8 ULKOMAILLA
Vaihto-oppilaana Japanissa Päätin lähteä Japaniin vaihto-oppilaaksi, koska olin opiskellut kieltä parin vuoden ajan ja käynyt maassa jo aikaisemmin. Tiesin suunnilleen mitä odottaa vuodelta ja olin lähes varma, että kielitaitoni riittää kommunikoimaan japanilaisten kanssa, joista monet eivät puhu englantia. Japanilaisesta kulttuurista kiinnostuin jo ala-asteella, mikä oli myös yksi syy sille, että valitsin kohdemaaksi juuri Japanin. Lähteminen oli odotettua vaikeampaa ja aikaa vievää, sillä jo itse hakupapereiden täyttämiseen meni oma aikansa. Lisäksi piti miettiä, mitä kaikkea tarvitsen vuoden aikana, ja miten ihmeessä saan kaiken mahtumaan matkalaukkuun, jottei lentoyhtiön asettama 20kg painoraja ylittyisi. Lähtöön liittyi myös paljon muita järjestelyitä, kuten osoitteenmuutoksen tekeminen. Piti myös selvittää miten tulevassa kotikaupungissa liikutaan, ja hankin esimerkiksi alueen kartan jo ennen lähtöä. Lähtöpäivän lähestyessä alkoi tulla haikea olo, kun viimein ymmärsi, ettei oikeasti tule näkemään perhettä ja ystäviä lähes vuoteen. Ennen lähtöä tuli lähinnä ajateltua, että miten itse mahtaa uudessa maassa selvitä, mutta lentokentälle lähtiessä huomasin, että myös minua jäätiin täällä Suomessa kaipaamaan. Ensimmäiset asiat, jotka huomasin koneesta ulos astuessani, olivat kuumuus ja kosteus. Asuin Fukuokassa, joka sijaitsee eteläisessä Japanissa, jossa kesän lämpötilat nousevat n. 37 °C ja ilman kosteusprosentti on lähellä 95 %. Jos tämä asia tuli osittain yllätyksenä, niin vielä enemmän yllätyin, kun toinen koulupäiväni peruttiin taifuunivaroituk-
sen takia. Ensimmäiset päiväni Japanissa olivatkin tuskaa jo pelkästään ilmaston vuoksi enkä muista koskaan kaivanneeni Suomen viileitä päiviä yhtä paljon. Ymmärsin myös pian sen, miksi monet ihmiset käyttivät päivänvarjoja, mikä ensimmäisellä matkallani tuntui varsin oudolta, mutta olihan päivänvarjon alla edes vähän viileämpi. Suurimmat kulttuurierot kohtasin koulussani, joka oli yliopiston hallinnoima yksityinen tyttökoulu. Koulussani oli erittäin tarkat pukeutumisohjeet ja yleiset säännöt. Kouluun sai tulla vain koulupuvussa, johon kuului määrätty yläosa, hame, sukat, laukku, kengät ja rusetti, kaikki tietysti koulun logolla varustettuina. Kesällä ja talvella käytettiin eri koulupukua. Oppilaiden hiustyyleihin liittyi myös säännöksiä: silmien tuli
näkyä ilman että hiuksissa käytetään pinnejä, yli olkapäiden ulottuvat hiukset tuli pitää sidottuina ja lyhyiden hiusten tuli olla takaa tietyllä tavalla leikatut. Hiuksia ei missään tapauksessa saanut värjätä. Myös liikuntavarusteet olivat määrätyt kenkiä, sukkia ja liikuntakassia myöten. Kouluun ei saanut tuoda kännyköitä, mp3-soittimia, purkkaa, karkkia, sarjakuvia, aikakauslehtiä tai oikeastaan mitään muutakaan, mikä ei liittynyt koulunkäyntiin. Oppilaat joutuivat ns. koulupukutarkastuksiin vähintään kerran kuussa, jolloin tarkistettiin myös hiustyyli ja tutkittiin reput. Minun ei tarvinnut osallistua näihin tarkastuksiin, mutta monet vaihto-oppilaat kertoivat, että heidät tarkastettiin siinä missä muutkin oppilaat. Tämä tuotti ongelmia etenkin niille vaihto-oppilaille, joilla oli esimerkiksi korvakorut, sillä kaikki lävistykset ovat pätevä syy erottaa oppilas monissa kouluissa Japanissa. Myös itse opetustyyli erosi hyvin paljon Suomesta. Oppilaat eivät viitanneet tunneilla, vaan opettaja kysyi kysymyksen ja ilmoitti kuka kysymykseen vastaa. Oppilaita puhuteltiin sukunimellä ja heidän piti usein seistä vastatessaan kysymyksiin. Opettajia piti myös tervehtiä kohteliaasti kumartamalla, eikä heidän sanomaansa saanut mitenkään kommentoida. Koulupäivän päätteeksi oppilaat siivosivat koko koulun, ensimmäisen vuoden opiskelijat siivosivat vessat ja muut oppilaat siivosivat luokat, käytävät ja ulkoalueet. Siivottavia alueita vaihdettiin pari kertaa vuodessa. Omana työnäni oli lattioiden lakaisu luokissa ja