LENTO – näyttelykatalogi

LENTO

LENTO

LENTO 19.8. - 10.10.2021 Galleria Valo, Katve 1 ja 2, Arktikum, Rovaniemi Taiteiden tiedekunnan henkilökunnan näyttely Lapin yliopisto

Toimittanut Leila Lipiäinen Kuvat Marko Junttila, Kalle Lampela sivulla 26 Graafinen ilme ja taitto Josefina Yrjölä

Lapin yliopistopaino, syksy 2021 ISBN 978-952-337-283-2

6

Avajaispuhe 18.8.2021 Kiitokset näyttelyn kuraattorille Pirjetta Branderille ja näyttelytoiminnan yliopisto-opettaja Leila Lipiäiselle sekä tietenkin taiteilijoille. Kaikkien yhteinen panos on tuottanut hienon näyttelyn. Tiedekunnan yhteinen näyttely antaa mahdollisuuden vuorovaikutukseen ja yhteistyöhön ulkopuolisen kuraattorin kanssa. Tämä tuo arvokkaan ulottuvuuden teeman tulkintaan ja kokonaisuuden rakentamiseen.

Näyttelyn tunnelma on avara, raikas ja vihreä. Tunnelmassa on toivoa ja uuden ajan alkua. Ehkä ajatukset ovat jo pandemia-ajan loppusuoralla. Eilinen kurkistus Valo-galleriaan suorastaan imi mukaan näyttelykierrokselle. Katsottavaa on paljon ja onnistunut ripustus tarjoaa monenlaisia keskusteluja teosten välillä. Lento teemana ja teoksina taipuu monenlaisiin tulkintoihin aina konkreettisesta lentä-

misestä enemmän filosofisiin kysymyksenasetteluihin.

Näyttelyn teokset konkretisoivat tiedekunnan taiteellisen toiminnan laajuutta. Teokset edustavat sekä alueita, joita tiedekunnassa opetetaan, että sen ulkopuolellekin ulottuvia taiteen muotoja.

Tiedekunnan henkilökunnan yhteinen näyttely on muodostumassa hienoksi perinteeksi lukuvuoden aukaisijana. On tärkeää, että henkilökunta näyttäytyy myös tekijän ja taiteilijan roolissa yliopisto-opettajien, amanuenssien, lehtoreiden, professorien tai hanketyöntekijän roolien lisäksi. Tämä altistaa meidät ja teoksemme keskustelun, mielipiteiden, niistä nousevien tunteiden ja kannanottojen kohteeksi. On luontevaa, että taiteiden tiedekunnan henkilökunta profiloituu myös taiteen tekijöinä. Tämä antaa opiskelijoille uuden näkökulman opettajiin ja muuhun henkilökuntaan. Näyttely rakentaa yhteisöllisyyttä ja tiedekunnan roolia osana alueellista taideyhteisöä.

Malja yhteiselle näyttelylle!

Satu Miettinen Dekaani

7

matalalentoa, jotkut ovat lähes lentokyvyttömiä, eräät peräti pesiytyvät maan povessa.

LENTO Tervetuloa Lapin yliopiston taiteiden tiedekunnan henkilökunnan Lento -näyttelyyn!

Matkaoppaana toimii kuraattori Pirjetta Brander.

Kun ulkomaanmatkailu on pysyvästi muuttunut, tarvitaan uusia lentämisen tapoja. Tämä näyttely on yksi sellainen. Olemme pakkautuneet Galleria Valoon kuin lentokoneen matkustamoon.

8

Olemme yhteisellä matkalla, pääsemättömissä toisistamme, niin se vain on.

Tehkää olonne mukavaksi, nauttikaa virvokkeita ja perehtykää esillä oleviin teoksiin rohkeasti ja ennakkoluulottomasti. Kiinnostukaa teoksista kuin hartaasti odotetuista vieraista, luokaa ilmapiiri, jossa jokainen voi tulla ymmärretyksi ja hyväksytyksi.

Keitä me olemme, mistä me tulemme, mihin olemme menossa, kysyy teoksellaan Kalle Lampela.

Jokainen osallistuja näyttää omalla tavallaan pohtivan samaa.

Välineet ovat moninaiset. Käytössä on lukuisia lähestymistapoja, tekniikoita, kokoluokkia ja ominaisuuksia, kuin lintumaailmassa ikään.

Toiset liihottavat taitolentoa korkealla, tuskin koskaan laskeutuen. Raskastekoisemmat liitävät

Kaikilla teoksilla on paikkansa ja merkityksensä näyttelyn ekosysteemissä. Jokainen teos ilmentää omalla tavallaan ajatuksen lentoa.

On tärkeää näyttää rohkeasti muille mitä tekee, tuntee, ajattelee. On tärkeää jakaa tunteita ja ajatuksia ja antaa palautetta muille.

Yhtä tärkeää kuin ilmaista omia ajatuksiaan on kiinnostua muiden ajatuksista, keskentekoisistakin.

Keskeistä on vuorovaikutus kaikin mahdollisin keinoin. Siinä näyttelyn merkitys. Siksi näyttely on tärkeä koko yhteisölle.

Anteliaisuus ja jakaminen ovat sisäänrakennettuina taiteilijuuteen. Taideteokset ovat taiteilijan yleisölle antamia lahjoja.

Joskus lahja on toivottu ja mieluinen. Joskus lahja voi olla väärä, jopa epätoivottu valinta. Tällaisen lahjan sattuessa kohdalle on tapana sanoa, että ajatus on tärkein, se, että joku on ajatellut lahjan vastaanottajaa ja nähnyt vaivaa lahjan hankkimiseksi.

Tärkeää on ottaa lahja, ajatus, vastaan. Myös sellainen lahja, joka äkkiseltään tuntuu epäonnistuneelta tai vieraalta.

Olemme samalla lennolla, samassa matkustamossa.

Lento jatkuu. Minne me olimmekaan matkalla?

Pirjetta Brander Kuraattori

9

Taiteiden tiedekunnan henkilökunnan näyttely on taas täällä!

10

Lapin yliopiston taiteiden tiedekunnan henkilökunnan näyttelyn teemana oli tänä vuonna Lento.

Teeman reflektointi oli vapaa. Jokainen tekijä sai lähestyä sitä omasta näkökulmastaan ja tarjota enintään kuutta teosta tai teossarjaa näyttelyyn.

Lento -näyttelyn teokset edustavat pitkälti perinteisiä kuvataiteen lajeja, kuten kuvanveistoa, valokuvaa, piirustusta ja maalausta, mutta esillä on myös uudempia taiteenlajeja, kuten installaatioita ja mediataidetta. Taideteollisuus ja muotoilu ovat myös edustettuina.

Lento -näyttely jatkaa jo vuosittaiseksi muodostunutta taiteiden tiedekunnan henkilökunnan osaamista esittelevää perinnettä. Henkilökunnan näyttelyt

avaavat yleisölle monipuolisesti taiteiden tiedekunnan taiteen, tutkimuksen ja muotoilun laajuutta sekä antavat mahdollisuuden myös opiskelijoille ja henkilökunnalle nähdä minkälaisten taiteellisten kysymysten kanssa opettajat, hanketyöntekijät, lehtorit ja professorit askaroivat.

Meillä oli ilo saada näyttelyn kuraattoriksi pitkän linjan kuvataiteilija Pirjetta Brander. Hän on työskennellyt taiteiden tiedekunnassa myös Jenny ja Antti Wihurin rahaston stipendiaattina ja pitänyt näyttelyn galleria Valossa vuonna 2016. Brander tunnetaan animaatioistaan ja kookkaista värikylläisistä maalauksistaan.

Kalle Lampela Apulaisprofessori

11

TEOKSET

14

Tom Engblom / Luonnonlapsi /2021

/ Ballerina / 2020 Luonnonlapsi: puu, nahka, metalli, betoni, luu. 173 x 80 x 15 cm.

Ballerina: puu, keramiikka, nahka. 190 x 70 x 35 cm.

Lento teemana osui tällä kertaa ajatukseen ihmisen lennosta; kasvusta ja identiteetin muodostumisesta. Miten ihmeessä meistä tulee tällaisia, samasta maasta kasvaneita?

Tekniikkana teoksissani on alkuperäiskansojen ajattelutapa; otetaan mitä saadaan ja kootaan niistä jotakin kiinnostavaa.

15

16

Timo Haanpää / Trapetsi / 2020 Video 6´07.

Trapetsi, nainen ja ikimetsän ylevyys alkukesästä Trapetsi -teos sai alkunsa sirkustaiteilija ja tanssija Kaisu Karvisen ja musiikintekijä Rosa Latvan ajatuksista tehdä pieni musiikkia ja sirkusta yhdistävä teos korona-aikana. Rosa Latva on laulaja, monipuolinen musiikintekijä ja laulun- ja tanssinopettaja. Kaisu Karvinen on taustaltaan Lapin Balettiopiston (nykyinen Lapin tanssiopisto) tanssija, joka on opiskellut tanssia 17 vuoden ajan. Lisäksi Karvinen on saanut koulutuksen sirkusartistiksi Salpauksen koulutuskeskuksesta päälajinaan ilma-akrobatia.

Olen tehnyt aiemmin muutamia yhteisiä sirkus- ja tanssikuvauksia Kaisu Karvisen kanssa, joten yhteistyö on meille luontevaa. Tanssi- ja sirkustaide liikkuvassa kuvassa on muutakin kuin lavakokemuksen toisinto. Kuvauksen lokaatio, kuten tässä metsä, antaa myös itse liikekielen tekemiselle uutta näkökulmaa vaikkakin se on myös haaste tanssijalle/ sirkustaiteilijalle. Tässä projektissa päädyimme kuvaamaan videon Vaattunkikönkään ylevässä metsikössä, jossa on omanlaisensa tunnelma ja henki.

Tuosta paikan hengestä jatkaa Rosa Latva musiikillaan ja äänellään, joka ylistää tätä pientä hetkeä metsässä kesällä 2020.

17

18

Mirja Hiltunen / Rewilding mind 2.1 / 2021 Video 13´25.

Villiinnytykseksi (rewilding) kutsutun luonnonsuojeluperiaatteen mukaan sirpaloituneet ja katoamassa olevat ekosysteemit eivät tarjoa riittävästi elinympäristöjä uhanalaisille lajeille. Rewilding mind (2021) koostuu teossarjasta, jossa käsittelen muun muassa Alzheimerin tautia ja autismikirjon häiriötä ja yleensäkin villiintyneitä hermoliitoksia neurofysiologian näkökulmasta. Pohdin samalla pitäisikö yleistä ajattelutapaamme vammaisuutta ja sairautta kohtaan villiinnyttää? Mistä suunnasta hyvä määritellään, mitä on terveys, entä, onko normaalia? Yhteiskunta on rakennettu terveille ihmisille, mutta normaalin rajat kapenevat koko ajan.

Lento -näyttelyssä esillä olevassa osassa Rewilding mind 2.1 (video, 13.25 min) ihminen astuu syrjään ja päärooliin nousee koiran aistinen näkökulma maisemaan. Video pitää sisällään edelleen viitteitä neurofysiologiaan, kiinnitän sen lisäksi posthumanistisesti villiinnytyksen tarpeeseen myös ihmislajin näkökulmasta. Videon voi nähdä uusmaterialistisesti yrityksenäni irtautua omista ihmisaffektiivisuuteen sitovista kulttuurisista vaikutuksista kokea maisema ja kokeilla toisenlaista olemista. Pyrin yhteistyössäni koiran kanssa välittämään ihmisen ja ei-inhimillisen luonnon tasa-arvoa ja vuorovaikutusta.

19

20

Maria Huhmarniemi ja Elina Härkönen / osa II sarjasta Lankataulun revitalisaatio I-III / 2020-2021 Sarjasta kasvivärjäyksen ja lankataulun elvyttäminen. Vaneri, käsinvärjätty villalanka. 122 x 82 cm.

Villalankojen sävyt ovat syntyneet sipulista, veriseitikistä ja pietaryrtistä. Langat on värjätty lappilaisilla sienillä ja kasveilla. Lankojen piirtämät muodot vihjaavat mummolan perinteisiin lankatauluihin.

Teossarja on kunnianosoitus elävälle perinteelle: kasvivärjäyksen ja lankataulujen revitalisaatio. Meille se tarkoittaa prosessia, jossa pyritään palauttamaan perinteiden arvoja henkilökohtaisesti tulkiten, ammentaen taiteen aiheita käsityöperinteistä ja pohjoisesta luonnosta.

21

22

Milla Johansson / Linja -glass mobile / 2021

/ Wirta -balance light / 2021 Linja -glass mobile: messinki, lasi. 100 x 52 x 72 cm.

Wirta -balance light: messinki, lasi, sähkötekniikka. 100 x 28 x 78 cm.

Toimin teollisen muotoilun yliopisto-opettajana ja työssäni pohdin mm. tunnustettujen designtuotteiden vaikutusta tämän päivän tuotemuotoiluun. Olen käsitellyt muotoilussani erityisesti suomalaisia klassikkotuotteita. Lento -näyttelyn teokset ”Linja -glass mobile” sekä ”Wirta -balance light” esiintuovat erityisesti suomalaisen lasimuotoilun näkymiä. ”Linja -glass mobile” teos kuvaa lasimuotoilun tunnustettuja klassikoita. Messinkiputkiin on aseteltu lennokkaasti keikkumaan mm. Aallon ja Franckin lasiesineitä. Teos lennättää lasiesineet liikkeeseen, joka tasapainoilee lasimuotoilun menneisyyden kanssa.

Yhdysvaltalaisen kuvanveistäjä Alexander Calderin liikkuvat veistokset ja suomalaisen lasimuotoilija Milla Vaahteran lasimobilet sekä -stabilet yhdistävät elementtejä, joita tuon teoksessa esiin.

”Wirta -balance light” teoksessa yhdistän lasimuotoilun menneisyyttä ja tulevaa. Olen suunnitellut valaisimen niin, että se hyödyntää olemassa olevaa Wirkkalan suunnittelemaa kulmikasta WIR-hehkua, mutta tasapainoilee lasinpuhaltaja Henni Elialan suupuhaltaman lasipallon kanssa. Siinä lasidesign ja lasinpuhallustaito kohtaavat sopusoinnussa. Messinkinen runko viittaa muotokielellään tasapainoiluun.

Tavoitteenani on nostaa esiin lasinpuhallustaitoa suunnittelemieni lasituotteiden kautta. Teen yhteistyötä Nuutajärven lasikylän lasinpuhaltajien sekä lasialan opiskelijoiden ja opettajien kanssa. Ohjaamani lasimuotoilukurssi vuonna 2020 oli poikkeuksellisen laajassa mittakaavassa toteutettu kokonaisuus Lapin yliopistossa ja jatkoa kehitän innolla.

Kirjoitin aiheesta yhteisartikkelin Muotoilun avaimet älykkääseen teollisuuteen ja liiketoiminnan ketterään kehittämiseen -kirjaan (toim. Satu Miettinen, 2021). Ammattitaitoisen lasiosaamisen säilyminen Suomessa mahdollistaa alan innovaatioiden syntymisen myös tulevaisuudessa. Minua kiinnostaa lasimateriaalin sovellusmahdollisuudet: luovien teknologioiden yhdistäminen perinteiseen lasinpuhallustekniikkaan voi mahdollistaa innostavia visioita!

23

24

Tomi Knuutila / 069/100 Boy in a bubble / 2021 Video 9´17.

Teokset 064/100 Cycle #2 ja 069/100 Boy in a bubble kuuluvat Knuutilan pikkuhiljaa valmistuvan 100 videotaideteoksen kokonaisuuteen. Sarjassa julkaistaan hyvin erityylisiä ja eri tavoilla tehtyjä liikkuvan kuvan kokeiluja, jotka on jalostettu pöytälaatikkoon jääviä versioita pidemmälle. Vaikka teokset eivät sisällöltään tai tekniikaltaan juurikaan liity toisiinsa, niitä yhdistää muoto: neliön muotoinen video, jossa on ympyrä sisällä. Cycle #2:ssa abstraktiksi ja orgaaniseksi muutettu teksti muodostaa kollaasin tekoälyllä luotujen ihmiskasvojen negatiivien kera.

Boy in a bubble esittelee taiteiden tiedekunnan agoran hissin matkaa alhaalta ylös ja takaisin 360-kuvaa pyöritellen.

25

26

Kalle Lampela / ELÄMÄ JA AIKA, ENNEN NYT TULEVA, ME JA MEIDÄN TEKOMME / 2021 Video 3´45.

Teen performatiivisia kävelyprojekteja ja tekstiteoksia. Kehon liike on käyttövoima. Minua kiinnostaa liikkumisen ja taiteellisen praktiikan yhdistäminen.

Taiteellinen toiminta on minulle elämänfilosofista pohdiskelua, ei niinkään taidemaailman kyseenalaistamattomien oletusten ja odotusten mukaan toimimista.

Digitaalinen tekstiteokseni nostaa esiin perustavanlaatuisia eksistentiaalisia kysymyksiä poliittisten epävakauksien, pandemioiden ja ilmastokriisin aikakaudella. Tekstien esitys perustuu niin sanottuun varoituskylttiformaattiin. Teokseni pelaa niukalla, mutta iskevällä symboliikalla. Esittämäni kysymykset ovat haastavia. Kysymyksiin on vaikea vastata. Ne voivat ahdistaa, mutta samalla ne ovat kiertämättömiä.

Julistamisen sijaan haluan kysyä ja saada ihmiset ajattelemaan ja kohtaamaan aikansa haasteet ryhdikkäästi ja avoimin mielin.

27

28

Leila Lipiäinen / Pyörö IV sarjasta PYÖRÖ / 2020 Viisiosainen uniikki teossarja, kivilitografia. 63 x 52 cm.

Teen esinelähtöisiä teoksia ja installaatioita löytämistäni esineistä. Outojen ja kiehtovien muotojen ja materiaalien maailma on täynnä tarinoita, mennyttä ja elettyä. Muokkaan löydettyjä, muutan niitä, yhdistän yllättäviä ja arvottomiakin esineitä toisiinsa ja saan näin aikaan jotain uutta.

Esinekoosteiden lisäksi teen taidegrafiikkaa eri tekniikoilla. Käyttämäni grafiikan tekniikat mahdollistavat suurpiirteisen ilmaisun. Se ei ole pientä ja tarkkaa. Teen isoja pintoja grafiikkaa, kokeilevan grafiikan keinoin – linoleikkausta ja carborundumia yhdistäen sekä ikiaikaista kivilitografiaa.

Minulle LENTO on musiikkitermi, hitaasti. Sanana se kuvastaa minulle myös kepeyttä ja ilmavuutta. Nyt tässä näyttelyssä olevat teokset olen tehnyt hitaasti litografiakivelle litotussilla maalaten. Olen antanut tussin välillä kuivua kalkkikivelle ja taas lisännyt mustaa tussia. Happokäsittelyn jälkeen kahdella kivellä vedostin vihreällä ja mustalla painovärillä sarjan pyöriviä muotoja, ilmavasti pyörien ja leijuen.

5-osaisen uniikkisarjan nimi on Pyörö. Voisi nimi tosin olla myös ympyrä, mutta pyörö itse sanana on pyöreämpi. Se on myös kunnianosoitus Taneli Europaeukselle (1820-1884), joka toi useita uudissanoja Suomen kieleen ja keräsi runonkeruumatkoiltaan runosäkeitä Kalevalaan jopa enemmän kuin Elias Lönnrot. Pyörö ei jäänyt Suomen kieleen toisin kuin esitelmä, harrastus, tasa-arvo ja valtava.

29

30

Pinja Metsäkoivu / Lehtiä / 2020 Giclée print. 250 x 309 cm.

Jo kauan aikaa avaimeni hyvinvointiin on ollut luonto ja luonnossa liikkuminen. Teos Lehtiä on saanut inspiraationsa lumisten alueiden luonnosta ja sen kasveista. Liikun usein vapaa-ajalla lyhyen kasvukauden alueilla Keski-Euroopan vuoristoissa, Lyngenin niemimaalla Pohjois-Norjassa sekä Suomen ja Ruotsin Lapissa. Liikkuminen tapahtuu sekä vuorilla korkeuksissa että alempana laaksoissa.

Lumisilla alueilla lumettomina aikoina.

Tutkin retkilläni luontoa, kasvien ja kasvistojen muotoja ja värejä. Teosteni kukat, lehdet ja kasvit eivät ole jäljennöksiä olemassa olevista kasveista, vaan pitkälti mielikuvituksen tuotteita. Havainnoin ja tallennan luonnossa jatkuvasti kasvistoa, myös kameralla. En kuitenkaan kaiva ottamiani kuvia esille varsinaisessa piirtämisvaiheessa, vaan ne toimivat apuna alitajunnassa. Mittasuhteiden muutos on toistuva ja merkittävä vaihe työskentelyssäni.

Teoksissani piirretyt ja maalatut kasvit saavat usein epärealistisen ison koon sekä yksityiskohtia värien ja pintojen muodoissa.

31

32

Satu Miettinen / osa 2 sarjasta The Ethnographic self 1-3 / 2021 Valokuva. 76 x 56 cm.

Teokseni ovat syntyneet tutkimushankkeisiin liittyvien kenttätyömatkojen yhteydessä. Olen lentänyt kenttätyön puitteissa eri puolille maailmaa ja yöpynyt monenlaisissa hotelleissa. Illan tuntien hyödyntäminen luovaan työskentelyyn tuo uusia ajatuksia ja pakottaa pois tietokoneen ääreltä. Hotellihuoneet ovat taipuneet valokuvausstudioiksi. Leuvenissä Belgiassa huoneeseen sijoitettu suihkukoppi muodosti heijastuspinnan omakuville. Bogotassa Kolumbiassa huoneessa olleet peili, tuolit ja sohvat toimivat rekvisiittana ja jalustana.

Lento kotoa tutkimuskohteeseen on välitila, jossa luodaan nahka ja ajatukset uudestaan. Monesti vasta lennolla löytyy aika orientoitua henkisesti käsillä olevaan tehtävään ja uuteen ympäristöön.

Näissä kuvissa kaukaisemmat maisemat ovat Atacaman aavikon suolajärviltä Chilestä, EteläAustralian Port Prierien rannalta ja lähimmät Pallastunturilta, Vänön saarelta sekä Tenojoelta. Lennot sijoittuvat näiden mantereiden välille. Lento on mitä suurimmassa määrin myös ajatusten lentoa. Pitkistä ajomatkoista muodostuu keskusteluareenoita.

Maisemaan uppoaminen on tärkeä osa kenttätyön kokemusta. Maisema suodattuu ajatusten ja joskus fyysisestikin olemuksen läpi. Omakuvien ottaminen maisemassa onnistuu itselaukaisimen ja joskus droonin avulla. Joskus avuksi pyydetään kavereita sekä malleiksi että apukäsiksi. Jalusta löytyy maisemasta. Sää vaikuttaa kuvaamiseen.

Kuvat on otetettu pienissä hetkissä. Niistä on muodostunut suvantoja, lepopaikkoja menon keskelle.

33

LENNOKAS

34

Lennokas-yhteisöllinen taideteoksemme kuvastaa uutta Muodin, tekstiilitaiteen ja materiaalitutkimuksen (MUTE)-koulutusohjelmaa, jonka julkistamme syksyllä 2021. Uudessa koulutusohjelmassa painotetaan kestävää ja eettistä muotia ja tekstiilitaidetta sekä tutkitaan uusien materiaalien ja innovatiivisten tekstiilien käyttötapoja huomioiden myös arktiset olosuhteet. Taideteoksessamme yhdistyvät uuden opetussuunnitelman työstöprosessi sekä yhteiset tulevaisuuden näkymät. Teoksemme koostuu erikokoisista ja -muotoisista osista, joiden monipuoliset tekniikka- ja materiaalivalinnat kertovat tekijöiden erilaisista osaamisalueista ja kiinnostuksen kohteista.

Ritva Jääskeläinen on toteuttanut Kerroksittainteoksensa sormivirkkauksella juuttilangasta. Teos kuvaa työyhteisön matkaa koulutusohjelman uudistustyössä. “Niin kuin virkkaus, kerros kerrokselta, välillä vaivalloisestikin, etenemme kohti tulevaa ja uusia haasteita.” Virkattuun mekkoon osin kietoutuvat kasvit edustavat kasvua ja yhteen nivoutumista, säilyttäen kuitenkin jokaisen oman, henkilökohtaisen polun ja suunnan.

Heidi Pietarisen Lennokas-yhteisteoksen teossarja koostuu Kilpisjärvellä toteutetuista HAB-tuulimaalauksista (2019). Leijanarun liike ja naruun kiinnitetyt mustesiveltimet toimivat tutkimusvälineinä, joilla oli myös omat tarpeensa ja eleensä. Luonnonilmiöillä kuten tuulella on kyky muodostaa kuvia.

Piia Pyrstöjärven Lennokas-yhteisteoksessa esillä olevan Helmet-teoksen tuttu muoto ja funktio ovat syntyneet erilaisista tekstiilimateriaaleista.

Many faces of the line -teos on osa Karoliina Laxströmin toukokuussa 2021 aloittamaa teossarjaa.

Vapaalla konekirjonnalla poronnahalle syntyneen teoksen ajatus kiteytyy käsillä ajatteluun ja käsillä tekemiseen suunnitelmallisuudesta vapautuen.

Ompelukoneen neula on saanut kulkea omia reittejään muodostaen monitulkintaisia ommellinjojen risteämiä.

Update (Tilkkutäkki) -teos on Jenni-Liisa Ylinivan materiaalilähtöisen suunnitteluprosessin tuotos.

Teos rakentuu rottinkituolien risoista istuinosista leikatuista ”tilkuista”, jotka yhdistetään virkkaamalla.

Perinteikäs tilkkutäkki uudessa muodossaan on jämäkkä ja karkea, peitteeksi sopimaton. Sen on keksittävä olemassaololleen uusi tarkoitus.

Anu Kylmänen on toteuttanut Paperinaruverkkoteoksensa paperinarusta käsin neulomalla. Teos kertoo vaatetussuunnittelun ja sisustus- ja tekstiilimuotoilun yhdistymisestä uudeksi Muteksi.

Kerroksellisuus kuvaa koulutusalan ja oman ammattiidentiteetin kasvua ja kehittymistä kohti uutta ja tuntematonta. ”Paperinaruverkko sinkuu just niin älyttömästi, kuin Muten henkilökunta opsuudistuksen aikana”.

Vuonna 2021 aloittamassaan virkattujen omakuvien sarjassa Johanna Oksanen tutkii omaa suhdettaan ihmisyyteen sekä moniin eri rooleihin sopeutumista vaativan akateemisen maailman todellisuuteen.

Realistiseen kaavamuotoon perustuva neljänneskokoinen omakuva viittaa myös moniulotteisen, matemaattisen ajattelun esiin nostamiseen kyseessä olevia työstötekniikoita käytettäessä.

Ana Nuutisen Punos-teos on syntynyt alkukeväästä, kun puissa alkaa virrata mahla ja puunkuori irtoaa kepeästi, ja jolloin hänen on ihan pakko päästä ”peltotöihin”. Teos on toteutettu pihlajanoksista ja kuivatetuista vaaleanpunaisista ruusuista.

35

36

Ritva Jääskeläinen / osa teoksesta Kerroksittain / 2021 Sormivirkkaus, hamppulanka. 110 x 50 cm.

37

Anu Kylmänen / osa teoksesta Naruverkko / 2021 Paperinaru, käsinneulonta. Koko muuntuva.

38

Karoliina Laxström / Many faces of the line / 2021 Poronnahka, vapaa konekirjonta. 42 x 29 cm.

39

Ana Nuutinen / Punos / 2020 Pihlajankuori, kuivattu ruusu. 40 x 40 cm.

40

Johanna Oksanen / Omakuva / 2021 Pellava, virkkaus, kutterinlastu. 50 x 45 cm.

41

Piia Pyrstöjärvi / Helmet / 2021 Kolmiulotteinen tekstiili. Ø 23 cm.

42

Jenni-Liisa Yliniva / Update (Tilkkutäkki) / 2021 Rottinki, tekstiili, virkkaus/sekatekniikka. Ø 20 - 25 cm.

43

Heidi Pietarinen / osa 4 viisiosaisesta sarjasta Usnea / 2021 Tuulimaalaus, 100% pvl, muste. 50 x 40 cm.

44

Mari Mäkiranta / osa 2 sarjasta Hurmos / 2021 Valokuva, mustesuihkutuloste. 102 x 150 cm.

Teossarjaani Hurmos 1-3 on innoittanut ajatus tanssijan meditatiivisesta, lähes pyhästä läsnäolosta tilassa ja kehossa. Tanssissa on läsnä radikaali ja hiljainen voima. Yksittäisen tanssijan keho on osa tanssisalissa liikkuvaa muuta ihmisryhmää ja siksi välttämättömässä yhteydessä toisiin. Liike jatkuu yli kuvarajojen. Liike on alkukantaista, hallittua, villiä ja sopeutumatonta, paikoin hidasta ja empivää. Jollain tavalla kesyttämätöntä ja mahdotonta ennustaa.

Juha Varto on kirjoittanut tanssin filosofiasta ja väittää, että ”kokonainen tanssija, jota koreografi tarvitsee, puuttuu aina sieltä, missä kasvatus ja tottumus on pelkistänyt ihmisen, häneltä kysymättä, ennalta määrättyihin todellistumisen tapoihin”.

Luulen, että tanssissa on kysymys toimijuudesta, siitä, millaiset eleet ja asennot ovat tanssijoille mahdollisia. Voiko niitä ylittää? Voiko tanssija lentää?

Taiteellisessa toiminnassani olen kiinnostunut yhteisöllisesti tuotetuista teoksista, joissa käsitellään muun muassa ruumiillisuutta, marginaalisia ryhmiä ja pohjoista jokiluontoa. Toteutan teokseni valokuva- ja videotaiteena ja viimeisin näyttelyni oli esillä elokuussa 2021 Pohjoisessa valokuvakeskuksessa Oulussa.

45

46

Ana Nuutinen / Kesä / 2020 Jätemateriaalikengät, sekatekniikka. 115 x 75 cm.

Kesäkengät olen tehnyt jätemateriaaleista, kaatopaikkatavarasta ja hakkuujätteestä.

Jätelain mukaan on ensisijaisesti vähennettävä jätteen määrää ja haitallisuutta. Se velvoittaa tavaroiden valmistajia huolehtimaan siitä, että tuotteet ovat kestäviä, korjattavia ja uudelleenkäytettäviä tai kierrätettäviä. Jos jätettä syntyy, jätteen haltijan on ensisijaisesti valmisteltava jäte uudelleenkäyttöä varten tai toissijaisesti kierrätettävä jäte. Nämä velvoitteet ovat tämän teokseni tutkimuskohde.

47

48

Pirjo Puurunen / osa 1 kaksiosaisesta teoksesta Hehkuva hetki / 2020 Valokuva, pigmenttivedos. 33 x 43 cm.

Näyttelyn teema Lento johti ajatukseni matkaan, jonka tein vajaa vuosi sitten Egyptiin. Muutaman tunnin lentokoneessa istumisen jälkeen olin aivan toisenlaisessa paikassa aikaisempaan verrattuna.

Siellä kulttuurin eri kerrostumat - muinaiset muistomerkit ja moderni teknologia - ovat samanaikaisesti läsnä lähes kaikkialla.

Minua kiinnostaa ympäröivän todellisuuden havainnointi ja visuaalinen kerronta. Koska ottamalla kuvia käyn eräänlaista vuoropuhelua ympäristöni kanssa, kuvasin sielläkin jatkuvasti. Myös silloin, kun istuin autossa matkalla majapaikkaani illan pimeydessä.

Kaupunkeja halkovia teitä valaisivat autojen valokiilat ja satunnaiset katuvalot. Sen vuoksi kiinnitin huomiota hehkuviin valomainoksiin, jotka tuntuivat irtaantuvan nuhruisesta ympäristöstään ja näyttivät suhteettoman suurilta.

Hehkuva hetki -teospari on tuolta ajomatkalta.

Kuviin tallentui myös muutaman sekunnin verran ajettua matkaa. Rakennus, jonka seinällä mainostaulut olivat, sijaitsi jossain kaupungissa lähellä Zagazigiä, noin 70 km Kairosta koilliseen.

49

50

Piia Pyrstöjärvi / Rokokookruunut / 2021 Kolmiulotteinen tekstiili, ompelu. 25 - 40 cm. Installaation koko muuntuva.

Rokokookruunut ovat saaneet alkunsa e-tekstiiliteoksina (2015), jolloin niihin on ollut integroituna tekniikkaa, led-valoja, jotka ovat lisänneet viitteellisyyttä teoksien kattokruunumaisiin muotoihin.

Näissä kruunuissa minua kiehtoo tekstiilin muu kuin perinteinen kolmiulotteisuus. Myös poikkeuksellisuus, se miten pehmeä kangasmateriaali muokkautuu erilaisiksi muodoiksi, jotka yleensä on totuttu näkemään ja toteutettu kovista materiaaleista.

Olen jatkanut näiden kruunujen parissa työskentelyä etsimällä lisää muotoja, testaamalla erilaisia tekstiilimateriaaleja ja hakemalla väriyhdistelmiä, joiden kautta voi vaikuttaa myös mielikuviin erilaisista kattokruunullisista tiloista ja sisustuksista.

51

52

Maija Rautiainen / Namen / 2021 Akryyli kankaalle. 180 x 150 cm.

Taiteen tekeminen on minulle tällä hetkellä tapa selvitä ja käsitellä vaikeita tunteita. Olen vuoden ajan kipuillut olemassaoloani ja merkitystäni, missä taide on ollut keino irrottautua todellisuudesta ja fyysisistä tunteista. Taide on mahdollistanut minulle tavan käsitellä vaikeitakin tunteita, olla armollisempi itselleni ja nähdä mahdollisuuksia tulevassa. Teoksissani korostuu värin ja toivon yhdistyminen.

53

54

Mari Riikonen / Juuret / 2021 Valokuva alumiinille. 52 x 70 cm.

Valokuvissani tuntuu ihmisen läsnäolo, mutta kaukaisena, poissaolevana. Rikkonaisten sähkölankojen linjat saattavat humista tuulen mukana laakeana avautuvan maan yllä. Mietin aikaa ihmisen jälkeen, mitä jää jäljelle. Lentääkö taivaalla enää lintuja vai pelkkiä rikkinäisten sähkölinjojen johtoja?

Huomioni kiinnittyy asioihin, joiden ohitse muut kulkevat kiireisinä. Erilaiset rajapinnat ja heijastukset saavat ajatukseni rullalle avaten ovia maailman kerroksellisiin ulottuvuuksiin. Yritän nähdä toisin ja koskettaa käsittämätöntä.

Olen kuvannut paljon esimerkiksi erilaisia polkuja.

Polut ovat mielenkiintoisia, sillä joskus niitä vaan muodostuu eri paikkoihin oikopoluiksi. Kuka ottaa ensimmäisen askeleen viralliselta reitiltä pois, ja onko oikaiseminen rohkeutta vai laiskuutta? Monesti uudelle polulle astuessaan ei voi olla varma, mihin se johdattaa.

Toisaalta olen pohtinut juuria ja juurettomuutta.

Mitä, jos juuret ovat ilmassa? Tarkoittaako se, että on vapaampi lentämään? Voiko tarvitsemansa ravinteet saada vain ilmasta ja valosta? Voisiko vain laskeutua jonnekin hetkeksi tankkaamaan, ja sitten jatkaa matkaa? Tarvitseeko juurilla juurtua mihinkään?

Käytän kuvatessani pääasiallisesti kännykkäkameraa, sillä se kulkee helposti mukana niin SUPlautaillessani Ounasjoella kuin retkeillessäni valjaissa kulkevan Muumi-kissani kanssa luontopoluilla.

Kameran tekoäly näkee monesti kuvattavan kohteen eri tavalla kuin minä. Valmiissa kuvassa on rikkonaisuutta ja virheitä, ryppyjä todellisuuden kudelmassa. En muokkaa syntyneitä kuvia kovinkaan raskaasti tai harrasta esimerkiksi kaksoisvalotuksia, mutta horisontti saattaa kuvissa kääntyä eri suuntaan.

55

TAITEILIJAT

Tom Engblom

58

Tom Engblom on opiskellut Vapaassa Taidekoulussa, Taidekoulu Maassa ja valmistunut Taiteen maisteriksi Lapin yliopistosta audiovisuaalisen mediakulttuurin koulutusohjelmasta vuonna 2005. Hän on toiminut Lapin yliopiston taiteiden tiedekunnan plastisen sommittelun lehtorina vuodesta 1991. Engblom on pitänyt lukuisia yksityisnäyttelyitä Suomessa ja eri Euroopan maissa. Hän on osallistunut yli kahdeksaankymmeneen yhteis- ja ryhmänäyttelyyn Suomessa, Ruotsissa, Norjassa, Venäjällä, Saksassa, Skotlannissa, Itävallassa ja Virossa. Engblomin teoksia on lukuisissa kokoelmissa koti- ja ulkomailla, mm. Valtion taideteoskokoelmassa, Jenny ja Antti Wihurin rahaston kokoelmassa ja Aineen taidemuseossa. Engblom on Suomen kuvanveistäjäliiton ja Lapin taiteilijaseuran jäsen. Engblom on toiminut useiden näyttelyiden kuraattorina, uusimpana Lapin keskussairaalan laajennusosan taidekoordinaattorina vuodesta 2019. Julkisen taiteen erityisasiantuntijaksi hän valmistui vuonna 2021.

Timo Haanpää Timo Haanpää (TaM/KM) toimii Lapin yliopiston taiteiden tiedekunnassa yliopisto-opettajana audiovisuaalisen mediakulttuurin koulutusohjelmassa.

Haanpään opetuksen keskeiset alueet liittyvät liikkuvan kuvan ilmaisuun, tekniikkaan ja sisällöntuotantoon laaja-alaisesti.

Timo Haanpää on toiminut pitkään erilaisissa tehtävissä dokumenttielokuvien tuotannoissa, kuten ohjaajana Hiljaa toivotut -dokumenttielokuvassa (2010) ja useissa muissa dokumenttielokuvien tuotannoissa kuvaajana ja äänittäjänä. Dokumenttielokuvan lisäksi Haanpää on osallistunut musiikkivideoiden ja fiktioelokuvien tuotantoihin.

Omassa taiteellisessa toiminnassaan Haanpää on suuntautunut myös esittävään taiteeseen, jossa hän on sirkustaiteen alalla toiminut esiintyjänä ja ohjaajana, kuten esimerkiksi nuorisosirkusteoksen Inarin ohjaajana. Esittävän taiteen alalla Haanpää on suuntautunut erityisesti erilaisten sirkus- ja tanssielokuvien tekemiseen.

Mirja Hiltunen Mirja Hiltunen (TaT, dos.) työskentelee Lapin yliopiston taiteiden tiedekunnan kuvataidekasvatuksen professorina. Tutkimuksessaan ja taiteessaan hän on erityisesti kiinnostunut taiteen paikkasidonnaisuudesta, performatiivisuudesta sekä sosiaalisesta aktiivisuudesta. Hiltusen työtapaa voi luonnehtia yhteisötaiteelliseksi. Hän on kehittänyt yli kahdenkymmenen vuoden ajan vuorovaikutteisia taidetoimintoja, joissa taiteilijuus on jaettua ja teosten signeeraus usein mahdotonta. Taidetoiminnan kautta on etsitty pohjoisten kylien ja nykytaiteen välistä vuorovaikutusta sekä keinoja kehittää yhteisöllistä taidekasvatusta.

Kehollisuus ja luonnossa liikkuminen ovat useiden Hiltusen teosten keskiössä. Installaatiossaan hän tutkii materiaalien kantamia merkityksiä ja niiden yhdistämistä henkilökohtaiseen tarinaan. Viimeaikaiset videoteokset käsittelevät niin sukupolvien kuin ihmisen ja ei-inhimillisen luonnon välistä tasa-arvoa ja vuorovaikutusta.

Maria Huhmarniemi Maria Huhmarniemi työskentelee Lapin yliopiston taiteiden tiedekunnassa kuvataidekasvatuksen ja soveltavan kuvataiteen oppiaineissa sekä erilaisissa taiteen, pedagogiikan ja aluekehityksen kehittämisja tutkimushankkeissa. Hän on julkaissut useita vertaisarvioituja tutkimusartikkeleja ja toiminut myös julkaisujen toimittajana. Huhmarniemi on kiinnostunut ekoaktivistisesta nykytaiteesta ja taideperustaisesta ympäristökasvatuksesta: siitä miten taiteella voi vaikuttaa ympäristö- ja luontosuhteeseen.

Elina Härkönen Elina Härkönen on kuvataidekasvatuksen lehtori Lapin yliopiston taiteiden tiedekunnassa. Hänen tutkimuksensa käsittelee kulttuurisen kestävyyden ja kulttuuriperinnön ulottuvuuksia pohjoisen taidekasvatuksessa. Käsillä tekeminen, luonnon materiaalit ja paikkojen tarinat ovat toimineet ikään kuin tutkimusmenetelminä ja keinoina tarkastella pohjoisen monikerroksisia, tuttuja ja vieraita kulttuuriperintöjä. Värjäysprosessissa Härkösen tavoitteena on ollut perehtyä perinteiseen langanvärjäyksen käsityötaitoon ja nähdä mitä värejä Lapin kasvillisuus tarjoaa.

59

Milla Johansson Milla Johansson (TkL, TaM) työskentelee Lapin yliopiston taiteiden tiedekunnassa teollisen muotoilun yliopisto-opettajana. Johansson ohjaa monialaisesti opiskelijoita, jotka osallistuvat huonekalu- ja sisustussuunnittelun kansainvälisiin tapahtumiin Suomessa, Milanossa ja New Yorkissa. Hän on erityisesti kiinnostunut suomalaisen muotoilun tunnustetuista ja tulevaisuuden klassikoista. Viime vuosina hän on etenkin kehittänyt lasimuotoilun opetusta.

Hänen erikoisalaansa on käyttäjäkeskeinen muotoilu tuotesuunnittelun näkökulmasta. Hänen tutkimuksensa suuntautuu arktiseen muotoiluun ja kulttuurisidonnaisiin muotoilukohteisiin.

60

Ritva Jääskeläinen Ritva Jääskeläinen (TaM) toimii muodin, tekstiilitaiteen ja materiaalitutkimuksen yliopisto-opettajana Lapin yliopiston taiteiden tiedekunnassa. Hänen erikoisalaansa ovat jacquardkudotut tekstiilit ja tekstiilitaide. Jääskeläistä kiinnostavat taiteellinen ilmaisu tekstiilitaiteen keinoin sekä käytettyjen materiaalien tuominen taiteelliseen kontekstiin ja käyttötarkoitukseen. Hän yhdistelee teoksissaan muun muassa vanhoja kankaita, esineitä, lankoja ja papereita. Jääskeläiselle tekstiilitaiteessa kiehtovaa ovat materiaalintuntu ja pintojen moninaisuus. Tällä hetkellä Jääskeläinen työskentelee kankaankudonnan, vapaan konekirjonnan, käsinkirjonnan, paperitekstiilitekniikan ja tekstiilimaalauksen keinoin.

Jääskeläinen on osallistunut yksityis- ja yhteisnäyttelyihin sekä ulkomailla että kotimaassa. Hänen väitöskirjatutkimuksensa liittyy jacquardkudottuihin tekstiileihin sisältäen taiteellisen osion.

Taiteentekijänä hän inspiroituu maailman eri kulttuureista ja ilmiöistä. Taiteessaan hän kokeilee ja yhdistelee luovasti ja ennakkoluulottomasti erilaisia materiaaleja. Meneillään olevassa väitöstutkimuksessa Kylmäsen tutkimuskohteena on miten vaatetus vaikuttaa ihmisen tunteisiin.

Tomi Knuutila Tomi Knuutila (TaT) on rovaniemeläinen mediataiteilija sekä yliopistonlehtori Lapin yliopiston taiteiden tiedekunnassa. Hän on toiminut uuden median ja mediataiteen parissa noin 25 vuotta, tutkien sen rajapintoja muihin aloihin: vuorovaikutussuunnitteluun, teolliseen muotoiluun, arkkitehtuuriin, pelisuunnitteluun ja jopa luonnontieteisiin. Hän on ollut mukana perustamassa useita kotimaisia ja kansainvälisiä poikkitieteellisiä ja -taiteellisia yhteistyöverkostoja, kuten Dama (Dance and Media Art) -verkostoa Pohjoismaiden ja Baltian maiden tanssi- ja mediaopetuksen yhteistyölle sekä Digitaalisen median ja mediataiteen verkostoa University of the Arcticin alle. Knuutila on toiminut monen suomalaisen mediataiteilijan kanssa ja hänen teoksiaan on ollut esillä globaalisti. Hän on aktiivinen lappilainen toimija erilaisissa taiteen ja kulttuurin poikkitaiteellisissa ilmentymissä.

Anu Kylmänen Anu Kylmänen (TaM) työskentelee Lapin yliopiston taiteiden tiedekunnassa vaatetussuunnittelun yliopisto-opettajana. Työkokemus vaatetusteollisuudessa luo perustaa hänen kiinnostukselleen kehittää vaatetussuunnittelua innovatiivisin ja tutkivin opetusmetodein. Kylmänen on Suomessa ensimmäisiä vaatetusalan osaajia, joka on kehittänyt kehoskanneria ja kaavoitusohjelmistojen yhdistämistä sekä niiden hyödyntämistä vaatetussuunnittelussa.

Kalle Lampela Kalle Lampela on työskennellyt kuvataiteilijana vuodesta 2000. Hänen teostensa teemat ovat liittyneet väljästi poliittiseen historiaan ja utopioihin.

Lampelan pääasiallisina menetelminä ovat olleet piirtäminen ja kollaasi. Tällä hetkellä Lampela on kiinnostunut ajan kulun ja liikkeen esittämisestä kokeellisissa ja performatiivisissa piirustusprosesseissaan. Hän tekee myös tekstiteoksia, joiden pääpaino liikkuu eksistentiaalisissa ja elämänfilosofisissa kysymyksissä.

Lampela valmistui taiteen tohtoriksi marraskuussa 2012 Lapin yliopiston taiteiden tiedekunnasta.

Väitöskirjassaan hän käsitteli kuvataiteilijoiden asennoitumista taiteen hyödyntämiseen yhteiskunnassa ja taiteen yhteiskuntakriittisiä mahdollisuuksia.

Lampelan teoksia on muun muassa Nykytaiteenmuseo Kiasman, Jenny ja Antti Wihurin rahaston, Tampereen taidemuseon ja Aineen taidemuseon kokoelmissa.

Kalle Lampela työskentelee tällä hetkellä kuvataiteen apulaisprofessorina Lapin yliopiston taiteiden tiedekunnassa.

61

Karoliina Laxström

62

Karoliina Laxström (TaM) työskentelee Lapin yliopiston taiteiden tiedekunnassa vaatetuksen muotosuunnittelun yliopistonlehtorina. Työvaatetuksen käyttäjälähtöiseen suunnitteluun erikoistuneena vaatetussuunnittelijana hänen tutkimusalaansa on erityisesti tulevaisuusorientoitunut pukeutumisentutkimus. Tekeillä olevassa väitöskirjassaan hän tutkii työvaatetuksen rooleja ja merkityksiä osana muuttuvaa työelämää. Työvaatetuksen ohella hän on kiinnostunut digitaalisen suunnittelun ja virtuaalisrealistisen työtavan mahdollisuuksista muodissa ja taiteessa. Taiteellisessa toiminnassaan hänen näkökulmanaan on käsillä tekemisen kautta tapahtuva ajattelu, ennakkoluuloton kokeileminen ja asioiden näkeminen toisin. Tekniikoina hän soveltaa muun muassa vapaata konekirjontaa, valokuvausta ja digitaalista piirtämistä.

Leila Lipiäinen Leila Lipiäinen on kuvataiteilija ja taiteiden tiedekunnan näyttelytoiminnan yliopisto-opettaja.

Hänen teoksiaan on ollut nähtävillä näyttelyissä vuodesta 1988 niin kotimaassa kuin ulkomailla Virossa, Latviassa, Venäjällä, Norjassa, Ruotsissa, Unkarissa, Ranskassa ja Portugalissa. Vuosina 1988-1997 hän opetti taide- ja kulttuurikasvatusta Sodankylässä keskiasteen oppilaitoksissa. Lapin yliopiston taiteiden tiedekunnassa hän on työskennellyt vuodesta 1997, vuodesta 2015

näyttelytoiminnan yliopisto-opettajana ja kokeellisen grafiikan opettajana. Hän on Lapin taiteilijaseuran, MUU ry:n ja Suomen Taidegraafikkojen jäsen. Leila Lipiäisen teoksia on Jenny ja Antti Wihurin rahaston kokoelmassa Rovaniemen taidemuseossa, Rovaniemen kaupungin kokoelmassa sekä Sodankylän kunnassa.

Pinja Metsäkoivu Pinja Metsäkoivu on monipuolinen muotoilija ja taiteilija, joka on erikoistunut kuvituksen ja taiteen käyttöön tilassa. Hän on aktiivinen graafinen suunnittelija ja sisustusarkkitehti, jonka työt osuvat usein muotoilun ja taiteen välimaastoon.

Metsäkoivu toteuttaa teoksensa usein sekatekniikalla.

Hän hahmottelee kokonaisuuden, piirtää ja maalaa käsin, joka usein vasta valmiina kuvana siirretään tietokoneelle ja edelleen tulostettavaksi tuotokseksi.

Työskentelyprosessissa tila ja ympäristö ovat tärkeä osa teoksien toteutumista. Tilan ja kuvan yhdistämisessä kiintoisaa on se, että taide voidaan sijoittaa myös paikkoihin, joissa sitä ei tavallisesti ole totuttu näkemään. Tällöin se saavuttaa myös katselijoita, jotka eivät ehkä muuten ajautuisi taiteen pariin.

Metsäkoivu toimii yliopisto-opettajana graafisen suunnittelun koulutusohjelmassa Lapin yliopistossa.

Hän on kotoisin Rovaniemeltä ja asuu nykyisin perheineen Ranskan Alpeilla. Luonto, luonnossa liikkuminen ja perhe ovat usein inspiraationa teoksille.

Satu Miettinen Satu Miettinen on Lapin yliopiston taiteiden tiedekunnan dekaani (2018-) ja palvelumuotoilun professori (2016-). Hän on toiminut myös taideteollisen muotoilun professorina vuosina 2011-2016.

Satu Miettinen on valtakunnallisen monitaidejärjestö Muu ry:n jäsen sekä Valokuva- ja mediataideyhdistys Valmed ry:n hallituksen jäsen. Hän on myös Taiteen edistämiskeskuksen Taiteen moninaisuuden toimikunnan jäsen (2019-). Hänen taiteellinen toimintansa liittyy ekofeministiseen, performanssia hyödyntävään valokuvaan ja sosiaalisesti sitoutuneeseen yhteisötaiteeseen. Yhteisötaiteessa hän hyödyntää tekstiilimateriaaleja ja installaatiota ilmaisumuotona.

Mari Mäkiranta Mari Mäkiranta työskentelee Lapin yliopiston taiteiden tiedekunnassa yliopistonlehtorina, on taiteen tohtori ja hänellä on dosentuuri Jyväskylän yliopiston humanistisessa tiedekunnassa. Mäkirannan dosentuurin ala on taidekasvatus, erityisesti visuaalisen kulttuurin tutkimus. Viime vuosina Mäkiranta on toteuttanut pohjoiseen jokiluontoon, marginaalisiin ryhmiin ja ruumiillisuuksiin liittyviä näyttelyitä.

Ana Nuutinen Ana Nuutinen (TaT) toimii muodin ja vaatetuksen professorina Lapin yliopiston taiteiden tiedekunnassa.

Hänen tutkimuksellisena kiinnostuksen kohteenaan on tulevaisuudentutkimus. Tutkimusintressi kohdentuu muodin suunnitteluprosessin eri vaiheiden sisältämään ennakoivaan ajattelutapaan.

Taiteellisessa toiminnassa Nuutisen näkökulmana on kriittinen ja kokemuksellinen tulevaisuudentutkimus.

Sitä hän ilmentää teoksissa, jotka laajentavat ennakointikäytäntöjä taiteen ja muotoilun materiaaleihin, menetelmiin ja lähestymistapoihin.

Spekulatiivinen muotoilu kommentoi mahdollisia, todennäköisiä tai toivottavia tulevaisuuksia esittämällä ne tavalla tai toisella konkreettisesti.

Spekulatiiviset tuotteet ottavat kantaa nykyhetken ilmiöihin ja muutossuuntiin sekä avaavat uusia perspektiivejä kysymällä esimerkiksi: “Mitäpä jos muotoilu olisikin tällaista?”

Johanna Oksanen Johanna Oksanen (FT) työskentelee Lapin yliopiston taiteiden tiedekunnassa vaatetussuunnittelun yliopistonlehtorina. Tutkija-taiteilijana hän tarkastelee teosten merkityksiä sekä merkitysten syntymisen hetkiä tekemisen prosessien kautta. Hänen väitöksen jälkeinen tutkimuksensa käsittelee muun muassa tunteiden visualisointia sekä kehollista itseilmaisua ja hahmosuunnittelua pellavasta valmistettujen teatterinaamioiden avulla.

Taiteellisessa tutkimuksessaan hän on lisäksi tarkastellut yhteistyöllisiin menetelmiin perustuvaa jaetun tekijyyden ilmiötä eri konteksteissa.

63

Heidi Pietarinen

64

Heidi Pietarinen (TaT) toimii tekstiilialan professorina Lapin yliopiston taiteiden tiedekunnassa. Hänen erityisalanaan ovat taidelähtöiset menetelmät, biotaide ja jacquardkudotut tekstiilit. Hän on toiminut aktiivisesti kansainvälisissä verkostoissa ja yhteisöissä ja ollut rakentamassa vuoropuhelua kulttuurien ja taiteilijoiden välillä. Yhteistyön tuloksena on syntynyt useita tutkimusartikkeleita, työpajoja ja näyttelyitä. Tällä hetkellä Pietarisen taidelähtöinen tutkimus liittyy hänen työskentelyynsä kansainvälisissä BioARTech, High-Altitude Bioprospecting (HAB) ja Associação de Professores de Expressão e Comunicação Visual (APECV) -työryhmissä.

Keskeisiä tutkimuskysymyksiä ovat: Missä kulkevat elävää materiaalia hyödyntävän biotaiteen rajat?

Millaista tietoa jää tieteellisen tutkimustyön ulkopuolelle? Miten biotaide voidaan muuttaa taidelähtöisten menetelmien kautta tiedoksi ja taiteelliseksi ajatteluksi?

Pirjo Puurunen Pirjo Puurunen on työskennellyt pitkään vapaana valokuvaajana ja sen myötä erilaisissa tehtävissä kuvajournalismista arkkitehtuuri- ja muotokuvaukseen valmistuttuaan aikanaan Taideteollisesta korkeakoulusta. Lapin yliopiston taiteiden tiedekunnassa hän on toiminut valokuvauksen yliopistoopettajana yli kaksi vuosikymmentä sekä Ammattiopisto Lappiassa valokuvaajan ammattitutkinnon näytön arvioijana kymmenkunta vuotta.

Opetustoimen lisäksi hän on viime vuosina tehnyt taideprojekteja, ja hänen teoksiaan on ollut esillä lukuisissa näyttelyissä. Puurusen teemat ovat liittyneet mm. tarinallisuuteen. Myös valaisun ja värin mahdollisuudet visuaalisen todellisuuden tutkimisessa ovat olleet hänen kiinnostuksensa kohteita.

Näitä asioita Puurunen käsittelee myös opetuksessaan. Hän pyrkii auttamaan opiskelijoita tiedostamaan näkemänsä ja hyödyntämään valokuvailmaisua ajatustensa esilletuomisessa.

Piia Pyrstöjärvi Piia Pyrstöjärvi (TaM) työskentelee yliopistonlehtorina Lapin yliopiston taiteiden tiedekunnassa muodin, tekstiilitaiteen ja materiaalitutkimuksen koulutusohjelmassa. Hänen erityisosaamistaan ovat tekstiili- ja tilasuunnittelu. Taiteentekijänä Pyrstöjärvi on suunnittelija-muotoilija, jonka työskentelyssä kädentaidot ja taide ovat aina olleet vahvasti läsnä.

Pyrstöjärvi Inspiroituu havainnoimalla ja aistimalla erilaisia ympäristöjä etsien pintojen, valojen ja varjojen mahdollisuuksia muodon sekä käytettävyyden rinnalle. Taiteellisessa työskentelyssään hän kokeilee luovasti ja ennakkoluulottomasti erilaisia materiaaleja ja valmistusmenetelmiä.

Suunnittelussaan Pyrstöjärvi hyödyntää kädentaitojaan työkaluna, testaten ja protoillen eri tekniikoilla. Hän on suunnitellut erilaisia tekstiilituotteita

sekä käyttö- ja sisustustekstiileitä. Työssään hän ohjaa monialaisesti muotoiluopiskelijoita osallistuen niin kansallisiin kuin kansainvälisiin huonekalu-, design- ja sisustustapahtumiin. Opettajana hän on osallistunut useisiin yhteisnäyttelyihin sekä tekstiilija tilasuunnitteluun liittyviin yhteistyöprojekteihin.

Maija Rautiainen Maija Rautiainen (TaM) on muotoilija ja taiteilija.

Rautiainen on Lapin yliopiston palvelumuotoilun tutkimusryhmän jäsen ja monessa hankkeessa mukana. Rautiainen on aina kokenut olevansa taiteilija, vaikka on elämän myllerryksissä välillä kadottanut taiteen tekemisen kokonaan elämästään.

Rautiainen on intuitiivisesti maalaava taiteilija, jonka tuotannossa yhdistyvät ekspressiiviset väripinnat ja maalaukselliset tekstuuriset yksityiskohdat.

Rautiainen tutkii maalauksissaan tunteiden ilmaisua ja muodon häivyttämistä.

65

Mari Riikonen Mari Riikonen on lähtöjään Jyväskylästä.

Rovaniemelle hän asettui vuonna 2014 opiskelemaan kuvataiteita ja valokuvausta. Hän on työskennellyt muun muassa Kuopion taidemuseossa, Tankavaaran Kultamuseossa ja Lapin maakuntamuseossa. Tällä hetkellä hän toimii tutkimusapulaisena Lapin yliopiston taiteiden tiedekunnan SEEYouth-hankkeessa, jossa etsitään taideperustaisia menetelmiä marginaalissa elävien nuorten voimaannuttamiseksi.

66

Taiteellisessa työskentelyssään Mari keskittyy erityisesti valokuvaukseen ja grafiikkaan.

Valokuvatessaan hän käyttää mieluiten kännykkäkameraa, sillä se kulkee erilaisilla retkillä mukana helposti. Mari on osallistunut useisiin ryhmänäyttelyihin, ja pitänyt muutaman yksityisnäyttelyn.

Lisäksi hän toimii kuvataideyhdistys Maahisten sihteerinä järjestäen näyttelyitä ja tapahtumia, ja ohjaa erilaisia taidetyöpajoja ja esimerkiksi taidejoogaa.

Jenni-Liisa Yliniva Jenni-Liisa Yliniva (TaM) toimii yliopisto-opettajana Lapin yliopiston taiteiden tiedekunnassa muodin, tekstiilitaiteen ja materiaalitutkimuksen koulutusohjelmassa. Hänen opetusalaansa kuuluvat tekstiilimuotoilu, tekstiilitaide ja kankaan kuviointi ja värjäys.

Yliniva on kiinnostunut erityisesti pohjoisen tekstiilimuotoilun kestävistä arvoista, käytänteistä ja materiaaleista – niin perinnetekstiileissä kuin nykypäivän ja tulevaisuuden muotoilussa ja taiteessa.

Taiteilijana hän työskentelee materiaalilähtöisesti ja pyrkii tuottamaan teostensa kautta moniaistisia materiaalielämyksiä.

Graafikko Josefina Yrjölä ja näyttelyn A3-juliste

67

Josefina Yrjölä on Kouvolasta pohjoiseen opiskelemaan lähtenyt graafisen suunnittelun maisteriopiskelija. Erityisesti häntä kiinnostaa ilmaisussaan minimalismi ja kuvittaminen. Valokuvauksen sivuaine herätti kiinnostuksen myös erityisesti filmikuvauksen estetiikkaan. Tällä hetkellä hänellä on projektina tutustua paremmin kiertotalouden menetelmiin.