__MAIN_TEXT__

Page 1

2|2016

Aurora

VARAANIN JÄLJILLÄ Digiajan koululainen tekee enemmän itse

Tutkijoille lähetettiin 20 000 puutiaista

Miehittämättömät laivat tulevat


teksti erja hyytiäinen

| kuva hanna oksanen

Tunnetko turkulaiset tutkimusmatkailijat? Tunnemme Kristoffer Kolumbuksen ja James Cookin, kenties jopa Adolf Erik Nordenskiöldin ja Roald Amundsenin, mutta tunnemmeko Pehr Kalmin, Herman Spöringin ja Sahlbergin neljän sukupolven tutkimusmatkailijasuvun? Tiedämmekö, että turkulainen tiedemies Kalm oli ensimmäinen ihminen maailmassa, joka kuvasi tieteellisesti Niagaran putoukset? Entä sen, että Spöring pelasti koko James Cookin tutkimusmatkan kelloseppätaidoillaan? Jos emme, puute on nyt helppo korjata. Turun yliopiston eläinmuseo, kasvitieteellinen puutarha sekä Turun Yliopistosäätiön Vanhalinna ovat yhdistäneet voimansa ja rakentaneet turkulaisista tutkimusmatkailijoista kolmen näyttelyn sarjan. Puutarhassa on esillä kasveja, joita 1700-luvun puolivälissä alkanut turkulainen tutkimusmatkailu on löytänyt ja tieteelle tunnistanut. Eläinmuseossa voi nähdä tutkimusmatkailijoiden keräämiä eläinnäytteitä, Vanhalinnassa esitellään Pehr Kalmin elämää.

Kaikkiin Turun yliopiston vierailukohteisiin voit tutustua sivustolla utu.fi/vierailukohteet.

2 | Aurora


Aurora

5 18

HALUATKO NÄHDÄ ENEMMÄN? LUE SÄHKÖINEN AURORA LISÄMATERIAALEIN OSOITTEESSA

2/2016

utu.fi/aurora

10 34 4

5 6 10

24

26

AURORA on Turun yliopiston sidosryhmälehti, joka ilmestyy kolmesti vuodessa. PÄÄTOIMITTAJA Tuomas Koivula, 02 333 5979 | TOIMITUSSIHTEERI Erja Hyytiäinen, 02 333 6225 | TOIMITUKSEN YHTEYSTIEDOT Turun yliopiston viestintä, 20014 TURUN YLIOPISTO, viestinta@utu.fi | TILAUKSET, OSOITTEENMUUTOKSET JA ILMOITUKSET viestinta@utu.fi, 02 333 6225 | ILMOITUSHINNAT 1/1 sivu 1 080 e, 1/2 sivua vaaka 540 e, 1/4 sivua 270 e, takakansi 1 300 e, (ilmoitushintoihin lisätään alv 24 %) | TAITTO Hanna Oksanen | KANNEN KUVA Hanna Oksanen | PAINO Finepress Oy | PAINOS 12 500 kpl | LUE AURORA VERKOSSA utu.fi/aurora | ISSN 1237-6752

4041 0678 Painotuote

18 22

24 26 29 31 32 34 35

PÄÄKIRJOITUS Tieteellinen ajattelu on yliopiston tärkein tuote Kahdessa ja puolessa vuodessa maisteriksi Tiedetarjotin Uudet opetusmenetelmät antavat vauhtia digiloikalle Nykyajan tutkimusmatkailija etsii uusia eläinlajeja Merenkulku autonomisoituu – tutkimus vauhdittaa globaalia murrosta Unelmat puntarissa Puutiaistutkijan aarrearkku KOLUMNI Mikä ihmeen tschüs? Kirjat Lyhyet VÄITÖS Keskosvauvan tärkeä päästä heti synnyttyään äidin syliin YLIOPISTOSEURALTA Yliopistoseura valmistautuu juhlavuoteen 2017


teksti erja hyytiäinen

| kuvat hanna oksanen

Millaiset eväät olet saanut Turun yliopistosta urallesi?

Pääkirjoitus

Tieteellinen ajattelu on yliopiston tärkein tuote

PETTERI ORPO SISÄMINISTERI VUODEN ALUMNI 2016 – Turun yliopisto on valtakunnan kärkijoukkoa ja Varsinais-Suomen selkeä tukipilari. Kansantaloustieteen opinnot antoivat erittäin vahvan yhteiskunnallisesti yleissivistävän pohjan sittemmin yleispoliittiselle uralleni.

RIITTA MONTO PÄÄTOIMITTAJA VUODEN ALUMNI 2012 – Aavistuksen tutkimuksen tekemisestä, mistä on toimittajan työssä hyötyä. Opiskeluympäristönä monialainen yliopisto oli mielekäs ja maailmankatsomusta avartava. Suomen kielen opinnoista sai mukaan oikeakielisyyttä paljon syvemmän näkemyksen kieleen, joka on rakas työväline.

– Turun yliopistosta olen saanut hyvän pohjan lääkärin ammattiin ja yhteistyöhön kasvattavan tutkijakoulutuksen. Lääkeosaaminen on ollut vahva perusta asiantuntijarooliin yritysmaailmassa. Eteneminen yrittäjäksi ja uusien lääkekehitysyritysten rakentaminen vuosien kuluessa on perustunut oleellisesti Turun yliopiston tutkijakumppaneihin ja laajaan osaamisverkostoon heidän kauttaan.

kuva hanna oksanen

RISTO LAMMINTAUSTA TOIMITUSJOHTAJA VUODEN ALUMNI 2014

Pienet lapset ovat tunnettuja vaikeista kysymyksistään. Vaikeaksi kysymykset yleensä tekee se, että ne ovat laajoja ja niihin ei ole antaa selkeää ja varmaa vastausta. Nykyistä peruskoulutusjärjestelmää on pyritty kehittämään siihen suuntaan, että tuo ihmettelemisen taito säilyisi. Viimeistään yliopistossa ihmettelyä pitäisi alkaa taas harrastamaan oikein toden teolla. Ensimmäisen vuoden yliopisto-opiskelija odottaa monesti oikein–väärin-vastauksia kaikkitietävältä opettajalta. Opintojen kuluessa ajattelu muuttuu joustavammaksi ja opiskelijat ymmärtävät, että kaikkiin kysymyksiin ei ole vastausta ja että vaikeat ratkaisut vaativat yhteistyötä, toisten näkökulmien huomioimista ja sitoutumista ratkaisuihin. Erityisesti tutkimuksen roolin ymmärtäminen yhteiskunnallisessa tiedonmuodostusprosessissa tulisi opintojen aikana hahmottaa. Tämä tietokäsitysten kehittymisen prosessi ei kuitenkaan ole helppo eikä nopea, ja osalta se jää kesken. Yliopiston tehtävää ja roolia pohdittaessa tieteellisen ajattelun taito ei nykyisin juuri nouse esiin. Maan johto penää yliopistolta vahvempaa osallistumista talouselämän tavoitteiden edistämiseen. Puheissa vilisevät innovaatiot, digiloikat ja tuottavuusloikat. Yliopistoissa pitäisi saada aikaan enemmän, nopeammin ja vähemmällä. Yliopiston työntekijät kokevat uurastavansa jaksamisensa äärirajoilla, mutta julkisuudessa oppineita vähätellään. Sosiaalinen media ja tiedotusvälineet tuottavat ja levittävät nopeatempoista ja ristiriitaistakin informaatiota. Käsitys tiedosta hämärtyy. On tyypillistä, että esimerkiksi television vakaviinkin keskusteluohjelmiin kutsutaan ”asiantuntijoiksi” myös erilaisia ei-tieteellisten näkemysten edustajia. Syntyy kuva, että vankimmin mielipiteensä esittänyt on oikeassa. Tutkijalle on ominaista vaihtoehtojen punnitseminen ja varauksellinen sitoutuminen parhaana pidettyyn vaihtoehtoon. Monille ihmisille taas on tyypillistä, että jos tilanne vaikuttaa epävarmuutta ja ahdistustakin herättävältä, kaivataan auktoriteettia, joka väittää omaavansa tilanteeseen ratkaisun. Yliopistosta valmistuneella tulisi olla taitoa ja rohkeutta sanoa ”en tiedä varmaa vastausta, mutta tieteelliseen evidenssiin perustuen tämä on paras vaihtoehto”. Hätiköidyt ja liialliseen varmuuteen perustuvat päätökset saattavat koitua yhteiskunnassamme lopulta haitallisiksi ja kalliiksi. Yliopistokoulutetun arvokkain pääoma onkin tieteellinen ajattelu, joka syntyy ihmettelyn ja tutkimustoiminnan ymmärryksen kautta. Mari Murtonen yliopistotutkija, yliopistopedagogiikan dosentti


teksti taru suhonen

| kuva hanna oksanen

Kahdessa ja puolessa vuodessa maisteriksi

21-vuotias Outi Alanen viehättyi fysiikan sovellusmahdollisuuksista niin, että suoritti maisterintutkinnon ennätysajassa matemaattisesti lahjakkaille opiskelijoille suunnatulla Fast Track -linjalla. Nyt työn alla on väitöskirja sähköstatiikan alalta. Outi Alanen aloitti opintonsa fysiikan linjalla materiaalitutkimuksessa syksyllä 2013. Ylivieskalainen Alanen kävi ylioppilaskeväänään läpi Suomen yliopistoja ja valitsi ykkösvaihtoehtona Turun yliopiston, koska halusi opiskella farmaseuttista fysiikkaa. ‒ Tajusin abivuonna, että haluan lukea fysiikkaa yliopistossa, koska se voisi olla minulle väylä lääkekehityksen pariin. Turun yliopistossa bonuksena tuli mahdollisuus valmistua maisteriksi kolmessa vuodessa. Alanen oli ensimmäisiä, joka aloitti opintonsa fysiikan Fast Track -linjan intensiivikurssilla, jolla suoritetaan fysiikan perusopinnot kahdessa viikossa. Kurssi oli hyvä startti tuleville reippaalle parille vuodelle, joiden aikana Alanen suoritti vaadittavat 300 opintopistettä. Kysyttäessä Alanen tunnustautuu innokkaaksi opiskelijaksi ja nopeaksi oppijaksi. ‒ Lukionkin olisin halunnut suorittaa nopeammin. Yliopistossa yllätti todella positiivisesti se, miten vapaasti täällä voi suorittaa kursseja ja haastaa itsensä. Gradu syntyi kuukaudessa. Se käsitteli sähköstatiikkaa, aihetta, jonka parissa Alanen nyt työstää väitöskirjaansa. Hän on viime kesästä saakka valmistanut sähkökehräyksellä nanokuitua teollisuusfysiikan laboratorioon itse rakentamallaan laitteistolla. ‒ Testailen erilaisia kuiturakenteita ja tapoja viedä niihin vaikuttavia aineita. Tekniikoita voidaan hyödyntää esimerkiksi lääkekuljetuksissa tai energiateollisuudessa. Tutkijanuran ensimmäisen tieteellisen artikkelin abstrakti on hyväksytty. Alanen odottaa seuraavaksi pääsevänsä kansainvälisille kentille tapaamaan sähkökehräyksen kansainvälisiä huippuja ja oppimaan uutta. Luonnontieteet ovat kiinnostaneet Alasta aina. ‒ Lukiossa minulla oli mielessä lääkärintyö ja luin biologiat, kemiat ja muut luonnontieteet. Tajusin kuitenkin, että haluan kehittää uusia hoitomuotoja tai lääkkeitä nimenomaan tutkimuspuolella. Vaihtoehtoina tohtorintutkinnon jälkeen ovat akateeminen ura tai tutkimus- ja tuotekehitystehtävät yksityisellä puolella ‒ vielä Alanen ei ole urapolkunsa käsikirjoitusta laatinut valmiiksi. ‒ Fysiikan sovellusmahdollisuudet kiinnostavat minua valtavasti. Tärkeintä sekä opinnoissa että tulevalla uralla on, että saan tehdä sellaista työtä, johon suhtaudun todella intohimoisesti, Alanen sanoo. Aurora | 5


koonnut: erja hyytiäinen

lisää tiedeuutisia osoitteessa utu.fi

kuva

Denali National Park and Preserve

Tiedetarjotin

Suomessa petoeläimissä jyrsijämyrkkyjä useammin kuin Keski-Euroopassa sä 136 nisäkkäästä ja linnusta Suomessa. 119 näytteestä löydettiin joko yhtä tai useampaa jyrsijämyrkyissä käytettävää tehoainetta. Jyrsijämyrkyt vaikuttavat viiveellä, ja jyrsijät kuolevat vasta noin viikon kuluttua siitä, kun ne ovat syöneet tappavan annoksen. Jyrsijät voivat aluksi liikkua normaalisti ja olla petojen saalistettavissa. – Jyrsijämyrkyt vaikuttavat petoeläimiin samoin kuin jyrsijöihinkin, eli heikentävät veren hyytymistä ja aiheuttavat sisäisiä verenvuotoja. Suurin osa tutkimuksessa havaituista pitoi-

kuva

Orlygur Hnefill

Lähes 90 prosenttia jyrsijöistä tai niiden raatoja syövistä eläimistä altistuu Suomessa jyrsijämyrkkyjen sisältämille tehoaineille. Määrä on selvästi suurempi kuin muualla Euroopassa. Espanjassa vain puolet tutkituista petolinnuista ja nisäkäspedoista oli altistunut jyrsijämyrkkyjen tehoaineille. Saksalaisista ketuista jyrsijämyrkyille oli altistunut kolme viidestä, Suomessa kahdestatoista tutkitusta ketusta jokaisesta löytyi etsittyjä tehoaineita. ​Turun yliopiston johtamassa tuoreessa tutkimuksessa etsittiin jyrsijämyrkkyjä yhteen-

Eläköityminen lisää liikunnan määrää

Liikunta-aktiivisuus lisääntyy voimakkaasti kokoaikaisesta työstä vanhuuseläkkeelle siirryttäessä. Nousu on kuitenkin väliaikainen, ja aktiivisuus vähenee jälleen eläkevuosien aikana. – 42 prosenttia eläkkeelle jäävistä oli viimeisinä työvuosinaan liikunnallisesti passiivisia, mutta eläkkeelle jäämisen jälkeen vähän liikkuvien osuus oli enää 35 prosenttia. Liikkumistaan lisäsivät eniten henkilöt, jotka eläköityivät yli 64-vuotiaana ja kuuluivat ylempiin toimihenkilöihin, tutkimusartikkelin vastuukirjoittaja, akatemiatutkija Sari Stenholm Turun yliopiston lääketieteellisestä tiedekunnasta kertoo. Liikunta lisääntyi myös niillä vanhuuseläkkeelle jäävillä, joilla oli vain yksi krooninen sairaus, Tutkimuksessa seurattiin 5 770:tä Työterveyslaitoksen Kunta10-tutkimukseen ja Sairaalahenkilöstön hyvinvointitutkimukseen kuuluvaa tutkittavaa, jotka olivat jääneet vanhuuseläkkeelle 2000–2011. He olivat vastanneet liikunta-aktiivisuutta mittaaviin kyselyihin ennen eläkkeelle siirtymistä ja sen jälkeen. 6 | Aurora

suuksista oli kuitenkin niin alhaisia, etteivät ne todennäköisesti vaikuta eläimiin merkittävästi. Jyrsijämyrkkyjen muista kuin kuolettavista vaikutuksista on olemassa hyvin vähän tietoa, kertoo tutkija, filosofian tohtori Elina Koivisto Turun yliopiston biologian laitokselta. Jyrsijämyrkkyjä löydettiin yleisesti huuhkajista, lehtopöllöistä, ketuista, supikoirista ja näätäeläimistä. Useimmin havaittu tehoaine oli bromadioloni, joka on 2000-luvun alusta saakka ollut Suomessa eniten käytetty jyrsijämyrkkyjen tehoaine.

ODOTTAVAN ÄIDIN MASENNUSLÄÄKITYKSELLÄ YHTEYS LAPSEN VARHAISEEN MASENNUKSEEN Mittavalla suomalaisella rekisteriaineistolla tehdyssä tutkimuksessa äidin masennuksen hoitoon tarkoitettujen SSRI-lääkkeiden raskaudenaikainen käyttö lisäsi merkittävästi lasten riskiä sairastua masennukseen verrattuna verrokkiryhmään, jossa äitien masennusta ei hoidettu lääkkeillä. Turun ja Helsingin yliopistojen sekä New Yorkin Columbian yliopiston tutkijat selvittivät tutkimuksessa SSRI-lääkkeiden raskaudenaikaisen käytön yhteyttä lasten masennus-, ahdistus-, autismi-, ja ADHD-diagnooseihin 1–14-vuoden iässä. SSRI-lääkkeille altistuneista lapsista 8,2 prosentilla oli todettu masennusta 15 vuoden ikään mennessä. Verrokkiryhmässä masennusta oli ollut 1,9 prosentilla. Tutkijat kuitenkin korostavat, ettei äidin masennusta saa jättää hoitamatta.


kuv ah ann a

KANSAINVÄLISTYMISTÄ TULISI MIETTIÄ JO ENNEN INNOVAATION KAUPALLISTAMISTA – Monissa yrityksissä kansainvälistymistä pohditaan turhan myöhään, vasta tuotekehityksen loppumetreillä tai kaupallistamisen jälkeen. Yritys voi kuitenkin luoda kansainvälistymisprosessiin vaikuttavia tärkeitä linkkejä jo innovaation kehityksen aloittamisesta lähtien, innovatiivisten yritysten kansainvälistymistä väitöstyössään tutkinut Nina Rilla sanoo. Rilla tarkasteli viittä yrittäjävetoista life science -yritystä Suomessa ja Itävallassa, minkä lisäksi tutkimuksessa toteutettiin kysely suomalaisille yrityksille. Rilla havaitsi, että innovaatiota kehittävät yrittäjävetoiset yritykset solmivat monenlaisia yhteistyösuhteita innovaation kehityksen alkamisesta lähtien, mutta näiden yhteistyösuhteiden hyödyntäminen kansainvälistymisessä on monille yrityksille haasteellista niukkojen resurssien vuoksi. – Yritysten kansainvälistymisen julkinen tuki on edelleen hyvin keskittynyt vientiin eli uusien markkinoiden hankkimiseen. Erityisesti life science -toimialan aloittavat, kansainvälistä kasvua hakevat yritykset hyötyisivät tukitoimista.

NORKKO

KERTOO KOIVUN KUKINNAN OMALLA PAIKKAKUNNALLASI Norkko on Turun yliopiston aerobiologian laitoksen tarjoama uusi palvelu, joka kertoo suomalaisille koivun siitepölytilanteen omalla paikkakunnalla. Tiedot löytyvät nettiosoitteesta app.norkko.fi. Palvelu kertoo kyseisen sekä kahden seuraavan päivän siitepölytilanteen. Päiväkeskiarvojen lisäksi käyttäjä pystyy seuraamaan siitepölytilanteen etenemistä kahden tunnin tarkkuudella. Palvelu sisältää myös karttamuotoisen ennusteen koko maahan sekä aerobiologian yksikön Twitter-tiedotteet. – Tänä vuonna palvelu koskee koivun siitepölykautta, mutta tulevina vuosina tarkoitus on laajentaa sitä lepälle, heinälle ja pujolle, aerobiologian yksikön johtaja Annika Saarto kertoo. Aiempaa huomattavasti tarkemmat siitepölyennusteet mahdollistaa menetelmä, jonka Turun yliopisto on kehittänyt yhdessä Ilmatieteen laitoksen kanssa Tekesin rahoituksella. Sitä on testattu YTA-yhteistyöapteekkien ja Terveystalon kanssa. – Uusi siitepölytiedotuspalvelu perustuu sää- ja siitepölyn kulkeutumismalleihin, havaintoaineistoon sekä aerobiologiseen ja meteorologiseen asiantuntijatulkintaan. Menetelmä on maailmanlaajuisesti ainutlaatuinen, Saarto sanoo.

app.norkko.fi

Fotosynteesille haitallisena pidetty reaktio onkin hyödyllinen

kuva: Wan

Zaid

Turun yliopiston tutkijat osoittivat, että fotosynteesin tehokkuutta laskeva reaktio on kasvin tapa suojella itseään laajemmilta vaurioilta. ​Kasvit yhteyttävät valoenergian avulla hiilidioksidista ja vedestä hiilihydraatteja, jotka toimivat elämän rakennuspalikoina ja energialähteenä. Fotosynteesin sivutuotteena syntyy happea, joka samaan aikaan aiheuttaa yhteyttämistä hidastavia sivureaktioita. – Fotosynteesi on kehittynyt olosuhteissa, jossa ilmakehän happipitoisuus oli matala ja hiilidioksidipitoisuus korkea. Fotosynteettisten organismien maailmanvalloituksen myötä ilmakehän happipitoisuus on noussut, jolloin sivureaktiot ovat muodostuneet ongelmaksi fotosynteesille, kertoo molekulaarisen kasvibiologian yliopisto-opettaja Mikko Tikkanen Turun yliopistosta. Kasvit ovat kehittäneet suojamekanismeja sivureaktioita vastaan, mutta niistä huolimatta vaurioita ei voi kokonaan välttää. Akatemiaprofessori Eva-Mari Aron johtama tutkimusryhmä kuitenkin huomasi, että vaurioituminen muuttaa valoreaktio I:ksi kutsutun fotosynteesin varhaisen reaktion toimintaa. Vaurioitunut valoreaktio I alkaa haihduttaa ylimääräistä viritysenergiaa ja lakkaa tuottamasta NADPH-molekyylejä, mikä on sen normaali tehtävä. – Osoitimme, että tehtävän vaihtaminen on tapa suojata valorektiota laajemmalta vauriolta. Vaurio käynnistää reaktiosarjan, jossa valoenergian suunta kääntyy kohti vaurioituneita keskuksia. Tämä pienentää valoreaktio II:n vaurioitumisen riskiä ja vähentää elektronivirtaa valoreaktio I:tä kohti, mikä pysäyttää vaurion, Tikkanen sanoo. Aurora | 7

oks

ane

n


kuva: mikko raskinen

TURKULAISTEN SÄTEILYMONITORI AVARUUTEEN TOUKO-KESÄKUUSSA

kuva hanna oksanen

Suomen ensimmäinen satelliitti ja ensimmäinen Suomeen rekisteröity avaruusalus lähetetään avaruuteen touko-kesäkuussa. Aluksen hyötykuormana on muun muassa Turun ja Helsingin yliopistojen yhteistyönä luoma säteilymonitori, joka havaitsee avaruuden vaarallisen ja haitallisen hiukkassäteilyn. – Rakentamamme säteilymonitori on nykyisin käytössä olevia huomattavasti halvempi, pienempi, kevyempi, nopeampi ja vähemmän tehoa kuluttava. Odotamme saavamme tuloksia laukaisun jälkeen heti ensimmäisestä päivästä lähtien,Turun yliopiston kokeellisen avaruusfysiikan professori Rami Vainio sanoo. Aalto-yliopiston satelliitin hyötykuormana ovat Turun ja Helsingin yliopistojen säteilymonitorin isäksi VTT:n kehittämä spektrikamera, jolla kuvataan maan pintaa valon eri aallonpituuksilla sekä Ilmatieteen laitoksen kehittämä plasmajarru, jolla satelliitti saadaan tehtävän päätyttyä poistettua kiertoradalta ja palaamaan maan ilmakehään. – Meidän päätavoitteenamme on demonstroida uudenlaisen, jopa sata kertaa perinteistä nopeamman, vähän tehoa kuluttavan ja kompaktin lukuelektroniikan luotettava toiminta avaruusolosuhteissa.Tämän jälkeen sitä voidaan käyttää tulevissa tieteellisissä ja kaupallisissa avaruussäteilyn mittalaitteissa laajemminkin,Vainio sanoo. Vainion mukaan Aalto-1 on matkallaan niin kauan kuin se säilyy ehjänä. – Todennäköisesti edessä on noin vuoden kestävä operointi,Vainio sanoo.

YLIOPISTO-OPISKELIJOIDEN OPPIMISTAIDOISSA HUOMATTAVIA EROJA

8 | Aurora

TURUSSA SYÖTIIN KESKIAJALLA TUONTIKASVEJA Turun Katedraalikoulun keskiaikaisesta latriinista eli käymälästä löytyneet eläin- ja kasvijäänteet paljastavat, että keskiaikaiseen ruokavalioon kuului runsas määrä tuontikasveja. Biologian laitoksen tutkijoiden Mia Lempiäinen-Avcin ja Riikka Elon mukaan löydöt todentavat, että erityisesti muualla keskiaikaisessa Euroopassa suosittua hirssiä on syöty myös Turussa vaikka sitä ei ole kasvatettu Suomessa.

Opiskelijoiden oppimisen säätelyssä ja tekstin prosessoinnissa on suuria eroja jopa hyvin valikoituneiden opiskelijajoukkojen sisällä. Henna Vilppu tutki väitöstyössään lääketieteen ja luokanopettajan koulutusohjelmiin hyväksyttyjen oppimistaitoja. – Oman oppimisen säätely ja tekstien tehokas prosessointi ovat tärkeitä valmiuksia, jotka opiskelijoiden tulisi saavuttaa. On yhä tärkeämpää oppia ajattelemaan itsenäisesti, huomaamaan aukkoja omissa tiedoissaan ja päivittämään tietojaan, Henna Vilppu sanoo. Itsesäätelyllä tarkoitetaan oman toiminnan ohjaamista, reflektointia ja arviointia sekä mukauttamista muuttuvissa tilanteissa. Usein se nähdään paitsi tehokkaan oppimisen ehtona myös asiantuntijan toiminnan keskeisenä ominaispiirteenä. Vaikeudet oppimisen säätelyssä näyttävät olevan lähes poikkeuksetta yhteydessä heikkoon opintomenestykseen. – Kyselylomakemittareiden käyttö yksilötason tarkasteluihin voisi auttaa tunnistamaan yksilöllisiä oppimisstrategioita ja siten tuen tarpeessa olevia opiskelijoita,Vilppu pohtii.


kuva hkt-arkisto maria vasenkari

Inkerinsuomalainen yhteisö oli elinvoimainen, yhtenäinen ja toimelias

NIH Image Gallery

Mustalle aukolle on ensimmäistä kertaa onnistuttu mittamaan sekä pyörimisnopeus että massa suuremmalla kuin yhden prosentin tarkkuudella. Kansainvälisessä tutkimusryhmässä oli mukana Turun yliopiston fysiikan ja tähtitieteen laitoksen ja Suomen ESO-keskuksen tutkijoita. ​Mitattu musta aukko on 3,5 miljardin valovuoden päässä maasta galaksissa, joka tunnetaan nimellä OJ287. Pyörimisvauhti on hiukan vajaa kolmasosa suurimmasta mahdollisesta pyörimisnopeudesta, mikä mustalla aukolla voi olla. Sen massa on 18,3 miljardia kertaa auringon massa. – Mittauksen mahdollistaa se, että kyseisellä mustalla aukolla on pienempi seuralainen, jonka liikettä tarkkailemalla suuremman mustan aukon ominaisuudet selviävät. Mustan aukon pyöriminen aiheuttaa vääntöä kiertorataan, joka on mitattavissa, tutkimusta koordinoinut professori Mauri Valtonen kertoo.

KOKEELLINEN LÄÄKEAINE ESTÄÄ SYÖVÄN LEVIÄMISEN MAHDOLLISTAVAN PROTEIININ TOIMINNAN

kuva:

MASSIIVISEN MUSTAN AUKON PYÖRIMISVAUHTI SAATIIN MITATTUA

Inkeriläiset kyläkunnat olivat monikulttuurisia tasa-arvoisia kokonaisuuksia, joissa kansallisuudet elivät sovussa.Yhteisöt edistivät etnisten ryhmien välistä yhteistoimintaa ja lisäsivät sosiaalista vuorovaikutusta 1800-luvun loppupuoliskolla. Aiemmista mielikuvista poikkeavan todellisuuden tuo esille Andrei Kalinitchev väitöskirjassaan. – Vertailu Suomen kyläyhteisöihin osoittaa, että Suomessa kyläkuntien toiminta heikkeni merkittävästi isojaon ja uusjaon edetessä. Inkerissä suomalaiset yhteisöt eivät joutuneet vastaavanlaiseen murrokseen, vaan ne jatkoivat kehitystään vapautusreformin jälkeen yhtenäisinä kokonaisuuksina, joiden jäseniä yhdistivät tiivis taloudellinen, oikeudellinen, yhteiskunnallinen ja sosiaalinen vuorovaikutus, Kalinitchev kertoo. Inkerissä vallitsi vapautusreformin jälkeen laaja itsehallinto, jossa paikallinen väestö valtuutettiin päättämään kylien sisäisistä asioista varsin itsenäisesti. Kylähallinnon agendalla olivat muun muassa järjestyksen ylläpito, talous, kansankoulut, suhteet viranomaisiin, maataloustyöt, verot ja talojen halkomiset. Lain mukaan kylissä tuli olla myös yhteisesti valitut tuomarit, jotka hekin olivat syntyperäisiä inkerinsuomalaisia. – Yhteisöllisyyden henki oli vahva Inkerissä: vanhoja perinteitä vaalittiin, ja esimerkiksi häitä juhlittiin koko kylän voimin. Suomen kansaa pidettiin sukulaiskansana, olihan monella myös verisukulaisia rajan toisella puolella. Yhteisöjen verkostot ulottuivat Suomeen asti, eikä valtiollinen raja ollut esteenä kanssakäymiselle. Suomesta myös muutettiin paljon Inkeriin, erityisesti Pietariin ja pohjoisiin inkeriläisiin kyliin. Turun biotekniikan keskuksen tutkimusryhmä on kehittänyt lääkeaineen, joka estää syövän leviämiseen liittyvän onkoproteiini Rasin toiminnan. Pahamai­neisen Rasin toiminnan estävää lääkettä ovat etsineet syöpätutkijat ja lääkeke­hittäjät ympäri maailmaa. Tutkimusryhmän luoma kokeellinen lääkeaine estää K-ras-proteiinia tukemasta niin sanottuja syöpäkantasoluja, jotka saavat syövän leviämään. – Syövän leviäminen tapahtuu metastaasin aikana taudin loppuvaiheessa, kun syöpäsolut tunkeutuvat muualle elimistöön. Tämä johtaa usein kuolemaan. K-rasin toiminnan estäminen vähentää merkittävästi kasvainten kasvua ja muodostumista, kertoo tutkimusryhmän johtaja, dosentti Daniel Abankwa Åbo Akademista. Tutkijat löysivät geeniryhmän, joka voi auttaa tunnistamaan ne potilaat, jotka hyötyisivät eniten tutkimuksessa kehitetyistä yksilöllisesti kohdistettavista lääkehoidoista.Tutkimustulokset osoittavat, että kokeellinen lääkeaine voisikin tehota erityisesti naisilla ilmeneviin syöpiin kuten rinta-, munasarja- ja kohtusyöpiin. Aurora | 9


teksti: erja hyytiäinen

| kuvat ja kuvamanipulaatiot: hanna oksanen

UUDET OPETUSMENETELMÄT ANTAVAT VAUHTIA DIGILOIKALLE 10 | Aurora


ALEKSI LAHTI nostaa kädet ilmaan ja sanoo pitelevänsä luurankoa. Tyttöviisikko innostuu kyselemään, mikä luu tuossa on, entä tuossa? Sääriluu ja värttinäluu löytyvät mielikuvituksen ja sanallisten ohjeiden avulla, muutaman vuoden päästä ne piirtyvät katsojien eteen hologrammimaisena kuvana. Uusi teknologia muuttaa oppimista. Turun yliopiston opettajankoulutuslaitoksen tutkimus antaa vauhtia ja tukea peruskoulun digiloikkaan.

Aurora | 11


V

uonna 2004 voimaan tullut valtakunnallinen opetussuunnitelma siirtyy lukuvuoden päätyttyä historiankirjoihin. Syksyllä aloitetaan uusin suunnitelmin. Opettajankoulutuslaitoksella uusi opetussuunnitelma tunnetaan alusta loppuun ja takaisin. Monet tutkijoista on toiminut asiantuntijana, kun suunnitelmaa on opetus- ja kulttuuriministeriössä työstetty. – Uusissa OPSeissa näkyy trendinä eri oppiaineiden välinen integraatio niin peruskoulussa kuin lukiossakin. Tämä edellyttää suurta muutosta, sillä oppiaineet ovat perinteisesti olleet kovin siiloutuneita. Nyt meidän on luotava käytäntöjä, joissa samalla oppitunnilla voidaan hyödyntää useamman oppiaineen taitoja, kasvatustieteiden tiedekunnan dekaani, professori Marja Vauras sanoo. Yksi hallituksen kärkihankkeista – pyrkimys saada uudet oppimisympäristöt ja digitaaliset materiaalit käyttöön – on tiivistynyt kansankielessä digiloikaksi. Turun yliopiston kasvatustieteiden tiedekunnassa tiedetään, että loikka vaatii paljon muuta kuin tablettien tuomisen oppitunnille. E-kirja ei ole vain digitaaliseen muotoon siirretty perinteinen koulukirja. Materiaaleihin ja kouluihin on tuotava uudenlainen tapa saada, hyödyntää, omaksua ja etsiä tietoa. Askelmerkkejä on jo etsitty. Esimerkiksi Vauraksen johtama Sciless-hanke on tutkinut niin teoreettisesti kuin käytännössäkin, miten lukioissa voitaisiin samaan aikaan innostaa opiskelijat hyödyntämään eri oppiaineiden tietoja ja taitoja ja siten saavuttaa syvällisempää ja laajempaa ymmärrystä valitusta asiakokonaisuudesta. – Valitsimme teemaksi Itämeren. Opetuksessa on käytetty biologian ja kemian taitoja niin todellisessa kuin virtuaalilaboratoriossakin. Olemme saaneet käyttöömme Åbo Akademin meribiologien keräämää alkuperäisaineistoa. Toukokuussa jatkamme työtä Tvärminnen tutkimusasemalla, Vauras sanoo. Sciless yhdistää monta uudistuvan peruskoulun tavoitetta. Scieless hyödyntää oppilaslähtöistä opiskelutapaa, jossa opettajien tehtävänä on innostaa. Taustalla on tieto siitä, että yhä harvempi lukiolainen innostuu matemaattis-luonnontieteellisistä aineista. Sciless tutkii muuttuuko suhtautuminen, kun oppimisesta tehdään hauskempaa, mielekkäämpää, monipuolisempaa ja aidompaa. – Lukiolaiset saavat valmiuksia tieteelliseen yliopisto-opiskeluun. He tekevät tieteellisiä kokeita aidolla, Itämerestä kootulla aineistolla. He opettelevat, miten luodaan hypo12 | Aurora

teesi, miten koeasetelma, miten itse koe toteutetaan ja miten tehdään päätelmät, Vauras kuvaa. Oppiainerajojen ylittämisen rinnalla murtaudutaan myös ulos muuhun yhteiskuntaan. Professori Mirjamaija Mikkilä-Erdmann ennakoikin, että tulevaisuudessa oppilaat lähtevät nykyistä innokkaammin etsimään tietoa koulun seinien ulkopuolelta. – Jatkossa ei riitä, että opiskellaan vain luokassa. On lähdettävä kirjastoihin, museoihin, luontoon. Jos esimerkiksi puhutaan kestävästä kehityksestä ja halutaan siitä syvällinen ymmärrys, käynti kierrätyskeskuksessa auttaa asiaa, Mikkilä-Erdmann sanoo.

Oppimisesta tehdään kivaa Digiope, projektitutkija Aleksi Lahti esittäytyy. Epävirallinen titteli kuvaa parhaiten sitä, mihin Lahti työssään keskittyy. Hän tutkii, miettii ja testaa, miten digitaalisuus tukee oppimista ja opettamista. Pohjana on historianopettajan koulutus, muutaman vuoden työ opettajankouluttajana Hämeessä ja heinäkuusta alkaen Turun yliopiston opettajankoulutuslaitoksella. Hän toimii myös Turun yliopiston uuden, digiympäristöjen käytön asiantuntijaksi koulivan opettajien erikoistumiskoulutuksen työelämäohjaajana. Raunistulan koulussa Aleksi Lahti innostaa tyttöjä kokeilemaan, miltä tuntuisi, jos koko pulpetin pinta olisi kuin yksi suuri kosketusnäyttö. Tytöt siirtelevät mielikuvituspalikoita paikasta toiseen ja utelevat toisiltaan, mitä sinä teet. Mielikuvitusoppitunnilla on päästy siihen, mitä Scilessissa tavoitellaan. Oppiminen on innostavaa, hauskaa ja sitä haluaa vain lisää. Tulevaisuuden peruskoulussa ei riitä opettajan määräys: läksyt on tehtävä. Tulevaisuuden peruskoulussa opettajan tehtävänä on löytää keinot, jotka ruokkivat lasten luontaista uteliaisuutta. Tulevaisuuden oppimisessa korostuvat elämyksellisyys, koululaisten oma tiedonhankinta sekä oivalluskyky. – Meidän pitää kehittää tapoja, joilla saamme oppilaat kiinnostumaan oppimisesta ja paneutumaan siihen, Vauras sanoo. Avainsanoina ovat into, innostus ja halu. Kun ne saadaan herätettyä, vaikeammaltakin tuntuvat asiat pitävät pihdeissään. Mielenkiintoa lisätään antamalla vaihtoehtoja ja vastuuta. Nopeasti ja verkkaisesti oppivat voivat edetä omaan tahtiinsa, jolloin kaikki saavat onnistumisen kokemuksia. – Uudet oppimisympäristöt tuovat mahdollisuuksia innostaa oppilaita. Tuomme iloa koulupäivään, Aleksi Lahti sanoo ja kertoo esimerkin.


Aleksi Lahden mukaan taideaineiden ja liikunnan merkitys koulutyössä ei ainakaan vähene. Niitä tarvitaan ruokkimaan luovuutta. Digitaalisuus tukee myös näitä oppiaineita, jo nyt kuvataiteissa käytetään koodausta ja liikuntatunnilla suunnistetaan QR-koodien avulla. Avuksi tulee uusi tekniikka kuten älykkäät pinnat. (kuvamanipulaatio)

Aurora | 13


Muutaman vuoden kuluttua koululuokissa on älykkäitä pintoja, joita voidaan käyttää esimerkiksi matematiikan opetuksessa. (kuvamanipulaatio)

Tutkivassa oppimisessa oppilas etsii havaitsemaansa ongelmaan vastauksen. Vasta sen jälkeen hän liittää opettajan avustuksella löytönsä osaksi isompaa kokonaisuutta ja pohtii löydetyn vastuksen paikkansapitävyyttä” Muutaman vuoden kuluttua koululuokissa on älykkäitä pintoja, joille voi heijastaa vaikka Amazonian viidakon. Biologian opettaja kehottaa oppilaita leikkaamaan tietyn puun lehden, ja kun oppilas niin tekee, ”lehti” putoaa tabletille, jossa sitä voidaan tutkia vaikkapa mikroskopoimalla tarkemmin. Lattialle voidaan luoda matematiikkaa pelillistämisen kautta opettava pinta, jossa voi hyppimällä vaikkapa laskea lukuja yhteen. Lisätyn todellisuuden avulla koululaiset voivat tehdä virtuaalivierailuja antiikin Roomaan, Waterloon taisteluun tai keskiaikaiseen linnaan. – Mutta millaisen loikan tekniikka ottaa 5–10 vuodessa? Millaisessa koulussa tänä vuonna syntyvät lapset opiskelevat? Muutosvauhti on niin kovaa, että emme osaa kaikista mahdollisuuksista edes haaveilla, Lahti sanoo. Ja kohta kirjakin siirtyy historiaan? Ei, jos e-kirjoja kehittävältä Mirjamaija Mikkilä-Erdmannilta kysytään. – Kirja on niin hieno käyttöliittymä, että en usko sen häviävän. Yksi e-kirjojen haaste on se, että ihminen hukkuu helposti massaan. Kirjassa on lineaarinen rakenne, sitä on help14 | Aurora

po selata ja silmäillä. Kirjan lukeminen on ajatusta tukevaa, Mikkilä-Erdmann sanoo. Kaikkea vanhaa ei heitetä romukoppaan. Kun tietoa on jaettava kerralla paljon ja suurelle joukolle, tehokkainta on jakaa se kirjallisesti, toisena tulee massaluento. Luennon etuna on mahdollisuus välittää asiantuntijan mallia ajatella ja ymmärtää asioita sekä yhdistää tietoa ja tehdä johtopäätöksiä.

Oppilas siirtyy kuuntelijasta tekijäksi Peruskoulu uudistuu vahvasti opettajankoulutuksen kautta. Siksi Turun opettajankoulutuslaitos onkin jo muutama vuosi sitten ottanut käyttöön menetelmiä, jotka rantautuvat jokaiseen kouluun ensi syksynä. Kun vastavalmistuneet opettajat siirtyvät työelämään, he vievät tuoreimmat opettajankoulutuksen tiedot ja opit mukanaan. Tutkivassa oppimisessa oppilas etsii itse aktiivisesti ratkaisuja. Hän voi esimerkiksi rakentaa tabletillaan virtuaalisen virtapiirin, tutkia eri materiaalien tiheyksiä laskemalla ne

kellumaan koeputkessa olevaan vesimäärään tai vaikka analysoida todelliseen aineistoon perustuvaa kalakannan kehitystä 1960-luvulta lähtien. – Tutkivassa oppimisessa oppilas etsii havaitsemaansa ongelmaan vastauksen. Vasta sen jälkeen hän liittää opettajan avustuksella löytönsä osaksi isompaa kokonaisuutta ja pohtii löydetyn vastauksen paikkansapitävyyttä, Lahti kuvaa. Ongelmaperusteisessa oppimisessa opettaja antaa käsiteltäväksi ongelman, vaikkapa sen, miksi maapallo lämpenee. Oppilas etsii vastausta hyödyntäen erilaista lähdeaineistoa. Opettaja seuraa tiiviisti vierellä, auttaa lähteiden valinnassa ja tuloksen arvioimisessa. Simulaatiossa voidaan mallintaa esimerkiksi, miten valon taittuminen muuttuu, kun oppilas vähentää virtaa tai oppilas voi pipetoida tabletilla hankaliakin kemiantehtäviä. – Yhteistä kaikissa on, että oppilas on aktiivinen. Samalla se antaa mahdollisuuden edetä omien tietojen ja taitojen tahtiin kun taas perinteisessä opettajajohtoisessa oppimisessa sama tieto annetaan kaikille samaan ta-


Professorit Marja Vauras, Mirjamaija Mikkilä-Erdmann ja Erno Lehtinen painottavat, että uusien menetelmien on pohjattava tutkittuun tietoon.

paan ja tahtiin. Se voi olla liikaa heikommille ja liian vähän huipuille, Lahti sanoo. Ilmiöpohjaisessa opetuksessa oppilaille valitaan tietty teema, jota käsitellään kaikissa oppiaineissa. Jos teemaksi on valittu vaikkapa vesi, teemaa lähestytään niin fysiikan, kemian, äidinkielen kuin yhteiskuntatieteiden oppiaineissa sen omasta näkökulmasta. – Ilmiöopetus voi kestää viikon, kuukauden tai vaikka koko lukuvuoden. Kun samaa aihetta käsitellään useammasta eri näkökulmasta, tulee kokonaiskuvasta eheämpi. Tämä edellyttää opettajilta aivan uudenlaista yhteistyötä koulun sisällä, Lahti sanoo. Kaikissa heijastuu tavoite purkaa oppiaineiden välisiä raja-aitoja, koulukielessä puhutaan eheyttämisestä. Kun aikanaan ilmiöt pilkottiin eri oppiaineiden näkökulmasta eri aikaan tutkittavaksi, nyt kaikki näkökulmat halutaan palauttaa samaan aikaan työstettäväksi. Professori Erno Lehtisen toive on, että samalla oppiaineet sitoutuvat kiinteämmin osaksi arkea. – Matematiikka on eristetty suljetuksi saarekkeeksi. Meidän tavoitteemme on, että lap-

set ja nuoret käyttäisivät matematiikkaa spontaanisti myös matematiikan tuntien ulkopuolella, Lehtinen sanoo.

Työvälineet muuttavat kouluoppimisen sisältöjä Erno Lehtinen haastaa tulevaisuuden peruskoulusta kiinnostuneet pohtimaan, minkä tietojen tai taitojen oppimiseen kannattaa keskittyä koulussa, ja missä voi luottaa koko ajan läsnä olevien tietolähteiden ja apuvälineiden käyttöön. Onko järkeä käyttää niin paljon aikaa esimerkiksi jakokulmassa laskemiseen vai riittääkö laskin? Näkökulmaksi hän nostaisi sen, millaista matemaattista ajattelua tulevaisuuden kansalainen tarvitsee. – Jakokulmalla laskeminen ai auta lukujen ja niiden välisten suhteiden ymmärtämistä, sitä taitoa ei tarvita pedagogisesti, se ei lisää yleisempää ymmärrystä. Sen voi hyvin jatkossa tehdä laskimella. Sen sijaan määrällisten suhteiden ymmärtäminen on tärkeää. Hyvin harva suomalainen aikuinenkaan ymmärtää riittävän syvällisesti prosenttien ja murto-

lukujen avulla kuvattavia määrällisiä suhteita, Lehtinen sanoo. Siis vaikka sitä, mitä mielipidetiedustelun tulos tarkoittaa. Siinä näyttäytyy oppiainesiilojen ongelma. Jos lapsi keskittyy murtolukujen opetteluun vain matematiikan tunneilla, niiden ymmärtäminen on vaikeaa. Sen sijaan jos lapsi oppii – vanhempien ja opettajan kannustamana – arjessa havaitsemaan määrällisiä suhteita, se edesauttaa murto- ja desimaalilaskujen oppimista koulussakin. – Evoluutiossa selviämisen kannalta on aina ollut tärkeä nähdä ja vertailla lukumääriä. Lapsilla on tämä syntymävalmius, samoin useimmilla eläimillä, Lehtinen kertoo ja haastaa miettimään, miten tuon ominaisuuden varaan saataisiin kehitettyä läpi elämän vahvistuvaa ymmärrystä matematiikan tarjoamista keinoista maailman ymmärtämiseen. Historianopettajana Lahti tunnistaa knoppitiedon kompleksisuuden. Onko tärkeää tietää, milloin Pähkinäsaaren rauha solmittiin tai muistaa jokainen Aasian joki? Olisiko tärkeämpää oppia ymmärtämään asioiden kompleksisuus. Mistä pakolaisuus johtuu? Aurora | 15


Onko syynä pakolaisten kotimaassa käytävä sota vai kenties myös maailmanpolitiikka, taloudelliset tekijät, henkilösuhteet? – On asioita, jotka on opeteltava ulkoa kuten vaikkapa kielioppiin liittyvät asiat. Suurten kokonaisuuksien kohdalla on tärkeä nähdä, miten asiat linkittyvät toisiinsa, Lahti sanoo. Lahti muistuttaa, että pelkästään netti sisältää mittaamattomat määrät tietoa. Sieltä tietoa etsittäessä korostuu opettajan taito opettaa mediakriittisyyttä. Merkittävä osa tiedosta ei perustu tosiasioihin, ja sellaiset on osattava erottaa todellisesta tiedosta. Näin oppilaiden nettitaidot ja niiden kriittinen opettaminen oppilaan oppimisen tueksi on tärkeää. Sekä Vauras että Mikkilä-Erdmann työskentelevät Suomen Akatemian rahoittamassa IFuCo-konsortiossa, jonka tavoitteena on kehittää nettitaitojen opettamisen malli ja testata mallin toimivuutta yhdessä suomalaisten ja chileläisten kollegojen kanssa. Projektissa toteutetaan kaksi poikkitieteellistä tutkimusta. Laajassa kyselytutkimuksessa selvitetään niin oppilaiden kuin opet-

tajienkin käsityksiä omista nettiä hyödyntävistä oppimistaidoistaan sekä näihin taitoihin vaikuttavista tekijöistä. Interventiotutkimuksessa testataan kehitettyjen opetusmenetelmien vaikuttavuutta. Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää internetissä tapahtuvien oppimistaitojen opettamiseen ja arvioimiseen sekä opettajakoulutuksen että opettajien täydennyskoulutuksen kehittämisessä. Se, mitä koululainen opintieltään saa, onkin runsas sekoitus erilaisia taitoja. – Vahvat tiedonhaku- ja kommunikointitaidot. Kriittisen lukutaidon. Ryhmätyöskentelytaitoja. Vahvat metakognitiiviset taidot. Hän oppii ottamaan vastaan ja antamaan palautetta, Mikkilä-Erdmann luettelee.

Ihminen tarvitaan haaveilemaan Kauhukuvissa on maalattu tulevaisuuden koulu, jossa oppilaat puurtavat omatoimisesti, nenä näytössä kiinni. Opettajankoulutuslaitoksella mielikuva tyrmätään saman tien. Opettajan rooli muuttuu, mutta sen merkitys ei ainakaan vähene.

– Näen opettajien työn haasteiden olevan pikemminkin nykyistä suurempia tulevaisuudessa. Opettajan pitää auttaa oppilasta itse rakentamaan syvällisempää ymmärrystä asioista. Ohjattava koululaista testaamaan, harjoittelemaan, antamaan palautetta, ottamaan vastaan palautetta. Opettajan on hallittava uusimmat menetelmät ja materiaalit, jotta voi auttaa koululaista. Kaiken pitää pohjata tutkittuun tietoon, Mikkilä-Erdmann sanoo. Lahti muistuttaa, että yksi koulun keskeisistä tehtävistä on opettaa sosiaalisia taitoja. – Oppilaan on opittava tekemään töitä muiden kanssa, opittava ottamaan vastaan palautetta ja antamaan kritiikkiä. Nykypäivän työelämä on projektin loppuunsaattamista, kykyä työskennellä yhdessä, Lahti sanoo. Mikkilä-Erdmann lisää vielä emotionaalisten taitojen opettamisen. Hän tietää, että opettajan työhön on hiipinyt myös sosiaalityön elementtejä. Tulevaisuuden koulussa tämä vain vahvistuu, ja yksi toimintamalli on yhteisopettaminen. Siinä luokkaa opettaa ja tukee oppitunnin aikana opettajan, erityisopettajan, koulukuraattorin ja avustajan muodostama tiimi.

TURUN NORSSISTA SUOMEN NYKYAIKAISIN KOULU – TULEVAISUUDESSA OPPITUNTI EI OLE PAIKKA, JOSSA SAADAAN TIETOA VAAN PAIKKA, JOSSA OPITAAN KÄSITTELEMÄÄN TIETOA, TURUN NORMAALIKOULUN JOHTAVA REHTORI VELI-MATTI HAKANEN SANOO. HAKASEN YMPÄRILLÄ AVAUTUU luurangoksi puretun Turun normaalikoulun ylin kerros. Vielä pääosin betonipintainen rakennus antaa jo lupauksen tulevasta: valoa, läpinäkyvyyttä, avaruutta, väriä. Rakenteet ovat kuitenkin vasta alkua. Hakasen mukaan uusiksi pannaan myös koulun toimintakulttuuri. – Väistötiloihin siirtymisen ja niistä palaamisen myötä toimintakulttuurimme on rikottu. Se antaa meille mahdollisuuden rakentaa aivan uudenlainen toimintakulttuuri, Hakanen sanoo. Muutokseen ajaa kaksi suurta voimaa: muutosvauhdin kiihtyminen sekä digitalisaatio. Hakanen siteeraa kuulemaansa viisautta, että viimeisen 20 vuoden aikana maailmassa on tapahtunut suurempi muutos kuin 200 vuoden ajanjaksolla ennen sitä. Yksi vauhdinantaja on digitalisaatio. – Perinteisessä koulumallissa opettaja on dominoinut tietoa, hän oli tietolähde ja oppimisprosessin 16 | Aurora

haltija. Nyt oppilas tietää, että kaikki tieto on saatavilla koko ajan. Tietokone on kuitenkin se hyvän ja pahan tiedon puu, se ei itsessään opeta. Opettajasta tulee tuutori, joka valmentaa nuoren navigoimaan tietomössössä. Tietokriittisyys, arvot ja eettisyys ovat keskeisiä asioita tulevaisuuden maailmassa, Hakanen sanoo. Opettajan rooli kasvattajana korostuu entisestään inhimillisen vuorovaikutuksen merkityksen kasvaessa. – Ihminen ei kasva ihmiseksi ilman yhteisöä. Koulussa opimme yhdessä olemisen pelisäännöt.

LUOKASTA TULEE MONITOIMITILA Normaalikoulun peruskorjausta ohjasi pyrkimys mahdollistaa uudenlainen oppiminen. Tilasuunnittelun keskiössä oli pyrkimys avoimiin oppimisympäristöihin, joita on helppo muunnella ja valvoa. – Me emme tiedä, mitä kaikkia tarpeita tulevai-

suudessa on. Siksi olemme halunneet luoda mahdollisimman muunneltavia tiloja. Se ei koske vain luokkatiloja vaan meillä on mietitty myös se, miten yhteisiä tiloja kuten käytäviä käytetään oppimistiloina, Hakanen sanoo. Luokkien pinta-alat jopa puolitoistakertaistuivat muunneltavuuden takaamiseksi. Huonetila voidaan vaikkapa jakaa saman tunnin aikana niin hiljaisen työn, pari- tai ryhmätyön sekä opetuskeskustelun alueisiin. Avaintekijänä on akustiikan onnistuminen. Yksi keino ovat avoimiin oppimistiloihin tuotavat pienet mökit ja kalusteryhmät ryhmätyötä tekeville, katto ja seinäkkeet estävät keskustelunäänien kantautumista lähiympäristöön. Pöydät ovat helposti siirreltäviä, joten luokkatila muuttuu hetkessä vaikka draamatilaksi. – Paljon puhutaan siitä, että digitaalisuuden avulla haetaan säästöjä. Se ei onnistu, jos vain otetaan uudet laitteet, mutta toimitaan kuin ennen.


Kone ei korvaa opettajaa, siitä Lahti on varma. Eikä kone korvaa ihmisen tarvetta oppia. Kone tekee vain sen, mitä ihminen on opettanut sen tekemään. Luovuuteen tarvitaan ihmisen panos, niin opettajan kuin oppilaankin. – Ihminen on monisyisesti ajatteleva, ihminen osaa haaveilla, Lahti sanoo.

Opettajalla edessään uusi ensimmäinen vuosi Opettajalle uudistuva peruskoulu tarkoittaa uuden oppimista. Apuna on onneksi tiedeyhteisö. – Me lähdemme siitä, että se, mitä kouluille tarjoamme, on tutkittua tietoa. Kaiken pitää olla evidence-based. Esimerkiksi Scilessista tehdään myös tutkimusta. Kaikki pienryhmät videoidaan, jotta voimme analysoida, minkä tasoista tieteellistä argumentaatiota tehtävissä käytetään, miten ryhmä säätelee oppimistoimintaa yhdessä, minkälaisia emootioita oppimisen aikana näkyy, miten yhteistyö sujuu, millaista on sitoutuneisuus ja motivaatio, Vauras sanoo.

Meidän on mietittävä myös opettamisen tapaa. Miten tuetaan oppilaan omaehtoista oppimista niin, että opettajalle vapautuu aikaa henkilökohtaiseen ohjaamiseen, Hakanen sanoo. Ja kun tässä onnistutaan, ei lopputuloksena ole vain säästöt vaan myös parempi oppiminen. Yksi esimerkki uudenlaisesta oppilaslähtöisestä opetuksesta on flipped learning -menetelmä, jossa oppilas tutustuu jo ennen oppituntia tiettyyn aihealueeseen ja luo esiymmärryksen asiasta. Näin luokkahuoneessa voidaan keskittyä syvempään oppimiseen.

Opettajien työtä tuetaan paitsi tutkitulla tiedolla myös työkaluilla. Yliopistotyönä rakennettu nettipohjainen ViLLE-oppimisympäristö yhdistää pelillistämistä ja oppimista: yhteenlaskut tai englannin kielen sanat muuttuvat mukavammiksi opiskella, kun ne sujahtavat tajuntaan pelin tuoksinassa, ja jokainen oikea tulos tuottaa pienen palkinnon, pääsyn eteenpäin pelissä. Kasvatustieteiden tiedekunnan tutkijatohtori Tomi Jaakkola puolestaan on mukana 12 maan yhteisessä Ark of Inquiry -hankkeessa, jossa luodaan tutkivan oppimisen portaalia. Lahti sanookin, että materiaalia on paljon, ne vain on löydettävä. – Opettajalle uuteen koulumaailmaan siirtyminen tarkoittaa paluuta ensimmäiseen työvuoteen. Kaikki on mietittävä uudelleen. Ensin on opittava pois perinteisestä opetustavasta, sitten on siirryttävä johdettuun suunnitelmallisuuteen, Lahti sanoo. Senkin hän tietää, että monille edessä on tervetullut muutos. Opettajat tietävät, että koulumaailman on muututtava. Ongelmaksi saattaa nousta yhtälö, jossa opettajalta vaaditaan uusia taitoja, mutta samaan aikaan kou-

luissa kiristetään vyötä. Sijaisia ei saa palkata, joten täydennyskoulutuksiin pääsy on vaikeaa. Mikkilä-Erdman painottaa, että opettajille on luotava yhtä tehokas täydennyskoulutus kuin lääkäreillä on. Vuotuiset kolme täydennyskoulutuspäivää eivät riitä. Opettajien on saatava uutta, tutkittuun tietoon pohjaavaa oppia säännöllisesti. Ennen sitä suomalaisten pitänee saada kunnon herätys. Mikkilä-Erdmann ennakoi, että loppuvuodesta 2016 julkaistavat Pisa-tulokset pakottavat Suomen miettimään uudelleen koulutusta. Entisen kärkioppilaan havaitaan tipahtaneen asteikolla reilusti alaspäin. – Olen huolestunut polarisaatiosta, koulujen eriarvoistumisesta. Uskon täysin peruskoulun ideologiaan. Siihen, että kaikki käyvät lähikoulua. Kaikilla kouluilla pitäisi olla on sama ”korvamerkitty” budjetti peruskoulun yleissivistävään koulutukseen. Koulushoppailu loppukoon. Se, mikä Suomessa on tuonut menestyksen, on se, että peruskoulu on kaikille sama, Mikkilä-Erdmann sanoo. Hän kehottaakin Suomea palaamaan back to the basics.

kaistaan ja on pärjättävä muistin varassa. – Jos kirjoitukset pidetään suljettuina tilaisuuksina, on opettajan opetettava perinteisellä tavalla. Jos kirjoitukset avattaisiin, voitaisiin opetuksessa siirtyä nykyaikaisempaan tiedonhallintaan, Hakanen sanoo. Peruskouluissa otetaan loikka uuteen aikakauteen syksyllä uuden opetussuunnitelman myötä. Se sekä uudistuva koulurakennus toimintakulttuu-

reineen saa Hakasen näkemään paremman tulevaisuuden. – Olen toiminut rehtorina 20 vuotta ja koskaan ennen meillä ei ole ollut niin hyvät mahdollisuudet kehittymiselle kuin nyt, Hakanen sanoo.

TULEVAISUUTEEN VOI VAIKUTTAA Normaalikoulussa on totuttu olemaan uranuurtajia, ja Hakanen haastaa myös muun yhteiskunnan miettimään opetuksen tavoitteita. – Aina sanotaan, että tulevaisuutta ei voi ennustaa, mutta se ei myöskään ole ennalta määrätty. Me voimme siihen itse vaikuttaa, Hakanen sanoo. Se vaatii uudenlaista ajattelua. Hakanen toivoisi esimerkiksi laajempaa keskustelua siitä, millaiset ylioppilaskirjoitukset palvelisivat parhaiten tarkoitusta. Nykyisin lapset ja nuoret oppivat, että netti tarjoaa mittaamattomat tietovarannot, mutta kun edessä ovat ylioppilaskirjoitukset, yhteydet kat-

Turun normaalikoulun johtava rehtori Veli-Matti Hakanen nauttii silminnähden koulurakennuksen uudistumisesta. Se kannustaa uudistamaan myös opetusta, jonka tarve ei digitalisoitumisen myötä vähene. – Tietokone ei korvaa opettajaa. Se on yhtä mahdoton ajatus kuin se, että tietokone korvaisi äidin tai isän.

Aurora | 17


NYKYAJAN TUTKIMUSMATKAILIJA ETSII UUSIA ELÄINLAJEJA teksti jenni valta

| kuvat: valter weijola

Valter Weijola matkusti Papua-Uuteen-Guineaan tutkimaan saarten varaaniliskoja. Hän löysi matkallaan uuden varaanilajin – ja yllätyksekseen myös rottalajin, jonka pelättiin kuolleen sukupuuttoon. 18 | Aurora


H

elmikuun lopulla vuonna 2012 biologian tohtorikoulutettava Valter Weijola käveli Mussau-nimisen saaren rannalla. Tutkija oli kartoittamassa Papua-Uuden-Guinean saarten varaanilajistoa osana väitöskirjatyötään. – Ennen varaanin näkemistä yleensä kuulee, kuinka liskot juoksevat maata pitkin, Weijola kertoo. Kyseisenä helmikuun päivänä varaaneja oli vain yksi. Juoksuaskelet kuullessaan Weijola tiesi kiinnittää huomiota lähellä oleviin puihin, sillä niihin varaanit usein kiipeävät. Pian hän näki, kuinka varaani kurkisti puun takaa. Weijola arveli värityksen ja suomujen perusteella, että kyseessä oli uusi laji, tieteelle aikaisemmin tuntematon. Vielä silloin hän ei kuitenkaan saanut liskoa kiinni. – Varaanit ovat kiehtovia, älykkäitä ja aktiivisia. Ne ovat kuin nisäkkäitä, ja Tyynenmeren saarilla ne ovat ottaneet huippupedon roolin. Saarilla ei ole esimerkiksi kissapetoja, sillä ne eivät ole koskaan päässeet ylittämään merta levittäytyäkseen sinne, Weijola kertoo.

Aivan yllätyksenä uuden lajin löytäminen ei tullut. Weijola oli aikaisemmin nähnyt toisen maailmansodan aikana Papua-Uudesta-Guineasta löydetyn varaaninpoikasen American Museum of Natural History -museossa New Yorkissa. Nuori varaani ei muistuttanut mitään saarilla tiedettävästi elävää lajia, joten Weijola tiesi etsiä tuntemattoman lajin edustajaa. Lisäksi Weijola oli löytänyt uuden varaanilajin kerran aikaisemminkin. Vuonna 2009 hän löysi punakasvoisen, mutta vartaloltaan mustan Varanus obor -varaanilajin tehdessään pro gradu -tutkimustaan Itä-Indonesiassa Molukkien saariryhmällä. Mussau-saarella helmikuussa tehdyn havainnon jälkeen kesti pari päivää, ennen kuin Weijola sai pyydystettyä uutta lajia edustavan varaanin. Se sai lajinimekseen myöhemmin Varanus semotus. Semotus tarkoittaa kaukaista, ja latinankielinen nimi viittaa liskon tuliperäisen kotisaaren kaukaiseen sijaintiin. Lajin varaanit saattavat kasvaa yli metrin pituisiksi ja ne ovat eläneet eristyksissä saarella noin 1–2 miljoonaa vuotta. – Varaani kiipesi puuhun, josta sain sen kiinni. Pyydystäminen on usein vaikeaa, sillä varaanit kiipeilevät usein nopeasti puiden lat-

vustoihin, jotka voivat olla jopa kymmenien metrien korkeudella. Pyydystin varaanin pitkällä kepillä, jonka päässä on silmukka. Puussa olevaa varaania täytyy aina lähestyä huomaamattomasti takaa, jotta se ei pelästy ja sen voi saada kiinni, Weijola sanoo. Weijola palasi Mussau-saarelle syyskuussa ja keräsi yhteensä kolme Varanus semotus -lajin edustajaa museoon tutkittavaksi. Matkojensa aikana hän ehti nähdä niitä 16. Uuden lajin kuvaamista varten täytyy olla ainakin yksi tyyppiyksilö, joka kantaa lajin nimeä. Useamman yksilön löytäminen on eduksi, jotta voi tarkastella lajissa esiintyvää vaihtelua.

Uusi rottalaji löytyi paikallisten lasten avulla Weijola keskittyy nimenomaan varaanien tutkimiseen, mutta vuonna 2012 tekemänsä matkan aikana hän löysi jotain muutakin. – Ennen matkaani olin sattumalta lukenut australialaisen Tim Flanneryn kirjoittaman kirjan, jossa hän kertoi nähneensä Papua-Uuden-Guinean Manus-saarelta peräisin olevia rotan luita. Rotan pelättiin kuolleen sukupuuttoon ennen kuin se oli edes tullut kuvatuksi, Weijola kertoo. Aurora | 19


Kartoittaessaan Manus-saaren varaaneja, Weijola tiedusteli paikallisilta, tuntevatko he isoa rottalajia. Asukkaat kertoivat saavansa rottia toisinaan saaliiksi metsästäessään. – Pyysin tuomaan rotan näytille, jos joku sattuu saamaan sellaisen kiinni. Parin päivän päästä kaksi poikaa tuli luokseni ison rotan kanssa. Uusi rottalaji on harvinaisen suurikokoinen. Poikien löytämä naarasyksilö oli pituudeltaan 26 senttimetriä nenästä hännän alkuun mitattuna, ja urokset kasvavat luultavasti vielä suuremmiksi. Myöhemmin geneettiset tutkimukset osoittivat, että laji on evolutiivisesti yksi vanhimmista Papua-Uudessa-Guineassa elävistä Rattus-sukuisista rotista. Lajin edustajat elävät Manus-saaren sademetsissä ja karttavat ihmisiä. Tunnistettuaan poikien tuoman rotan uudeksi lajiksi Weijola yritti etsiä lisää lajin edustajia. Niitä ei kuitenkaan koskaan löytynyt. – Me etsimme rottia kolmen viikon ajan. Löysimme rotan jälkiä ja selvästi rotan avaamia pähkinöitä, mutta emme itse rottia. Aust20 | Aurora

ralialainen tutkimusryhmä on tutkinut samaa aluetta vuonna 2014, eivätkä hekään löytäneet merkkejä rotasta. Laji on ilmeisesti joko harvalukuinen tai sitten hyvin salaperäinen elämäntyyliltään. Se saattaa olla uhanalainen, mutta voi olla myös lajille tyypillistä, että se on harvinainen tai vaikea löytää. Toivottavasti joku jatkaa tästä ja tekee lisäselvityksiä, Weijola toteaa. Koska rottia ei löytynyt useampia, Weijola ei ole itsekään nähnyt yhtään löytämänsä lajin edustajaa elossa. Poikien pyydystämä rotta oli kuollut pari tuntia aikaisemmin. Weijola kertoi rottalöydöstä ensimmäisenä Flannerylle, joka on Australiassa tunnettu nisäkästutkija, tutkimusmatkailija, ympäristönsuojelija ja kirjailija. Flannery oli aivan innoissaan löydöstä ja tuli mukaan kirjoittamaan lajikuvausta yhdessä Weijolan ja viiden muun tutkijan kanssa. Uusi rottalaji on helposti tunnistettavissa sen suuren koon, lyhyen hännän sekä pitkän ja karkean karvan perusteella. Flannery keksi lajille nimen Rattus detentus. Lajinimi detentus

tarkoittaa pidätettyä ja viittaa lajin esi-isään, joka eli eristettynä Manus-saarella. – Flannery halusi nimivalinnallaan myös kritisoida Australian silloisen pääministerin Tony Abbottin konservatiivista hallitusta, joka alkoi kuljettaa maahan saapuvia turvapaikanhakijoita pakolaiskeskuksiin esimerkiksi juuri Manus-saarelle, Weijola kertoo.

Älykkäät varaanit ovat mestareita suunnistamaan Vaikka maapallolla elää paljon tuntemattomia eläinlajeja, suurin osa nisäkkäistä, linnuista, kaloista ja matelijoista tunnetaan. Siksi uusien rotta- ja varaanilajien löytyminen oli poikkeuksellinen uutinen, joka huomioitiin suomalaisen median lisäksi esimerkiksi The Guardianissa ja The Washington Postissa keväällä 2016 tutkimusartikkelien ilmestymisen jälkeen. Papua-Uuden-Guinean saaret ovat varaanitutkijalle kuin aarrearkku, sillä juuri kukaan ei ole aiemmin innostunut kartoittamaan alueen


Weijola kartoitti Manus-saaren varaaniliskoja vuonna 2012 väitöstutkimustaan varten. Yllätyksekseen hän löysi rottalajin, joka elää saaren sademetsissä. Matkoillaan Weijola majoittuu usein paikallisten ihmisten luona. Paikallisista on paljon apua tutkimustyössä, sillä he tuntevat alueet ja eläimet.

varaanilajistoa. Saaret ovat syrjässä, alue on laaja ja saarilla liikkuminen on hankalaa. – Minua varaanien tutkiminen kiinnostaa, sillä ne ovat monesta syystä lumoavia ja älykkäitä eläimiä. Varaanit ovat hyvin aktiivisia ja hallitsevat usein suurikokoisia alueita, mikä vaatii maaston tuntemusta ja suunnistuskykyä. Radiolähettimien avulla on tutkittu, että useiden naaraiden luona vieraileva varaaniuros osaa valita suorimman reitin seuraavan naaraan luo, mihin voi olla pitkäkin matka. Maailmanlaajuisesti varaanilajeja tunnetaan tällä hetkellä noin 90, ja ne elävät trooppisilla ja aavikkomaisilla alueilla Afrikassa, Aasiassa ja Australiassa. Etelä-Aasiassa ja Afrikassa elävät lajit tunnetaan suhteellisen hyvin, mutta Tyynenmeren saarten ja Australian varaanit ovat tuntemattomampia, vaikka valtaosa varaaneista elää näillä alueilla. Jos joku tutkii varaaneja esimerkiksi 200 vuoden päästä, hänelle on hyötyä Weijolan keräämistä yksilöistä. – Museoiden kokoelmat palvelevat luonnon monimuotoisuuden tutkimista. Lisäksi eläimiä tarkastelemalla saadaan tietoa esimerkiksi niiden lisääntymisestä ja ruokavaliosta.

Näitä tietoja voidaan hyödyntää myös silloin, kun suunnitellaan toimenpiteitä eläinten suojelemiseksi. Weijola kuuluu kansainvälisen luonnonsuojeluliiton (IUCN) ryhmään, joka keskittyy varaanien suojeluun. Hänen mukaansa yksi suuri ongelma on, ettei tietoa ole tarpeeksi, eikä eläimiä siksi pystytä suojelemaan kunnolla.

Uudet löydöt kaksinkertaistavat Papua-Uuden-Guinean tunnetut varaanilajit Kenttätöissä Weijola ei ainoastaan pyydystä lajeja, vaan myös tarkkailee niitä. Hän selvittää esimerkiksi varaanien elinympäristöjä ja tutkii, millaisia paikkoja ne tarvitsevat elämiseen. – Koska matkustan ja teen tutkimukseni yksin, olen ollut täysin riippuvainen paikallisten avusta ja hyvästä tahdosta. Olen oppinut heiltä valtavan paljon ja arvostan suuresti paikallisten tietoa ja seuraa. Tekemääni työtä paikalliset pitävät usein outona, eivätkä he voi käsittää, miksi joku tulee saarelle tutkimaan liskoja. Välillä ihmiset ovat luulleet, että

kyseessä on peitetarina sille, että etsin kultaa, Weijola naurahtaa. Varaanien älykkyys ja elämäntyyli tekevät niiden tutkimisen Weijolan mukaan hyvin haastavaksi ja aikaa vieväksi. – Yhdessä tapauksessa vietin viisi kuukautta etsien erästä lajia tuloksetta. Kyseisestä lajista tunnetaan edelleen ainoastaan yksi yksilö, jonka paikalliset metsästäjät antoivat amerikkalaiselle biologille 1980-luvun alussa. Onneksi saarella oli muitakin hyvin huonosti tunnettuja lajeja, joista pystyin keräämään tietoa, Weijola kertoo. Weijola paljastaa, että hän on löytänyt Papua-Uuden-Guinean alueelta useammankin uuden varaanilajin, mutta niistä ei voi vielä kertoa enempää, sillä tutkimusjulkaisujen kirjoittaminen on kesken. – Olen tällä hetkellä viimeistelemässä julkaisua, joka käsittelee Bismarck-saarten varaanilajistoa ja eliömaantiedettä. Nämä tutkimustulokset tulevat kaksinkertaistamaan Papua-Uuden-Guinean tunnettujen varaanilajien määrän, mikä on hyvä esimerkki siitä, kuinka vähän näistä eläimistä tiedetään. Aurora | 21


teksti: taru suhonen

| havainnekuva: rolls-royce

MERENKULKU AUTONOMISOITUU – tutkimus vauhdittaa globaalia murrosta

Jo ensi vuosikymmenellä merillä odotetaan liikkuvan aluksia, joita ohjataan ja valvotaan maissa olevista etäohjauskeskuksista. Autonomisilla ratkaisuilla haetaan tehokkuutta ja turvallisuutta merenkulkuun sekä uudenlaista kilpailuetua. Turun yliopiston monitieteinen tutkijatiimi etsii AAWAhankkeessa ratkaisuja, jotka mahdollistavat merenkulun autonomisen tulevaisuuden rakentamisen. 22 | Aurora

M

erenkulku on globaalin murroksen äärellä, kun digitalisaatio mahdollistaa autonomisten ja etäohjattujen laivojen kehittämisen. Turun yliopiston tutkijat ovat mukana Advanced Autonomous Waterborne Applications (AAWA) -hankkeessa, jossa tutkitaan ja kehitetään autonomisen merenkulun ratkaisuja yhteistyössä yritysten sekä muiden yliopistojen ja tutkimuslaitosten kanssa. Autonomiselta merenkululta odotetaan tehokkuuteen ja joustavuuteen liittyviä hyötyjä: kun autonomiset järjestelmät ja niiden tuottama data lisääntyvät, voidaan kokonaisia kuljetusketjuja optimoida uudella tavalla. Lisäksi alan yritysten intresseissä on turvallisuuden lisääminen. ‒ Taustalla vaikuttaa myös se, että esimerkiksi eurooppalaiset toimijat etsivät jatkuvasti uusia kilpailukeinoja merenkulkualan painopisteen siirryttyä Aasiaan. Digitaalisten sovel-

lusten kehittämisellä tähdätään uudenlaiseen edelläkävijyyteen, mistä autonominen merenkulku on kenties kunnianhimoisin esimerkki, sanoo kehityspäällikkö Jouni Saarni Turun yliopiston kauppakorkeakoulusta, jossa Turun yliopiston osahanketta koordinoidaan.

Etäohjaus vaatii luotettavaa sensoriteknologiaa Vaikka teknologia jo osittain mahdollistaa etäohjattavat kulkuneuvot maalla, merellä ja ilmassa, otetaan autonomisen merenkulun kehittämisessä askel kerrallaan. Turun yliopiston tutkijat selvittävät autonomisen merenkulun edellytyksiä sensoriteknologian, vahingonkorvauskysymysten ja liiketoiminnallisten muutosten näkökulmista. Tavoitteena on tuottaa tutkimustietoa autonomiaa hyödyntävän tulevaisuuden rakentamiseksi. Yksi Turun yliopiston Technology Research Centerin tutkimuskysymyksistä hankkeessa liittyy siihen, miten etäohjattavan laivan reitiltä voidaan äärimmäisen luotettavasti havainnoida kaikki kohteet, jotka vaativat


Laajempi autonomisen merenkulun aikakausi alkaa, kun teknologiset, liiketoiminnalliset ja yhteiskunnalliset olosuhteet tämän mahdollistavat, todennäköisesti 2020-luvulla."

AAWA-hankkeen yrityskumppanit ovat Rolls-Royce, DNV GL, NAPA, Deltamarin ja Inmarsat. Turun yliopisto, Aalto-yliopisto, Tampereen teknillinen yliopisto, Åbo Akademi ja Teknologian tutkimuskeskus VTT Oy ovat hankkeen tutkimuskumppaneita. Tekesin rahoittaman hankkeen kokonaisbudjetti on 6,5 miljoonaa euroa, ja se jatkuu vuoteen 2017 asti. Meri ja merenkulku on yksi Turun yliopiston uuden strategian tutkimuksen temaattisista kokonaisuuksista. Teema-alueeseen liittyvää monitieteistä tutkimusta tehdään lukuisissa eri yksiköissä ja tutkimushankkeissa.

kurssimuutoksia tai nopeita väistötoimenpiteitä. TRC:n tutkimus keskittyy uuteen sensoriteknologiaan, erityisesti erilaisten kameroiden käyttöön sekä kameroiden ja tutkan tuottaman datan yhdistämiseen eli sensorifuusioon. ‒ Mikään yksittäinen sensori tai sensorityyppi ei voi taata täyttä luotettavuutta esimerkiksi kaikissa sääolosuhteissa, erikoistutkija Jonne Poikonen TRC:stä huomauttaa. Uudet sensorityypit tuottavat suuria määriä informaatiota, jonka siirtäminen kontrollikeskuksiin saattaa olla vaikeaa tai kallista. ‒ Yksi tavoitteista onkin löytää tapoja vähentää tilannekuvadatan määrää niin, että etäoperaattori pystyy kuitenkin muodostamaan mahdollisimman tarkan käsityksen siitä, mitä laivan ympäristössä tapahtuu. Uudet teknologiat mahdollistavat myös maissa laajemman tilannekuvan siitä, mitä merellä tapahtuu. Autonomisen merenkulun myötä ihmisen huolimattomuuteen tai laiminlyöntiin perustuvien onnettomuuksien odotetaan vähentyvän, mikä muuttaa merenkulun vahinkoasetelmia. Oikeustieteellisessä tiedekunnassa tutkitaan alusten autonomisuuden vaikutuksia va-

hingonkorvausvastuun muodostumiseen ja hallintaan. ‒ Nykyään ihmisen tekemät virheet ovat usein onnettomuuksien taustalla. Juridinen asetelma muuttuu hankalaksi, jos vahinko on seurausta autonomisen järjestelmän tekemästä virheestä. Yksi pääkysymyksistämme on, missä määrin aluksen valmistajat, kuten telakka tai autonomisen järjestelmän valmistaja, voivat olla vastuussa aiheutuneista vahingoista, projektitutkija Felix Collin kertoo.

Hyppäys autonomiaan ei tapahdu yhtäkkiä Kauppakorkeakoulun tutkijat ovat tunnistaneet autonomisen merenkulun kehittämisen systeemiseksi innovaatioksi, jossa tekninen ja yhteiskunnallinen muutos kulkevat rinnakkain. ‒ On kiinnostavaa seurata, miten eri toimijat omaksuvat uusia autonomisuutta lisääviä innovaatioita, ja miten tämä muokkaa alan rakenteita. Innovaatiot kasaantuvat systeemitason muutokseksi, joka muuttaa paitsi merenkulun, myös laajemmin yhteiskunnan toimin-

tatapoja. Merenkulun lähihistoriassa esimerkiksi konttien käyttöönotto on ollut tällainen muutos, Jouni Saarni sanoo. Tutkijat laativat hankkeessa globaalia muutoskarttaa autonomisen siirtymän vaikutuksista markkinoihin ja toimijoihin. ‒ Alan nykyiset toimijat joutuvat pohtimaan liiketoimintamalliensa muokkaamista rakentamalla uudenlaisia verkostoja ja palvelutarjontaa. Myös merenkulun ulkopuolelta on odotettavissa uudenlaisia ratkaisuja ja toimijoita, toteaa dosentti Hannu Makkonen. Tutkijat arvioivat, että ensimmäisiä autonomisia ratkaisuja otetaan kaupalliseen käyttöön seuraavien kahden, kolmen vuoden aikana. ‒ Merenkulun autonomisuuden kehitys ei tarkoita kertahyppäystä täysin autonomiseen laivaan vaan pikemminkin laivan toimintojen autonomisuuden asteittaista kasvua. Laajempi autonomisen merenkulun aikakausi alkaa, kun teknologiset, liiketoiminnalliset ja yhteiskunnalliset olosuhteet tämän mahdollistavat, todennäköisesti 2020-luvulla, sanoo Turun yliopiston osahankkeen johtaja Antti Saurama. Aurora | 23


teksti liisa reunanen

| kuva hanna oksanen

UNELMAT PUNTARISSA Irene Leino teki nuoruuden haaveistansa totta ja maailmanparantamisesta uran. Vaikka usko omiin vaikutusmahdollisuuksiin on välillä koetuksella, luovuttaminen ei ole Leinolle vaihtoehto.

T

urun kauppakorkeakoulun alumni Irene Leino istuu entisen opinahjonsa kahvilassa ja odottaa vierailuluentonsa alkua. Hän on tullut puhumaan opiskelijoille työstään kestävän kehityksen asiantuntijana. Luennon alkuun on vielä aikaa, joten Leino ehtii kahvikupillisen äärellä kerrata värikkään uransa vaiheita. Hiljattain Suomeen palannut Leino kertoo työskentelevänsä yritysvastuuasiantuntijana Suomen Unicefillä, mutta ennen paluutaan Leino ehti koluta maailmaa lähes kymmenen vuotta. Värikäs ura on vienyt Leinon kehitysyhteistyötehtäviin Vietnamiin ja sieltä Pakistaniin ja Intiaan. Seuraavaksi Leino päätyi ilmastonmuutoksen asiantuntijatehtäviin Yhdysvaltoihin ja muutamaa vuotta myöhemmin hän löysi itsensä johtamasta rantahotellia Sansibarilla. – Uskon että jokaiselle tulee elämässään eteen erilaisia mahdollisuuksia. Niihin on vain uskallettava tarttua, Leino sanoo hymyillen.

Pelon kanssa oppi elämään

Kuudessa maassa työskennellyt Leino arvostaa suomalaista työkulttuuria, jossa työntekijään luotetaan, ja työltä jää aikaa myös muulle elämälle. Vapaa-aikaansa Leino käyttää muun muassa toimimalla opiskelijalle mentorina yliopiston mentorointiohjelmassa.

24 | Aurora

Leino muistelee kiinnostuneensa yhteiskunnallisista asioista ja ympäristökysymyksistä lukioikäisenä. Päämäärä oli selkeä. Jonain päivänä hän työskentelisi ulkoministeriössä ja YK:ssa. Leinon ensimmäinen ulkomaanharjoittelu YK:n kehitysohjelmassa Vietnamissa ja sitä seurannut pesti suurlähetystössä vahvistivat tuoreen maisterin tunnetta siitä, että oma unelmaura oli löytynyt. – Pian jouduin kuitenkin vaikeamman ratkaisun eteen. Sain paikan Maailmanpankista Pakistanista, mutta maan heikon turvallisuustilanteen vuoksi lähes kaikki vastustivat lähtöäni. Jopa lääkäri. Valvoin öitä miettien, mitä tekisin, mutta päätin lopulta lähteä. Pelkäsin, että olisin myöhemmin katunut, jos en olisi uskaltanut.


Leinon saavuttua maahan Islamabadissa sattui heti ensimmäisenä iltana pommi-isku, jonka vuoksi asetettiin viikon kotiaresti. – Pommi-iskujen keskellä pelko on koko ajan läsnä, mutta saman pelon keskellä paikallistenkin oli jatkettava elämäänsä. Pakistanissa asuminen opetti, että ihmiset ja heidän arkensa ovat hyvin samankaltaisia kaikkialla, uskonnosta ja kulttuurista riippumatta. Toivon, että näinä vastakkainasetteluiden aikoina tämä ymmärrettäisiin paremmin, Leino pohtii.

Haaveensa on uskallettava päivittää Lopulta ulkomaiset työntekijät evakuoitiin Pakistanista, ja Leino siirtyi väliaikaisesti Intiaan. Uusia haasteita etsinyt Leino sai paikan ilmastonmuutosta käsittelevässä projektissa Maailmanpankin pääkonttorissa Washington D.C:ssä. – Työ oli todella kiinnostavaa ja opettavaista, mutta toisaalta oma vaikutusvaltani oli vähäinen ja työkulttuuri rankka. Elämä oli pelkkää työtä, ja kilpailuhenkisessä organisaatiossa koin olevani yksin. Se oli stressaavaa. Leino oli saavuttanut unelmatyönsä, mutta muutaman vuoden jälkeen epäkohdat alkoivat painaa vaakakupissa ja hän alkoi kaivata muutosta. Samaan aikaan Leinon puoliso kaipasi uralleen uutta suuntaa – uudella mantereella. – Olen aina ajatellut, että haaveensa pitää toteuttaa, mutta ne pitää myös uskaltaa päivittää. Mieheni halusi asua Afrikassa, joten pakkasimme tavaramme. Kierrettyämme muutaman kuukauden Itä-Afrikassa mieheni pääsi kyläkehitysprojektiin Tansanian Sansibarilla, jonne sitten asetuimme. Työntäyteisten vuosien jälkeen Leino halusi kokeilla jotain erilaista. – Päädyin johtamaan rantahotellia. Se oli kiinnostava kokemus, mutta paljon haastavampaa kuin odotin. Osa työntekijöistä ei osannut lukea. Maan infrastruktuuri oli huono ja korruptio näkyi työn arjessa. Kaipasin kevyempää työtä, mutta hotellinjohtaminen veikin kaiken aikani. Kaksi vuotta sitten pariskunta muutti Suomeen. Nyt Unicefilla työskentelevä Leino kouluttaa yrityksiä siihen, miten ne voisivat omassa toiminnassaan huomioida lasten oikeuksia paremmin. Leino pitää nykyistä työtään tähänastisista kaikkein parhaimpana. Nyt hän kokee voivansa työnsä kautta vaikuttaa. – Autan yrityksiä huomioimaan toiminnassaan epäkohtia ja miettimään niille ratkaisuja. Yrityksillä on valtavasti mahdollisuuksia kehittää prosessejaan ja kumppanuuksiaan eettisemmiksi, kaikki on kiinni tahtotilasta. Mikä on kehitysyhteistyön, ilmasto- ja energiakysymysten sekä ihmisoikeuksien parissa työtä tehneen asiantuntijan mielestä ihmiskunnan suurin haaste? – Miten voimme taata kaikille samanlaiset ihmisoikeudet ja yhtäläiset mahdollisuudet tuhoamatta maapalloa. En tiedä, onnistuuko yhteen hiileen puhaltaminen koskaan, mutta emme voi luovuttaa ja lakata tekemästä töitä sen eteen. Enhän voisi tehdä tätä työtä, ellei ajattelutapani olisi positiivinen, Leino sanoo.

Opastetut kävelyt kesällä 2016 AKATEEMINEN KÄVELY Perehdy koulunkäynnin historiaan ja yliopiston menneisyyteen mielenkiintoisten henkilöiden, paikkojen ja tapahtumien kautta. ti 14.6.2016 klo 16.00 ke 6.7.2016 klo 14.00 to 4.8.2016 klo 16.00 TURUN VANHAT TORIT KERTOVAT Kuule kiehtovia tarinoita kaupungin synnystä ja historiasta kolmen torin kierroksella. ti 21.6.2016 klo 16.00 ke 13.7.2016 klo 14.00 to 11.8.2016 klo 16.00 TURUN YLIOPISTON TAIDEKOKOELMA Tutustu yliopistolle kertyneeseen, ainutlaatuiseen taidekokoelmaan kultakauden teoksista nykytaiteen helmiin. ti 28.6.2016 klo 16.00 ke 20.7.2016 klo 14.00 to 18.8.2016 klo 16.00 KESTO: 1,5 h HINTA: 10 € / 6 € (opiskelijat, eläkeläiset ja alle 12-vuotiaat) maksetaan käteisellä kierroksen alussa. LÄHTÖPAIKKA: Akateeminen kävely -opastus lähtee Mikael Agricolan patsaalta tuomiokirkon eteläseinustalta. Turun vanhat torit kertovat ja Turun yliopiston taidekokoelma -opastukset lähtevät Maaherran makasiinin edestä osoitteesta Henrikinkatu 10, Turku. Tilauksesta myös 10-25 henkilön ryhmille arkipäivisin klo 8-18

www.utu.fi/kavelyt Aurora | 25


Eläinmuseon amanuenssi Ritva Penttisen ja yliopistonlehtori Tero Klemolan aarrearkku tarjoaa puutiaisille 80 asteen syväjään. Jokaisen puutiaisen laji on tutkittu, seuraavaksi selvitetään niiden kantamat taudinaiheutajat.

26 | Aurora


teksti jussi matikainen

| kuvat hanna oksanen, veikko rinne

PUUTIAISTUTKIJAN AARREARKKU Ihmiset ympäri Suomen lähettivät Turun yliopistoon viime vuonna noin 6 700 kirjettä, jotka sisälsivät yli 20 000 puutiaista. Jokainen kirje on nyt avattu ja jokainen puutiainen tutkittu mikroskoopilla. Tutkimuskohteet uinuvat kahdeksankymmenen pakkasasteen syväjäässä aarrearkussa, joka kätkee sisäänsä vastauksen moneen vielä avoimeen kysymykseen.

E

läinmuseon amanuenssi Ritva Penttinen on tutkinut koko työuransa ajan punkkeja. Ei kuitenkaan arkikielessä punkeiksi kutsuttuja puutiaisia, vaan sammalpunkkeja. – Meillä on 1 500 punkkilajia. Viime vuosiin asti tutkin sammalpunkkeja, jotka kuuluvat maaperäpunkkeihin. Tein niistä laajan kokoelman Turun yliopiston eläinmuseoon. Puutiainen sen sijaan on punkkeihin kuuluva ryhmä, ja Suomessa on kaksi ihmiselle haitallista puutiaislajia: Ixodes ricinus eli tavallinen puutiainen ja Ixodes persulcatus eli Siperian puutiainen, jota myös taigapunkiksi kutsutaan. Ihmiselle haitallisten puutiaisten ekologiaa ei yllättäen ollut tutkittu Suomessa juuri lainkaan ennen kuin Turun yliopisto käynnisti kesällä 2012 puutiaistutkimukset Seilin saaressa Nauvossa. Tutkijat halusivat ensimmäiseksi saada tietoa puutiaisten elinympäristöistä – arkipuheen mukaanhan puutiaiset lymyilevät veriaterian toivossa erityisesti heinikoissa.

Verta puutiainen halajaa jokaisessa kehitysvaiheessaan – toukkana, nymfinä ja aikuisena. Tutkimuskohteeksi valittiin viisi elinympäristöä: havumetsä, lehtometsä, niitty, laidun ja lepikko. Ja heti murtui yksi myytti: yllättäen puutiaisia löytyi eniten mustikkavaltaisesta havumetsästä. Tutkimus toistetaan Seilin saarella joka vuosi. Näin muodostuu aikasarja, jonka avulla aletaan saada tieteellistä näyttöä puutiaismäärien kehityksestä. – Puutiaisten määrä Suomessa tuntuu lisääntyneen. Tieteellisessä mielessä tästä ei ole vahvaa näyttöä, koska vertailudata puuttuu. Siksi aikasarjatutkimus on hyvin tärkeää, ekologian yliopistonlehtori Tero Klemola sanoo.

Nelson innosti kansalaiskeräykseen Ritva Penttisen koordinoimaan tutkimusryhmään kuuluu tutkijoita paitsi biologian laitokselta, myös Saaristomeren tutkimuslaitoksesta ja lääketieteellisestä tiedekunnasta. Aihepiiristä on tekeillä myös väitöskirjoja.

Kesällä 2013 koealueita laajennettiin Seilistä ulkosaaristoon ja Turun kaupungin virkistysalueisiin. Hyvä uutinen oli se, että kaupungin leikatuilta nurmikoilta puutiaisia ei löytynyt. Vuonna 2014 tutkijat jalkautuivat laajemmalle alueelle Varsinais-Suomeen ja avasivat valtakunnallisen nettikyselyn, jonka kautta ihmiset saivat ilmoittaa puutiaishavaintojaan. Eräs koiranomistaja Lempäälästä innostui tästä niin, että alkoi lähettää Nelson-koirastaan ottamiaan puutiaisnäytteitä. Tutkijoiden analyysissä lempääläläispuutiaiset paljastuivat taigapunkeiksi eli Siperian puutiaisiksi. Suuren yleisön innostuksen kannustamina kesällä 2015 uskallettiin haastaa kansalaiset lähettämään puutiaisnäytteitä, joita lopulta tuli yli 20 000 yksilön verran.

Taigapunkki ei olekaan superpahis Kun kirjeet saapuivat yliopistolle, oli tutkijoilla edessään jättimäinen urakka. MikroskoopAurora | 27


Borrelia miyamotoi -infektoituneen puutiaisen aiheuttama purema ei aiheuta ren­gasmaista ihottumaa."

pitutkimuksissa jokaisesta puutiaisesta määritettiin laji, sukupuoli ja kehitysaste. Näin kartalle saatiin paitsi tavallisen puutiaisen, myös Siperian puutiaisen esiintymät. Suomesta hahmottui kolme aluetta, joilla Siperian puutiaista tavataan keskittymänä: Pirkanmaa, Pohjanlahden rannikko sekä Pohjois-Savosta Etelä-Kainuuseen ulottuva vyöhyke. Tavallista puutiaista taas tavataan koko maassa Etelä-Lappiin saakka. – Aiemmin luultiin, että puutiaisaivokuumeesta taigapunkki kantaisi vaarallisempaa, siperialaista tyyppiä. Nyt Helsingin yliopiston virologit ovat havainneet, että myös tavallinen puutiainen voi kantaa sitä ja päinvastoin, Penttinen kertoo. – Mediassa taigapunkista on yritetty tehdä superpahista, mutta tämä ei näytä pitävän paikkaansa. Superpahikseksi voisi ehkä kutsua ärhäkkää siperialaista viruskantaa, jota kummatkin lajit levittävät. Onneksi viruksia vastaan on rokote, ja riskialueilla ihmiset alkavat olla tästä hyvin tietoisia, Klemola jatkaa.

Puutiaisista tutkitaan niiden kantamat taudinaiheuttajat Syväjäässä oleva puutiaisaarrearkku kätkee sisäänsä vastauksia, jotka tulevat DNA- ja RNA-analyysien myötä tarkentamaan käsitystämme puutiaisista ja niiden kantamista taudinaiheuttajista. Näytteistä on jo löydetty muun muassa Borrelia miyamotoi -bakteeria, joka eroaa Lymen borrelioosia aiheuttavista Borrelia burgdorferi -ryhmän bakteereista merkittävillä tavoilla. Borrelia miyamotoi -infektoituneen puutiaisen aiheuttama purema ei, toisin kuin tavallisessa borrelioosissa, aiheuta rengasmaista ihottumaa. Bakteeri voi myös siirtyä naaraasta suoraan sen muniin – kun munat kehittyvät toukiksi, ne kantavat jo bakteeria. Borrelia miyamotoi voi aiheuttaa ihmiselle puutiaisesta saatuna taudin, johon liittyy influenssan kaltainen korkeakuumeinen yleis­ infektio ja keskushermoston tulehdus. On olettavaa, että näytteistä paljastuu aivan uusiakin taudinaiheuttajia. Tärkeässä roolissa on yhteistyö biologien ja lääketieteen asiantuntijoiden kesken.

– Mahdollisuudet ovat aivan valtavat. Tavoitteena on saada samalle kartalle lajit ja taudinaiheuttajat puutiaislajeittain. Borrelioosin ja puutiaisvälitteisen aivokuumeen lisäksi on oletettavissa koko joukko harvinaisia tai jopa aivan uusia löytöjä, joista emme vielä tiedä mitään, Klemola sanoo. Aarrearkun salat eivät avaudu ilman rahoitusta, ja tässä on yksi tutkimuksen pullonkauloista. Yleisön aktiivisuus on hyvä osoitus siitä, kuinka läheiseksi ja tärkeäksi aihe koetaan. Tutkimusrahoittajien vakuuttaminen on vaikeampaa: monessa muussa maassa puutiaistutkimuksessa ollaan jo paljon pidemmällä. – Siinä missä me olemme tutkimuksessa kynnyksellä, ollaan monessa maassa jo tukevasti olohuoneen puolella. Tämä ei kuitenkaan auta Suomen luonnossa liikkujia, jotka ovat kiinnostuneita juuri oman elinympäristönsä puutiaisista ja niiden aiheuttamasta tautiriskistä, tutkijat muistuttavat.

>> Tutustu tutkimukseen tarkemmin:

www.puutiaiset.fi

teksti taru suhonen

”Punkki on Suomen vaarallisin eläin” Lääkintöneuvos Sakari Alhopuro on pitkään tehnyt yhteistyötä Turun yliopiston tutkijoiden kanssa puutiaistutkimuksen parissa. – Turun yliopiston viime vuosina tuottama uusi tieto muun muassa puutiaisten levinneisyydestä ja niiden levittämistä vakavista sairauksista on ainutlaatuista. Aihe koskettaa merkittävästi Turun saaristoa ja laajemmin suomalaisten ihmisten elämää, Alhopuro sanoo. Yhteistyö alkoi, kun Alhopuro tapasi Saaristomeren tutkimuslaitoksen johtajan Ilppo Vuorisen Seilissä vuonna 1998. Tutkimuslaitoksen täyttäessä 50 vuotta kaksi vuotta sitten Alhopuro päätti rahoittaa nyt käynnissä olevan puutiaistutkimuksen alkua.

28 | Aurora

– Tutkijat tekevät merkittävää työtä kerätessään näytteitä ja selvittäessään erityisesti Borrelia-bakteereita kantavien puutiaisten levinneisyyttä. Kyseessä on Suomen vaarallisin eläin, joka on voimakkaasti lisääntymässä. On tärkeää, että tulevaisuudessa tunnistamme punkkien kantamat bakteerit ja virukset sekä niiden levittämät sairaudet. Yhteistyötä infektiolääkäreiden kanssa tullaan laajentamaan. Tämä on ollut minulle erityisen mieluisa projekti, Alhopuro sanoo. Alhopuro lahjoitti Turun yliopistolle puoli miljoonaa euroa aiemmin tänä keväänä. Lahjoitus tehtiin yliopiston pääomaan, ja sen tulevien vuosien tuottoa kohdennetaan muun muassa puutiaistutkimukseen.


Kolumni

Mikä ihmeen tschüs? ”No, ei täsä muuta!” oli edesmenneen satakuntalaisen sukulaiseni suoraviivainen tapa hyvästellä puhelinkumppaninsa. Noina lankapuhelimen aikoina jäin kerran jos toisenkin hämilläni kuulostelemaan tuuttaavaa linjaa, kun olin iloisesti hihkaissut sille näkevämme viikonloppuna. Toimivatko kaikki samoin kuin sukulaiseni? Eivätpä tietenkään. Onko olemassa yleisiä osviittoja, jotka ohjaavat puhelinkeskustelun loppuunsaattamisessa? Entä onko olemassa ihmisryhmien keskinäisiä keskustelua ohjaavia koodeja? Lisätä voi vielä, onko kussakin ryhmässä oma ohjelmoitu puhelun lopetuksen malli? Aihepiiriä tutkitaan vuorovaikutuksen tutkimuksen alalla. Aluetta haravoi sosiologiaa, etnologiaa ja kielitiedettä edustavia tutkijoita erityisesti Euroopassa, Pohjois-Amerikassa ja Japanissa, mutta kiinnostus on herännyt muuallakin maailmassa. Kiinnostus pureutuu siihen, mistä mikrorakenteista keskustelut ja niiden osaset koostuvat. Siksi puheen perusyksikkö, puheenvuoro (engl. turn), kilpailee kielialan opiskelijoiden huomiosta näyttämön keskipisteessä, jossa ovat aikaisemmin keimailleet sana, lauserakenne ja tekstuaalisuuden piirteet. Suomalaiset ovat kiinnostuneita omasta maineestaan maailmalla. Erityisesti vuorovaikutusosaaminen askarruttaa, vaikka eurooppalaistumisemme taitaa olla jo jättänyt aiheeseen liittyvät entisaikojen kipuilut taakse. Suomen keskustelukulttuuria on kuitenkin tarkasteltu peilaamalla sitä muihin, muun muassa Saksan käytäntöihin. Laajaa huomiota on saanut Televisiokeskustelun näyttämöllä -julkaisu, jonka ovat laatineet Pirkko Nuolijärvi ja Liisa Tiittula (2000). Se nostaa esiin vaikkapa konfliktihakuisuuden ja sen puutteen. Lienee helppo arvata, että suomalaisia katsojia ei houkuttele raastavaan vastakkainasetteluun tähtäävä keskusteluformaatti. Sen sijaan saksalaiset televisiokanavat kilpailevat mainosrahoista juuri sitä kautta, kuka saa tuotettua rajuimmat kasvokkaiset verbaalirökitykset. Keskusteluntutkijan näkökulmasta kohteena ovat erimielisyyden ilmaisemisen tavat, niiden eri suuntaukset. Keskustelutyylit ja arvostukset voivat siis vaihdella laidasta laitaan: toisia hivelee suvantouinti, toisille eivät edes valtameren aallot ole tarpeeksi möyryäviä, jotta päästäisiin tyydyttävään tempoon ja kieputuksiin.

Turun kirjamessujen (30.9.–2.10) teemana on Saksa ja Satakunta. Turun yliopiston tarjoamassa ohjelmassa on esillä teemaalueiden rinnalla myös reformaatio.

Yksilölliset tyylit ovat aina ratkaisevia. Emme kuitenkaan ole immuuneja oman sosiaalisen lähiympäristömme vakiintuneille vuorovaikutustavoille. Olemme ympäröivien ryhmien ja oman tyylimme sekoitus. Sama kuvio vallitsee muillakin elämänalueilla, vaikka vaate- tai ruokamuodissa. Otsikon tschüs on tietenkin saksan lopettava heippa-tervehdys, jota monet ovat koulussa opetelleet niin, että sitä kuulee jopa suomalaisissa tankerosaksaa vääntävissä tv-komedioissa. Ja välillä jopa väärässä kohdassa: alkutervehdyksenä. Suomalaiseen säästäväisyyteenkö kuuluu, että meillä käytetään samat heit ja moit kohtaamisten alussa ja lopussa? Tästä ei saada helposti varmuutta.

*Tschüs kirjoitettiin ennen vuoden 1995 oikeinkirjoitusreformia useimmiten ß-merkillä, mutta ei enää sen jälkeen. Saksan oikeakielisyydestä vastaavan Dudenin mukaan sana voidaan nykyisin kirjoittaa joko tschüs tai tschüss, mutta Duden suosittaa käytettäväksi sanman lopussa yhtä s-kirjainta.

kuva: ha nna

Mia Raitaniemi Kirjoittaja on saksan kielen ja vuorovaikutuksen tutkija, jonka väitöskirja käsitteli suomalaisten ja saksalaisten puhelinkeskustelujen lopettamista.

oksanen

Näyttää kuitenkin siltä, että keskusteluntutkijoita tarvitaan osoittamaan tämä ja muut hienovaraisemmat erot eri ryhmien keskustelukäytänteissä. Saksa säilyy kiinnostavana kohteena, koska sinne meillä turkulaisilla on pitkät historialliskulttuuriset suhteet sekä tiivistä korkeakoulujen ja liike-elämän yhteistyötä tänäkin päivänä.

Aurora | 29


30 | Aurora


Kirjat

teksti jussi matikainen

Koivu on piirtynyt syvälle sydämiimme ”Kun metsään raivattiin talonpaikkaa, jätettiin usein jokin iso puu, esimerkiksi koivu, pihapiirin suojeluspuuksi tai haltijapuuksi ja linnuille laulupuuksi. Puun avulla talonväellä pysyi hyvät välit metsän kanssa. Puuta ei saanut missään nimessä vahingoittaa.” Kulttuurihistorioitsija Seija A. Niemi on paketoinut kansallispuumme koivun tarinan runsaasti kuvitetuksi tietokirjaksi. Teoksessa Niemi kartoittaa, miten koivu liittyy suomalaiseen luontoon, elämään ja kulttuuriin. Temaattisesti etenevä teos käsittelee koivun käytön historiaa sekä koivua kansanperinteessä, taiteessa, teollisuudessa ja yhteiskunnassa. Neljän vuodenajan maassa koivu, joka alati muuttaa muotoaan, on toiminut muun muassa kuvataiteilijoille ehtymättömänä innoituksen lähteenä. 1840-luvulta lähtien kauniista sisäjärvinäkymästä – johon koivut erottamattomana osana kuuluvat – tuli Topeliuksen toimittaman Finland framstäldt i teckningar -kirjan myötä koko Suomen symboli. Maailmanmaineeseen suomalainen koivu nousi 1930-luvulla, kun Alvar Aalto suunnitteli koivuhuonekalunsa. Tieteen saralla menestystari-

Kasviksia lautaselle

Historiallisesti tarkastellen yltäkylläinen lihankulutus on Euroopassakin hyvin nuori ilmiö. Suurimmalle osalle väestöstä liha oli 1900-luvun alkupuolelle asti harvinaista herkkua, ja vasta vuosisadan jälkimmäisellä puoliskolla se valloitti tiensä jokapäiväiseksi arjen elintarvikkeeksi. Tulevaisuudentutkijat Pasi Pohjolainen ja Petri Tapio Turun yliopistosta pohtivat Vähemmän lihaa -teokseen kirjoittamassaan artikkelissa, ovatko lihan makuun päässeet kuluttajat valmiita muuttamaan ruokavaliotaan kasvispainotteisempaan suuntaan. Kirjoittajien mukaan tärkeitä kasvisruokailuasenteiden edistäjiä ovat joukkoruokailut. Esimerkiksi koulussa saatavat positiiviset kasvisruokailukokemukset voivat olla tärkeitä. Vähemmän lihaa on artikkelikokoelma, joka kannustaa löytämään kasviksista parhaat puolet. ”Kasvispainotteisempi Suomi on mahdollisuus, jota kohti kannattaa pyrkiä.” Vähemmän lihaa. Kohti kestävää ruokakulttuuria Hanna Mattila (toim.) Gaudeamus 2016

na on ollut ksylitolin vaikutus hammasterveyteen – mekanismi löydettiin Turun yliopiston tutkimuksissa 1970-luvulla. Ei olekaan yllättävää, että kun suomalaisia vuonna 1988 pyydettiin äänestämään itselleen kansallispuu, sai rauduskoivu eniten ääniä ja hieskoivukin kiri neljänneksi. Selkeästi jaksotettu ja helppolukuinen teos on oivaa kesälukemista kaikille, jotka ovat kiinnostuneita koivun matkasta kansallispuuksemme. Sitä voi lehteillä vaikkapa kesäsaunan terassilla, kun vihdat on sidottu ja koivuvalkea viritetty kiukaan pesään. Koivu. Suomen kansallispuu Seija A. Niemi Minerva Kustannus Oy 2015

Kaunokirjallisuuden uudelleensuomentaminen luultua yleisempää Englannin kääntämisen professori Outi Paloposki Turun yliopistosta ja käännöstieteen professori Kaisa Koskinen Itä-Suomen yliopistosta tarkastelevat Sata kirjaa, tuhat suomennosta -teoksessaan uudelleenkääntämistä. Kirjoittajat määrittelevät uudelleenkäännöksen käännökseksi tekstistä, joka on käännetty samalle kielelle jo aiemmin. Uudelleenkääntäminen on vakiintunut osa kirjallisuusjärjestelmää, mutta sitä ei ole toistaiseksi juuri tutkittu omana ilmiönään. Nyt tehty perusteellinen selvitys osoittaa, että uudelleensuomennoksia tehdään enemmän kuin on luultu. Toinen tutkijoiden keskeinen havainto on se, että 1900-luvun uudelleenkäännöksissä on nähtävissä sama kansallinen varovaisuus kuin aikakauden reaalipolitiikassa. Sata kirjaa, tuhat suomennosta. Kaunokirjallisuuden uudelleenkääntäminen Kaisa Koskinen & Outi Paloposki SKS 2015

Kansalliskirjailijan valoisampi puoli Aleksis Kivellä oli kyky työstää ahdistuksiaan ja pelkojaan sellaiseen konstruktiiviseen muotoon, mikä ei hauraammin rakennetulle mielelle olisi mahdollista. Tähän tulokseen päätyy unikuvauksia Kiven kirjeissä ja kaunokirjallisissa teksteissä tutkinut psykiatrian dosentti, psykoanalyytikko Ilpo Lahti. Turun Aleksis Kivi -kerhon julkaisema artikkelikokoelma tavoittaa jotakin uutta paljon tutkitun kirjailijan psyykkisestä terveydestä ja persoonasta. Kirjoittajien mukaan Kiven mielenterveys oli keskeisiltä osiltaan kunnossa. ”Kivellä jos kenelläkään olisi alituisen kärsimyksen ja ahdistuksen keskellä ollut syytä katkeruuteen ja tuomitsevaan synkkyyteen. Hän kuitenkin säilytti valoisan mielenlaatunsa lähes elämänsä loppuun asti.” Nyt ei auta pelko eikä vapistus. Aleksis Kiven terveydestä, kirjeistä, unista ja seitsemästä veljeksestä Jukka Aaltonen, Ilpo Lahti, Jouko K Salminen (toim.) Turun Aleksis Kivi -kerho ry 2015 Aurora | 31


koonnut erja hyytiäinen

turun yliopiston uutiset ja tapahtumat

kuva hanna oksanen

Lyhyet

SISÄMINISTERI PETTERI ORPO ON TURUN YLIOPISTON VUODEN ALUMNI

kuva hanna oksanen

Vuoden alumni -tunnustus myönnettiin vuosijuhlassa sisäministeri Petteri Orpolle. Tunnustus myönnetään vuosittain Turun yliopiston kasvatille, joka on toiminnallaan edistänyt Turun yliopiston ja suomalaisen yhteiskunnan menestystä. Petteri Orpo valmistui valtiotieteiden maisteriksi Turun yliopistosta 2002 pääaineenaan taloustiede. Opiskeluaikanaan hän toimi Turun yliopiston ylioppilaskunnan pääsihteerinä vuosina 1994–1996. Valintaperusteissa Orpon todettiin olevan Turun yliopiston aktiivinen keskustelukumppani, joka on säilyttänyt tiiviit suhteet kotiyliopistoonsa.Yhteiskunnallisesti merkittävällä työllään Orpo on tukenut ja edistänyt Turun yliopiston tavoitteita koulutuksen, tutkimuksen ja yhteiskunnan kehittämiseksi sekä pitänyt esillä Turun yliopistoa. Juhlassa jaettiin myös Yliopistoseuran ja Turun yliopiston myöntämät Phoenix Universitatis Turkuensis -kunniamerkit lääkintöneuvos Sakari Alhopurolle ja akateemikko Sirpa Jalkaselle. Kunniamerkit myönnetään henkilöille, jotka ovat merkittävästi ansioituneet Turun yliopiston henkisten tai aineellisten päämäärien toteuttamisessa.

ENSIMMÄINEN INTOA!-YRITTÄJYYSTEKOPALKINTO STARTUP!-KURSSILLE Startup!-kurssi voitti 30 000 euron suuruisen Intoa!-yrittäjyystekopalkinnon. Turun yliopiston ensimmäistä kertaa jakaman palkinnon yhteistyökumppanina lukuvuonna 2015–2016 on TOP-Säätiö. Startup!-kurssi on suunnattu sekä Turun yliopiston kaikkien tiedekuntien että Turun ammattikorkeakoulun ja Humakin opiskelijoille. Kurssilla opiskelijat muodostavat monialaisia startup -tiimejä, luovat uusia yritysideoita ja testaavat niitä käytännössä. Kurssin toteuttaa kauppakorkeakoulun yrittäjyyden oppiaine yhteistyössä Turun ammattikorkeakoulun, Humakin ja BoostTurun kanssa. Startup!-kurssien osallistujamäärät ovat kasvaneet vuosi vuodelta. Kurssi edistää yrittäjämäistä asennetta ja ajattelua sekä harjoittaa työelämätaitoja kuten viestintää ja projektinhallintaa. 32 | Aurora

} utu.fi

SIRPA JALKASELLE EU:N WOMEN INNOVATORS -KILPAILUN TOINEN PALKINTO Akateemikko, akatemiaprofessori Sirpa Jalkanen on saanut toisen palkinnon EU Prize for Women Innovators -tunnustuskilpailussa. Palkinto myönnetään eurooppalaisille naisille, jotka ovat onnistuneet hyödyntämään tieteellistä osaamistaan liiketoiminnassa ja perustaneet innovatiivisen yrityksen, jonka perustamisvaiheessa on hyödynnetty EU:n tutkimus- ja innovaatio-ohjelmia. – Palkinnon osuminen kohdalle 64 ehdokkaan joukosta oli tietysti iloinen yllätys ja toisaalta valtavan iso tunnustus.Työni vaatii pitkäjänteisyyttä, ja olleenkaan aina ei voi tietää, onko oikealla polulla. Kun sitten niitä oikeita polkuja on löytynyt, tuntuu todella hyvältä, että myös muut antavat tehdylle työlle tunnustusta, Sirpa Jalkanen sanoo.

KAUPPAKORKEAKOULU PROMOVOI KUUSI KUNNIATOHTORIA Turun kauppakorkeakoulu järjesti historiansa ensimmäisen yhdistetyn tohtori- ja maisteripromootion toukokuussa. Promootiossa vihittiin 24 tohtoria ja 21 maisteria. Tohtorien ja maisterien rinnalla promovoitiin kuusi uutta kunniatohtoria: lääketieteen tohtori, lääkintöneuvos Sakari Alhopuro, Stanford Universityn professori Helen E. Longino, Helsingin yliopiston professori emeritus Ilkka Niiniluoto, Supercellin toimitusjohtaja Ilkka Paananen, London School of Economics and Political Sciencen professori Michael Power sekä Arizona State Universityn professori Wolfgang Ulaga.


kuva yhdysvaltain ulkoministeriö

Suomen Akatemia myönsi Turun yliopistolle 7 616 000 euroa yliopiston profiloitumisen vahvistamisen kehittämiseen. Y ​ liopisto haki ja sai rahoitusta kolmelle tutkimuksen teema-alueelle: biotulevaisuus, digitaaliset tulevaisuudet sekä lääkekehitys ja diagnostiikka.

Turun yliopisto houkutteli toiseksi eniten hakijoita suomalaisyliopistoista kevään yhteishaussa. Yhteensä 17 264 hakijasta lähes 9 000 oli ensisijaisia hakijoita.

Kauppakorkealaisten kampanja voitti kansainvälisen kilpailun Kauppakorkeakoulun opiskelijoiden Choose Your Future voitti Yhdysvaltain ulkoministeriön ja Facebookin järjestämän kilpailun, jolla etsittiin uusia keinoja heikentää äärijärjestöjen houkuttelevuutta. Kilpailuun osallistui 45 yliopistoa ympäri maailmaa. Turun kauppakorkeakoulun tiimi palkittiin parhaana Facebook Global Digital Challenge -kilpailussa, jossa etsittiin sekä parasta kampanjaa yleisesti että parasta Facebookin hyödyntäjää. Hankkeessa opiskelijat kehittivät yhdessä espoolaisen startup-yritys Funzin kanssa About Turku -mobiilisovelluksen, joka antaa turvapaikanhakijalle tietoa uudesta kotikaupungista hänen omalla äidinkielellään. Projektin aikana opiskelijat myös perustivat Facebook-yhteisön, jossa paikallisväestö ja turvapaikanhakijat pystyvät keskustelemaan keskenään ja oppimaan toinen toistensa kulttuureista. Lisäksi Choose Your Future järjesti erilaisia tapahtumia: jalkapallon ystävyysottelun turvapaikanhakijoiden ja suomalaisten välillä sekä vaatekeräyksen vastaanottokeskuksiin. Opiskelijat organisoivat myös ruokatapahtuman osana kansainvälistä ravintolapäivää marraskuussa 2015. Choose Your Future syntyi viime syksynä 49 opiskelijan ryhmätyönä Joni Salmisen ja Ulla Hakalan vetämällä markkinoinnin Strategic Brand Management -kurssilla.

Turun yliopiston hoitotieteen oppiaine täyttää 30 vuotta. Koulutus käynnistyi vuonna 1986 ja laajeni terveydenhuollon koulutusohjelmalla vuonna 1987. Uraauurtavaa Suomessa oli vuonna 1991 käynnistetty hoitotyön asiantuntijakoulutus.

Seilin sääksipesän pariskunta on palannut ja poikasten odotetaan kuoriutuvan touko-kesäkuun taitteessa. Pesän elämää voi seurata suorana netistä osoitteessa saaristomeri.utu.fi/osprey/.

YLIOPISTO KAIKILLE

Avoimia yliopisto-opintoja tutkintoon tähtääville, ammatillisen osaamisen kehittämiseen ja omaksi iloksi.

SY LISÄÄ! TUTUSTU JA KY utu.fi/avoin

Aurora | 33


Väitös

teksti erja hyytiäinen

| kuva hanna oksanen

Keskosvauvan tärkeä päästä heti synnyttyään äidin syliin Heti synnytyssalissa hetkeksi äidin syliin päässeitä keskosvauvoja imetettiin sairaalaaikana useammin kuin suoraan tehohoitoon siirrettyjä vastasyntyneitä.

T

erveystieteiden maisteri Hannakaisa Niela-Vilén osoitti Turun yliopistoon tekemässään väitöstutkimuksessa, kuinka merkittävää on keskosen pääsy äidin syliin heti synnytyksen jälkeen. Synnytyssalin tapahtumia ei aiemmin ole pidetty merkityksellisinä keskosvauvan imetyksen kannalta. Tutkimuksessa kävi ilmi, että vain osa keskosena eli ennen täyttä 37 raskausviikkoa syntyneistä vauvoista pääsi edes hetkeksi äidin syliin ennen teho-osastolle siirtoa. Pienimmistä, alle ennen raskausviikkoa 32 syntyneistä vauvoista juuri kukaan ei päässyt ensikontaktiin äidin kanssa synnytyssalissa. Vauvan vointi ei aina selittänyt ensikontaktin puuttumista, vaan sitä estivät enemmän osaston rutiinit ja käytännöt. – Ensikontaktiin liittyviä hoitokäytäntöjä on syytä tarkentaa. Ensikontaktia ei missään tapauksessa ole tarkoitus toteuttaa vauvan hyvinvoinnin kustannuksella, mutta mahdollisuuksia turvallisen ensikontaktin toteuttamiseksi on tarkasteltava yhdessä synnytys- ja vastasyntyneiden teho-osaston henkilökunnan kanssa, Niela-Vilén sanoo. Niela-Vilénin mukaan keskosvauvan synnytys voi olla äidille kaoottiselta tuntuva tapahtuma ja eroon joutuminen vauvasta lisää stressiä. – Ne keskosvauvojen äidit, jotka arvioivat synnytyskokemuksensa negatiiviseksi, suhtautuivat myös imetykseen kielteisemmin. Vastaavasti positiivinen synnytyskokemus oli yhteydessä myönteiseen ime34 | Aurora

tysasenteeseen. Myönteinen imetysasenne oli imetyksen pidemmän keston vahvin ennustaja. Asenne ennusti imetyksen kestoa vahvemmin kuin esimerkiksi raskausviikot. Imetyksen kesto jäi kuitenkin lyhyemmäksi verrattuna niin suositusten mukaiseen kestoon kuin myös äitien omiin ennakkosuunnitelmiin, Niela-Vilén sanoo. Vauvan painonnousu oli tärkeä kotiin pääsyn kriteeri ja äidit kokivat saavuttavansa tavoitteen nopeammin pulloruokinnalla. Äidinmaitoa itsessään arvostettiin enemmän kuin imetystä. Pitkällä aikavälillä maidon lypsäminen on kuitenkin työläämpää imetykseen verrattuna ja maidontuotannon ylläpito on haastavaa ilman rinnalla imevää vauvaa. – Keskosvauvojen imetyksen edistäminen on perusteltua, sillä oman äidin maito tarjoaa vauvalle parasta mahdollista ravintoa. Äidinmaito edistää keskosvauvan kehitystä ja suojaa tätä monilta vaarallisiltakin infektioilta. Imetys edistää myös äidin ja keskosvauvan kiintymyssuhdetta ja vuorovaikutusta, ja on joskus ainoa äidin säätelemä asia vastasyntyneiden teLue uusien Turun ho-osastolla. Imetys on erittäin yliopistossa tarkastettujen merkityksellinen ja konkreettinen äitiyden merkki keskosväitöskirjojen esittelyt vauvan äidille ja sen epäonnisosoitteesta tuminen voi olla iso pettymys, utu.fi/vaitokset Niela-Vilén sanoo.


TURUN SUOMALAINEN

YLIOPISTOSEURA

kuva hanna oksanen

Yliopistoseura valmistautuu juhlavuoteen 2017

Y

liopistoseura täyttää ensi vuonna sata vuotta. Jäsenistön toiveen mukaisesti juhlavuonna tuodaan esiin seuran historiaa myös kirjallisessa muodossa. Turun yliopisto on tilannut laajan historiateoksen vuodeksi 2020 yliopiston täyttäessä sata vuotta. Historiaa kirjoittaa professori Vesa Vares. Seura saa käyttöönsä perustamiskeräystä ja seuran perustamista koskevan yliopiston historian ensimmäisen osion vuonna jo 2017. Juhlavuoteen on suunnitteilla myös perustamiskeräyksestä kertova näytelmä. Sitä Yliopistoseura valmistelee yhteistyössä Turun ylioppilasteatterin kanssa autenttisen historiallisen materiaalin pohjalta. Ylioppilasteatterin dramatisoinnit tulevat osaksi Turun yliopiston kanssa ke-

väällä 2017 toteutettavaa maakuntakiertuetta, jonka teemana on Suomi 100 vuotta. Yliopiston ja Yliopistoseuran yhteisen tiedekiertueen tarkoituksena on tuoda esille mennyttä aikaa, mutta myös nykypäivän tiedettä ja tutkijoita. Vuonna 2017 Yliopistoseura aikoo jakaa juhlavuotensa kunniaksi myös uuden tiedepalkinnon. Kaikki ehdotukset saivat kevätkokouksessa jäsenistöltä positiivisen vastaanoton. Seuran hallitus jatkaa satavuotisjuhlavuoteen suunniteltujen ohjelmien ja hankkeiden valmistelua. Yliopistoseuran kevätkokouksessa 6.4.2016 hyväksyttiin vuoden 2015 toimintakertomus, tase ja tuloslaskelma. Myös vuoden 2015 hallitus sai jäsenistöltä vastuuvapauden.

kuva hanna oksanen

kuva hanna oksanen

Seura jakoi apurahoja perustutkinto-opiskelijoille

Yliopistoseura jakoi 5.4.2016 Valto Takalan rahastosta 28:lle Turun yliopiston perustutkinto-opiskelijalle 1 000 euron apurahan. Yliopistoseura on halunnut kohdistaa tukensa graduvaiheessaan oleville opiskelijoille. Apurahan saaneet Satu Savo (oik.) ja Iiro Ranta (vas.) näkivät molemmat apurahan nopeuttavan valmistumista. - Tarkastelen gradussani miten arabiaa ja persiaa puhuvat maahanmuuttajat oppivat suomea puhuttaessa vaikeita vokaaleja. Apuraha mahdollistaa sen, että saan maksettua kustannuksiani aineistonkeruuta varten, toteaa fonetiikkaa opiskeleva Satu Savo. Fysiikan pääaineopiskelija Iiro Ranta tutkii gradussaan magneettikuvauksen laadunvarmistusta sädehoidon suunnittelussa. Ranta toteaa gradun kirjoittaminen olevan välillä yksinäistä työtä. Apuraha kannustaa jatkamaan ja mahdollistaa gradun kirjoittamisen kokopäiväisesti.

Tutustu Turun historiaan koulutuksen näkökulmasta

Opastuskävelyllä kuullaan millaista oli käydä keskiajalla koulua, miten kuningatar Kristiina liittyy Turun akatemian perustamiseen ja miten kullankaivuu liittyy Turun yliopistoon. Kierros noudattelee suurelta osin Turun yliopiston järjestämää Akateemista kävelyä. Lisämausteena kierroksella tutustutaan vuosina 1917–1920 järjestettyyn kansalaiskeräykseen, jonka alkamisesta tulee ensi vuonna kuluneeksi 100 vuotta. Ajankohta on ke 15.6.2016 klo 17.00–18.30. Kierros alkaa Agricola-veistokselta Turun tuomiokirkon kupeesta ja päättyy Turun yliopiston pääaukiolle. Opastus on ilmainen. Mukaan mahtuu 20 henkeä ilmoittautumisjärjestyksessä. Ilmoittautuminen osoitteeseen emsoik@utu.fi Aurora | 35

koordinaattori Eeva-Maria Soikkanen | 045 152 6666 | yliopistoseura@utu.fi | www.yliopistoseura.fi


Harri Vesanen

MAJORMANORSFORMAJORMEETINGS

TURUNKAUPUNGIN

TAPAHTUMA-JA KONGRESSIPALVELUT on erikoistunut kansainvälisten kongressien hakuun ja suunniƒeluun. Meiltä saat asiantuntevaa apua kokous- ja juhlatilojen valitsemisen ja tapahtuman markkinoimisen vaiheissa. Palvelumme on maksutonta. Ota omaksesi!

36 | Aurora

convention@turku.fi • p. 050 559 0608

www.villamarjaniemi.fi

QT4 1

Profile for Turun yliopisto

Aurora 2/2016  

Turun yliopiston sidosryhmälehti. Ilmestyy 3 kertaa vuodessa. mediakortti: www.utu.fi/aurora

Aurora 2/2016  

Turun yliopiston sidosryhmälehti. Ilmestyy 3 kertaa vuodessa. mediakortti: www.utu.fi/aurora