Utain 11/2016

11/2016

ajassa 2

kartalla 6

luotain 8

näkymä 10

Toimittajuus kriisissä Yliopistotutkinto ei enää takaa toimittajan töitä.

Anniina Korpela s. 15

Avovangit palkkatöissä Metsässä Rauno on työntekijä, ei vanki. s. 10

Koodit kadoksissa

Yritykset paikkaavat peruskoulun koodausopetuksen puutteita. s. 4

media 14

2 ajassa kartalla luotain näkymä media

24.11.2016

Moreenimedia m o r e e n i m e d i a . u ta . f i

utain.uta.fi @utainlehti @utainlehti Facebook “f ” Logo

CMYK / .ai

Facebook “f ” Logo

CMYK / .ai

Utain Utain

radio.uta.fi @radiomoreeni Facebook “f ” Logo

CMYK / .ai

Facebook “f ” Logo

CMYK / .ai

Radio Moreeni soundcloud.com/radio_moreeni

yliopistotv.uta.fi UniversityOfTampere

katse.uta.fi Facebook “f ” Logo

CMYK / .ai

Facebook “f ” Logo

CMYK / .ai

Katse

Tampereen yliopiston toimittajakoulutuksen viikkolehti ISSN 1459-6741 (painettu) ISSN 1459-675X (verkkolehti) Ilmestyy kerran viikossa torstaisin.

Yhteystiedot: Utain, 33014 Tampereen yliopisto 050 318 5924 utain@uta.fi Julkaisija: Viestinnän, median ja teatterin yksikkö, Tampereen yliopisto Painopaikka: Lehtisepät Oy Päätoimittaja: Ari Heinonen Ohjaavat opettajat: Anu Kuusisto (toimituspäällikkö, feature) Niina Uusitalo (toimituspäällikkö, uutiset) Reetta Tervakangas (ulkoasupäällikkö, feature) Kaija Toivonen (ulkoasupäällikkö, uutiset) Toimitussihteerit: Sanni Mattila, Saara Tammi Uutistuottaja: Saana Huhtala AD: Lasse Poser Taittajat: Stina Kivinen, Säde Mäkipää, Annika Nuotto, Jenni Toivonen Toimittajat: Mikko Asunta, Emma Auvinen, Johannes Blom, Markku Haavisto, Henriikka Hiilloskorpi, Anni Huttunen, Merja Häikiö, Anni Härkönen, Vilma Häti, Lotta Jokitalo, Sandra Järvenpää, Petri Jääskeläinen, Juho Kankaanpää, Emmi Kantola, Alisa Kaukio, Milja Keinänen, Anni Keski-Heikkilä, Katri Keskitalo, Anniina Korpela, Nikolas Lempiäinen, Janne Nieminen, Emma Nikander, Saara Nyystilä, Lari Seppinen, Kirsi Teiskonlahti, Väinö Vasara, Kai Ylinen Valokuvaajat: Emilia Anundi, Linda Manner, Leevi Vähälä Kuvankäsittelijä: Petri Huhtinen

Katso kaikki tekijät verkosta: http://utain.uta.fi/toimitus

Aikuiset eivät opi medialukutaitoa itsestään AIKUISTEN MEDIALUKUTAITO on jäänyt lasten medialukutaidon jalkoihin. Nykyajan lapset ovat kasvaneet medioiden keskellä, ja koulu kasvattaa diginatiiveista tiedostavia median kuluttajia.

Aikuisille ei ole kukaan opettanut, mikä tieto nykymaailmassa on luotettavaa. Valeuutissivustot ja verkon trollit ovat oivallisia ansoja keski-ikäisille, joille jo sosiaalinen media on uutta. Tutkimuksissa aikuisten mediakasvatukselle on nähty tarve jo 2000-luvun alusta lähtien. Yksittäisiä kursseja lukuun ottamatta paljoa ei ole tehty.

Tuoreimpia medialukutaidon edistämisprojekteja on Kansanvalistusseuran aikuisille suunnattu medialukutaito-opas. Opas julkaistiin kuitenkin vain englanniksi ja arabiaksi, sillä se on osa pakolaisille suunnattua hanketta. Suomenkielisiä aikuisia ei ole huomioitu, vaikka tarvetta olisi ollut.

TAMPEREEN YLIOPISTON Journalismin, viestinnän ja median tutkimuskeskus Comet täyttää tänä vuonna 20 vuotta. Perjantaina 25. marraskuuta Totuus ja tehtävä -juhlaseminaarin puhujat pohtivat, mitä totuudelle on tapahtunut ja mitä tapahtuneelle on tehtävissä.

Totuuden esille tuominen voisikin olla journalismin suuri tehtävä tulevina vuosina.

Aikuiset täytyy opettaa lukemaan medioita, jotta totuus pääsee jälleen arvoonsa.

SANOMALEHTIEN LIITON viime keväänä tekemän kyselyn mukaan suomalaiset luottavat edelleen medioista eniten sanomalehtiin.

Tämä on helpottava uutinen journalisteille. Toimittajien työ on löytää totuus ja tuoda se nähtäville.

Antakaa siihen mahdollisuus.

Anni Keski-Heikkilä

LASSE POSER

@radiomoreeni

⋆ ⋆PÄÄKIRJOITUS

MEDIA ON monille aikuisille ainoa yleissivistävä tietolähde, sillä koulut ovat takana päin. Uusia sisäistettäviä asioita tulee jatkuvasti. 30 vuotta sitten ei tunnettu Euroopan unionia, ilmastonmuutosta tai nykypäivän terrorismia.Tiedonsaanti on riippuvaista siitä, etsiikö tietoa itse ja mistä sitä etsii.

Ei ole ihme, että keskusteluissa tunteet ajavat faktojen ohi, jos perustiedot eivät ole kunnossa. Kenestä olisi aikuiselle opettajan kaltaiseksi auktoriteetiksi? Tieteellisiä faktoja välittää laatujournalismi, jos sitä vain lukee oikein.

⋆ ⋆UUTISANALYYSI

Laivanupotusta megahertsien merellä KAUPALLISEN RADIOMEREN aalloille on viime vuosina seilannut kaksi suurta sotalaivaa, jotka ovat järjestelmällisesti kaapanneet pienet radioasemat ja yhdistäneet ne suureen armadaansa.

Nelonen Media ja Bauer Media hallitsevat radioaaltoja kuin brittiläinen imperiumi 1700-luvun meriä. Suuret mediatalot jyräävät ja ostavat järjestelmällisesti pienemmät paikallisradiot, jotta pystyvät valtaamaan itselleen merireitin suureen yleisön ja rikkauksien maahan.

Nelonen Median omistamia kanavia ovat Radio Suomipop, Radio Rock, Radio Aalto, Loop FM, Groove FM, Helmiradio ja Metro Helsinki.

Bauer Median hallussa taas ovat Radio Nova, Iskelmä, Kiss, Radio City, Radio NRJ, Radio Nostalgia ja uusi Radio Suomirock.

Kuulijan on siis hyvin vaikeaa yrittää boikotoida kumpaakaan jättiläistä.

Molemmilla armadoilla on oma lippulaivansa. Bauerin Radio Nova ja Nelosen Radio Suomipop keräävät kukin yli miljoona kuuntelijaa viikossa ääreensä. Suuret radiojätit myös toimivat ristiin muiden talon medioiden kanssa.

Radio Suomipopin juontajat ovat jatkuvasti esillä Nelosen tv-ohjelmissa ja molemmat radiokanavat mainostavat vain omien tv-kanaviensa ohjelmia.

Yleisö halutaan kanavoida vain yhden median pariin, vaikka tärkeämpää palvelua olisi tuoda esille monipuolista ja hyödyllistä sisältöä yleisölle.

Pienen ringin ympärille on rakennettu tukeva aita, ettei mörkö pääsisi mukaan piiriin. Suuremmat möröt eivät halua sitä, ne haluavat yleisön vain itselleen.

”

Yleisö halutaan kanavoida vain yhden median pariin, vaikka tärkeämpää olisi tuoda esille monipuolista ja hyödyllistä sisältöä yleisölle.

BAUER JA NELONEN kilpailevat yleisön lisäksi samoista työntekijöistä. Lokakuun lopussa julkistettiin, että Nelosen entinen median ilmiöistä ja urheilusta vastaava johtaja Sami Tenkanen on kiinnitetty Bauerin toimitusjohtajaksi.

Tenkanen oli keskeisiä henkilöitä Radio Suomipopin nousussa Suomen suurimmaksi radiokanavaksi. Vain kymmenen päivän kuluttua Tenkasen kiinnittämisestä Bauer julkisti uuden Radio Suomirock -kanavansa.

Innovatiivisuus kaupallisessa radiossa on peitelty arkkuunsa tukevasti kahden metrin multakerroksen alle, kenties ikuisiksi ajoiksi.

RADIOJÄTIT KOPIOIVAT toistensa menestystä täsmällisesti kuin japanilainen insinööri amerikkalaista moottoria. Juontajatkin uudelle kanavalle on hankittu Bauerin omalta iskelmäkanavalta.

Pian kanavalle varmaan kehitetään oma aamuohjemansa Kukonlaulu, jonka juon-

tajiksi kiinnitetään Kaapo Liinamaa, Juho Kerälä ja Janni Lautala. Tämän kaltainen kaupallisen radion sisäsiittoisuus johtaa median omaan Sallan tautiin. Tuloksena on eräänlainen oligopoli eli epätäydellinen kilpailutilanne, jossa kuuntelijalla ei enää ole juurikaan varaa valita, minkälaista sisältöä hän haluaa kuunnella.

Tampereen omalle paikallisradiolle Radio 957:lle kävi kuin höyrylaiva Kurulle Siilinkarilla. Se lopetti toimintansa kesäkuussa 2012, kun kanavapaikka myytiin Radio Citylle. Myös Tampereenkielisten uutisten juontajat Hönttä ja Toippari joutuivat telakalle.

Nykyään Tampereella kuuluu vain muutama paikallisradio, sillä muut ovat päätyneet pakkofuusioon mediajättien kanssa.

Oligopolin välttämiseksi on erittäin tärkeää, että Yle tuntee vastuunsa, eikä supista radiotoiminnastaan. Oman paikallisradion tukeminen pitää huolen siitä, että radioaalloilla laivojen sumutorvet saavat soida haluamallaan tavalla.

Johannes Blom

Blom.johannes.h@student.uta.fi

ajassa kartalla luotain näkymä media 3

Addiktion alkujuurilta ei löydy huume HUUMEET Suomalainen huumepolitiikka syyttää käyttäjää, vaikka ympäristöllä on

riippuvuuden syntyyn suurin vaikutus. Rangaistukset eivät takaa huumeetonta yhteiskuntaa.

HUUMAUSAINERIKOSTEN käyttörangaistukset ovat valtava vuosittainen kuluerä Suomessa. Menoja syntyy etenkin poliisin valvontaan suunnatuista resursseista ja oikeuslaitoksen byrokratiasta.

Huumekulttuureita tutkineen Mikko Salasuon mukaan sekä huumeiden ongelma- että viihdekäyttäjien kohteluun liittyy ongelmia.

Ongelmakäyttäjistä tulee sakotusautomaatteja, jotka päätyvät maksuvaikeuksiin ja lopulta vankeinhoitolaitoksen kulueräksi, ja viihdekäyttäjälle jää rikosrekisterin lisäksi stigma, joka vaikuttaa esimerkiksi tulevaisuuden työllistymismahdollisuuksiin.

– Miten tämä parantaa sellaisen aikuisen ihmisen elämää, joka satunnaisesti käyttää jotain? En lähtökohtaisesti näe, että rankaiseminen vähentää käyttöä tai edistää käyttäjien ihmisarvoista elämää, Salasuo summaa.

ADDIKTIO ei Salasuon mukaan ole päih-

teen vaan pikemmin ympäristön aiheuttamaa. Tämän takia huumeettoman yhteiskunnan utopiaan perustuva politiikka on tehotonta.

Addiktion laukaisevista sosiaalisista tai psyykkisistä haasteista hän mainitsee esimerkkeinä koulukiusaamisen tai syrjäytymisen. Salasuo kokee suomalaisen huumepolitiikan ongelmien tiivistyvän ajatukseen

MITÄ?

Lainsäädäntö keskittyy rangaistuksiin ○○Suomessa huumausainelainsäädännön tavoitteena on käytön ehkäiseminen ja terveysriskien vähentäminen. ○○Käytöstä voi saada sakot tai enintään kuuden kuukauden tuomion. ○○Rangaistukset vaihtelevat Euroopassa maasta riippuen.

”

Varsin harvaa sairautta hoidetaan sakolla tai vankilalla.

Mikko Salasuo, vastaava tutkija

addiktiosta kontrollipoliittisena eikä terveydellisenä ongelmana.

– Varsin harvaa sairautta hoidetaan sakolla tai vankilalla, Salasuo toteaa.

RAT PARK EXPERIMENT -nimellä tun-

netuissa Bruce Alexanderin kokeissa kahdelle rottaryhmälle tarjottiin juotavaksi joko vettä tai morfiinilla terästettyä vettä. Rotat saivat itse valita kumpaa nestettä joivat ja kuinka paljon.

Toinen ryhmä eli rottapuistossa, jossa oli tarjolla sosiaalisia kontakteja ja virikkeellinen ympäristö. Toinen taas eli laboratorioolosuhteissa lukittuna häkkeihin.

Rottapuistossa elävä suosi pääasiassa huumeetonta vettä. Laboratoriossa elävät rotat joivat 19-kertaisen määrän morfiinivettä verrattuna rottapuiston ryhmään ja kehittivät riippuvuuden.

HELSINGIN kunnallishallinnossa työskentelevä virkamies Juha kertoo käyttävänsä amfetamiinia juhliessaan ja yleensä alkoholin ohella.

– Parhaimmillaan amfetamiini lienee siinä aamuviideltä, kun järkevät ihmiset menisivät nukkumaan, mutta parin muun kanssa halutaan vielä pitää homma hallussa.

Juha sanoo, että jos aineen käyttö toisi hänessä esiin aggressiivisia puolia, hän harkitsisi käytön lopettamista. Tällaista Juha ei

kuitenkaan ole huomannut. Sen sijaan hänellä on tyttöystävä, paljon kavereita, hyvä koulutus ja työpaikka.

SAMA AINE toisenlaisessa ympäristössä saa käytön muuttumaan ongelmaksi.

Tampereen A-klinikkasäätiön ovesta ulos astuvat Tuukka ja Pasi, joista molemmat ovat korvaushoidon piirissä.

– Kyllä käyttö kaveripiiristä lähti. Kun yhtä oli kokeillut niin alkoi muut kiinnostaa, Tuukka kertoo. Äitien vakava sairastuminen miesten nuorella iällä vaikutti molemmilla oman käytön aloittamiseen. Pasin äiti kuoli tämän ollessa kolmetoista.

Pasi ja Tuukka sanovat, ettei kuntoutumista tehdä helpoksi. Pasi kertoi, että hakiessa kuntouttavan työn ohjelmaan, keskustelu katkesi kuin seinään, kun hänen korvaushoitonsa tuli esiin.

– Ne ajattelee, että on rikollinen narkkarivalehtelija, Pasi sanoo.

Anni Huttunen

Juhan, Tuukan ja Pasin nimet on muutettu.

Miten Portugalissa taistellaan huumeita vastaan? utain.uta.fi/ blogit EMILIA ANUNDI

Rotat maistelevat huumeita Rat Park -kokeessa. Virikkeellisessä ympäristössä ei synny riippuvuutta.

4 ajassa kartalla luotain näkymä media

LEEVI VÄHÄLÄ

Suomalaiset tyhjentävät apteekit influenssarokotteista TÄNÄ SYKSYNÄ suomalaiset ovat ottaneet rokotuksia entistä innokkaammin ja viikkoja aiemmin. Tänä vuonna Terveyden ja hyvinvoinnin laitos tilasi noin 1,5 miljoonaa influenssarokotetta, joista enää reilu kymmenes on jäljellä THL:n päävarastolla.

Tilatut rokotteet on toimitettu kunnille ja muille toimijoille tilausten mukaan. Osasta apteekkeja valmisteet ovat jo loppuneet, eikä niitä ole mahdollista toimittaa lisää. Rokotteen ottaneiden määrä on ollut kasvussa koko 2010-luvun ajan.

SAIRAUSPOISSAOLOISTA ja työkyvyttömyydestä koituu sosiaali- ja terveysviraston vuonna 2014 tekemän raportin mukaan vuosittain miljardien lasku yhteiskunnalle. Elinkeinoelämän keskusliiton EK:n arvion mukaan yksi sairaspoissaolopäivä maksaa yritykselle noin 350 euroa. Hoidettuna influenssan rajumpi vaihe aiheuttaa noin viikon kestävän sairasloman.

Influenssakauden aiheuttamien kustannusten arvioiminen on kuitenkin hankalaa, sillä aiheesta ole vielä tehty kattavaa arviota.

Suomalaisten suhtautumista rokotteisiin on yritetty parantaa erilaisilla kampanjoilla ja valistamisella. Haastateltujen asiantuntijoiden mukaan rokotteiden näkyminen mediassa on vaikuttanut rokotusaktiivisuuteen.

EK:n asiantuntijalääkäri Jan Schguk sanoo rokote-epäluulon johtuvan harhaluuloista. Monet ajattelevat, että on parempi sairastaa tauti ja siten saavuttaa immuniteetti. Myös perinteisen flunssan sekoittaminen influenssaan hämärtää ihmisten käsityksiä, sillä tavalliselta nuhalta rokote ei suojaa.

Vaikka monet työnantajat tarjoavat rokotetta entistä hanakammin, edes terveydenhuollon aloilla ei päästä valtakunnallisesti tyydyttäviin lukemiin.

– Jos edes terveydenhuollon ammattilaiset eivät ota rokotetta, se kertoo, miten vaikeaa rokoteaktiivisuuden lisääminen on, Schguk sanoo.

LÄHES VIIDENNES suomalaisista sairastuu vuosittain kausi-influenssaan.

Vaikka influenssan riskiryhmiin kuuluvat ihmiset, kuten yli 65-vuotiaat ja alle 3-vuotiaat, saavat ilmaisen rokotteen, jäädään ryhmien rokotekattavuudessa edelleen kauas Euroopan neuvoston asettamasta tavoitteesta.

Markku Haavisto

Miksi rokotteet ovat lehtien palstoilla? Lue lisää utain.uta. fi/blogit.

MIKÄ?

Influenssa ○○Vuosittain noin 5–15% suomalaisista sairastuu influessaan. ○○Yleinen taudinkuva on 3–8 päivää kestävä raju hengitystietulehdus. ○○Influenssakaudeksi lasketaan viikot 40–20 ja epidemian huippu esiintyy viikoilla 3–8. ○○Rokotus on maksuton riskiryhmille ja riskiryhmien lähipiiriin kuuluville. ○○Rokotteen vaikutus alkaa noin kahden viikon kuluessa.

Koodikaverit-yrityksen opetuksessa lapset etenevät koodauksen alkeissa nopeammin kuin peruskoulussa.

Koodauksen opetus käynnistyi kouluissa tahmeasti OPETUS Opettajien koodaustaitojen puute vaikeuttaa uuden opetus-

suunnitelman toteuttamista. Yksityiset yritykset ovat iskeneet koulujen opetuksen vähyyteen tarjoamalla lapsille omia kurssejaan.

PERUSKOULUT ALOITTIVAT koodauksen opetuksen tänä syksynä osana uutta opetussuunnitelmaa. Koodaus ei ole oma oppiaineensa, eikä sille ole asetettu selkeitä tuntimääriä, vaan sitä opetetaan matematiikan ohessa ensimmäisestä luokasta alkaen.

Samalla kun koodausta vasta sovitellaan opetukseen, yksityiset yritykset ja verkkokurssit ovat tarttuneet tilaisuuteen ja järjestävät kursseja sekä lapsille että aikuisille.

Yksi maksullista koulutusta järjestävistä tahoista on tamperelainen Koodikaverit eli Kodarit. Vain vuoden ajan toiminut yritys on onnistunut löytämään sopivan markkinaraon koulutuksen järjestämisen heikkouksista. Lasten opettamisen lisäksi yritys laajentaa opetustaan myös aikuisille.

Varsinkin opettajien kouluttaminen olisi tärkeää, mutta ongelmana on talous.

– Tällä hetkellä kouluilla ei ole rahoitusta koulutuksen järjestämiseen. Tämä on ristiriidassa sen kanssa, että koodaus pitäisi saada osaksi yleissivistäviä taitoja, Kodareiden perustaja Suvi Syrjäläinen sanoo.

TAMPEREELLA KOODAUSTA opetetaan parhaillaan ainakin Lielahden koulussa ja Tampereen yliopiston normaalikoulussa.

Pääpaino oppilailla on ensin loogisessa päättelyssä, myöhemmin on mahdollista siirtyä pelien tekemiseen. Syrjäläisen mukaan 19 tamperelaiskoulua on osoittanut kiinnostusta koodauskoulutusta kohtaan.

Nykyisiltä koodausopettajilta puuttuu pedagoginen pohja ja koulujen opettajilta puolestaan kyky opettaa koodaamista. Tämän vuoksi koulutuspäivät olisivat Syrjäläisen mukaan tärkeitä opettajille perusopetuksen

kannalta. Koska ala-asteen opetusmäärän oppii nopeasti, koodauspäivät voidaan pitää lyhyinä.

– Noin kolmen tunnin jälkeen meidän opetuksemme ohittaa sen määrän, jota koko ala-asteen aikana lapsille opetetaan.

KODAREIDEN OPETUS siirtyy perusteiden jälkeen ohjelmointikieliin, joista keskeisimpänä on Python. Osallistujat hyödyntävät sitä esimerkiksi Minecraftin parissa.

Harjoittelu tapahtuu pelimäisissä ympäristöissä, sillä ne ovat lapsille luontevia.

Kommentti Ampuuko koodaushypetys itseään jalkaan?

E – Lapset kyllästyvät nopeasti, joten on S termistö piilotetärkeää, että koodauksen taan kiinnostavan ympäristön alle. Aikuisten parissa sen sijaan selitän kaiken auki, jotta he kokevat opetuksen mielekkääksi, Syrjäläinen sanoo.

Sekä lasten että aikuisten opetuksessa korostetaan Syrjäläisen mielestä vielä liikaa digiloikkaa, eli välineiden hallitsemista välittömästi, vaikka tarpeellisempaa on oppia perusteet rauhallisesti.

Koodauksesta on lobattu työllisyyden pelastajaa ja uutta yleissivistyksellistä kulmaa perusopetukseen. Silti aiheen opetuksesta on vaikea saada kommentteja.

Ensiksi tavoittelin Tampereen normaalikoulun rehtoria. Puhelimen välityksellä tapahtuneen kissa ja hiiri -leikin jälkeen lähetin sähköpostia perään. Ei vastausta.

Tampereen kaupungin koulutuspäällikkö ei vastannut aiheeseen liittyviin kysymyksiin, vaan ohjasi ottamaan yhteyttä koulujen rehtoreihin. Vesiperä tälläkin kertaa.

Opetushallituksen kanssa puhelu siirtyi jälleen henkilöltä toiselle kaikkien ollessa liian kiireisiä. Kodarit-yrityksen kanssa haastattelun sen sijaan sai sovittua välittömästi.

Koodaus tuotiin juuri osaksi opetussuunnitelmaa, joten nyt siitä kertominen olisi tärkeämpää kuin koskaan. Kodareiden Suvi Syrjäläinen sanoi opettajien koulutuksen järjestämisessä olevan ongelmia rahanpuutteen vuoksi.

Jos koodauskupla on puhkeamassa taloudellisten vaikeuksien vuoksi, ei siitä tiedottamisen voi sanoa olevan hyvällä mallilla.

Petri Jääskeläinen

Petri Jääskeläinen

”

Nyt kouluilla ei ole rahoitusta koulutuksen järjestämiseen.

Suvi Syrjäläinen, Kodareiden perustaja

ajassa kartalla luotain näkymä media 5

Ulkomaalaisviha voi tavoittaa vaihto-opiskelijan

Osuuspankilta suuri summa Tampereen yliopistoille

RASISMI Iranilainen vaihto-opiskelija Navid Ghadimi pahoinpideltiin

elokuussa baari-illan päätteeksi. Vaihto-opiskelijoiden vapaa-ajan turvallisuutta Tampereella pidetään silti yleisesti hyvänä.

TAMPEREEN ammattikorkeakoulua käyvä iranilainen vaihto-opiskelija Navid Ghadimi koki Tampereen pimeän puolen heti ensimmäisellä viikollaan Suomessa.

Ghadimi vietti elokuussa tiistaista myöhäisiltaa ystäviensä kanssa Fat Ladyssa. Hänet yritettiin heittää ja lopulta heitettiinkin baarista ulos, vaikka ilta oli sujunut siihen asti rauhallisesti. Ghadimi ei ymmärtänyt, mitä oli tapahtunut ja miksi.

Seuraavaksi hän huomasi tuntemattomien miesten tulevan ulos baarista ja lähestyvän häntä. Miehet tulivat Ghadimin luokse ja sanoivat selittävänsä, mitä tapahtui. Ensin puhe tapahtui englanniksi mutta kääntyi nopeasti suomeksi, jolloin vaihto-opiskelija ei enää ymmärtänyt mitään. Toinen henkilöistä otti nyrkkiraudan käyttöön.

– Lopulta minua vain lyötiin, ja tekijät karkasivat paikalta. Heitä oli korkeintaan kaksi, Ghadimi muistelee.

MAAILMANLAAJUINEN pakolaiskriisi on kiristänyt yleistä ilmapiiriä Suomessa.

Poliisipäällikkö Timo Vuoleen mielestä ulkomaalaistaustaisilla henkilöillä ei ole aikaisempaa enempää syytä huoleen.

Poliisipäällikön mukaan väkivaltatapaukset eivät ole kasvaneet tilastollisesti Tampereella, ja asiasta kirjoitetaan kenties enemmän kuin on todellisia tapauksia.

Ghadimi oli puolestaan pettynyt poliisin toimintaan omassa tapauksessaan. Ghadimia kuultiin tapahtuneen jälkeen, mutta pitkän odotuksen päätteeksi hänelle kerrottiin, ettei asiaa olla kiinnostuneita viemään eteenpäin.

– Poliisi ei halunnut kuulla minua uudestaan tai tietää näkökulmaani tapahtuneesta. En ollut tehnyt tilanteessa väärää, mutta he eivät halunneet tarkistaa edes baarin turvanauhaa, hän harmittelee.

LEEVI VÄHÄLÄ

URIEN VALIKOITUMINEN ulkonäön perusteella ulkomaalaistaustaisiin kohdistuneissa rikoksissa ihmetyttää TAMKin sosiaaliohjaajaa Mirja Ondusoa. Euroopan sisältä tulleet vaihto-opiskelijat saavat usein olla rauhassa.

– Euroopan ulkopuolelta tulleet vaihtoopiskelijat ovat aina kohdanneet ennakkoluuloja ja rasismia. Varsinkin kaikenlainen huutelu on lisääntynyt.

Myös Onduso sanoo, että varsinaista ohjeistusta vaaratilanteita varten ei ole muutettu. Puheissa on kuitenkin painotettu, että Suomi tai Tampere ei ole mikään lintukoto, missä mitään ei voisi sattua. Myös poliisiin luottamista on korostettu, sillä osa vaihtoopiskelijoista tulevat maista, joissa poliisiin ei luoteta.

– Olemme yrittäneet sanoa, että poliisi on nimenomaan auttava viranomainen Suomessa.

Pelko jäi jäytämään väkivaltatapauksen jälkeen Ghadimin mieltä. Hän myöntää, että tapahtunut on vaikuttanut hänen mielenmaisemaansa. Koska väkivaltatapaus sattui ensimmäiselle viikolle Suomessa, Ghadimi ei tunne itseään enää kovin onnelliseksi Tampereella.

Ajatuksissa pyörii, että sama voi tapahtua milloin tahansa uudestaan vain sen takia, että hän eroaa ulkonäöltään pääväestöstä.

”

Lari Seppinen

Poliisi ei halunnut kuulla minua uudestaan tai tietää näkökulmaani tapahtuneesta.

Navid Ghadimi, vaihto-opiskelija

MITÄ?

Rasismi opiskelijan arjessa

Pahoinpitelyn jälkeen Tampere on näyttäytynyt Navid Ghadimille synkkänä.

○○Iranilainen vaihto-opiskelija Navid Ghadimi aloitti opinnot Tampereen ammattikorkeakoulussa kuluneena syksynä. ○○Navid Ghadimin pahoinpitelijä ei joutunut edesvastuuseen, sillä poliisi ei ollut halukas viemään tapausta eteenpäin. ○○Tampereen ammattikorkeakoulun vaihto-oppilaille pidetään kaksi orientoivaa kurssia vuodessa. Arjessa tapahtuvaan rasismiin tai vaaratilanteisiin ei anneta erillistä ohjeistusta.

Tampereen yliopisto ja Tampereen teknillinen yliopisto saavat yhteensä 600 000 euroa Pirkanmaan osuuspankeilta ja OP Ryhmältä. Lahjoitus on ensimmäinen, joka on suunnattu yliopistojen yhteiseen käyttöön. Summa aiotaan kuitenkin jakaa puoliksi, ja molemmat yliopistot saavat itsenäisesti päättää mihin käyttävät rahat.

Tampereen yliopiston rehtori Liisa Laakso ja Tampereen teknillisen yliopiston rehtori Mika Hannula kiittävät merkittävästä tuesta. OP Tampereen toimitusjohtaja Mikko Rosenlundin mukaan lahjoituksen syynä on se, että osuuspankit haluavat kantaa yhteiskuntavastuuta paikallisesti.

– Uskomme, että koulutukseen ja tutkimukseen panostaminen edistää Pirkanmaan alueen elinvoimaisuutta ja kansalaisten hyvinvointia.

Emmi Kantola

Lempäälän ja Ylöjärven poliisiasemien ovet säppiin Lempäälän alueen rikosten tutkinta siirtyy ensi viikon maanantaista lähtien Valkeakosken poliisiasemalla. Ylöjärven rikokset siirtyvät Nokian poliisiaseman piiriin.

Lupapalvelut siirtyivät pois Lempäälästä jo kaksi vuotta sitten. Ylöjärvellä lupa-asioissa palvellaan viimeisen kerran perjantaina.

– Parhaillaan tyhjennämme hyllyjä, Lempäälän poliisilaitoksen vanhempi konstaapeli Henrik Halme kommentoi.

Sisäministeriö teki poliisilaitosten sulkemisesta päätöksen kesäkuussa.

Lempäälän ja Ylöjärven toimipisteiden henkilöstö siirtyy Valkeakoskelle ja Nokialle.

– Yhdistymistilanteessa kuunnellaan aina työntekijää. Suurin osa työntekijöistämme siirtyy kuitenkin Valkeakosken toimipisteeseen, Halme sanoi.

Sisä-Suomen poliisilaitoksen alueelle jää 16 poliisin toimipistettä.

Kirsi Teiskonlahti

Särkänniemen delfiininkouluttajat palasivat Suomeen Särkänniemen delfinaarion sulkeuduttua elokuussa neljä delfiiniä lennätettiin Ateenaan eläinpuistoon. Kouluttajat viettivät delfiinien kanssa siellä kolmen kuukauden sopeutumisajan.

Kouluttajat palasivat keskiviikkona Suomeen.

Pääkouluttaja Sari Järvisalo kertoo, että kotiinpaluu oli haikea.

– Jos ei olisi haikeita tuntemuksia, olisin ollut 22 vuotta väärällä alalla.

Kolmen kuukauden aikana Särkänniemen delfiinit totuttelivat uusiin altaisiin, sitten muihin delfiineihin ja lopulta paikalliset kouluttajat alkoivat luoda niihin suhdetta.

– Eläinten ehdoilla mentiin. Suhteen luominen vie aikaa. Nyt se on laitettu alulle, ja jatkossa se syvenee.

Emma Nikander

6 ajassa kartalla luotain näkymä media

Robotti esittäytyy Lehtiojan palvelukeskuksen asukkaille. Ilonan avulla halutaan lisätä positiivista suhtautumista robotiikkaan.

Robotit auttavat vanhustenhoidossa HOITOTYÖ Ilona-robotti viihdyttää vanhuksia

tanssimalla ja juttelemalla. Tulevaisuudessa robotiikan toivotaan ratkaisevan hoitotyön ongelmia.

LEHTIOJAN palvelukeskuksen henkilökunta käyttää hoivarobotista nimitystä hän. Ilonaan suhtaudutaan kuin elolliseen olentoon. Palvelukeskuksessa on avoimien ovien päivä, jossa asukkaat ja heidän omaisensa tutustuvat Ilonaan. Ilona ei ole toiminut kunnolla, ja nytkään se ei suostu käynnistymään.

Ilona on sympaattisen näköinen ja vähän lelumainen robotti, jolla on suuri pää ja isot pyöreät silmät. Pieni ja pyöreä suu saa sen näyttämään hieman hämmentyneeltä.

Muutama vanhus pysähtyy katselemaan sen käynnistymistä. Ilona näyttää siltä, että se ihmettelisi saamaansa huomiota.

Lopulta Ilona herää. Se vilkuttaa silmiään,

nousee pystyasentoon ja tervehtii ympärillään olevia ihmisiä.

Robotin ympärille kerääntyy lisää vanhuksia. Osa vaikuttaa kiinnostuneelta, ja muutama katsoo robottia epäluuloisesti.

Eräs omainen kommentoi vanhukselle, että tuollainen tulee sitten tulevaisuudessa hoitamaan sinua.

Vanhusten keskellä robotti aloittaa tanssiliikkeet. Tanssi ja musiikki saavat robottia seuraavat vanhukset kiinnostumaan. Joku alkaa taputtaa musiikin tahtiin.

Tanssi on sen verran vauhdikasta, että Ilona kaatuu muutaman kerran, mikä herättää hilpeyttä erityisesti hoitajissa. Ilona tekee myös jumppaliik-

MITÄ?

Robotti hoitotyössä ○○Ilona-hoivarobotti painaa 6 kiloa ja on noin 60 senttimetriä korkea. ○○Robotin kanssa voi pelata pelejä, kuten bingoa. Se lukee verkkolehtiä ja tekee jumppaliikkeitä. Sitä voi ohjata tabletilla tai tietokoneella. ○○Robottia on käytetty Lahdessa ter­ veydenhuollon eri yksiköissä ja hoitoalan yrityksen Attendon omistamissa hoitokodeissa useissa eri kaupungeissa. ○○Ilonan kaltaisia robotteja on Suomessa noin 10.

ajassa kartalla luotain näkymä media 7

LINDA MANNER

Robotilla on saatu yhteys sellaisiin asiakkaisiin, jotka eivät muutoin reagoi hoitajiin.

Robotin hyötyä ei voi laskea rahassa. Sen tarkoitus on parantaa hoidon laatua.

– Robotti on uusi tapa tehdä hoitotyötä, Kakko kertoo.

Kiertäessään Ilonan kanssa Kakko on huomannut, että hoitajat joko pitävät tai eivät pidä siitä. Osa hoitajista suhtautuu robottiin varauksella, osa on siitä innoissaan ja haluaa oppia uutta. He haluavat oppia käyttämään sitä.

”

Robotiikan

avulla voidaan muuttaa hoitajien työtä siten, että heillä olisi enemmän aikaa inhimilliseen kohtaamiseen vanhusten kanssa.

Mari Kangasniemi, hoitotieteiden dosentti

HELY HOLM, 86, katseli robottia jo aamulla Lehtiojan palvelukeskuksessa, kun sitä yritettiin saada käyntiin. Häntä naurattaa, kun hän muistelee robotin viuhtomista. Hänkin piti robottia viihdyttävänä.

– Oli se varmaan ihan kiva, mutta en tiedä, pitävätkö kaikki siitä, Holm sanoo.

Robotti ei korvaa hoitajaa, vaikka jotkut niin luulevat.

– Hoitaja sitä robottia kuitenkin käyttää, lähihoitaja Sarita Siponen sanoo.

Siposen mukaan robotti ei vaikuta varsinaiseen hoitotyöhön millään tavalla. Robotti ei hoida vanhuksia, vaan se viihdyttää heitä. Hoitokodin asukkaat pitävät Ilonasta, mutta ovat sitä mieltä, että loppujen lopuksi hoitaja voi tehdä samat asiat kuin robotti.

Siponen uskoo, että vanhusten innostuksessa on kyse alkuhuumasta.

Nykyiset vanhukset eivät ole eläneet teknologian aikaa, joten robotti on suunnattu väärälle ikäryhmälle. Siponen uskoo, että robotti voi olla mukavampi seuralainen sukupolville, jotka ovat olleet tekemisissä pelien ja tietokoneiden kanssa.

Ilonan esityksen aikana monet hoitajat ja

omaiset ottivat siitä kännykkäkameroilla kuvia.

ROBOTIIKKAA täytyy tulevaisuudessa kehittää yhteistyössä vanhusten, omaisten ja hoitajien kanssa, sanoo hoitotieteen dosentti Mari Kangasniemi. Vanhusten ja hoitajien näkemysten avulla voitaisiin kehittää robotiikkaa, joka auttaisi vanhusten arjen ongelmissa ja tekisi hoitajien työstä nykyistä helpompaa. Näin robotiikka olisi perusteltua. Kangasniemi opettaa Itä-Suomen yliopistossa hoitotieteen laitoksella ja on erikoistunut hoitotyön etiikkaan.

– Robotiikan avulla voidaan muuttaa hoitajien työtä siten, että heillä olisi enemmän aikaa inhimilliseen kohtaamiseen vanhusten kanssa, Kangasniemi sanoo.

Robottien ja automatiikan avulla voitaisiin mahdollisesti tukea vanhuksia, jotta he pärjäisivät nykyistä pidempään itsenäisemmin.

Kangasniemi muistuttaa, että robotiikan käytön täytyy sopia yhteen terveydenhuollon eettisyyden kanssa. Hoitotyön etiikalle on keskeistä potilaan oikeus hyvään hoitoon.

Robotiikan käytön tulee kunnioittaa ihmisarvoa, eikä se saa lisätä eriarvoisuutta.

Kun vanhustenhoidon robotiikkaa kehitetään jatkossa, on otettava huomioon se, että jokaisen asiakkaan ihmisarvon kunnioittaminen ja säilyttäminen ovat hoitotyön lähtökohta.

– Vanhustenhoidossa on syntynyt ja syntyy paljon eettisiä kysymyksiä. Tärkeää on se, että robotiikan käyttö lisäisi ja vahvistaisi hyvää hoitoa ja palvelua, ei heikentäisi sitä, Kangasniemi sanoo.

Vilma Häti

LINDA MANNER

keitä, ja hoitajat kehottavat vanhuksia jumppaamaan mukana. Kovin moni ei kuitenkaan lähde leikkiin mukaan.

LAHDEN KAUPUNKI hankki viime joulukuussa Ilona-hoivarobotin, jota on kierrätetty Lahden sosiaali- ja terveydenhuollon eri yksiköissä alkuvuodesta lähtien. Robottiprojektin tarkoituksena on kokeilla, missä yksiköissä robotista olisi eniten hyötyä virkistyksessä. Ilona-robottia suunniteltiin käyttöön useisiin eri yksiköihin sekä psyykkiseen että fyysiseen kuntoutukseen.

Projekti on nyt päättynyt. Sen tuloksista sel­ viää, miten robottiin on reagoitu ja miten sen toimintaa voi parantaa.

Ilona on edelleen mukana erilaisissa tapahtumissa, kuten Lehtiojan palvelutalolla järjestetyssä avoimien ovien päivässä.

Projektipäällikkö Eija Kakko kertoo, että robotti hankittiin kaikenlaisen kuntoutuksen tueksi. Ilona on työskennellyt kuntoutussairaalassa, vammaispalveluissa, palvelutalossa sekä lääkinnällisessä lastenkuntoutuksessa. Ilonan avulla halutaan edistää robotiikan hyödyntämistä sosiaali- ja terveydenhuollon palveluissa.

Ilonaa käytetään paljon nimenomaan vanhusten seurana. Vanhustenhoitoon haluttiin löytää uudenlaisia työtapoja muun muassa ikäihmisten aktiivisuuden tukemiseen ja kuntoutukseen.

Hely Holm seurasi mielenkiinnolla Ilona-robottia.

8 ajassa kartalla luotain näkymä media

Muistot elävät verkossa

KUOLEMA Digiajan ihminen

jättää itsestään jäljen verkkoon.

Jaana Jokiharju löysi netistä paitsi muistoja, myös tavan käsitellä poikansa kuolemaa.

KEITTIÖN pöydän alla pyörii harmaa-valkoinen kissa. Välillä se kerjää huomiota hyppäämällä tuolille, sitten pöydälle. Viikset värisevät, kun kuono tavoittelee pöydälle katettuja voileipiä.

– Ville otti Olli-kissan pari kuukautta ennen onnettomuutta. Surun keskellä aikuiseksi kasvanut pentu on tuntunut merkitykselliseltä. Se on ainut elävä asia, joka pojasta jäi jälkeen, äiti Jaana toteaa.

Tamperelaisten Jaana ja Janne Jokiharjun poika Ville menehtyi moottoripyöräonnettomuudessa reilu vuosi sitten.

Surutyön myötä heräsi kysymys siitä, mitä Villen verkkoon luomille käyttäjille tapahtuisi. Äiti alkoi päivittää poikansa Facebook-profiilia. Ilmestyi kuva hautajaisista, toinen kissasta ja kolmas Villestä.

Villen 20-vuotissyntymäpäiväkuva päivältä 21.4.2015. Rakastamme Villeä suunnattoman paljon.

Muistot kantavat yli surun sillan. t.äiti ja isä – Halusin jakaa kuvia ja muistoja, joita minulla on tallessa.

Ajattelin, että Facebook-profiilin avulla tavoitan Villen läheisimmät kaverit.

I N T E R N E T- S U K U P O LV E N

vanhetessa on luonnollista, että verkkosivustojen ylläpitäjät joutuvat pohtimaan suhtautumistaan verkon vainajiin. Digitaalisesta kuolemasta Aalto-yliopistoon opinnäytetyön tehneen Pii Paappasen mukaan sosiaalisen median palveluiden suhtautumisessa kuolemaan on eroja.

– Vielä viisi vuotta sitten esimerkiksi Flickr ei antanut omaisille pääsyä kuolleen käyttäjän tilille. Tilien poistaminen ja luovuttaminen omaisille on viime vuosina helpottunut.

Valtaosa sivustoista suostuu poistamaan vainajan tilin, jos omaisilla on esittää ylläpidolle kuolintodistus ja todiste omasta yhteydestä vainajaan.

Paappanen toteaa, että digiajan vainajaa ei ole mahdollista poistaa internetistä täysin.

Rippeitä digitaalisesta jalanjäljestä jää aina jäljelle.

Jaana Jokiharjulle tärkeimpiä muistoja ovat valokuvat. Niiden

takia Villen Instagram-tili sai jäädä. Myös pojan bändin Face­ book-sivuille jäänyt video on oikea aarre.

FILOSOFIAN TOHTORI Anna Haverinen on tehnyt väitöskirjan suremisen rituaaleista verkossa. Hänen mukaansa on luonnollista, että internetkulttuurin kehittymisen myötä myös sureminen siirtyy verkkoon.

Verkko on Villen äidille paikka muistelulle ja yhteydenpitoväline pojan läheisiin. Kun hän lisää kuvan Olli-kissasta, kuvasta tykkäävät Villen kaverit.

– Kun näen Villen ystävien kommentoivan, voin samalla kurkata, mitä heille kuuluu. Villen kanssa meillä oli tapana jutella siitä, mitä kukin opiskelee ja harrastaa. Facebook on keino pitää kiinni vanhasta tutusta tavasta, vaikka Villeä ei enää olekaan.

Vuosi kuoleman jälkeen äiti latasi kuvan haudasta Villen Facebook-profiiliin.

– Hautajaisissa oli mukana 70 nuorta. Kuva hautakivestä on netissä siltä varalta, että joku kavereista ei pääse tai löydä varsinaiselle haudalle, Jaana Jokiharju selittää.

HAVERISEN tutkimuksen mukaan teknologiavastaiset väittävät, että internetissä sureminen on epäaitoa ja kasvotonta.

Jokiharju on eri mieltä. Hänen mukaansa suru sopii verkkoon siinä missä muutkin tunteet.

– Ehkä nettiä kutsuvat kylmäksi ne, jotka eivät sitä käytä.

On helpompi sanoa jotakin välinettä kylmäksi kuin myöntää, ettei osaa käyttää sitä oikein.

Kotona moni asia on vielä ennallaan. Kuistilla lepäävät Villen kengät, naulakossa takki. Pojan huone on jätetty koskemattomaksi.

Verkossa on edelleen tilaa muistoille. Äiti ei ole suunnitellut lopettavansa pojan sivujen päivittämistä vielä vähään aikaan.

– Sen aika on sitten, kun omat tunteet ylittävät tietyn rajan. Siihen on vielä matkaa.

Anni Härkönen

Villen vanhemmat käyvät poikansa haudalla päivittäin.

ajassa kartalla luotain näkymä media 9

LINDA MANNER

LINDA MANNER

Carita Bergin luokassa on otettu varaslähtö ilmiöpohjaiseen oppimiseen. On opettajasta kiinni, paljonko sitä toteutetaan.

Koulusta annetaan aseet väärää tietoa vastaan

OPPIMINEN Tulevaa sukupolvea eivät nettitrollit petkuta. Carita Bergin

yhdistetyn 5.- ja 6.-luokan oppilaat hiovat ajattelun säiläänsä tekemällä tutkimuksia ja mittelemällä paneelikeskusteluissa.

TÄNÄ SYKSYNÄ eräs Olkahi­ sen koulun oppilas epäili, että hänen kotikadullaan ajetaan jatkuvasti ylinopeutta. Hän sai käyttöönsä mittalaitteen ja tar­ kan selvitystyön tulos oli, että valtaosa autoilijoista todella ylitti rajoitukset.

Oppilaan toteuttama ylino­ peustutkimus oli osa ilmiöop­ pimisjaksoa. Luokanopettaja Carita Bergin luokassa lapset suunnittelevat ja tekevät vuo­ dessa useita tutkimuksia heitä kiinnostavista aiheista.

Berg otti viime vuonna jätti­ harppauksen. Hän aloitti ensim­ mäisten joukossa Tampereella uuden opetussuunnitelman mukaisen ilmiöopetuksen. Näi­ den jaksojen aikana yhtä teemaa käsitellään eri oppiaineiden nä­ kökulmasta.

Koulut ovat tästä syksystä saakka velvoitettuja järjestä­ mään vähintään yhden monia­ laisen opetuskokonaisuuden lukuvuodessa. Kokonaisuus toteutetaan monesti ilmiömuo­ toisesti jonkin teeman ympä­ rille.

Berg on niin mieltynyt tähän opetustapaan, että hän on otta­ nut sen ympärivuotiseen käyt­ töön. Opettajan vastuulle jää, kuinka paljon lukujärjestys si­ sältää erilaisia opetusmuotoja.

MIKÄ?

Uusi perusopetussuunnitelma

○○Tuli voimaan elokuussa 2016. ○○Oppiaineissa korostetaan aiempaa enemmän työelä­ män ja aktiivisen kansalaisuu­ den vaatimia taitoja, kuten ajattelun ja vuorovaikutuksen taidot sekä monilukutaito. ○○Monilukutaito käsittää mediasisältöjen ja tilasto­ grafiikan tulkinnan taidot. ○○Vuosittain vähintään yksi monialainen oppimisjakso, jonka teemaa käsitellään eri oppiaineiden näkökulmasta.

BERGIN LUOKASSA oppilaat käyvät paneelikeskustelun il­ miöiden teemoihin liittyvistä asioista. Syksyn ensimmäisessä keskustelussa he olivat yhteis­ kuntatieteilijöitä ja väittelivät sii­ tä, mikä on paras elämänvaihe.

– Lapset voivat tukeutua pa­ neelikeskusteluissa itse teke­ miinsä tutkimuksiin ja interne­ tistä hakemaansa tietoon. Näin heillä on perusteita argument­ tinsa tueksi.

Syksyn ensimmäinen panee­ likeskustelu oli menestys. Oppi­ laat olivat kirjoittaneet avauspu­

heenvuorot valmiiksi. Keskus­ telun päätteeksi he saivat valita parhaat perustelut.

– Yllätyin, kun keskustelusta ei meinannut tulla loppua ollenkaan.

Kun Bergin oppilaat valmis­ tautuvat verbaaliseen kamp­ pailuun, he etsivät tietoa enim­ mäkseen omilla puhelimillaan tai koulun tietokoneilla.

Ennen ensimmäisten tutki­ musten aloittamista oppilaat keskustelivat opettajan kanssa siitä, miten verkosta löytyneen tiedon todenmukaisuudesta voi varmistua. Bergin mielestä oli tärkeää, että lähdekriittisyyttä käsiteltiin tutkimusten alussa.

– Mieleen jää muistijälki, kun ei pelkästään lue aiheesta, vaan täytyy myös käytännössä etsiä luotettavaa tietoa tutkimusta varten, Berg perustelee.

Monilukutaitoa tutkinut Pirjo Kulju näkee, että tiedon alati lisääntyvä määrä korostaa kriittisen arvioinnin tärkeyttä.

Tietoähky pakottaa koulut rea­ goimaan.

– On mahdoton ajatella, että vastuu opettamisesta jäisi vain vanhemmille. Koulu ei voi si­ vuuttaa ympäröivää yhteiskun­ taa ja tämänhetkistä media­ maisemaa opetuksessaan.

Emma Auvinen

Mistä tietää, mitä voi tietää?

TOIMITTAJA TEKI pistoko­ keen tiedonhankinnan kei­ noista viitos-kuutosluokan op­ pilaille Sofia Suojalle, Emma Hakuliselle, Serafina Salmelle, Samuel Kermiselle, Aarne Polvianderille ja Tuomas Rantalaiselle.

Kaikkien oppilaiden kädet nousivat ilmaan, kun kysyttiin kuka luottaa sanomalehtien si­ sältöön.

Epäluotettavaksi lähteeksi Hakulinen mainitsi keskustelu­ palstat. Oppilailla on keinonsa tarkastaa lähteiden todenpitä­ vyys.

– Silmäilen tekstin ensin ja mietin, voiko tämä olla totta, pohtii Kerminen.

– Minä tarkastan, että tieto on tuoretta, kertoo puolestaan Salmi.

Emma Auvinen

10 ajassa kartalla luotain näkymä media

Teot seuraavat miestä metsään

ajassa kartalla luotain näkymä media 11

KUNTOUTUS Evon retkeilyalueella Hämeenlinnassa

on purettu samaa halkopinoa jo kaksi viikkoa.

Ojoisten avovankilan vangit työskentelevät seitsemästä neljään Metsähallituksen luontopalveluille.

Kuvaaja: Linda Manner Teksti: Sandra Järvenpää

12 ajassa kartalla luotain näkymä media

Jani hakeutui itse Metsähallitukselle töihin. Hän voisi tehdä siviilityötä isänsä yrityksessä Lahdessa, mutta valitsi luonnon.

MIEHET polttavat ketjussa. Tupakkataukoja ei ole, joten savuke syttyy silloin kun huvittaa.

Halotkin nousevat pinoon vähän siinä tahdissa kuin kukin jaksaa niitä nostella. On hiljaista.

Rauno, 56, rikkoo jään. Härskejä vitsejä suoltavalta mieheltä puuttuu hampaita muttei itsevarmuutta.

– Kelihän on kuin morsian! laukaisee Rauno ja toteaa osaavansa aina keventää tunnelmaa.

Rauno on kolmannen polven evakko, itärajalta lähtöisin. Hän sanoo olevansa syytön.

Poliisit löysivät Raunon sormenjäljet kaverin kämpästä ja syyttivät huumausaineiden hallussapidosta. Istua hänen täytyy vain neljä kuukautta, eikä Ojoisten osastoa tule ikävä.

RAUNON RANGAISTUS on viiden hengen porukan kevyin ja teko ainoa, joka ei kohdistu toiseen ihmiseen. Hän on miehistä vanhin ja ottanut osan eräänlaisena johtohahmona.

– Pannaas vähän vauhtia siihen hommaan, eihän tästä tuu hevonvittua, Rauno paimentaa tupakka suupielessä.

Metsähallituksen Sisä-Suomen kenttäpäällikön Arto Pummilan mukaan työporukassa vallitsee usein hierarkia, joka määrittyy muun muassa rikoksen vakavuuden mukaan. Talousrikolliset ovat kuninkaita, lapsiinsekaantujat pohjasakkaa.

– Toisten rikokset tiedetään tarkkaan ja ne selviävät muille hyvin nopeasti, sanoo Pummila.

Miesten joukossa on kaksi romania, Roni, 26, ja Toni, 35. Roni haluaa ulos päästyään hotelli- ja ravintola-alalle, Tonin unelma-ammatti on iskelmälaulaja. He kyllä istuvat porukkaan, mutta tiedostavat itsekin tulevansa erilaisesta kulttuurista.

– Varo nyt, lennetään kohta omasta kult-

tuurista ulos kun ollaan näin ahkeria, vitsailee Roni Tonille.

– Noilla mustalaisilla on yhtä paljon sairauslomaa kuin on töitäkin. Ei ne kato ole tottuneet tekemään töitä, Jani, 34, virnistää.

”Kyllähän tää toisten vankien paskojen siivoomisen voittaa”, lohkaisee Rauno.

JANI on miehistä lempeimmän näköinen, ja puhuessa hänen silmänsä kipinöivät.

– Mulla on 12-vuotias poika. Sen kanssa on mukava käydä kalassa. Otan joskus pojan tänne mukaan.

Miehelle kertyy avovankilassa lomia kahden kuukauden aikana kolme vuorokautta. Lomalla Jani käy kotona katsomassa poikaansa ja 14-vuotiasta tytärtään. Kahta muuta lastaan Jani ei tapaa, nuorimmaista ei ole koskaan edes nähnyt.

Metsässä ei ole kasvoja, joista peilata, tai kääntyviä selkiä. Metsä ei vastaa syyttävästi, kun sinne huudetaan. Metsässä sitä luulisi ihmisen tuntevan olonsa kevyemmäksi. Ehkä syyllisyyskin voisi hetkeksi helpottaa.

– No, ei sitä silleen ajattele. Totta kai, kun joutuu lusimaan tällä tavalla, tulee siinä vähän syyllinen olo.

Jani on tuomittu kuudeksi vuodeksi vankeuteen taposta. Kysymys siitä, eikö Jani sitten muuten tuntisi syyllisyyttä, jää kysymättä kun käsky käy seuraavaan paikkaan. Vangit tumppaavat tupakkansa ja pakkautuvat pakettiautoon.

NIEMISJÄRVEN tulipaikalla on klapeja, jotka pitää kantaa liiteriin suojaan. Järvi on tyyni ja hiljainen ja ilma pysähtynyt. Pojat alkavat kuitenkin käydä aiempaa puheliaammiksi. Alkuun taas seisoskellaan hetki, poltetaan savut.

Pertti, 46, latoo vielä puita liiteriin, senkin jälkeen kun lounasta on ehdotettu. Hän on hil-

ajassa kartalla luotain näkymä media 13

”

Roni haluaa ulos päästyään hotellija ravintola-alalle, Tonin unelmaammatti on iskelmälaulaja.

Pertti on uusi porukassa. Aikaisemmin hän on tehnyt töitä Hämeenlinnan vankilan pesulassa. Siellä tuntipalkka oli 1,20 euroa, Metsähallituksella se on 6 euroa.

”

Tuskin se syyllisyys kuitenkaan täällä mihinkään häipyy.

Eiköhän jokainen sen yksin tiedä, että on syyllinen.

Pertti, 46

Takana istuva Toni kehottaa Ronia katsomaan kameraan ja hymyilemään.

jainen ja ahkera, ammatiltaan asentaja Turengista. Hän istuu tuomiotaan tapon yrityksestä.

Pertille työ metsässä on terapiaa. Luonnossa ajatukset ovat selkeämpiä.

– Täällä ei ole aitoja tai kaltereita, sitä tuntee olonsa vapaammaksi, sanoo Pertti.

Kukaan vangeista ei koe huomattavaa vetoa luontoon. Tärkeintä on päästä hetkeksi pois kiven sisästä. Olo on kuitenkin enemmän kuin työntekijällä, vähemmän kuin vangilla. Tuntee itsensä vapaammaksi. Silti teot seuraavat miestä myös metsään.

– Tuskin se syyllisyys kuitenkaan täällä mihinkään häipyy. Eiköhän jokainen sen yksin tiedä, että on syyllinen, sanoo Pertti.

METSÄHALLITUS on tehnyt rikosseuraamuslaitoksen kanssa yhteistyötä nyt reilut 12 vuotta. Ojoisten lisäksi vankiyhteistyötä tehdään Keravalla, Vilppulassa, Laukaalla ja Suomenlinnan vankilassa.

Evon puistomestarin ja porukan työnjohtajan Eero Korvan mukaan olisi tärkeää, että yhteiskunta huolehtisi vankien työllistämisestä myös vapauden koittaessa. Niin moni putoaa tyhjän päälle.

Kaikki eivät nimittäin ole niin onnekaita kuin Rauno, joka pääsee ensi viikolla ulos.

– Mä lähden takasin Lahteen, sähköhommiin.

Pertille työssä on tärkeää omatoiminen tekeminen. Se saa hänet tuntemaan olonsa vapaammaksi.

14 ajassa kartalla luotain näkymä media

Itä-Afrikka uusin silmin HUMANITAARINEN JOURNALISMI Joukko journalistiikan ja kuvajournalismin opiskelijoita

lähti viime maaliskuussa kuuntelemaan itäafrikkalaisten tarinoita. Tuloksena on näyttely, joka kertoo, että Afrikka on muutakin kuin kriisejä.

JENNI TOIVONEN ja Hannele Kauppinen haluavat kertoa voimasta. Itä-Afrikassa Tampereen yliopiston kuvajournalismin opiskelijat huomasivat, ettei vastassa ollut lehdistä ja televisiosta tuttu kärsimyksen ja köyhyyden manner. Kauppisen mielestä lehtien kertoma Afrikka-tarina puristaa alueet liian usein yhteen muottiin.

– Se esitetään yhtenä paikkana. Todellisuudessa Afrikka koostuu yli 50 valtiosta ja on valtavan monipuolinen alue.

Kriisialueina pidetyille alueille lähdetään kuvaamaan vain kriisejä. Toivonen ja Kauppinen eivät muista mediasta juurikaan esimerkkejä, joissa elämää tällaisilla alueilla olisi kuvattu erityisen hyvin.

Toivosen Iranista kotoisin oleva kaveri on lopettanut suomalaisen median seuraamisen.

– Hän kokee, ettei uutisointi täällä kerro hänen todellisesta kotimaastaan.

Omissa kuvissaan kuvaajat halusivat välttää stereotypioita ja kertoa tarinoita moninaisuudesta ja toivosta: tarinoita, joissa itäafrikkalaiset ovat aktiivisia toimijoita.

OPISKELIJARYHMÄN ottamia kuvia ei

Toivosen ja Kauppisen tiedon mukaan saatu julkaistua kovin monessa mediassa. Kuvat kärsimyksestä ylittävät ilmeisesti todennäköisemmin uutiskynnyksen kuin kuvat Afrikan arjesta.

MIKÄ?

Professori vei Afrikkaan ○○18-henkisen opiskelijaryhmän matka Itä-Afrikkaan oli osa humani­ taarisen journalismin luentosarjaa ja työpajaa. ○○Kenttämatkan kuvat on koottu näyttelyyn DAIMA MBELE – Tarinoita Itä-Afrikasta Sanomatalon Mediatorille 21.11.–4.12. ○○Toimittaja Rauli Virtanen oli Tampereen yliopiston vierailijaprofessori lukuvuonna 2015–2016. ○○Virtasen opetuksen teema oli ulkomaanjournalismi.

Kuvia ei haluttu kuitenkaan jättää tietokoneen kovalevylle pölyttymään. Siksi Kauppinen ehdotti, että niistä järjestettäisiin näyttely. Nyt tulkinnat Itä-Afrikasta ripustetaan Sanomatalon valoisaan aulaan.

Sanomatalon näyttelyn nimi, daima mbele, tarkoittaa kuvaavasti ”aina eteenpäin”.

Viimekeväinen matka oli monelle vierailijaprofessori Rauli Virtasen kurssilaiselle ensimmäinen kosketus ulkomaanjournalismiin. Niin myös Toivoselle ja Kauppiselle.

Kahden viikon aikana opiskelijat kävivät

ensin Nairobissa ja Kiberassa. Sen jälkeen joukko jakautui kahtia. Osa lähti Ugandaan ja osa Pohjois-Keniaan.

Opiskelijat seurasivat elämää esimerkiksi slummissa ja pakolaisten asutusalueella.

Toivosen ja Kauppisen mielestä rautaiseksi ulkomaanjournalismin tekijäksi ei voi oppia pelkästään koulussa. Kentällä toimimista oppii vain lähtemällä matkaan.

EETTISET KYSYMYKSET nousivat Itä-Afrikassa pintaan uudella tavalla. Kauppinen mainitsee Kiberan, jossa käy paljon median edustajia ja erilaiset järjestöt ovat vahvasti läsnä.

Siellä jotkut mediaan tottuneet haastateltavat ja kuvattavat pyysivät rahaa. Journalistisen työn kannalta se on ongelmallista.

Kentällä syntyy kuitenkin helposti halu auttaa.

– Välillä tuntui hankalalta, että otan tässä kuvia, vaikka voisin antaa kuvattaville vaikka ruokaa. Toisaalta täytyy yrittää muistaa, että voin auttaa myös kuvillani, miettii Toivonen.

Toivonen ja Kauppinen ovat valkoisia ja länsimaalaisia ja yhtä mieltä siitä, että se ei ole yhdentekevää. He pysähtyivät matkan aikana miettimään rooliaan kuvaajina. Oma etuoikeutettu asema suhteessa kuvattaviin vaikuttaa tapaan ajatella ja katsoa, tahtomattakin.

– Mietin paljon, etten haluaisi valkoisena länsimaalaisena kertoa kuvattavieni tarinaa ja lyödä heille jotakin leimaa otsaan.

Ha­luaisin, että he voisivat kertoa tarinansa itse, mutta välitykselläni. Se vaatii kuitenkin paljon aikaa, Toivonen toteaa.

UGANDASSA Toivonen tapasi PohjoisSudanista paenneen Samuelin, jonka koko perhe oli kuollut. 21-vuotias aktiivi auttaa asutusalueen muita asukkaita kommunikoimaan viranomaisten kanssa, sillä hän osaa englantia. Vaikka matkan aikataulu oli tiukka, Samuelin kanssa Toivonen ehti jutella pidempään.

– Otin hänestä kuvia, mutta hän otti kuvia kamerallani myös itse. Välillämme oli hyvä yhteys.

Toivonen koki onnistuneensa Samuelin kanssa siinä, että kuvattava saa kertoa oman tarinansa. Antaessaan kameran Samuelille hän antoi tälle vallan näyttää elämäänsä ilman välikäsiä.

Oikein ja eettisesti kertominen on vai­ keaa, ja yksikin kuva vaatii paljon ajattelutyötä. Kauppinen ja Toivonen uskovat silti, että kertominen on välttämätöntä.

– Samuel sanoi minulle, että kirjoita sitten tästä. Hän halusi, että kaikesta kerrotaan.

Milja Keinänen LINDA MANNER

Jenni Toivonen lähti Rauli Virtasen kurssille oppimaan ulkomaanjournalismia käytännössä. Matkanjohtaja Virtanen saa häneltä kiitosta tunneälystä ja leppoisuudesta.

ajassa kartalla luotain näkymä media 15

PUNK POTKII

LINDA MANNER

MEDIAPELIÄ

Anniina Korpela

korpela.anniina.a@student.uta.fi

Rory Gilmoren on aika todistaa, saako yliopistotasoisella toimittajakoulutuksella töitä enää 2010-luvulla.

“Mulla tuli tarve riisuutua”, sanoo Pertti Kurikan nimipäivien solisti Kari Aalto managerilleen Kalle Pajamaalle.

“Mä tykkään keksiä vähän jotain tollasta aina lavalla.”

Pertti Kurikan Nimipäivät soitti viimeisen Tampereen-keikkansa Klubilla viime torstaina. Bändi lopettaa, koska kitaristi Pertti Kurikka jää eläkkeelle vuoden vaihteessa. Vuonna 2009 perustettu PKN on yksimielinen suurimmasta saavutuksestaan: Suomen edustaminen Euroviisuissa vuonna 2015. Yhtyeestä on tehty dokumentti ja toinen on tulossa.

⋆⋆MIKSI NÄIN?

Mielensäpahoittajat möykkäävät verkossa Facebook-linkkien ja iltapäivälehtien kommenttiosiot täyttyvät eripuraisista ja provosoivista keskusteluista.

Verkossa kohkataan rakentavan keskustelun kustannuksella. Jokainen on oikeassa. Kukaan muu ei tiedä mistään mitään. Suomalaisen mielensäpahoittamisen kulttuurin isä, kirjailija Tuomas Kyrö tietää, miksi muut huomioon ottavan keskustelun luominen ei onnistu.

Mikä verkon keskustelukulttuuria vaivaa? − Suomessa ei haluta kasvotusten pahoittaa omaa eikä toisen mieltä. Hiljainen kansa on pyrkinyt ja pakotettu samanmielisyyteen.

– Hallitsemme paremmin päänsisäisen monologin kuin reilun dialogin. Verkosta on tullut viemäri, johon lasketaan kaikki. Huudetaan päin naamaa nimimerkin takaa yksisilmäisiä mielipiteitä. Muita ääniä ei kuunnella.

Saako ihminen mielihyvää mielensä pahoittamisesta ja tahallaan väärin ymmärtämisestä? − Ihminen yrittää aina lopulta tulla kuulluksi ja ymmärretyksi, mutta huutajan sisältöä vain ei kuule. Vain huuto kuuluu.

Mitä pitäisi tapahtua, että kommenttipalstojen keskustelukulttuuri muuttuisi rakentavampaan suuntaan? − Sukupolvenvaihdos, joka automaattisesti tapahtuu. Nyt teknologiaa käyttää porukka, jonka aivot eivät ole siihen valmiit.

Olemme edelleen toinen jalka suossa ja toinen sushi-baarissa. Luotan 2000-luvulla syntyneiden kykyyn käydä dialogia.

Alisa Kaukio

⋆⋆MITÄ IHMETTÄ?

On vain yksi voittaja – ovatko muut väärässä?

KUVAKAAPPAUS ILTALEHDEN FACEBOOK-SIVULTA

Ikuisuuskysymykset ratkeavat nykyisin medioiden liveäänestyksissä Facebookissa. Enemmistön mielipide voittaa sydämillä tai peukuilla.

KUMPI TULEE leivällä päällimmäiseksi, juusto vai kinkku? Miten ratkeaa kissat vastaan koirat -taisto? Näistä äänestyksistä viimeisen viikon aikana antoi esimerkin Ilta-Sanomat.

Epäviralliset liveäänestykset Yhdysvaltain vaalitaistosta aloittivat Facebook-kyselyiden nousun.

Vaalivoittajan lisäksi kysyttiin leikkimielisesti sitä, kuinka paljon Kanadan asukasluku kasvaisi Donald Trumpin voiton jälkeen ja Yhdysvaltojen vähenisi.

SOSIAALISESSA MEDIASSA möykkääminen on liveäänestyksien myötä saanut uuden muotonsa.

Peukut ja sydämet liitelevät ohi näytöllä.

Vielä on päästävä kertomaan kommenttikentässä, miksi ainakin 10 000 muuta äänestäjää on täysin väärässä.

Verisen taiston kinkun ja juuston välillä voitti juusto.

Alisa Kaukio

YLÄASTEEN äidinkielentunnilla päätin, että minusta tulee toimittaja, aivan kuten Gilmoren tyttöjen Rorysta.

Rory on ollut monen teinivuosien idoli ja alter ego. Itsekin katsoin kaikki elämäni etapit ensin hänen kokemanaan.

Rory opiskeli journalismia Yalen huippuyliopistossa, itse päädyin Tampereen toimittajakoulutukseen. Nyt huomaan olevani suuren kysymyksen äärellä.

Saman, minkä Rory kohtasi jo vuosikymmen sitten. Riittääkö toimittajille enää töitä?

Rory ei tehnyt ammatinvalintaansa työllisyyden perusteella. Itsekään en kyseenalaistanut päätöstäni lukea journalismia, vaikka median murros alkoi jo hyvän aikaa sitten vyöryä Suomeen.

Digitalisaatio on ajanut mediatuotannon kriisiin. Ala on monipuolisempi kuin ennen, mutta työllisyys näyttäytyy yhä epävarmempana. Sisältöjen tuottaminen on helpompaa ja demokraattisempaa kuin koskaan, mutta mediatalot joutuvat kuumeisesti miettimään uusia kannattavia liikemalleja. Verkkolehdillä ei olla vielä opittu tekemään kunnolla tuottoa.

JO RORY mietti tv-sarjassa vuosikymmen sitten, kannattaisiko hänen edes yrittää toimittajaksi sanomalehteen, koska se on kuoleva mediamuoto. Vai pitäisikö hänen nimenomaan yrittää töihin sanomalehteen nyt, kun siihen on vielä mahdollisuus.

Pian valmistuvilla toimittajaopiskelijoilla on edessään sama valinta. Voimme yrittää uraa perinteisinä lehtitoimittajina, kokeilla onneamme epävarmoissa verkkojulkaisuissa, perustaa blogeja, vlogeja ja osuuskuntia. Voimme myös päättää myydä sielumme ja ryhtyä täysitoimisiksi viestijäkyyliksi.

Itse kuvittelin nuorempana työllistyväni perinteiseen sanomalehteen.

Saavani oman työpöydän ja eläkeviran.

Ymmärsin kuitenkin nopeasti, että ajat olivat ajaneet unelmani yli.

Eläketurvakeskuksen arvion mukaan nyt työelämässä olevilla tulee olemaan kymmenestä viiteentoista eri työtä.

Tulevaisuudessa luku todennäköisesti kasvaa. Rory sai valmistuttuaan töitä presidentinvaalikampanjasta kirjoittavana verkkotoimittajana. Hänenkin työsuhteensa pituus jäi epävarmaksi.

Gilmoren tytöistä tulee nyt uusia jaksoja. Odotan mielenkiinnolla, miltä Roryn työllisyys vaikuttaa lähes vuosikymmen toimittajaksi valmistumisen jälkeen.

Olen pitänyt Roryn tarinaa ohjenuoranani ottaessani toimittajanurani ensiaskeleita. Nyt jännittäessäni sormet ristissä Roryn tulevaisuutta, jännitän samalla omaa kohtaloani. Teiniikäinen minäni pidättelee hengitystään peläten unelmansa hautautuvan.

Jos Rory todistaa, että yliopistotasoisella toimittajakoulutuksella saa töitä vielä 2010-luvulla, ehkä voin itsekin hengähtää helpotuksesta. Alallamme voi vielä olla toivoa.

SYKSYLLÄ 2016 UTAIN JULKAISEE TAKAKANNESSAAN KUVAJOURNALISMIN 3. VUOSIKURSSIN INFOGRAFIIKOITA. TEKIJÄ: JENNI TOIVONEN

Ketkä vaihtavat maata?

Euroopan kansallisuuksien osuudet poismuutossa kotimaastaan suhteessa tilastoituun kokonaismäärään.

Espanja 19%

Saksa 15%

Ranska 14%

Puola 12%

Hollanti 5%

Italia 6% Sveitsi 5%

4% Belgia 2% Portugali

Ruotsi 2%

2% Liettua

Tanska 2%

1% Bulgaria 1% Norja

Unkari 2%

1% Kroatia 1% Latvia 1% Malta 1% Viro

Tsekki 1% Kypros 1% Luxemburg 1% Suomi 1%

Lähde: Eurostat http://ec.europa.eu/eurostat/web/population-demography-migration-projections/migration-and-citizenship-data/database