pääkirjoitus
Yliopistopedagogiset opinnot innostavat opettajaa
Kuva: Hanna Oksanen
Yliopisto-opintojen odotetaan valmistavan opiskelijoista laaja-alaisia asiantuntijoita työelämän palvelukseen. Näillä osaajilla on alan uusimman tietämyksen ja menetelmäosaamisen lisäksi hallinnassaan monenlaisia yleisiä kompetensseja kieli- ja viestintätaidoista tiedonhakutaitoihin, vuorovaikutustaitoihin ja projektijohtamiseen, puhumattakaan eettisistä taidoista ja elinikäisen oppimisen taidoista. Tätä toiveiden listaa toteuttaa yliopiston opettaja, usein ilman minkäänlaista pedagogista koulutusta. Suomessa vaaditaan pedagogiset opinnot (60 op) kaikkien alojen opettajilta pienten lasten päivähoidosta ammattikorkeakouluun saakka. Ainoastaan yliopistossa voi opettaa ilman pedagogista opettajankoulutusta. Eikä vain voi, vaan useimmiten myös täytyy opettaa, sillä laitosten ja yksikköjen johtajat harvoin ohjaavat opettajiaan pedagogisiin koulutuksiin. On opettajan omasta aktiivisuudesta kiinni, että hän etsiytyy pedagogisiin opintoihin. Yliopisto-opettajaksi päädytään usein yllättäen ja lyhyellä varoitusajalla; tutkija rekrytoidaan pitämään opetusta ja avuksi annetaan aiemmalta opettajalta jääneet opetusmateriaalit. Tämä ”ohjaus” koetaan luonnollisestikin liian vähäiseksi, mutta monesti laitoksilla on liian kiire ja opetusasioista ei ole ehkä totuttu puhumaan. Aloitteleva opettaja – kuten kokeneempikin – kaipaa kuitenkin ohjausta, apua ja keskustelukumppania pedagogisten kysymysten pohdintaan. Opettaja kokee yliopistopedagogiikan opintojen alkupuolella usein hämmennyksensekaisen oivalluksen, kun täysin eri tieteenaloja edustavat opettajakollegat raportoivat tismalleen samoja ongelmia ja kysymyksiä, kuin itsellä on. Tämä voimaannuttaa opettajia ja luo yhteenkuuluvuuden tunnetta. Keskusteluiden ja kasvatustieteellisen tietämyksen kautta opettaja saa tukea omille pedagogisille ajatuksilleen ja ymmärtää omaan opetukseen ja omiin opiskelijoihin liittyvien kysymysten yleisyyden koko yliopistossa. Turun yliopistossa yliopistopedagogiikkaa on voinut opiskella vuodesta 1996 lähtien henkilöstökoulutuksena ja vuodesta 2007 asti kasvatustieteiden tiedekunnan arvosanaopintoina, jotka laajimmillaan muodostavat 60 opintopisteen opettajan pedagogiset opinnot. Kokemuksemme perusteella opettajat kokevat saavansa yliopistopedagogisista koulutuksista ideoita ja uutta voimaa omaan opetukseensa. Yllättävämpi, mutta jo kansainvälisestikin huomattu ilmiö ovat opettajat, jotka kertovat pedagogisten koulutusten antaneen intoa myös tutkimuksen tekemiseen! Mari Murtonen Kirjoittaja työskentelee yliopistopedagogiikan erikoistutkijana Turun yliopistossa.
Millaista on hyvä yliopisto-opetus? Kari Teräs Suomen historian professori
6 | Aurora
– Hyvä opetus on tutkimuslähtöistä ja dialogista, ei tiedon kaatamista opiskelijoille. Opetuksen pitäisi myös tukea opiskelijan sitoutuneisuutta ja kannustaa oma-aloitteisuuteen.
koonnut: joni tauriainen
Samuli Kotiranta Tähtitieteen jatko-opiskelija
– Hyvä yliopisto-opetus on sellaista, joka yksinkertaisesti herättää ajattelemaan.
Iina Virta: Sosiologian opiskelija
– Se on objektiivista, kyseenalaistavaa ja keskustelevaa. Olen itse ainakin kokenut saavani eniten irti lukupiiriopetuksesta, jossa asioihin päästään tavallista syvemmälle.