Today’s flood of images may obscure the societal importance of visual representations. A global, thematic collection of photographs focusing on the climate crisis offers viewers an opportunity to stop and think about the import of visual representations and their importance in solving sustainability problems. Looking at the works in the collection as an environmental policy and urban sustainability researcher, I offer a description of how the photographs inspire me. Although I consider the combinations of image and text, my commentary emphasizes visuality.
On the impact of visual presentations The selection of works in the collection is diverse, and each piece speaks to me as an individual artwork. At a certain point, I sense that the photographs begin to carry out a dialogue between each other. They are connected not only by the theme of the collection, but also by the randomly formed connections arising from my interpretations. The dialogue between the works does not diminish in vitality; instead, a new round of looking at the works creates fresh ideas. Some of these ideas might even represent the beginnings of paths toward sustainability. These associations are not dissimilar from the political processes in which future worlds are imagined. Cities conduct such policy processes in their strategy work when planning a sustainable future, but a common problem is the lack of imagination (Hajer & Versteeg 2019). This lack, combined with many other curbing elements, keeps the old ways of thinking intact – but they absolutely must be broken in order to make the sustainability transition. The images that seem to have the greatest impact on me exhibit certain similarities. Why are some images or series of images more moving than others? John Dewey (1934), contemplating art as a form of
Nykyajan kuvatulva voi tehdä vaikeaksi hahmottaa visuaalisten esitysten yhteiskunnallista merkitystä. Ilmastokriisiin paneutuva valokuvateosten temaattinen kokoelma koottuna ympäri maailman tarjoaa mahdollisuuden pysähtyä pohtimaan visuaalisen esittämisen sanomaa ja merkitystä kestävyysongelmien ratkaisussa. Katson kokoelman teoksia ympäristöpolitiikan ja kaupunkien kestävyyden tutkijana ja yritän kuvata kokemuksiani teosten inspiroivasta vaikutuksesta. Tarkastelen kokoelman teoksia kuvan ja tekstin muodostamina kokonaisuuksina, mutta panen painon visuaalisuudelle.
Visuaalisten esitysten vaikuttavuudesta Teosten valikoima kokoelmassa on monipuolinen ja kukin teos on itsessään puhutteleva. Tarkasteluni eräässä vaiheessa huomaan, että teokset alkavat käydä dialogia keskenään. Niitä ei yhdistä vain kokoelman teema vaan satunnaisesti muodostuneet keskinäiset yhteydet omien tulkintojeni välityksellä. Dialogisuus teosten välillä ei ehdy, sillä uusi kierros teosten parissa synnyttää jälleen uusia ideoita. Jotkin syntyneistä ideoista saattaisivat olla jopa ituja mahdollisille kestävyyspoluille. Näistä assosiaatioista ei ole pitkä matka poliittisiin prosesseihin, joissa tulevaisuuden mahdollisia maailmoja kuvitellaan. Kaupunkien strategiatyössä tätä tehdään jatkuvasti, mutta kun kaupunkien kestävää tulevaisuutta hahmotellaan, yleisenä ongelmana on mielikuvituksen puute (Hajer & Versteeg 2019). Se yhdessä monien jarruttavien tekijöiden kanssa estää murtamasta vanhoja ajattelutapoja; ne on välttämättä murrettava kestävyyssiirtymään pääsemiseksi. Jokin samankaltaisuus yhdistää kuvia, joilla tuntuu olevan minuun eniten vaikutusta. Miksi jotkin kuvat tai kuvasarjat puhuttelevat enemmän kuin toiset? John Dewey (1934) tunnetusti korostaa
40
experience, famously emphasized the overall impression an artwork creates. The themes of sustainability, which are my research focus, naturally shape my interpretation. Interestingly, many works in the collection use metaphor to express the shifting relationships between humans and nature in the changing conditions. Sustainability research aims to understand these changes across different scales and may benefit from metaphor as means of expanding its ways of thinking. However, the works that stuck with me or led to the furthermost thinking were the ones I interpreted through the lens of irony or paradox. Studies that examine the creative potential of various figures of speech for understanding change are the most interesting. For example, Oswick et al. (2002) claim that metaphor is based on similarity and thus operates in a “cognitive comfort zone.” As a result, they argue, metaphor focuses mostly on commenting on and interpreting existing information, whereas anomaly, paradox, and irony are based on dissimilarity and can therefore bring about genuine alternative possibilities. Next, I present three examples of the works in the collection. The first two focus on how the understanding of the climate crisis is improved through globally distributed visual representations and their symbolic contents. Works like these may lay the groundwork for the political momentum of the urban sustainability transition. As a viewer, I look at these two works through the lens of irony, though I cannot evaluate how much the artists themselves were thinking about irony when creating the works. The third artwork conveys a paradox that was intentionally created by the artist. My interpretation also focuses on the paradox, but from a different angle than the one originally taken by the artist. In the essay, I offer preliminary conclusions about irony and paradox as visual catalysts for sustainability. I explore what kinds of combinations of art, science, and other actors will be needed to build a collective force for imagining and planning future cities.
teoksen kokonaisvaikutelman merkitystä pohtiessaan taidetta kokemuksena. Kestävän kehityksen teemat, jotka ovat tutkimuskohteitani, luonnollisesti vaikuttavat tulkintaani. Kokoelman kuvaesityksistä monet ovat kiinnostavia siksi, että ne ilmaisevat metaforisin keinoin ihmisen ja luonnon uudistuvia suhteita muuttuvissa olosuhteissa. Kestävyystutkimuksessa yritetään ymmärtää näitä eri mittakaavoissa tapahtuvia muutoksia, ja siinä metaforisuus voi toimia ajattelun laajentajana. Tein kuitenkin havainnon, että vahvimmin mieleeni jääneet tai jatkopohdiskelua aiheuttaneet visuaaliset esitykset olivat sellaisia, joihin tulkinnassani sisältyi jokin ironia tai paradoksi. Tutkimukset, joissa pohditaan erilaisten kielikuvien luovaa potentiaalia muutoksen ymmärtämisessä tulevat tässä kiinnostaviksi. Esimerkiksi Oswick kumppaneineen (2002) väittää, että metafora perustuu samankaltaisuuteen ja toimii siksi ”kognitiivisella mukavuusalueella”. Tämän seurauksena metafora keskittyy heidän mukaansa pääasiassa olemassa olevan tiedon kommentointiin ja tulkintaan, kun taas anomalia, paradoksi ja ironia perustuvat erilaisuuteen ja voivat sen vuoksi nostaa esiin aitoja vaihtoehtoisia mahdollisuuksia. Esitän seuraavassa kolme esimerkkiä kokoelman teoksista. Kaksi ensimmäistä teosta liittyvät siihen, kuinka ymmärrys ilmastokriisistä vahvistuu maailmalle leviävien visuaalisten esitysten ja niiden symbolisen sisällön perusteella. Tällaiset kuvaesitykset luovat perustaa sille, että kaupungeissa syntyy poliittista liikevoimaa kohti kestävyysmurrosta. Katsojan kokemukseni näistä kahdesta teoksesta syntyi ironisen tulkinnan välityksellä. En pysty arvioimaan, missä määrin taiteilijalla itsellään on ollut mielessään ironia työtä luodessaan. Kolmas esimerkki perustuu teokseen, joka on taiteilijan tarkoituksella tuottama paradoksi. Myös oma tulkintani teoksesta kiinnittyi paradoksiin, mutta kääntyi eri suuntaan kuin taiteilija kuvaa omassa tekstissään. Teen kirjoituksessa
41