Teemana kansalaisyhteiskunta
Ihmisyys toteutuu lopulta vain yhdessä toisten kanssa.
Suomalainen hyvinvointiyhteiskunta on syntynyt valtion ja yhdistysten läheisistä suhteista. Järjestöt ovat ideoineet ja panneet alulle asioita, joita hyvinvointivaltio on ottanut hoitaakseen. – Suomalaisen yhteiskunnan erityispiirre on, että kansalaiset ovat olleet yhteydessä valtioon pääasiassa yhdistysten ja järjestöjen kautta. Sillä tavalla on syntynyt esimerkiksi paljon sosiaali- ja terveyspuolen hyvinvointipalveluja, kertoo kansalaistoiminnan ja kansalaisyhteiskunnan professori Martti Siisiäinen. Korkea luottamus hyvinvointivaltioon on mahdollistanut ihmisten luottamuksen myös toisiinsa ja poliittisiin instituutioihin. Nyt virta on kääntymässä toisinpäin. Hyvinvointivaltion hoitamia asioita ollaan siirtämässä kansalaisyhteiskunnan hoidettavaksi. Osa järjestömaailmasta on jo sopeutunut siihen, että mallia haetaan taloudellisesti toimivista organisaatioista ja järjestöt pakotetaan toimimaan yrityksen lailla. – Tuolle taloudellis-poliittiselle kentälle meille on nyt syntymässä kova organisatorinen ydinjoukko yhdistyksiä, joilla on totutusta toisenlainen linja, kuvailee Siisiäinen.
Aila-Leena Matthies
10
Martti Siisiäinen
Tiedonjyvä Jyväskylän yliopiston lehti
Kansalaisosallistuminen onkin hyvin tärkeää juuri nyt. On kysymys koko demokraattisen järjestelmän hengissä pitämisestä. – On ehkä viimeinen hetki pelastaa olemassa olevat yhteisöllisyyden ja yhteisvastuullisuuden pohjat ja luoda tilaa uudenlaiselle yhdessä tekemiselle. Asiakkaiden osallistumisella palvelujen kehittämiseen voidaan säästää kustannuksissa ja laadullisestikin se voi olla jopa ainoa keino. Jos pelkästään markkinat määräävät, voivat mennä sekä palvelut että rahat, toteaa kansalaisosallistumista tutkinut professori Aila-Leena Matthies.
Kasvuympäristö antaa suunnan Kasvavan yhteiskunnallisen huomion kohde ovat myös nuoret. Suomalaisnuorten yhteiskunnalliset tiedot ovat maailman huippua, mutta he eivät kuitenkaan ole kiinnostuneita yhteiskunnallisista asioista eivätkä aktiivisia osallistumaan. Mikä saa nuoret passivoitumaan? – Nuoret luottavat pitkälti, että hyvinvointivaltio pitää heistä huolen. Muodolliset mahdollisuudet esimerkiksi opiskeluun ovat suhteellisen tasavertaiset vanhempien asemasta tai yhteiskuntaluokasta riippumatta. Koulujärjestelmän myötä nuoret saavat mahdollisuuden pidennettyyn lapsuuteen, tarvitsematta vielä turvautua järjestömuotoiseen kollektiivisen toimintaan, Siisiäinen toteaa. Suomalaiset koululaiset kokevatkin voivansa vaikuttaa ongelmien ratkaisemiseen internet- ja ystävyysverkostojen, oppilaskuntatoiminnan, omien elämäntapojen sekä verkkokirjoittelun avulla enemmän kuin järjestöihin tai yhdistyksiin kuulumalla. Millainen sukupolvi meille on kasvamassa? – Koululaisten vähäisellä innolla yhdistysaktiivisuuteen ja koulussa osallistumiseen saattaa toki olla vaikutusta myöhempään yhteiskunnalliseen osallistumiseen. Onneksi suurin osa on kuitenkin kiinnostunut jollain tavalla vaikuttamaan ja nuorilla on mm. omaehtoisia kulttuuriharrastuksia. Tärkeimmät vaikuttajat myöhemmälle osallistumiselle ovat kuitenkin koti ja koulu. Niissä rakennetaan tapa hahmottaa maailmaa ja omia mahdollisuuksia. Sellaisissa kodeissa, joissa vanhemmat ovat keskustelevia ja asioista yleisesti kiinnostuneita, usein myös lapsista kasvaa sosiaalisesti aktiivisia. Voimmekin pohtia, kannustaako esimerkiksi koulu riittävästi osallistuvaan kansalaisuuteen, Siisiäinen esittää.