P O P UL IS M IN UHK A J A KUVATAITEIL IJ AN TY Ö K AL UPAK K I
h iut al e it a
A M
utoritaariset hallinnot ja populistiset liikkeet ovat tätä päivää siinä missä valeuutiset ja tiedevastaisuus. Populistipuolueet käyt-
KAL L E L AM PEL A Kuvataiteen yliopistonlehtori, taiteiden tiedekunta, L apin yliopisto
”
tävät politiikan historiasta tuttuja vakuuttelukeinoja: yhä mo-
nimutkaisemmaksi käyvän todellisuuden yksinkertaistamista ja toisten syyllistämistä. Äänestäjiä houkutellaan hämärillä lupauksilla. Populistiset liikkeet yrittävät nakertaa yhteiskunnan demokraattisia arvoja ja perintei-
Vaikka nykytaidetta pidetään vaikeaselkoisena, kuva toimii ja saattaa tulla liiankin hyvin ymmärretyksi.
tä ajamalla erilaisia fobioita ja denialismia. Minut ja kaksi muuta kuvataiteilijaa, Tanya Busse ja Peter Johansson, kutsuttiin pohtimaan näitä teemoja Havremagasinet-taidehalliin Bodeniin. Tuloksena oli Underströmmar-näyttely. Näyttelyn teema johtaa pohdintoihin taiteen vaikutuskeinoista. Voiko taiteella vaikuttaa? Ja jos voi, niin miten ja kehen? Vain taidenäyttelyissä kävijöihin? Taiteen ja politiikan yhteys nähdään usein representaatiossa. Ikään kuin taiteen poliittisuus ilmenisi poliittisten aiheiden esittämisessä. Taiteen poliittisuutta voidaan ajatella kuitenkin myös työn ja tekojen paikkana. Olennaista ei siis olekaan vain se, mitä teokset esittävät, vaan myös se, mitä taiteilijat ja muut taidemaailman toimijat tekevät. Historiasta tunnetaan surullisenkuuluisia esimerkkejä siitä, mitä tapahtuu taiteilijoille, kun autoritaariset hallitsijat ja populistit saavat vallan. Sananvapaus katoaa ensimmäisenä. Taiteilijat ovatkin jaksaneet muistuttaa ihmiskuntaa sananvapauden merkityksestä hetkinä, jolloin sitä heikennetään. Onko populismin uhka todellinen meillä Suomessa? Liioittelu olisi turhan helppoa, mutta on syytä olla valppaana. Kuvataiteilijan keinot ovat moninaiset. Kuvataiteilija voi tavoittaa ja vaikuttaa useilla tavoilla. Tavallisia esiintymisareenoita ovat taidemuseot ja -galleriat, kadut ja muut julkiset tilat ja tietysti some. Siinä missä poliitikot luottavat pääasiassa sanoilla vakuutteluun, kuvataiteilijat voivat argumentoida visuaalisella materiaalilla. Vaikka nykytaidetta pidetään vaikeaselkoisena, kuva toimii ja saattaa tulla liiankin hyvin ymmärretyksi. Eiväthän autoritaariset hallinnot ja populistit ole ilman syytä estäneet heille epämieluisan kuvataiteen esittämistä. Mutta. Kuvataiteilija voi myös työskennellä vailla poliittisesti eksplisiittisiä merkityksiä. Tässä on lyhyesti sanottuna taiteilijan (sanan)vapauden ANNA MUOTKA
ydin. Minulla on yhtä lailla vapaus julistaa ja osallistua näyttelyihin, joille on rakennettu poliittinen diskurssi, kuin toimia irrallaan ilmipoliittisista merkityksenannoista. Kantaa ottamisen velvoite ei ole mielekäs nykytaiteen maailmassa. Sananvapauden velvoite on. 50
Kide 1 | 2019