jatkuvasti. Parhaista kiipeilypaikoista saa usein vihiä muilta lajin harrastajilta tai kiipeilyseuroilta. Helvetinjärven jääkiipeilymaastot löytyivät netistä. Parkkipaikalla vastassa on tyyni pakkassää ja kirkas puuterinen hanki. Sää on täydellinen jääkiipeilyä varten. Heitämme rinkat selkään, ja suuntaamme metsäpolun viittojen mukaan ”Helvetistä itään”. Samoilemme talvisessa metsässä parin kilometrin verran, ja hetken suunnistuksen jälkeen löydämme pienen jäisen putouksen. Osaksi kaatuneiden puiden peittämä kellertävä seinämä ei täysin vastaa odotuksia mahtavasta jääputouksesta. Perkiö kiskoo kuitenkin valjaat päällensä ja lähtee takomaan jäähakkujaan seinämään. – Kyllä tässä voi vähän lämmitellä, Perkiö sanoo. Jääkiipeily luokitellaan extreme-urheilulajiksi, sillä pudotus jäiseltä jyrkänteeltä voi viedä kiipeilijän hengen. Onnettomuuksia tapahtuu silti vain harvoin, koska lajin harrastajat ovat hyvin tarkkoja turvallisuusasioissa. Jääkiipeilijän vakiovarustukseen kuuluvat muun muassa jäähakut, jääkiipeilykengät, köysi, kypärä ja varmistusvälineet. Pelkkien varusteiden hankintaan kuluu helposti tuhansia euroja. Varusteiden laadusta ei ole syytä tinkiä, sillä kiipeilijän henki riippuu niiden varassa – kirjaimellisesti. Perkiö ei ole tyytyväinen ensimmäiseen putoukseen, sillä siinä ei pääse kunnolla kiipeilyn makuun. Onneksi paikalle osuu ystävällinen hiihtäjä, joka kertoo kolmen kilometrin päässä sijait-

sevasta suuresta putouksesta, jossa on muutama muukin jääkiipeilijä. Pakkaamme tavaramme ja suuntaamme kohti luvattua seinämää. Jääkiipeilyssä pitää varautua siihen, että seinämä ei aina vastaa odotuksia. Joskus luonnon muovaama jääputous ei ole ehtinyt kasvaa samoihin mittoihin kuin aikaisempina talvina. Toisinaan jääputousta ei muodostu ollenkaan. Luonnonolosuhteet määräävät pitkälti harrastuksen mahdollisuudet. Lajin perässä on oltava valmis myös patikoimaan, ja jääkiipeilijän suunnistustaitojen kannattaa olla kunnossa. Kaikkiin paikkoihin ei välttämättä ole merkittyjä polkuja. Ylitämme suuren, lumesta valkoisena hohkavan järven. Näköpiirissä siintää vihdoin lupaavan näköinen seinämä. Kolmen kilometrin patikointi aavalla jäätiköllä on ollut vaivansa arvoinen, sillä meitä on vastassa täydellisesti jäätynyt 25-metrinen seinämä. Muut kiipeilijät ovat kaikonneet paikalta, sillä ilta alkaa jo hiljalleen hämärtyä. Perkiö rakentaa varmistusköyden kallion päälle, jotta matka kohti korkeuksia voi jälleen alkaa. – Jäätä, Perkiö huutaa, ja maahan mätkähtää massiivinen jääkimpale. Jääputouksesta irtoaa lohkareita, kun terävät hakut kumahtelevat jäähän. Hakkujen avulla kiipeilijä vetää itseään seinämää pitkin ylös. Kenkien terävät piikit auttavat saamaan jäästä pitoa. Alhaalla varmistaja kiristää köyttä, kun kiipeilijä nousee ylöspäin. Jos kiipeilijä jostain syystä putoaa, hän jää roikkumaan köyden varaan. Varmistajaan on pystyttävä luottamaan, sillä tämä pitää huolen siitä, että ylhäällä keikkuja on turvassa. Perkiö nousee seinämän muutaman kerran, kunnes hämärä alkaa viedä voiton, ja on aika suunnata takaisin parkkipaikalle. Rinkka painaa selässä ja varpaat ovat kohmeessa märissä kengissä. Autossa evääksi pakatut pullat maistuvat kuitenkin maailman parhailta. – Ensi kerralla voisi tulla tänne telttailemaan, niin pääsee heti aamusta kiipeämään, Perkiö sanoo.


ajassa kartalla luotain näkymä media elämykset huvit 11

Jääkiipeilijän unelma on korkea, koko matkalta jäätynyt seinämä.


12 ajassa kartalla luotain näkymä media elämykset huvit

Kritiikki kolahtaa konkariinkin

Emilia Kangasluoma

TÄHTITOIMITTAJA Kuukausiliitteen Ilkka

Malmberg seuraa, mitä hänen jutuistaan kirjoitetaan netissä. Vaikka asiaton palaute harmittaa toimittajaa, hän pitää tärkeänä, että toimittajia valvotaan. Kun Ilkka Malmberg oli nuori toimittaja, hän pohti juttua kirjoittaessaan, keitä onnistuisi sillä suututtamaan. Hän halusi herättää huomiota. Enää hän ei yritä suututtaa. Välillä hän huomaa jopa kosiskelevansa lukijoita. – Silloin pitää olla tiukkana. Kun kirjoitin jutun säveltäjä Kaija Saariahon musiikista, sain paljon kriittistä palautetta. Jutustani olisi ehkä pidetty enemmän, jos olisin itse lopuksi alkanut pitää Saariahon musiikista. Niin nimittäin opettavaisissa tarinoissa yleensä käy. Mutta kun en pitänyt, en voinut niin väittää. Eniten Malmberg saa palautetta Hehtaari-palstastaan. Hän on viidentoista vuoden ajan raportoinut omistamastaan metsähehtaarista Posiossa. Palautetta tulee lähes päivittäin. – Enimmäkseen palauta on myönteistä, mutta jotkut pitävät koko ideaa hulluna ja sanovat, että lopettaisit jo. Joistakin palautteista näkee, että ihmiset eivät ole edes lukeneet juttua. He eivät ehkä ymmärrä, että kyse on muustakin kuin metsästä. Hän on huomannut, että lukijoilla on jutuista usein ennakko-oletus, joka ei muutu helposti. Sekös ottaa päähän. Asiaton palaute masentaa Malmbergia pitkään. Pahinta on, jos lukija vähättelee hänen tekemäänsä työtä. – Olen herkkä, joten huono palaute painaa mieltäni. Pitäisi olla paksunahkaisempi, mutta toisaalta silloin hyväkään palaute ei vaikuttaisi niin voimakkaasti. Perusteellisesta kritiikistä otan tietenkin onkeeni. Kritiikkiä on helpompi ottaa vastaan, kun saa arvostavaa palautetta tarpeeksi, hän sanoo. Ennen palaute tuli puhelinsoitolla tai kirjeellä, jolloin sen antamiseen oli korkea kynnys. Verkon kautta palautteenanto on helpompaa. Malmberg seuraa aktiivisesti, miten hänen juttujaan kommentoidaan sosiaalisessa mediassa.

Kuka?

Ilkka Malmberg ○○58 vuotta ○○Kotoisin Lahdesta ○○Helsingin Sanomien Kuukausiliitteen toimittaja ○○Työskennellyt Helsingin Sanomissa vuodesta 1983

– On maailman suurimpia siunauksia olla alalla, josta pitää. Silloin siitä on myös vaikea luopua. En haaveile eläkkeestä, sillä vielä on valtavasti asioita tekemättä ja kokematta, Ilkka Malmberg sanoo.

– On hyvä, että meitä journalisteja valvotaan aiempaa tarkemmin. Yksi arvostelunaihe raivostuttaa Malmbergiä enemmän kuin muut. Hänen väitetään haikailevan vanhoja hyviä aikoja. – 1960-luku oli hirveä ja 1970-luku vielä hirveämpi. 1980-luku menetteli, mutta 1990-luku oli taas kamala. Yritän koko ajan sanoa, että nyt asiat ovat paljon paremmin

kuin ennen. Malmberg arvostaa myös kollegoilta tullutta palautetta. – Alan olla jo sen verran vanhan kaartin toimittajia, että erityisesti nuorten toimittajien palaute ilahduttaa suunnattomasti. Kun Malmberg on lukenut hyvän kirjan tai hyvän jutun, hän lähettää kirjoittajalle

myönteistä palautetta ja kertoo pitäneensä lukemastaan kovasti. – Sain juuri tänään viestin vanhalta kollegaltani, jolle olin vuosia sitten antanut hyvää palautetta. Hänen viestinsä kuului: ”palautteesi kantaa ja kannustaa”. Mirkka Aarti

⋆⋆KATUKRIITIKOT Pekka Selonen

Tampereen yliopiston toimittaja opiskelijat tekevät tutkivan journalismin työpajassa elämäkerran Björn Wahlroosista. Kenestä haluaisit lukea tutkivan journalismin menetelmin kirjoitetun kirjan?

Sari Nevala, 21

Krisnamurti olisi mielenkiintoinen henkilö. Olen lukenut hänen kirjojaan, mutta en tiedä itse henkilöstä paljoakaan. Kirjat ovat kirjoitettu siten, että kuka tahansa voi ne omaksua. Jos henkilö itse ei osallistu kirjan tekemiseen, on kirja tavallaan arvailua, sillä ihminen näyttäytyy toiselle aina erilaisena kuin itse on.

Risto Malkaluoto, 69

Olen lukenut paljon elämäkertoja, ja Nalle on kyllä kiinnostava henkilö. Toinen kiinnostava hahmo olisi Timo Soini. Hän on erikoinen persoona, lukisin hänestä kirjoitetun elämäkerran. Jos hänestä tehtäisiin kirja häneltä kysymättä, toisi se kirjalle lisäarvoa. Soini osaa niin hyvin johdatella ja pyörittää mediaa.

Herkko Jokela, 29

Seuraan urheilua, joten esimerkiksi Teemu Selänteen elämäkerta olisi kiinnostava. En kuitenkaan hyväksy sitä, ettei henkilöltä itseltään kysytä asiasta. Haluaisitko itsekään, että sinusta kirjoitettaisiin kirja ilman että sinulta kysyttäisiin? Anne Hirvonen


ajassa kartalla luotain näkymä media elämykset huvit 13

⋆⋆Mitä ihmettä?

Överiksi menee, mutta menköön Kulutusta kritisoivat dokumentit tarttuvat lillukanvarsiin. DocPoint

Dokumenttiohjaaja Petri Luukkai-

nen raahasi kaikki tavaransa varastoon ja haki sieltä yhden tavaran päivässä käyttöönsä. Tällä tavalla hän selvitti suhdettaan esineisiin ja siihen, mitä ihminen loppujen lopuksi tarvitsee. Kokeilusta syntynyt dokumentti Tavarataivas tulee ensi-iltaan Helsingissä järjestettävillä DocPoint-festivaaleilla 23. tammikuuta ja elokuvateattereihin 1. helmikuuta. Kulutuskulttuurin nimissä on lakkoiltu aiemminkin. Ohjaaja John Webster ryhtyi perheineen vuoden kestävälle öljydieetille, joka poiki Katastrofin aineksia -elokuvan vuonna 2008. Boikottilistalle kuuluivat bensiinin lisäksi muovikipot, hammastahnatuubit ja kaupan hedelmäpussit. Molemmat protestit mullistavat arkipäivän. Valintojen ehdottomuus saa aikaan myös koomisia tilanteita. Ekovaikutuksil-

MEDIAPELIÄ

taan tavaroiden ja muovin välttäminen jää kaikesta vaivasta huolimatta marginaaliseksi. Ympäristön kannalta on olennaisempaa, miten suurta asuinpinta-alaa lämmittää,

Kesäfree ottaa riskin Kesätoimittajaksi on paljon halukkaita, eikä paikkoja riitä kaikille. Avustajia kuitenkin tarvitaan.

Onko tilapäisfreen pakko perustaa firma? – Laki ei tunne itsensä työllistämistä. Freelancetoimittaja tulkitaan herkästi yrittäjäksi, jolloin joutuu palkansaajaa heikomman sosiaaliturvan piiriin. Osuuskunnan perustaminen on yksi tapa pysyä muodollisesti työsuhteessa myös silloin, kun tekee keikkatyötä.

miten kulkee päivittäiset matkat ja mitä syö. Näistä arjen valinnoista puuttuu vain draama. Hanna Kaisa Hellsten

Tilaavatko aikakauslehdet freelancereilta kesäjuttuja, Apu-lehden päätoimittaja Marja Aarnipuro? – Kesä ei ole ainakaan talvea huonompi aika vapaalle toimittajalle, jos lehti ilmestyy myös vakituisen henkilöstön kesälomien aikana. Henkilöhaastatteluja kannattaa sopia kesää varten maaliskuusta alkaen. Ajankohtaisia aiheita voi tarjota myös tiiviimmällä aikataululla. Pitkien juttujen lisäksi kannattaa tarjota myös lyhyitä tekstejä. Entä sanomalehdet, Aamulehden toimituspäällikkö Kari Ikonen? – Juttuja tilataan freelancereiltä jonkin verran vähemmän, sillä kesällä tarve ja juttujen tarjontakin ovat normaalisti vähäisempää. Erikoisartikkeleita ja ulkomaan uutisia teetetään avustajilla tavanomaiseen tapaan. Hanna Kaisa Hellsten

Sunnuntain Helsingin Sanomat kysyi, mikä on rasismia perussuomalaisille. Asiaa kommentoitiin verkkolehden keskustelussa. ”On hesarilla vaikeaa ja aiheet vähissä, kun ei löydy PS:sta uutta kerrottavaa. Pelkästään toimittajan itsekeskeistä keskustelua itsensä kanssa.” 365 ”Jos kaikki naisivat lähisukulaisiaan, meidän ei tarvitsisi pohtia rotukysymystä sen enempää poliittisessa kuin lääketieteellisessä mielessä. Olisimme silloin aidosti puhdasrotuisia.” Kreivi Krapula ”Kyllä rasismia on se (suomalaisia kohtaan), että suomalaiset potilaat eivät ymmärrä, mitä terveysaseman ulkomaalaiset lääkärit heille selittävät.” Iippo A Piippo ”Jos sallit rajattoman sanavapauden, sallit saman tien kaikki henkilökohtaiset tappouhkaukset, kuvaukset miten sinua tulisi kiduttaa, koulussa ja työpaikalla haukkumisen, valheellisten juorujen levittämisen jne. Huomannet, että tästä seuraa äkkiä ongelmia.” Neito35 Anne Hirvonen

⋆⋆Gradu paketissa Toni Latvamäki: South Park -tv-sarja poliittisena kuvana. Sisällönanalyyttinen ja kuvatutkimuksellinen tulkinta fiktiivisen ohjelman sisältämistä poliittisista representaatioista. Tampereen yliopisto, Johtamiskorkeakoulu, valtio-oppi 2012.

anne.hirvonen@uta.fi

Perinteinen media noudattaa eettisiä sääntöjä, joiden mukaan rikoksesta epäillyn henkilöllisyyttä on suojeltava. Sosiaalisessa mediassa oikeus otetaan helposti omiin käsiin, eikä moni ymmärrä, että perättömien tietojen levittäminen on rikos.

⋆⋆Miksi näin?

Jos toimittajaopiskelija ei löydä kesätyöpaikkaa, voiko itsensä elättää freelancerina, journalistiliiton puheenjohtaja Arto Nieminen? – Ajatus on raikas ja tuore. Itsensä työllistäminen on selvästi yleistymässä myös media-alalla. Uuden freen asema on hankala, sillä käytännössä ostaja määrittelee työstä maksettavan hinnan. Myös vapaalle toimittajalle pitäisi maksaa kunnolla. Ammattiyhdistyksen on vaikeampaa valvoa freelancereiden asemaa kuin työsuhteessa toimivien etuja.

Anne Hirvonen

⋆ ⋆Lämpenee

Tällä palstalla puristetaan kiinnostava opinnäyte 300 merkkiin.

Latvamäki tutki yhdysvaltalaisen South Park -tv-sarjan tapaa esittää poliittisia aiheita etenkin liberaali–konservatiiviasettelun ja puoluepoliittisen dikotomian kautta. Latvamäki totesi sarjassa kritisoitavan niin demokraatteja kuin republikaanejakin, mutta etenkin äärikonservatiivisia ilmiöitä. Anne Hirvonen

Kansallistalkoot eivät sytytä. Haukkukaa vaikka epäisänmaalliseksi.

Tämä ongelma selätetään koko kansan yhteishengellä.

– Se on väärin [lisää sana] kohtaan, jotka tekevät työtään täydellä sydämellä. Se on väärin kaikkia suomalaisia kohtaan, jotka suhtaudumme [lisää sana] täydellä sydämellä. Hoidetaan asia kuntoon. Puhutaanko nyt omaishoistajista, nuorten syrjäytymisestä, köyhyydestä, katoavasta luonnosta vai sotaveteraaneista? Lainaus on kansallistalkoiden sivuilta. Laajasti sponsoroitu ja hintava kampanja kannustaa suomalaisia lahjoittamaan rahaa – mäkihyppyyn. Hanna Kaisa Hellsten

Nuoren naisen kertoman mukaan häneltä varastettiin kännykkä parisen viikkoa sitten Helsingin rautatieasemalla. Varas oli ottanut puhelimen käyttöönsä muuttamatta puhelimen tallennusasetuksia. Viime viikolla puhelimella otettuja kuvia alkoi ilmestyä naisen Dropbox-tiedostopalveluun. Nainen jakoi Facebookissa yhden kuvista, jonka varas oli mahdollisesti ottanut itsestään. Kuvassa mies makaa sängyllä ilman paitaa. Maanantaihin mennessä kuvaa oli jaettu jo 33 255 kertaa. Tässä tapauksessa myös perinteisen median uutiskynnys ylittyi: Aamulehti ja Iltalehti kirjoittivat jutusta verkkosivuillaan. Aamulehti julkaisi aluksi myös linkin kuvaan, ennen kuin asiaa harkittiin uudelleen ja sivulla ilmoitettiin: ”Edit: Yksityisyyden suojelemiseksi linkki Facebookiin poistettu”. Tiistaina Aamulehti uutisoi, että kohu teki tehtävänsä, ja kännykkä palautettiin Pasilan poliisiasemalle. Perättömän väitteen levittäjiä voidaan syyttää törkeästä kunnianloukkauksesta, josta enimmäisrangaistus on kaksi vuotta vankeutta. Käytännössä kuitenkin vahinko on jo tapahtunut: vaikka väite paljastuisi vääräksi, tieto ei todennäköisesti kulkeudu kaikille niille 33 255 kuvan jakajalle tai muulle henkilölle, jotka jaetun kuvan ovat nähneet. Aiemmin someen on ladattu esimerkiksi kopioita käräjäoikeuden antamasta raiskaustuomiosta ulkomaalaistaustaisille pojille ja levitetty pedofiileiksi väitettyjen henkilöiden kuvia. Tuhannet ihmiset jakavat näitä kuvia eteenpäin, vaikka eivät tiedäkään varmasti, keitä kuvat esittävät tai onko syytöksissä perää. Facebookin perustajan Mark Zuckerbergin mukaan yrityksen visio oli ”maailman avaaminen ja ihmisten yhdistäminen”. Ihan tätä Zuckerberg ei varmaan tarkoittanut: syytön, kunnes toisin sometetaan.


14 ajassa kartalla luotain näkymä media elämykset huvit

Riina Rinne

Marjo Harju löysi aidoimman itsensä Marietta-klovnista.

Punaisen nenän takana ei ole mikään pelle Ilmaisu Nasse-setä, Pelle Hermanni ja Jokeri. Räikeästi maalatut pellehahmot voivat herättää

joissain ihmisissä jopa pelkoa. Sisäisen klovnin löytäminen voi kuitenkin auttaa esimerkiksi väkivallan uhria tai vapautuvaa vankia. Punainen nenä on maailman pienin naamio. Klovniohjaaja Marjo Harju laittoi sen kasvoilleen ensimmäisen kerran vuonna 2006. Siitä lähtien klovnihahmo on kuulunut erottamattomasti hänen persoonaansa. – Klovnihahmon luominen auttoi minua hyväksymään itseni ja tunteeni entistä paremmin. Tunsin itseni myös iloisemmaksi kuin aiemmin. Vapauttava itseilmaisu koukutti Harjun välittömästi. Ohjaajaksi hän opiskeli ranskalaisen klovnitaiteilijan Gilles Pichoisin opissa. Nyt Harju vetää omia klovnikurssejaan Tampereella. Sisäisen klovnin luominen alkaa sopivien vaatteiden ja nimen valinnalla. Harjun omalla klovnihahmolla, trumpettia soittavalla Marietalla, on punaisen nenän lisäksi kissan korvat. Hahmo kertoo kantajastaan, sillä Harju harrastaa trumpetinsoittoa, ja lisäksi hänellä on kotonaan kaksi lemmikkikissaa. Kun hahmon ulkoiset piirteet on valittu, sisäistä klovnia ja erilaisia tunnetiloja aletaan houkutella esiin ilmaisuharjoitusten avulla. Klovnin ei tarvitse olla iloinen: hahmon kautta saa ilmaista myös surua, vihaa ja väkivaltaisia tuntei-

ta. Klovnihahmo muodostaa eräänlaisen suoja, jonka takaa raskaidenkin tunteiden ilmaiseminen helpottuu. Ranskassa klovneriaa käytetään esimerkiksi vankien kuntoutuksessa ja perheväkivaltatapausten käsittelyssä. Punaiset nenät on valjastettu sosiaalityön käyttöön myös Suomessa. Kehitysvammaisten Tukiliitossa työskentelevä Harju on järjestänyt kehitysvammaisille klovnikursseja ja ilmaisuharjoituksia. Klovneria antaa luvan paitsi kipeiden asioiden käsittelemiseen, myös vapautuneeseen iloon. Tyhjälle nauraminen tekee Harjun mukaan hyvää sekä keholle että mielelle. Klovnerian teho piilee tunteiden hyväksymisessä, ja klovnin mieliala voi vaihtua synkästä riehakkaaseen hetkessä. Klovnin silmin moni arjen ongelma saattaa näyttää aiempaa pienemmältä. – Eräs kurssilainen on kertonut minulle, että hän säilyttää punaista nenää työpöytänsä laatikossa. Kun työnteko alkaa ottaa päähän, hän laittaa nenän paikalleen ja katsoo tilannetta uudesta näkökulmasta. Saara Kokko

KUKA?

Marjo Harju ○○Koulutus: Yhteiskuntatieteiden lisensiaatti, klovnikouluttaja, soveltavan draaman ja teatterityön ohjaaja. ○○Ammatti: Projektipäällikkö Kehitysvammaisten Tukiliitossa. ○○Asuinpaikka: Tampere ○○Harrastukset: Trumpetinsoitto, avantouinti, matkustelu ja tanssi. ○○Oma klovnihahmo: Trumpettia soittava Marietta-klovni. ○○Klovnerian tavoite: Kuunnella ja kunnioittaa itseä ja muita sekä tuottaa iloa. ○○Lisätietoja: www.klovnikurssi.com


ajassa kartalla luotain näkymä media elämykset huvit 15

Tampere Beatles Happening

NÄIN KOIN

Hanna Kaisa Hellsten hanna.hellsten@uta.fi

Valo ei sovi kaikkialle. Kaupungissa tarvitaan myös pimeitä paikkoja. Kun ajaa talvella kohti kaupunkia, voi kilometrien päästä erottaa hailakan kajon taivaanrannassa. Se on valosaastetta, jonka vuoksi taajamissa ei näe yötaivasta. Joidenkin arvioiden mukaan vain vajaa kolmannes suomalaisista näkee kotoaan tähdet. Kaupungin valojen arvellaan myös vaikuttavan ihmisen vuorokausirytmiin. Eläinkokeissa jatkuvan valaistuksen on todettu jopa nopeuttavan syövän kasvua. Taajamassa on valon lisäksi myös varjoja. Katulamppujen katveen pimeä alue jättää tilaa pelolle ja mielikuvitukselle. Valaistuksella rakennetaankin pelon maantiedettä. Myös minut on opetettu varomaan pimeitä puistoteitä ja porttikongeja, vaikka oikeat vaarat eivät vaanikaan hämärässä. Eniten naisiin kohdistuu väkivaltaa lähisuhteissa, tiskipöydän loisteputken arkisessa valossa.

The Urban Crown juuret yltävät aina 1970-luvulle. Tapani Lepomäki kuvassa kolmantena vasemmalta.

Kersantti Pippurin pauloissa MUSIIKKI The Beatlesin kekseliäs musiikki teki lähtemättömän vaiku-

tuksen Tapani Lepomäkeen 1960-luvulla. Moppitukkaiset britit on Lepomäen mielestä ryhmänä enemmän kuin osiensa summa. Ensimmäinen keikka legendaarisella Cavern-klubilla. The Beatlesia kymmeniä vuosia fanittanutta Tapani Lepomäkeä jännittää, mutta samaan aikaan tunnelma on katossa. On vuosi 2005, ja Lepomäen Beatles-tribuuttibändi on päässyt esiintymään maailman suurimpaan Beatles-tapahtumaan Beatle Weekiin Liverpooliin. Mies nimeää keikan yhdeksi elämänsä vaikuttavimmista kokemuksista. The Beatles on ollut Lepomäen elämässä pitkään. Isosiskon levyhyllystä löytyneet levyt tekivät 7-vuotiaaseen Lepomäkeen vaikutuksen. Miehillä oli pitkät tukat ja musiikki oli erikoista. Muutamia vuosia myö-

hemmin nuori Lepomäki keskittyi kuuntelemaan bändin levyt läpi huolellisesti. Niiden kautta avautui uusi maailma, josta kehittyi miehelle harrastus. – Minulla on nytkin täällä työmatkalla hotellihuoneessa mukana pieni vahvistin ja kitara, jotta voin harjoitella viikonlopun keikkaa varten. Lepomäki esiintyy viikonloppuna Tampere-talossa järjestettävässä Beatleshappeningissa tribuuttibändinsä Urban Crown kanssa. Bändissä vieraillee yhdysvaltalainen Jay Goeppner. Miehen pyynnöstä The Urban Crow nosti settilistaansa myös I am the Walrusin.

MUISTILISTA Kevään keikkapoimintoja Tampereelta

– Suosikkikappale vaihtelee tietyin väliajoin. Tällä hetkellä se taitaa useiden harjoituskertojen vuoksi olla I am the Walrus. Beatles Happeningin taiteellisena johtajana toimiva Lepomäki odottaa viikonlopun tapahtumaan yli 3000 kävijää. – Kyseessä on avoin ja lämminhenkinen tapahtuma, jonne kannattaa tulla muutenkin kuin konsertteja kuuntelemaan. Tarjolla on siis mursuja, munamiehiä ja moppitukkia. Tampere Beatles Happening 18.–19.1.2013 Tampere-talossa. Ilana Pantzar

Hanna Laukkanen

19.

24.

13.

6.

26.

Tukkaheviä Briteistä

Kitararokin hirmuliskot

Pohjoismaista power-metallia

Nostalgiaa Saksasta

Shot to the Heart!

Valloittava brittibändi The Darkness vie kuulijansa kaikkialle muualle kuin pimeyteen.

Yhdysvaltalainen indie-bändi Dinosaur Jr. rokkaa popahtavasti.

Ruotsalais-tanskalainen Nightwishversiointi Amaranthe hurmaa kaunis Elize Ryd keulakuvanaan.

1920–30-lukujen musiikkia ja hauskanpitoa tarjoilee huippusuosittu saksalainen orkesteri Max Raabe & Palast Orchester.

Kevään kovin keikkatapaus on pehmeän tukkahevin kruunaamaton kuningas Bon Jovi.

37 euroa, ovelta 40 euroa.

32 euroa, ovelta 35 euroa

15/17 euroa.

75/65/55 euroa.

89/99/105 euroa.

Klo 19.00 Tullikamarin Pakkahuone

Klo 20.00 Klubi

Klo 20.00 Klubi

Klo 19.00 Tampere-talo

Tampereen stadion (Ratina)

helmikuuta

helmikuuta

maaliskuuta

toukokuuta

toukokuuta

Silmä tottuu hämärään noin puolessa tunnissa, kun kulee valaistuksen ulottumattomissa. Yön tullessa luonnon sävyt muuttuvat, yksityiskohdat menettävät merkityksensä ja tunnelma tihenee. Eikä pimeä ole pimeää, sillä kuu ja tähdet voivat valaista yllättävän hyvin. Aamuhämärän hidasta valkenemista on mukavinta seurata ilman keltaisia katuvaloja. Valottomia ja hiljaisia saarekkeita tarvitaan kaupunkien lähelle, jotta arjessa voisi rauhoittua, tarkkailla luontoa ja luoda omia polkuja. Pururadalla ja valmiilla ladulla kiitämisessä on aivan eri meininki, silloin haetaan hikeä. Kiva ympäristö on toki silloinkin plussaa. Tampereelle suunnitellaan

uutta valaistua ulkoilureittiä Kaupin kansanpuiston rantaan. Reitti olisi kolme metriä leveä, ja pituutta sillä olisi lähes kolme kilometriä. Aiheesta on väännetty kättä jo vuosia, ja nyt sitä vastustavan addressiin on allekirjoittanut puolentuhatta huolestunutta kansalaista. Reittikiistassa ekologiset arvot ovat keskenään törmäyskurssilla. Kevyttä liikennettä pitäisi suosia jo ilmastonmuutoksen takia, mutta toisaalta luonnon monimuotoisuus edellyttää yhtenäisiä viheralueita. Ulkoilureittiä vastustavassa vetoomustekstissä mainitaan hankealueella elävät lepakot, liito-oravat – ja pimeys. Jälkimmäisestä on tullut Tampereella niin harvinaista luksusta, että sitä täytyy erikseen vaalia. Rakennustöitä ei olla aloittamassa hetipian, ja Kaupista löytyy ainakin toistaiseksi pimeänrauhaisia kolkkia. Jos on tottunut kulkemaan valmiita reittejä pitkin, on niiltä poikkeaminen kokeilemisen arvoista.


Juliste: Annamari Tolonen

Kev채채ll채 2013 Utain julkaisee takakannessaan kuvajournalismin toisen vuosikurssin opiskelijoiden julisteita.


Utain 2/2013