Page 1

8/2016

ajassa 2

kartalla 6

luotain 8

näkymä 10

media 14

Elämäni parhaat snäpit Kaikesta ei ole pakko saada todistusaineistoa. Oona Kujala s.15

Kemikaalit ihollasi

Arjen valinnoilla on merkitystä. Sini Vaccariello käyttää vain luonnonkosmetiikkaa. s. 6

Poissa silmistä

Kaupunki valvoo päiväkotien käytäntöjä kehnosti. Lana Busnov käy tiedepainotteista Pikku tutkijan päiväkotia. s. 4

Legenda kutsuu

Nälkäiset löytävät Vaakon nakille, vaikka sataisi märkiä rättejä. s. 10


2 ajassa kartalla luotain näkymä media

6.10.2016 ⋆ ⋆PÄÄKIRJOITUS

Moreenimedia m o r e e n i m e d i a . u ta . f i

utain.uta.fi @utainlehti @utainlehti Facebook “f ” Logo

CMYK / .ai

Facebook “f ” Logo

CMYK / .ai

Utain Utain

@radiomoreeni @radiomoreeni Facebook “f ” Logo

CMYK / .ai

Facebook “f ” Logo

CMYK / .ai

Radio Moreeni soundcloud.com/radio_moreeni

yliopistotv.uta.fi UniversityOfTampere

katse.uta.fi Facebook “f ” Logo

CMYK / .ai

Facebook “f ” Logo

CMYK / .ai

Katse

Tampereen yliopiston toimittajakoulutuksen viikkolehti ISSN 1459-6741 (painettu) ISSN 1459-675X (verkkolehti) Ilmestyy kerran viikossa torstaisin. Yhteystiedot: Utain, 33014 Tampereen yliopisto 050 318 5924 utain@uta.fi Julkaisija: Viestinnän, median ja teatterin yksikkö, Tampereen yliopisto Painopaikka: Lehtisepät Oy Päätoimittaja: Ari Heinonen Ohjaavat opettajat: Anu Kuusisto (toimituspäällikkö, feature) Kari Koljonen (toimituspäällikkö, uutiset) Reetta Tervakangas (ulkoasupäällikkö) Toimitussihteerit: Silja Annila, Katja Pajula Uutistuottaja: Kaisa Uusitalo AD: Jenni Niemelä-Nyrhinen Taittajat: Stina Kivinen, Mira Mannersola, Säde Mäkipää Toimittajat: Mikko Asunta, Emma Auvinen, Larissa Bister, Anni Härkönen, Vilma Häti, Teresia Jokinen, Sandra Järvenpää, Alisa Kaukio, Ellanoora Kauppila, Milja Keinänen, Anni Keski-Heikkilä, Katri Keskitalo, Anniina Korpela, Alina Koskela, Ronja Koskivaara, Oona Kujala, Elena Kurki, Lisa Kärnä, Nikolas Lempiäinen, Ira Mellberg, Emilia Naski, Janne Nieminen, Saara Nyystilä, Anniina Rimpiläinen, Aliisa Ristmeri, Elina Ukkonen, Väinö Vasara, Julia Ylä-Outinen Valokuvaajat: Onni Ojala, Leevi Vähälä Kuvankäsittelijät: Linda Manner

Katso kaikki tekijät verkosta: http://utain.uta.fi/toimitus

KATOLILAISESSA Puolassa politiikka ja uskonto sekoittuvat vahvasti toisiinsa. Puolan konservatiivinen oikeistohallitus yrittää kieltää abortin käytännössä kokonaan. Naiset ympäri Puolaa olivat lakossa maanantaina 3. lokakuuta lakiehdotusta vastaan. Vuonna 1993 Puolassa astui voimaan nykyinen laki, joka kriminalisoi abortin lukuun ottamatta muutamia poikkeustapauksia, joita ollaan nyt poistamassa laista. Silloinkin lukuisat ihmiset vastustivat lakimuutosta, jota katolilainen kirkko tuki. On kummallista, että yli 20 vuotta sitten Puola oli asiassa muun Euroopan tasolla, mutta nyt kehityksessä mennään vauhdilla taaksepäin. Tällä hetkellä Puolassa saa tehdä abortin, jos raskaus on saanut alkunsa raiskauksesta tai insestistä, sikiö on vaikeasti vammainen tai äidin henki on vaarassa. Uusi laki sallisi abortin vain, jos äidin henki on vaarassa.

27. syyskuuta Puolan todettiin peruuttavan pois EU:n perusarvoista. Kaikki maassa eivät ole kääntämässä takkiaan Euroopalle, sillä tuhannet puolalaiset protestoivat uutta aborttilakia vastaan. Eivätkä he jääneet yksin, sillä solidaarisuuslakkoja järjestettiin myös ympäri Eurooppaa, jopa Suomessa. Kaikki puolalaiset eivät todellakaan ole peruuttamassa pois EU:n perusarvoista.

Sosiaalisessa mediassa #savepolishwomen-hashtagilla pyydetään tukemaan Puolan naisia. Ei vaikuta siltä, että puolalaiset hiljaa hyväksyisivät lakimuutoksen. Toivottavasti ihmisten tahtoa kuullaan, ja tällä kertaa voittavat ne, jotka kannattavat naisten terveyttä ja oikeutta omaan kehoonsa. Elena Kurki LINDA MANNER

radio.uta.fi

Puola kaventaa naisten oikeuksia rajoittamalla oikeutta aborttiin

MAANANTAINA tuhannet naiset Puolassa pukeutuivat mustiin ilmaistakseen surua menetettyjen oikeuksiensa takia. Puolalaisten naisten oikeus omaan kehoonsa on vaarassa, kun oikeutta aborttiin halutaan rajata. Kun kirkko alkaa ajaa omaa päämääräänsä naisten oikeuksien kustannuksella, ei voida muuta kuin mennä väärään suuntaan. Helsingin Sanomien pääkirjoituksessa

⋆ ⋆UUTISANALYYSI

Lääkärit hämmensivät homesoppaa HOMEKESKUSTELU ryöpsähti jälleen päälle syyskuun lopussa. Lääkäriseura Duodecim julkaisi uuden kansallisen Käypä hoito -suosituksen kosteus- ja homevaurioista oireilevan potilaan hoitamiselle. Vaikka suositus kehottaa lääkäreitä ottamaan potilaansa vakavasti, ei se tunnu suhtautuvan oireiden koko kirjoon tosissaan. Näin sanovat niin sisäilmajärjestöt, Rakennusliitto kuin sairastuneetkin.

Asiantuntijaääniä ei päästetä julkisuuteen.

Helsingin Sanomien Mielipide-osastolla tunteet kuumenevat. Äänen sai muun muassa anestesiologian erikoislääkäri Sari Sahanne. Hän kritiikkinsä kohdistuu itse hometalosairauden kieltämiseen (HS 3.10.2016) Kirjotuksessaan Sahanne tuo omakohtaisesti esille sen, miten jo pelkästään Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirissä useat tilat on jouduttu asettamaan toimintakieltoon homeongelmien vuoksi. Ylen keskusteluohjelmien puolella sekä A-studio että Aamu-tv istuttivat lääkäreitä toimittajien eteen. Sisäilmasairauskeskustelu sai uuden, terävän kulman, kun lääkärit päästettiin tv-kameroiden eteen näyttämään neuvottomuutensa.

KESKUSTELU sisäilmasairauksista on jyllännyt jo vuosikausia samanlaisena: Uutisoidaan yksittäisistä sairaustapauksista, homekoulujen kamaluudesta ja tutkijoiden hämmennyksestä tuntemattoman edessä. Tunteisiin vetoavat henkilötarinat koukuttavat lukijan, mutta eivät kerro oikeita faktoja ongelman ympärillä. Harva edes tietää, että sisäilmasairaus tarkoittaa muutakin kuin homesairautta. Sisäilmasta sairastuneen oireet vaihtelevat yhdestä kymmeniin, ja sairastuttavia tekijöitä voivat olla homeen lisäksi esimerkiksi kemikaalit. Vyyhti on valtava ja solmussa, minkä takia tarvittaisiin tietoa jokaisen asiantuntijan suusta. Vastauksena toimittajien avuttomuudelle aiheen ympärille on syntynyt kokonainen mielipidekirjoitusten myrsky. Viime kuukausina Helsingin Sanomien mielipidepalstalle on lähetetty lyhyitä, kysyviä tekstejä ja kirjoituksia omista kohtaloista sairauden kanssa. Jopa Vantaan kaupunginvaltuutettu Ulla Kaukola kysyy tekstissään Miten sisäilmaa voisi mitata? (HS 29.8.2016), ovatko sisäilman mittauslaitteet niin kalliita, ettei niitä sen takia voida hankkia. Millaisesta ongelmasta on kyse, kun kaupunginvaltuutettu joutuu tiedustelemaan asiasta valtakunnallisen lehden mielipidepalstalla? Sellaisesta, jossa asiantuntijaääniä ei päästetä julkisuuteen. SUOMESSA ei sallita tunneneutraalia keskustelua aiheesta, sanoo kliinisen mikrobiologian erikoislääkäri, Helsingin yliopiston dosentti ja itsekin sisäilmasta sairastunut Tamara Tuuminen. Ei ole hyväksyttävää

kyseenalaistaa vallitsevaa mielipidettä sisäilmasairauksien kirjosta. 23-vuotias Joni Lappalainen on profiloitunut nyt muutaman vuoden ajan homekeskustelun kasvoiksi haastettuaan Jyväskylän ammattikorkeakoulun oikeuteen sisäilmaongelmien takia. Sekä Lappalainen että muutama häntä tukeva lääkäri ovat joidenkin mielestä olleet liikaa julkisuudessa. Lappalaisen mukaan myös osa vaihtoehtoista näkemystä edustavista lääketieteen ammattilaisista on saanut varoituksia Valviralta. Eri alojen asiantuntijoiden äänien kakofoniassa on selvää, että Käypä hoito -suositus ei ole riittävä sisäilmasta sairastuneiden hoitamiseen. Kuitenkin se on tuonut keskusteluun lääkäreiden äänen, joka siitä on aiemmin puuttunut. Kun ensin kerrotaan selkeästi, mitkä ovat viralliset hoitosuositukset, ehkä myös vaihtoehtoiset näkemykset pääsevät viimein esille.

Sandra Järvenpää

jarvenpaa.sandra.h@student.uta.fi


ajassa kartalla luotain näkymä media 3

Hankalat tapaukset uuvuttavat hoitajia MIELENTERVEYS Psykiatristen osastojen sulkeminen on aiheuttanut

paineita Pirkanmaan avohoidolle sekä jäljelle jääneille osastoille. Osastopaikkojen vähentyessä avohoitoon on tullut entistä vaativimpia potilaita. PSYKIATRINEN AVOHOITO on entistä vaativampaa, koska avohoidon vastuulle on siirtynyt aiempaa työläämpiä potilaita. Pirkanmaalla hävisi viime vuonna 94 sairaalapaikkaa, kun Kaivannon psykiatrinen sairaala suljettiin. Jäljellä olevilla osastoilla hoidetaan potilaita, joilla avuntarve on suurin. Tampereen päihde- ja mielenterveyspalvelujen ylilääkäri Päivi Kiviniemi on sitä mieltä, että avohoidon työntekijöiden määrää pitäisi lisätä. – Kun Kaivannon sairaala suljettiin, kunnat saivat jonkin verran lisää avohoidon resursseja. Kuitenkaan niitä ei saatu niin paljon kuin olisimme toivoneet. Kiviniemen mukaan henkilökunnan määrä on nihkeä sairaalapuolellakin, mutta kokonaistilanne on se, että työntekijöitä pitäisi edelleen lisätä. PSYKIATRISEN sairaalajakson kestoa on

lyhennetty. Keskimääräinen hoitoaika on psykiatrisessa sairaalassa 2–3 viikkoa, ja tämän jälkeen potilas kotiutetaan ja hoitovastuu siirtyy avohoidolle. Pirkanmaan yksityisessä avohoidossa työskentelevän Elisa Krebsin mukaan avohoitoon tulee entistä huonokuntoisempia potilaita sairaalajaksojen lyhentymisen takia.

MIKÄ?

Avohoidon lisääminen ○○Psykiatristen osastojen sulkemisen taustalla on sosiaali- ja terveys­ ministeriön päätös. ○○Avohoidosta pyritään luomaan ensisijainen hoitomuoto ja sairaalahoidosta vain kriisivaiheen hoito. ○○Muutoksella yritetään vähentää laitostumista ja lisätä mielenterveys­ potilaiden hoidon mukavuutta.

– Vaativimmat potilaat näkyvät ja tuntuvat. Vaikeita tilanteita tulee enemmän ja myös hieman yllättäen. Jatkuva valmiustila syö, joten työskentely on ollut kuormittavampaa. Krebsin mukaan sekä lääkäreistä että sairaanhoitajista on pulaa. Yksikössä, jossa Krebs työskentelee, ei ole omaa, tarvittaessa saatavilla olevaa lääkäriä. Yksikkö on kaupungin palveluiden varassa. – Puhelimessa pitää roikkua, odottaa apua ja jonkun saapumista linjoille. Lääkäreitä kyllä kaivattaisiin lisää. Päivi Kiviniemen mukaan hoitajapula näkyy työntekijöiden uupumisena. – Kokonaispotilasmäärä per työntekijä

on aika iso. On huono asia, jos työntekijämme väsähtävät liian suuren potilasmäärän vuoksi. KAIVANNON sulkemisen seurauksena Pitkäniemen sairaalaan perustettiin uusi osasto ja Pitkäniemeen otettiin viisi työntekijää Kaivannon sairaalasta. Ensi vuoden alussa toiveissa olisi saada toiset viisi työntekijää. Kymmenen vuotta sairaanhoitajana Pitkäniemessä työskennelleen Rauli Korven mukaan työntekijät ovat toimineet pitkään niukalla työntekijämäärällä. – Meidän henkilöstömitoituksemme ovat valtakunnallisesti aika pienet. Muissa sairaanhoitopiireissä on keskimäärin enemmän hoitajia per potilas. Vielä tule­ vien henkilölisäysten jälkeen olemme kaukana keskiarvosta, mutta riittävän turvallinen toiminta pystytään takaamaan näillä lisäyksillä. JOKAISELLA POTILAALLA on Elisa Krebsin mukaan vaikeita ongelmia, joten ohjaajan ja avun tarve on suurempi kuin oletettiin. – Uudet asiakkaat ovat ailahtelevaisia ja saattaa olla myös aggressiivisuutta. 5–10 vuotta sitten oli rauhallisempaa ja tasaisempaa väkeä.

Potilaspaikkamäärien vähennyttyä työ on muuttunut Rauli Korven mukaan vaativammaksi, sillä helppohoitoisia potilaita ei ole niin paljon kuin aikaisemmin. Hankalimpia potilaita on jouduttu sijoittamaan samoille osastoille paljon. – Esimerkiksi potilaiden keskinäistä väkivaltaa on ollut, mikä on aika harvinaista, Korpi kertoo. Saara Nyystilä

Millaisia muutoksia tarvitaan? Mitä Saara on nähnyt läheltä? Lue lisää sivu 8 ja utain.uta.fi/ blogit

Potilaiden keskinäistä väkivaltaa on ollut.

Rauli Korpi, psykiatrinen sairaanhoitaja

ONNI OJALA

Tampereen avohoidossa on vuosittain noin 10 000 asiakasta. Kaikki eivät saa niin nopeaa ja tiivistä hoitoa kuin tarvitsisivat.


4 ajassa kartalla luotain näkymä media

ONNI OJALA

Mikromuovikielto ei ylety Suomeen MIKROMUOVIEN käyttöä kosmetiikassa rajoitetaan maailmalla, mutta Suomessa käyttö on edelleen sallittua. Vesistölle haitallisten mikromuovien varjopuolet nousivat laajaan tietoisuuteen vuonna 2012, kun ensimmäiset tutkimustulokset tulivat julki. Teknokemian yhdistyksen toimitusjohtajan Sari Karjomaan mukaan mikromuoveja käytetään kuorivina ja pesevinä ainesosina, koska ne ovat tasalaatuisia ja helppokäyttöisiä. ALANKOMAAT ja Yhdysvallat ovat ilmoittaneet rajoittavansa mikromuovien käyttöä vuoden 2017 aikana. Karjomaan mukaan Suomessa rajoitteita ei ole suunnitteilla. – Suomessa uskotaan vapaaehtoisuuteen. Vuonna 2015 kosmetiikkateollisuuden eurooppalainen järjestö Cosmetics Europe antoi suosituksen, että kosmetiikkavalmistajat luopuisivat kosmetiikan mikromuovien käytöstä poishuuhdeltavissa tuotteissa vuoteen 2020 mennessä, Karjomaa kertoo. Suomalaiset kosmetiikkavalmistajat ovat alkaneet toimia. Herbina- ja LVtuotemerkkien valmistaja Berner luopui mikromuovien käytöstä vuonna 2015. Samana vuonna Lumene vaihtoi kuorintojensa muovirakeet biohajoaviin. Myös joissain Bernerin tuotteissa käytetään biohajoavia muovirakeita. Lumene myöntää käyttävänsä mikromuoveja edelleen esimerkiksi pohjustustuotteissa. Niistä luovutaan, kunhan sopiva korvaaja löytyy. POISHUUDELTAVAT kosmetiikkatuotteet päätyvät käyttäjänsä iholta viemärin kautta vedenpuhdistuslaitokselle. – Suomen jätevedenpuhdistamot suodattavat 99 prosenttia mikromuoveista. Jäljelle jäänyt prosentti päätyy hallitsemattomasti vesistöihin, kertoo meribiologi Julia Talvitie, joka tekee väitöskirjaa jätevesien mikromuoveista. Esimerkiksi tekokuituisten vaatteiden osuus luonnon mikromuovista arvioidaan kosmetiikkaa suuremmaksi. Silti valtiot ovat valmiita kieltämään juuri kosmetiikan muovit. Tutkijoiden mukaan kosmetiikkakielto on hyvä alku, mutta ei yksinään ratkaise vesistöjen ongelmia. – Kuormitus lisääntyy jatkuvasti. Pelkästään Suomessa vesistöihin päätyy miljoonista sataan miljoonaan mikromuovipartikkelia joka päivä, Talvitie muistuttaa. Anni Härkönen

Mikä kielletään seuraavaksi? Lue lisää utain.uta.fi/blogit

MIKÄ?

Mikromuovit kosmetiikassa ○○Mikromuovit ovat halkaisijaltaan 50 mikrometrin ja 5 millimetrin väliltä. ○○Yleisimmät kosmetiikassa käytetyt mikromuovit ovat polyeteeni, polypropeeni, polymetyylimetakrylaatti ja polyetyleenitereftalaatti. ○○Syyskuussa alkanut Itä-Suomen yliopiston ja Suomen ympäristökeskuksen hanke selvittää mikromuovien esiintymistä Suomen sisävesissä.

Erikoistuminen on yksityisille päiväkodeille tyypillistä. Pikku tutkijan päiväkodissa luonnontieteitä tutkivat Juri Kuzmin, Sofia Myllykangas, Maksym Soboliev ja Lana Busnov.

Kaupunki ei näe yksityisen päivähoidon lapsia VARHAISKASVATUS Yksityisten päiväkotien osuus Suomessa

kasvaa, mutta pedagogiikan valvonnasta puuttuu käytäntö. JO NOIN NELJÄSOSA Tampereen päiväkodeista on yksityisiä. Yksityisten päiväkotien osuus kaikista päiväkodeista on kasvussa Suomessa, kun reilu kymmenen vuotta sitten niitä oli harvassa. Yksityisten päiväkotien pedagogiikan valvonta on tällä hetkellä vain paikallisen varhaiskasvatussuunnitelman ja päiväohjelman tarkastamista. Kasvatuskäytäntöjen valvonta puuttuu. – Yli 20 vuoden urani aikana ei ole koskaan tullut sellaista tilannetta vastaan, että olisi tultu lapsiryhmään tarkastamaan, kertoo varhaiskasvatusjohtaja Beata Vaateri yksityisestä Pikku tutkijan päiväkodista Tampereelta. Kunta on velvollinen valvomaan alueensa yksityisiä päiväkoteja. Määrän lisääntyessä valvontaan on kiinnitettävä huomiota. Lisäksi lokakuussa valmistuvat uudet varhaiskasvatussuunnitelman perusteet velvoittavat päiväkodit noudattamaan suunnitelmaa aiempaa tarkemmin. – Yksityisiä koskevat samat säännöt kuin kunnallisia, sanoo Lastentarhanopettajaliiton puheenjohtaja Anitta Pakanen. TAMPEREELLA yksityistä päivähoitoa

valvoo kolme koordinaattoria yhdessä Pelastuslaitoksen, rakennusvalvonnan ja ympäristöterveyden kanssa. Mikäli ongelmia ei ilmene, tarkastuksia päiväkoteihin tehdään kerran vuodessa. Tampereen kaupungin koordinaattorin Mirja Sirenin mukaan esimerkiksi lapsimääriä ja omavalvontasuunnitelmia tarkastetaan yhdessä päiväkodinjohtajan kanssa. Beata Vaaterin mukaan koordinaattorit kohtaavat itse lapsiryhmän vain ohimennen.

MITÄ?

Päiväkotien valvonta Tampereella ○○Tampereella yksityisiä päiväkoteja on 25 prosenttia kaikista päiväkodeista. Oulussa ja Turussa osuudet ovat 30 prosenttia ja Espoossa 40 prosenttia. ○○Yksityistä ja kunnallista päivähoitoa koskee sama varhaiskasvatuslaki. ○○Kunta tarkastaa muun muassa turvallisuusasiat, pihan, ruokalistat, ryhmäkoot, kelpoisuudet ja varhaiskasvatussuunnitelman.

– Toiminta perustuu pitkälti luottamukseen. Toisaalta luottamus täytyy ansaita, varhaiskasvatusjohtaja Vaateri toteaa. TURUSSA on meneillään kokeilu, jossa päiväkoteihin tehdään auditointikäyntejä. Pilottiin on nyt osallistunut 3 päiväkotia, ja tulokset ovat olleet tähän asti positiivisia. – Halusimme keskittyä lapsiin ja heidän parhaaseensa, kertoo Turun palvelualuejohtaja Vesa Kulmala. Beata Vaateri ei koe tarvitsevansa apua pedagogiikan kanssa, mutta arvelee toiminnan olevan hyödyllistä nuorelle päiväkodinjohtajalle. – Jos meitä lähdetään neuvomaan, täytyy neuvojien koulutuksen olla parempi kuin meillä, sanoo Vaateri. Anni Keski-Heikkilä

Kommentti Kuka kertoo vanhemmille? JOS LAPSI LOUKKAA itsensä päiväkodissa, saa vanhempi sen tietoonsa nopeasti. Päiväkodin valokuvauksista tiedotetaan vanhemmille hyvissä ajoin. Vanhemmat saavat lappuja milloin mistäkin retkestä ja lelupäivästä. Mutta mitä tapahtuu silloin, kun päiväkodin toiminnassa on puutteita? Aamulehden mukaan monet vanhemmat olivat yllättyneitä, kun English International School of Tampere -päiväkoti suljettiin yhtäkkisesti syyskuussa. Lehden haastattelemia vanhempia ei ollut tavoittanut tieto yksityisen päiväkodin saamista varoituksista. Keskustelupalstoilla kyseisestä päiväkodista löytyy poikkipuolisia arvosteluja jo kuuden vuoden takaa. KESKUSTELUT yksityisistä päiväkodeista käyvät vilkkaina internetissä. Vanhemmat eivät saa kaupungilta tietoa, joten he joutuvat turvautumaan muiden mututuntumiin. Harva vanhempi ymmärtää varta vasten kysyä tällaisia asioita. Pienet lapset eivät osaa sanoa epäkohdista, eikä isompia herkästi uskota. Lapset jätetään huhupuheiden perusteella hyvään päiväkotiin ja toivotaan parasta. Anni Keski-Heikkilä


ajassa kartalla luotain näkymä media 5

Hyvinvointia, hilpeyttä ja hilavitkuttimia Lielahdessa

Armeijan ajoneuvot vaihtoivat omistajaa

TEKNOLOGIA Mobiililaitteiden räplääminen aiheuttaa stressiä ja

unihäiriöitä. Ratkaisuksi on luotu laaja hyvinvointisovellusten joukko, joka pyrkii kääntämään puhelimella norkoilun terveyden hyväksi. ÄLYSORMUKSIA ja värähteleviä kengänpohjallisia. Luennon aiheet aiheuttavat hilpeyttä kuuntelijoissa. Lielahden kirjaston nettivinkkauksen yleisö koostuu maanantai-iltapäivänä lähinnä eläkeläisistä. Media­ sihteeri Pekka Ollikainen joutuu muistuttamaan yleisöä, etteivät päällepuettavat älyteknologiat ole mitään leikkikaluja, vaan ne ovat suoraa jatkumoa hyvinvointia tukeville mobiilisovelluksille. Esimerkiksi suositussa Sport Tracker -liikuntasovelluksessa tulokset siirtyvät sykemittarista suoraan puhelimeen. Valtaosa markkinoilla olevista hyvinvointisovelluksista on englanninkielisiä, ja ne vaativat usein kirjautumista ja profiilin luomista. Se osoittautuu haasteeksi tilaisuuteen osallistuneille. Kielitaidon puute ja mobiililaitteiden vieraus ovat luoneet kuilun kysynnän ja tarjonnan välille. Ollikaisen mukaan ratkaisuna olisi suomenkielisten sovellusten suunnitteleminen tai englanninkielisten sovellusten lokali-

MITÄ?

Hyvinvointimobiilisovellukset ○○Sovellukset on tarkoitettu mobiililaitteille, ja niitä voi ladata sovelluskaupoista. ○○Osa sovelluksista on ilmaisia, osa maksaa muutaman euron. ○○Hyvinvointisovelluksia ovat muun muassa liikunta- ja stressinhallintasovellukset. ○○Sovellukset tarjoavat esimerkiksi joogaharjoitteita tai rentouttavia kuvaja äänimaisemia. ○○Suurin osa ohjelmista on englanninkielisiä ja vaatii profiilin luomisen.

sointi suomen kielelle. Ohjelmien tulisi olla myös mahdollisimman helppoja käyttää. – Yhden sovelluksen ei tarvitse ratkaista kaikkia elämänhallinnan ongelmia, vaan se voi rajoittua vaikka rentoutumisharjoitusten tarjoamiseen, Ollikainen linjaa. ONNI OJALA

SOVELLUSMARKKINOILLA vallitsee nyt tarjonnan paljous. Useimmat sovelluksista eivät menesty. Hyvinvointimobiilisovelluksista tohtoriksi väitellyt Kirsikka Kapainen kertoo, että sovellukset hyödyntävät erilaisia taktiikoita hyvinvoinnin edistämisessä. Ne asettavat käyttäjille tavoitteita ja tarjoavat tietoa sekä apua oman etenemisen seuraamiseen. – Harjoitukset ovat mobiilisti aina mukana, joten niitä voi tehdä ajasta ja paikasta riippumatta, Kapainen sanoo. Tänään suosittu sovellus on kuitenkin ensi viikolla jo vanha uutinen. Käyttäjät kyllästyvät nopeasti. Lyhytaikaisessa käytössä hyvinvointisovellusten tarjoamat harjoitukset voivat jäädä hyödyttömiksi. Monet rauhoittumis- ja joogasovellukset perustuvat juuri päivittäisen rutiinin löytymiseen. Pekka Ollikainen ei usko, että mobiilisovellukset tulevat kokonaan korvaamaan esimerkiksi reaalimaailman joogatunteja. Hän sanoo ryhmätunneilla olevan paljon kilpailuetuja sovelluksiin nähden. Ilman ryhmäpainetta harjoituksien teolle voi olla vaikea varata tiettyä aikaa. HYVINVOINTISOVELLUKSET on tarkoitettu ensisijaisesti hyvinvoinnin ylläpitoon, ei niinkään vakavampien ongelmien hoitoon. Kirsikka Kapainen toivoo kuitenkin, että sovelluksilla voisi olla myös sellainen vaikutus, että vakavammin oireileva ymmärtäisi niiden myötä hakea ammattiapua.

– Ennen tämäntyylisiä harjoitteita oli CD-levyillä, mutta mobiililaitteissa ne ovat alkaneet elämään uutta elämää, kertoo mediasihteeri Pekka Ollikainen.

Sovellus­­­­­­­­­­markkinoilla vallitsee nyt tarjonnan paljous. Pekka Ollikainen, mediasihteeri

PUOLUSTUSVOIMAT järjesti keskiviikkona Tampereella huutokaupan, jossa myytiin armeijan ylijäämätavaraa. Myytävänä oli noin 600 kohdetta, joihin kuului ajoneuvoja, tarvikkeita ja materiaaleja. Huutokaupassa myytiin kiinteällä hinnalla vaatteita ja työkaluja. Puolustusvoimien huutokauppa järjestettiin Millogin toimipaikassa Kalkussa. Huutokauppa jatkuu vielä tänään torstaina. Millogin jälkikäsittelypäällikkö Heikki Välimäki on toiminut vuosikymmeniä tapahtuman meklarina. Suosituimpia tuotteita ovat ajoneuvot ja niihin liittyvät tarvikkeet. – Traktori on aina kysytty ja haluttu laite, Välimäki sanoo. Tapahtuma keräsi 1 000–3 000 kävijää, ja se järjestetään keväisin ja syksyisin. Tapahtumalla on pitkät perinteet, sillä ensimmäinen huutokauppa järjestettiin sodan jälkeen vuonna 1944. Vilma Häti

Tampereen yliopisto on Suomen suosituin TAMPEREEN YLIOPISTO on Suomen suosituin yliopisto kansainvälisten opiskelijoiden keskuudessa. Asia ilmenee opiskelijatyytyväisyyttä mittaavasta Study Portals -kyselystä. Kansainvälistä vertailua varten tehdyssä kyselyssä Tampereen yliopisto saavutti ainoana suomalaisena yliopistona parhaimman mahdollisen arvosanan. Kyselyyn osallistui 16 000 kansainvälistä opiskelijaa, ja mukana vertailussa oli 153 eurooppalaista korkeakoulua. Journalismia ja viestintää opiskeleva espanjalainen Silvia Gomez Garcia on viihtynyt Tampereen yliopistossa, mutta kaipaisi monipuolisempaa opetusta vaihto-opiskelijoille. Hänen mukaansa vaihto-opiskelijoille ei ole viikoittaisten luentojen lisäksi tarjolla lainkaan käytännön kurssityötä. Mikko Asunta

Kela penää syitä lorvimiselle

Ihmisten stressaantuminen johtuu ny­ kyään usein mobiililaitteiden alituisesta räpläämisestä. Voiko apu esimerkiksi uniongelmiin oikeasti löytyä mobiilisovelluksista? Pekka Ollikainen myöntää ristiriidan olemassaolon. Hänellä on kuitenkin tarjota optimistinen näkökulma ongelmaan. – Jos näitä unettomia öitä aiheuttavia paholaisia käytettäisiinkin illalla rentoutumisharjoitusten tekemiseen, se voisi korvata ajan, joka muuten käytettäisiin Face­ bookissa roikkumiseen. Lielahden nettivinkkaukseen osallistunut Helena Kallio jää tilaisuuden jälkeen pohtimaan hyvinvointisovellusten käyttötarkoitusta. – Tuleekohan niistä ajanvietettä, kuten Pokemonien metsästämisestä, vai toimisivatko ne oikeasti työvireen nostattajina? Kallio miettii.

KELA ON lähettänyt noin 13 000 korkeakouluopiskelijalle selvityspyynnön opintojen edistymisestä. Määrä on hieman laskenut edellisestä vuodesta. Jos opiskelija ei vastaa selvityspyyntöön tai hänen syytään vähäisiin opintoihin ei hyväksytä, hänen opintotukensa lakkautetaan ensi vuoden alusta lähtien. Tukia voidaan myös periä takaisin, jos opintoja on kertynyt erityisen vähän. Tukien saamiseksi opintoja tulisi kertyä 5 opintopistettä tukikuukautta kohti lukuvuoden tai opiskeluajan aikana. Yhteensä opintoja tulee kertyä lukuvuonna vähintään 20 opintopistettä. Kela ja opintotukilautakunnat seuraavat opintojen edistymistä vuosittain. Tänä vuonna seuranta tehtiin 166 000 korkeakouluopiskelijalle, jotka saivat opintotukea viime lukuvuonna 2015–2016.

Anniina Korpela

Anni Keski-Heikkilä


6 ajassa kartalla luotain näkymä media

LEEVI VÄHÄLÄ

Sini Vaccariello siirtyi luonnonkosmetiikkaan huomattuaan, mitä kaikkea normaali kosmetiikka sisältää. Vaccariello ja ekokampaaja Tiina Toratti kokeilevat huulipunia luonnon­kosmetiikkaliike Keidas by Lumossa.


ajassa kartalla luotain näkymä media 7

Mitä päästät ihollesi? KOSMETIIKKA Jos haluaa keventää kemikaalikuormaansa, kannattaa miettiä maalaisjärjellä,

mitä tuotteita oikeasti tarvitsee. Tärkeää on olla tuntematta huonoa omaatuntoa. RIPSIENPIDENNYSTEN ripsiliima on käytännössä samaa tavaraa kuin marketin pikaliima. Tatuoinnit piirretään pysyviksi suoraan iholle, mutta lainsäädäntö tatuointi­värien sisältämistä kemikaaleista on olematon. Kemikaaliasioissa riittää yhä parannettavaa. Ihmiset tietävät yhä enemmän kemikaaleista, ja mielipiteitä on suunnilleen yhtä monta kuin kosmetiikkatuotteissa esiintyviä kemikaalejakin. Joutsenmerkin teettämän tutkimuksen mukaan joka kolmas suomalainen on huolissaan kemikaalien vaikutuksista. Onko kemikaaleista murehtiminen tarpeellista? ESPOOLAINEN Anja Nystén kirjoittaa Kemikaalikimara-blogia, joka antaa kuluttajalle tietoa erilaisista markkinoilla olevista tuotteista ja niiden sisältämistä kemikaaleista. Nystén on kemiantekniikan diplomi-insinööri, joka alkoi vähentää kemikaalikuormaansa jo nuorena. – Lopetin deodorantin käyttämisen teini-iässä, koska tajusin, etten tarvitse sitä. Kynsilakat jätin puhtaasti kemikaalisyistä, mutta totuus on, että olen myös vähän laiska. En yksinkertaisesti jaksa käyttää turhaa kosmetiikkaa, hän sanoo. Erityisen haitallisina Nystén pitää hiusvärejä. Hänen mukaansa on ongelmallista, että kosmetiikkamainonnassa korostetaan usein luonnollisuutta, vaikka asia on päinvastoin. Hiusvärejä saatetaan mielikuvamarkkinoida aloe veran ja muiden hoita­vien ainesosien varjolla, vaikka niiden kemia perustuu hapettavien aineiden reagointiin hiuksissa. – Suomessa vallitsee yleinen käsitys, jonka mukaan suomalaisilla on ankean väriset hiukset. Ei pidä paikkaansa! ”Maantienharmaa” on sana, joka pitäisi poistaa kokonaan. Euroopassa kierrellessään Nystén on pannut merkille, että esimerkiksi Saksassa ikääntyneillä ihmisillä on upeat leikkaukset, mutta reilusti harmaantuneet hiukset. Suomessa hiuksia värjätään hänen mukaansa enemmän. Joidenkin kosmetiikkatuotteiden sisältämät silikonit eivät ole ihmiselle vaarallisia, mutta vahingoittavat ympäristöä vesistöihin kertyessään. Silikoneja on valtava määrä ja niitä käytetään kosmetiikassa eri tarkoituksiin, joten niiden välttäminen on vaikeaa. Luonnonkosmetiikasta löytyy tuotteita, joissa silikonin sijasta käytetään öljyjä. Lainsäädäntö tiettyjen silikoniyhdistelmien käytön kieltämiseksi poishuuhdeltavissa tuotteissa, kuten shampoissa, on vireillä. Nysténin mielestä nykyinen lainsäädäntö kosmetiikan kemikaaleille ei ole riittävä. – On järjetöntä, että tatuoinnit tehdään suoraan ihoon ja pysyvästi, mutta lainsäädäntöä niiden sisältämille kemikaaleille ei ole. Myöskään ripsienpidennysten ripsiliimasta ei säädetä lailla. Aukkoja siis löytyy, Nystén toteaa. LUONNONKOSMETIIKKA mielletään helposti erityisen turvalliseksi kosmetiikaksi. Se ei nimestään huolimatta ole allergisoimatonta. – Luonnonkosmetiikka voi sisältää yhtä herkistäviä aineita kuin normaali kosmetiikka, sanoo Terhi Tauriala-Rajala. Hän

toimii kosmetiikkavalvonnan ryhmässä ylitarkastajana Turvallisuus- ja kemikaalivirastossa Tukesissa. Luonnonkosmetiikassakin käytetään paljon tuoksuvia eteerisiä öljyjä, jotka saattavat allergisoida. Tauriala-Rajala kertoo, että kosmeettisten valmisteiden ainesosista säädetään Euroopan unionin kosmetiikkaasetuksessa. – Asetuksen tavoitteena on varmistaa, että kosmeettiset valmisteet ovat turvallisia. On hyvä pitää mielessä, että vaikka käytetyt ainesosat olisivat sallittuja, niille voi silti herkistyä. Tauriala-Rajala on itse yllättynyt siitä, että kotimaisilla markkinoilla on vielä tuotteita, jotka sisältävät metyyli-isotiatsolinonia eli MI:tä. MI on yleisesti tunnettu herkistäjä, jolle moni allergisoituu. Sitä löytyy Tauriala-Rajalan mukaan muun muassa lasten käyttöön tarkoitetuista kosmetiikkatuotteista, kuten shampoista ja suihkusaippuoista. EU:n komissio antoi kesällä 2016 asetuksen, jolla se kieltää MI:n käytön iholle jätettävässä kosmetiikassa vuoden 2017 helmikuusta lähtien. – Kun saadaan uutta tietoa ihmisten terveydestä, kestää aina oma aikansa ennen kuin tieto saadaan huomioitua lainsäädännössä, Tauriala-Rajala sanoo. KULUTTAJA voi etsiä tietoa kemikaaleista esimerkiksi Tukesin nettisivuilta. Tukes ylläpitää myös Sussiunatkoon-sivustoa, jonka persoonallinen ulkonäkö houkuttelee selaamaan sivustoa pidempäänkin. – Viranomaisia pitäisi patistaa tekemään enemmän tällaisia tyylikkäitä, tietoa antavia sivustoja, Nystén pohtii. Netistä löytyy myös erilaisia yksityisiä sivustoja, jotka käsittelevät kosmetiikan kemikaaleja. Kemikaalitutka on vuonna 2015 perustettu sivusto, joka pyrkii antamaan tietoa terveyden ja ympäristön kannalta haitallisista kemikaaleista ja epäpuhtauksista. Sivusto tekee yhteistyötä Terve Sisäilma ry:n kanssa, ja Facebookissa sillä on yli 15 000 tykkääjää.

Lopetin deodorantin käyttämisen teini-iässä.

Luonnonkosmetiikka ei ole enää vain osa tietyntyyppistä ekologista elämäntapaa, vaan tietoisen kuluttajan vaihtoehto.

Ekokampaaja Tiina Toratin mukaan etenkin viimeisen vuoden sisällä luonnontuotteiden suosio on kasvanut.

ÄLYPUHELIMEEN ladattava suomalainen

Anja Nystén, bloggari

Kemikaalicocktail ja INCImix ovat blogeja, jotka välittävät kemikaalitietoa kuluttajalta kuluttajalle. Myös monet muut kosmetiikka- ja muotibloggarit kirjoittavat kemikaaleista. Tietoa liikkuu valtava määrä, mutta lähdekriittisyys on aina paikallaan. – Netin sivustoilta löytyy hyviä kirjoituksia, mutta mitään ei pidä ottaa annettuna. Kuluttajan voi joskus olla vaikea seuloa tietoa, joten pitäisi aina pitää takaraivossa harkinta siitä, onko tieto luotettavaa, Nystén sanoo.

CosmEthics-sovellus lukee kosmetiikkatuotteen viivakoodin ja kertoo, mitä tuote sisältää. Siltä varalta, etteivät kemikaalien monimutkaiset nimet ole sovelluksen käyttäjälle tuttuja, jokaisen aineen nimi johtaa sen Wikipedia-sivulle. Esimerkiksi ympäristöstä kiinnostuneelle CosmEthics on hyvä valinta. Sovellus kertoo paitsi keholle haitallisista, myös luontoa kuormittavista aineista kuten mikromuoveista. Netistä tietoa etsiessä ei kannata jumiutua suomenkielisille sivustoille. Jos kielitaito riittää, myös ruotsin- ja tanskankieliset sivustot, kuten www.kemi.se ja www.mst. dk tarjoavat perustietoa kosmetiikan kemikaaleista ja kansainvälisistä merkeistä. MITEN käyttämiensä kemikaalien määrää voisi vähentää? Kosmetiikan tuoteselosteet eli INCI-listat ovat täynnä monimutkaisia nimikkeitä, jotka ovat suurelle osalle ihmisistä täyttä hepreaa. Nysténin mukaan liik-

keelle kannattaa lähteä yksinkertaisimman kautta. Yksittäisiä ainesosia ei kannata ryhtyä opettelemaan. – Ihan ensiksi voi karsia voimakkaimman kosmetiikan pois. Esimerkiksi hiusväri ja shampoo ovat kaksi aivan erilaista tuotetta. On hyvä miettiä, mitä oikeasti tarvitsee ja mikä taas on markkinaihmisten välittämä tarve. Onko ihon jokapäiväinen rasvaaminen välttämätöntä? Nysténin mukaan tuoksuttomia tuotteita kannattaa suosia ja säilöntäaineita välttää. Hän itse käyttää sekä luonnonkosmetiikkaa että normaalia kosmetiikkaa. Vaikka Nystén on kemikaalikriittinen, hän sanoo meikkaavansa melkein joka päivä. – Huulipunaa käytän usein. Viimeksi kun siivosin käsilaukkuani, siellä oli viisi huulipunaa. Tärkein neuvoni on, että silloin kun käyttää kosmetiikkaa, sitä käyttää ilolla ja hyvällä mielellä. Julia Ylä-Outinen


8 ajassa kartalla luotain näkymä media

Vanhemman mielenterveyshäiriö voi sekoittaa lapsen ja aikuisen välisiä rooleja.

Isä, josta tytär huolehtii

MIELENTERVEYS Saara on nähnyt läheltä, miten mieli voi sairastaa. Isän kaksisuuntainen

mielialahäiriö on vaatinut nopeaa aikuistumista ja sairauden hyväksymistä. MUUTETTUAAN lapsuudenkodistaan 17-vuotiaana Saara huomasi, millaista elämä on ilman vanhemman mielenterveyshäiriötä. Oma asunto antoi tilaa ymmärtää, että kaikki teinit eivät auta itkevää isää nukkumaan. Sitä ennen perheenjäsenen sairaus oli Saaralle, 19, osa normaalia arkea. Saaran isällä on kaksisuuntainen mielialahäiriö, jota hän on sairastanut koko Saaran elämän ajan. Isän sairastaminen on sekoittanut perinteisiä isän ja tyttären välisiä rooleja. Saara huolehtii isästään ja suojelee isää vaikenemalla asioista, joista hän voisi huolestua. – Lapsena olen joutunut olemaan vanhempi isälleni. Mitä vanhemmaksi olen tullut, sitä enemmän olen huolehtinut isästäni.

Isäkin huolehtii minusta silloin, kun hänellä menee paremmin, Saara sanoo. Isän diagnoosi ei tarkoita jatkuvaa kurjuutta. Sairaudessa on pitkiä tasaisia jaksoja, jolloin oireita ei ole tai ne ovat lieviä. Kun isä syö lääkkeensä, mieli pysyy tasaisena. Silloin sairaus ei hallitse elämää. Jos isä jättää lääkkeet syömättä, Saara ei tiedä, puhuuko hän isän vai sairauden kanssa. Kun vointi heikkenee, Saaran isä osaa hankkia hoitoa itselleen. – Isällä on hyviä ja huonoja aikoja, niin kuin jokaisella ihmisellä. Terve ihminen ei vain joudu huonojen hetkien vuoksi sairaalaan. Ihminen voi olla hyvä vanhempi, vaikka hänellä olisikin mielenterveyshäiriö.

Isällä on hyviä ja huonoja aikoja, niin kuin jokaisella ihmisellä. Terve ihminen ei vain joudu huonojen hetkien vuoksi sairaalaan.

Saara

PERHE voi elää tasapainoista elämää vanhemman mielenterveyshäiriöstä huolimatta. Psykologi ja perheterapeutti Mikaela Särkilahden mukaan mielenterveyshäiriön laatu määrittää, miten häiriö vaikuttaa lapseen. Merkitystä on myös vanhemman omalla suhtautumisella sekä kyvyllä tunnistaa häiriön piirteitä ja pyytää apua. Vanhemman mielenterveyshäiriö vaikuttaa väistämättä koko perheeseen. – Lähiympäristö ja läheiset ihmissuhteet ovat niin tärkeä osa elämää, että koko perhe pitää huomioida hoidossa, Särkilahti sanoo. Särkilahden mukaan lapselle kannattaa puhua avoimesti vanhemman mielenterveyshäiriöstä lapsen iän ja kehitystason mukaan. Puhumattomuus lisää lapsessa


ajassa kartalla luotain näkymä media 9

LEEVI VÄHÄLÄ

Viihde ei tapa sivistystä YLEISSIVISTYS Viihteellisyys on luikerrellut pubivisoihin,

ja tositelevisio vienyt tietovisojen ohjelmapaikat. Muutos ei kuitenkaan pelota tiedon ammattilaisia. TERO KALLIOLEVON lajin ideana on päntätä ulkoa, mutta tietoja soveltava yh­ teiskunta ei tutisuta polvia. Pohjoismaiden menestynein tietokilpailija ei pelkää infor­ maatioyhteiskuntaa. Tamperelainen tietokilpailija Tero Kallio­ levo, 39, katseli 1990-luvulla Suomen tietoviisas -televisiosarjaa ja päätti tietävänsä joskus yhtä paljon kuin ohjelman visailijat. Nyt palkintokaappia koristavat lukuisat palkinnot kansainvälisistä tietokilpailuis­ ta. Viimeisimmän Suomen-mestaruuden Kallio­levo voitti syyskuussa. – Tieto lisää tuskaa, sillä nykyään voidaan kysyä mitä tahansa, Kalliolevo sanoo. INTERNETIN VAIKUTUKSET tietokilpai­ luharrastukseen ovat suurimmaksi osaksi mieluisia lajin erityisosaajalle. Informaatio­ yhteiskunnan kehitys on nimittäin perusta kansainväliselle tietokilpailutoiminnalle. Koska Suomen piirit ovat pienet, Kalliolevo pitää yhteyttä eurooppalaisiin tietokilpaili­ joihin. Ilman internetiä nämä ystävyyssuh­ teet olisivat mahdottomia. Wikipedia ja Google ovat Kalliolevolla kovassa käytössä, mutta internet on tuonut pubivisoihin liikaa viihteellisyyttä. – Pubivisojen helpot viihdekysymykset eivät usein tyydytä harrastajaa. Nautin his­ toriasta, maantiedosta, urheilusta, luon­

Pubivisojen helpot viihde­ kysymykset eivät usein tyydytä harrastajaa. Nautin historiasta, maantiedosta, urheilusta, luonnontieteistä ja kulttuurista visailemisesta. Tero Kalliolevo, tietokilpailija

nontieteistä ja kulttuurista visailemisesta. Kalliolevo on huomannut viihteellisyyden myös televisiossa, sillä tietokilpailusarjat ovat vaihtuneet realityohjelmiin. Tietä­ myksestä mitellään nykyään pubivisoissa. Vaikka yleissivistyksestä ei tehdä samalla tavalla viihdettä kuin aikaisemmin, se on Kalliolevon mielestä tärkeää. – Järkevä yleissivistys on suotavaa, kun

joutuu tilanteeseen, jossa ei voi tarkistaa tietoa. On noloa jäädä kiinni sivistymättö­ myydestä. Kalliolevo on huomannut, että van­ hemmille itsestään selvät kysymykset ei­ vät välttämättä ole selkeitä nuoremmille. Tämänhetkisessä yhteiskunnassa on tär­ keämpää osata soveltaa tietoa kuin päntätä sitä ulkoa. TIEDON SOVELTAMISTA pitää merkittä­ vänä myös Tampereen yliopiston media­ kulttuurin professori Mikko Lehtonen. Professorin mukaan tieto on yhteiskun­ nassa nykyään väline. Lehtonen sanoo, että tunteet ja mielipiteet ovat vallanneet tiedol­ ta tilaa mediassa. – Kertoo paljon tiedon arvostuksesta, että pääministerimme puhuu kaiken maailman dosenteista. Lehtonen haluaisi kuitenkin poistaa hai­ kailuasenteen yhteiskunnallisesta keskus­ telusta. Sivistyksestä puhuttaessa pitäisi katsoa eteenpäin eikä jahkailla vanhojen aikojen perään. Tietoähkyyn auttaa Lehtosen mukaan tie­ don oikea soveltaminen. – Jos ei osaa syödä oikein, niin ähkyhän siinä tulee. Aliisa Ristmeri LEEVI VÄHÄLÄ

pelkoa ja huolta sekä antaa tilaa mielikuvi­ tukselle luoda vääriä kuvitelmia. Samalla ta­ valla kuin lapsi kestää fyysisten sairauksien hoidon, lapsi kestää, jos vanhempi tarvitsee mielenterveyshäiriöön sairaalahoitoa. SAARALLE isän sairaus ei ole maailman­ loppu. Sen kanssa pystyy elämään, ja sille voi nauraa. Ilman huumoria Saara ja isä ei­ vät olisi selvinneet. – Myös isä vitsailee sairaudesta. Kysyn isältä, että eikö olekin kiva aloittaa aamu sillä, että pääsee pois psykiatriselta osastol­ ta, Saara sanoo. Saara tuntee, että isän sairaus on vaatinut tyttäreltä nopeaa aikuistumista. Saaralle on selvää, että isän sairaudesta ei voi katkeroi­ tua, vaikka siihen olisi mahdollisuuksia. – Voisin katkeroitua siitä, että miksi minä olen joutunut huolehtimaan isästä ja suoje­ lemaan isää, eikä päinvastoin. En voi olla kenellekään vihainen asiasta, johon en voi itse vaikuttaa.

Saaran nimi on muutettu. Elina Ukkonen

Tietokilpailija Tero Kalliolevo kerää tietonsa lukemalla vanhoja kilpailukysymyksiä ja seuraamalla tarkasti mediaa.


10 ajassa kartalla luotain näkymä media


ajassa kartalla luotain näkymä media 11

Vaakon nakki on varma nakki RUOKA Vettä sataa kaatamalla, ja ilma on harmaa.

Hämärään piirtyvät grillilegenda Vaakon nakin vaaleansiniset markiisit ja kourallinen ihmisiä. Tälläkin koiranilmalla on herkuteltava. Kuvat: Leevi Vähälä Teksti: Teresia Jokinen


12 ajassa kartalla luotain näkymä media

Tänä iltana grillin avasi Olivia Herva, 21, joka aloitti grilliuransa Vaakon nakilla viime kesänä. Grillillä käy kaikenlaista väkeä: lähiympäristön asukkaita, perheitä, pariskuntia, taksikuskeja, poliiseja, ensihoitajia. Monet pysähtyvät autolla ohikulkumatkalla, mutta grillille tullaan paljon myös kävellen tai pyörällä. Grillillä kävijöitä yhdistää rentous ja mukavuus. Kesällä kävi myös ulkopaikkakuntalaisia. – Monet tunnistivat paikan Sami Hedbergin ohjelmasta, Herva kertoo. Arkisin Vaakon nakilla ei ole asiakkaita tungokseksi asti, mutta viikonloppuisin ihmisiä riittää. – Ihan sama mikä keli, niin aina on jono, Herva sanoo.

Vaakon nakin paikalla oli aikoinaan faijan omistama grilli. Faija on laittanut aluille myös Pispalan grillin, Pizpalan ja Messukylän grillin. 1960-luvulla grillit alkoivat yleistyä. Poikkean Vaakon nakilla pari kertaa kuussa. Grilliruoka on täällä aina hyvää. Paras grilliruoka tehdään parilassa, ja tälläkin kertaa otin parilan herkun. Minusta tamperelaista on kuuma koira, joka on muuten nokialainen versio hodarista. Niin ja tietysti Tappara. Nehän sopivat yhteenkin, Ipe Sulin, 45, kertoo.

Sanoin Mikalle, että eikö nyt voitaisi kuitenkin hakea herkkua Vaakon nakista. Vastaavia paikkoja ei Tampereella ainakaan keskustassa ole. Grilliherkkuja olen syönyt jo ihan pienestä asti. Vaakon nakista saa perinteistä grilliruokaa, joka on vieläpä oikein hyvää. Rasvan ei kuitenkaan tarvitse tiristä. Otan aina kanahampurilaisen, jossa ei ole mitään epäterveellistä. Grilliannoksen täytyy olla maukas, mutta suhteellisen terveellinen. Grilliranskalaiset tuoksuvat erilaiselta kuin mitkään muut. Tuoksu tuo nostalgisuuden. Vaakon nakki on varma nakki, Margit Kanerva kertoo. Margit, 57, ja Mika Kanerva, 53, ovat tulleet juhlistamaan Vaakon nakille Mikan nimipäivää. Mika toteaa, että Saludin pihvit taisivat nyt jäädä saamatta.


ajassa kartalla luotain näkymä media 13

Tulin hakemaan iltapalaa koko perheelle. Tilasin ranskalaisia, mutta hampurilainen on kyllä ehdottomasti minulle, nuori poika kertoo sadetakissaan. Jotain taikaa Vaakon nakissa on, kun se saa ihmiset liikkeelle kaatosateessakin.

Vaakon nakki on ollut nykyisellä paikallaan Pispalanharjulla vuodesta 1982. Toimintansa grilli aloitti vuonna 1962. Kaikki lähti nakkikärrystä. Kärry sijaitsi tuolloin Epilässä Vaakkolammen kupeessa.


14 ajassa kartalla luotain näkymä media

Ex-bloggaaja kyllästyi teennäisyyteen MEDIAJULKISUUS 21-vuotias Kuu Jarva piti muutaman vuoden ajan Karhupoikani Koda -perhe­

blogia. Hän halusi murtaa nuoriin äiteihin kohdistuvia ennakkoluuloja ja kertoa elämästään. ELOKUUSSA 2016 tamperelainen Kuu Jarva päätti lopettaa bloggaamisen. Karhupoikani Koda -blogilla oli paljon lukijoita ja Jarva bloggasi osana Blogirinki-yhteisöä. Kiinnostus blogin pitoon kuitenkin lopahti. – Ilmapiiri blogeissa oli muuttunut epäaidoksi. En enää kokenut saavani vertaistukea samalla lailla kuin ennen, Jarva kertoo. Blogia perustaessaan Jarva oli täyttämässä 19 vuotta ja odotti esikoistaan. Teiniäidin leimaa oli vaikea vältellä. Blogi syntyi, jotta juoruilijat voisivat kuulopuheiden ja spekuloinnin sijaan lukea sieltä asioiden oikean laidan. – Aloin kertoa omin sanoin elämästäni. En jaksanut enää kuunnella juoruja. Halusin myös murtaa ennakkoluuloja ja näyttää, etteivät kaikki teiniäidit ole vastuuttomia tai käy juhlimassa joka viikonloppu, Jarva sanoo. VUODEN bloggaamisen jälkeen Jarva pääsi mukaan Blogirinkiin. Blogi lisäsi suosiotaan, pieni lukijamäärä kasvoi ja hän pääsi tekemään yhteistyöpostauksia. Jarva myös voitti Blogirinki-blogien välisen kilpailun. – Paineet ammattimaiseen bloggaamiseen kasvoivat. Blogimaailmassa moni tuntui vain rakentavan täydellistä kuvaa itsestään. Blogiyhteisöstä on hävinnyt tietynlaista aitoutta. Siellä on liikaa laskelmointia ja kävijäkeskeisyyttä, Jarva miettii.

Jarva kirjoitti omat postauksensa aina rehellisesti. Aitous oli koko blogin perusta, ja siksi hän ei halunnut ryhtyä kulissibloggaajaksi. Se olisi tuntunut ahdistavalta esittämiseltä. Päätös lopettamisesta alkoi kypsyä. – Blogin kirjoittaminen oli hauskinta silloin, kun se ei vielä ollut niin suosittu. Pienestä lukijamäärästä huolimatta sain paljon vertaistukea. JARVALLA ei ole huonoa omatuntoa mistään nettiin jakamastaan asiasta. Vaikka hän poisti suurimman osan postauksistaan, ei hän koe tehneensä missään vaiheessa virhettä. Postauksia kirjoittaessaan hän seisoi sanojensa takana. – Jotkin postaukset eivät kuitenkaan enää kuvastaneet nykyisiä ajatuksiani. Esimerkiksi mielipiteeni lasten TV:n katselusta ei ole enää yhtä mustavalkoinen kuin pari vuotta sitten, Jarva sanoo. Vaikka Jarvan blogi oli perheblogi, käsitteli se pääasiassa Jarvan omaa elämää ja ajatuksia. Hän julkaisi myös kuvia lapsistaan tai synnytyskertomuksia. Jarvan mielestä vanhempien täytyisi miettiä maalaisjärjellä sitä, millaisia asioita tai millaisia kuvia he lapsistaan netissä jakavat. – Minulle on ihan sama, mitä muut tekevät. Itse en kuitenkaan kertoisi yksityiskohtia, jos lapsellani olisi esimerkiksi jokin vakava sairaus, Jarva miettii.

Jarva ei näe ongelmaa siinä, että hän joskus julkaisee Facebookissa kuvan lapsistaan ja kertoo, että heille kuuluu hyvää. Siten sukulaisetkin pysyvät kartalla perheen kuulumisista. Jarvan nyrkkisääntönä onkin, että hän julkaisee lapsistaan vain sellaista materiaalia, joka ei vahingoita heitä.

Blogimaa­ilmassa moni tuntui vain rakentavan täydellistä kuvaa itsestään.

VIHAKOMMENTTEJA tuli Jarvan blogiin aalloittain. Kasvaneen lukijamäärän myötä esimerkiksi mielipidepostauksista syntyi myös hyvänhenkistä keskustelua. Joskus taas oli kausia, kun mitättömistäkin jutuista nipotettiin. Pahimmillaan Jarva löysi häntä kritisoivia kommentteja netin keskustelupalstoilta. – Kerran postasin ohjeen kastikkeeseen, johon tuli pieni määrä valkoviiniä. Pian

löysin itseäni koskevan keskustelun joltain foorumilta. Ihmiset väittivät siellä, että pakkosyötän lapselleni alkoholia, Jarva kertoo. Haukkuja ei onneksi koskaan tullut päin naamaa. Netin vihakirjoittelu tuntui kuitenkin ikävältä, sillä Jarva kirjoitti blogissaan perhe-elämästään: ilkeilyt koskivat siten hänen koko perhettään. Netin juoruilijat eivät olleet ratkaiseva syy bloggaamisen lopettamiseen, vaikka Jarva tietää tapauksia, joissa vihapuhe on johtanut koko blogin kaatumiseen. – On ymmärrettävää, että ihmiset ovat asioista eri mieltä. Anonyyminä kirjoittelu on kuitenkin ilkeää. SNAPCHAT on Jarvalle nykyään tärkein kanava, jonka kautta hän jakaa ajatuksiaan ja kuulumisiaan. Snapchatissa ilmapiiri on hänen mukaansa rennompaa. Sieltä löytää sellaista aitoutta, mitä monista blogeista puuttuu. Monet Jarvan blogin lukijoista seuraavat hänen päivityksiään nyt sieltä. – Snapchatissa näkee muutakin kuin valkoisia, viimeisen päälle kiillotettuja koteja, Jarva sanoo. Blogiaikoja Jarva muistelee hymyssä suin. Lopettaminen tuntuu silti edelleen oikealta päätökseltä. Hektinen bloggaajan ura on ohi. Nyt on toisenlaisen elämänvaiheen aika. Larissa Bister LARISSA BISTER

Kuu Jarva arvostaa rehellisyyttä niin oikeassa elämässä kuin blogeissakin.


ajassa kartalla luotain näkymä media 15

SYKSYN TÖITÄ

LEEVI VÄHÄLÄ

MEDIAPELIÄ

Oona Kujala

kujala.oona.m@student.uta.fi

Unohdan liian usein keskittyä tapahtumiin ympärilläni, kun yritän kerätä niistä mahdollisimman paljon todisteita. ”ELÄMÄNI parhaat snäpit!”

Lea Lahti nostaa syksyn viimeisiä perunoita kasvimaallaan Vesivehmaalla. Omista perunoista valmistuu perunamuusia. Lahti arvostaa omavaraisuutta ja käyttääkin kasvimaan antimia mahdollisimman paljon ruoanlaitossa. Kun viimeisetkin perunat on nostettu, tehdään syyskyntö eli maaperä käännetään ympäri. Näin multa pysyy ravinteikkaana vielä seuraavanakin vuonna.

⋆⋆MIKSI NÄIN?

Tuomitsiko JSN Aamulehden turhaan? Aamulehden huoritteleva juttu venäläisistä naisista poiki langettavan päätöksen Julkisen sanan neuvostolta. Päätöksen pelättiin uhkaavan journalistien sananvapautta. HUHTIKUUSSA Aamulehti julkaisi reportaasin otsikolla ”Mitä tiedämme venäläisistä naisista? Etsimme käsiimme pahimman kaikista”. Toimittaja Matti Kuusela kuvaajineen matkasi Venäjälle tapaamaan paikallisia naisia sekä etsimään käsiinsä Sortavalan ruminta huoraa. Etsiessään tätä ruminta huoraa parivaljakko tapasi useita naisia, muun muassa alaikäisiä tanssityttöjä. Reportaasista kanneltiin JSN:lle, ja syyskuussa Aamulehti sai langettavan päätöksen. Asiana oli lasten esiintyminen mediassa ja ihmisarvon kunnioittaminen. JSN:n mu-

kaan venäläiset naiset esiintyvät tekstissä potentiaalisina huorina asiaankuulumattomalla ja halventavalla tavalla, jollaisella lehti tuskin käsittelisi suomalaisia naisia ja lapsia. Kaikki eivät olleet yksimielisiä päätöksestä. Aamulehden päätoimittaja Jouko Jokinen otti kantaa, että vain ”perverssi polku yhdistää tanssikoulun tytöt huoraan”. Rajoittaako tällainen päätös journalistista sananvapautta, JSN:n puheenjohtaja Elina Grundström? – Neuvoston tärkeimpiä tehtäviä on sa-

nanvapauden puolustaminen. Käymme aina pitkää keskustelua, hyväksytäänkö sananvapauden nimessä kaikkea, kuten tässä tapauksessa lasten käyttö jutussa ja onko naisia käsitelty halventavasti. – Nyt tehtiin ratkaisu, että juttu oli lasten kannalta vahingollinen, ja sen katsottiin menevän sananvapauden edelle. Äänestimme, oliko konteksti oikea lasten nimille ja kuville. Tyylikysymyksiin tai toimittajien ammattitaitoon ei oteta kantaa, vain yksittäisiin ratkaisuihin jutussa. Alina Koskela

⋆⋆MITÄ IHMETTÄ?

Jodlaajat aiheuttavat pöhinää luentosaleissa Keskustelusovellus herättää kummastusta ja kiinnostusta Tampereen yliopiston kampuksella.

OPISKELIJOILLE SUUNNATTU sovellus laittaa luentokeskittymisen koetukselle, kun toisissa opiskelukaupungeissa suosittu Jodel on lyömässä läpi myös tamperelaisten opiskelijoiden keskuudessa.

JODELISSA VOI kysyä opiskeluvinkkejä, supista viikon opiskelijabileistä tai juoruta luennoitsijoista. Aiheet pyörivät opiskelijaelämän ympärillä, sekä hieman sen ulkopuolella: Jodelista saa myös deittailuvinkkejä ja vihjeitä Tampereen parhaisiin irtokarkkitarjouksiin. Silmä kovana, sillä voit nähdä luentosalin vierustoverisi jodlaavan. Alina Koskela

JODELIN SCREENSHOT

JODEL ON älypuhelimiin ladattava sovellus, jolla pystyy keskustelemaan nimettömästi aiheesta kuin aiheesta. Jodelissa voi jakaa ajatuksia lähellä sijaitsevien ihmisten kanssa ja pysyä hereillä lähialueen tapahtumista.

Näin kuvailin jokin aika sitten ystävälleni edellisen illan tapahtumia. Olisin voinut kertoa, mitä kaikkea teimme kyseisenä iltana tai vain todeta, että minulla oli hauskaa. Sen sijaan koin tarpeelliseksi ilmaista sen, kuinka hyvää todistusaineistoa sain talteen. Sitä saivat ihailla kaikki tutut ja tuntemattomat, jotka sattuvat seuraamaan minua Snapchatissa. En aio saarnata sosiaalisen median pahuudesta. En myöskään väitä, että meidän kaikkien pitäisi heittää puhelin ikkunasta ja juosta metsään nauttimaan luonnosta. Ei ole pakko. On hyvä asia, että meillä on välineitä, joilla jakaa kuulumisiamme. Ystäviäni todennäköisesti kiinnostaa Snapchattarinani, eli lyhyiden videoiden ja kuvien kokoelma, joka on mahdollista nähdä vuorokauden ajan. SAARNAAMISEN sijaan haluan kysyä seuraavaa: haluatko seurata elämäsi parasta showta puhelimen näytöltä? Lähes jokainen festareilla tai konsertissa käynyt voi myöntää kuvanneensa lavalla ollutta esiintyjää. Jotkut videoivat kokonaisen keikan alusta loppuun. Ymmärtäähän sen: tärkeästä tapahtumasta haluaa itselleen muistoja. Merkittävistä hetkistä on vaikea luopua, eikä omaan muistiinsa uskalla aina luottaa. Ongelma on se, että kuvattua videota ei tule katsottua ehkä enää koskaan uudelleen. Emme keskity tapahtumaan, vaan haalimme siitä todisteita. Lopulta ainut muisto on, että koko juttu tuli katsottua kännykän ruudulta kuvaamisen yhteydessä. Ei omilla silmillä, vaikka kaikki oli ihan nenän edessä. SAMA ILMIÖ on huomattavissa somessa. Illanvietto on sitä hauskempaa, mitä varmempaa on, että mahdollisimman moni tietää siitä. Minulta menee usein yllättävän paljon aikaa sen miettimiseen, millaisia kuvia tai videoita saan talteen. Tajuavathan kaikki ja muistanhan varmasti itsekin huomenna, että minulla oli hirveän hauskaa? Nyt-lehti haastatteli nuoria, jotka eivät käytä somea juuri ollenkaan. Tällaisia nuoria on Tilastokeskuksen viimevuotisen tutkimuksen mukaan 16–24-vuotiaista muutama prosentti. Suurin osa haastatelluista perusteli somesta jättäytymistä sillä, että he eivät halua korvata ihmissuhteita somen päivittämisellä. Somen käyttö vei monien mielestä liikaa aikaa. Ajatuksissa on ideaa. Vaikka en aio lopettaa Snapchatin käyttöä kokonaan, en silti halua olla enää eturivissä tarkkailemassa lavan tapahtumia somen kautta. Haluan nostaa kädet ilmaan, laulaa mukana ja nähdä kaiken omin silmin.


SYKSYLLÄ 2016 UTAIN JULKAISEE TAKAKANNESSAAN KUVAJOURNALISMIN 2. VUOSIKURSSIN VASTAMAINOKSIA. TEKIJÄT: ROOSA-MARIA KAUPPILA, MIRELLA PENTTILÄ

Utain 8/2016  

Tampereen yliopiston toimittajakoulutuksen viikkolehti

Read more
Read more
Similar to
Popular now
Just for you