”
Auvo Sarmanto on aiemmin toiminut ammattimuusikkona. Pianonsoitto on säilynyt harrastuksena vuosikymmenten ajan.
FYYSIKON IDENTITEETTINI HAALISTUI TÄSSÄ PROSESSISSA.
Mitä oli tapahtunut taustalla, jotta Sarmannon palkkaaminen professoriksi onnistui? Prosessi oli alkanut jo kolme vuotta aiemmin. Huhtikuussa 1964 Jyväskylän Kauppalaisseuran Säätiössä oli virinnyt ajatus tietojenkäsittelykoneiden opetuskurssin tarpeesta. Lakkitehtailija, konsuli Eero Fredrikson Kauppalaisseuran hallituksesta lähetti Tietokoneyhdistys ry:lle kirjeen, jossa kerrottiin talouselämän tarpeesta käyttää tietokoneita hyödykseen. Fredriksonin mukaan tietokoneoppi oli muodostumassa välttämättömäksi osaksi erikoisekonomien ammattiosaamista. Kauppalaisseuran säätiö lupasi yliopistolle kymmenen vuoden määrärahat tietojenkäsittelyopin professuuria ja assistentuuria varten. Virat myös perustettiin. Siten Jyväskylän elinkeinoelämä pääsi nopeasti hyötymään kauppalaisseuran lahjoituksesta. Opetus käynnistyi filosofisen tiedekunnan matemaattis-luonnontieteellisellä osastolla. Sarmannon mukaan se tapahtui näin: ”Tutustuin heinäkuussa (1967) paikan päällä olosuhteisiin. Sain samalla
tietää, että Heikki Laitinen IBM:stä olisi valmis ottamaan vastaan tietojenkäsittelyopin assistentin tehtävät. Uskoin suoriutuvamme urakasta yhdessä. Laadin Jyväskylän yliopistolle muistion, jossa kaavailin tietojenkäsittelyopin opetuksen tavoitteita ja sisältöä.” Vaihe oli tärkeä Sarmannolle. ”Olen edelleenkin ylpeä kirjeestä, jolla opetusministeri Reino Oittinen ja toimistopäällikkö Markku Linna oikeuttivat allekirjoittaneen hoitamaan yhdessä professori Ilppo Simo Louhivaaran kanssa tietojenkäsittelyopin professuuria vuoden verran. Tuo paperi taitaa olla arvokkain määräyskirjani vuosien saatossa.” Valinnan perusteena oli Sarmannon käytännön kokemus. Hän oli toiminut Helsingin yliopiston fysiikan laitoksella opiskelijana, opettajana ja tutkijana sekä kuulunut yliopiston tietokoneiden suurkäyttäjiin. Vuonna 1968 perustettiin tietojenkäsittelyopin yhteyteen laitosneuvosto, vaikka tietojenkäsittelyopin laitosta ei ollut virallisesti edes olemassa. Siihen valittiin edustajat mies ja ääni -periaatteen mukaisesti. Sen merkitys jäi kuitenkin vähäiseksi,
koska samana vuonna aloittanut opiskelijajärjestö Dumppi tuotti perusopetuksessa tarvittavan opetusmonisteen Sarmannon ja hänen assistenttiensa laatiman käsikirjoituksen pohjalta. Sarmannon kolmivuotiseksi venähtänyt matkalaukkuprofessorin aika Jyväskylässä päättyi kesällä 1970. Yliopisto halusi professuuriin vakinaisen hoitajan ja julisti viran haettavaksi. Sarmanto kutsuttiin Helsinkiin Suomen itsenäisyyden juhlarahaston (Sitra) tietokoneprojektin vetäjäksi. Jyväskylän yliopisto perusti vihdoin 1974 tietojenkäsittelyopin laitoksen, joka jakautui aluksi yhteiskuntatieteelliseen ja matemaattis-luonnontieteelliseen osastoon. Toinen erikoistui tietojärjestelmätieteisiin ja toinen matemaattiseen tietojenkäsittelyoppiin, mikä nimi pian muuttui tietotekniikaksi. Informaatioteknologian tiedekunta perustettiin 1998, ja sen toiminta keskitettiin uuteen Agora-rakennukseen Jyväsjärven rannalla vuonna 2000. Opetus ja tutkimus on jaettu tietojenkäsittelyn ja tietojärjestelmätieteen laitosten vastuulle.
9