Weijola kartoitti Manus-saaren varaaniliskoja vuonna 2012 väitöstutkimustaan varten. Yllätyksekseen hän löysi rottalajin, joka elää saaren sademetsissä. Matkoillaan Weijola majoittuu usein paikallisten ihmisten luona. Paikallisista on paljon apua tutkimustyössä, sillä he tuntevat alueet ja eläimet.
varaanilajistoa. Saaret ovat syrjässä, alue on laaja ja saarilla liikkuminen on hankalaa. – Minua varaanien tutkiminen kiinnostaa, sillä ne ovat monesta syystä lumoavia ja älykkäitä eläimiä. Varaanit ovat hyvin aktiivisia ja hallitsevat usein suurikokoisia alueita, mikä vaatii maaston tuntemusta ja suunnistuskykyä. Radiolähettimien avulla on tutkittu, että useiden naaraiden luona vieraileva varaaniuros osaa valita suorimman reitin seuraavan naaraan luo, mihin voi olla pitkäkin matka. Maailmanlaajuisesti varaanilajeja tunnetaan tällä hetkellä noin 90, ja ne elävät trooppisilla ja aavikkomaisilla alueilla Afrikassa, Aasiassa ja Australiassa. Etelä-Aasiassa ja Afrikassa elävät lajit tunnetaan suhteellisen hyvin, mutta Tyynenmeren saarten ja Australian varaanit ovat tuntemattomampia, vaikka valtaosa varaaneista elää näillä alueilla. Jos joku tutkii varaaneja esimerkiksi 200 vuoden päästä, hänelle on hyötyä Weijolan keräämistä yksilöistä. – Museoiden kokoelmat palvelevat luonnon monimuotoisuuden tutkimista. Lisäksi eläimiä tarkastelemalla saadaan tietoa esimerkiksi niiden lisääntymisestä ja ruokavaliosta.
Näitä tietoja voidaan hyödyntää myös silloin, kun suunnitellaan toimenpiteitä eläinten suojelemiseksi. Weijola kuuluu kansainvälisen luonnonsuojeluliiton (IUCN) ryhmään, joka keskittyy varaanien suojeluun. Hänen mukaansa yksi suuri ongelma on, ettei tietoa ole tarpeeksi, eikä eläimiä siksi pystytä suojelemaan kunnolla.
Uudet löydöt kaksinkertaistavat Papua-Uuden-Guinean tunnetut varaanilajit Kenttätöissä Weijola ei ainoastaan pyydystä lajeja, vaan myös tarkkailee niitä. Hän selvittää esimerkiksi varaanien elinympäristöjä ja tutkii, millaisia paikkoja ne tarvitsevat elämiseen. – Koska matkustan ja teen tutkimukseni yksin, olen ollut täysin riippuvainen paikallisten avusta ja hyvästä tahdosta. Olen oppinut heiltä valtavan paljon ja arvostan suuresti paikallisten tietoa ja seuraa. Tekemääni työtä paikalliset pitävät usein outona, eivätkä he voi käsittää, miksi joku tulee saarelle tutkimaan liskoja. Välillä ihmiset ovat luulleet, että
kyseessä on peitetarina sille, että etsin kultaa, Weijola naurahtaa. Varaanien älykkyys ja elämäntyyli tekevät niiden tutkimisen Weijolan mukaan hyvin haastavaksi ja aikaa vieväksi. – Yhdessä tapauksessa vietin viisi kuukautta etsien erästä lajia tuloksetta. Kyseisestä lajista tunnetaan edelleen ainoastaan yksi yksilö, jonka paikalliset metsästäjät antoivat amerikkalaiselle biologille 1980-luvun alussa. Onneksi saarella oli muitakin hyvin huonosti tunnettuja lajeja, joista pystyin keräämään tietoa, Weijola kertoo. Weijola paljastaa, että hän on löytänyt Papua-Uuden-Guinean alueelta useammankin uuden varaanilajin, mutta niistä ei voi vielä kertoa enempää, sillä tutkimusjulkaisujen kirjoittaminen on kesken. – Olen tällä hetkellä viimeistelemässä julkaisua, joka käsittelee Bismarck-saarten varaanilajistoa ja eliömaantiedettä. Nämä tutkimustulokset tulevat kaksinkertaistamaan Papua-Uuden-Guinean tunnettujen varaanilajien määrän, mikä on hyvä esimerkki siitä, kuinka vähän näistä eläimistä tiedetään. Aurora | 21