teksti Veera Voutilainen kuvitus Julia Kuisma
sivistyksen säikähdys Suomalainen yliopisto harjoittelee taloudellista itsenäisyyttä ja haluaa pärjätä kansainvälisessä kilpailussa. Samalla sitä pelottaa.
Akateemisessa kauhukuvassa yliopiston seinistä rapisee maali, eikä mistään kuulu opiskelijoiden iloista puheensorinaa. Aution Porthanian käytävällä kaikuu vain hiljainen nyyhkäys, kun kolmoskerroksen masentunut tutkija luopuu jälleen jostakin moraalisesta periaatteestaan etukäteen maksetun projektin tähden. Opiskelija maksaa vuosittain tuhansien eurojen lukukausimaksuja ja tuntee niin tehdessään kiitollisuutta hyväosaisuudestaan. Hän tuntee monia, joiden vanhemmat eivät pystyneet takaamaan opiskeluun tarvittavaa lainaa. Opetuksen taso on ala-arvoisen huonoa, eikä riippumatonta tutkimusta enää tehdä. Tutkimus keskittyy kasvottomien liikemiesten määrittämiin toimeksiantoihin, joiden tuottamilla innovaatioilla yksityinen sijoittaja voi toteuttaa itseään viiniharrastuksessaan entistä paremmalla omatunnolla. Taideyliopistoa ei tässä painajaisessa perusteta, eikä Aalto kai-
kesta hehkutuksesta huolimatta saavuta menestystä. Humanistinen tiedekunta hylätään ja paatuneinkin filologi ymmärtää kouluttautua myös putkiasentajaksi. Yllä esitetyt uhkakuvat saattavat olla dramatisoituja, mutta yliopistoinstituution muutos on todellinen. Pelko yliopiston tulevaisuudesta on saanut jalansijaa ensin uuden yliopistolain, sitten tuoreessa hallitusohjelmassa esitettyjen säästötoimenpiteiden myötä. Hallitusohjelmassa yliopistoille budjetoiduista toimintamenoista leikataan pois 58,2 miljoonaa euroa. Hurjalle säästökuurille joutuvat opetus, tutkimus ja henkilöstö. Uusi yliopistolaki toi mukanaan yliopistoindeksin. Nyt nuori indeksi aiotaan kuitenkin jäädyttää kuuden kuukauden ajaksi, mikä tarkoittaa 27 miljoonan euron vähennyksiä muiden leikkausten lisäksi. On ajankohtaista kysyä, miksi yliopistoa pelottaa. 565,"*/ t