Utain 9/2013

9/2013

ajassa 2

kartalla 4

luotain 6

näkymä 8

media 12

elämykset 14

huvit 15

Keskittynyt katse 11-vuotiaan Ivan Samurovin ase ei tärise. Näkymä s.8

Opintopisteet alennusmyynnissä? s.4

Kehitysvammainen saa harvoin palkkaa s.6

Fitnessissä keho on projekti s.14

2 ajassa kartalla luotain näkymä media elämykset huvit

7.11.2013

Masennukseen määrättävät lääkkeet voivat kumota toistensa vaikutukset Avaus

Katja Pajula

katja.pajula@uta.fi

Totuus järkyttää eniten silloin, kun siitä ei puhuta.

Toimittaja joutuu usein pohtimaan mahdollisimman korrektia ilmaisua.

Pahimmillaan asiat kierretään niin taitavasti, ettei yleisö edes ymmärrä, mistä puhutaan.

Oikeassa maailmassa ihmiset elävät, kuolevat ja imppaavat ulostekaasuja.

Kehitysvammaiset tekevät työtä siinä missä muutkin, mutta saavat vähemmän palkkaa. Jo lapset taitavat seksistisen kielenkäytön. Vakavat puheenaiheet vaivaannuttavat, mutta niistä on puhuttava.

Helsingin Sanomat kertoi alkuviikosta, että kunnianloukkausilmoituksia tehdään yhä herkemmin (HS 4.10.).

Syynä voivat olla ihmisten sietokyvyn madaltuminen ja toisaalta herjaavan puheen lisääntyminen netissä. Lopputulos on kuitenkin sama: ihmiset alkavat varoa sanojaan.

Toimittajilla, poliitikoilla ja muilla mediahenkilöillä on valtava vastuu julkisen keskustelun muovaajina. Jos julkisuudessa ei puhuta asioista niiden oikeilla nimillä, ei välttämättä arkielämässäkään kehdata.

Liian usein unohtuu, että elämän ei kuulu olla läpihuutojuttu, helppo ja yksinkertainen. Torjun ikävät asiat mielestäni, sillä minulla on kaikki hyvin juuri nyt. Toisaalla jonkun lapsi, sisar tai ystävä päästää irti kuolevan rakkaansa kädestä.

Jonain päivänä olen yksi heistä.

Ehkä valheessa on autuasta elää.

Ehkä se tekee elämän siedettävämmäksi. Väitän silti, että avoimesti keskustelemalla opimme käsittelemään vaikeitakin totuuksia.

Ei käräjillä tuomita siitä, että sanoo asiat niin kuin ne ovat.

Masennuslääkkeet lisäävät uusien hermoyhteyksien syntymistä aivoissa. Niiden kanssa usein yhdessä määrätyt rauhoittavat lääkkeet estävät hermoyhteyksien syntymisen hiirillä ja rotilla. Tämä käy ilmi Helsingin yliopiston neurotieteen laitoksen tuoreesta tutkimuksesta.

Masennuslääkkeitä syö lähes joka kymmenes suomalainen. Viime aikoina on keskusteltu niiden vaikutuksista ja siitä, ovatko lumelääkkeet yhtä tehokkaita. Masennuslääkkeillä on myös epämiellyttäviä sivuvaikutuksia.

– Sivuvaikutuksena voi olla esimerkiksi levottomuutta, jota rauhoittavina lääkkeinä käytetyt bentsodiatsepiinit lievittävät, kertoo professori Eero Castrén Helsingin yliopiston neurotieteen tutkimuslaitokselta.

Juuri bentsodiatsepiinien havaittiin estävän masennuslääkkeiden toimimista.

Psykiatrian erikoislääkäri Marja Huhtaluoma ei määräisi näitä lääkkeitä yhdessä ilman painavaa syytä, sillä rauhoittavat aiheuttavat riippuvuutta ja pahentavat masennusta.

Krista Kierikka

– En määräisi niitä masennuslääkkeen sivuoireisiin. Jos sivuoireet ovat pahat, pitää mieluummin vaihtaa lääkettä.

Huhtaluoman mukaan potilas voi joskus olla niin itsetuhoinen ja ahdistunut, että tarvitsee rauhoittavia. Masennuslääkkeet eivät välttämättä tehoa tarpeeksi nopeasti.

Utaimen haastattelema masennusta sairastava mies kertoo saaneensa rauhoittavia masennuslääkkeiden rinnalle alusta asti.

– Sain lääkäristä masennuslääkkeitä, ja niiden sivuoireista aiheutuneeseen ahdistukseen rauhoittavia. Kokeilin yli kymmentä eri masennuslääkettä, mutta mikään niistä ei auttanut. Nyt en enää pärjää ilman rauhoittavia, mutta olen edelleen masentunut, kertoo 23-vuotias mies.

Alkoholin ja masennuslääkkeiden vaikutuksesta on olemassa samansuuntaisia tuloksia.

– Kun tutkimme alkoholin vaikutusta syntyviin hermosoluihin hiirillä, alkoholi sekä esti masennuslääkkeen vaikutuksen että vähensi syntyvien hermosolujen määrää muutenkin, kertoo Castrén.

Tutkimus on vielä keskeneräinen, eikä sen perusteella voi sanoa, ovatko vaikutukset samat ihmisillä.

Juulia Järvenpää

Masennuslääkkeitä syö lähes joka kymmenes suomalainen.

Tampereen hammashoitojonot lyhentyneet Kunnan hammashuoltoon pääsee nyt nopeasti. Kiireellisissä tapauksissa hammaslääkärille saa ajan samalle päivälle. Suuhygienistille pääsee hoitotarpeen arviointia varten muutamassa viikossa.

– Maaliskuussa tilanne oli huono. Jonossa oli 1 100 asiakasta, koska yksityiseltä ostetut palvelut eivät toimineet, kertoo ylihammaslääkäri Eeva Torppa-Saarinen.

Nyt jonossa on enää 150 asiakasta. Kiireettömän ajan hammaslääkärille saa noin kolmessa viikossa.

Terveydenhuoltolain mukaan hoitoon on päästävä kolmen kuukauden sisällä siitä,

kun hoidon tarpeesta on tehty arvio. Enimmäisaikaa voidaan venyttää kuuteen kuukauteen, jos tilanne ei vaadi pikaista hoitoa.

Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiössä (YTHS) hoitotakuu toteutuu. Keskimääräiseksi jonotusajaksi YTHS kertoo kolme kuukautta. Kaikissa tapauksissa se ei päde.

Utaimen haastattelema Tampereen yliopiston opiskelija varasi kiireettömän hammaslääkärintarkastuksen YTHS:ltä. Hänet laitettiin noin puolen vuoden pituiseen jonoon. Jonotettuaan opiskelija saa tekstiviestin, ja voi varata ajan. Tekstiviestistä hoi-

toon pääsemiseen voi kulua useita viikkoja.

Ammattikorkeakoulujen opiskelijoilla ei ole terveyssäätiötä. Heidän hammashuollostaan vastaa kunta. Yliopisto-opiskelijat maksavat lukuvuosittain ylioppilaskunnan jäsenmaksun, johon sisältyvät YTHS:n palvelut.

– Jos yliopisto-opiskelijat haluavat kunnan hammashuoltoon, ei heitä sieltä pois käännytetä. Kunnan hammashoidon hinnat ovat kuitenkin kalliimmat kuin YTHS:llä, muistuttaa Torppa-Saarinen.

Heidi Huotilainen

⋆⋆UUTISPUTKI Tampereen yliopiston toimittajakoulutuksen viikkolehti ISSN 1459-6741 (painettu) ISSN 1459-675X (verkkolehti) Ilmestyy kerran viikossa torstaisin.

Yhteystiedot: Utain, 33014 Tampereen yliopisto Puhelin: 050 318 5924 Sähköposti: utain@uta.fi Julkaisija: Viestinnän, median ja teatterin yksikkö, Tampereen yliopisto Painopaikka: Tampereen yliopisto, harjoitustoimitus Päätoimittaja (vs.): Ari Heinonen Ohjaavat opettajat: Kari Koljonen (1. toimituspäällikkö) Anu Kuusisto (2. toimituspäällikkö) Reetta Tervakangas (1. ulkoasupäällikkö) Teemu Helenius (2. ulkoasupäällikkö) Toimitussihteerit: Saara Airaksinen, Sanna Heinonen, Petteri Hiltunen ja Marjo Kuronen AD: Mira Aaltonen

Katso kaikki tekijät verkosta: http://utain.uta.fi/toimitus

Puolukasta apua psykoosiin

Vesisähkö kävi lähellä Raumaa ei odota ennätyslukemia Salon kohtalo

Skitsofrenian hoitoon on löydetty uusia mahdollisuuksia. Apu saattaa löytyä bentsoehaposta, jota esiintyy luontaisesti marjoissa, kuten puolukassa.

Skitsofrenian taustalla esiintyy geenimuotoa, joka aiheuttaa erään aminohapon voimakkaan hajoamisen, jolloin sen pitoisuus aivoissa on normaalia alhaisempi.

Kyseinen aminohappo aktivoi aivoissa muistamiseen ja kognitiivisiin toimintoihin liittyviä alueita. Skitsofreniaa sairastavalla näiden alueiden toiminta on heikentynyt.

Marjoissa esiintyvä bentsoehappo ehkäisee kyseisen aminohapon hajoamista.

Hiljattain julkaistussa tutkimuksessa bentsoehapon lisääminen lääkeannokseen lievensi potilaiden oireita huomattavasti tehokkaammin kuin psykoosilääkkeet yksinään.

Vesivoimalla tuotettiin viime vuonna 36 prosenttia enemmän sähköä kuin vuonna 2011.

Energiateollisuuden asiantuntijan Kati Takalan mukaan vesivoiman tuotantomäärät vaihtelevat erityisesti sademäärien ja tulvien ajoituksen mukaan. Viime vuosi oli epätavallisen sateinen.

Vesivoiman osuus kipusi viime vuonna 16,7 terawattituntiin, mikä oli noin neljännes Suomen omasta sähköntuotannosta Enemmän vesisähköä tuotettiin viimeksi vuonna 2008.

Kuluvana vuonna vesisähkön tuotanto ei nouse ennätyslukemiin, Takala arvioi. Viimeisen vuoden tuotanto on 14,6 terawattituntia.

Ilmastonmuutos saattaa lisätä sademääriä Suomessa, mutta uusia vesivoimaloita rakennetaan vain vähän.

Juulia Järvenpää

Perttu Räisänen

Rauman kaupungin viranomaiset suhtautuvat tulevaan toiveikkaasti, vaikka STX Finlandin Rauman telakka lopettaa toimintansa, ja 620 henkilöä jää työttömäksi.

Myös paikalliset alihankintayritykset joutuvat karsimaan työvoimaansa. Lähiaikoina noin 1 500 ihmistä menettää työnsä noin 40 000 asukkaan kaupungissa.

Silti kaupungin suunnittelujohtaja Asko Aro-Heinilän mukaan tilanne on paljon valoisampi kuin Salossa Nokian tehtaan lopettaessa noin puolitoista vuotta sitten.

– Toisin kuin Salo, Rauma ei seiso yhden jalan varassa. Meillä on laaja yrityselämä, jonka avulla saamme luultavasti työllistettyä irtisanottuja, Aro-Heinilä kertoo.

Telakka-alan osaaminen pyritään hyödyntämään jatkossakin, sillä kaupunki neuvottelee telakka-alueen ostamisesta.

Alueelle houkutellaan laivanrakennusalan yrityksiä.

Silja Annila

ajassa kartalla luotain näkymä media elämykset huvit 3

utain.uta.fi

Ylöjärvellä ei pelätä uusia naapureita palvelut Avoimiin oviin oli tiistai-iltana kutsuttu paikallisia tutustumaan

vastavalmistuneeseen kehitysvammaisten ryhmäkotiin.

Krista Kierikka

MIKÄ?

Kehitysvammaisten asuminen ○○Hallitus teki toukokuussa 2012 periaatepäätöksen kehitysvammaisten yksilöllisen asumisen ja palvelujen turvaamiseksi. ○○Päätös ohjaa ja tukee kuntia lakkauttamaan kehitysvammaisten laitosasumista ja kehittämään asumispalveluita ja asuinympäristöjä. ○○Uusien asuntojen rahoittajina ovat Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus (ARA) ja Raha-automaattiyhdistys. ARAn tuki kattoi Ylöjärven ryhmäkodin rakennuttamiskustannuksista puolet. ○○Paras-hanke on hallituksen suunnitelma kunta- ja palvelurakenteen parantamiseksi koko maassa.

Anju Rinne tuli tutustumaan uuteen ryhmäkotiin äitinsä Riina Rinteen kanssa. Riina Rinteen mielestä talo vaikuttaa asianmukaiselta.

Ylöjärvelle avataan joulukuussa uusi kehitysvammaisten ryhmäkoti. Tutustumistilaisuudessa tiistaina naapurit ottivat ryhmäkodin vastaan positiivisin mielin.

– Erilaisia asukkaitahan täällä muissakin taloissa asuu, tuumivat Sirkka ja Matti Ristolainen sekä Sirkka Rantanen.

Kolmikko myöntää, että aluksi ajatus uudesta ryhmäkodista hämmensi. Sirkka Ristolainen huomauttaa, että suurin syy hämmennykseen oli se, ettei tiennyt, mistä rakennuttamisessa oli kyse. Avoimissa ovissa tulevasta toiminnasta sai kysellä ja jutella.

Ryhmäkoti sijaitsee rauhallisella omakotialueella aivan keskustan tuntumassa. Paikalla sijaitsi aiemmin vanhusten rivitaloja. Kaupunginhallitus myönsi purkuluvan huonokuntoisille taloille, koska tulijoita ei ollut enää riittävästi. Päätökseen vaikutti myös se, että tilalle aiottiin rakentaa kehitysvammaisten ryhmäkoti.

Paikalle saapunut Kristiina Korpela kertoo, ettei uusilla naapureilla ole merkitystä.

Hän on sairaanhoitajan työssään tavannut erilaisia ihmisiä. Sen sijaan vanhusten rivitalojen purkaminen uuden rakennuksen alta harmitti.

– Tämä on nyt tässä, eikä sille mitään mahda.

Ryhmäkodin rakentaminen liittyy hallituksen Paras-hankkeeseen, jonka yhtenä ajatuksena on tarjota kehitysvammaisille mahdollisuus asua kodinomaisesti laitosten sijaan.

Ryhmäkotiin muuttaa kehitysvammaisia aikuisia. Osa asukkaista tulee laitoksista, osa avohoidosta, ja avuntarve on kaikilla erilainen. Ryhmäkodissa on ympärivuorokautinen palvelu, ja henkilökuntaa on paikalla aina.

Riina ja Anju Rinne olivat tulleet tutustumaan Ylöjärven uuteen ryhmäkotiin.

Anju saattaa olla ryhmäkodin tuleva asukas. Riina Rinne kertoo, että ryhmäkoti kiinnostaa, koska tilat ovat uudet eikä taloon tarvitse heti muuttaa täysipäiväisesti.

Kehitysvammainen asukas voi asua osan ajasta kotona ja totutella uuteen asumisjärjestelyyn.

– Anju tarvitsee ympärivuorokautista hoitoa. Uusi ryhmäkoti omalla kylällä kiinnostaa, Rinne sanoo.

Ida Kannisto

⋆ ⋆NÄIN lehti TEHTIIN

Aseiden myynti romahti uuden aselain voimaantulon jälkeen

Miehet naisia Tunnin työllä syntyi useammin työttömiä yksi lause

Aseen ostolupien määrä on muutamassa vuodessa pudonnut roimasti, mikä näkyy suoraan aseiden myyntimäärissä.

– Lähestulkoon joka liikkeessä myynnit ovat pudonneet viidessä vuodessa 30–50 prosenttia, arvioi Asekauppiaiden liiton varapuheenjohtaja Timo Huikkala.

Aseluvan hankkiminen vaikeutui huomattavasti vuonna 2011 voimaan tulleen aselain takia.

Huikkalan mukaan suurin syy myynnin putoamiseen on aseluvan noussut hinta ja sen saamisen vaikeutuminen, vaikka myös talouden tilanne on voinut vaikuttaa myyntilukuihin.

Aseluvan saamisen vaikeus näkyy erityisesti uusien aseiden myynnissä. Monet harrastajat korjauttavat mieluummin vanhan aseensa, vaikka uuden hankkiminen tulisi edullisemmaksi. Jokaista asetta varten on hankittavat uusi lupa, joten uuden aseen hankinta ei enää houkuta harrastajia.

Asekauppiaana 30 vuotta toimineen Erkki Lähdeniemen mukaan aselaki on vaikuttanut eniten käsiaseiden myyntiin.

Niiden myynti on romahtanut jopa 70–80 prosenttia.

– Pienoispistoolista on tullut kouluampumisten takia kauhean syntinen vehje. Meillä tuo käsiasevitriini on tarpeellinen nykyisin lähinnä siksi, että siihen voi nojata, Lähdeniemi toteaa.

Hän suhtautuu epäilevästi suomalaisten asekauppojen tulevaisuuteen, mikäli aselakia ei laiteta uusiksi. Tampereella liikettään pitävä Lähdeniemi pärjää vielä, mutta uusi aselaki vaikeuttaa yrittäjän arkea. Paperitöitä täytyy siirtää viikonlopulle, ja päivät ovat pitkiä.

– Nykyisin täytyy tehdä enemmän saadakseen vähemmän kuin ennen, Lähdeniemi tiivistää.

Miehet jäävät naisia enemmän työttömiksi. Tilastokeskuksen mukaan miesten työttömyysaste oli syyskuussa 8,3 ja naisten 6,8 prosenttia.

– Samaan aikaan kun naisten työllisyys on noussut, miesten työllisyys on jatkanut rapautumistaan 1970-luvulta lähtien, sanoo SAK:n tasa-arvovastaava, erikoistutkija Tapio Bergholm.

Syyksi miesten työttömyyten Bergholm arvelee rakennemuutosta. Miesvaltaisilla aloilla ei ole työpaikkoja, toisin kuin hoivaja palvelualoilla. Bergholmin mukaan naiset myös kouluttautuvat miehiä paremmin.

Peruskoulun jälkeen työ- ja opiskelupaikkaa vaille jäävistä enemmistö on poikia. Miehet myös keskeyttävät koulutuksensa useammin. Bergholm luennoi nuorten miesten koulutusvajeesta Tampereen miespäivillä Sampolassa perjantaina 8. marraskuuta.

Tutkivan journalismin eteen on joskus tehtävä uhrauksia. Utain-viikkoa edeltävä lauantai-ilta kului tietokoneen ääressä kuunnellen korva tarkkana Cheekin uusinta albumia Kuka muu muka. Tavoitteena oli ottaa selvää, onko Cheekin ”aah”-maneeri noussut syystä sosiaalisen median puheenaiheeksi.

Kuuntelin levyn läpi biisi kerrallaan. Merkitsin paperille sekuntimäärän jokaisen ”aah”-lausahduksen kohdalla. Riemu oli suuri, kun urakan jälkeen huomasin, että ”aah” puuttuu vain kahdelta raidalta.

Taustatyö vie aikaa, mutta halutessaan juttuun mielenkiintoisia yksityiskohtia on nähtävä vaivaa.

Lyhyen jutun kirjoittaminen vaatii suhteessa paljon työtä pitkään verrattuna. Mitä pienempi tila, sitä tarkemmin on valittava sanansa.

Joonatan Hulkkonen

Riikka Pasanen

Heidi Huotilainen

4 ajassa kartalla luotain näkymä media elämykset huvit

Pisteillä rahoiksi

Koulutus Opiskelijat tarvitsevat opintopisteitä saadakseen opintotukea. Yliopistot taas saavat

osan rahoituksestaan opiskelijoiden suoritusten perusteella. Opintopisteiden edellyttämän työmäärän pieneneminen ei kuitenkaan ole kummankaan osapuolen etu.

Yliopistojen opintoajat ovat polkeneet paikallaan vuosikausia. Lainsäätäjät ovat pyrkineet vauhdittamaan opiskelijoita esimerkiksi rajaamalla opiskeluvuosia ja sitomalla opintotuen saamisen suoritettuihin opintopisteisiin.

Yhden opintopisteen tulee opetus- ja kulttuuriministeriön asetuksen mukaan vastata keskimäärin 26,7 tunnin työmäärää.

Viime vuosikymmenen puoliväliin asti käytettiin pisteiden sijaan opintoviikkoja, jotka vastasivat 40 tunnin työmäärää.

Vuonna 2005 käynnistyi uudistus, jossa vanhat opintoviikot muutettiin opinto­ pisteiksi. Yliopistot tekivät muutokset omilla kertoimillaan. Valtaosassa yliopistoista tutkintoihin tarvittava laskennallinen työmäärä laski hieman.

Sen sijaan Teknillisessä Korkeakoulussa, joka on nykyisin osa Aalto-yliopistoa, tutkintojen laskennallinen työmäärä kasvoi. Syy tähän oli se, että koulun tutkinnot olivat aiemmin hieman tavallisia yliopisto­

tutkintoja laajempia, ja opintoviikot muutettiin pisteiksi pienellä kertoimella.

Professori Mauri Airila Aalto-yliopistosta kertoo, että uudistuksella oli suoria vaikutuksia opiskelijoiden työmäärään.

– Oppiaineet toimivat uudistuksessa omilla tavoillaan. Joissakin kohdin uusiin kursseihin jätettiin liikaa sisältöä ja kuormittavuus kasvoi liikaa.

Myös Perttu Karjalainen Aalto-yliopiston ylioppilaskunnasta on kiinnittänyt huomiota työmäärän ja opintopisteiden epäsuhtaan.

– Esimerkiksi arkkitehtuurissa, jossa valmistumisajat ovat pisimpien joukossa, tavoiteajat eivät välttämättä kuvaa tutkinnon todellista laajuutta.

Karjalaisen mukaan kurssien sisällöt eivät ole kaikissa tapauksissa uudistuneet samaa tahtia niiden pisteytyksen kanssa. Sama professori on voinut opettaa tiettyä kurssia vuodesta toiseen ja saattaa edellyttää opiskelijoilta samaa osaamista muuttuneista tutkintovaatimuksista huolimatta.

Paljon opintopisteitä tienaavista opiskelijoista taas hyötyvät entistä enemmän yliopistot, joiden rahoitusmalli uusiutui tämän vuoden alussa.

Nyt yliopistot saavat 11 prosenttia koulutusrahoituksestaan niiden opiskelijoiden määrän perusteella, jotka saavat suoritettua lukuvuodessa vähintään 55 opintopistettä.

Asiaa opetus- ja kulttuuriministeriössä valmistelleen opetusneuvoksen Tomi­ ­H alosen mukaan uudistuksen yhdeksi vaaraksi nähtiin se, että yliopistot alkaisivat höllentää opintosuoritusten käytännön työvaatimuksia.

Halosen mielestä pelko opintopisteiden arvonalennuksesta on kuitenkin siinä mielessä turha, että yliopistot kilpailevat koulutuksessa nimenomaan laadulla. Laatu kärsii, jos opintojen käytännön työmäärät pienenevät.

Samanlaista rahanjakoperustetta valmistellaan parhaillaan myös ammattikorkeakouluille.

– Jonkinlaista opintopisteiden yhteismitallisuutta tässä tietysti edellytetään, ­Halonen toteaa.

Aalto-yliopistossa tekniikan alan uudistetut kandidaattiohjelmat käynnistyivät tänä syksynä. Yksi uudistuksen tavoitteista on juuri opintopistekertymien kasvattaminen.

Viime vuosina Aalto-yliopistossa yli 55 opintopistettä on lukuvuodessa suorittanut vain noin 22 prosenttia opiskelijoista. Määrä on Suomen yliopistoista alhaisin, mutta ei eroa suuresti esimerkiksi Helsingin tai Tampereen yliopistoista.

Uusissa ohjelmissa kurssien määrä on vähentynyt merkittävästi. Professori Airilan mukaan uudistus on myös purkanut joidenkin kurssien liiallista kuormittavuutta.

– Olemme tässä suhteessa paljon paremmassa tilanteessa kuin viisi vuotta sitten, hän sanoo.

Perttu Räisänen

Palkit kuvaavat vähintään 55 opintopistettä suorittaineiden opiskelijoiden osuutta yliopistoissa vuonna 2012.

Katkoviivat kertovat samasta osuudesta joidenkin koulutusalojen sisällä. Keskimäärin 55 pisteeseen ylsi 26,9 prosenttia yliopisto-opiskelijoista.

Kauppatieteellinen ala 31,0%

Humanistinen ala 23,7%

Aalto yliopisto

Lääketieteellinen ala 49,7%

21,9%

Helsingin yliopisto

25,4%

Tampereen yliopisto

26,0%

Oulun yliopisto

26,9%

Turun yliopisto

31,9%

Kuvataideakatemia

38,8% 50%

Luonnontieteellinen ala 20,8%

Teknillistieteellinen ala 21,5%

Kasvatustieteellinen ala 39,2%

Grafiikka: pekka selonen Lähde: opetushallinnon tilastopalvelu

ajassa kartalla luotain näkymä media elämykset huvit 5

krista kierikka

Hautausmaat hiljentyvät pyhäinpäivän jälkeen.

Kuolemasta saa puhua viimeiset hetket Ihmiselämä ei kestä ikuisesti. Viime vuonna Suomessa syntyneet pojat elävät

keskimäärin 78-vuotiaiksi ja tytöt heitä viisi vuotta pidempään.

Kukaan ei osaa varmasti sanoa, mitä tapahtuu, kun silmät sulkeutuvat viimeisen kerran. Siksi kuolema pelottaa.

Kuolemaa tutkinut terveystieteen tohtori Anna Liisa Aho kertoo, että Suomessa kuolema on tabu. Se nousee keskusteluun lähinnä traumaattisten ja väkivaltaisten tapahtumien, kuten kouluampumisten yh­ teydessä.

– Yksittäisten ihmisten kuolemasta kerrotaan vähän, lähinnä hautailmoituksissa.

Nekin ovat vähentyneet, Aho täsmentää.

Aho toimii Suomalaisen Kuoleman­ tutkimuksen Seuran sihteerinä. Seuran tavoite on edistää sekä kuolemaan liittyvää tutkimusta että koulutusta käytännön työhön. Se tuo esille kuolemaan liittyviä teemoja ja pyrkii ohjaamaan yhteiskunnallista keskustelua realistisempaan suuntaan.

Tampereella saattohoitoa antavassa Pirkanmaan Hoitokodissa suhtaudutaan kuolemaan hyvin eri tavoin kuin julkisessa keskustelussa. Johtaja Tiina Surakka korostaa, että kuolemaa pidetään luonnollisena osana elämää.

– Ihmistä ei ajatella kuolevana vuode­ potilaana, vaan elävänä, tuntevana ja kokevana henkilönä. Vaikka puhumme potilais-

ta, he ovat aktiivisia oman elämänsä toimijoita. Viimeistään täällä pyritään siihen, että ihminen voi elää niin kuin itse toivoo.

Potilas tulee saattohoitokotiin parantumattoman sairauden viimeisessä vaiheessa. Hoidon tavoite on lievittää niin fyysisiä kuin henkisiä kipuja sekä huolehtia siitä, että ihmisen viimeiset hetket ovat elämisen arvoisia. Toisille se tarkoittaa läheisten kanssa vietettyä aikaa, toisille taas aktiivista harrastamista.

Pillerin sijaan potilaiden oireita pyritään lievittämään ensisijaisesti ihmisen avulla. Saattohoitokodin sata vapaaehtois­ työntekijää ovat eräänlaisia virkeitä omaisia potilaille, joiden läheiset ovat uupuneita.

Vapaaehtoiset myös antavat omaisille toivoa siitä, että kuolemasta voi päästä yli.

– Kuolevan ihmisen hyvään hoitamiseen kuuluu se, että hänen rakkaitaan tuetaan, Surakka kertoo.

Saattohoito herättää yleensä ikäviä mielikuvia. Siksi saattohoitokoti yllättää positiivisesti sekä asukkaat että heidän omaisensa.

Avara, valoisa aula lukuisine maalauksineen muistuttaa enemmän taidegalleriaa kuin hoitolaitosta. Talvipuutarhassa on

vain eläviä kasveja, ja vesi solisee vuolaasti suihkulähteessä. Potilaat ja omaiset tulevat sinne nauttimaan lasiseinien läpi lämmittävästä auringosta. Kaikessa hiljaisuudessa virtaava vesi auttaa avaamaan kyynel­ kanavat.

Surakka korostaa, että saattohoidossa sallitaan kaikenlaiset tunteet. Kuolemasta keskusteleminen helpottaa ahdistusta ja antaa voimia elämiseen.

– Ihmisellä on oikeus olla kiukkuinen, ahdistunut tai masentunut, kun hän kokee, että elämä loppuu kesken. Kun näille tunteille antaa tilaa, usein alkaa myös nähdä pieniä valonpilkahduksia. Ei ole kipuja, ruoka maistuu, yöllä saa hyvin unta.

Kuolema koskettaa jokaista ihmistä. Se

ei ole vain kauhukuva, joka leviää median väkivalta­kuvastossa. Anna Liisa Ahon mielestä on tärkeää ymmärtää, että elämä päättyy aikanaan.

– Kuoleman tiedostaminen voi tuoda enemmän onnellisuutta elämään. Se opettaa elämään päivä kerrallaan sekä olemaan kiitollinen niistä hetkistä, jotka on saanut elää.

Katja Pajula

Mitä?

Kuolema Suomessa ○○Suomalaisia kuolee vuosittain noin 50 000. ○○Vuonna 2011 verenkiertoelinten sairaudet olivat yleisin kuolinsyy. Toiseksi eniten kuolemia aiheuttivat erilaiset kasvaimet. ○○Muistisairauksiin menehtyy yhä useampi. Alkoholin aiheuttamat kuolemat taas ovat vähentyneet. ○○Vain Suomessa vakituisesti asuvien ihmisten kuolinsyyt tilastoidaan.

Lähde: Tilastokeskuksen julkaisu Kuolemansyyt 2011

6 ajassa kartalla luotain näkymä media elämykset huvit

Tekijä muiden joukossa Kehitysvammaiset

Suomessa on noin 3 000 työkykyistä kehitysvammaista.

Palkkaa heistä saa alle 400.

Sotkuiselta varastolta näyttävän tilan seinillä on juomapakkauksista revittyjä kuvia. Lattian täyttävät harmaille lavoille asetellut eriväriset pullot ja tölkit. Tyhjät odottavat lajittelua ja hävittämistä. Täydet ovat matkalla hyllytettäviksi. Seinän vierellä on valtava harmaa kone, joka on täynnä erilaisia nappuloita ja lokeroita. Ollaan Markku Mähösen, 33, työpaikalla Ylöjärven S-marketin pullohuoneessa.

Mähönen on yksi niistä kehitysvammaisista, jotka ovat tuetussa työssä. Se tarkoittaa, että hänellä on työsopimus, työsopimuslaissa määritellyt oikeudet ja säännöllinen palkka. Muista työntekijöistä Mähösen erottaa se, että häntä avustaa työasioissa kunnan palkkaama työvalmentaja Riikka Lindqvist. Palkkatyöhön on vaikea päästä.

– Työntekijöiltä vaaditaan paljon. Pitäisi osata kaikki. Työnantajat eivät aina näe mahdollisuudeksi ihmisiä, joilla on rajoitteita, Lindqvist sanoo.

Mähönen painelee tottuneesti pullokoneen nappuloita ja availee lokeroita, joihin kone on lajitellut pullot ja tölkit.

– Ulkopuoliselle tämä on ihan outo maailma. Kaksi päivää katselin koneen käyttöä sivusta, ja sitten olin sinut sen kanssa, hän sanoo huolettomasti.

Tavallisena työpäivänä Mähönen pesee pullokoneet, huolehtii pullohuoneen siisteydestä, hyllyttää tuotteita ja tekee kauppaan kertyneestä pakkausmuovista kierrätysmuovipaaleja. Mikään tehtävä ei tunnu vaikealta.

– Hommaa piisaa, mutta se on kaikki mukavaa. Jos en itse pysty ratkaisemaan jotain ongelmaa, kysyn kaverilta apua.

Kun Mähönen on työvuorossa, pullohuone on hänen vastuullaan.

”

Todellisuudessa avotyö ei johda mihinkään.

Mari Hakola, työelämäasiantuntija

Kehitysvammaisten pääasiallinen toimeentulo on työkyvyttömyyseläke. Moni viettää päivänsä toimintakeskuksissa tai avotyössä oikeilla työpaikoilla. Avotyö on työnantajalle käytännössä ilmaista työvoimaa, koska se on sosiaalihuollon tarjoama palvelu eikä työsuhde. Pyrkimyksenä on kehittää työmarkkinoilla tarvittavia taitoja ja päästä lopulta palkkatyöhön.

– Todellisuudessa avotyö ei johda mihinkään, toteaa työelämäasiantuntija Mari Hakola Kehitysvammaisten Tukiliitosta.

Hänestä ongelma on työvalmentajien puute. Tämänhetkisen lainsäädännön mukaan työvalmennuspalveluiden järjestämi-

Pullojen lajittelu lavoille on yksi Markku Mähösen työtehtävistä.

nen kuuluu kunnalle. Silti niitä tarjotaan lähinnä isoissa kunnissa. Asiaa pohditaan nyt ministeriötasolla, ja epäselvyyksien vuoksi työvalmentajia on vähän. Kunnille olisi hyödyllistä, jos kehitysvammaiset siirtyisivät sosiaalihuollon asiakkaista työssäkäyviksi veronmaksajiksi.

Työkaveri moikkaa Mähöstä, joka avaa näppärästi oven työntekijöiden kahvihuoneeseen. Mustan työtakin alla on S-marketin paita, jossa on kiinni vihreä nimikyltti. Mähönen ottaa kahvikupin telineestä ja istuu pöydän ääreen. Huoneen täyttää puheensorina.

– Työporukka täällä on äärimmäisen rento, hän sanoo.

Mähösellä asiat ovat sujuneet ihanteellisesti. Hän tuli S-marketille vuonna 2007 puolen vuoden palkattomaan harjoitteluun,

jonka jälkeen kirjoitettiin määräaikainen työsopimus. Nyt sopimus on vakituinen.

Tällaiseen järjestelyyn myös kehitysvammajärjestöt pyrkivät. Avotyötoiminnan pitäisi olla vain määräaikainen sosiaalihuollon tarjoama harjoittelu, jonka jälkeen työnantaja palkkaa työntekijän tavalliseen työsuhteeseen. Lindqvistin mukaan pitkien avotyösuhteiden muuttaminen palkkatyöksi on vaikeaa. Se vaatii enemmän työvalmentajia kuin tällä hetkellä on käytössä.

Mähösen esimiehen, marketpäällikkö Jukka Suoniemen mielestä työnantajan asenne ratkaisee, palkataanko kehitysvammaista työntekijää.

– Työnantajalta vaaditaan enemmän vaivaa. Perehdytys vie aikaa ja työn sujumista täytyy seurata tarkemmin, hän sanoo.

Myös taloudellinen tilanne vaikuttaa.

– Täytyy olla olemassa työn tarve, jonka perusteella työhön etsitään sopiva tekijä.

Suoniemen kokemukset ovat olleet hyviä.

Motivaationsa lisäksi Mähönen tuo työpaikalle muutakin.

– Markun täällä olo pehmentää työympäristöä. Nähdään, että ihmisiä on erilaisia, Suoniemi sanoo.

Tulevaisuus on Mähöselle avoin. Nyt hän työskentelee kahtena päivänä viikossa S-marketilla ja kahtena päivänä avotyössä ravitallilla. Vaihtelua löytyy, ja molemmat työt ovat Mähöselle mielekkäitä. Yksi asia kuitenkin on varma: – Mielummin olen palkkatyössä kuin touhuan toimintakeskuksessa. Siellä on niin meluisaakin.

Kaisa Uusitalo

ajassa kartalla luotain näkymä media elämykset huvit 7

Kaisa Uusitalo

Kolme, kaksi, yksi... olet opiskelutilassa HYPNOOSI Kärsitkö opiskeluvaikeuksista?

Apua ongelmiin voi hakea suggestio­ valmentajan pakeilta.

Krista Kierikka

Kun opiskelu muuttuu painajaiseksi, avun voi löytää hypnoosista.

Abivuonna Paulaa pelotti. Hikikarpalot nousivat iholle jo pelkästä ajatuksestakin edessä häämöttävistä ruotsin ylioppilaskokeista. Matematiikan tenttikään ei tulisi menemään kunnialla läpi. Valkolakki häilyi mielessä ainoastaan saavuttamattomana unikuvana.

Paulan tilanne lienee monelle tuttu. Harva kuitenkaan hakee opiskeluvaikeuksiinsa ammattiapua – etenkään viihdemaailmasta tutuksi tulleesta hypnoosista.

Silmien edessä viuhuvat taskukellot tai

Mitä?

Kehitysvammaisten työllisyys ○○Kehitysvammaiset voivat työskennellä toimintakeskuksissa, avotyössä tai tuetussa työssä. ○○Toimintakeskuksissa tehtävä työ voi olla aktivoivaa toimintaa, kuten puutöitä, tai pieniä työtehtäviä, kuten tavaroiden pussittamista. ○○Avotyötä tehdään oikealla työpaikalla, mutta työntekijä ei ole työsuhteessa vaan sosiaalihuollon asiakas. ○○Työosuusraha on kunnan maksama korvaus toimintakeskustai avotyöstä. Se on verotonta ja 0–12 euroa päivässä. ○○Tuettu työ on tavallista palkkatyötä oikealla työpaikalla.

Noora Karman tempaukset ovat kuitenkin hypnoosin terapia- ja valmennuskäytöstä kaukana. Tämän tietää myös Tampereella vastaanottoaan pitävä suggestiovalmentaja Matti Niiranen. Hän tarjoaa suggestiomenetelmän keinoin apua paitsi tupakasta vieroittautumiseen ja pelkojen selättämiseen, myös opiskeluvaikeuksiin.

– Opiskelija on usein turhan vaatimaton omista kyvyistään. Syvässä rentouden tilassa onnistumisen tunteita pystytään kuitenkin siirtämään opiskelumielikuvaan.

Tällöin mieli saa kenties ensimmäistä kertaa käsityksen siitä, millaista on olla innokas, osaava oppija, valottaa Niiranen.

Paulakin uskaltautui hakemaan

apua ongelmiinsa.

Ensimmäistä kertaa suggestiovalmentajan vastaanotolle astuessa olivat edessä pehmeä, rentoutumiseen sopiva tuoli ja rauhallinen miesääni. Taustalla soi hiljainen musiikki. Ennen hypnoosiin vaivuttamista kartoitettiin varsinainen tulosyy, uni- ja ravitsemustilanne sekä lopullinen tavoite.

– Usein opiskelujen esteenä on erilaisia pelkotiloja. Kapuloina rattaissa voivat hiertää menneisyyden kokemukset, kuten vaik-

kapa yläasteella pieleen mennyt esitelmä, Niiranen toteaa.

Pelkotiloja ei poisteta noin vain hätistelemällä, vaan lisäämällä varmuutta ja itseluottamusta.

Niirasen mukaan opiskelua pidetään usein turhan vakavamielisenä. Sen sijaan oppimista tulisi lähestyä iloa tuottavana kokemuksena siinä missä mieluisia harrastuksiakin.

Kolmen tapaamiskerran jälkeen Paulan pelko ja vastenmielisyys vaihtuivat kiinnostukseksi ja päättäväisyydeksi. Ja kun kauan pelätyt koetulokset tulivat, tyttö saattoi huokaista helpotuksesta: läpi meni.

Paulan pelot oli voitettu.

Riikka Pasanen

Jutussa esiintyvän Paulan nimi on muutettu.

Mikä?

Hypnoosi ja suggestio ○○Hypnoosi on mielihyvää tuottava ja stressiä laukaiseva mielentila, joka voidaan aikaansaada erilaisilla menetelmillä. Hypnoosi ei ole tiedottomuutta tai tahdottomuutta. ○○Suggestio on ehdotus tai väite, jollaisia koko arkinen elämä on täynnä. Ne vaikuttavat henkilön uskomuksiin itsestään ja elinpiiristään. Hypnoosissa kyky vastaanottaa suggestioita lisääntyy. ○○Hypnoosin ja suggestion avulla pyritään opettamaan asiakasta ohjaamaan itse itseään kohti tavoitteitaan hypnoosin ja suggestion avulla.

8 ajassa kartalla luotain n채kym채 media el채mykset huvit

ajassa kartalla luotain näkymä media elämykset huvit 9

Tähtäimen takana Urheilu Kevin Zhuang, 8, on nuoresta iästään huolimatta oikea ampujaässä. Jokainen

laukaus löysi tiensä peukalonpään kokoiseen kasaan keskelle taulua. Hän on yksi niistä urheilijoista, joiden harrastusta tiukentunut lainsäädäntö hankaloittaa.

Petri Kangas, kuvat Nikke Kinnunen, teksti

10 ajassa kartalla luotain näkymä media elämykset huvit

Noora Peltonen (keskellä) ja Emma Heikkilä kuuntelevat Urpo ”Upa” Karikon neuvoja. Emma lähti kokeilemaan ampumista ystävänsä Nooran houkuttelemana.

Osmonkallion väestönsuoja muistuttaa suurta luolaa.

Sen kivisiltä seiniltä kimpoilee aseiden laukausten ääni ympäri avaraa tilaa. Kädessäni on revolveri, johon on ladattu viisi patruunaa.

Odotan ammunnanjohtajan huutoa.

– Huomio!

Taulut kääntyvät. Viritän vapaalla kädelläni aseen ja nostan sen ampuma-asentoon. Taulut näyttävät pieniltä. En varmasti osu näin kaukaa. Puristava laukaus saa aseen paukahtamaan ja potkaisemaan hieman. Tehokas ilmastointi imee ruutikaasut jonnekin koleaan syysilmaan ennenkuin niiden haju ehtii sieraimiini. Seuraava laukaus on rennompi ja pian ase on tyhjä. Hylsyt ulos ja tauluille.

Osumia tarkastellessa tunnelma on vapautunut ja keveä. En tiedä, miksi odotin jotain vakavampaa. Samanlaista mukavaa ilmapiiriä voi odottaa miltä tahansa harrastustoiminnalta. Aseiden läsnäolo ei muuta sitä tosiasiaa, että kyse on ennen kaikkea urheilusta.

22-kaliiperinen pienoispistooli käy useimpiin ampumaurheilun muotoihin.

Nauha piipussa kertoo ammunnan johtajalle aseen olevan varmasti tyhjä.

tiukentuneet aselait ovat viime aikoina kuitenkin vaikeuttaneet harrastusta.

– Eniten ne potkivat nilkoille aktiivisia vasta-alkajia, sanoo Pohjois-Hämeen Ampujat ry:n puheenjohtaja Lars-Christian Schauman.

Ampumaseurat tarjoavat toki jäsenilleen laina-aseita, mutta kahden vuoden aktiiviharrastus ja byrokraattiset lupahakemukset ennen oman aseen saamista eivät välttämättä rohkaise uuteen harrastukseen.

Aloittavien määrä ei kuitenkaan ole merkittävästi laskenut.

Pohjois-­Hämeen Ampujat järjestää ampumakouluja, ja Schauman arvioi uusia harrastajia tulevan viitisenkymmentä vuodessa. Se on enemmän kuin harrastuksen lopettavien määrä.

Jouko Kallio tarkastaa osumaa. Reikään painettava työkalu varmistaa osuman napakympiksi.

ajassa kartalla luotain näkymä media elämykset huvit 11

Santeri Harjula, 13, katsoo keskittyneesti tähtäimen läpi. Onnistunut osuma palkitsee ampujan hyvällä mielellä.

Ammunta on laji, jossa oman kehityksensä näkee hyvin selvästi. Se vaatii keskittymistä ja tulosten parantumista on mukava seurata. Omassa taulussani on reikä napakympin kohdalla. Hymynkare karkaa väkisin kasvoille.

Harrastuksen aloittaminen ei katso ikää eikä sukupuolta. Huomaan sen hyvin, kun saavun Tampereen Peltokadulla sijaitsevalle ilma-aseradalle. Ampumakoulun harjoitukset ovat juuri alkamassa. Joukossa on sekä miehiä että naisia, nuoria ja vanhoja. Seuran vanhimmat ovat jossain 80 vuoden kieppeillä, nuorin vasta kahdeksanvuotias. Harrastaminen on myös nuorille varsin edullista.

Ratamaksut ja seuran jäsenyys ovat vain murto-osan esimerkiksi jääkiekon lisenssimaksuista. Alle sadan euron sijoituksella jäsenet pääsevät ampumaan koko vuoden.

Mediassa aseita käsitellään lähes poikkeuksetta väkivallan välineinä. Siksi ampuminen saattaa arveluttaa. Ampumakoulua vetävä Jukka Petäjistö sanoo, ettei siitä ole missään nimessä kyse.

– Urheiluammuntakisoissa on kiellettyä käyttää maasto­ kuvioituja vaatteita. Säännöllä halutaan tehdä pesäero kaikenlaiseen sotilaalliseen toimintaan. Kyseessä on urheilu, miettikää vaikka ampumahiihtoa.

Kun katselen toimintaa ympärilläni, huomaan Petäjistön olevan oikeassa. Vanhat konkarit opastavat nuorempia ja iloiset ilmeet kertovat onnistumisesta. Lataan ilmakivääriini luodin ja hengitän rauhallisesti. Laukaus napsahtaa tauluun. Kun tarkistan osuman, hymyilen minäkin.

Matka ampumapaikalta taululle on 25 metriä.

Musta alue taulussa on näkökentässä pullonkorkin kokoinen.

12 ajassa kartalla luotain näkymä media elämykset huvit

Vahingossa brändätty Toimittaja Emilia Kukkala lopetti lokakuun

alussa suuren suosion saavuttaneen bloginsa pitämisen. Hän ei ole käyttänyt blogia tarkoituksella itsensä markkinoimiseen toimittajana, vaikka onkin leimautunut sen takia.

Pantterin puremia -blogin tekstien perusteella mieleen nousee helposti kuva kiukkuisesta vasemmistokohkaajasta. Kukkalan blogin provosoivan ja ajoittain jopa vihaisen paatoksen takaa paljastuu kuitenkin Brewdog Punk IPA -oluttuopin ääressä rauhallinen, sanojaan tarkkaan harkitseva ajattelija.

Kukkala on suureen suosioon nousseen bloginsa takia leimautunut joissain yhteyksissä pelkästään bloggaajaksi, vaikka hän on ammatiltaan toimittaja. Blogia hän on kirjoittanut yksityishenkilönä ja pyrkinyt pitämään sen erillään toimittajan töistä, vaikka on myös kirjoittanut kolumneja samoista aiheista kuin on blogissaan käsitellyt.

– Onhan se vähän huvittavaa, että monet ovat kuvitelleet minut pelkäksi bloggaajaksi. Olen kuitenkin tehnyt paljon toimittajan töitä ja valmistunut siihen ammattiin.

Myönnän, että se on joskus vähän nyppinyt.

Toimittajien esilletulo juttujen takaa ja itsensä mainostaminen on tullut yhä yleisemmäksi. Kukkala ymmärtää itsensä markkinoimisen hyödyt, mutta ei silti pidä ilmiöstä.

– Minusta on harmi, että toimittajan ammatissa pitää nykyään markkinoida itseään.

Mielestäni toimittajan pitäisi kuitenkin olla siellä taka-alalla.

Kukkala myöntää silti, että blogista on ollut hänen uralleen hyötyä. Sen tuoma julkisuus on poikinut hänelle joitakin yksittäisiä työkeikkoja ja koulutustilaisuuksia. Toimittajana hän olisi silti samassa tilanteessa ilman blogiakin. Toimittajan työkokemusta ja

kontakteja hänellä oli jo ennen kuin blogista tuli iso juttu.

Kukkalan blogi on myös sulkenut häneltä ovia. Häntä se ei häiritse. Ennemminkin Kukkala on tyytyväinen, että hän pääsee kirjoittamaan sellaisia juttuja kuin haluaa.

Kukkalalla ei ole toimittajana mitään selkeää brändiä, vaikka häntä onkin leimattu blogin takia tietynlaiseksi. Brändäytyminen voi olla toimittajalle myös rasite.

– Voi olla aika rankkaakin, kun jutut ja tehty työ henkilöityvät ja alkaa tulla palautetta lukijoilta. Kannattaa miettiä, mihin on valmis ja missä määrin on valmis itse myymään yksityisyyttään itsensä brändäämiseksi. Itse olen vetänyt aika tiukan rajan, etten kerro yksityiselämästäni, Kukkala toteaa.

Mutta eihän brändääminen tarkoita yksityisyytensä myymistä.

– Ei välttämättä tarkoitakaan, mutta koen, että siitä olisi ollut hyötyä. Jos henkilö kiinnostaa, niin kyllähän ihmisiä kiinnostavat hänen henkilökohtaisetkin tekemisensä.

Henkilökohtaisia tekemisiä markkinoimalla voi saada jutuille lisää lukijoita kiinnostavan persoonan ansiosta, mutta kirjoittajan ei pitäisi journalismissa olla pääasia, vaan hyvän tekstin ja kiinnostavan aiheen.

Osittain siksi Kukkala päätyikin lopettamaan bloginsa pitämisen.

– Ajan myötä blogi henkilöityi liikaa ja siitä tuli velvoite, vaikka aloitin sen kirjoittamisen huvin vuoksi. Aika aikaansa kutakin, ja nyt on aikaa tehdä muita juttuja.

Kuka?

Emilia Kukkala ○○Yhteiskuntatieteiden maisteri, pääaineena tiedotusoppi. ○○Vapaa toimittaja, joka kirjoittaa muun muassa Kansan Uutisiin ja ay-lehtiin. ○○Kirjoitti Pantterin puremia -blogia kuusi vuotta. Blogi käsitteli esimerkiksi toimeentuloa, köyhyyttä, rasismia ja syrjintää.

Teksti ja kuva: Joonatan Hulkkonen

⋆⋆Katukriitikot

Tämän hetken seuratuin tietovuotaja Edward Snowden paljasti, että myös tavalliset ihmiset saattavat joutua vakoilun kohteeksi verkossa. Utain selvitti, mitä tavalliset kansalaiset ajattelevat.

Huolestuttaako verkkourkinta?

Silja Annila

Silja Annila

Minna Jousranta

Itseäni ei huolestuta, mutta työpaikallani olen törmännyt huoliin netin turvallisuudesta. Työskentelen matkatoimistossa, ja asiakkaani ovat pohtineet esimerkiksi, onko turvallista lähettää syntymäaikoja tai muita henkilökohtaisia tietoja sähköpostilla.

Antti Granlund

Minua ei suoranaisesti huolestuta, vaikka tiedän, että käytännössä verkkourkinta on mahdollista. Jaan verkossa paljon juttuja, ja moneen kertaan. En kuitenkaan julkaise esimerkiksi tietoja perheestäni tai puhelinnumeroani, joten en ole huolissani.

Katariina Vainonen

En ole tarkemmin ajatellut asiaa. Työskentelen radioalalla, joten internetissä tulee jaettua kaikenlaista. Mielestäni minulla ei kuitenkaan ole verkossa sellaisia tietoja, joita pelkäisin urkittavan.

ajassa kartalla luotain näkymä media elämykset huvit 13

⋆⋆Mitä ihmettä?

Kaverina kirahvi

MilKa Valtanen

Mediapeliä

Facebookin profiilikuviksi on alkanut ilmestyä henkilökuvien sijaan kuvia kirahveista.

Sosiaalisessa mediassa törmää ajoittain kummallisiin ilmiöihin. Viime päivinä useat Facebookin profiilikuvat ovat muuttuneet kuviksi kirahveista. Yksittäinen eläin profiilikuvana ei vielä ihmetytä, mutta kirahvikuvien ilmestyminen moneen profiiliin herättää huomiota.

Kuville löytyy selitys. Jos vastaa kaverilta saamaansa arvoituksen sisältävään viestiin väärin, on viestin mukaan velvollinen muuttamaan profiilikuvansa kirahviksi.

Heidi Huotilainen

heidi.huotilainen@uta.fi

Kaupallisessa mediassa eletään taloudellisesti vaikeita aikoja.

Pääministerikin on huolissaan, mutta median on katsottava tulevaisuuteen.

Arvoitus menee näin: ”Kello on kolme aamuyöllä. Heräät ovikellon ääneen. Vanhempasi ovat tulleet yllättäen vierailulle, ja he haluavat aamiaista. Sinulla on mansikkahilloa, hunajaa, viiniä, leipää ja juustoa.

Minkä avaat ensimmäisenä?”

Oikea vastaus ei ole ovi, kuten moni kirahvikuvien yleistymisestä päätellen on vastannut. Avaa silmäsi, tai ole kirahvi.

Heidi Huotilainen

⋆⋆Miksi näin?

Onko muoto sisältöä tärkeämpää, Ruger Hauer?

Suomalaisen rap-yhtyeen Ruger Hauerin uudesta musiikkivideosta ovat rap-musiikille tyypilliset kliseet kaukana. Vähäpukeisia naisia ei Jenkem-kappaleen videolla tanssi. Kriitikot ovat mediasta riippumatta ylistäneet yhtyeen uutta Ukraina-albumia, joka maalaa synkeän kuvan nyky-yhteiskunnan tulevaisuudesta.

Jenkem on urbaaniksi legendaksikin väitetty päihde, joka syntyy ulosteiden kaasuuntuessa. Aiheeseen liittyvää ma­ teriaalia ei videolta puutu. Ruger Hauerin Pyhimys, tarvitseeko kantaaottavuutta tukea näin huomiota herättävällä vi­ deolla?

– Video ei ollut kovin suunniteltu. Olimme keikalla takahuoneessa ja kuvasimme rap-osuudet. Järkyttävät kuvat leikattiin päälle myöhemmin. Itse en pidä videota niin kauhistuttavana, vaan kuvissa on symbolisuutta. Video on taiteellinen.

Eikö teitä muiden Ruger Hauer -jäsenten, Paperi T:n ja Tommishockin, kanssa huo­ lestuta, että laulun sanoma jää ulkomuo­ don varjoon?

– Nykyään sanoma jää aina varjoon. Mielestäni video karsii pois popimmat kuuntelijat, ja se on vain hyvä. Kuuntelijamme ymmärtävät Jenkemin koko levyn kontekstis-

sa. Jenkem kertoo symbolisesti nykyisestä maailmantilasta. Jossakin saatetaan käyttää päihteenä jopa näinkin hirveää ainetta. Eikä suosio ole koskaan ollut meille mikään mittari. Arvo on teoksessa itsessään.

Tarvitsevatko ihmiset Ruger Hauerin mielestä äärimmäisiä keinoja aktivoitu­ akseen tai viihtyäkseen?

– Ehdottomasti eivät. Tässä ei ollut kyse siitä, vaan nykytilan ylikorostamisesta. Kärjistäminen on aina riski, mutta videolla se kannatti. Olemme kaikki tyytyväisiä lopputulokseen.

Jenkem, totta vai tarua?

– Itse en ole koskaan epäillyt sen todenperäisyyttä. Tuttavani on kertonut nähneensä, kuinka sitä käytetään Sambian slummeissa.

Silja Annila

⋆⋆Gradu paketissa

Kukkala Emilia, ”Sellanen rähee”. Nuoren rakennustyöläisen identiteetin rakentuminen Raksanuoret-lehdessä.

Tampereen yliopisto, Viestinnän, median ja teatterin yksikkö, 2013.

Suomeen mahtuu rikkaita ja köyhiä, mutta kerran vuodessa keskustelu tuloista yltyy todella kiivaaksi. Verotietoja ei enää ihmetellä vain lehtien palstoilla, vaan myös verkossa. ”Kateellisten kyylien yhteiskunta tämä Suomi, kun joka vuosi pitää verotiedoilla mediassa mässäillä.”

Kyyläys kansanhuvina, yle.fi ”Ketuttaa kun kaiken maailman missit ja turhat julkkiksetkin tienaa enemmän kuin tällainen korkeasti koulutettu insinööri.” naapi, iltasanomat.fi ”On ehdottoman tärkeää, että verotiedot ovat julkisia. Sairaanhoitaja, palomies, kaupan kassa, taksikuski, siivooja ja muut voivat verrata niiden avulla omia tulojaan ja miettiä sitten työtään ja sen arvostusta.”

Eläköön avoimuus, yle.fi ”Tuksulle kansalaiskeräys ja HETI.” Fakta, iltasanomat.fi ”Onneksi nimi ei näy täällä listalla. Kaikki on taskussa verokarhun kynsien tavoittamattomissa. Repikää siitä, hynää riittää...” tuntematon, kainuunsanomat.fi Silja Annila

⋆ ⋆Lämpenee

Tällä palstalla puristetaan kiinnostava opinnäyte 300 merkkiin.

Kukkalan mukaan Raksanuoret on tyypillinen järjestölehti.

Lehdessä esitetyt sisällöt ja tavat kuvata yhteisöä piirtävät yhtenäisen identiteetin lukijakunnalle. Sisällönanalyysissä selviää, että nuoren rakennusliittolaisen identiteetti muotoutuu muun muassa tunnollisuudesta ja käsityöläisasenteesta.

Silja Annila

Tiedätkö, mitä räppäri Cheek sanoi, kun aloitti biisin? Vastauksen kertoo Cheekin äänellä varustettu sound board.

Viime aikoina kovassa nosteessa olleen Cheekin ”aah”-maneeri on päätynyt netti-ilmiöksi. Sound boardia klikkailemalla äänen saa kuulla yhä uudelleen. Artistin uudella albumilla huudahdus kuuluu kaikissa kappaleissa vähintään kerran kahta raitaa lukuun ottamatta.

Sivun takana on Venuu-nimisen yrityksen mainoskikka. Yleisö on jakanut sivua somessa: sillä on yli 33 000 Facebook-tykkäystä.

Maneerille naureskelu huvittaa itse artistiakin. Cheek jakoi kuvapalvelu Instagramissa kuvakaappauksen kuvatekstillä ”Tää on kova”, ja lopussa oli aihetunniste ”aah”.

Cheek sound board osoitteessa cheek.venuu.fi Heidi Huotilainen

Lokakuun viimeinen päivä nousi kirkkaana, mutta iltaa kohden taivaalle alkoi kertyä pilviä. Sanoma kertoi aloittavansa yt-neuvottelut Helsingin Sanomien toimituksessa.

Muutama päivä aiemmin pääministeri Jyrki Katainen ilmaisi huolensa kaupallisen median tilasta. Kataisen mielestä vaikea taloustilanne riskeeraa sivistysvaltion olemassaolon, koska media ei kykene enää tarjoamaan kansalaisille yhtä paljon uutisia kuin ennen.

Paljon puhutaan myös median murroksesta. Perinteiset sanomalehdet kamppailevat laskevan levikkikierteen kanssa, mutta samaan aikaan ihmiset kuluttavat mediaa entistä enemmän.

Vuonna 2012 median seuraamiseen käytettiin yli 8,5 tuntia päivässä. Kataisen huoli sivistysvaltiosta vaikuttaa hieman liioitellulta ottaen huomioon, että pelkästään internetiä käytettiin yli kaksi tuntia päivässä. Sosiaalisessa mediassa on vaikeaa välttyä eri lähteistä linkitetyiltä uutisilta. Puolet suomalaisista on rekisteröitynyt johonkin yhteisöpalveluun, ja heistä suurin osa käyttää palvelua ainakin viikoittain. Uudet mediamuodot valtaavat alaa.

Mediaa voi verrata sekametsään.

Syksyn tullen puista putoaa lehtiä, jotka ajan kuluessa maatuvat ja muuttuvat mullaksi. Ravinteita vapautuu kiertoon. Keväällä metsä herää taas eloon, talvehtineista puunrungoista alkaa versoa uusia lehtiä ja mullasta uusia kasveja.

Yksittäisille toimittajille irtisanomisuutiset ovat tietenkin ikäviä, mutta median kehitykselle niistä voi olla hyötyä. Vaikka kaupallisia printtilehtiä kuihtuu, jäljelle jää kuitenkin jotain, jonka pohjalta irtisanotut toimittajat voivat lähteä kehittelemään tulevaisuuden mediaa. Toisaalta eloon jääneet lehdet saavat vihjeitä omaan toimintaansa siitä, mitkä ovat olleet ratkaisevia tekijöitä toisten lehtien kuihtumisessa.

Havupuu on ikivihreä, ja se kestää läpi talven viimojen ja pakkasten. Suomalaisen median havupuu on Yleisradio, joka kuitenkin tarvitsee rinnalleen myös kaupallista mediaa. Eihän ekosysteemikään toimi yhden lajin varassa.

Journalismilla on vankka historia, josta on otettu oppia. Kun jotain vanhaa on kuollut, tilalle on syntynyt uutta.

Kaikki vanhasta mediasta ei kuitenkaan ole kadonnut, vaan parhaat ja toimivimmat mediamuodot ovat pitäneet pintansa maailman myllerryksessä.

Luonnontieteissä tätä kutsutaan evoluutioksi ja taloustieteessä markkinataloudeksi. Mediassa se tarkoittaa, että on pysyttävä ajan hermolla.

14 ajassa kartalla luotain näkymä media elämykset huvit

Elämäntyönä vartalo URHEILU Suomessa

Petri Kangas

fitness-harrastus on kansan suosiossa.

Saara Saunamäen fitness-elämäntapa alkoi jo viisi vuotta sitten.

Kello soi aamulla seitsemän aikaan, dieetillä jopa ennen kuutta. Saara Saunamäelle, 23, aikainen aamu on itsestäänselvyys.

Aamulenkki herättää elimistön uuteen päivään. Vaikka fitnessiä kutsutaan harrastukseksi, pyörii kilpaurheilijan arjessa kaikki lajin ympärillä.

Saunamäki kilpailee bikini fitness -sarjassa. Body fitness on tulevaisuudessa mahdollinen lajivaihtoehto, mutta sen pariin Saunamäellä ei ole kiire. Oman kehon muokkaaminen vie aikaa, ja fitnessissä kisaa jopa nelikymppisiä naisia, jotka ovat ehtineet kasvattaa lihaksia vuosia.

– Olen aina halunnut olla iso. Lahden SMkilpailuissa toivottiin pienempiä lihaksia.

Lisäksi oma rasvaprosenttini oli kuusi, mikä oli bikini fitness -kilpailuun liian alhainen.

Fitness-urheilija ja valmentaja Minna Pajulahti epäilee bikini fitnessin vaikuttaneen koko lajin suosion kasvuun.

– Tällä hetkellä on mediaseksikästä sanoa, että on bikinikilpailija.

Pajulahti kertoo bikinin eroavan suuresti muista fitnessin alalajeista, koska hänen mukaansa se on lähempänä yleistä kauneusihannetta. Pajulahti ei pidä lajia muuta kilpaurheilua epäterveellisempänä: – Bikinissä syödään tasaisesti, ja kaloreita tulee dieetilläkin. Lisäksi urheilijoilla on laaja tietämys ruokavaliosta.

Tarkka ruokavalio kuuluu myös Saara Saunamäen elämään. Koulun ruokatunnilla hän juoksee kotiin valmistamaan omat ateriansa. Päivässä on juotava neljä litraa vettä.

Vesipullo ja omat eväät kulkevat aina mukana. Säännöllinen ruokailu on välttämätöntä päivittäisen treenaamisen kannalta. Saunamäki kertoo, että viihteellä käyminen on vähentynyt ja alkoholi jäänyt kokonaan pois.

– Viime vuonna kävin toisinaan juhlimassa. Minulla oli tapana syödä välipalarahka aina kahdelta. Kerran portsari tuli kysymään, miksi en ole syönyt rahkaa, vaikka kello on jo yli kahden. Hän oli seurannut minua valvontakamerasta.

Ida Kannisto

MIKÄ?

Fitness ○○Fitness-urheilussa arvioidaan urheilijoiden fyysistä ulkomuotoa ja ominaisuuksia. Joihinkin sarjoihin kuuluu myös liikunnallinen osuus. ○○Fitnessiin kuuluu useita alalajeja ja kilpailuluokkia, joissa on erilaiset vaatimukset. Suomessa naiset voivat kilpailla esimerkiksi bikini fitnessissä, body fitnessissä ja kehonrakennuksessa. ○○Bikini fitnessissä kilpailijoilla ei saa olla lihaserottuvuutta, ja arvostelussa huomioidaan myös esimerkiksi kasvojen ulkonäköä.

– En ole laumaeläin, vaan yksinäinen susi. Tykkään treenata yksin. Välillä valmentajan apu on tarpeen, koska itsekseen ei pysty ylittämään rajojaan.

Ravintoterapeutti ei ylistä muotilajia Ravintoterapeutti Merja Kiviranta ei suosittele fitnessiä elämäntapana. Kiviranta kritisoi etenkin lajiin kuuluvaa dieettiä. Ennen kilpailuja energiansaantia lasketaan parhaan kisakunnon saamiseksi. Kun hiilihydraatteja vähennetään eikä rasvaa juuri saa, ihminen ei voi saada kaikkia tarvitse­ miaan ravintoaineita ruoasta.

– En näe pointtia siinä, miksi ihmisen

pitäisi olla niin rasvaton. Naisen rasvaprosentin pitäisi olla vähintään 15, jotta keho toimisi normaalisti. Esimerkiksi hormonitoiminta kärsii alhaisemmasta rasvan määrästä. Kuukautiset voivat jäädä pois.

Kiviniemi tunnistaa yhteyden myös fitnessin ja syömishäiriöiden välillä.

Laji muuttaa harrastajansa ajattelumallia. Etenkin jos urheilija on altis

syömis­h äiriölle, sairastumisen riski voi olla suuri.

– Toisaalta pahimmillaan painontarkkailu voi johtaa ahmimishäiriöön.

Kiviniemi kuitenkin näkee lajissa hyviäkin piirteitä. Esimerkiksi runsas liikunta ja ruokailun säännöllisyys sopivat jokaisen elämäntapaan.

Ida Kannisto

ajassa kartalla luotain näkymä media elämykset huvit 15

Loppuun asti itse tehty musiikki Omakustannelevyllä on tarkoitus saada musiikille helposti

kuuluvuutta. Levyjen kaupittelemisella harvoin tavoitellaan tuottoa.

Näin koin

Juulia Järvenpää

juulia.jarvenpaa@uta.fi

Petri Kangas

Älypuhelinten aikakausi on suomen kielen kivikausi.

Lauma tokaluokkalaisia

nousee bussiin. Neljän pojan porukka suuntaa suoraan takapenkeille, naurun ja rehvastelun saattelemana.

– Hei kaikki! Täällä bussissa on ilmainen Wi-Fi, hihkaisee yksi pojista ja kaivaa iPhonensa esiin. Muut pojat seuraavat esimerkkiä perässä.

Kun minä olin toisella luokalla, olin juuri saanut ensimmäisen puhelimeni.

Se oli äitini vanha nokialainen, jossa oli antenni, ja joka muistutti halkoa. Olin innoissani siitä, että pystyin pelaamaan matopeliä ja lähettämään 160-merkkisiä tekstiviestejä. Se oli silloin uusinta teknologiaa.

Teknologian kehitys on hurjaa.

Hurjalta tuntuu myös seurata tämän aikakauden lapsia, jotka ovat syntyneet langattoman nettiyhteyden ja älypuhelinten ympäröiminä. Uusimpien laitteiden käyttäminen on heille yhtä luontaista kuin puhuminen.

Nicolas Kivilinna säestää itseään banjolla.

Tamperelainen laulaja-lauluntekijä Nicolas Kivilinna on kehittänyt idean, jolla levyn kustannukset pysyvät pieninä. Hän askartelee äänittämilleen levyille paperista kannet. Yhdelle A4-kokoiselle paperille mahtuvat niin kappaleiden sanoitukset kuin äänitteen tekijätiedot. Kivilinna suunnittelee kansitaiteen, taittelee paperin ja sujauttaa sisään levyn. Äänitteen hän on polttanut itse tietokoneella. Menetelmästä on muodostunut hänelle miltei tavaramerkki.

– Hinnaksi tulee 25 senttiä sisältäen paperin ja levyn. Tänä vuonna olen julkaissut kaksi paperipainosta, joiden hinnaksi olen

laskenut kolme euroa. Ne ovat myyneet kumpikin arviolta sata kappaletta.

Kivilinnan toteutus on nopea ja edullinen. Levyn voi pakata kansiin uunituoreena ja ojentaa kiinnostuneelle saman tien.

– Levy käy käyntikortista ja erottuu muista omakustanteista omannäköisenä.

Kivilinna kuuluu sukupolveen, jolle äänitysteknologian mahdollisuudet ovat avautuneet. Äänilevyn tekeminen käy kotikutoisesti, eikä laadusta tarvitse tinkiä. Kehitys on muuttanut omakustannetoimintaa. Äänitetuottajien kattojärjestö IFPI Finland ry:n Tommi Kyyrän mukaan omakustantei-

den profiili on nykyisin häilyvä.

– On hankala osoittaa, mikä on omakustanne ja mikä virallinen julkaisu.

Kyyrä sanoo, ettei omakustanne nykyaikana ole suuri investointi – Digitaalisen jakelun yleistymisen myötä levyn saa helposti kansainvälisille markkinoille. Yhtyeet saattavat myös perustaa firman, joka vastaa levyn julkaisemisesta.

Samuli Niinivuo

Nicolas Kivilinna soittaa perjantaina 8.11.

Semaforissa.

MUISTILISTA 24.−30.10.2013: Menevän ihmisen muistilista

7.

8.

9.

10. 11. 12. 13.

Sunnuntai

Maanantai

Tiistai

Keskiviikko

Akrobaattiselle

Pehmoilijalle

Rahoittujalle

Älykölle

Perinteiselle

Toiminnankaipuiselle

Bilehileelle

Tankotanssin alkeet

Pallojumppa

Taiji-kurssi

Aivojumppa ristikkoja täyttämällä

Maanantaijumppa

Avoin ampumarata

Disco- ja showtanssin alkeet

15 euroa

Ilmainen tutustumiskäynti

35 euroa

Ilmainen

10 euroa

10 euroa, jäsenille 5 euroa

Ilmainen kokeilukerta

Studio Move klo 18–19

Kissat-hallin urheilukeskus klo 17.30– 18.30

Vapriikki klo 11–12.30

Kotona klo 12–13

Kuulovammaisten koulu klo 17–18

Peltokadun ilma-aserata klo 18–20

Razzmatazztanssistudiolla klo 19–20

Torstai

Perjantai

Lauantai

Juulia Järvenpää, Nikke Kinnunen, Samuli Niinivuo, Ida Kannisto

Kieli ei kuitenkaan kehity yhtä nopeasti kuin teknologia.

Tummatukkainen poika näyttää vierustoverilleen kuvaa puhelimensa näytöltä. En tiedä, onko kuvassa hieno auto tai kenties moottoripyörä, mutta pojat näyttävät siitä innostuneilta.

– Tällä saa naisii, tokaisee toinen pojista. Yhdessä he alkavat tirskua ja vilkuilla edessään istuvia tyttöjä.

Kielessä elämme yhä aikakautta, jossa naisia saadaan vähän samalla tapaa kuin rahaa tai mitä tahansa esineitä.

Asiaa, jolla ”saa naisia”, kutsutaan usein osuvasti peniksenjatkeeksi. Se voi olla arvostettu työ, hieno auto tai mitä tahansa muuta varallisuudesta kertovaa.

Naiset ovat siis ostettavissa.

Vaikka suomalaiset naiset ovat lainsäädännön edessä saavuttaneet ainakin jonkinlaisen tasa-arvon, kielessä se ei vielä näy. Miten on mahdollista, että lapset, jotka ovat kasvaneet älypuhelinten yhteiskunnassa, toistavat puheissaan vuosisatoja vanhoja asenteita?

Kieli on todellisuutemme, sillä valtava osa ajatuksistamme on kielellisiä. Pälpättävä ajatuspuhe ei taukoa hetkeksikään, vaan syöttää meille mielipiteitä, arvoja ja asenteita sanojen sisällä. Ajatuspuheemme kertoo meille, onko kohtaamamme henkilö ”kohtelias mies”, ”ärsyttävä tyyppi” vai ”herttainen mummo”.

Vaikka kieli kehittyy jatkuvasti, sitä ei kehitetä samalla tapaa kuin uusia keksintöjä teknologiassa. Kieli on liian syvällä meissä.

Kun kristinusko saapui Suomeen, yritettiin päästä eroon pakanauskonnoista. Vittu, josta uusi elämä tulee ulos, oli voimallinen taikasana. Kristinusko teki siitä kirosanan, mutta nykynuorten puhetta kuunnellessa huomaa, ettei sanasta ole onnistuttu pääsemään eroon.

Se on edelleen puheessa tuomassa voimaa sanomalle, siitäkin huolimatta, että sen merkitys on muuttunut negatiiviseksi.

Syksyllä 2013 Utain julkaisee takakannessaan kuvajournalismin 3. vuosikurssin infografiikoita. Tekijä: Laura Hakalisto

Baby

I

can drive my car

Alle 20-vuotiaita kuoli eniten liikennetapaturmissa vuonna 2012 Pirkanmaalla.

Toiseksi eniten liikenteessä kuoli 30-vuotiaita ja 45–50 vuotiaita.

Vuoden 2012 aikana liikenteessä ei menehtynyt yhtään keski-ikäistä.

kuolleiden määrä

kuolleen ikä

15-19

20-24

25-29

30-34

40-45

45-50

50-54

Lähde: tilastokeskus