Minustako puheenjohtaja? TEKSTI: Janina Hietala
K
esän lähestyessä loppua yritin ottaa kaiken irti viimeisistä lomaviikoista viettämällä muutaman päivän kauniilla Tammion saarella, entisessä Vehkalahden kunnassa (Postikorttia voi käydä ihailemassa Moodin kaapin ovesta Uudella ylioppilastalolla!). Ei sähköä, ei kiirettä, ei stressiä. Upeat merimaisemat ja idyllisen seesteinen tunnelma. Mikään arkipäiväinen ja kaupunkimainen ei häirinnyt ajatteluani, kunnes… Vierailuni päättymistä edeltävänä päivänä Essi ilmoitti tekstiviestillä aikovansa luopua puheenjohtajan tehtävistä. Ei, älkää ajatelko että Essi pilasi lomani. Se oli silti ihana. Mutta ajatusvyöryn Essi sai kyllä liikkeellä. Mitä nyt tapahtuu? Tuleeko minusta Essille korvaaja? Vai meneekö asia äänestykseen? Miten meidän kuuluu menetellä? Milloin pidetään kokous? MITÄ TAPAHTUU??! Helsinkiin paluuni jälkeen asiaa mietittiin paljon. Minä mietin. Essi ja minä mietimme. Kokouksessa mietittiin. Ruokailussa mietittiin. Facebookissa keskusteltiin. Jopa hampaita pestessä asia oli mielessä. Lopulta päädyttiin siihen, että käytännön syistä parasta on, että minä ja Essi vaihdamme vastuitamme päittäin samalla, kun yhdistyksen kokouksessa valitaan uusi jäsen hallitukseen.
Ja niinhän siinä sitten kävi, että minusta leivottiin puheenjohtaja. Aluksi olin ihan pökerryksissä. En oikein käsittänyt koko asiaa. Oli ollut niin vähän aikaa varautua siihen. Sitten iski hirvittävät paineet. Essi oli niin hyvä puheenjohtaja! Mitä jos minä nyt menen ja pilaan kaiken? Tajusin kuitenkin rauhoitella itseäni. En ole yksin tässä. Essi auttaa ja tukee, häneltä voi aina kysyä neuvoa. Lisäksi meillä on loistava ja tehokas hallitus, joka selviää varmasti kaikesta ja jonka hartiat kestävät mitä tahansa. Puheenjohtaja on ehkä johdossa, mutta mitään ei tarvitse tehdä yksin. Aina voi huutaa apua ja joku vastaa avunhuutoon. Nyt minua ei pelota enää yhtään. Moodilla menee hyvin - kiitos siitä kuuluu muiden joukossa suuressa määrin juuri Essille. Minun tarvitsee vain pitää Moodi sen nykyisessä linjassa nämä viimeiset kuukaudet. Onneksi varapuheenjohtajuuteni päästi minut tarkkailemaan Essin tekemisiä läheltä ja siten valmensi minua tehtävääni. Nyt koen olevani valmis puheenjohtajaksi. Ja oikeastaan aika innoissani siitä. Kiirettä tulee varmasti olemaan ja tekemistä riittämään kaiken muun elämän ohella, mutta kyllä minä Essin ja muun hallituksen (virkailijoita unohtamatta!) avulla selviän ihan varmasti. Pidetään kiva loppuvuosi!
”Moodilla menee hyvin kiitos kuuluu suuressa määrin juuri Essille.”
Tyyppiarvo
III / 2013
9