Teksti Karoliina Suonpää Kuvat Mikko Virta
Vapaa nainen ja huivi Valtsikalainen Isra Lehtinen puhuu islamista ja tasa-arvosta.
T
ämänhetkisessä maahanmuuttokeskustelussa islam näyttäytyy usein länsimaisen demokratian, uskonnonvapauden ja tasa-arvon uhkana. Afrikasta ja Lähi-idästä tulleiden muslimien toivotaan maallistuvan ja sopeutuvan suomalaiseen tapauskovaisuuteen, mutta entä silloin, kun huivipäisellä naisella onkin siniset silmät, vaalea iho ja korkea koulutus? Aulikki Lehtisestä tuli muslimi kaksikymmentä vuotta sitten. Nykyään hän käyttää nimeä Isra ja opiskelee maailmanpolitiikkaa Helsingin yliopistossa. - Muslimiksi tullessa otetaan usein musliminimi, joka symboloi islamilaista identiteettiä. Se ei kuitenkaan ole välttämätöntä. Nimi Isra tulee Koraanin 17. suurasta ja tarkoittaa yötä, jolloin Muhammad teki taivasmatkan. Isra on työskennellyt islamin opettajana ja toimii erilaisissa luottamustehtävissä, muun muassa Suomen Islamilaisessa Neuvostossa ja Suomen Islamilaisen Yhdyskunnan An-Nur-lehden päätoimittajana.
EI HURMOKSELLISTA HERÄTYSTÄ Isra kertoo olevansa ”tavallisesta luterilaisesta perheestä”, jossa uskonto ei ollut erityisen keskeisessä asemassa. Mummoltaan Isra oppi Isä meidän -rukouksen ja Raamatun kertomuksia.
- Lapsuuden uskonnollisuus ei hävinnyt missään vaiheessa. Ennemminkin koen, että muslimina vien sen askeleen pidemmälle. Islamiin päätyminen vei vuosia. Rippikoulun jälkeen ajatus kolminaisuusopista tuntui Israsta hämmentävältä ja hän alkoi etsiä tietoa muista uskonnoista. Isra etsi yksijumalaista uskontoa ja islamkin kiinnosti, mutta siitä oli vaikea löytää puolueetonta tietoa. Uskonnollinen pohdinta jäi useaksi vuodeksi takaalalle. - En kokenut mitään yhtäkkistä uskoontuloa vaan se oli pitkä prosessi. Muslimit eivät edes puhu uskoontulosta siinä mielessä kuin vaikka helluntailaiset. Luin Koraania ja selittävää kirjallisuutta ja keskustelin muiden muslimien kanssa. Islamin oppi alkoi pikkuhiljaa tuntua loogiselta ja järjellä hyväksyttävältä. 27-vuotiaana Isra teki uskontunnustuksen yhden todistajan läsnä ollessa. Hän koki itsensä muslimiksi jo ennen sitä, mutta halusi olla varma ennen kuin teki päätöksensä. Naisen asemaan liittyvät kysymykset ja ylipäänsä islamista saatava stereotyyppinen tieto olivat jarruttaneet tätä päätöstä pitkään. - Suurin ongelma oli siinä, miten
maailmassa voi olla niin paljon pahaa, jos Jumala on olemassa. Ymmärsin kuitenkin, että Jumala ei halua kärsimystä vaan kyse on ihmisten omista valinnoista. Ihminen on luotu palvelemaan Jumalaa.
SUOMALAINEN JA MUSLIMI Isra ei käytä alkoholia tai vietä joulua. Katukuvassa hänet erottaa valtaväestöstä huivi. Monen on vaikea pitää huivipäistä naista täysin suomalaisena, ja Israkin on kohdannut monia ennakkoluuloja. - Olisi varmasti helpompi olla ilman huivia, mutta huivi on ikään kuin julkinen uskontunnustus, identiteetti. Nainen voi olla muslimi myös ilman huivia, en minä voi alkaa arvostella muiden valintoja. Vaikka muslimina oleminen ei ole aina helppoa, ratkaisu ei ole kaduttanut. - En voisi lakata olemasta muslimi sen enempää kuin voisin lakata hengittämästäkään. Sitä, miten olen muslimi, mietin tietysti usein. Isralla on läheiset suhteet vanhempiinsa ja lukioikäinen tytär. Hän kuvaa elävänsä tavallista suomalaista arkea ja nauraa olevansa ”keskiluokkainen ja keskiluokkaisesta kodista”. Isran tytär
Islamista oli vaikea löytää puolueetonta tietoa.