Page 1

5/2014

ajassa 2

kartalla 4

luotain 6

näkymä 10

media 14

elämykset 16

huvit 17

Antaa hakukoneen diagnosoida Ennen lääkärillä käytiin selvittämässä vaivoja. Nyt halutaan varmistusta itse laadituille diagnooseille. Ajassa s.2

Avantomuodin huipulla Talviuimarien persoonallinen pukeutuminen näkyy Kaupinojan saunalla. s.10

Uholla kohti kulttimainetta Nuoret bändit vannovat uudenlaisen manserockin nimeen. s.16


2 ajassa kartalla luotain näkymä media elämykset huvit

6.2.2014

Tee-se-itse-tohtorit kuormittavat lääkäreitä Avaus

Alma Onali

alma.onali@uta.fi

Ilmassa on suuren urheilujuhlan tuntua. Se tuntuu pahalta. Sotšin talviolympialaiset on rakennettu kärsimyksen päälle. Koteja on tuhottu rakennustyömaiden tieltä. Villejä miekkavalaita on vangittu turistien huviksi. Homoseksuaalit on toivotettu tervetulleiksi, kunhan ”jättävät lapset rauhaan”. Olympiakylä on revitty alipalkattujen keskiaasialaisten työntekijöiden selkänahoista. Rahat menevät Putinin kavereille. Lähes 40 miljardia euroa maksaneet kisat jyräävät pääasian, eli urheilun.

Moni etsii internetistä tietoa oireisiinsa ennen lääkärillä käyntiä. Verkosta löytyy runsaasti hyviä tietolähteitä, mutta myös harhaanjohtavaa keskustelua. – Näistä asioista on ennenkin puhuttu turuilla ja toreilla. Nyt potilaan on helpompi onkia tietoa, mutta sen paikkansapitävyyttä on vaikea arvioida, sanoo Lääkäriliiton viestintäpäällikkö Anne-Maj Aunula. Aunulan mukaan osa potilaista esittää itse laatimansa diagnoosin lääkärille. Samoilla henkilöillä on yleensä toiveissa myös se, mitä lääkettä he haluavat vaivaansa. Mitä nuoremmasta ikäluokasta on kyse, sitä todennäköisemmin oireita etsitään hakukoneella.

Uusimman tutkimustiedon mukaan yli 90 prosenttia tulehdusperäiseen suolistotautiin sairastuneista hakee tietoa vaivastaan etukäteen. Tulehdusperäisiä suolistosairauksia ovat muun muassa paksusuolentulehdukset. Tutkimusta varten haastateltiin Pirkanmaan alueella sairastuneita 25–45-vuotiaita. Varsinkin pienten lasten vanhemmilla on usein diagnoosi mietittynä jo ennen lääkärin tapaamista. Helsingin lääketieteellisessä opettavan Liisa Kuikan mukaan ihmiset kalastelevat taustatietoja erilaisilta keskustelupalstoilta. Erityisen kiivaasti keskusteluja käydään Suomi24- ja Vauva.fi-foorumeilla.

Katja Pajula

Yliopistoliikunta kärsii varkauksista ja ilkivallasta Kristiina Lehto

Urheilujuhlat ovat saastuneet ihmisoikeusloukkauksista ja järjettömistä rakennusprojekteista. Jalkapallon 2014 MM-kisat ja 2016 kesäolympialaiset Rio de Janeirossa rakentuvat pakkotyöläisillä. Perheitä häädetään pois areenoiden alta. Suuri ihmisoikeusrikkoja Kiina sai juhlia olympialaisiaan ilman suurempaa kritiikkiä. Muka-yhteisöllisiä urheilutapahtumia käytetään julkisivun kiillottamiseen. Pesuaineen sponsoroivat monikansalliset riistoyritykset. Riistäjien sijasta urheilujuhlia voisi myöntää palkinnoksi niille, jotka ovat parantaneet tapojaan. Olympiakomitea voisi käyttää kriteereinä ihmisoikeustilannetta, ympäristönsuojelua ja poliittista avoimuutta. Valtioiden pitäisi kilpailla siitä, kuka kisat ansaitsee, eikä siitä, kenellä on eniten vaikutusvaltaa ja rahaa. Voisimme viimein saada suuren urheilutapahtuman, josta kaikille jäisi hyvä mieli. Paitsi häviäjille tietysti.

Mainonnan vaikutukset näkyvät myös lääkärien vastaanotoilla. Potilaat pyytävät vaivoihinsa sitä lääkettä, jota markkinoidaan näkyvimmin. – Esimerkiksi maitohappobakteereja halutaan kaikkiin vatsavaivoihin, kertoo sisätautien kliininen professori Pia Manninen. Tampereen yliopiston lääketieteellisessä koulutuksessa huomioidaan verkkokeskustelujen vaikutukset. Mannisen mukaan potilaan ja lääkärin välisessä keskustelussa täytyy korostaa lääkärin asiantuntijuutta. – Potilaalle painotetaan, että lääkärin tieto perustuu tieteelliseen tutkimukseen, Manninen täsmentää.

Kahvakuulat ja muut urheiluvälineet kiinnostavat varkaita. Viime syksynä Tampereen yliopiston liikuntatalosta Atalpasta katosi muun muassa kahvakuulia. Lisäksi vuosien varrella on kadonnut esimerkiksi käsipainoja ja voimapyöriä. Tämän hetken suurin ongelma on säilytyskaappien avaimet, joita liikkujat ottavat omaan käyttöönsä, ja siten kaappeja ei riitä kaikille. – Atalpa on pystynyt hankkimaan varastettujen välineiden tilalle uusia, mutta

loputtomiin ei varastettuja pystytä korvaamaan, kertoo Tampereen yliopiston liikuntapäällikkö Kirsi Mänty. Tampereen ammattikorkeakoulun (TAMK) liikuntatiloissa on puolestaan huomattu toisenlaisia ongelmia. –Toimintaa häiritsee enemmän paikkojen hajottaminen ja yleinen epäjärjestys kuin varastelu, sanoo TAMKin liikuntaasiantuntija Esko Tirkkonen.

Kummassakin korkeakoulussa on mietitty keinoja ongelmien ehkäisemiseksi. TAMKissa liikuntavälineiden lainaus laitettiin jäihin, kun säilytyshäkki oli tahallisesti rikottu. Yliopistolla on puolestaan tehostettu valvontaa vastaanotossa. Korkeakouluissa yritetään painottaa liikuntapalvelujen käyttäjille, että välineet ja säilytyskaapit kuuluvat yhteiseen käyttöön. – Harvemmin viesti kuitenkaan tavoittaa niitä, jotka ilkivaltaa tekevät, Tirkkonen harmittelee. Yksityisillä kuntosaleilla varastelua ja ilkivaltaa ei juuri esiinny. Tamperelaisilta kuntosaleilta Elixialta ja Fressiltä kerrotaan, että varkauksia tapahtuu hyvin satunnaisesti pukuhuoneissa. Silloinkin varkaudet kohdistuvat henkilökohtaiseen omaisuuteen. Tamperelaisista korkeakouluista Teknillisellä yliopistolla järjestyshäiriöitä ei juuri ole. – Välineet pysyvät hyvin paikoillaan ja paikat puhtaina. Lieneekö syynä sitten teekkarihenki vai Hervannan kaukainen sijainti? liikuntapäällikkö Markku Tamminen sanoo. Silja Annila

⋆⋆UUTISPUTKI Tampereen yliopiston toimittajakoulutuksen viikkolehti ISSN 1459-6741 (painettu) ISSN 1459-675X (verkkolehti) Ilmestyy kerran viikossa torstaisin. Yhteystiedot: Utain, 33014 Tampereen yliopisto Puhelin: 050 318 5924 Sähköposti: utain@uta.fi Julkaisija: Viestinnän, median ja teatterin yksikkö, Tampereen yliopisto Painopaikka: Tampereen yliopisto, harjoitustoimitus Päätoimittaja (vs.): Ari Heinonen Ohjaavat opettajat: Kari Koljonen (1. toimituspäällikkö) Anu Kuusisto (2. toimituspäällikkö) Reetta Tervakangas (1. ulkoasupäällikkö) Teemu Helenius (2. ulkoasupäällikkö) Toimitussihteerit: Viivi Koivu, Tuuli Oikarinen, Ilana Pantzar, Vilma Ruokoski, Millamari Uotila, Sara Vainio AD: Teppo Moilanen

Katso kaikki tekijät verkosta: http://utain.uta.fi/toimitus

Partiolaisten määrä kasvaa

Talvi vie asiakkaat pyöräkorjaamoilta

Isän ruokavalio vaikuttaa lapseen

Hämeen Partiopiirin jäsenmäärä nousi eniten Suomen partiopiireistä. Piiriin liittyi syyskaudella 2 500 uutta jäsentä. Se on 34 prosenttia enemmän kuin vuosi sitten vastaavaan aikaan. Hämeessä partion kokonaisjäsenmäärä on nyt noin 9 000. Myös partion lopettaneita on vuosittain, joten kokonaiskasvu ei yllä 34 prosenttiin. Hämeessä on kiinnitetty huomiota siihen, että partio olisi helppo löytää. Tiedottaja Pauliina Sillanpään mukaan partiopiiri on lisännyt markkinointia. Lasten ja nuorten lisäksi uusia aikuisia on houkuteltu partioon. Yksittäisissä lippukunnissa on pulaa aikuisista, joita tarvitaan ohjaamaan lapsia. – Kaikki halukkaat mahtuvat kuitenkin mukaan partioon. Tampereella on lähes 30 partiolippukuntaa, joten jossain on varmasti tilaa, Sillanpää sanoo.

Pyöräilyinto hiipuu talvella, vaikka säät suosisivat harrastamista. Näin todetaan useista Tampereen pyöräkorjaamoista. Pyörähuollot ruuhkautuvat vasta keväällä. Active Biken Sauli Saarisen mukaan talvipyöräilijöiden joukko on pieni. – Märkä ja pimeä sää vähentävät pyöräilyä, oli lunta tai ei. Moni ei halua hankkia talvipyöräilyyn vaadittavia varusteita. Tammi–helmikuussa perushuollon saa useista pyöräkorjaamoista 20 prosentin alennuksella. Talvikuukausina huolto hoituu päivässä, kun sesonkiaikana pyörää voi joutua odottamaan pari viikkoa. Sesonki kestää juhannukseen asti. Mikko Seitajärvi Pyörähuolto M&M:stä sanoo, etteivät ihmiset huolla pyöriään aiemmin tarjouksista huolimatta. – Talvella ei haluta ajatella pyöräilyä. Keväällä kaikki huomaavat yhtä aikaa, että tekee mieli pyöräillä.

McGillin yliopiston tutkimusryhmä on löytänyt yhteyden isän ruokavalion foolihappopitoisuuksien ja lapsen synnynnäisten sairauksien välillä. Foolihapon tärkeys äitien ruokavaliossa on yleisessä tiedossa, mutta isän ruokavaliota ei ole aiemmin pidetty merkittävänä. Tutkimuksessa foolihappoa vähän saaneiden koirashiirten jälkeläisillä oli suuremmalla todennäköisyydellä alikehittyneet varpaat sekä epämuodostumia ainakin selkärangassa, kallossa ja jaloissa. Foolihappoa esiintyy luontaisesti muun muassa kasviksissa, hedelmissä ja lihassa. Esimerkiksi rasvaiset pikaruuat eivät yleensä sisällä tarpeeksi foolihappoa. Myös ylipaino heikentää foolihapon hajoamista elimistössä. Tutkijoiden mielestä isien tulisi ennen lapsen yrittämistä vahtia ruokavaliotaan.

Heidi Huotilainen

Kaisa Uusitalo

Juulia Järvenpää


ajassa kartalla luotain näkymä media elämykset huvit 3

utain.uta.fi Kristiina Lehto

Saamen kieli pesii etelässäkin vähemmistökielet Tampereelle ja muihin

suuriin kaupunkeihin suunnitellaan saamenkielistä päivähoitoa.

Maarit Vuolab on onnekkaassa asemassa, sillä hän on oppinut pohjoissaamen vanhemmiltaan. Saamenkielisiä kielipesiä saattaa pian olla Lapin lisäksi esimerkiksi Tampereella ja Oulussa. Saamelaiskäräjät on selvittänyt, onko suurissa kaupungeissa tarpeeksi kielipesätoiminnasta kiinnostuneita perheitä. Kielipesässä lapsille puhutaan alusta asti vain saamea. Toiminnan avulla elvytetään saamelaistaustaisten lasten kielitaitoja. Vanhemmat eivät ole syystä tai toisesta pystyneet siirtämään heille saamen kieltä.

Helsinkiin kielipesä perustettiin vuonna 2013. Tampereella ainakin 4 perhettä haluaisi toimintaan mukaan. Seuraavaksi hankkeelle etsitään rahoitusta tai esimerkiksi tiloja kaupungeilta. – Oulussa tilanne on Tamperetta parempi, sillä siellä on jo valmiiksi saamenkielisiä päiväkotiryhmiä, joihin toimintaa voisi yhdistää. Tampereella ei ole oikein mitään, kertoo saamelaiskäräjien projektivastaava Laura Arola.

Kielipesien lisäksi saamelaiskäräjät suunnittelee esimerkiksi kielikerhoja kouluikäisille lapsille. Pohjoissaamelainen Maarit Vuolab opiskelee Tampereella hotelli- ja ravintolaalaa. Vuolabilla ei ole omia lapsia, mutta hän on seurannut keskustelua kielipesistä tuttujensa kautta. Hänestä on tärkeää, että saamen kielen opetusta tuettaisiin myös Tampereella.

– Saamenkielen opetuksen saaminen on aina taistelun takana. Kielen tilanne on huono, koska puhujia on niin vähän. Vuolab toivoo, että esimerkiksi kouluissa kerrottaisiin saamelaisuudesta nykyistä enemmän. Saamelaisten kansallispäivää vietetään 6. helmikuuta. Stina Kivinen

⋆ ⋆NÄIN lehti TEHTIIN

Mediakoulutusta Bussiyhtiön Israel-kytkökset halutaan maailmalle puhuttavat Helsingin päättäjiä

Seremonia ilman pappia

Helsingin Sanomain säätiö myönsi joulukuussa 130 000 euroa Tampereen yliopiston Viestinnän, median ja teatterin yksikön koulutuksen kehittämiseen. Tarkoitus on kansainvälistää mediakasvatuksen maisteriohjelma, jotta sitä voidaan viedä ulkomaille. Osaamisen myynnissä liikkuvat isot rahat, joihin myös Suomi haluaa päästä käsiksi. Viennistä vastaa uusi Finland University Oy. Yhtiön omistavat Turun, Tampereen ja Itä-Suomen yliopistot. Laitokset uskovat, että suomalaisesta koulutuksesta halutaan maksaa. Tampereella koulutusviennin puolesta puhunut yliopiston vararehtori Harri Melin suhtautuu optimistisesti mediakasvatuksen vientiin. – Uskon, että markkinoita löytyy. Esimerkiksi Aasiassa on paljon kysyntää viestintäalan koulutukselle.

Pappi tuo minulle turvallisen tunteen. Kirjoittaessani juttua siviilihautajaisista pohdin papin roolia hautajaisissa. Siviiliseremoniassa omaiset hyvästelevät vainajan ilman pappia. Vainaja lähetetään lepäämään ilman kristillistä siunausta. Siviilihautajaiset on kaunis tapa sanoa hyvästit. Hautajaisten tarkoituksena on saattopuhujan kanssa muistella edesmennyttä ihmiselämää. Uskonnollisuuden sijasta hautajaisissa keskitytään suruun ja tunteisiin. En tiedä tarkalleen, mihin uskon. Uskonto on minulle epämääräinen käsite, mutta en uskalla heittää kristillisyyttä roskakoriin. Tiedän, että haluan tunnelmalliset häät kirkossa. Haluan lapsilleni kristillisen kasteen. Haluan myös papin hautajaisiini. Haluan turvallisen siunauksen elämälleni.

Nikke Kinnunen

Helsingin kaupunginvaltuuston

13 jäsentä on allekirjoittanut aloitteen Suomessakin toimivan joukkoliikenneyhtiön sopimuksista luopumisesta. Aloitteen mukaan Veolia-konserniin kuuluva yhtiö liikennöi YK:n laittomiksi määrittelemien palestiinalaisalueiden ja Israelin välillä. Asian pani vireille kaupunginvaltuuston jäsen Yrjö Hakanen (komm.). Aloitteessa esitetään, ettei Helsingin kaupunki uusisi sopimuksia Veolia-yhtiöiden kanssa. Hakasen mukaan pyyntö aloitteeseen tuli ICAHD-järjestöltä. ICAHD on kansainvälinen järjestö, joka tavoittelee Israelin miehityksen lopettamista. Veolia Transportin Finlandin toimitusjohtaja Päivi Katajisto ei ole kuullut uudesta aloitteesta. – Tilanne on hankala. Meillä ei ole vaikutusmahdollisuuksia siihen, mitä emoyhtiömme päättää, Katajisto toteaa.

Vuonna 2010 Tampereen vasemmistoliiton ryhmä jätti aloitteen liikennöintisopimuksen purkamisesta Veolia Transport Tampereen kanssa. Aloite raukesi, kun Veolia lopetti liikennöinnin Tampereella. Katajisto kertoo päätöksen liittyneen kannattamattomaan liiketoimintaan. Nadja Mikkonen

Oikaisu Utain 4/2014 olleessa jutussa syömishäiriöistä haastateltiin Ritva Näräkkää. Hän työskentelee Syömishäiriöliitto SYLI ry:ssä toiminnanohjaajana eikä toiminnanjohtajana kuten jutussa erheellisesti väitettiin.

Nette Tuominen


4 ajassa kartalla luotain näkymä media elämykset huvit

Veitsellä samanlaiseksi Lääketiede Suomessa leikataan vuosittain satakunta lasta sukupuolielimien anatomisen

poikkeavuuden vuoksi. Asiantuntijat ovat eri mieltä siitä, onko leikkaaminen pelkistä esteettisistä syistä oikein. Sukupuolielinten leikkaus on sallittua, jos vauvan sukupuolta ei kyetä syntymän yhteydessä määrittelemään tai jos sukupuolielimissä esiintyy anatomisia poikkeavuuksia. Silloin sitä kutsutaan korjausleikkaukseksi. Joskus leikkauksille on olemassa terveydelliset perusteet, mutta niitä tehdään myös täysin ulkonäöllisistä syistä. Esimerkiksi Vihreiden nuorten liitto ViNo vaatii intersukupuolisten lasten fyysisen koskemattomuuden turvaamista. Heidän mielestään pitäisi odottaa, että lapsi kykenee tekemään päätöksen leikkauksesta itse. Australiassa ja Saksassa on passeihin otettu käyttöön F- ja M-merkintöjen lisäksi myös X, joka tarkoittaa kolmatta tai määrittelemätöntä sukupuolta. Suomessa sukupuolia ajatellaan kuitenkin olevan vain 2: mies ja nainen. Lapsen henkilötunnus ja yleensä myös kasvatus määräytyvät sen mukaan, kumpaa sukupuolta hän on. Oulun yliopistollisessa

sairaalassa työskentelevän lastenkirurgian erikoislääkärin Mika Venholan mukaan jotkin leikkauksista muistuttavat toimenpiteenä naisten ympärileikkausta. Tällaisia leikkauksia ovat esimerkiksi ne, joissa ylisuureksi katsottua klitorista tai häpyhuulia pienennetään esteettisyyden nimissä. Venholan mukaan lääketieteessä elää yhä käsitys siitä, miltä näyttää normaali sukupuolielin. Poikkeavuudet nähdään ongelmiksi silloinkin, kun niistä ei ole terveydelle vaa-

raa. – Tarkoituksena on tehdä enemmän hyvää kuin pahaa, mutta aina siinä ei onnistuta, hän kommentoi. Venholan mielestä pelkästään ulkonäölli-

sistä syistä pienille lapsille tehdyt leikkaukset ovat ihmisoikeusloukkaus. Hän huomauttaa, että kyse on peruuttamattomasta toimenpiteestä. Potilaalla voi myöhemmin ilmetä monenlaisia ongelmia. – Tunnottomuus on vielä pieni vaiva. Kiihottuessa sukupuolielimiin pakkautuu verta, jolloin kudokset turpoavat ja leikkausarvet voivat kiristää. Tämä voi aiheuttaa suorastaan sietämätöntä kipua, jolloin seksikin on mahdotonta, Venhola kertoo. Leikkauskäytäntöä puolustaa Helsingin yliopistollisen sairaalan lastenkirurgian osastoylilääkäri Seppo Taskinen. Hänen mukaansa vanhemmat haluavat yleensä leikkauttaa lapsensa sukuelimet, mikäli niissä ilmenee anatomista poikkeavuutta. – Jos ulkonäkö on kovasti erilainen, se voi häiritä elämänlaatua. Tässä asiassa toimitaan vanhempien toiveen mukaan. Taskisen mielestä leikkaus kannattaa tehdä aikaisin, ennen kuin lapsi itse hahmottaa kehoaan, yleensä noin 1-vuotiaana. Myöhemmin kokemus voi olla henkisesti rankka. Hänen mukaansa suurin osa potilaista on leikkaukseen tyytyväisiä. Toisinaan lapsena leikkaamatta jätetyt potilaat kysyvät, miksei heille ole tehty korjausleikkausta aiemmin. – Vain kerran olen tavannut potilaan, joka piti leikkausta tarpeettomana, Taskinen kertoo. Venholan mukaan potilaan on käytännössä mahdotonta vaatia korvauksia jälkeenpäin, vaikka hän olisikin tyytymätön lopputulokseen. Niin kauan kun leikkaukset mielletään hoitomuodoksi, niitä voidaan tehdä pienille lapsille vanhempien suostumuksella. Lapselta itseltään lupa tulee kysyä, jos hän oli yli 12-vuotias ja ymmärtää mistä on kyse. Potilasvahinkovakuutus ei korvaa leikkauksesta aiheutuneita haittoja, jos lääkäri ei ole tehnyt varsinaista hoitovirhettä. Myös Taskinen myöntää, etteivät leikkaukset ole helppoja. – Kaikessa korjaavassa kirurgiassa on mahdollisuus komplikaatioihin. Sukupuolielinten leikkaukset eivät ole poikkeus.

Mikä?

Intersukupuolisuus ○○Intersukupuolisuus on kehityspoikkeama, jossa henkilön sukupuolta ei pystytä selkeästi määrittelemään. ○○Intersukupuolisella voi olla kummankin sukupuolen tunnusmerkkejä tai sukupuoli voi muuten olla epäselvä. ○○Sukuelinten kehityspoikkeamat eivät aina tarkoita, että lapsi on intersukupuolinen. ○○Suomessa leikataan vuosittain sukuelinten poikkeavuuksien vuoksi noin sata lasta, joista varsinaisia intersukupuolisia on vain muutama. Krista Kierikka

Juulia Järvenpää


ajassa kartalla luotain näkymä media elämykset huvit 5

Kristiina lehto

Nuoret ovat epätietoisia korkeakouluuudistuksesta Uudistus Opinto-ohjaaja arvioi,

että korkeakoulu-uudistus lisää yhteishaun hakijamääriä tänä keväänä. Opiskelijat kritisoivat tiedotusta. Ta mm e r ko s k e n lukion opinto-ohjaajan Kati Seisen mukaan kevään hakijamäärä korkeakouluopetukseen nousee, koska sisäänpääsy voi hankaloitua ensi syksystä lähtien. Lakiuudistus ei vielä ole lisännyt opinto-ohjaukseen hakeutuvien opiskelijoiden määrää. Kati Seise epäilee, että opiskelijat eivät kiinnostu vakavasti uudistuksesta, koska varsinaisia muutoksia nähdään vasta syksyn 2014 yhteishaussa. Tampereen yhteiskoulussa vältetään turhan stressin luomista. – Uudistus tulee herättämään ensi vuonna närästystä, kun nähdään tilanteen oikea laita. Henkilökohtaisesti neuvon oppilaita hakemaan ensisijaisesti laitoksiin, joissa he haluavat olla, Tampereen yhteiskoulun TYKin opinto-ohjaaja Elise Maijala-Juuti sanoo. Vuoden 2014 syksyllä voimaan astuva opetusministeriön uudistus auttaa toiselta asteelta korkeakouluopetukseen pyrkivää. Ensikertalaisille varataan kiintiössä tilaa, jotta motivoituneet opiskelijat pääsisivät jatko-opintojen alkuun. Toista kertaa hakevat joutuvat yrittämään uusiin tutkinto-ohjelmiin erillishakujen ja -väylien kautta. Tiedottaminen abiturienteille on jäänyt suurilta osin opinto-ohjaajien harteille. Niin TYKin kuin Tammerkosken lukiossa uudistuksesta on kerrottu lukiolaisten opo-tunneilla, mutta erillisiä infotilaisuuksia ei asiasta ole järjestetty. – Tiedotusta järjestetään myös teknisin tavoin, muun muassa sosiaalisessa mediassa ja opiskelutyökalu Wilman kautta, Seise selventää. TYKin Maijala-Juuti näkee uudistuksen enemminkin haasteena kuin opetusministeriön markkinoimana mahdollisuutena.

Kun hakuehdot muuttuvat, taktikoinnista tulee yhä tärkeämpi osa valintaprosessia. Nuori voi kokea, että ammatinvalintapäätös on peruuttamaton. Lisäaikaa saatetaan hankkia vaikka hakemalla mahdottomalta vaikuttaviin koulutusvaihtoehtoihin. – Uudistus lisää joidenkin nuorten ahdinkoa, sillä he eivät näe tätä päätöstä kolmen tai viiden vuoden jatkumona. He ajattelevat, että hakutilanteessa on kyseessä on koko elämä, Seise kommentoi. Pikaisen kyselykierroksen mukaan Tammerkosken lukion opiskelijat pitävät uudistuksen tiedotusta vähäisenä. Muutama kertoo kuulleensa huhuja, mutta ei niin paljon, että se vaikuttaisi omaan hakukäyttäytymiseen. Opiskelijat kaipaavat lukiolta vielä enemmän tietoa uudistuksesta. – En tiennyt uudistuksesta aiemmin. Siitä ei ole puhuttu opo-tunneilla eikä kavereiden kesken, ensi kertaa keväällä opetukseen hakeva Janette Mäkinen kertoo. Osa opo-tunneilla infotuista opiskelijoista suhtautuu asiaan positiivisesti. Abiturientti Miska Helin pitää painetta hakemiseen niin kauan hyvänä, kun se karsii turhat hakukohteet listalta. Tammerkosken lukiossa ennakoidaan ensi kevääksi hakijamäärän nousua kun taas opetusministeriössä työskentelevä ylitarkastaja Ilmari Hyvönen välttää spekuloimasta mahdollisia vaikutuksia. – En osaa antaa arvioita, eikä oikeastaan kannata lähteä arvioimaan hakijoiden määrää. Ne kuitenkin vaihtelevat vuosittain aika paljon, Hyvönen sanoo. Aino-Maija Kupias

Tammerkosken lukion opiskelija Milla Saari muistaa opon maininneen ensikertalaisia suosivasta hakujärjestelmästä.

Vain Vaasan yliopiston kauppatieteiden linjalle hakukiintiöt tänä vuonna Ensi syksynä ensimmäistä kertaa Vaasan yliopistoon kauppatieteisiin hakeville on varattu 60 prosenttia opiskelupaikoista. Tämä tarkoittaa 12 paikkaa 20:stä. – On ajateltu erityisesti kauppatieteiden linjaa, johon otetaan vuosittain sisään 20 opiskelijaa. Haku on kohdennettu näihin ensikertalaisiin, toiselta asteelta valmistuneisiin tai intistä suoriutuneisiin. Kauppatieteet valikoituvat siksi, että sinne haetaan usein suorittamaan toista tutkintoa, Vaasan yliopiston

palvelujohtaja Anja Britschgi sanoo. Muita yliopistoja mietityttää perustuslakivaliokunnan lausuma. Sen mukaan toista kertaa hakevilla ei saa olla kohtuuttomasti huonommat mahdollisuudet päästä opiskelemaan. Tavoitteena korkeakouluuudistuksessa on suosia ensi kertaa korkeakouluun hakevaan opiskelijaa. Yliopistot päättävät kuitenkin lopullisten kiintiöiden suuruuksista ja käyttöönotosta itse.

Opetusministeriön opiskelijavalinta-asioista vastaavan Ilmari Hyvösen mukaan yliopistojen tulee päättää vuoden 2015 hakukiintiöihin sitoutumisesta maaliskuun loppuun mennessä. – Uskon, että me emme uskalla lähteä mukaan enää vuonna 2015. Poisjättäytyminen näyttäisi olevan yleinen trendi. Aika hätkähdyttävää, että olemme ainoina projektissa, Britschgi toteaa. Aino-Maija Kupias


6 ajassa kartalla luotain näkymä media elämykset huvit

Karttoja kaikille Kartoitus Maanmittauslaitos nelisti nettiin ja antoi kaikki

vanhat, painetut karttansa jokaisen käytettäviksi.

Krista Kierikka

Kartoittaja Jukka Liedenpohja katselee kolmiulotteista ilmakuvaa. Ihmissilmä ei havaitse kuvan jatkuvaa värinää. Kadunkulmassa seisova turisti on ymmällään. Kaupunki on täysin vieras, paikalliset eivät vaikuta järin avuliailta, eikä vieraalla kielellä kirjoitettu suuntakyltti ota auetakseen. Taskusta kaivettu kartta aukeaa silmien eteen. Ymmärrettävään kokoon pienennetty kaupunki selvenee aivan uudella tavalla. Tuossa seison, tuonne tahdon mennä, reitti on tämä. Internet on kuitenkin muuttanut myös karttoja ja niiden tekemistä. Googlen karttasovellukset ovat tuoneet lähes koko maailman matkapuhelimeen. Käyttäjä saa tiedon ympäristöstään häkellyttävällä tarkkuudella. Sovellukset eivät enää ole välttämättä edes yksinkertaistettuja esityksiä todellisuudesta. Tampereelta voi halutessaan katsella, miltä Floridan Tampassa oikeasti näyttää. Suomessa kartoituksesta vastaava Maanmittauslaitos on yhtä lailla siirtynyt digiaikaan. Kartta-aineistot ovat kaikille avointa, ilmaista tietoa. Karttapullautin on tästä hyvä esimerkki. Se saavutti kolmannen sijan vuonna 2012 Apps4Finland-kilpailussa.

Pullautin lukee kartta-aineistoja ja tulostaa sen perusteella kartan, jota voi tarkkuutensa puolesta käyttää kilpasuunnistuksessa. Tieto on avoimesti saatavilla ja perjaatteessa kuka vain voi tehdä kotitietokoneellaan tällaisen kartan. Digitalisoitumisen ja tulosteiden vuoksi karttoja painetaankin entistä vähemmän. Maanmittauslaitoksen kartastopäällikön Tuomo Lusan mielestä kehityksen suunta on silti hyvä. – Karttapullautin on hieno systeemi. Se todistaa, että pienellä osaamisella ja tarkalla lähdeaineistolla kuka tahansa voi tehdä karttatulosteen. Maastontarkistuksen puuttumisen vuoksi tulostetuissa kartoissa saattaa kuitenkin olla virheitä. VAnhat tekniikat ovat edelleen kartoituksen arkipäivää. Vaikka maastoa kuvataankin nykyään satelliiteilla, lentokoneilla ja miehittämättömillä lennokeilla, Suomen metsäinen maisema pakottaa kartoittajat jalkaisin luontoon. Uusi tekniikka on otettu mukaan maastoon muun muassa gps-laitteina ja taulutietokoneina. Metsään lähtevät ryhmät

ovat samalla pienentyneet. Nykyisin esimerkiksi mittaustyön voi tehdä yksi ihminen robottiavustajineen. Uusi teknologia on tehnyt kartoi-

tuksesta entistä tarkempaa. Mullistavin uutuus on laserkeilaus. Lentokoneesta ammuttu laser palauttaa pintaan osuessaan kaiun vastaanottimeen. Viimeinen palannut kaiku on maanpinta. Laserkeilaus tunnistaa maanpinnan korkeuserot 10 sentin tarkkuudella. Tampereen Mustavuoresta otetuissa kuvissa näkyvät jopa sisällissodan aikaiset juoksuhaudat. Tällä hetkellä noin puolet Suomesta on mitattu laserkeilaamalla. Vanhan tiedon päivittäminen on nykyisin Maanmittauslaitoksen tärkein tehtävä. Esimerkiksi kuntauudistusten aiheuttamat paikkojen nimenmuutokset pitävät kartantekijät kiireisinä. Laitoksen ylläpitämästä Maastotietokannasta löytyy 80 000 paikannimeä. Koska hätäkeskukset ja Pelastuslaitos käyttävät Maanmittauslaitoksen aineistoa, paikannimien on oltava tuoreita. – Jos esimerkiksi tieverkoston nimet

eivät ole ajan tasalla, Pelastuslaitokselle voi tapahtua sekaannuksia, Lusa sanoo. Jokaiselle avoin tieto mahdollistaa monipuolisen kartanteon esimerkiksi kuntien kanssa. Maanmittauslaitos käyttää myös kuntien tekemiä kartoituksia, eikä päällekkäistä tietoa kerätä. Avoimuuden lisääntyessä muillakin julkishallinnon alueilla karttatietoja voidaan yhdistellä esimerkiksi väestömäärään. Näin saadaan hyvin erilaisia karttoja, jotka näyttävät paljon muutakin kuin maaston muodot. Tuomo Lusan mielestä painetun kartan arvo ei ole laskenut uudesta tekniikasta huolimatta. Se on jossain määrin jopa noussut. – Painettu kartta on ainoa pysyvä läpileikkaus ympäristöstä, ja siksi tärkeä tuleville sukupolville. Katsomalla vanhaa karttaa voikin nähdä, kuinka paljon maailmamme oikeasti muuttuu. Nikke Kinnunen


ajassa kartalla luotain näkymä media elämykset huvit 7

Nuorisotyö ruudun takana Sosiaalinen media Nuoret ovat jo netissä,

mutta nuorisotyö siirtyy sinne hitaasti. SaySome on marraskuussa 2013 avattu nuorten chat. Se on nuorisotyön yritys saavuttaa nuoret sosiaalisessa mediassa. Chat on auki 2 kertaa viikossa. Paikalla on 2 nuorisotyöntekijää, jotka keskustelevat Skypen välityksellä keskenään ja pitävät huolta siitä, että kaikki chatin osallistujat huomioidaan. Hankeohjaaja Johanna Virolaisen mukaan työntekijöillä on paljon uutta opittavaa. Osaamista tarvitaan, kun vuorovaikutus nuorten kanssa tapahtuu tietokoneen ruudun takaa. – Kokeilemisen kautta oppii. Onneksi nuoret ovat olleet armollisia. Vaikeinta on ymmärtää nuorta ilman sitä tietoa, jonka normaalisti saa eleistä ja ilmeistä, sanoo Virolainen. Kolmiulotteisen kuvan hahmottamiseen vaaditaan erityiset lasit. Alla on vanha ilmakuva ja läpinäkyvä kalvo, johon merkitään maaston muutokset.

SaySomella ei ole omaa tiliä Facebookissa eikä Twitterissä. Toistaiseksi sitä voi käyttää tietokoneella. Chattiin pääsee myös puhelimesta, mutta nykyinen chat-palvelin ei sovellu siihen hyvin. Jos rahoitus järjestyy, Virolaisen haaveena on älypuhelimille suunniteltu SaySome-sovellus. Virolaisen mukaan työntekijät levittävät pian tietoa

chatista perinteiseen tapaan kiertämällä läpi Tampereen kouluja. – Olisihan Twitterin käyttäminen varmasti järkevää, toteaa Virolainen. Yleensä nuorisotyöntekijät ja nuoret keskustelevat chatissa vapaasti. Helmikuussa alkavat teemaillat, joihin nuoret ovat itse saaneet toivoa vieraita. Ensimmäisenä uteliaiden chattaajien kysymyksiin pääsee vastaamaan poliisi. Päivystävät nuorisotyöntekijät eivät ole joutuneet puuttumaan hälyttäviin ongelmiin chatissa. Virolaisen mukaan nuoret eivät halua jakaa siellä henkilökohtaisia ongelmiaan, koska paikalla on paljon ihmisiä. SaySomeen on tarkoituksena lisätä yksityischat, jossa nuoret voivat keskustella kahdestaan terveydenhoitajan kanssa. SaySome on kuitenkin saavuttanut innokkaita nuoria ja opettanut työntekijöitä. – Nuoret eivät ole jättäneet meitä työntekijöitä keskustelun ulkopuolelle. Se on todella rohkaisevaa, toteaa Virolainen. Milja Leikkari Kristiina Lehto

Maaston mittauksessa käytettävät gps-laitteet vaativat uudenaikaisesta tekniikastaan huolimatta läsnäoloa luonnossa.

Nuorisotyöntekijä Johanna Virolainen toivoo, että SaySome toimii tulevaisuudessa myös älypuhelimilla.


8 ajassa kartalla luotain näkymä media elämykset huvit

Saattopuhuja lähettää vainajan ikuisuuteen kuolema Siviilihautajaiset on tapa hyvästellä läheinen ilman uskonnollista siunausta. Laura Mäntysalo poistaa virsikirjat kappelin eturivistä. Arkun ristiruuvit on vaihdettu lehdykkein symboloituihin ruuveihin. Kappelin vahtimestari on ottanut virsien numerot pois numerotaululta. Kirkon kellot eivät kumise ennen jäähyväistilaisuuden alkua, eikä niitä soiteta, kun arkku kannetaan ulos kappelista. Kellot ovat monien mielestä liian vahva muistutus kristillisyydestä. Alkamassa on siviilihautajaiset Kalevankankaan kappelissa. Mäntysalo toimii saattopuhujana muistotilaisuudessa, joka järjestetään uskonnottomasti ja ilman pappia. Omaiset saapuvat hyvästelemään rakkaansa, mutta kristillistä siunausta ei suoriteta. Mäntysalo on Tampereen vapaa-ajattelijat ry:n aktiivijäsen. Hän toimii tamperelaisten siviiliseremonioiden järjestäjänä ja puhujana. ProSeremoniat on suomalaisten siviilijärjestöjen yhteinen voittoa tavoittelematon palveluyhdistys, joka tarjoaa juhlapalveluita ja tietoa uskontokuntiin sitoutumattomien perheiden juhlista. Tampereen vapaa-ajattelijat on yhdistyksen taustajärjestö. – Siviiliseremonioiden paras puoli on se, että minkäänlaisia tarkkoja sääntöjä ei ole.

Mitään ei ole pakko tehdä, mutta kaikkea voi lainata muista perinteistä, Mäntysalo kertoo. Kun ihminen kuolee ja tulee tarve siviiliseremonian järjestämiseen, omaiset tai hautaustoimisto ottaa yhteyttä Tampereen vapaa-ajattelijoihin. Toisinaan puhelu saapuu suoraan Mäntysalolle. Kun jäähyväistilaisuuden suunnittelu alkaa, puhuja ja omaiset istuvat alas teekupin äärelle muistelemaan edesmennyttä ihmistä.

sen kuolema, ovat vaikeita aiheita Mäntysalolle. Kirjoittaessaan hän kuuntelee usein vainajan mielimusiikki. Joskus Mäntysalo ottaa musiikin lyriikoista osia runoiksi saattopuheeseen. Vaikeina hetkinä saattopuheen aikana itku saattaa tulla Mäntysalon silmään. – Minun on kuitenkin muistettava oma ammattiroolini. En voi hypätä avantoon surevien kanssa, vaan minun on pysyttävä auttajana käsivarren mitan päässä omaisista.

na kappelin vahtimestari painaa nappia ja hissi kuljettaa arkun alas vainajien säilytystilaan. Sinne jäävät vainajat elämänkatsomuksesta riippumatta lepäämään rinnakkain ja odottamaan hautausta.

Tapaamisen perusteella Mäntysalo kirjoittaa saattopuheen, jonka hän pitää kappelissa järjestettävässä jäähyväistilaisuudessa. Tärkeintä on ottaa huomioon vainajan elämäntarina. – Saattopuheessa minun on onnistuttava luomaan 10 minuutin tiivistys edesmenneestä ihmisestä. Saattopuheen avulla jätetään jäähyväiset vainajalle. Saattopuheen kirjoittaminen on Mäntysalolle prosessi, jonka avulla hän käy läpi surua jo etukäteen ennen saattohetkessä puhumista. Muistelupuhe käsittelee usein kuolemaa ja rakkaan ihmisen menettämisen aiheuttamia syviä tunteita. Erityisesti traagiset hautajaiset, kuten lap-

Kun Mäntysalo hautajaispäivänä kävelee kappelille päin, hautausmaalla on rauhoittava vaikutus. Ympäristö virittää hänet oikeaan mielentilaan. Mäntysalo saapuu ajoissa paikalle, jolloin tyyni tunnelma välittyy myös vainajan omaisille. Mäntysalo on laittanut hiukset kauniisti nutturalle. Mustaa asukokonaisuutta koristaa valkoinen helmikaulakoru. Pikkukengät kaikuvat korkeassa kappelissa. Mäntysalo pitää jäähyväispuheen, ohjaa omaisia ja antaa merkkejä kanttorille. Kun läheiset ovat hyvästelleet rakkaan vainajan ikuiseen lepoon, Kalevankankaan kappelin verhot sulkeutuvat hiljaisuudessa. Omaiset poistuvat kappelista. Verhon taka-

○○ProSeremoniat veloittaa siviilihautajaisista 260 euroa, josta osa maksetaan saattopuheen pitäjälle. Loput summasta menee yhdistyksen pyörittämiseen. ○○Lisäksi omaiset maksavat kappelivuokran ja hautaamiskustannukset. ○○Vuodessa Tampereen vapaa-ajattelijoiden kautta järjestetään noin kymmenet siviilihautajaiset ○○Kirkosta eroamisen buumi on lisännyt eniten nimiäisten ja siviilihäiden suosiota. ○○Tampereen seurakunta tarjoaa kappelit uskonnottomien seremonioiden käyttöön. Kaikissa kaupungeissa vapaa käyttö ei ole mahdollista.

Nette Tuominen

Mikä?

Siviiliseremoniat

Krista Kierikka

Omaisten poistuttua Laura Mäntysalon takana olevat verhot sulkeutuvat.


ajassa kartalla luotain näkymä media elämykset huvit 9

Mykkä tiistai hiljentää ruokailun Tapakasvatus Joillakin ala-asteilla on päiviä, jolloin ruokalassa puhuminen on kielletty. Krista Kierikka

Turussa Luostarivuoren koulun Martin

kouluyksikössä on käytössä mykkätiistait. Entisessä Kerttulin koulussa Turussa oli puolestaan mykkiä viikkoja, jolloin ruokalassa ei koko viikkona saanut pulista. – Ruokalassa oli kauhea meteli, joten pidimme sellaisia tsemppiviikkoja, kertoo koulun entinen rehtori Tea Palmu. Hänen mukaansa koulussa oppilaita opetettiin keskustelemaan hiljaisesti. Kun lasten meteli yltyi, pidettiin täysin hiljainen viikko. Hänen mukaansa ruokailuista tuli rauhallisempia. – Ruokailu on kuitenkin pääasia etenkin koulussa, jossa ruoka-aika on rajoitettu, Palmu toteaa. Pyhäjoella sijaitsevassa Saaren koulussa kokeiltiin mykkiä maanantaipäiviä. Koulun apulaisrehtorin Kaisa Tornbergin mukaan ruokalassa oli maanantaisin levotonta ja kokeilulla pyrittiin rauhoittamaan tilannetta. Toisaalta Tornberg näkee, että kokeilussa on myös huonoja puolia. – Eihän se ole luonnollinen tilanne, että ei saa ollenkaan puhua. Turussa mykkätiistaiden järkevyyttä pohditaan. – Onko tämä normaalielämän mukaista, niin se on toinen juttu, sanoo Martin kouluyksikön johtaja Matti Palmunen. Tampereen Normaalikoulun perusopetuksen apulaisrehtori Tuula Laine muistaa opettajanuraltaan jonkin hiljaisuuskokeilun. – Jos joku luulee, että se rauhoittaa, niin ei se kyllä rauhoita. Sama meno jatkuu seuraavalla viikolla. Elise Tamminen

Djekki

Silja Lyhteilän, Leo Matinheikin, Reko Halttusen ja Esra Salahaddin Hasanin koulussa ei vietetä mykkäpäiviä.

Kommentti Rupattelua ruokalassa Miten suomalaislapsi oppii small talkia? Ei ainakaan olemalla hiljaa. Kouluissa riittää hulinaa. On ymmärrettävää, että opettajat pohtivat, miten ruokailuja voisi rauhoittaa. Italiassa lapsia on opetettu eri tavalla:

ota suuhun vain pieniä ruokapaloja kerrallaan, jotta voit koko ajan keskustella lounasseurasi kanssa. Toki keskustelun äänenvoimakkuuteen tulee kiinnittää huomiota. Melu väsyttää

lasta ja aikuista. Silti oikeanlaisen keskustelun opettaminen on hedelmällisempää kuin hiljaisuuden korostaminen. Elise Tamminen

Filter forge

Sähkö hoitaa yhä useampaa Psykiatria Monet mielenterveyspotilaat saavat nykyään lähetteen

sähköhoitoon. Nokialla Pitkäniemen sairaalassa sähkösokkeja annetaan lähes kaksinkertaisesti 10 vuoden takaiseen verrattuna, sillä hoitomenetelmän huono maine on kohentumassa. Sähkösokki hoitomuotona yleistyy Suomessa. Hyvien kokemusten myötä lääkärit ohjaavat potilaita sähköhoitoon aiempaa helpommin, ja potilaat ehdottavat sitä nykyisin myös itse. Pitkäniemen apulaisylilääkäri Kaija Järventausta kertoo, että psykiatrian alalla hoitomuotoon suhtaudutaan jo myönteisesti, vaikka ihmisillä onkin vielä ennakkoluuloja. Sähköhoito auttaa sitä tehokkaammin, mitä syvempi masennustila on. Hoitomenetelmä lisää aivojen aineenvaihduntaa ja vahvistaa hermojen välisiä yhteyksiä. Jotain aivoissa herää. Järventaustan mukaan sähköhoitoja olisi syytä käyttää vieläkin enemmän.

– Mallia voisi ottaa esimerkiksi Ruotsista. Suomessa sähköhoidosta hyötyisi moni sellainen, joka ei vielä sitä saa. HOITOMUOTO keksittiin 1930-luvulla, kun havaittiin, että epilepsiakohtaus lievitti skitsofreenikon oireita. Aluksi hoidettavaa ei nukutettu toimenpiteen ajaksi, vaan avustajat pitelivät kouristelevaa potilasta aloillaan. Laitteet olivat alkeellisia, sähköannokset tarpeettoman suuria ja sivuvaikutukset tuntuvia. Sokkeja käytettiin jopa rangaistuksena huonokäytöksisille potilaille. Menetelmää ryhdyttiin tutkimaan ja kehittämään uudelleen 1990-luvulla. Nykyään sähköhoito on aina vapaaehtoista. Potilas

nukutetaan toimenpiteen ajaksi, ja lihaksia rentouttava lääkitys estää kouristuksen. Sähköannos säädetään yksilöllisesti, eikä nukutus kestä 10 minuuttia kauempaa. Potilas käy toimenpiteessä kolmesti viikossa muutaman viikon ajan. Hoidon sivuvaikutuksena potilaat kärsivät usein väliaikaisista muistihäiriöistä. – Yleensä lähimuistin ongelmat ovat kuitenkin sivuseikka niille potilaille, jotka saavat sähköhoidosta apua oireisiinsa, Järventausta kertoo. Sähköhoidon etu on sen nopeassa ja voimakkaassa vaikutuksessa. Vaikeasti masentunutkin voi parantua jo hoitojakson

aikana. Pikainen paraneminen on erityisen tärkeää, jos potilas on itsetuhoinen tai harhainen. Järventausta kertoo, että epärealistisissa luuloissa elävä potilas saattaa esimerkiksi kieltäytyä syömästä, koska ei usko ruoansulatuksensa toimivan. Sähkö ei kuitenkaan saa aivoissa aikaan pysyviä muutoksia. Se ei aiheuta peruuttamattomia vaurioita, mutta ei myöskään paranna lopullisesti. – Hoitojakson jälkeen lääkitystä ja terapiaa on jatkettava, sillä myös sähkö on vain paranemisen apu, Järventausta kertoo. Mira Mannersola


10 ajassa kartalla luotain näkymä media elämykset huvit

Jäätävän tyylikästä

Talvimuoti Yksilölliset asusteet kruunaavat avantouimarin imagon. Jäiden sekaan ei

pulahdeta pylly paljaana. Jokaisella uimarilla on oma tyylinsä avannon uimapukukierrokselle. Kuvat: Kristiina Lehto Teksti: Katja Pajula Taitto: Senni Luttinen

Elvi Mäkinen ja Eila HIltunen ovat löytäneet yhteisen avantotyylin. Muut uimarit kutsuvat heitä leikillään kaksosiksi.


ajassa kartalla luotain n채kym채 media el채mykset huvit 11


12 ajassa kartalla luotain näkymä media elämykset huvit

Tampereen Talviuimareiden sihteeri Anne Haanpää säväyttää keltaisella Ilves-pipollaan. Taustalla avantouinnin suomenmestari Mika Pöyhölä palaa uinnilta.

Energiatasapainosta huolehditaan muun muassa peuranlihamakkaroilla. Tänään grillimestarina toimii Pertti Rantanen.

Marja-Liisa Lehtinen suosii huopahattua päänsä lämmikkeeksi.

Uimareiden kuopus Vilma Komulainen poseeraa mielellään, kun kuulee pääsevänsä lehteen.


ajassa kartalla luotain näkymä media elämykset huvit 13

Helmikuinen Näsijärvi sulautuu lähes saumattomasti pumpulinvalkeaan taivaaseen. Hiljaisuutta rikkovat vain generaattorien hurina ja hyytävän veden liplatus. Suomen aktiivisimmaksi valitun talviuintiseuran jokailtainen saunavuoro on alkamassa. Suuri osa Tampereen Talviuimareiden jäsenistä suojaa päänsä ja varpaansa ennen avantoon menoa. Näin vältytään suurelta lämpötilan vaihtelulta. Kirjavilla myssyillä ja jalkineilla on myös toinen tehtävä – erottautuminen muista uimareista. Kaupinojan saunan aukeamiseen on melkein tunti, mutta innokkaimmat avantouimarit ovat jo paikalla. Kymmeniä vuosia lajia harrastanut Eeva Ihamäki ei tiennyt, että aikataulut ovat muuttuneet. – Ennen kävin melkein joka päivä, nyt ehkä kerran viikossa. Tämä on minun lempipaikkani. Väenpaljouden vuoksi kassan luukku aukeaa hieman etuajassa. Ilmeisesti aikataulumuutos on jäänyt muiltakin huomaamatta.

Tämä on minun lempipaikkani.” Eeva Ihamäki, avantouimari

Avantoon vievien portaiden juurella on oivallinen paikka odotella muotinäytöksen alkua. Kohta alkaa tapahtua. Ensimmäinen uimamyssy sujahtaa saunan ovesta. Sitä seuraa toinen, kolmas, neljäs. Kun toiset vasta laskeutuvat alas avantoon, ensimmäiset kapuavat jo ylös. Uimareiden jalkoja koristavat joko räikeät kumisandaalit, huopatöppöset tai vähän ammattimaisemmat avantokengät. Ne estävät paleltumia, mutta myös näyttävät hauskoilta. Uimarit lämpenevät pikku hiljaa kameran läsnäololle. Pertti Rantanen laittaa peuranlihamakkarat käristymään grilliin nälkäisimpiä varten. Saunan ja avannon väliä ramppaava ihmisjoukko höyryää ulkoilmassa. Nauru ja puheensorina täyttävät pihan, sillä nollakeli ei konkareita pelota. – Mitä enemmän pakkasta, sen parempi, toteaa Tuovi Laine. Paljaat sääret viuhahtelevat lumimaisemassa vielä pitkään auringonlaskun jälkeen. Useimmat pulahtavat avantoon vähintään kahdesti, ja rohkeimmat jopa 5 kertaa. Huomenna on jälleen uuden uimapukukierroksen vuoro. Saunan ja uinnin välillä on hyvä pysähtyä vilvoittelemaan ulos. Konkariuimarit Tuovi Laine ja Tarja Pirilä vaihtavat kuulumisia ennen seuraavaa pulahdusta.


14 ajassa kartalla luotain näkymä media elämykset huvit

Kristiina Lehto

Kuka?

Antti Blåfield ○○60-vuotias vapaa toimittaja. ○○Aloitti toimittajauransa Helsingin Sanomissa, jonne kirjoittaa edelleen kolumneja. ○○Vaihtoi kahdesti Suomen Kuvalehteen, mutta palasi molemmilla kerroilla Helsingin Sanomiin. Työskenteli hetken aikaa myös Kauppalehdessä. ○○Jäi eläkkeelle Helsingin Sanomien pääkirjoitustoimituksen johdosta joulukuussa 2012. ○○Helsingin Sanomien entisen kehityspäällikön Ville Blåfieldin isä.

Antti Blåfieldin mielestä kokeneet toimittajat kantavat hiljaista tietoa ja perinteitä, ja heitä tarvitaan toimituksissa. Sosiaalisen median ja uuden tekniikan taitajat eivät yksin riitä.

Päivälehden luottomies PYSYVYYS Perehtyminen vuosisadan takaiseen historiaan on antanut konkaritoimittaja

Antti Blåfieldille uuden näkökulman itseensä, journalismiin ja tähän aikaan. Aikaa oli puoli tuntia. Suomen Kuvalehden päätoimittaja käski kirjoittaa painoon menevään lehteen pääkirjoituksen. Elettiin vuotta 1987, ja siitä alkoi erään toimittajan ura mielipidekirjoittajana. Antti Blåfield jaksaa edelleen harmitella sitä, kuinka surkean tekstin hän silloin kirjoitti. Vuosi sitten hän tarttui eläkepakettiin Helsingin Sanomissa, jossa oli luonut uraa 5 vuosikymmenen aikana. – Kolmesti olen Hesarista lähtenyt ja sinne palannut, Blåfield tiivistää. Omasta kohtelustaan lehdessä Blåfieldilla ei ole pahaa sanottavaa, mutta konkaritoimittajien irtisanomiset eivät tunnu hänestä hyvältä. Hän muistuttaa, että kokeneitakin toimittajia tarvitaan, sillä myös perinteisten medioiden yleisö ikääntyy. Hänestä on tärkeää, että toimituksella on historiallinen muisti. Paljon on muuttunut sen jälkeen, kun Blåfield astui syrjään toimituksen arjesta. Hän kuitenkin uskoo, että Helsingin Sanomissa on tehty oikeita ratkaisuja ja että irtisanomiset sekä entistä tiukempi työnjako

voivat parantaa vaikeuksissa olevan toimituksen työrauhaa. Vuodet ovat opettaneet Blåfieldin itsekriittiseksi. Otsa rypyssä hän harmittelee, ettei kyennyt kyseenalaistamaan valtavirran näkemyksiä tarpeeksi. Hänen mielestään Suomeen mahtuu vallalla olevia näkökulmia kerrallaan vain yksi, ja sen rikkominen on toimittajan tärkein tehtävä. Kovaa itsetuntoa se kuitenkin vaatii.

Meillä kuulee usein, ettei ole vaihtoehtoja. Aina on vaihtoehtoja.”

Antti Blåfield, vapaa toimittaja

– Kun kaikki katsovat yhteen suuntaan, pitäisi itse ainakin vilkaista toisaalle. Meillä kuulee nyt usein, ettei ole vaihtoehtoja. Aina on vaihtoehtoja. Helsingin Sanomien pääkirjoitusten kantaaottavuus on Blåfieldin aikana lisääntynyt, joskin lehden sävyä hän luonnehtii varovaiseksi. – Hesarin ongelma on aina ollut se, että sen yleisö on niin laaja. Jos lehti ottaa jossain asiassa voimakkaan kannan, se suututtaa monia lukijoita. Eläkepäivillään Antti Blåfield on perehtynyt Helsingin Sanomien ja sen edeltäjän Päivälehden historiaan. Vuoden uppoutuminen ajanjaksoon 1899–1919 on kiinnittänyt hänen huomionsa siihen, millaiset kirjoitukset säilyttävät arvonsa ja merkityksensä pitkällä aikavälillä. – Tärkeintä journalismissa on oivaltaa tästä ajasta se, mikä 10 vuoden kuluttua on merkittävää. Sellaiset puheenvuorot loistavat yksinäisinä majakoina. Blåfield esittää joukon kysymyksiä. Hän

uskoo, että niihin nyt muotoilemamme vastaukset vaikuttavat ratkaisevasti siihen, miten tätä aikaa arvioidaan vuosikymmenen päästä. – Kuuluuko meille se, että köyhien määrä kasvaa? Miten pitkälle ajatellaan, kun tehdään esimerkiksi nykyistä energiapolitiikkaa? Ovatko jokaisen ihmisen valinnat arvokkaita itsessään? Esimerkkinä Blåfield mainitsee naisten aseman muutoksen toistasataa vuotta sitten. Sellaiset kamppailut ja muutokset säilyttävät merkityksensä myös jälkipolville. Räiskyvyyden, näyttävyyden ja ronskien sanojen sijaan hänen havaintonsa puhuvat vakavan, perusteellisen, totisen ja jopa tylsän kirjoituksen puolesta. Näin Antti Blåfield ajattelee tällä hetkellä. Hän antaa kuitenkin tilaa myös muille näkemyksille ja sanoo, että vuoden päästä hän saattaa jo ajatella toisin. Mielipidekirjoittajan pitää elää kiinni ajassa. Perttu Räisänen


ajassa kartalla luotain näkymä media elämykset huvit 15

⋆⋆Mitä ihmettä?

Rivot barbit seikkailevat animaatiossa Nukkeanimaatiolla on Youtubessa yli 600 000 seuraajaa. Sarja parodisoi high school -elämää.

TheMostPopularGirls

Mediapeliä

Niina Kellinsalmi

niina.kellinsalmi@uta.fi

Shay van Buren on Overland Park High Schoolin suosituimpia oppilaita. Tai oli, kunnes rivosuinen malli Mackenzie Zales vei häneltä Cheerleading-joukkueen kapteenin paikan. Zalesin paras ystävä on äkkipikainen Brittnay Matthews, joka vihaa kaikkia, mutta eniten vaihto-oppilas Saison Margeuritea, joka väittää olevansa Ranskasta, vaikka on oikeasti Montrealista. Elämän keskipisteessä on taistelu koulun tyttöjen vessan valtiudesta ja verinen kilpailu siitä, kuka on koulun suosituin tyttö. Tai nukke, sillä Shay ja hänen ystävänsä ovat barbeja. The Most Popular Girl in School on hämmentävä Youtube-animaatio aggressiivisista barbeista lukiomaailmassa. Meikatut

Sosiaalisen median kulttuuri määrittää sen, millainen elämä näyttää hyvältä. Todellisuus on asia erikseen.

nuket näteissä mekoissa kiroilevat, kertovat kakkajuttuja ja repivät toisiltaan ruumiinosia irti. Ai niin, ja puhuvat miesten äänillä. Sarjan luojat Carlo Moss ja Mark Cope ovat

tehneet jo kolme kautta hieman erilaista teinidraamaa. Lapsuus ei ole enää entisensä. Kaisa Uusitalo

⋆⋆Miksi näin?

Maistuisiko Raatokuutio? Atrialla on käynnissä kampanja, jossa kuluttajat saavat äänestää lempinimiä yrityksen kana-aterioille. Kilpaa johti hetken ylivoimaisesti Raatokuutio, mutta järjestäjät poistivat ehdotuksen listalta. Kaisa Uusitalo

Miksi Raatokuutio-ehdotus poistettiin listalta, Atrian viestintäpäällikkö Hanne Kortesoja? – Kilpailun säännöissä on hyvin selkeästi tuotu esille, että hyvän tavan vastaiset ja ruokaa halventavat nimitykset poistetaan. Meidän näkemyksemme mukaan sana raato ja hyvä ruoka eivät kuulu yhteen, ja siksi ehdotus poistettiin.

”Ihmishenkiä säästyy mitättömiä määriä, ja nekin lähes kaikki itse rattijuoppoja, kun ajavat seinää päin. Nämä marginaaliset tapaukset eivät oikeuta Suomen muuttamista poliisivaltioksi.” Vierailija, vauva.fi ”Miettikää miten hieman kovempi rangaistus (ehdotettu rangaistus on edelleen aika pieni suhteessa siihen että ihmisen henki on kyseessä) voi säästää ihmishenkiä.” Vierailija, vauva.fi

Tälläkin hetkellä äänestettävinä ovat muun muassa lempinimet Sitä saa mitä tilaa ja Burn, baby, burn. Millä perusteella ehdotukset pääsevät läpi? – Ennakkomoderointia ei ole, vaan kaikki ehdotukset menevät edelleen sivustolle. Verkkosivuston ylläpitäjänä meillä on kuitenkin velvollisuus ja vastuu poistaa epäasiallisuudet sivuiltamme. Sivustolle laitettiin paljon pahempiakin nimityksiä kuin Raatokuutio. Kampanjan sivuilla kerrotaan, että parhaat lempinimet jäävät historiaan. Voiko Raatokuutio-kohu vaikuttaa negatiivisesti kuluttajien mielipiteisiin Atriasta? – Tuskin sillä on vaikutuksia. Lempini-

”Tekis mieli mennä takoo järkee niitte päättäjien päähän :D Mieluiten vasaralla ja naulalla.” Swqie, demi.fi

met eivät ole pysyviä. Kampanjan tarkoituksena on herättää kuluttajien kiinnostusta uusiin tuotteisiin, ja se on onnistunut hyvin.

”Kansalaisaloite on tehty selkeästi tunnekuohun vallassa, enkä todellakaan allekirjoita kaikkia siinä esitettyjä vaatimuksia. Toivottavasti muutkin lukisivat sen ajatuksella lävitse.” Multsi, overdrive.fi

Kaisa Uusitalo

Kaisa Uusitalo

⋆⋆Gradu paketissa

Jaana Kivi: Blogissa toimittajan tollot eivät vääristele sanoja: sosiaalisen median vaikutuksia politiikan journalismiin ja uutisointiin. Jyväskylän yliopisto, Viestintätieteiden laitos, 2014.

Tiukempia rangaistuksia rattijuopoille vaativa kansalaisaloite ylitti viime viikolla 50 000 allekirjoituksen rajan. Lakimuutoksen tarpeesta liikkuu netissä kirjavia mielipiteitä.

⋆ ⋆Lämpenee

Tällä palstalla puristetaan kiinnostava opinnäyte 300 merkkiin.

Kivi tutki, kuinka politiikan toimittajat käyttävät sosiaalista mediaa työssään ja miten politiikot tavoittelevat osaansa tästä julkisuudesta. Aineiston mukaan sosiaalinen media suosii kielteisiä ja kevyitä aiheita sekä mediapersoonia. Sosiaalisen median seurantakäyttö myös vähentää lähdekritiikkiä. Perttu Räisänen

Kaikki printtimediat eivät kuole. Omakustannelehtiä on tehty jo vuosikymmenien ajan eikä loppua näy. Punk-kulttuurista alkunsa saaneet zinet ovat media, jota tehdään yksin tai kaveriporukassa. Aiheet ja näkökulmat keksitään itse, eikä epäkaupallisia julkaisuja yritetä tuoda ulos marginaalista. Monet juttutyypit muistuttavat perinteisiä lehtitekstejä, mutta zinejen ote on henkilökohtaisempi. Zineissä ei tarvitse varoa huumoria, rosoista jälkeä tai poliittisuutta. Pienet painokset levitetään kädestä käteen. Markkinointi toimii puskaradion kautta. Punkkareiden lisäksi omia zinejään tekevät aktivistit, sarjakuvataiteilijat ja skeittarit. Leena Pihkala

Myönnetään. Olen selannut Facebookissa kavereideni elämäniloa tihkuvia kuvia, joissa ollaan porukalla onnellisia, iloisia ja kauniita. Samalla olen tuntenut, kuinka onnistuneeksi kehaisemani päivä muuttuikin surkeaksi. Kukapa ei olisi. Facebookhan on totta syvällä mielissämme, vaikka emme sitä myönnä. Vaikka Facebook-masennusta on tutkittu yliopistoissa kliseeksi asti, se ei silti poista tämän hartiat lyhistävän apeuden tunteen olemassaoloa. Rauha sekä onni lämpimästä kodista ja omasta hetkestä tietokoneen äärellä muuttuvat yllättäen kestämättömäksi suuttumukseksi: haluksi vain haistatella muulle maailmalle. Sosiaalinen media on yksinkertaisesti ystävien tägäämistä eli merkkaamista kuviin ja näiden yhteisten hetkien jakamista omien kavereiden kanssa. Tai ainakin Facebook on. Harvempi käyttäjä tuntee häpeää lisätessään kuvan yksinäisestä keittolautasestaan tai itsestään köllöttelemässä tyhjyyttä ammottavassa kuntosalissa silloin, kun sosiaalisen median alustana toimii kuvapalvelu Instagram. Vuonna 2010 auennut palvelu katsoo maailmaa käyttäjänsä silmin ja tekee yksin puuhailusta normaalia, arvokasta ja jopa innostavaa. Palvelu todistaa, että jokainen on joskus todella myös itsekseen. Sekin voi olla mukavaa, ja sen voi myös häpeilemättä jakaa. Jokainen somepalvelu on oma kulttuurinsa. Niissä toimimista ohjaavat absoluuttisiksi totuuksiksi mielletyt pelisäännöt. Kukin sosiaalinen media näyttää palvelunsa näköisen viipaleen käyttäjiensä todellisuudesta. Yhden viipaleen esittämä elämäntapa jää kuitenkin kauas todellisuudesta. Tätä puoltaa jo pelkästään hämmennys, joka syntyy uuteen sosiaaliseen mediaan liittyessä. Kaveri, joka ei tavannut päivittää elämästään Facebookissa, jakaakin elämäänsä Twitterissä. Vaikka sosiaalisten medioiden välittämät maailmat ovat vain siivuja todellisuudesta, ne toimivat ajankuvana tulevaisuuteen. Eksyin hiljattain selaamaan IRC-Galleriaa eli 2000-luvun johtanutta sosiaalista mediaa. Hiljennyin, sillä saavuin kuin hautausmaalle. Hämmennyin, sillä tuttujeni tuoreimmista kuvista minua katselivat yläasteikäiset teinit. Sosiaalisten medioiden voisi kuvitella summaavan nykytodellisuuden. Tätä en kuitenkaan allekirjoita, sillä meiltä piiloutuva viipale on suuri. Vähintään kasvokkaisen kontaktin kokoinen.


16 ajassa kartalla luotain näkymä media elämykset huvit

Kristiina Lehto

Vuonna 2014 Rock Nuoret bändit

haluavat karistaa manserockista kliseet. Historian suurmiehiä. Kun joku kertoo kuuntelevansa manserockia, mieleen piirtyy levyhylly, jossa komeilevat Eppu Normaalin, Popedan ja Juice Leskisen klassikot. Lompakosta löytyy käytetty teatterilippu Vuonna 85 -musikaaliin. 80-luvun tamperelainen rock on viime aikoina saanut runsaasti nostalgiahuomiota. nuori poika. Tamperelaisen lukion musiikkiluokassa istuu kaksi nuorta bändiä. Herja lentää puolin ja toisin. – Me koitetaan läpi vielä rockilla, Rockwalli nyt on ihan iskelmää. – Kukas tässä nyt on se levyttävä bändi? Rockwallissa soittaa viisi lukioikäistä poikaa. Bändin soundissa kaikuvat vaikutteet etenkin myöhempien aikojen manserockista. Debyyttialbumi Maa kutsuu julkaistiin viime vuonna. Bändeistä toinen, Päättömät miehet ei ole vielä levytysstudioon ehtinyt. Kokoonpano on nyt vakiintunut neljään jäseneen uuden laulajan löydyttyä. Musiikilliset vaikutteet bändien musiikissa ovat selviä, mutta ennen kaikkea pojissa aistii samaa nuoruuden uhoa ja intoa, mitä kaikui Eppu Normaalin ensimmäisellä levyllä Aknepop. – Alkoivat nämä bänditouhut kiinnostaa samaan aikaan kuin tissitkin, sanoo Rockwallin laulaja Valtteri Aaltonen. Suomi-ilmiö. Tampereen Työväen Teatterin Vuonna 85 on Suomen katsotuin musikaali. Kyseistä vuotta on muisteltu myös elokuvateattereissa, kesäteattereissa ja keikoilla ympäri Suomen. – Aito manserock syntyi 80-luvulla ja on väistämättä nostalgiaa, vaikka Popeda ja Eput keikkailevatkin yhä, sanoo Epe Helenius, mies tamperelaisen rockin taustalla. Heleniuksen kulttimaineen saavuttanut levykauppa Epe’s lopetti juuri perinteisen toimintansa. Mies tekee silti yhä töitä tamperelaisenkin musiikin eteen pienemmissä levy-yhtiöissä. – Kyllä manserockillakin voi lyödä läpi, jos biisit ovat tarpeeksi hyviä ja artistilla persoonallisuutta. Imperiumin vastaisku. Myös Päättömät miehet ja Rockwalli ovat varsin tietoisia edustamansa musiikin nostalgia-arvosta. – Jos menee Helsinkiin ja sanoo, että tykkää manserockista, sulle oikeasti nauretaan, Rockwallin kitaristi Sampsa Rättäri sanoo. Tietynlaisesta leimasta pojat siis haluavat eroon. – Saanko mä sanoa? Päättömien miesten laulaja Valentin Salo ponkaisee seisomaan. Nyt puhutaan pojille tärkeistä asioista. – Me halutaan edustaa uudenlaista manserockia. Me ollaan uuden sukupolven suomirockia.

”Vaikka me heitetään paljon herjaa toisillemme, me ollaan silti hyviä kavereita”, toteavat Rockwallin Valtteri Aaltonen ja Päättömien miesten Juho Seppänen.

Meillä on sama tekemisen meininki kuin 80-luvulla. Me tehdään aidosti musiikkia, joka kuulostaa ja tuntuu hyvältä.” Sampsa Rättäri, Rockwalli

Tie vie. Unelma rockin soittamisesta vei Pate Mustajärven Lokomon konepajalta Suomen isoimmille keikkalavoille. Sama unelma elää myös Rockwallilla ja Päättömillä miehillä. – Jokainen tässä huoneessa haluaa musiikkiuralla niin pitkälle kuin mahdollista, Rättäri vakuuttaa. Manserockissa on asioita, joita pojat haluavat säilyttää myös omassa musiikissaan. – Meillä on sama tekemisen meininki kuin 80-luvulla. Me tehdään aidosti musiikkia, joka kuulostaa ja tuntuu hyvältä, Rättäri kuvailee. Rockwalli ja Päättömät miehet eivät kiellä edustavansa manserockia, vaikka sen tuomat stereotyyppiset mielikuvat ärsyttävätkin. – Tullaan pois sieltä Tuuliajolta. Eletään kuitenkin vuotta 2014. Silja Annila

Mikä?

Manserock 2014 ○○Rockwallissa soittavat Valtteri Aaltonen, Alex Hautamäki, Jimi Hautamäki, Sampsa Rättäri ja Anton Äikäs. ○○Päättömien miesten ko­ koonpano koostuu Valentin Salosta, Emil Laaksosta, Juho Seppäsestä ja Valtteri Väätäsestä. ○○Pojasta polvi kenties paranee: Jimin ja Alexin isä Costello Hautamäki soittaa Popedassa, Valentin Salon isä on puolestaan Miljoona­ sateesta tuttu Heikki Salo.


ajassa kartalla luotain näkymä media elämykset huvit 17

Kristiina Lehto

Näytelmää harjoitellaan asenteella ilman lavasteitakin. Kuvassa takana vasemmalla Oona Koski, Pertti Husu, Teppo Kekäläinen, Janne Järvinen ja Marju Grabovci.

Näin koin

Stina Kivinen

stina.kivinen@uta.fi

Erilaisia kulttuureja ei tarvitse mennä etsimään Suomen rajojen ulkopuolelle.

Rakkaudesta speksiin Opiskelijateatteri Korkeakouluopiskelijoiden improvisaatio- ja

musiikkinäytelmään eli speksiin pääsee vaikuttamaan myös yleisö. Opiskelijoiden valmistumisenkin jälkeen intoa riittää. Kolme viikkoa ennen ensi-iltaa näytte-

lijät harjoittelevat korkeassa luokkatilassa. Vaikka ohjaaja poistuu välillä vastaamaan puhelimeen, harjoitus etenee käsikirjoituksen mukaan. – Kaikki tietävät, mitä ollaan tekemässä. Se antaa vapauksia rikkoa tuttua kaavaa, sanoo Janne Järvinen, DIspeksi-esityksen toinen ohjaaja. Tekemistä helpottaa pitkä kokemus NääsPeksistä, eli tamperelaisten opiskelijoiden näytelmätoiminnasta. Yksi rooleista luodaan vasta esityksen alussa yleisön ideoista. Vuorovaikutteisuus on speksin tärkeä piirre, mutta roolin luomi-

nen tyhjästä vaikuttaa kaikkeen. Kukaan ei kuitenkaan ennakkoon tiedä miten. – Näyttelijät joutuvat kuuntelemaan jatkuvasti sitä sankaria, joka tekee mitä huvittaa. Se pitää kaikki hieman varpaillaan, sanoo Järvinen. Tamperelaiset opiskelijateatterinäytökset tunnetaan räikeästä huumoristaan. Naurunremahdusten säestämänä tekijät vakuuttavat DIspeksin huumorin olevan kypsempää. – Rimaa ei tarvitse asettaa mihinkään, koska sitä ei ole, vitsailee Pertti Husu, joka on DIspeksin tuottaja, orkesterin maestro sekä sovittaja.

Työ- ja perhe-elämään siirtyneet entiset opiskelijateatteriaktiivit haluavat edelleen tehdä vapaaehtoisesti näytelmän. Esiintyminen, yhdessäolo ja bileet kiinnostavat ”vanhuksiakin”. – Ei tätä rahan takia tehdä, sanoo Husu. Viereisestä luokasta kantautuu näytelmäharjoituksiin Gaudeamus igiturin sävelet. Riemuitkaamme, vielä on suonissamme tulta. Heidi Huotilainen

DIspeksi: Anssi Kelan on kuoltava. Näytökset 22.2. ja 1.3. Messukylän työväentalolla.

MUISTILISTA 6.2.–12.2.2014: Improa, Kimbleä ja vintagea viikkoon Torstai

Perjantai

Lauantai

Sunnuntai

Maanantai

Tiistai

Keskiviikko

6.

7.

8.

9.

10. 11. 12.

Improv Night

Mauno Peppone – elämä, kuolema ja comeback

Kuin ensimmäistä päivää

VapriikkiVintage

Helmifesthyvän­­teke­väisyystapahtuma

Konservatorion oppilas­konsertti

Rock Kimble 2014 -semifinaali

JadaJadaryhmä tekee improvisaatioteatteria englanniksi

Vuonna 85 -musikaalista tuttu Mauno Peppone seik­ kailee omassa näytelmässään

Hoitokodin arjesta kerto­ va näytelmä, jonka pää­ osissa näh­ dään mm. Eila Roine

Vintageaiheisia tapahtumia ja aktiviteetteja

Improvisaa­ tioteatteri Helmikana esiintyy

Tampereen musiikkiakatemian oppi­ laskonsertti esittelee konservatorion oppilaita

Kuusi joukku­ etta hakkaa kilpaa Kimbletaiston finaa­ lipaikasta

Ilmainen

Liput 28/26/23€

Liput 28/26/20€

Vapaa pääsy, aktiviteetit Vapriikin sisäänpääsyn hinnalla 9/7/3€

Ilmainen

Ilmainen

Ilmainen

Irish Bar O’Connel’s klo 20

TTT-klubi klo 19

Tampereen teatteri klo 13

Museokeskus Vapriikki klo 10–18

Kulttuuriravintola Kivi klo 19–20

Pyynikkisali, F. E. Sillanpään katu 9, klo 19

Jack the Rooster klo 22

Heidi Huotilainen, Niina Kellinsalmi, Milla Lappalainen, Aino-Maija Kupias, Silja Annila

olen kaksikielinen. Toinen äidinkieleni pölyttyy suurimman osan vuotta käyttämättömänä pääni perukoilla. Se hyppää esiin, kun mummoni soittaa tai matkustan 750 kilometriä pohjoiseen päin, Koillismaalle. Perheessäni vaikuttaa kaksi erilaista kulttuuria. Minut on kasvatettu katsomaan maailmaa pohjoissuomalaisen silmin. Ainoa ongelma on se, että olen asunut lähes koko ikäni Jyväskylän eteläpuolella. Täällä näkökulmaani on hankalaa perustella. Fyysinen asuinpaikkani on ollut Suomen eteläpuoli, ja siksi olen muiden silmissä aina eteläsuomalainen. Pystyn samaistumaan erinomaisesti niihin perheisiin, joissa vanhemmat ovat eri maista. Sen lisäksi, että puhun kahta täysin erilaista murretta, en ole kotonani oikein missään. Etelässä ihmiset tuntuvat jollain selittämättömällä tavalla erilaisilta kuin minä. Maasto on liian tasainen ja talvet liian lämpimiä. Kun lisään konsonantteja sanojen keskelle, minua katsotaan pitkään. Edes avomieheni ei ymmärrä kaikkia käyttämiäni sanoja. ”En kehdannut väittää vastaan” tarkoittaa minulle, etten jaksanut inttää. Avomiehelleni kyse on rohkeudesta. Kaipaan jatkuvasti Pohjois-Suomen vaaroille, mutta siellä olen vain etelän turisti. Vaikka sydämeni on pohjoissuomalainen, pohjoisessa olen vain yksi lomalaisista, junantuoma eteläsuomalainen. En tunne kyläläisiä nimeltä, ja murteeni on varsin puutteellista. Pukeudunkin kovin kaupunkilaisesti. Minulla on kimpurakengät eikä kunnollisia toppahousuja. Tampereella olen kavereideni epävirallinen poronhoitoasiantuntija. Edesmenneellä isoisälläni oli porotila, joka on nykyään serkkuni hoidossa. Porotietouteni kuitenkin vähenee sitä mukaa, kun siirryn pohjoisemmaksi. Varsinaisella poronhoitoalueella vain kyselen tyhmiä, olen tiellä ja pelottelen poroja. Olen myös huomannut, ettei kovin moni muu edes pane merkille Etelä- ja Pohjois-Suomen eroja. Jos ei jatkuvasti joudu vaihtelemaan murrettaan, käyttäytymistään ja pukeutumistaan alueen mukaan, ei välttämättä tule edes ajatelleeksi, että joku niin tekee. Oikeastaan minunkaan ei varmaan tarvitsisi. Identiteettikriisi helpottaa niinä hetkinä, kun huomaan monikulttuurisuuden hyvät puolet. Kirjava identiteetti laajentaa näkökulmaa, ja pystyn samaistumaan niin saamelaisiin, oululaisiin kuin lahtelaisiinkin. Vaikka en ole kotona täysin missään, se tarkoittaa, että olen vähän kotona monessa eri paikassa.


Tekijä: Katarina Sällylä Lähde: ilmatieteen laitos, talvitilastot

Milloin talvi alkoi 31.

21.

14.

7.

2013–2014

1.

31.

2011–2012

21.

14.

7.

1.

2009–2010

30.

2012–2013

21.

14.

2010–2011 7.

1.

Utain 5 / 2014  

Tampereen yliopiston toimittajakoulutuksen viikkolehti

Advertisement