Page 1

11/2012

ajassa 2

kartalla 4

luotain 6

näkymä 8

media 10

ideat 12

elämykset 14

huvit 15

Sisäinen nainen Transvestiitti eläytyy kumpaankin sukupuoleen, muttei meikkaa television katselua varten. s. 8

Pokeriammattilaisella on vaikeaakin s. 7

Nuoret miehet kohottavat kasvojaan s. 4

Yli 100 000 kirjettä vuodessa ei löydä perille s. 2


2 ajassa kartalla luotain näkymä media ideat elämykset huvit

29.11.2012

AVAUS

Roosa Murto

roosa.murto@uta.fi

Taideyliopiston uutta logoa haukkuvat ne, joilla ei ole asian kanssa mitään tekemistä. Liian ruma. Tuo mieleen Hitlerin. Sopisi myrkkypurkkiin. Taideyliopisto julkisti tällä viikolla uuden logonsa, ja jälleen kerran kansa hiiltyi. Tammikuussa aloittava SibeliusAkatemian, Teatterikorkeakoulun ja Kuvataideakatemian yhteenliittymä on herättänyt raivoa alusta asti, ja nyt tuli viimeinen niitti: logo, jossa on x-kirjain ja yliopiston nimi kulmikkaalla fontilla. Sietämätöntä. Teatterikorkeakoulun rehtorille musta raksi symboloi aarteen sijaintia, signeerausta ja määränpäätä, mutta nettikeskustelijoille se tuo mieleen väkivallan, jätteet ja hakaristin. Jonkun mielestä merkki sopisi kemian opiskelijoille, ja toisen mielestä se on yhtä uskottava kuin Enlish deppartment englannin kielen laitoksen nimenä. Raivokkaimpien mielestä logo tekee koko yliopistosta täysin paskan. Kohu on outo, sillä käytännössä Taideyliopiston logo ei vaikuta kenenkään elämään. Opiskelija törmää siihen korkeintaan nettisivuilla ja hyväksymiskirjeen ylälaidassa, ulkopuolinen tuskin koskaan. Silti asiasta hiiltyivät juuri ne, joilla ei ole asian kanssa mitään tekemistä. Ja ymmärtäähän sen. Kun ei ole mitään kosketusta koulun todellisuuteen, joutuu turvautumaan mielikuviin. Jos uusi logo on ristiriidassa niiden kanssa, alkaa kiukuttaa. Samalta tuntuu, kun lempikirjan elokuvaversiossa päähenkilöllä on vääränvärinen tukka. Jos oikeasti opiskelee yliopistossa ja tykkää siitä, on ihan sama, mikä symboli sen päälle liimataan.

Viestintävirasto avaa noin 150 000 kirjettä vuosittain. Avaamalla pyritään selvittämään kirjeen lähettäjä tai vastaanottaja. Näin joudutaan toimimaan, jos Itella ei ole pystynyt puutteellisten osoitetietojen takia toimittamaan lähetystä perille. Sirpa Sillsten Viestintävirastosta sanoo, että avatuista kirjeistä joka neljäs pystytään toimittamaan oikeaan osoitteeseen. Loppuja kirjeitä säilytetään virastossa puolen vuoden ajan. Liikenne- ja viestintäministeriön viestintäneuvoksen Elina Normon mukaan kirjeen avaaminen on viimeinen vaihtoehto

vastaanottajan tai lähettäjän selvittämiseksi. Avatun postilähetyksen sisältöä ei saa tutkia tarkemmin, kuin on tarpeen. Avaamistilanteessa tulee olla läsnä vähintään kaksi virkailijaa, ja avattuun lähetykseen tulee merkitä avaamisen päivämäärä, paikka ja syy. Jos lähettäjä tai vastaanottaja ei ole kuuden kuukauden kuluessa lunastanut lähetystä, Viestintävirasto hävittää kirjeen luottamuksellisuuden turvaavalla tavalla, Elina Normo sanoo. Jos perillesaamaton lähetys sisältää muuta kuin henkilökohtaista aineistoa, esimer-

L

Viestintävirasto voi avata kirjeesi

i

ijakumm uk

Tämä juttu on toteutettu yhteistyössä lukijan kanssa.

kiksi esineitä, Viestintävirastolla on oikeus myydä ne. Normo ei kuitenkaan osaa sanoa, miten myynti käytännössä tapahtuu. Viestintävirasto voi myös luovuttaa lähetysten sisällön yleishyödyllisiin tarkoituksiin. Postilaissa määrätään, että lähetysten sisällön myynnistä kertyneistä varoista vähennetään myynnistä kertyneet kulut, ja erotus tilitetään Viestintävirastolle. Jos lähetys on sisältänyt rahaa, ne tilitetään suoraan Viestintävirastolle. Maria Karuvuori

Varas liikkuu Tampereen yliopistossa

Pekka Selonen

Tampereen yliopiston ja sen henkilökunnan omaisuutta on varastettu. Muun muassa lompakoita, kannettavia tietokoneita ja videotykkejä on viety. Varas on iskenyt lukitsemattomiin tiloihin kuten työhuoneisiin, vaatekaappeihin ja kokoustiloihin. Tampereen yliopiston lakimiehen Kirsti Suorannan mukaan varkauksia on tehty tänä syksynä aikaisempia syksyjä enemmän. Varasta on vaikea jäljittää, koska yliopistolla liikkuu paljon ulkopuolisia ihmisiä henkilökunnan ja opiskelijoiden lisäksi. – Asiasta on tehty tutkintapyyntö poliisille, Suoranta sanoo. Käytävillä olevien valvontakameroiden kuvat tutkitaan. Jos tekijä tai tekijät saadaan kiinni, heitä odottavat rangaistus- ja korvausvaatimukset. Suoranta kehottaa yliopiston henkilökuntaa olemaan huolellisia: – Työhuoneet, kokoustilat ja vaatekaapit täytyy muistaa lukita. Annabella Kiviniemi

Moni ei muista, että yliopistossa kulkee myös ulkopuolisia ihmisiä.

⋆⋆UUTISPUTKI Tampereen yliopiston toimittajakoulutuksen viikkolehti http://utain.uta.fi ISSN 1459-6741 (painettu) ISSN 1459-675X (verkkolehti) Ilmestyy kerran viikossa torstaisin. Yhteystiedot: Utain, 33014 Tampereen yliopisto Puhelin: (03) 3551 7349 Sähköposti: utain@uta.fi Julkaisija: Viestinnän, median ja teatterin yksikkö, Tampereen yliopisto Painopaikka: Tampereen yliopisto, harjoitustoimitus Päätoimittaja (vs.): Ari Heinonen Ohjaavat opettajat: Maarit Jaakkola (1. toimituspäällikkö) Paula Sallinen (2. toimituspäällikkö) Sakari Viista (kuvatoimituksen vastaava) Teemu Helenius (taittovastaava)

Katso kaikki tekijät verkosta: http://utain.uta.fi/toimitus

Suomalaiset ahkerasti naimisiin

Kehitysvammaiset muuttavat omilleen

Vaihto-opiskelijat lähtevät lähelle

Suomessa solmitaan enemmän avioliittoja kuin muissa Pohjoismaissa. Vuonna 2011 avioon astui 55 000 suomalaista, eli Salon kaupungin verran ihmisiä. Perhetutkimuksen professori Kimmo Jokinen Jyväskylän yliopistosta kertoo, että suuret avioitumisluvut ovat tutkijoille mysteeri. – Yksi selitys on se, että suomalaiset myös eroavat paljon. Moni menee naimisiin useasti, mikä nostaa avioliittojen määrää. Vuosittain avioituneiden määrä on 2000-luvun ajan vaihdellut 50 000:n ja 60 000:n välillä. Jokisen mukaan avioliittoa pidetään tärkeänä vallitsevan perhekäsityksen vuoksi. Suomalaiset mieltävät perheen useimmiten yksiköksi, johon kuuluu nimenomaan aviopari ja lapsia. – Tämä on yllättävää, sillä myös avoliitto on saavuttanut yhteiskunnassamme jo hyvin vakiintunen ja hyväksytyn aseman.

Kehitysvammaisten määrä hoitolaitoksissa on vähentynyt. Potilaita oli laitoksissa viime vuoden lopussa noin 10 prosenttia vähemmän kuin vuoden 2010 lopussa. Lasku on jatkunut koko 2000-luvun ajan. Luvut selviävät Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tilastoraportista. Hoitolaitosten sijaan kehitysvammaiset henkilöt asuvat usein ryhmäkodeissa. Sosiaali- ja terveysministeriön mukaan Suomessa on 35 000–40 000 kehitysvammaista henkilöä, joista moni tarvitsee apua ja tukea asumisessaan. Hallitus on hyväksynyt vuonna 2010 kehitysvammaisten asumisohjelman. Sen pyrkimyksenä on vähentää laitospaikkoja nopeasti ja tuottaa yli 3 000 kehitysvammaisille sopivaa asuntoa. Tavoite on tarkoitus saavuttaa vuoteen 2015 mennessä.

Yhä useampi suomalaisopiskelija lähtee vaihtoon lähialueille. Viime lukuvuonna Norja, Viro ja Islanti kasvattivat suosiotaan opiskeluvaihtokohteina. Sekä Norjaan että Viroon matkaavien opiskelijoiden määrä kasvoi jopa neljänneksellä edellislukuvuodesta. Islantiin lähteneiden määrä kasvoi kolmanneksella. Kaikista vaihtokohteista suosituin oli Saksa, jonne suuntasi noin 800 opiskelijaa. Espanja nousi toiseksi noin 650 opiskelijalla ja Britannia kolmanneksi vajaalla 600 opiskelijalla. Kolmen kärki on pysynyt viime vuosina samana. Opiskelijavaihtoon ulkomaille lähti viime lukuvuonna vajaa 8000 suomalaista.Tiedot käyvät ilmi Kelan opintoetuustilaston ennakkotiedoista lukuvuodelle 2011–2012. Tilastoissa näkyvät vain opintotuen saajat.

Veera Paananen

Susanna Sarimaa

Maija Knuuttila


ajassa kartalla luotain näkymä media ideat elämykset huvit 3

Utain verkossa: http://utain.uta.fi

Vaateteollisuus Halpa työvoima ja vapautus EU:n tullimaksuista

L

i

Bangladesh pukee suomalaisia

ijakumm uk

Tämä juttu on toteutettu yhteistyössä lukijan kanssa.

tekevät bangladeshilaisista vaatteista suosittuja.

Pekka Selonen

Yhä suurempi osa suomalaisten vaat-

teista tehdään Bangladeshissa. Tullin tilastojen mukaan vaatteita ja vaatetustarvikkeita tuotiin Bangladeshista tämän vuoden tammi–elokuussa puolitoista kertaa niin paljon kuin vastaavana aikana kolme vuotta sitten. Vaatteiden tuonti kaikista maista on kasvanut samassa ajassa mutta vain hieman. Kansalaisjärjestö Finnwatchin toiminnanjohtaja Sonja Vartiala arvioi, että vuoteen 2020 mennessä Bangladeshin vaatetuotanto saattaa jopa kolminkertaistua. – Vaatteiden tuotanto siirtyy Kiinasta vielä halvempiin maihin, joten Bangladeshin kilpailukyky paranee, Vartiala sanoo. Finnwatch valvoo suomalaisten ja Suomeen sidoksissa olevien yritysten yritysvastuuta. Vartiala kertoo, että bangladeshilainen tuotannon kilpailukyky perustuu muun muassa äärimmäiseen halpaan työvoimaan. Maan minimipalkka on 28 euroa kuukaudessa. Bangladeshin-tuonnin kasvuun uskoo myös tekstiili- ja muotialojen liiton TMA:n toimitusjohtaja Veli-Matti Kankaanpää. – Vaatteiden kysyntä on Suomessa kasvanut, joten tuontikin tulee kasvamaan, hän sanoo.

Mitä?

Vaatetehdaspalo käänsi katseet työoloihin ○○Bangladeshilaisten vaatetehtaiden työolot nousivat viimeksi julkisuuteen viime viikolla, kun tulipalo tappoi yli sata tekstiilityöntekijää. ○○Ulkomaisten uutistoimistojen mukaan suurin osa työntekijöistä kuoli savumyrkytykseen yhdeksänkerroksisen talon yläkerroksissa. ○○Tehtaan rakennusluvalla olisi saanut rakentaa vain kolmikerroksisen talon.

Bangladeshin vaatetuotanto saattaa jopa kolminkertaistua vuoteen 2020 mennessä.

Bangladeshilaisella vaatetuotannolla on hänen mukaansa etulyöntiasema, sillä EU on vapauttanut Bangladeshin tullimaksuista. Vaatetuonnin kasvu on Kankaanpään mielestä hyväksi myös Bangladeshille. – Aika harvoin tuodaan esille, että tehtaiden työolot ovat korjaantuneet pikkuhiljaa. Hän sanoo, että päävastuu tuotannon vastuullisuudesta on valtioilla. – Liian usein osoitetaan sormella yrityk-

siä, joiden valta on kuitenkin rajallinen. Kansalaisjärjestöt ovat ottaneet haukkuvan koiran roolin. Finnwatchin Vartialan mielestä kuluttajalla ei ole juurikaan mahdollisuuksia vaikuttaa vaatteiden tuontimaiden työoloihin. Vastuun tuotanto-oloista jakavat yritykset ja valtiot. – Bangladeshista on hyvä tuoda vaatteita.

Tuonnin pitäisi kuitenkin olla vastuullista. Vaatteet ovat Bangladeshin suurin vientituote. Elokuun loppuun mennessä Suomen tullin läpi oli tuotu yli 60 miljoonan euron edestä bangladeshilaisia vaatteita. Luvussa ei ole mukana muun muassa käytettyjen vaatteiden ja kenkien tuontia. Anna Leppävuori

⋆ ⋆NÄIN lehti TEHTIIN

Laki pimittää merkittävien epäiltyjen nimet Poliisi ei saa tulevaisuudessa paljastaa yhteiskunnallisesti merkittävän epäillyn henkilöllisyyttä tiedotusvälineille. Uudesta esitutkintalaista on poistettu kohta, joka sallii poliisille tiedottamisen ”muusta painavasta syystä”. Poliisin talousrikosyksikön päällikkö Ilkka Koskimäki pitää muutosta ongelmallisena. – Hämäräverho laskeutuu, eikä poliisi voi enää vahvistaa tai kumota huhuja, Koskimäki sanoo. Uudessa laissa perusteet nimen julkistamiseen on lueteltu tyhjentävästi. Poliisi ei jatkossa voi vahvistaa toimittajalle, epäilläänkö yhteiskunnallisesti merkittävää henkilöä rikoksesta. Nimen voi antaa julkisuuteen vain, jos tämä on välttämätöntä rikoksen selvittämiseksi, rikoksesta epäillyn tavoittamiseksi, uuden rikoksen estämiseksi tai vahinkojen välttämiseksi.

Tamy lauloi maksuja vastaan

Arkoja paikkoja

Lainsäädäntöneuvos Janne Kanerva pitää lakimuutosta vähäisenä. – Tämän voi tulkita niin, että laki supistaa poliisin oikeuksia tiedottaa esitutkinnasta. Toisaalta muu painava syy ei suoraan viittaa yhteiskunnallisesti merkittäviin henkilöihin, sanoo Kanerva. Koskimäki on asiasta täysin eri mieltä. Hänen mukaansa vanhassa laissa haluttiin turvata toimittajien ja sitä kautta kansalaisten oikeus tiedonsaantiin. – Maininta muusta painavasta syystä tuli lakiin alun perin toimittajien painostuksesta, Koskimäki sanoo. Koskimäen mukaan uusi esitutkintalaki huomioidaan nykyisessä poliisien tiedotuskoulutuksessa. Eduskunta hyväksyi uuden esitutkintalain 15. maaliskuuta 2011. Laki tulee voimaan vuoden 2014 alusta.

Tampereen yliopiston oppilaskunta otti kantaa uhkaaviin lukukausimaksuihin kajauttamalla opintomaksulaulun. Maksuttoman koulutuksen päivää vietettiin 28. marraskuuta yliopistokampuksilla ympäri maan. Tamyn puheenjohtaja Veera Kaleva pitää suomalaisten korkeakoulujen lukukausimaksuja aitona uhkana. Muun muassa Elinkeinoelämän keskusliitto puoltaa maksuja. – Kohta olemme siinä tilanteessa, että koulutus ei ole tasa-arvoinen kaikille, Kaleva sanoo. Maksullinen koulutus on Tamyn mukaan risitiiriidassa sivistyksen tavoittelun kanssa. EU- ja ETA-maiden ulkopuolilta Suomeen tulevilta opiskelijoilta on peritty lukukausimaksuja vuodesta 2010 lähtien. Kalevan mukaan maksut ovat vähentäneet Suomeen tulevien opiskelijoiden määrää.

Jokaisen kiinnostavan tarinan takana on kiinnostava ihminen. Jotkut tarinat vain ovat niin henkilökohtaisia, etteivät ihmiset niiden takana halua tulla esiin. Yksi pelkää työpaikan menetystä, toinen uteliaita vainoajia. Siksi pokeriammattilainen siirsi haastattelun viime hetkessä keskiyön pimeyteen. Nettijuttuun haastateltu steriloitu mies myöntyi ankaran suostuttelun jälkeen vain Skype-haastatteluun. Transvestiitti taas vastasi kysymyksiin sähköpostitse ja vaati ehdotonta henkilöllisyyden salaamista. Toimittajat pääsivät treenaamaan maanittelu- ja vakuuttelutaitojaan, ja kuvajournalistien osaksi jäi peitellä naamaa, kuvata selkää sekä keksiä henkilökuvia ilman henkilöä. Kasvoja ja nimiä tärkeämpiä ovat kuitenkin tarinat.

Minea Koskinen

Katja Sirviö

Viivi Koivu


4 ajassa kartalla luotain näkymä media ideat elämykset huvit

Tamperelaiset veitsen alla Jenna Keto-Tokoi, teksti Laura Hakalisto, kuva

KAUNEUSLEIKKAUKSET Rinnat,

rypyt ja läskit joutuvat työn alle Tampereella. Siitä pitävät huolen Tampereen kymmenet plastiikka­ kirurgit ja täyteainehoitajat. Erilaiset kosmeettiset toimen­ piteet yleistyvät koko ajan.


ajassa kartalla luotain näkymä media ideat elämykset huvit 5

Plastiikkakirurgi Heikki Kupilta eivät työt lopu, sillä kauneusleikkaukset yleistyvät Tampereella.

Kauneusklinikka KC Clinicin oven avaa kireästi hymyilevä nainen valkoisessa takissa. Hän johdattaa minut plastiikkaki­ rurgi Heikki Kupin luokse, joka odottelee kiiltävän tiskin edessä. Hänkin hymyilee. Klinikan aula on autio. Seinien vieressä on ruukkupalmuja ja muutama nahkasoh­ va. KC Clinicillä tehdään noin 45 prosenttia Tampereen kirurgisista operaatioista. – Asiakasmäärämme kasvavat jatkuvasti, Kupi sanoo. Plastiikkakirurgisia leikkauksia tekee Tampereella neljä klinikkaa. Kirurgisia operaatioita tehdään kaupungin kolmella suurimmalla klinikalla arviolta noin 600 vuodessa. Pienempiä toimenpiteitä, kuten täyte­ aineiden ruiskutuksia, tehdään jatkuvasti enemmän, ja niitä pääsee tekemään kos­ metologin koulutuksella. Operaatioista ei pidetä virallisia tilastoja, sillä Kela ei maksa kauneusleikkauksista korvauksia. Kupin mukaan kauneuskirurgia on Tam­ pereella niin vakaa ala, että heikko talous­

tilannekaan ei horjuta sitä. Talouslamasta huolimatta leikkaustoiminta jatkaa tasaista kasvuaan. – Tällä hetkellä trendi-ilmiönä ovat rin­ taimplantit ja painon muutoksia korjailevat rasvaimut, Kupi sanoo. Kymmenen prosenttia kaikista KC Clinicin tekemistä kauneusleikkauksista on rintaimplanttileikkauksia. Suurin osa niis­ tä tehdään 20–30-vuotiaille naisille. Yleisiä ovat myös iäkkäiden ihmisten kasvoleikka­ ukset. Tampereelle kauneusleikkaustrendit saa­ puvat hitaammin kuin esimerkiksi Helsin­ kiin tai Turkuun. Kynnys lähteä operaatioon on Tampereella vielä korkea. Kupi kutsuu Helsinkiä Suomen plastiikkakirurgian pää­ kaupungiksi, jossa on kymmeniä klinikoita. Uusia asiakasryhmiä on ilmaantunut Tampereellekin. Nuorien, itsestään huoleh­ tivien miehien leikkaukset yleistyvät. Joka kymmenes leikkaukseen haluava Tampe­ reella on mies. Yleisiä toimenpiteitä ovat

kasvojen kohotukset, silmäluomileikkauk­ set ja rasvaimut. Monet kauneusleikkaustrendeistä saa­ puvat Suomeen Ruotsista ja Yhdysvallois­ ta. Jos esikuviin on uskominen, kymmenen vuoden päästä leikkauksiin hakeutuvat esi­ merkiksi entistä nuoremmat ihmiset. Toistaiseksi hyvin harva alle 20-vuotias tamperelainen käy kauneusleikkauksessa. On kuitenkin tilanteita, joissa Kupin mu­ kaan leikkaus on välttämätön. – Esimerkiksi Body Fitness -kilpailijat joutuvat usein teetättämään rintansa pärjä­ täkseen kilpailuissa. Silti suurin osa klinikoiden leikkauksis­ ta tehdään täysin esteettisistä syistä, min­ kä vuoksi asioimisesta on yritetty tehdä helppoa. Vaikka suljettujen ovien takana tehdään vakavia leikkauksia, KC Clinicin aula muistuttaa lähinnä kauneushoitolaa. Kirurgin vastaanotolla sairaalamaisuuden näkee vain potilassängystä ja roskakorissa lojuvasta lääkeruiskusta.


6 ajassa kartalla luotain näkymä media ideat elämykset huvit

Laura Hakalisto

Insta DefSecin toimitusjohtaja Pertti Huusko on sitä mieltä, että asekaupat israelilaisen Rafaelin kanssa olivat Suomelle eduksi.

L

i

Aivan tavallista bisnestä

ijakumm uk

Tämä juttu on toteutettu yhteistyössä lukijan kanssa.

URAOHJUS Tamperelaisyritys nosti Suomen aseviennin mitalisijoille Israelissa. Tamperelainen Insta Group on taistellut tiensä Sammonkadun kellareista yritysmaailman huipulle. Firma on yhden miehen luomus. Finn Mattsson perusti yrityksen vuonna 1960, ja se on edelleen Mattssonin perheen omistuksessa. Romanttista kuvaa sisulla rakennetusta perheyrityksestä ei riko edes se, että Instaa on syytetty ohjusteknologian viemisestä Israeliin. Instan tytäryhtiön Insta DefSecin ansiosta Suomi nousi Amnestyn raportissa maailman toiseksi suurimmaksi ohjusteknologian viejäksi Israeliin vuosina 2004–2007. Insta DefSec toimitti israelilaiselle aseyhtiölle Rafaelille ohjusteknologiaa vuonna 2007. Insta DefSec sai tilauksen vastakauppavelvoitteen kautta: Suomen puolustusministeriö hankki Rafaelilta 2000-luvun alussa panssarintorjuntaohjuksia, ja Rafael sitoutui ostamaan jotakin Suomesta. Insta myi Rafaelille ohjusten hakupäitä ja lämpötähtäimiä. Rafael toimitti Instan materiaalia edelleen muun muassa Puolaan ja Saksaan.

Asekaupat Israelilaisten kanssa ovat ongelmallisia, koska israelilaiset yritykset tekevät kiinteää yhteistyötä Israelin armeijan kanssa. Israel on miehittänyt kansainvälisen oikeuden vastaisesti palestiinalaisalueita yli 45 vuotta. Kansainvälisten ihmisoikeusjärjestöjen mukaan Israel tekee sotarikoksia. Ihmisoikeusjärjestö ICAHD

Mitä?

Israel ○○Suomen ja Israelin välisen asekaupan arvo on yhteensä noin 200 miljoonaa euroa. ○○Vuonna 2009 Norjan öljyrahasto veti sijoituksensa israelilaisesta aseyhtiöstä Elbitistä. Syyksi ilmoitettiin Israelin kansainvälisten lakien rikkomiset. ○○Vuonna 2009 Israelin suurhyökkäyksessä palestiinalaisalue Gazaan kuoli yli 900 siviiliä, joista noin puolet oli lapsia. ○○Israelin armeijan maa-ja ilmavoimat aloittivat uuden hyökkäyksen Gazaa vastaan 8.11.2012. Lähde: ICAHD Finland

Finland on kampanjoinut vuodesta 2010 alkaen näkyvästi asekauppojen lopettamisen puolesta. Järjestö on kerännyt noin 250 nimeä adressiin, jossa vaaditaan asekaupan välitöntä lakkauttamista. Allekirjoittaneet ovat Suomen kulttuurimaailman ja politiikan vaikuttajia, kuten Aki Kaurismäki ja Heidi Hautala. Suomen puolustusministeriö katsoo, että Insta DefSecin ja Rafaelin kaupoissa ei varsinaisesti ollut kyse aseviennistä Israeliin. Komponentit päätyivät Euroopan maihin, eikä Instan teknologiaa tiettävästi ole käytetty Israelissa. Tätä mieltä on myös Insta DefSecin toimitusjohtaja Pertti Huusko. ”Rafael sai tilauksia Puolaan, Saksaan, Espanjaan ja Italiaan, ja me pystyimme toimittamaan heille heidän tarvitsemiaan ohjuskomponentteja. Kaikkiin tekemiimme kauppoihin olemme saaneet ministeriöltä vientiluvan. Hankkeen ansiosta saimme paljon sellaista tietotaidollista osaamista, jota Suomessa tarvitsemme. Me olemme isänmaan asialla,” Pertti Huusko sanoo. Huusko katsoo Insta DefSecin tekevän ennen kaikkea bisnestä, ei politiikkaa.

ICAHD Finlandin puheenjohtajan Bruno Jäntin mielestä Huuskon väite ei kestä kriittistä tarkastelua. ”Totta kai asekauppa on poliittista. Yhteistyökumppaneiden valinta on viesti siitä, että kauppakumppania pidetään vastuullisena. Vaikka tässä tapauksessa ohjusteknologia ei jäänytkään Israeliin, on kauppa silti israelilaisen Rafael-aseyhtiön tukemista,” Jäntti sanoo. Kysymykseen siitä, mitä mieltä Instassa ollaan ICAHD Finlandin keräämästä adressista, Huusko tarjoaa jälleen saman vastauksen: kaupoille on saatu vientilupa ministeriöltä. Lopulta Huusko ihmettelee kysymyksenasettelua. ”Jännää, että olet valinnut näin kielteisen näkökannan tähän asiaan. Olisit voinut kirjoittaa hienon menestystarinan tamperelaismiehestä, joka perusti yrityksen Sammonkadun kellariin. Mutta nykyään tuntuu siltä, että aseteollisuus leimataan useimmiten mediassa pahoiksi pojiksi. Media katsoo maailmaa vääristynein silmin.” Maria Karuvuori


ajassa kartalla luotain näkymä media ideat elämykset huvit 7

Pelin hinta Nettipokeri Jani ansaitsee enemmän kuin 99 prosenttia

suomalaisista, mutta on pankin silmissä työtön. Neljä vuotta sitten Jani luki armeijan punkassa pokeria käsittelevän kirjan. Pian armeijan jälkeen hän elätti itsensä pelaamalla, ja nykyisin Jani arvioi tienaavansa nettipokerilla 20 000 euroa kuukaudessa. Nopeasti kasvavat tulot saivat ihmiset uteliaiksi. Kateudelta oli vaikea välttyä. Siksi Jani ei halua esiintyä julkisuudessa omalla nimellään.Aina nimettömyyskään ei ole suojannut. Kun Jani antoi pienen kotikuntansa lehdelle nimettömän haastattelun, joku kaivoi hänen nimensä esiin. – Luin netin keskustelupalstalta, että joku oli penkonut roskistani saadakseen selville, kuinka kalliin television olin ostanut, Jani sanoo. Kukaan ei ole avautunut Janille hänen ammatinvalinnastaan, mutta selän takana kohistaan. Hän ei välitä muiden mielipiteistä, mutta välttää kertomasta ammatistaan ulkopuolisille. Jos joku kysyy, Jani saattaa vastata olevansa opiskelija. Kaikki sukulaisetkaan eivät tiedä miehen ammattia. Isä sai tietää pelaamisesta vasta luettuaan pojastaan kertovan lehtijutun.

Janille pokeri on kuin mikä tahansa sijoitustoiminta, johon liittyy omat ongelmansa. Suurimmat ongelmat syntyvät pankin kanssa asioidessa. Euroopan talousalueella pokerivoitot ovat verottomia, ja siksi Janilla ei virallisesti ole tuloja. Jo luottokortin hankkiminen oli vaikeaa, mutta vielä vaikeampaa oli asuntolainan hakeminen. – Pankissa kyllä nähtiin, että rahaa tulee tilille jatkuvasti. Pankin silmissä olen kuitenkin työtön ja sen vuoksi kelvoton lainanhakija. Lukuisien keskustelujen jälkeen Jani sai lainan, mutta joutui maksamaan suuren osan asunnon hinnasta käteisellä. Alkuaikoina pelaaminen saattoi jatkua illasta seuraavaan aamuun, sillä hyvää voittoputkea ei voinut keskeyttää. Tienestit olivat aluksi nykyistä pienempiä ja töitä oli tehtävä enemmän, sillä laskut oli kyettävä maksamaan. Nykyisin Janille on kertynyt säästöjä sen verran, että välillä saa myös huilata.

Pelitunteja on mahdotonta aikatauluttaa, sillä jos vastaan tulee huonoja pelaajia, kannattaa heiltä ottaa rahat pois. Janin ammatissa häviö on arkipäivää, ja siihen tulee suhtautua oikein. – Pitkään tappioputkeen pitää suhtautua rauhallisesti, jotta se ei vaikuta tuleviin peleihin ja muuhun elämään, Jani kertoo. Jani on kirjoilla kauppakorkeakoulussa, mutta opintopisteitä on neljän vuoden aikana kertynyt vain kymmenen. Opiskelulle ei ole jäänyt aikaa. Jani ei aio pelata loppuelämäänsä, vaan haluaa tehdä myös jotain muuta. Pokeri voi kulkea siinä sivussa. Muille Jani ei halua työskennellä, sillä 200 euron tuntipalkkaan tottuneena hanttihommat eivät kiinnosta. – Nollakokemuksella en varmaan edes saisi töitä keneltäkään.

Haastateltavan nimi on muutettu. Maija Knuuttila

Laura Hakalisto


8 ajassa kartalla luotain näkymä media ideat elämykset huvit

Laura Hakalisto

TRANSVESTISMI Keski-

ikäinen mies tuntee itsensä ehjäksi naisen asussa.

Sisälläni on aina ollut nainen. Lapsena en tiedostanut asiaa, vaikka tunsin olevani erilainen. Kun aikuistuin, pystyin paremmin kohtaamaan itseni enkä enää yrittänyt väkisin olla mies. Oman transvestismini hyväksyminen kesti monta vuotta, joihin mahtui tuskaa ja häpeää. Nyt en enää vaihtaisi sisäistä naistani pois. En ainakaan tällä hetkellä tunne tarvetta vaihtaa sukupuoltani. Voin olla oma itseni sekä miehenä että naisena. Toisaalta 15 vuotta sitten en tiennyt olevani transvestiitti, joten ehkä saatan jonain päivänä kokea itseni naiseksi miehen ruumiissa. Aikuiset lapseni ja muut läheiseni tietävät transvestisuudestani. Alkuhämmennyksen jälkeen se ei ole ollut kenellekään ongelma. Sen sijaan välit ovat vain lähentyneet. Naiseksi pukeutuminen ei ole ollut este parisuhteilleni, mutta nykyisin asun yksin. Kotona vaihdan usein hameeseen, mutta en jaksa meikata – kukapa jaksaisi, jos aikoo vain katsella televisiota tai lukea kirjaa? Kun lähden ulos, lähden joko naisena tai miehenä. Joitakin kertoja vuodessa menen naisena teatteriin, ravintolaan tai shoppailemaan. Silloin laittautumiseen menee tunteja, mutta lopputulos palkitsee. Paras hetki on se, kun ulkonäköni on valmis ja oloni on rauhallinen. Kun olen ulkona laittautuneena, toivon, että herätän huomiota korkeintaan kauniina naisena. Ruumiinrakenteeni ja matala ääneni valitettavasti rikkovat illuusion lähikontaktissa. Olen hyväksynyt sen, etten ole tavallinen miehenä enkä naisena. Yli vuosi sitten Terveyden ja hyvinvoinnin laitos poisti transvestismin tautiluokituksestaan. Transvestismia ei siis enää pidetä sairautena tai häiriönä. Se on minusta iso juttu, mutta elämääni se ei ole vaikuttanut. Suurin osa ihmisistä ei tiedä transvestismista saati sitten sen tautiluokituksesta juuri mitään. Toivon, että jonakin päivänä ei ole väliä, menenkö kauppaan farkuissa vai hameessa. Suvaitsevaisuus on lisääntynyt parin viime vuosikymmenen aikana, mutta toiveeni taitaa silti olla aika utopistinen. Ehkä lasteni sukupolvi näkee ajan, jolloin transvestismi ei enää herätä huomiota.” Viivi Koivu

Mitä?

Transvestismi

○○Transvestiitti on mies tai nainen, joka voi eläytyä kumpaankin sukupuoleen ja ilmentää vaihtelevasti miehistä ja naisellista puoltaan. ○○Transvestismi ei liity seksuaalisuuteen suuntautumiseen eikä usein seksuaaliseen mielihyväänkään. Useimmat transvestiittimiehet perheellisiä. ○○Transsukupuolisuus on eri asia kuin transvestismi. Transsukupuolisen ihmisen keho ei vastaa sitä sukupuolta, johon hän kokee kuuluvansa. ○○Vuonna 2011 Terveyden ja hyvinvoinnin laitos poisti tautiluokituksestaan transvestismin, samoin kuin esimerkiksi sadomasokismin ja esinekohtaisen seksuaalihäiriön. Lähteet: Transtukipiste, THL

Mies,


ajassa kartalla luotain n채kym채 media ideat el채mykset huvit 9

mekko ja meikit


10 ajassa kartalla luotain näkymä media ideat elämykset huvit

Laura Hakalisto

Totuuspakolainen Vapaus Uzbekistanilainen toimittaja Galima Buharbajeva, 38, selvisi hengissä Andizanin

verilöylystä. Edes maanpaossa eläminen ei ole tappanut hänen uskoaan journalismiin. – He alkoivat ampua ilman varoitus-

ta. Kun hallituksen joukot tappoivat ihmisiä ympärilläni Andizanin torilla, en voinut muuta kuin juosta henkeni edestä. Tunsin eläimellistä pelkoa. Kun Galima Buharbajeva valmistui kahdeksan vuotta aiemmin yliopistosta, hänellä oli romanttisia kuvitelmia toimittajan työstä. Vastavalmistunut odotti malttamattomana, että ura journalistina tarjoaisi paljon kokemuksia. Mutta millaisia, sitä Buharbajeva ei aavistanut. Buharbajevan ura ja Uzbekistanin kriisi kehittyivät rinnakkain. Vuosien ajan hallitus vainosi kansalaisia, hajotti perheitä ja sulki ihmisiä vankiloihin kuolemaan. Oli selvää, ettei niin voisi jatkua ikuisesti, vaan jonain päivänä kansa nousisi kapinaan. Se päivä koitti toukokuussa 2005. Andizanin verilöylyyn mennessä Buharbajevan nuoruuden kuvitelmat olivat kolisseet. Hän oli 30-vuotias ja ymmärsi

○○38-vuotias uzbekistanilainen toimittaja. ○○Selvisi hengissä Andizanin verilöylystä 13. toukokuuta 2005. ○○Ennen verilöylyä hän työskenteli kansainvälisille uutistoimistoille. ○○Nyt Buharbajeva asuu maanpaossa saksalaisen toimittajamiehensä kanssa Kirgisiassa ja työskentelee päätoimittajana Uznews.net-uutissivustolla.

menet tuhannet ihmiset puhuivat ensimmäistä kertaa mielipiteistään avoimesti. Auringon laskiessa heistä monta sataa, synkimpien arvioiden mukaan jopa yli tuhat, makasi kuolleena torin kivetyksellä. Luoti läpäisi Buharbajevan repun ja pressikortin, mutta hän pääsi pakoon. Tulituksen äänet jatkuivat koko yön. Kaksi päivää verilöylyn jälkeen Buharbajeva pakeni maasta. – Ajattelin maailman viimein tajuavan, että Uzbekistanissa on hätä. Mutta maailma ei tajunnut. Verilöyly on yhä selvittämättä, Buharbajeva sanoo nyt, yli seitsemän vuotta pakonsa jälkeen.

kirkkaasti, ettei tee työtään vain itsensä, vaan myös yhteiskunnan takia. Buharbajeva ei unohda koskaan hetkeä, jolloin hän saapui Andizanin kaupungin keskusaukiolle. – Päivä oli aurinkoinen ja kirkas. Ihmisten silmät olivat yleensä täynnä pelkoa, mutta nyt ne loistivat onnesta. Se oli upeaa. Kym-

Buharbajeva asuu maanpaossa saksalaisen toimittajamiehensä kanssa. Koti kulkee Saksan ja Kirgisian välillä, koska Buharbajeva haluaa pysytellä mahdollisimman lähellä synnyinmaataan. Hän on pahoillaan, ettei voi työskennellä kotimaassaan, mutta tietää, että näin on parempi. – Jos asuisin yhä Uzbekistanissa, joutui-

KUKA?

Galima Buharbajeva

sin pettämään itseäni joka ikinen päivä. Minun pitäisi valehdella lukijoille, että asumme paratiisissa. Maanpaossa saan olla oma itseni. Maahan jääneitä kollegoitaan Buharbajeva auttaa perustamallaan Uznews.netuutissivustolla. Itsenäinen sivusto uutisoi kriittisesti Uzbekistanin tilanteesta. Maassa on 30 miljoonaa ihmistä, mutta vain 10 toimittajaa. – Maa ei voi kehittyä ilman totuutta. Olen joutunut maksamaan siitä, että taistelen sen puolesta, mutta se ei ole kallis hinta. Jos minä en tekisi tätä työtä, ei tekisi kukaan muukaan. Vaikka Galima Buharbajeva on kokenut paljon uransa aikana, nuoruuden rakkaus journalismiin ei ole kadonnut. – Tämä on mahtava ja tärkeä ammatti. Ihmettelen usein, että minulle maksetaan siitä, että minulla on näin hauskaa. Roosa Murto

⋆⋆Katukriitikot Laura Hakalisto

Helsingin Sanomat on ottanut verkkosivuilleen käyttöön maksumuurin. Sivuilta voi lukea ilmaiseksi enää vain viisi artikkelia viikossa. Esimerkiksi nettiselainta muokkaamalla on pyritty pääsemään rajattoman artikkelimäärän äärelle. Olisivatko tavalliset median kuluttajat valmiita kiertämään maksumuuria?

Riikka Rajala, yrittäjä

Olen tietoinen maksumuurin kiertämisen tavoista esimerkiksi ottamalla käyttöön selaimen yksityisen istunnon. En lue Hesaria enää ollenkaan, joten en jaksa kiertää maksumuuria. Hyvän uutisoinnin sijaan Hesari vain kertoo, mitä ihmisten pitäisi ajatella. Se on suoraan sanottuna paska lehti.

Markus Kauhanen, myyntialalla

Tiedän suurin piirtein, miten maksumuuria voi kiertää. Periaatteessa voisin itsekin kiertää sitä, vaikka aika harvoin luen Helsingin Sanomien verkkosivuja. Ymmärrän sen, että verkon maksullisuutta lisätään. Ei juttuja voi ilmaiseksikaan tehdä.

Iida Lämsä, opiskelija

En tiedä maksumuurin kiertämisen tavoista. Käytän nettilehtiä harvoin, joten en usko, että minun on tarpeen ruveta kiertämään maksullisuutta. Luen uutisia yleensä Iltalehden sivuilta ja vain hyvin harvoin Helsingin Sanomista. Sarjakuvat tosin luen sieltä. Iiro Myllymäki


ajassa kartalla luotain näkymä media ideat elämykset huvit 11

⋆⋆Mitä ihmettä?

Kampanjalla itsemurhia vastaan Ilta-Sanomat kampanjoi koko viime viikon itsemurhia vastaan yhdessä Mielenterveyden keskusliiton kanssa. Jäikö tästä mitään käteen?

Riina Rinne

Anna Leppävuori

anna.leppavuori@uta.fi

Valitse elämä -kampanjassa kuultiin tunnettujen ja tuntemattomien suomalaisten tarinoita siitä, kuinka he pääsivät yli itsetuhoisista ajatuksista. Muun muassa Dome Karukoski, Riki Sorsa ja Ilta-Sanomien toimittaja kertoivat kokemuksistaan, ja kampanjan aikana saatiin lukea myös ”IS:n lukijoiden pysäyttäviä tarinoita”. Kuinka paljon tällaisella kampanjalla loppujen lopuksi pystytään vaikuttamaan? Kysehän on yksittäisestä iltapäivälehdestä, joka on monen silmissä leimaantunut skandaalinhakuiseksi lööppilehdeksi. Kampanjan toinen osapuoli Mielenterveyden keskusliitto ei edes maininnut kampanjaa nettisivuillaan. Kampanja olisi luultavasti vaikuttavampi, jos monet eri viestimet ottaisivat itsemurhien vähentämisen yhteiseksi asiakseen. Ehkä silloin yhä useampi valitsisi elämän. Iiro Myllymäki

Tiedotusvälineet ovat unohtaneet kysyä tärkeimmän kysymyksen Onnibussin sortojupakassa.

⋆⋆Miksi näin?

Oliko latauskohun isä tuttu toimittajille? Poliisi takavarikoi viime viikolla läppärin, jolla pikkutyttö oli ladannut laittomasti Chisun albumin. Tytön isä on ravintolapäällikkö Sanomatalon Painobaarissa, joka on Helsingin Sanomien toimittajien kantapaikka. Helsingin Sanomien kulttuuritoimittaja Antti Järvi ei kyseenalaista uutisanalyysissään ravintoloitsijaisän kertomusta. Antti Järvi, onko perheenisän ammatti voinut vaikuttaa Helsingin Sanomien uutisointiin tapauksesta? – En usko, että se on millään tavalla vaikuttanut. Perheenisä tuskin on tuttu kenellekään asiasta uutisoineelle. Itse en tunne häntä ollenkaan, vaikka joskus käyn Painobaarissa. Voisin kuvitella, että jotkut vanhemmat toimittajat tuntevat hänet. Kun tein uutisanalyysiäni, soitin hänelle puolen tunnin taustoittavan puhelun. Halusin saada tietää, millainen henkilö hän on. En halunnut tehdä juttua vain hänen Facebookkirjoitustensa perusteella. Miksi kritisoit uutisanalyysissäsi Tekijänoikeuden tiedotus- ja valvontakeskusta?

Blogimaailman uusin villitys on meikittömien ja muokkaamattomien kuvien julkaisu. Naked truth -haasteen heitti Tyyliä metsästämässä -blogin Veera. Pakkelien poisto ei kuitenkaan miellytä kaikkia lukijoita. ”Veera tuskin toivoi että sunlaiset tekoripsibimbot osallistuis.. Oivoi onpa hirveää olla meikittä tuon näköisenä. Plaah.” Nimetön, Focus on Fashion

– Juttuni ei ole mielestäni kritisoiva vaan pikemminkin toteava. Haastattelemieni ihmisten puheista syntyi sellainen kuva, että läppärin vieminen oli täysin kohtuutonta tapahtuneeseen nähden. Tässä kuitenkin on kyse vain yhdestä levystä, jota ei ilmeisesti ole tahallaan jaettu laittomasti.

”Sulla on meikkiä myös tossa toisessa kuvassa mutta vaan vähempi, eli et oikeasti näytä tuolta. Vähän tyhmää siis, että teit tällaisen, kun sulla siis nuo kulmien pigmentoinnit ja värjätyt ripset, sillä ne on meikkiä, kestomeikkiä.” Miksi?, Uino - Hooked on Fashion

Kulttuuritoimituksen tuottaja Jukka Petäjä, kuinka hyvin toimittajat tuntevat perheenisän? – Minulla ei ole harmainta aavistusta. Itse sain kuulla hänen työskentelevän Painobaarissa vasta äsken. Ei tässä ole kyse mistään salaliittoteoriasta, emmekä ole yrittäneet jeesata samassa talossa työskentelevää kaveria.

”Säähän oot ton näköinen ihan laitettunakin? Tai siis että en rehellisesti näe mitään eroa, ainut että hiukset ei oo harjattu?” Anonyymi, Värikäs elämäni

Iiro Myllymäki

⋆⋆Gradu paketissa

Riikka Rauhanummi: Ou nou! Myötäeläminen tv-komedian naismaisessa keskustelussa. Oulun yliopisto, suomen kielen oppiaine, 2012.

Mediapeliä

”Kaikki ei ole kauniita omana itsenään. Ei vaikka mitä naamaan tunkis. That’s the ugly truth.” Jompperi, Crazy Stupid Love Viivi Koivu

⋆ ⋆Lämpenee

Tällä palstalla puristetaan kiinnostava opinnäyte 300 merkkiin.

Rauhanummi on tutkinut myötäelämistä 2000-luvun alun komediasarjassa. Sarjan kahden miespäähenkilön myötäeläminen muodostuu muun muassa kohteliaisuuksien kertomisesta, liioittelevien ilmaisujen käytöstä, huokailusta sekä päivittelystä, joita kaikkia pidetään naisellisina piirteinä. Anna Leppävuori

Flunssakausi iskee päälle, mutta kansalta on viety usko D-vitamiiniin. D-vitamiinia napsittiin ennen elämän eliksiirinä.

Tänä syksynä lääketieteellinen uutispalvelu Duodecim väitti, ettei D-vitamiinista ole hyötyä taistelussa flunssaa vastaan. Heti perään Itä-Suomen yliopisto tutki, etteivät D-vitamiinivalmisteet sisällä pakkauksessa ilmoitettuja määriä vitamiinia. Evira osoitti tutkimuksen lähes kelvottomaksi. Viime viikolla tamperelainen emeritusprofessori varoitti liian Dvitamiinin syömisestä. Kului kaksi päivää, ja helsinkiläinen tohtori vaati isompia suosituksia. Mihin tässä sodassa enää voi luottaa? C-vitamiiniinko? Anna Leppävuori

Media on kertonut meille, että Suomessa on tapahtunut oikeusmurha. Suomalaiset eivät saa matkustaa halvalla, sillä halpabussiyhtiö Onnibus on kerta toisensa jälkeen saanut lupahakemukset uusille reiteille bumerangina takaisin. Olemme saaneet kuulla muun muassa, kuinka Pirkanmaan ELY-keskus kaatoi hervantalaisten haaveet helpoista risteilykyydeistä. Onnibussille ei herunut lupaa kulkea Hervannan kautta Jyväskylästä Turun satamaan. Onnibussin ajamasta 13 vuorostakin on tehty valituksia ELY-keskukselle. Onnibussin toimitusjohtaja Pekka Möttönen on arvellut yhtiön tiedotteessa, että uudet halvat bussivuorot ovat hermostuttaneet ”sukuoikeuksistaan” huolestuneet vanhat tekijät, siis monopoliasemaa pitkään nauttineen ExpressBus-liittymän jurmut. Möttönen on epäillyt, että myös VR:llä olisi valitusrumbassa sormensa pelissä, sillä onhan Onnibus saattanut napata myös ison joukon junamatkustajista. Media on liikuttunut Onnibussin kohtaamasta huonosta kohtelusta. Möttösestä on leivottu marttyyria, joka on tehnyt kaikkensa halvan joukkoliikenteen puolesta ilkeitä ELY-keskuksia ja ahneita bussiyrittäjiä vastaan. Myös kansa tai ainakin nettilehtien kommentoijat ovat pahoittaneet mielensä yhtiön kokemista vääryyksistä. Onnibussin taitavasti kirjoitetut tiedotteet ovat saaneet median kuitenkin unohtamaan jotakin. Toimittajat ovat unohtaneet selvittää, miksi Onnibussia kohdellaan kaltoin. Väistyvä joukkoliikennelaki

turvaa liikennöitsijöille yksinoikeudet reitteihinsä vuoteen 2014 saakka. Jos joku ajaa tiettyä reittiä, muut eivät saa tulla samalle apajalle. Vuoden 2014 jälkeen markkinat avataan asteittain kilpailulle. Möttösen harmittelemille sukuoikeuksille on siis lakiin perustuva syy. Onnibussin tämänhetkiset vuorot ajavat suurimmaksi osaksi keskustojen ulkopuolelta, eli hieman eri reittiä kuin muut liikennöitsijät. Hylätyt vuorot taas olisivat ELY-keskusten mukaan olleet liian samanlaisia kuin jo olemassa olevat reitit. Monen hylkäyspäätöksen kohdalla tiedotusvälineiltä on kuitenkin unohtunut kertoa, mihin kielteinen päätös perustuu. Ei ole olennaista pohtia, onko Onnibussia kohdeltu reilusti. Lupien myöntäminen tapahtuu lain, ei omantunnon mukaan.


12 ajassa kartalla luotain näkymä media ideat elämykset huvit

Minea Koskinen

Burleskissa vaatteet jäävät päälle vain harvoin. Betty Bellevuen esittämä kullankaivaja heitti liivinsä uusien illassa Tampereen Yo-talolla.

Burleskitaiteilija strippaa sittenkin! PALJASTELU Utain vieraili uusien illassa ja arvioi burleskin taiteellista uskottavuutta. Väite: Burleski on poliittista.

Väite: Burleski on terapiaa.

Väite: Burleski on strippausta.

Henkilökohtainen on poliittista, väittävät feministit. Onko burleski riisumisen politiikkaa? Dixie Muffins laukkaa lavalle hevosta esittävässä pahvilaatikossa. Legioonalaissotilas etsii vettä kuumalla aavikolla. Lähde löytyy ja sotilas villiintyy kiskomaan irti kravattia. Dixien mielestä burleski on ennen kaikkea hauskaa viihdettä. Hän uskoo, että burleski tekee hyvää jähmeille suomalaisille. Burleskiin kuuluu vapaus tehdä esityksestä itsensä näköinen. Dixie marssi ulos burleskikurssilta, koska siellä opeteltiin askelkuvioita. Christian Saint ja Lady Lady Moon aloittivat harrastuksen työpajassa, jossa heiluteltiin tasseleita ja keskusteltiin burleskin tarkoituksesta. Työpajan vetäjä neuvoi tekemään numeron mistä tahansa päässä pyörivästä ajatuksesta. Kaksikon itseironisessa esityksessä viettelijätär yrittää huijata homoa kanssaan kylpyyn. Madame Aurelialle esiintyminen on kehopolitiikkaa, koska burleski sallii sukupuolilla leikittelyn, erilaisten vartaloiden esittelyn ja parodioinnin. – Haluaisin olla mies, joka pukeutuu naiseksi.

Burleskia mainostetaan taiteenlajina, joka vapauttaa ahtaista vartalonmitoista ja kauneuskäsityksistä. Madame Aurelia saapuu lavalle sammakoksi pukeutuneena. Liivi irtoaa riehakkaasti, mutta ei erityisen viettelevästi. – Minusta burleskissa pitää uskaltaa olla ruma, Aurelia sanoo. Hän ei silti menisi lavalle terapoimaan huonoa itsetuntoa. Burleskissa lavapersoona muuttuu esimerkiksi ujosta itsevarmaksi. Lady Lady Moonille ensiesitys oli ”itsensä hyväksymisen kliimaksi”. – Yleisö on siellä minua varten, hän sanoo. Christian Saint kiirehtii tarkentamaan, että on eri asia harrastaa burleskia kuin esiintyä työkseen. Jälkimmäiseen kuuluu suurempi vastuu lunastaa yleisön odotukset. Dixie ei usko, että yleisö haluaa maksaa siitä, että esiintyjä terapoi itseään. Vaikka esiintyminen jännittää, hyvä burleski-esiintyjä antaa yleisön rahoille vastinetta.

Burleskissa on vähän sääntöjä, mutta tasselit kuuluu liimata paikalleen tiukasti ja genitaalit peittää. Nännien näkyminen määritti aikoinaan laillisen ja laittoman viihteen rajan. Riisuminen kuuluu burleskiin, eivätkä aloittelevat esiintyjät ujostele ottaa pois niin paljon, kuin laki sallii. Väitättekö, ettei tässä kehopolitiikan ja seksuaalivallankumouksen lisäksi myös stripata? – Sama kuin sanoisi, että suihkussa käyminen on strippausta, koska siinä riisutaan vaatteet, sanoo Christian. Dixie on esiintynyt myös yksityistilaisuuksissa, joissa ihmiset tulevat helpommin juttelemaan esityksestä. Hänen kokemuksensa mukaan miehet ja naiset katsovat burleskia vähän eri tavoin, mutta molemmat kehuvat rohkeutta ja asennetta alastomuuteen. Burleskissa ei anneta sylitansseja eikä ujuteta seteleitä alushousuihin. Loppuhuipennus kiinnostaa silti burleskitaiteilijoita yhtä paljon kuin yleisöä. – Kyllä minäkin menen katsomaan tissejä, toteaa Lady Lady Moon.

Ei kovin poliittista.

Jos lipun hinta on kaksinumeroinen, esiintyjä terapoitukoon lavan ulkopuolella.

Kyseessä on kertamaksuperusteinen strippaus, jonka voi ottaa puheeksi ruokapöydässä. Minea Koskinen


ajassa kartalla luotain näkymä media ideat elämykset huvit 13

Kun muutto muuttaa elämän

Pekka Selonen

Ahdistus Hanna

muutti toiselle paikkakunnalle opiskelemaan. Muuton jälkeinen stressi syveni ahdistukseksi.

– Olen tuhannesti miettinyt, miksi

se tapahtui juuri minulle. Minun on vaikea myöntää, että syön lääkkeitä, koska en ole löytänyt omaa paikkaani sieltä, Hanna kertoo. Hän muutti Joensuuhun tänä syksynä lukemaan kasvatustieteitä. Vaikka muutto oli raskas, Hannan päällimmäinen ajatus oli se, että hän on lähdössä oikeaan paikkaan oikeaan aikaan. Itsenäisen opiskelijaelämän aloittaminen houkutteli. Nyt muutosta on kulunut noin kolme kuukautta, mutta Hannalla ei ole opintopisteitä kuin muutama. Hanna on keskeyttänyt opiskelunsa toistaiseksi. – Vaikka olen sosiaalinen, jämähdin yhtäkkiä pieneen yksiööni. Psykologi Riitta Ylikomin mukaan muutontapaiset elämänmuutokset, aiheuttavat aina psyykkistä stressiä. Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiöllä työskentelevä Ylikomi sanoo, että muuton aiheuttaman stressin pitäisi kuitenkin olla ohimenevä ja elämän jatkua normaalisti. Ongelmia kuitenkin syntyy, jos opiskelija ei löydä ystäviä ensimmäisen opiskeluvuoden aikana. Niin kävi myös Hannalle. – Huomasin, etten ole kotiutunut millään. En ole tutustunut moniin opiskelijoihin, ja ne joihin olen, eivät ole samanhenkisiä. Univaikeudet muuttuivat viikon kestäneeksi unettomuudeksi, ja yritykset ottaa yhteyttä opiskelijatuttuihin tyrehtyivät. – Kun pyysin yhtä heistä lenkille, hän vastasi, ettei jaksa lähteä. Tuntuu, että heillä on paljon omaa puuhaa ja etten halua häiritä heitä. Ahdistuksen tunne täytti mielen sitä kiivaammin, mitä pidemmälle syksy eteni. Ruokailutottumuksetkin häiriintyivät. Pahimpia olivat viikonloput. – Menin kaupoille pyörimään vain siksi, että siellä on ihmisiä. Lopulta ahdistus kasvoi niin suureksi, etten pystynyt poistumaan asunnostani.

YTHS tarjoaa opiskelijoille keskusteluapua, vertaistukityhmiä ja tarvittaessa lääkehoitoa. Hanna haki apua ongelmaansa Joensuun YTHS:ltä, kun hänelle tuli itsetuhoisia ajatuksia. – Se oli pelottavaa. Soitin itkuisena ajanvaraukseen. Riitta Ylikomin mukaan yhteisöjen pitää huolehtia jäsenistään, mutta lopulta opiskelija on itse vastuussa oman elämänsä rakentamisesta.

– On syytä tarttua hetkiin, ottaa selvää harrastusmahdollisuuksista ja luottaa siihen, että kontaktit syvenevät. Täytyy antaa mahdollisuus sosiaalisen elämän syntymiselle, Ylikomi sanoo. Hanna kokee kuitenkin jääneensä ulkopuoliseksi jo syksyn alusta alkaen. Kun Hanna huomasi olevansa hermoromahduksen partaalla, ei vieraille ihmisille puhuminen tuntunut luontevalta. – Ihmiset muodostivat omat kuppikuntansa nopeasti.

Hanna pääsee psykologille vasta puolen vuoden kuluttua. Kotikuntaansa palannut Hanna on saanut yöunensa takaisin lääkityksen avulla. Lääkkeiden sivuvaikutukset tosin pelottavat ja ajatus Joensuuhun paluusta ahdistaa. Opinnot saavat toistaiseksi odottaa. – Jos sitä jonkun tentin saisi tehtyä. Haastateltavan nimi on muutettu. Annabella Kiviniemi


14 ajassa kartalla luotain näkymä media ideat elämykset huvit

Laura Hakalisto

Janne Hannula osti ensimmäisen levynsä levykauppa Swampista vuonna 2004. Levy oli Jori Hulkkosen Keus of Life Remixes.

Vinyyliharrastaja tunnustaa pimeäksi puolekseen Suomi-dancen Vinyylilevyt Vanhojen levyjen taika on konkreettisuudessa ja kansitaiteessa. Janne Hannulalle on kerääntynyt puolisen tuhatta vinyylilevyä. – En ikinä osta vinyylejä vain sen vuoksi, että voisin soittaa niitä, nokialainen Hannula toteaa. Vanhoissa levyissä kiehtoo niiden käsin kosketeltavuus. Hannulan mukaan levyraidalla musiikki on olemassa, kun taas mp3tiedosto on helppo poistaa ja unohtaa. – CD-levykin on konkreettinen, mutta sillä voi olla parikymmentä kappaletta. Vinyyliltä niitä löytyy vain muutama. Levyjen kannet ovat yksi taidemuoto ja osa niiden kiehtovuutta. Hannulan mukaan kansista pidetään usein huonommin huolta kuin itse levyistä. Hän itse säilyttää pahviset kannet muovitaskuissa. Viisisataa vinyyliä ei Hannulan mukaan ole paljon. Hänen kaverinsa omistaa niitä kymmenen tuhatta. – Minun viiden levylaatikkoni muuttaminen on siihen määrään nähden helppoa. Hannulan vinyyliharrastus sai alkunsa kotioloista. Isoveli toimi ravintola-dj:nä, ja levyjä kuunneltiin kotonakin. – Kun veljeni luopui vinyyleistä, olin jo aloittamassa omaa dj-harrastustani. Ostin häneltä levyt pois. Vuonna 2004 alkaneet tiskijukan hommat

jatkuvat yhä. Hannulan uran alkuaikoina underground-musiikki piti ostaa vinyylilevyinä. Teknokulttuuriin keskittyvä Hannula ei pidä levylaatikoiden kantamista keikoille edelleenkään rankkana. – Vinyylien hankaluus tuo työhön erilaisen ulottuvuuden. Ei homman tarvitse olla niin helppoa kuin USB-tikun tökkääminen koneeseen. Dj-töiden lisäksi Hannulan vinyyli-

harrastukseen kuuluvat vanhat klassikot. Klassikot eivät hänen mukaansa vanhene, koska niitä soitetaan radiossa vielä vuosikymmenien jälkeen. Hannula ei suostu pulittamaan klassikoistakaan kuin enintään vitosen verran. Hänen mukaansa levyn pitää olla löytö. Nokialainen tietää kuitenkin tapauksen, jossa levystä on maksettu nelinumeroinen summa. – Hinta riippuu siitä, miten paljon kyseistä tavaraa on markkinoilla. Suomi-diskosta saa maksaa hurjia summia. muuta Elviksestä ja Beatlesista pyydetään parikymmentä euroa. Omat vinyylinsä Hannula ostaa lähinnä kirpputoreilta. – Todellisia löytöjä tehdäkseen pitäisi kuitenkin tietää kaikesta kaikki. Kuinkahan paljon hyviä levyjä minultakin on mennyt ohi? Aktiivisesti levyjä etsivät voivat klikata

itsensä verkkokauppoihin, joista voi ostaa lähes uuden veroisia levyjä. Levyharrastuksensa pimeäksi puoleksi Hannula tunnustaa Suomi-dancen. – Voihan sitä sanoa roskaksi, mutta vanha Hausmylly ja Raptori vetoavat, hän sanoo ja esittelee haastattelutilanteeseen tuomiaan vinyylejä: Matti Nykäsen Yllätysten yötä ja Aerojumppaa Annen kanssa.

Harrastaja uskoo vinyylien aseman tukevoituvan pitkän hiljaisen ajanjakson jälkeen. – Vinyyli on tehnyt tuloaan monta vuotta. Sen formaattia ja kansitaidetta on alettu arvostaa uudelleen. Jotkut suomalaisetkin yhtyeet ovat painaneet albumiensa yhteydessä rajallisen määrän vinyylilevyjä markkinoille, Hannula kertoo. Katja Sirviö


ajassa kartalla luotain näkymä media ideat elämykset huvit 15

Joulumusiikkia moneen makuun JOULUMIELTÄ Tampereella järjestetään joulukonsertteja muuallakin

kuin kirkoissa. Tutut laulut taipuvat hevistä a cappellaan.

Näin koin Veera Paananen

veera.paananen@uta.fi

Joulukonserttimainoksia tulee vastaan joka kulman takaa. Kirkoissa soivat Kauneimmat joululaulut kuuluvat monien perinteisiin, mutta joululauluja pääsee kuulemaan ja laulamaan muuallakin. Esimerkiksi Tampere-talon ja Pakkahuoneen kalenteri on täyttynyt joulukonserteista. Tarjonnasta jokainen voi valita suosikkikonserttinsa – tai vaikka viisi. A cappella -yhtye Club For Five saapuu Tampere-taloon 11. joulukuuta. Kokoonpanon joululevy Rekiretki on hurmannut yleisöä jo vuosien ajan, ja tänä vuonna konsertissa kuullaan uusia kappaleita sen päivitetyltä versiolta. Vierailevana tähtenä

esiintyy Mikko Kuustonen. Lavalla ei nähdä soittimia, mutta silti konsertissa voi kuulla sähkökitaroita ja rumpusooloja. Club For Five sopii niille, jotka kaipaavat hiljentymistä ja hauskuutusta samalla kertaa. Hevimusiikin ystävillä on mahdollisuus kuunnella musiikkimakuunsa sopivia joululauluja Raskasta joulua -konsertissa. Kahdeksatta vuotta kiertävä Raskasta joulua -kokoonpano esiintyy Tampere-talossa 13. joulukuuta. Kokoonpano koostuu suomalaisista hevitaitureista, ja solisteiksi on tällä kertaa valittu Jarkko Ahola ja Ari Koivunen. Tu-

tut joululaulut saavat konsertissa sinfoniset hevirocksovitukset. Kun Rajaton-yhtye valtaa Tamperetalon 18. joulukuuta, salissa on tuskin yhtäkään vapaata paikkaa. Bändin levyä Joulu on myyty noin 80 000 kappaletta. Kuten nimi kertoo, sen ohjelmistossa yhdistellään monipuolisesti eri musiikkityylejä ja perinteisistä joululaulujen sovituksista tulee uudenlaisia. Konsertti sopii parhaiten niille, jotka nauttivat joululauluista moderneina versioina. Susanna Sarimaa

Tampere-talo täyttyy joulukuun ajan erilaisista joulukonserteista.

Muistilista 29.11.−5.12.2012: Joulua jouluttomille

Pekka Selonen

29. 30. 1. Torstai

Perjantai

Lauantai

2.

3.

4.

5.

Härmälän pelimannit

tähti-ilta: Pekkaniskan pojat

Duo Spoonhill

Dave Lindholm Puppa J folk Trio

Mike’s Monster Jam Night

Vaskien kamari­ konsertti

Sorrowhearts

Iltaunisetkin ehtivät nauttia Härmälän pelimanneista Kuuselan Seniorikeskuksessa

Seurahuoneen (seniori) kansaa viihdyttää Pekkaniskan pojat. Meno jatkuu aamu neljään asti.

Kuppila Kulmassa Duo Spoonhill vie Missisipin joilaivatunnelmiin

Tamperetaloon tartutaan pienellä ja hennolla otteella

Henry’s Pubin Mike’s Monster Jam Night on pubin omien webbisivujen mukaan käymisen arvoinen päivä

Tampereen musiikkiakatemian vaskikamariyhtyeet esittäytyvät

Suosittu Irkkurock-bändi Pub Vinyylissä

17.00

21.00

18.00

18.00

21.00

19.00

22.00

Kuuselan seniorikeskus, Nuolialantie 46

Seurahuone, Hämeenpuisto 17–19

Kuppila Kulma, Hatanpään valtatie 12

Tampere-talo, Yliopistonkatu 55

Henry’s Pub, Hämeenkatu 13

Konsun sali, Hämeenpuisto 28

Pub Vinyyli, Lapinniemenranta 6

Sunnuntai

Maanantai

Tiistai

Keskiviikko

Tekstin ei aina tarvitse olla kantaaottava tai ammattimainen herättääkseen ajatuksia. Pienistä iloista kertova arkinen teksti voi tehdä sen aivan yhtä hyvin. En yleensä innostu blogeista. Yksi pitää minua kuitenkin otteessaan. Sen kirjoittaja on vanha tuttuni, jonka kanssa olen pitkään ollut pelkissä moikkausväleissä. Silti olen koukussa häneen. Tuttuni blogissa ei ole mitään siistiä, taitavaa eikä varsinkaan yhteiskunnallisesti merkittävää. Oikeastaan se on monella tapaa aivan onneton tekele. On uskomatonta, miten aikuisen ihmisen kielioppi voi olla niin hakusessa. Teksti on täynnä yhdyssanavirheitä ja kuluneita kielikuvia. Kuvat ovat peruspokkarillä räpsäistyjä otoksia, joiden aihepiiri on mä, mun poikaystävä ja meidän koti. Blogissa ei ole minkäänlaista ideaa. Käsittääkseni tuttuni tarkoitus on vain raportoida arjestansa. Hänen raporttinsa ovat melkoisen yksityiskohtaisia. Tiedän tarkalleen, mihin aikaan kirjoittaja on minäkin päivänä ollut töissä ja keihin tuttuihin hän on törmännyt viereisellä ostarilla. Olen blogin monivuotisen elinajan aikana nähnyt vain pari kommenttia, ja epäilenkin vahvasti olevani blogin ainoa aktiivinen lukija. Tuttuni blogissa on kaikki myötähäpeän ainekset. Silti en voi kuin ihailla ja kadehtia sitä. Kirjoittajan elämässä ei ole mitään sellaista, mitä olen kuvitellut kaipaavani. Hän ei opiskele, ja on ollut jo vuosikausia samassa paskaduunissa. Silloin harvoin kun hän käy ulkona, baari on elähtänyt paikallinen. Vuosi sitten bloggari hehkutti muuttavansa omilleen – puolen kilometrin päähän vanhemmistaan. Minusta tämä kaikki on mahtavaa. On vapauttavaa huomata, miten pienistä asioista tuttuni onni koostuu. Hän ei ajattele elämäänsä suorituksena, jossa pitäisi saavuttaa jotain erityistä. Hänen elämänsä on tässä ja nyt: kodissa, ystävissä, ruoassa ja rakkaudessa. Se on yksinkertaista ja siksi niin aitoa. Minä puolestani elän juuri sellaista elämää, kuin aina olen halunnutkin. Opiskelen yliopistossa, asun kaupungin keskustassa ja käyn baarissa keskellä viikkoa. Silti toivon usein, että minunkin stressini koostuisi siitä, minkä väriset verhot ostetaan olkkariin. Eräs marraskuun iltapäivä oli erityisen ankea. Turvauduin addiktiooni ja näpyttelin tuttuni blogin nimen hakukoneeseen. Viimeisin päivitys koski pariskunnan lauantaipäivää Ikeassa. Kuvissa oli lihapullia ja perunamuusia. En voinut olla ajattelematta, että siinä on onni.


Juliste: Ella Kiviniemi

Syksyll채 2012 Utain julkaisee takakannessaan kuvajournalismin toisen vuosikurssin opiskelijoiden julisteita.


Utain 11/2012  

Tampereen yliopiston toimittajakoulutuksen viikkolehti

Advertisement
Read more
Read more
Similar to
Popular now
Just for you