Teemana KIELET
Suomi tieteen kielenä:
Rinnakkaineloa englannin kanssa Artikkelit arvostetuissa kansainvälisissä julkaisuissa tuovat yliopistolle mainetta ja rahaa. Yliopistojen uudessa rahoitusmallissa painotetaan kansainvälisiä vertaisarvioituja julkaisuja huomattavasti aiempaa enemmän. Tieteen kansainvälinen kieli on englanti, mutta yliopistojen yhteiskunnallinen vuorovaikutustehtävä edellyttää suomeksi käytävää keskustelua. Mahdoton yhtälö? Jyväskylän yliopisto ottaa kielipolitiikassaan selkeän kannan: vaikka julkaisemista kansainvälisesti arvostetuimmilla foorumeilla kannustetaan, yliopisto pitää huolta myös suomenkielisestä julkaisemisesta ja siitä, että suomen kieli kehittyy tieteen kielenä. Tieteelliset seurat ja tietokirjojen kustantajat tukevat merkittävästi suomenkielistä julkaisemista. Jyväskylän yliopistossa kielikeskus tukee suomeksi kirjoittavia Tieteellinen viestintä suomeksi -työpajoissaan. Kirjoitusviestinnän lehtori Päivi Torvelainen järjestää suomenkielisen tieteellisen viestinnän opetusta jatko-opiskelijoille ja henkilökunnalle. Kirjoitusviestinnän tuntiopettaja Elina Jokinen opettaa, miten tiedettä popularisoidaan ja miten tieteestä tehdään kirjoja. – Kaikista vuonna 2007 julkaistuista väitöskirjoista 17 % oli suomenkielisiä, ja osuus on sen jälkeen laskenut. Luku voi näyttää huolestuttavalta, mutta on aloja, joilla suomen ja englannin rinnakkainelo toimii. Esimerkiksi kasvatus- ja yhteiskuntatieteissä väitöskirja voi olla eng-
lanninkielinen, mutta aiheesta voi ilmestyä suomeksi artikkeleita kotimaisissa lehdissä sekä tieto- tai oppikirjoja, Torvelainen kertoo.
Tutkija tarvitsee viestintätaitoja Tutkijan on yleensä välttämätöntä osallistua oman aihepiirinsä kansainväliseen keskusteluun, mutta tieto ei kantaudu helposti kansainvälisistä lehdistä esimerkiksi koulutuspoliittisia ratkaisuja tekevien päättäjien tietoon. – Tekstin arvokkuus ei riipu kielestä, vaan tärkeintä on tarkoituksenmukaisuus, Torvelainen korostaa. Jokinen muistuttaa tutkijan oikeudesta ja velvollisuudesta osallistua myös kotimaiseen yhteiskunnalliseen keskusteluun. Vaikka tieteen popularisointi ei kaikkia tutkijoita miellytä, se on tärkeä osa heidän työtään. – Viestintätaidot kokonaisuudessaan ovat tärkeä osa tutkijan asiantuntijuutta. Tieteellisen viestinnän koulutukselle on valtava tarve, Jokinen kertoo. Saman on huomannut myös Kasvatus-lehden toimittaja, Koulutuksen tutkimuslaitoksen tutkimusamanuenssi Kaisa Leino. – Moni tutkija suomentaa englanninkielisen käsitteen vain laittamalla siihen suomenkielisen päätteen. On asennekysymys, miten suomen kieleen suhtaudutaan. Artikkelin hylkäämisen syy on usein se, että se on huonosti kirjoitettu.
Kaisa Leino (vas.), Päivi Torvelainen ja Elina Jokinen Oppio-rakennuksen salongissa Seminaarinmäellä.
14
Tiedonjyvä Jyväskylän yliopiston lehti