Utain 2/2017

2/2017

ajassa 2

kartalla 6

luotain 8

näkymä 10

media 14

Enemmistön pilattu nimi Pässinpäiden perustaessa mediaa faktat ja mielipiteet sekoittuvat.

Anni Huttunen s. 15

Kuuntele verkkoa

Inari Nikkanen ja Hilla Körkkö tekevät tv-ohjelmaa ilman kuvaa. s.8

Ilves tuulettuu

Fanit pääsivät vihdoin juhlimaan omistajan vaihtumista. s.5

Asenteet muuttuivat Työelämä ei enää vierasta tatuointeja. s.3

2 ajassa kartalla luotain näkymä media

9.2.2017 ⋆ ⋆PÄÄKIRJOITUS

Moreenimedia m o r e e n i m e d i a . u ta . f i

utain.uta.fi @utainlehti @utainlehti Facebook “f ” Logo

CMYK / .ai

Facebook “f ” Logo

CMYK / .ai

Utain Utain

radio.uta.fi @radiomoreeni CMYK / .ai

Facebook “f ” Logo

CMYK / .ai

Radio Moreeni soundcloud.com/radio_moreeni

yliopistotv.uta.fi UniversityOfTampere

katse.uta.fi Facebook “f ” Logo

CMYK / .ai

Facebook “f ” Logo

CMYK / .ai

Katse

Tampereen yliopiston toimittajakoulutuksen viikkolehti ISSN 1459-6741 (painettu) ISSN 1459-675X (verkkolehti) Ilmestyy kerran viikossa torstaisin.

Yhteystiedot: Utain, 33014 Tampereen yliopisto 050 318 5924 utain@uta.fi Julkaisija: Viestinnän, median ja teatterin yksikkö, Tampereen yliopisto Painopaikka: Lehtisepät Oy Päätoimittaja: Ari Heinonen Ohjaavat opettajat: Anu Kuusisto (toimituspäällikkö, feature) Kari Koljonen (toimituspäällikkö, uutiset) Elias Lahtinen (ulkoasupäällikkö, feature) Kaija Toivonen (ulkoasupäällikkö, uutiset) Toimitussihteerit: Saana Huhtala, Sara Salmi Uutistuottaja: Tiina Heikkilä AD: Taru Hokkanen Taittajat: Jemina Michelsson, Nikke Kinnunen, Silja Annila, Mira Mannersola Toimittajat: Larissa Bister, Johannes Blom, Markku Haavisto, Henriikka Hiilloskorpi, Anni Huttunen, Merja Häikiö, Teresia Jokinen, Petri Jääskeläinen, Juho Kankaanpää, Emmi Kantola, Ellanoora Kauppila, Alina Koskela, Oona Kujala, Elena Kurki, Lisa Kärnä, Ira Mellberg, Emilia Naski, Emma Nikander, Anniina Rimpiläinen, Aliisa Ristmeri, Lari Seppinen, Kirsi Teiskonlahti, Elina Ukkonen, Julia Ylä-Outinen Valokuvaajat: Emilia Anundi, Roosa-Maria Kauppila Kuvankäsittelijä: Sarita Piipponen

Katso kaikki tekijät verkosta: http://utain.uta.fi/toimitus

TAMPEREEN TAVARA-ASEMAN kohtalosta käyty vääntö on uhattu viedä loppuun tämän vuoden aikana. Jo kymmenen vuotta velloneen keskustelun aikana on pyöritelty vaihtoehtoja rakennuksen purkamisesta, siirtämisestä, kunnostamisesta ja tunnelin rakentamisesta sen läpi.

Kehityksen on hyvä kehittyä ja uudistuksia kaupunkikuvaan kannattaa tehdä.

Uudistukset tulee kuitenkin aina perustella.

TÄSSÄ KUUSSA PÄÄTTYNYT Hämeenkadun elävöittämiskokeilu on esimerkki perustellusta kaupunkiuudistuksesta. Uudistus jakoi Hämeenkadun yrittäjät sitä kannattaviin ja vastustaviin. Etenkin alkuvaiheessa monet pelkäsivät asiakasmäärien laskevan.

Hämeenkadun parkkipaikat ovat aina olleet vähissä, joten keskustassa asioiva on pysäköinyt autonsa muualle. Kadun elävöittäminen on kaupungin selvitysten mukaan kehittänyt alueen taloutta. Samalla havaittiin alueen muuttuminen yhä palvelukeskeisemmäksi.

Kaupungin tekemät kenttätutkimukset selvittivät vuonna 2015 kokeilun parantavan joukkoliikenteen kulkua.

Tampereen kaupungin liikennelaitos kerää vuosittain yli 40 miljoonan euron lipputulot, joten julkisen liikenteen tarpeet on hyvä asettaa etusijalle, kun mietitään liikenneratkaisuja.

VANHAN tavara-aseman purkua vastustanut adressi keräsi vuonna 2013 yli 8 500 nimeä. Nyt kaupunki yrittää saada kompromissia aseman purkua vastustavien ja puolustavien välille. Eri näkemysten huomioiminen on järkevää politiikassa, mutta kompromissin hinta liikkuu miljoonissa.

Kovia päätöksiä on joskus pakko tehdä.

On tärkeää arvioida, mistä kannattaa maksaa. Siksi tavara-aseman kallis siirtäminen ei ole järkevä vaihtoehto. Myöskään tavaraaseman purkamiselle ei löydy tarpeeksi painavia perusteita.

110-VUOTIAAN rakennuksen patina ja

luodinreiät voivat muistuttaa ja opettaa meitä. Aseman tiloihin on ehdotettu uuden kauppahallin perustamista. Kauppahalli palvelisi alueen asukkaita ja tekisi radanvarren kehittyvästä alueesta viihtyisämmän.

Kehittyminen ja vanhan jyrääminen ilman syytä eivät ole samoja asioita. Mutka tiessä ei ole riittävä syy.

Johannes Blom EMILIA ANUNDI

@radiomoreeni Facebook “f ” Logo

Kallis kompromissi ei kannata

⋆ ⋆UUTISANALYYSI

Lait muuttuvat, mutta Kelaa voi vedättää jatkossakin HELSINGIN Sanomissa uutisoitiin toissa päivänä, että Kela pyytää ymmärrystä. Ymmärrystä tarvitaan, koska Kela voi epäillä jatkossa myös saman sukupuolisia kämppäkavereita avopuolisoiksi.

Vuonna 2016 asumistukihakemuksia hylättiin 2 384. Tähän mennessä vain kämppiksinä asustavat heterot ovat joutuneet todistelemaan parisuhdestatustaan Kelalle, mutta maaliskuusta lähtien ei ole väliä, asuuko miehen vai naisen kanssa. Todennäköisesti väärinymmärrysten määrä siis kasvaa. Kun avioliitosta tulee sukupuolineutraali, myös avoliiton katsotaan olevan kahden henkilön välinen eli samalla tavalla sukupuolineutraali. Kelan etuuspäällikön Anna Mäki-Jokelan mukaan tasa-arvoisen avioliittolain myötä muutetaan myös Kelan etuuslakeja, muun muassa yleisestä asumistuesta annettua lakia.

Julkisuudessa on silloin tällöin tullut esille, kuinka Kela naittaa ihmisiä. Tähän asti avoliiton on katsottu olevan vain naisen ja miehen välinen, koska myös avioliitto on ollut naisen ja miehen välinen. Nykyisin Kela saattaa pitää eri sukupuolisia kämppäkavereita avoparina. Asumistukea tarvitseville kämppiksille Kelan tulkinta on tuottanut joko tukirahan pienenemistä tai työtä väitteen torppaamiseksi.

KELA perustelee asumistukien hylkäyksiä muun muassa sillä, että asunnossa katsotaan asuvan avopuolisot, erillisistä vuokrasopimuksista huolimatta. Viime vuoden aikana Kelalta pyydettiin muutosta 154 tapauksessa ja näistä muutospyynnöistä 54

lopulta hyväksyttiin. Ei voi kuitenkaan tietää, mahtuuko tähän määrään useita huijaustapauksia. Jää myös nähtäväksi, kuinka paljon uuden säädöksen takia asumistukia koskevat muutoksenhakuilmoitukset lisääntyvät.

”

Etuuksissa huijaaminen on monelle pakon vaatimaa arkitodellisuutta.

Päätökset ovat lopulta kiinni käsittelijästä ja hakijan vakuuttelutaidoista. Hylkäys tai hyväksyminen on pienestä kiinni. Tästä syystä ymmärrystä ja kärsivällisyyttä vaaditaan. Kun on helppo huijata rahan toivossa ja tarpeessa, niin yleensä mahdollisuus silloin käytetään. Harva on niin enkeli, että jättää ilmaisen rahan ottamatta. Kela voisi käyttää resurssejaan paremminkin.

ETUUKSISSA huijaaminen on monelle pakon vaatimaa arkitodellisuutta. Heidi, 25, asuu poikaystävänsä kanssa, mutta Kelalla on parisuhteesta toinen tieto. Heidillä ja hänen poikaystävällään on oikeasti yhteinen vuokrasopimus, mutta Kelaa varten kaksi erillistä. Heidi kertoo, että olisi pulassa, jos asumistuki tippuisi vähänkin. Pelko siitä, että kaikkien Kelassa tapahtuvien muutosten takia tukia laskettaisiin, on hänelle varma yöunien

menettäjä. Heidi ei haluaisi valehdella tai kikkailla, mutta hänestä vaikuttaa siltä, että nykypäivänä rehellisyydellä ei saa mitään.

Kelan etuuspäällikkö Mäki-Jokelan mukaan tulevaisuudessa kaikkia ei epäillä avopuolisoiksi, vaan asiassa käytetään harkintaa. Kelaa voi epäilyttää, jos kaksi lähes samanikäistä asuu yhdessä pienehkössä asunnossa, sukupuolista riippumatta. Tällöin Kela kysyy asiasta. Erilaisella asumista koskevalla selvityksellä, esimerkiksi pohjapiirustuksella voi osoittaa, ettei seurustele asuinkumppaninsa kanssa.

Vuosi sitten hyväksytty tasa-arvoinen avioliittolaki astuu voimaan maaliskuun alussa. Tämä lisää ihmisten oikeuksia, mutta ei Suomesta tasa-arvoista tälläkään lakimuutoksella saada. Vaikka naimisiin ei olisi menossa, niin lakimuutos saattaa silti viedä asumistuen.

Heidin nimi on muutettu.

Ellanoora Kauppila

kauppila.ellanoora.r@student.uta.fi

ajassa kartalla luotain näkymä media 3

Ennakkoluulot tatuoituja kohtaan ovat väistymässä työpaikoilta TYÖELÄMÄ Terveydenhoito- ja ravintola-alalla tatuointeihin suhtaudutaan suopeasti.

Finnairin virkapukusääntöön kuuluu yhä kielto näkyvistä tatuoinneista.

Syrjintäperusteeksi tatuointia ei kuitenkaan voi laskea.

SUHTAUTUMINEN tatuointeihin muun muassa terveydenhoitoalalla on vapautunut. Ennen alalla oli tarkka yleisohje siitä, ettei kasvotatuointeja tai näkyviä kuvia iholla saanut olla. Nykyään selkeää linjausta ei ole.

Suomen lähi- ja perushoitajaliitto Superin ammattiasiain päällikkö Kristina Lamberg näkee tatuointien ottamisen yksilön oikeutena. Organisaatiota täytyy aina edustaa asiallisesti, mutta Lambergin mielestä tatuoinnit eivät voi vaikuttaa hoitajan ammattipätevyyden arviointiin.

– Psykiatrisilla vastaanotoilla voisi ajatella, että näkyvät tatuoinnit tulisi piilottaa, jotta potilaat eivät provosoidu.

ASIALLISUUTTA ja siisteyttä kuitenkin vaaditaan. Ylihoitaja Eija Patteri KantaHämeen sairaanhoitopiiristä kokee, että suhtautuminen tatuointeihin on muuttunut vuosikymmenten myötä liberaalimmaksi.

Patterin mukaan ennen ei olisi tullut kuuloonkaan, että työntekijöillä on näkyviä tatuointeja.

– Itse suhtaudun tatuointeihin kielteises-

MIKÄ?

Tatuoinnit työelämässä ○○Noin 10–15 prosentilla EU-kansalaisista on tatuointi. ○○Tasa-arvolaki velvoittaa työnantajia edistämään tasa-arvoa työelämässä ja ennaltaehkäisemään sukupuoleen, sukupuoli-identiteettiin tai sukupuolen ilmaisuun perustuvaa syrjintää. ○○Suomessa arviolta 15 prosentilla 20– 30 vuotiaista on tatuointi.

Lähteet: STM, Työturvallisuuskeskus

ti, mutta olenkin vanha fossiili.

Asennoituminen tatuointeihin on muuttunut ajan kuluessa. McDonald’sin henkilöstöjohtaja Maarit Latvala kokee, ettei tatuoinneista ole pitkään aikaan ollut minkäänlaista keskustelua.

Latvalan johtopäätös on, ettei tatuoinneista ole tullut ongelmia aikoihin. Ainut

ohjeistus McDonald’silla on, etteivät näkyvät tatuoinnit saa olla loukkaavia.

Tarjoilija Taneli Heinikosken, 28, tatuoinnit eivät ole koskaan vaikuttaneet työnsaantiin.

Hän on työskennellyt myös tavallista hienommassa ravintolassa, mutta siellä kuvat täytyi peittää pitkähihaisella paidalla.

Heinikoski on työskennellyt ravintolaalalla 10 vuotta. Tuona aikana asenne tatuointeja kohtaan on muuttunut paljon.

– Nykyään ihmiset uskaltavat jopa syödä ruokaa, jonka vien pöytään.

VIRKAPUKUSÄÄNTÖ kieltää lentomatkustamossa työskenteleviltä näkyvät tatuoinnit.

Finnairille ei voi hakea matkustamohenkilökuntakoulutukseen, jos on koristellut ihoaan näkyvillä tatuoinneilla. Finnairin viestinnän asiantuntijan Satu Haataisen mukaan virkapukusäännön lisäksi vaikuttavat kulttuuriset syyt, koska töitä tehdään muuallakin kuin Suomessa.

– Sääntö on ollut voimassa aina, tai ainakin siitä asti, kun tatuoinnit ovat alkaneet

yleistyä. Säännön ymmärtämisessä ei ole ollut ongelmia, Haataja sanoo.

YHDENVERTAISUUSLAIN mukaan tatuointeja ei kuitenkaan lasketa syrjintäperusteeksi. Työlainsäädännön asiantuntija Katja Leppänen Elinkeinoelämän keskusliitosta sanoo, että tatuoinnin perusteella voi jättää palkkaamatta, koska työnantajalla on täysi vapaus valita haluamansa työntekijä.

Työsuhteen aikana on kuitenkin voimassa tasa-arvoisen kohtelun velvoite, joka on eri asia kuin syrjintä. Tällöin pärstäkertoimen mukaan ketään ei saa asettaa eriarvoiseen asemaan.

– Lähinnä asiakaspalvelutehtävissä voi joissain tilanteissa olla perusteltua asettaa tatuoitu eriarvoiseen asemaan, jos tatuoituna on esimerkiksi kirosana tai hakaristi, Leppänen sanoo.

Teresia Jokinen

Miten tatuoinneista voi olla työelämässä myös hyötyä? Lue lisää utain.uta.fi/blogit EMILIA ANUNDI

Taneli Heinikosken mielestä tatuoitua ei enää katsella kuin halpaa makkaraa.

4 ajassa kartalla luotain näkymä media

EMILIA ANUNDI

Osatyökykyinen ansaitsee täyden tuen työelämässä JAAKKO, 39, on siirtymätyöjaksolla Lidlissä. Töitä on 15 tuntia viikossa.

Jaakko tekee siivous-, hyllytys- ja kassatöitä.

– Olen ollut ennenkin asiakaspalvelutehtävissä. Tykkään tehdä työtä.

Rytmi on aika tärkeä asia, mitä työstä saa. Tulee positiivinen olo, kun pärjää hommissa, kertoo Jaakko.

Jaakko on ollut vuoden mukana Näsinkulman Klubitalon toiminnassa.

Näsinkulman Klubitalo on mielenterveyskuntoutujien ja henkilökunnan yhteisö. Siirtymätyö on klubitalomallin toimintaa, joka tukee kuntoutujan elämänhallintaa. Työhön ei tarvitse koulutusta, ja sen avulla saa tietoa työkyvystään. Siirtymätyöstä saa työehtosopimuksen mukaisen palkan.

Yleensä työssä ollaan 5 kuukautta.

Tällä hetkellä Näsinkulman Klubitalolla on 4 siirtymätyöpaikkaa. Näsinkulman Klubitalon vastaava työvalmentaja Anneli Tiililä kertoo, että on työlästä löytää työnantajia, jotka voivat palkata osa-aikaisia ja määräaikaisia työntekijöitä.

– Kun etsitään uusia siirtymätyönantajia, välillä törmää siihen, että ihmiset ovat jopa tylyjäkin, Tiililä sanoo.

Kaupan alalle ja siistimistyöhön on työllistytty siirtymätyöjakson jälkeen.

Työllistyminen ei ole mutkatonta.

OSATYÖKYKYINEN on henkilö, jolla on käytössään osa työkyvystään ja halu tämän kyvyn käyttämiseen.

Kehittämiskoordinaattori Anne Korhonen Vates-säätiöstä kertoo, mitä vaikeuksia osatyökykyisten työllistymisessä on.

– Osa liittyy ennakkoluuloihin ja asenteisiin, kun ei ehkä tiedetä, miten osatyökykyisen voisi työllistää ja mitä tukia on tarjolla, Korhonen sanoo.

Hän uskoo, että siirtymätyökumppanien kautta viesti osatyökykyisten osaamisesta leviää työelämään. Suomalaista työelämää pitäisi kehittää siten, että myös erilaiset työn muodot ovat hyväksyttäviä ja arvostettuja.

– Tarvitaan joustavammat tulorajat työskentelyyn osa-aikaisesti. Eläkkeen ja työtulon yhdistäminen on tehtävä helpommaksi. Työnteon tulisi olla aina kannattavaa, Korhonen sanoo.

Hän kertoo, että yhteiskunnan tulisi panostaa osatyökykyisten työllistymisen tukeen, työhönvalmentajien palkkaamiseen ja palkkatukeen sekä näiden yhdistämiseen. Erilaiset ihmiset työyhteisössä rikastuttavat työyhteisöjä ja niiden toimintaa.

Emilia Naski

Kannattaako osatyökykyinen palkata? Lue lisää utain.uta.fi/blogit

MIKÄ?

Tampere ensimmäisenä ○○Klubitalojen jäseniä on Suomessa runsaat 6 000. 25 taloa kuuluu Suomen Klubitalot ry:hyn. ○○Näsinkulman Klubitalo on Suomen ensimmäinen. Se perustettiin vuonna 1995. ○○Kansainvälinen klubitaloliike muotoutui Yhdysvalloissa 1940-luvulla.

Timo Syrjä asuu Hälläpyöräkodissa Tampereella. Syrjän elämään lakimuutos ei ole vaikuttanut, sillä omatoimisella miehellä on aina ollut oma huone.

Uuden kehitysvammalain toteutus takkuilee

LAINSÄÄDÄNTÖ Lakimuutos varmistaa kehitysvammaisille

ihmisille paremmat mahdollisuudet päättää itse omista asioistaan.

Uuden lain edellyttämät käytännön järjestelyt etenevät hitaasti.

SUOMEN KEHITYSVAMMAISTEN ihmisoikeuksia on vahvistettu uudella kehitysvammalailla. Vammaisten ihmisten perus- ja ihmisoikeusjärjestö Kynnys ry:n ihmisoikeuslakimies Liisa Murto pitää lakimuutosta hyvänä asiana.

– Jos lakia sovelletaan oikein, se lisää kehitysvammaisten ihmisten itsemääräämisoikeutta.

Kehitysvammaisten henkilöiden itsemäärämisoikeus on päätavoitteena YK:n vammaissopimuksessa, jonka Suomi ratifioi kesällä 2016. Kehitysvammalain lakimuutosten myötä Suomen lainsäädäntö vastaa YK:n sopimusta.

Kynnys ry:n lakimiehen Mika Välimaan mielestä kyseessä on hieno laki. Sen täyttöönpanossa on kuitenkin ilmennyt jonkin verran ongelmia.

– Lakimuutosta ei kannata tarkastella täysin ilman kritiikkiä, Välimaa toteaa.

PIRKANMAAN SAIRAANHOITOPIIRIN

pääluottamusmiehen Atte Tahvolan mukaan lain muutosvaihe oli ongelmallinen, sillä työntekijöiden koulutuksia ei ehditty kunnolla järjestää. Tilanne on kuitenkin tasaantunut.

Tahvola kertoo, että joissain paikoissa uusi laki on siirtänyt asiakkaan hoidollisia päätöksiä hoitotyön esimiesten tehtäviksi.

Esimiehet joutuvat hallinnollisen työn ja esimiestehtäviensä sivussa tekemään potilastyötä.

– Jos ei ole aikaa tehdä esimiestyöhön kuuluvia tehtäviä, niin jonkun muun täytyy tehdä ne. Joissain paikoissa tarvittaisiin lisää henkilökuntaa, jota ei ole kuitenkaan

MIKÄ?

Kehitysvammalain muutos ○○Kehitysvammalain muutos astui voimaan kesäkuussa 2016 ○○Lakimuutoksen tarkoituksena on muun muassa vahvistaa erityishuollossa olevien kehitysvammaisten itsemääräämisoikeutta ja vähentää rajoitustoimenpiteiden käyttöä ○○Uuden lain myötä Suomi pystyi ratifioimaan YK:n vammaissopimuksen.

Sopimuksen ratifioivat Suomea ennen esimerkiksi Intia ja Irak.

pystytty palkkaamaan.

Tahvola muistuttaa, että puhuu Pirkanmaan sairaanhoitopiirin näkökulmasta.

– Suomessa iso osa kehitysvammahuollosta on jo kauan tapahtunut yksityisten palvelutarjoajien kautta.

Liisa Murron mukaan lakimuutos astui voimaan liian nopeasti.

– Monessa paikassa työntekijöitä ei pystytty ajoissa kouluttamaan siihen, mitä lain sisältö oikeasti tarkoittaa, Murto toteaa.

Mika Välimaan mukaan lakimuutos on paikoin henkilökunnan puolella koettu rajoittavaksi. Myös Liisa Murto sanoo, että työntekijöiden asenteet muuttuvat lakipykäliä hitaammin. Tärkeää olisi muistaa lakimuutoksen perimmäinen tarkoitus: – Lain lähtökohtana on mahdollistaa kehitysvammaisen yksilöllinen ja itsenäinen elämä, Murto tiivistää.

Larissa Bister

Kommentti Ihmisoikeudet ovat tekoja YK:N VAMMAISSOPIMUS takaa kehitysvammaisille ihmisoikeudet. Lakien ja tavoitteiden siirtyminen käytäntöön ei kuitenkaan tapahdu automaattisesti. Kun ihmisoikeuksia halutaan toteuttaa arkielämässä, tarvitaan hienolta kuulostavien sanojen lisäksi myös toimintaa.

Kehitysvammaisten parissa viisi vuotta työskennellyt Minna kertoi, että laitosten purkamisen yhteydessä kehitysvammaisia ihmisiä on joskus kohdeltu kuin heittopusseja. Heitä on siirretty vääriin paikkoihin.

Ei ole oikein, jos kehitysvammainen sijoitetaan esimerkiksi vanhusten hoitokotiin.

Minnan mukaan kehitysvammaisten henkilökohtaiset tarpeet pitäisi asettaa etusijalle. Asuinympäristön nopea muutos voi aiheuttaa kehitysvammaiselle stressiä ja ahdistusta.

Jotta YK:n vammaissopimuksen tavoitteet toteutuisivat jokaisen kehitysvammaisen elämässä, pitää yhteiskunnan käytäntöjen muuttua. Kehitysvammaiset eivät ole esineitä, joita voi siirrellä sinne, missä on tilaa tai rahaa. Ihmisoikeudet eivät ole bisnestä.

Larissa Bister

Minnan nimi on muutettu.

ajassa kartalla luotain näkymä media 5

Uskolliset fanit ovat Ilveksen todellisia omistajia

Sote-työläiset piikitetään pakolla

JÄÄKIEKKO Ilves-Hockey Oy:n pääomistajuus vaihtui yhtiökokouksessa

tiistaina. Nimi paperilla ei kuitenkaan kerro jääkiekkoseuran omistuksesta mitään. Henkisesti seura kuuluu faneille.

KOKOUKSEN alkamiseen mennessä Ilveksen toimiston ulkopuolelle on kerääntynyt kymmenkunta fania. He odottavat pakkasessa uutisia kuohuviinipullojen kanssa.

– Emme luota mihinkään ennen kuin näemme mustaa valkoisella, melutaan toimiston ulkopuolella.

Puoli tuntia kokouksen alkamisen jälkeen ulkoa kuuluu kovempaa hälyä. Ulko-ovet käydään lukitsemassa. Ulkona on hilpeämpi tunnelma kuin sisällä. Todellinen Ilveshenki välittyy.

– Vähän on kylmä, mutta kyllä hyvää kannattaa odottaa, kuuluu joukosta.

URHEILUSEUROIHIN perehtyneen Sirpa

Korkatin mukaan sitoutuminen urheiluseuraan voi olla hyvin eritasoista. Hän on ollut mukana tekemässä Urheiluseurat 2010-luvulla -raporttia. Korkatin mukaan elinikäistä sitoutumista urheiluseuraan on paljon. Se tarkoittaa sitä, että kausikortti

MIKÄ?

Ilves-Hockey Oy:n omistajuus ○○Ilves-Hockey Oy:n pääomistajuus vaihtui seuran yhtiökokouksessa 7.2.2017. ○○Vincent Manngard oli Ilveksen omistajana vuodesta 1993 asti. ○○Uusia omistajia ovat osakeannin jälkeen mm. Tuukka Rask, Risto Jalo ja Petri Hietanen. ○○Ilveksen taloudella on mennyt pitkään huonosti, mistä on syytetty seuran johtoa. ○○Omistajanvaihdosta on yritetty aiemminkin siinä onnistumatta.

ostetaan joka vuosi.

– Kun on lapsena mennyt perheen kanssa seuran peliin, niin helposti kasvaa sen joukkueen faniksi. Saman seuran faneja voidaan EMILIA ANUNDI

olla jo toisessa ja kolmannessa sukupolvessa.

Selvää on, että ulkona odottavat kannattajat ovat elinikäisiä faneja. Heistä yksi on Eetu Malhonen, joka ei tosin ostanut kausikorttia tälle vuodelle. Seuran yleinen ilmapiiri on ollut liian masentava. Silti perheessä kasvatetaan seuraavaa Ilves-fania.

– Kotona tytär kysyy, onko pakko lähteä peliin, koska Ilves häviää kuitenkin. Ensi kaudelle ostetaan kuitenkin kausikortit, tapahtui tänä iltana mitä tahansa.

USKOLLISET FANIT eivät Korkatin mukaan häviä mihinkään, vaikka suosikkijoukkueella menisi huonosti. Tällä hetkellä Ilves-fanien luottamus vallanvaihtoon on suuri. Fanit haluavat Tuukka Raskista ja Risto Jalosta uusia omistajia, koska miehet ovat aikaisemmin pelanneet seurassa.

Silloin ilvesläiset omistavat Ilveksen. Uusien omistajien toivotaan tuulettavan toimistoa.

– Toivottavasti Ilveksen iskulause ’’Tekeminen ratkaisee kaiken’’ yltää nyt myös toimiston ihmisiin, toteaa fani Mikko Koiranen.

Urheiluseuran johto vaikuttaa suoraan seuran menestykseen. Harrastajamäärät ja kumppanien hankinta ovat Sirpa Korkatin mukaan paljolti pääomistajan vastuulla.

Ilveksen tukiyhdistys Share Ilves ry on mukana urheiluseuran tukemisessa. Yhdistyksellä on Ilveksen osakkeita, mutta

”

Julia Ylä-Outinen

Lastensuojelusta huoli Tampereella LASTENSUOJELUN työntekijöillä on asiakkaanaan suosituksia suurempi määrä lapsia miltei koko Tampereen seudun alueella. Asia käy ilmi sosiaaliasiamiehen vuotta 2016 koskevasta raportista.

Sosiaaliasiamiehet ovat huolissaan siitä, ehtivätkö työntekijät tapaamaan lapsia ja selvittämään heidän mielipidettään riittävästi. Kunnista saadun tiedon mukaan lastensuojelun asiakassuunnitelmat eivät ole ajan tasalla, vaikka palveluiden tulisi olla suunnitelmallisia.

Sosiaaliasiamiehet selvittelivät viime vuonna reilut 1 250 yhteydenottoa.

Aliisa Ristmeri

Ensi kaudelle ostetaan kuitenkin kausikortit, tapahtui tänä iltana mitä tahansa.

Eetu Malhonen

Ilves-fani Janne Tammisalo toivoo, että seura nousisi uuteen ja arvoiseensa lentoon.

MAALISKUUSSA UUDISTUVA tartuntatautilaki edellyttää, että työnantaja valvoo sosiaali- ja terveydenhuollon henkilökunnan ottamia rokotteita.

Ylilääkäri Taneli Puumalaisen mukaan riskiryhmien kanssa työskentelevän henkilön tulee ottaa rokotteet potilaiden suojelemiseksi. Puumalainen on Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen rokotusohjelmayksikön päällikkö.

Tampereen Koukkuniemen vanhainkodin vastaava osastonhoitaja Minna Repo kertoo, että henkilökunnalta ei aiemmin ole työnantajan puolesta edellytetty rokotuksia. Työnantaja suosittelee rokotusten ottamista ja kustantaa ne. Vanhainkodin osastonhoitajan Anne Kortteisen mukaan jo terveydenhuollon koulutuksessa edellytetään tietyt rokotukset.

joukkorahoituksella ollaan hankkimassa vielä lisää. Korkatin mukaan toinen näkyvä tapa vaikuttaa on olla mukana faniyhdistyksessä, jonka kanssa seuran johto yleensä mielellään kommunikoi. Korkatti kertoo sosiaalisen median olevan tärkeä faneille.

Verkossa heidän on helppo saada aikaan liikehdintää, jota seuran johdon on vaikea ohittaa.

Kello 18.43 Ilveksen tilojen kokoushuoneesta kuuluu taputusta. Pian jaetaan tiedote, joka tekee ulkona odottavat fanit hyvin iloisiksi. Odotettu omistajanvaihdos tapahtuu.

– Toivottavasti porukka löytää tiensä nyt oikeasti hallille. Helvetin hyvä fiilis. Kyllä skumppa tässä kohtaa maistuu, sanoo Malhonen samalla, kun avaa kuohuviinipulloaan.

Elena Kurki

Muslimien maahanmuutolle tyrmäys LONTOOLAISEN Chatham House -ajatuspajan kyselyn mukaan suurin osa EU-kansalaisista vastustaa maahanmuuttoa muslimimaista. Maahanmuuttoa rajoittaisi 55 prosenttia kyselyyn vastanneista. Kysely toteutettiin 10 EU-maassa, mukaan lukien Britanniassa, Ranskassa ja Saksassa.

Maahanmuuttoa tutkinut Pasi Saukkonen ei antaisi tutkimukselle liikaa painoarvoa, sillä kysely rajattiin tiukasti muslimimaahanmuuttoon.

– Kysely heijastaa eurooppalaista ilmapiiriä, mutta herää kysymys, miten kysely on muotoiltu ulkomailla ja onko sitä täysin ymmärretty. Ihmiset eivät välttämättä ymmärrä näin rajusta väitteestä seuraavaa politiikkaa, sillä täyskielto koskisi esimerkiksi Turkin kansalaisia.

Alina Koskela

Oikaisu UTAIN 1/2017 olleessa jutussa tamperelaisesta undergroundista haastateltiin Nagasaki Grandslam -yhtyeen jäseniä. Haastatellut jäsenet olivat solisti Taskumatti ja kitaristi Tero. Rumpali Kosti ei osallistunut haastatteluun, kuten jutussa virheellisesti kerrottiin.

6 ajassa kartalla luotain näkymä media

Suomisika RUOKAVIENTI

Suomessa pakastettu sianliha

SIKAA ON lähes yhtä vaikeaa viedä Kiinaan kuin ilotulitteita lentokoneeseen.

Kumpaankin liittyy paljon kieltoja.

Toukokuussa kauppa kuitenkin alkaa. Lokakuussa Kiinan viranomaiset vahvistivat sianlihan vientiluvan lihatalo Atrialle. Lupa koskee ainoastaan lihaa, joka on teurastettu ja pakattu Seinäjoen kyljessä sijaitsevassa Nurmon tuotantolaitoksessa.

Luvan hankkimiseen kului yli vuosikymmen. Maa- ja metsätalousministeriö käynnisti vientineuvottelut jo vuonna 2006. Työ on jatkunut, vaikka ministerit ja hallitukset ovat vaihtuneet. Alusti asti mukana olivat myös elintarviketurvallisuusvirasto Evira ja Suomen Pekingin suurlähetystö.

MAIDEN KAUPPANEUVOTTELUT kestävät aina vuosia, mutta Kiinan kanssa ne ovat olleet erityisen pitkiä. Jopa sianlihan supermaa Tanska tavoitteli lupaa vähintään seitsemän vuotta.

– Kiinassa on kaksi viranomaista. Pääsääntöisesti asioimme ensin toisen ja sitten toisen kanssa, selventää Eviran ylitarkastaja Joni Haapanen.

Hänen mielestään lupaprosessit ovat viime vuosina pidentyneet kaikkialla maailmassa. Yhä useammat maat pyrkivät vieraille markkinoille samanaikaisesti, mikä aiheuttaa ruuhkaa. Kiinan lisäksi sumasarjaan kuuluvat esimerkiksi Etelä-

Afrikka ja Etelä-Korea.

Osittain syynä on ruoan turvallisuus: tautien takia valtiot kohtelevat ulkomaisia eläinperäisiä elintarvikkeita erityisen varovaisesti. Ne haluavat myös suojella maatalouttaan kilpailijoilta.

Sianliha on muutakin kuin ruokaa. Maat voivat käydä vientiluvilla vaihtokauppaa.

– Kiinassa päätöksiin liittyy myös politiikkaa, eivätkä viranomaiset ja markkinat keskustele aina keskenään, arvelee Finpro Oy:n elintarvikealan toimialajohtaja Esa Wrang.

Valtiollisen osakeyhtiön tehtävänä on edistää suomalaistuotteiden vientiä.

Neuvotteluissa ostajamaa määrää tahdin: Kiina valitsee itse, milloin ja minkä maan lupaprosessia se nytkäyttää eteenpäin. Tavoitellulla markkina-alueella on varaa olla ronkeli.

TÄHÄN MENNESSÄ Suomi on vienyt Kiinaan enimmäkseen kauraa, lähdevettä ja alkoholia. Lisäksi Valio on kaupannut maitojauhettaan kiinalaisille lastenruokatehtaille yli kymmenen vuotta.

Esa Wrangin mielestä ruokakauppa Kiinaan on ollut yksittäisten yrityksien ”satunnaisia pistoja”. Kotimaiset yritykset eivät ole tottuneet tekemään yhteistyötä, vaikka yksin suljetuille markkinoille on mahdotonta päästä.

Ruotsi on luotsannut valtiollista ruoan

ajassa kartalla luotain näkymä media 7

kulkee Kiinaan seilaa pian konteissa Kiinaan. Rahtia on valmisteltu 11 vuotta.

ALUKSI SUOMI JA KIINA solmivat sopimuksen pelkästään alkavasta yhteistyöstä. Kansallisten vientiehtojen perkaamisen jälkeen huomio siirtyi yksittäisiin suomalaisyrityksiin ja niiden valvontaan.

Tuontilihan on täytettävä Kiinan lainsäädännön tarkat ehdot, mikä on Eviran heiniä.

Esimerkiksi leikkeleistään tunnettu Snellman ei pääse moneen vuoteen idän markkinoille vaikka haluaisi, sillä yhtiö leikkaa sian- ja naudanlihansa samoissa tiloissa.

Hullun lehmän tautia pelkäävälle Kiinalle se on mahdottomuus. Ainoa tautia kantanut nauta löytyi Kärsämäeltä vuonna 2001, mutta se leimaa koko Suomea edelleen.

Syksyllä 2014 kiinalaiset tarkastajat lensivät Suomeen tutkimaan suomalaisia lihataloja. Vuotta myöhemmin HKScan ehti jo iloita julkisuudessa Kiinan vientiluvasta, mutta toisin kävi. Toistaiseksi lopullisen luvan on saanut vasta yhtiön kilpailija Atria.

Kiinalaiset ovat kuitenkin antaneet ymmärtää, että HKScan saa sen seuraavaksi.

Niin uskovat myös sijoittajat. Atrian ilmoitettua Kiinan-luvastaan myös HKScanin osakkeen arvo nousi.

OPTIMISMIIN ON SYYTÄ. Lihateollisuuden silmissä Kiina on yksi maailman suurimmista markkinoista, jonka vaurastuva kansa syö yhä enemmän lihaa. Viime vuosien elintarvikekohut ovat myös kasvattaneet suomalaistuotteiden kysyntää. Suomi markkinoi sianlihaansa puhtaudella ja turvallisuudella.

Finpron Esa Wrang innostuu erityisesti Kiinan modernista jakeluverkosta. Hänen mukaansa jo 40 prosenttia kiinalaisista ostaa ruokaa verkkokaupasta. Wrang sanoo, että osuus on neljä kertaa suurempi kuin Yhdysvalloissa, siis Amazonin ja muiden verkkojättien maassa.

Tällä hetkellä Kiinan osuus Suomen ruokaviennistä on kolme prosenttia. Wrang haluaisi kolminkertaistaa sen.

– On arvioitu, ettei koko Suomen vuosittainen sianlihantuotanto riitä edes yhden kaupungin tarpeisiin muutamaksi kuukaudeksi, havainnollistaa maa- ja metsätalousministeriön kansliapäällikkö Jaana HusuKallio.

Atrian toimitusjohtaja Juha Gröhnin haaveissa vienti kasvaa urakalla. Tähän mennessä Atria on myynyt sianlihaa Kiinaan kolme miljoonaa kiloa.

Hänelle se on vasta näyte-erä.

Juho Kankaanpää

IL A

PITKÄ VASTAUS on Venäjä. Vielä pari vuotta sitten suomalaiset kiikuttivat rajan taakse ruokaa jopa kolmanneksen elintarvikeviennistään. Sellaisia osuuksia ei ole nähty muissa pohjoismaissa. Pelkästään Atria vei lihaa Venäjälle vuosittain 10–20 miljoonan euron edestä. Kenellekään ei tullut mieleen, että kauppa voisi päättyä.

Sitten Venäjä hyökkäsi Ukrainaan. Euroopan unioni tuomitsi Krimin niemimaan valtauksen määräämällä Venäjälle talouspakotteita. Venäjä vastasi rajoittamalla maitotuotteiden, lihan ja vihanneksien tuontia.

– Tuotevientimme Venäjälle loppui kerralla, sanoo Atrian toimitusjohtaja Juha Gröhn.

Aikaisemmin Euroopan unioni oli myynyt viisi prosenttia sianlihastaan Venäjälle.

Yhtäkkiä sikaa oli tarjolla aivan liikaa, mikä

laski hintoja ja pakotti lihatalot huonoihin kauppoihin. Se sai myös Atrian kiinnostumaan toden teolla Kiinasta.

PP

vienninedistämisohjelmaansa yli 20 vuotta.

Suomeen sellainen perustettiin kaksi vuotta sitten.

Monet Euroopan maat Saksasta Tanskaan ovat vieneet sianlihaa Kiinaan jo vuosikaudet. Tosin Tanskan vertaaminen Suomeen ei ole aivan reilua, sillä maa elää sianruhoistaan.

Onko Suomi silti myöhässä? Wrangia kysymys naurattaa.

– Lyhyt vastaus: olemme varmasti, mutta emme liian.

RO

OS

IA AR A-M

U KA

8 ajassa kartalla luotain näkymä media

Inari Nikkanen ja Hilla Körkkö haluavat herättää podcastohjelmallaan keskustelua.

Ääneen voi uppoutua

PODCAST Luurit korvilla muu maailma jää ulkopuolelle. Ruotsissa suosittu ilmiö on hitaasti

kasvamassa myös Suomessa.

VERKON PUHEOHJELMIA, eli podcasteja, kuunnellaan maailmalla enemmän kuin koskaan.

Suomessa podcastien suosion kasvu on kuitenkin vielä melko hidasta, kertoo podcasteja tekevä toimittaja Olli Sulopuisto.

Esimerkiksi naapurimaassamme Ruotsissa podcastien tekeminen on jo paljon pidemmällä, ja osa ohjelman tekijöistä saa palkkaa työstään. Äänitiedostoja ja dokumentaarista ääntä tutkivan Suvi Sinervon mukaan podcastien suosio piilee siinä, että ne eivät sido ruutuun.

– Ohjelmia voi kuunnella samalla kun liikkuu, vaikka juoksulenkillä.

MAAILMALLA merkittävä käännekohta oli syksy 2014, jolloin yhdysvaltalainen tositapahtumiin perustuva rikossarja Serial löi läpi. Podcast sai yhteensä miljoonia kuuntelijoita ympäri maailmaa, ja sen myötä myös

muut puheohjelmat saivat huomiota.

Podcastien suosioon on vaikuttanut älypuhelimien yleistyminen. Niiden ansiosta podcasteja on entistä helpompi tilata ja kuunnella.

Sulopuiston mukaan podcastit voisivat mahdollisesti lyödä kunnolla läpi myös Suomessa, jos yksittäisestä podcastista tulisi laajalti suosittu Serialin tapaan. Tällöin myös muut podcastit saisivat tunnettavuutta. Suomessa podcastien suosio on ollut pitkään vähäistä, mutta tekijöiden määrä on hiljalleen kasvanut.

HILLA JA INARI on suomalainen podcast, jota on julkaistu syyskuusta saakka One Quart Magazinen sivuilla. Hilla Körkkö oli kuunnellut paljon podcasteja ja hänen päässään muhi ajatus puheohjelman tekemisestä. Tutustuttuaan Inari Nikkaseen hän esitti idean omasta podcastista. Nikkanen innostui heti.

– Podcastin formaatissa tekemisen kynnys on matalampi, koska sitä tehdään yhdessä, Nikkanen sanoo.

Körkön mukaan podcastit eroavat radio-ohjelmista. Podcastin jaksot etenevät kohtauksittain eteenpäin. Kyse on kuin tv-ohjelmasta ilman kuvaa. Juoni etenee jokaisessa jaksossa.

Podcastien kokonaisuus on usein tarkkaan harkittu. Körkkö ja Nikkanen esimerkiksi pitävät ennen jokaista jaksoa suunnittelupalaverin, jossa sopivat aiheet ja tekevät viitteellisen käsikirjoituksen. Yhden jakson tekemiseen menee noin kaksi työpäivää, kun laskee mukaan ideoinnin, nauhoittamisen, editoinnin ja markkinoinnin.

PODCAST on Körkölle ja Nikkaselle ilmaisukeino. He haluavat tuoda oman äänensä kuuluviin ja herättää keskustelua. Körkkö ja Nikkanen kuvailevat podcastiaan samaan aikaan yhteiskunnalliseksi, ajankohtaiseksi

ja henkilökohtaiseksi.

– Pyrimme tarttumaan aiheisiin, joita ei käsitellä joka kahvipöydässä.

Hilla ja Inari -podcastin jokaisella jaksolla on oma teemansa. Aiheena ovat olleet esimerkiksi häpeä, kauneus ja seksi. Körkön ja Nikkasen mukaan aroistakaan aiheista ei hävetä puhua, koska studiossa istutaan kahdestaan. Äänitystilanteessa ei tunnu siltä, että puhuisi sadoille ihmisille.

– Kerran yliopistolla joku tuli kuulokkeet korvilla vastaan ja aloin kuvittelemaan, että koko yliopisto kuuntelee, kun puhun masturbaatiosta. Tekeminen on kuitenkin hauskaa ja nostamme esille sellaisia aiheita, joista on tärkeää puhua, Körkkö sanoo.

RUOTSALAINEN podcast-kulttuuri on Körkölle ja Nikkaselle tuttu, sillä he kuuntelevat itse vain ruotsinkielisiä podcasteja.

He myös toivovat joskus tienaavansa mai-

ajassa kartalla luotain näkymä media 9

ROOSA-MARIA KAUPPILA

Inspiroiva viisikymppinen pitää puolensa NÄYTTELIJÄNTAIDE Pieni ja sisukas teatterityön tutkinto-ohjelma Näty

kouluttaa puolet maamme näyttelijöistä. Opiskelijat ovat valmiina näyttämään kyntensä ja puolustavat koulutuksen olemassaoloa tekemällä asiat kunnianhimoisesti.

TAMPEREEN YLIOPISTON teatterityön tutkinto-ohjelma Näty täyttää tänä vuonna 50 vuotta. Näyttelijäkoulutus on kasvattanut suosiotaan vuosien saatossa.

Tällä hetkellä hakijamäärät ovat tuhannen hakijan paikkeilla ja heistä vain murto-osa pääsee sisään. Vaikka tutkinto-ohjelma on suosittu ja valmistuneet opiskelijat työllistyvät hyvin, on Näty ollut useammin kuin kerran lopetusuhan alla. Kolmannen vuoden näyttelijäopiskelija Katariina Havukaisen mukaan uhka koulutuksen loppumisesta ei ole ainakaan lannistanut opiskelijoita.

”

Näyttelemistä ei voi opiskella yksin.

Katariina Havukainen, näyttelijäopiskelija.

– Opiskelijoilla on kova halu osoittaa taistelutahtoa. Se terhakoittaa meitä olemaan vielä parempia, Havukainen kertoo.

NÄTYN vahvuutena Havukainen näkee tutkinto-ohjelman pienuuden. Pienuus karsii pois turhaa byrokratiaa opiskelijoiden ja opettajien väliltä. Opiskelijat pääsevät tekemään teatteria monipuolisesti ja laajasti.

Havukainen on näyttelemisen lisäksi kiinnostunut ohjaamisesta ja kirjoittamisesta.

Yhdelle vuosikurssille otetaan yhteensä 12–14 opiskelijaa. Vuosikurssi muodostaa yhtenäisen ryhmän koko opintojen ajaksi.

Havukainen näkee läheisessä yhteistyössä enemmän hyötyjä kuin haittaa.

– Näyttelemistä ei voi opiskella yksin. On etuoikeus saada olla osa näin tiivistä ryhmää, vaikka on se välillä raskastakin, Havukainen sanoo.

Opetus on päivittäistä ja käytännössä pelkästään kontaktiopetusta. Opintojen sitovuus ei tullut Havukaisella yllätyksenä. Hän osasi odottaa opintojen olevan fyysisiä ja rankkoja. Havukaisen mukaan opintojen suurin haaste on siinä, miten sovittaa muu elämä yhteen opintojen kanssa.

NÄYTTELIJÄN OPINNOT vaativat vahvaa ja tiedostavaa minäkuvaa. Opiskelijoiden minäkuvaan kiinnitetään opinnoissa nykyään tietoista huomiota. Teatterityön professorin Pauliina Hulkon mukaan kysymys on sekä ammattitaidon kehittämisestä että hyvinvoinnista. Opiskelijan on tärkeää oppia tunnistamaan omat haasteensa, mahdollisuutensa, muutoksensa ja kasvunsa.

– Opiskelijat ovat nykyään reflektoivampia ja keskustelevampia kuin aiemmin.

Tämä näkyy tavassa puhua, toimia ja opiskella. Näyttelijä työstää kaiken oman kokonaisuutensa kautta, ruumiillisesti. Se on se ’minä’, jonka kanssa on hyvä tulla tutuksi koulutuksen aikana, Hulkko kertoo.

Havukainen on huomannut opintojensa aikana, että työtä ja omaa persoonaa on

välillä hankala erottaa toisistaan. Näyttelijä tekee työtä omalla ruumiilla, jolloin työ on myös väistämättä henkilökohtaista.

VIISIKYMPPISENÄ täytyy pysyä ajan tasalla ja mieluiten vielä muutaman kilometrin edellä muita. Se onnistuu valitsemalla oikeat oppilaat ja opettajat pitämään yllä kehitystä. Hulkon mukaan yksi näyttelijän tärkeimmistä ominaisuuksista on ruumiillinen vaikuttamiskyky.

Teatterityön opettajan tärkein ominaisuus on taas Hulkon mukaan yleisesti ottaen kyky nähdä jokainen yksittäinen opiskelija. Havukainen sanoo, että opettajasta huomaa, milloin ammatti on hänelle intohimo.

– Opettajan pitää saada opiskelijat syttymään, Havukainen kiteyttää.

Merja Häikiö

MIKÄ

Tampereen yliopiston teatterityön tutkinto-ohjelma ○○Nätyn toiminta käynnistyi tammikuussa 1967. ○○Teatterityön tutkinto-ohjelma on viisivuotinen. ○○Nätyllä on ainoastaan näyttelijän ammattiin valmistavaa koulutusta. ○○Uusien opiskelijoiden sisäänotto on joka toinen tai kolmas vuosi. ○○50-vuotisjuhlaa vietetään su 12.2.

2017.

ROOSA-MARIA KAUPPILA

nostuloilla samaan tapaan kuin Ruotsissa.

– Uskon, että Suomen podcast-skene tulee vielä kasvamaan paljon. Ruotsista rantautui aikoinaan myös blogikulttuuri, joten mikseivät podcastitkin, Nikkanen toteaa.

Hilla ja Inari -podcastin yhtä jaksoa kuuntelee tällä hetkellä noin 500 ihmistä.

TUTKIJA Suvi Sinervon mukaan podcastien ominaispiirre on, että ne vastaanotetaan juuri tässä hetkessä.

Audio-ohjelma etenee lineaarisesti ajassa: ääntä ei voi silmäillä samaan tapaan kuin esimerkiksi blogitekstiä.

– Aikamme on täynnä visuaalisia ärsykkeitä ja keskeytyksiä, joten uskon että laadukkailla podcasteilla on tilausta entistä enemmän. Ääneen voi vaipua ja uppoutua, Sinervo sanoo.

Emmi Kantola

Katariina Havukainen (neljäs vasemmalta) seuraa opiskelijakavereidensa kanssa dialogiharjoitusta.

10 ajassa kartalla luotain näkymä media

Uutta taidetta

ajassa kartalla luotain näkymä media 11

vanhoilla välineillä

TAIDE Tampereella Finlaysonin

sydämessä ei käytetä koneita.

Metalligrafiikkaa tehdään käsin.

Kuvat: Roosa-Maria Kauppila Teksti: Emma Nikander

12 ajassa kartalla luotain näkymä media

”KATSOKAA, miten hulluja ihmisiä Suo-

messa on: siellä tehdään vedoksia käsin!”

Tätä on saanut grafiikanpaja Himmelblaun toimitusjohtaja Pertti Ketonen kuulla ulkomaisissa taidegrafiikan tapahtumissa.

Näitä vedosten tekijöitä löytyy Finlaysonin tehdasmiljöön syövereistä. Ateljeen suurista ikkunoista näkee ja kuulee Tammerkosken kuohut. Seinillä roikkuu Miina Äkkijyrkän erilaisia lehmäteoksia. Vedokset ovat kuivumassa ja odottavat taiteilijan itsensä hyväksyntää ja signeerausta. Ateljeessa tuoksuu taide.

Täällä tehdään metalligrafiikkaa käsityönä perinteisillä menetelmillä.

TAIDEVEDOSTAJA Tiina Hinkka on levittänyt punaisen pohjavärin kuparista valmistetulle laatalle. On syntymässä vedos Miina Äkkijyrkän Noh-teoksesta.

Levityksen kanssa ei tarvitse hienostella.

Väri levitetään pahvilapun avulla, ja lopulta ylimääräinen väri häivytetään pyörivin liikkein kankaalla. Väriä saa jäädä ainoastaan kuparilaatalle koverrettuun viivaan, muutoin hamppupaperille toistuu epämääräisiä ja epätoivottuja suttuja. Hinkka pyörittelee kangasta levyllä vielä pitkään senkin jälkeen, kun ummikko olisi jo päättänyt homman olevan valmis.

Kuvan kohdistaminen on millintarkkaa työtä. Vedostus tapahtuu kahdella tai useammalla kuparilevyllä, joten niiden vedostusjäljen saaminen kohdalleen vaatii ammattitaitoa sekä tarkan vedostussuunnitelman.

HINKKA on työskennellyt Himmelblaussa 2 vuoden ajan osa-aikaisena taidevedostajana. Hän opiskeli graafista suunnittelua ja arvosti jo opiskeluaikana käsillä tekemistä.

– Tässä työssä viehättää se, ettei se ole riippuvaista teknologiasta. Tekniikka juontaa juurensa kirjapainotekniikasta. Haluan pitää sen hengissä, hän kertoo.

Lähes kaikkeen tekemiseen liittyy tänä päivänä liuta teknisiä laitteita, mutta grafiikanpajalla eivät koneet raksuta.

Myös taidegrafiikkaan perehtyneet taiteilijat arvostavat sitä, että vedoksia tehdään vanhoilla, perinteisillä menetelmillä.

– Monesti ihmetellään, että ei kai kukaan jaksa enää tehdä käsin, kun olisi niin helppoa tulostaa ja käyttää teknologiaa, Ketonen kertoo.

LAATAT on tehnyt taiteilija, usein yhdessä vedostajien kanssa. Tekniikoita on erilaisia, ja ne antavat tekijälleen loputtomat mahdollisuudet. Kuva voidaan tehdä pehmeäpohjatekniikalla, jolloin levylle piirtyvät painettaessa sormenjäljetkin. Toisaalta laattaa voidaan raaputtaa, kaivertaa tai siihen voidaan piirtää lyijykynällä tai liidulla.

Kuvio syövytetään laatan pintaan. Se toistuu prässistä tullessaan paperilla hämmästyttävän eläväisenä jälkenä, esimerkiksi hiilipiirroksena.

Teoksesta tehdään mallivedos, jonka kaltaiseen lopputulokseen vedostajan pitää työssään pyrkiä. Kun vedokset ovat valmiita, ne jäävät odottamaan taiteilijan hyväksyntää ja signeerausta.

Syväpainoväri levitetään kuparilaatalle pahvilapulla. Värin levittämisessä saa olla tarkkana, sillä sitä ei saa jäädä muualle kuin kaiverrettuun viivaan.

Taidevedostaja Tiina Hinkka vedostaa Miina Äkkijyrkän Noh-teosta. Sen vedostus tehdään kahdella erilaisella laatalla.

MONESTI taiteilijan ja Himmelblaun yhteistyö alkaa, kun Ketonen löytää kiintoisan tekijän. Toisinaan taiteilija itsekin ottaa yhteyttä.

– Menetelmät ovat hitaita ja hankalia, joten vuosittain pajalle voidaan ottaa ehkä yksi tai kaksi uutta taiteilijaa. Yhteistyön aloittaminen vaatii ensin kahden viikon koetyöskentelyn, jotta taiteilija pääsee menetelmiin sisälle ja selviää, millaista jälkeä halutaan saada aikaan, Ketonen kertoo.

Himmelblau myös hoitaa töiden myymisen.

– Meillä on toistakymmentä jälleenmyyjää. Museot, kokoelmat ja säätiöt ovat meidän vakioasiakkaitamme Suomessa. Mutta ilman ulkomaan myyntiä olisimme pulassa, Ketonen kertoo.

ajassa kartalla luotain näkymä media 13

VEDOKSET tehdään kastellulle hamppupaperille, eli syväpainopaperille, peilikuvana.

Tämän takia kohdistuksen kanssa saa olla tarkkana.

– Tämä kuva pitää kohdistaa muutaman millin verran alaspäin. Miina on tarkka vedostuksen jäljestä, sillä hän tuntee lehmän ja sen luuston. Yksityiskohtien tulee olla kohdallaan, Hinkka kertoo.

Metalligrafiikassa leikitellään väreillä ja sillä, kuinka ne vedostaessa kerrostuvat ja sulautuvat toisiinsa. Vedostaminen on oma, vaativa taiteenlajinsa. Pitää olla ymmärrystä siitä, kuinka värit painuvat paperille, missä järjestyksessä ne painuvat ja kuinka toisista osista saadaan tummempia, toisista vaaleampia.

Himmelblaun ateljee sijaitsee Finlaysonin alueella. Siellä päivä alkaa hamppupaperin kastelemisella, sillä vedostus tehdään märälle paperille.

HIMMELBLAU on perustettu vuonna 1989.

Ketonen kertoo, että Suomessa ei tuolloin ollut paikkaa, joka olisi erikoistunut metalligrafiikkaan.

Taiteilija Tuula Lehtinen oli työskennellyt ulkomailla, jossa tällaisia pajoja jo oli, ja toteutti idean Suomessa. Tänä päivänä pajoja toimii paljon esimerkiksi kaupunkien tai taiteilijaseurojen omistuksessa.

– Tampereen Taiteilijaseuran ylläpitämät työhuoneet ovat todella hyvät, ja siellä tehdään muutakin kuin metalligrafiikkaa, esimerkiksi kuvanveistoa.

ENTÄ pajan kaunissointuinen nimi? Nimensä paja sai saksalaisen syväpainovärin kyljestä, josta sen hoksasi taidekriitikko Timo Valjakka. Klassinen värisekoitus sisältää 50 prosenttia preussinsinistä, 50 prosenttia valkoista. Siitä syntyy taivaansininen, himmelblau.

Miina Äkkijyrkän Riemu-työn vedokset kuivuvat muutaman päivän ajan. Sitten ne ovat valmiita taiteilijan tarkastettavaksi.

14 ajassa kartalla luotain näkymä media

Terävä kynä ihastuttaa ja vihastuttaa

HEINI LEHVÄSLAIHO / TEOS

KESKUSTELUN HERÄTTÄJÄ

Moni muistaa Kaarina Hazardin hänen kohua aiheuttaneista kolumneistaan. Hazard ei halua olla keskustelun aihe, vaan osallistua siihen itse.

KAARINA HAZARD ei rakenna identiteettiä sen enempää toimittajan, kirjailijan kuin mediavaikuttajan työnimikkeen kautta. Tämä selviää nopeasti mediakonkarin vastauksista.

Hazardin repertuaariin kuuluu muutakin kuin journalismi, ja hän kulkee työnimikkeellä vapaa kirjoittaja. Lokeroituminen mediatai mielipidevaikuttajaksi ei ole tärkeää. Hänen mielestään teks-

”

Huorittelu ja uhkailu ovat raskaita asioita freelancerille.

tien vaikuttavuudesta päättävät lopulta lukijat.

Tampereen yliopistosta filosofian maisteriksi valmistunut Hazard on kirjoittanut kolumneja lehtiin, kirjoittanut kirjoja ja työskennellyt myös näyttelijänä.

– Olen ollut siitä onnekas, että työni ovat seuranneet toistaan.

Olen pätkä-, urakka- ja projektityön veteraani, jolla ei ole koskaan ollut vakituista toimeentuloa ja sen tuomia etuja. Teille nuorille sanon kannustukseksi, että niin voi elää.

HAZARDIN KIRJOITUKSET ja-

kavat mielipiteitä ja nostattavat tunteita. Kohua on herättänyt muun muassa Hazardin vuonna 2010 Iltalehteen kirjoittama Ludvig Borga -kolumni Tony Halmeen kuoleman jälkeen.

Myös kolumni Sami Hedbergin valinnasta televisiosarja Suomen Konttorin päänäyttelijäksi herätti keskustelua.

Hazard käytti Ludvig Borga -kolumnissa värikkäitä sanankäänteitä juuri edesmenneestä Halmeesta. Kolumnissa kirjoitettiin muun muassa isosta ukosta, ”joka surkeana ja säälittävänä katkokäveli ja sammalsi viimeiset elinvuotensa”.

– Arvostelin ankarasti medioiden tapaa kirjoittaa kohteistaan roolittamalla ja esineellistämällä

heidät. Kolumnin nostattamassa myrskyssä itselleni tuli selväksi, ettei media katso hyvällä toimintatapojensa arvostelua.

Ludvig Borga oli Hazardin sekä kenties koko suomalaisen lehtihistorian kohutuin kolumni, arvelee Hazard itse.

– Olen kirjoittanut mediakritiikkiä vuosikymmeniä ja tuohon episodiin saakka olin naiivisti luullut, että syvällä sisimmässään journalistit ovat hyvillään siitä, että joku katsoo heidän työtään tarkasti, vaikka esittäisikin kritiikkiä.

Lokakuussa 2016 nousi meteli Suomen Konttori-sarjasta. IltaSanomat nosti Imageen kirjoitetusta pitkästä esseestä esiin osan, jossa kuvailtiin Hedbergin olevan ”se vaaraton, pullea poika, ylikasvanut pikkuveli, joka häissä sahtipäissään lyö reisiinsä ja hokee Otetaans taas”.

Hazard vastasi tekstistä nousseeseen hälyyn kirjoittamalla pitkän esseen Imagen verkkosivuille tammikuun alussa. Siinä hän kirjoitti, kuinka Ilta-Sanomat väitti Hazardin kirjoittaneen itse televisio-ohjelman sijaan Hedbergistä.

RANKKAA PALAUTETTA joutuu moni journalisti kohtaamaan uransa aikana. Työntekijät kai-

”

Kiinnostavimmat tekstit löytyvät liian usein toimituksen ulkopuolisten kirjoittajien teksteistä ja blogeista.

paavat usein työkavereiltaan tukea, eikä media ole poikkeus sääntöön.

Hazard myöntää, että etenkin Ludvig Borga -kolumnin ympärillä käyty hässäkkä muutti hänen

Kaarina Hazard toivoo suomalaiselta medialta rohkeutta.

suhteensa mediaan vaisuksi ja haikeaksi. Rajun palautemäärän keskellä hän olisi kaivannut tukea.

– Huorittelu ja uhkailu ovat raskaita asioita freelancerille, koska hänellä ei ole esimiestä, toimitusta tai muita työtovereita, ei ketään sellaista, jonka kanssa käydä asiaa läpi ja jolta saada tukea.

Kiihkeä suhtautuminen journalismiin on vienyt Hazardia eteenpäin alalla. Kokeneen kirjoittajan mielestä journalismilla on todella vahva merkitys. Sanoilla ja kuvilla luodaan sitä, millaisena kuvaillaan maailmaa ja ihmisiä.

Hazardin mielestä suomalainen media voisi olla nykyistä rohkeam-

pi. Liiallinen yhteisymmärryksen hakeminen ja vastakkaisten mielipiteiden pelkääminen harmittavat Hazardia.

Hän muistuttaa, että Suomi ei hajoa esimerkiksi reiluun erimielisyyteen medioiden ja poliitikkojen välillä.

– Ikään kuin yksi eripurainen lausuma voisi keikuttaa jonkinlaista imaginaarista yhteistä venettä. Siksi kiinnostavimmat tekstit löytyvät liian usein toimituksen ulkopuolisten kirjoittajien teksteistä ja blogeista.

Lari Seppinen

KUKA?

Kaarina Hazard ○○Toimittaja, kirjailija. ○○On kirjoittanut kolumneja muun muassa Iltalehteen, Metroon ja Imageen. ○○Julkaisi vuonna 2006 kirjoituskokoelman Kontallaan: Muistiinpanoja mediasta. ○○Kirjoitti kirjan vuonna 2007 Olli Löytyn ja vuonna 2010 Raimo Summasen kanssa. ○○On esiintynyt myös näyttelijänä. ○○Oli vuonna 2010 ehdolla Jussi-palkinnon saajaksi parhaasta naispääosasta elokuvassa Postia pappi Jaakobille.

ajassa kartalla luotain näkymä media 15

KEVÄÄN ENSIMMÄISIÄ SÄTEITÄ

ROOSA-MARIA KAUPPILA

MEDIAPELIÄ

Anni Huttunen

huttunen.anni.l@student.uta.fi

Tuppaamme ajattelemaan, että enemmistö jakaa ajatuksemme.

KUVITTELE, että olet juuri nähnyt loistavan elokuvan. Poistut teatterista hyvillä mielin ja haluat päästä puhumaan ystäviesi kanssa siitä, miten hyvä pätkä oli. Kun sitten otat aiheen esille, muut tyrmäävät elokuvan täysin, vaikka olit varma, että hekin olisivat pitäneet siitä.

Tätä ilmiötä kutsutaan virheelliseksi konsensusefektiksi. Meillä on tapana uskoa, että omat mielipiteemme noudattelevat enemmistön linjaa.

Auringonpaiste on saavuttanut Tampereen, ja vaikka pakkanen puree sormenpäitä, ilmassa on lupaus keväästä. Valoa riittää vain hetken, mutta hetkeltä tuntuu myös pitkä ja pimeä talvi, kun sitä kesällä muistellaan.

⋆⋆MIKSI NÄIN?

Onko itsemäärämisoikeudella ikärajaa?

Vloggaajana tunnettu 16-vuotias Tuure Boelius palkittiin QX Gay Gaalassa vuoden homoksi.

Perussuomalaisten kansanedustaja Jari Ronkainen närkästyi alaikäisen nimittämisestä.

KIRJOITUKSESSAAN Jari Ronkainen ilmoitti olevansa yhteydessä lapsiasiavaltuutettuun asiasta. Maanantai-iltana lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttila kommentoi asiaa Facebook-sivuillaan. Päivityksessään Kurttila toteaa, että nuorillakin on täysi oikeus ilmaista itseään.

– Mitä enemmän lapsille puhutaan seksuaalisuudesta ja annetaan tähän liittyvää kasvatusta, on jokaisen helpompi hengittää.

– MLL on kolmannen sektorin toimija, joten meillä ei ole valmiutta antaa juridista kantaa asiaan. Yleisemmällä tasolla sosiaalinen media, internet ja tubettaminen ovat suosittuja ilmiöitä nuorille. Näen tämän laajempana yhteiskunnallisena kysymyksenä. Jos nuori tubettaja kertoisi videolla ihastuneensa vastakkaisen sukupuolen ihmiseen, se ei herättäisi yhtä paljon huomiota.

Mannerheimin lastensuojeluliiton auttavien puhelin- ja nettipalveluiden suunnittelija Heidi Holappa, onko nuoren julkkiksen ulostulo lastensuojeluasia?

Kansanedustaja Jari Ronkainen kritisoi kirjoituksessaan, että vuoden homo -tittelin myöntäminen alaikäiselle on ”hyvän maun vastaista”. Onko se sinusta

hyvän maun vastaista?

– Tässä ajassa monet järjestöt ovat määritelleet seksuaalisuuden ihastumiseksi, rakastumiseksi ja tuntea fyysisen vedon tuntemiseksi toista kohtaan. Ne ovat arkisia ja inhimillisiä piirteitä, joten jos kommentti liittyy seksuaaliseen suuntautumiseen, en ymmärrä, mikä tässä tilanteessa olisi hyvän maun vastaista.

Jari Ronkaista ei tavoitettu kommentoimaan asiaa.

Markku Haavisto

⋆⋆MITÄ IHMETTÄ?

Hankkeella haamu-twiittaaja

SARITA PIIPPONEN

Startup Refugees jatkaa twiittailua, vaikka hankkeella ei ole Twitter-tiliä.

RIKU RANTALA ja Tunna Milonoff ideoivat Startup Refugees -hankkeen syksyllä 2015. Se tukee turvapaikanhakijoiden yrittäjyyttä.

Joulukuussa Twitteriin ilmestyi hankkeen nimeä kantava tili. Profiilissa ilmoitetaan, että tili ei edusta mitään yritystä tai järjestöä. Tilin logokaan ei ole sama, vaan hyvin samankaltainen kuin hankkeen logo.

Tili vaikuttaisi olevan trollitili. Se toistaa samaa kaavaa kuin monet muutkin trollit.

Ensin sisältö on asiallista ja aiheenmukaista, mutta muuttuu pikkuhiljaa vastakkaiseen suuntaan.

TAMMIKUUSSA Jussi Marttila kirjoitti aiheesta Balthusknot-blogissaan.

Bloggauksen mukaan hanke ei ollut reagoinut tilin aiheuttamiin kysymyksiin mitenkään.

Syytä olisi. Sekä Rantalaa että Milonoffia on informoitu asiasta useiden twiittien välityksellä. Minkäänlaista kannanottoa asiasta ei löydy.

Olisi hankkeelle eduksi, että joku reagoisi tilin olemassaoloon, oli se kenen hyvänsä. Kukaan ei kuitenkaan sitä tee.

Emma Nikander

ENSIMMÄINEN reaktioni moiseen efektiin oli Setan puheenjohtajaa Panu Mäenpäätä siteeraten, että hömpsönpömpsön. Ei vaadi erityistä taituruutta tarkastaa esimerkiksi oman puoluekannan menestys viime vaaleissa.

Demokratia on perinteisesti koettu melko vedenpitäväksi tavaksi tarkastaa, montako kannattajaa milläkin ajatuksella on.

Virheellisen konsensusefektin lisäksi toimintaamme ohjailee ainakin kymmenen muuta kognitiivista vinoumaa. Näiden ajatusvääristymien takia otamme esimerkiksi helpommin vastaan tietoa, joka noudattelee aiempia käsityksiämme maailmasta. Mikä hulluinta, nämä vinoumat ovat terveen itsetunnon perusta.

JOPA hieman ylikuntoisella itsetunnolla varustetut kirjailija Joonas Konstig ja toimittaja Marko Hamilo ovat perustaneet uuden, arvokonservatiivisen vaihtoehtomedian. Reipashenkisinä pioneereina itsensä näkevät kaverukset ovat perustannet Oikea Media -nimellä kulkevan sivustonsa ”hiljaisen enemmistön” ääneksi. Heidän mukaansa suurin osa suomalaisista ei esimerkiksi kannata tasa-arvoista avioliittolakia, vaikka valtamediat niin valheellisesti väittävät.

PERUUTETAANPA hieman. Keväällä 2014 Taloustutkimuksen teettämän kyselyn mukaan vastaajista 65 prosenttia kannatti tasa-arvoista avioliittoa.

Melkoisella varmuudella sanoisin sen olevan enemmistö.

Varmasti tässä on käynyt niin, että hyvällä asialla olleet miekkoset ovat psykologisen ilmiön takia virheellisesti ajatelleet, että heidän mielipiteensä esimerkiksi avioliittolaista kuvastaa lähes kaikkien suomalaisten aatoksia asiasta. Tästä heitä ei voi syyttää, sillä toki nämä prosessit ovat alitajuisia ja siksi vaikeita kontrolloida.

SEURAAVA looginen askel näille hyvänmielen lähettiläille olisi näppäillä Googlesta esiin Tilastokeskuksen sivut ja selvittää, miten suomalaiset todella ajattelevat.

Jostain syystä kuitenkin ounastelen, ettei näin tule tapahtumaan. Tämä johtuu siitä, että virheelliselle konsensusefektille on olemassa myös hyvin yleiskielinen nimitys, joka sopii Oikean Median perustajiinkin. Se on pässinpää.

Ja näille kielille ne on käännetty.

Käännöskielten määrä Yleisimmät käännöskielet*

1.

2.

3.

4.

5.

5.

6.

7.

Elias Lönnrot: Kalevala

Sofi Oksanen: Puhdistus

Tove Jansson: Kometen kommer

Aleksis Kivi: Seitsemän veljestä

Tove Jansson: Trollvinter

35

Mika Waltari: Sinuhe Egyptiläinen

Tove Jansson: Trollkarlens hatt

57

Salla Simukka: Punainen kuin veri

34

32

31

31

29

28

*englanti, espanja, hollanti, islanti, japani, latvia, liettua, ranska, romania, saksa, slovakki, tšekki, venäjä, viro

heprea kiina norja puola turkki unkari bulgaria italia kreikka kroatia sloveeni tanska arabia fääri katalaani portugali ruotsi ukraina gruusia korea serbia vietnam suomi valkovenäjä esperanto hindi karjala mari persia thai

+

+

albania, baski, galego

+

indonesia

+

kymri

+

kurdi

alasaksa, armenia, fulfulde, jiddish, kannada, komi, latina, makedonia, meänkieli, moldavia, orija, swahili, suomalainen viittomakieli, tamili, udmurtti, vepsä, vienankarjala.

Lähde: Suomen kirjallisuuden seura; FILI:n käännöstietokanta

KEVÄÄLLÄ 2017 UTAIN JULKAISEE TAKAKANNESSAAN KUVAJOURNALISMIN 3. VUOSIKURSSIN INFOGRAFIIKOITA. TEKIJÄ: RENJA NURMI

Käännetyimmät kotimaiset kirjat