TOIMEN TYTÖT ry toimentytot.fi
Kati ”Kirahvi” Tiiliharju
Korpimaja
Moksjärventie 87, Vihti
Majan emäntä: Fiona Bredarholm
TOIMEN TYTTÖ
Toimitus: Sorele, Milja, Kettu, Pipsa
Painos: 80 kpl
”Kymmenessä vuodessa ei saatu edes värejä kustanteeseen…”
Sisällys Lippukunnanjohtajan terveiset.…………….........1 Sopulien sarjakuva.………………………………..……3 Peukaloisten värityskuva.………………….…………4 Jänisten resepti.………………..………………………...5 Polaris 2.2……………..……….……………………….…...6 Keskiaukeaman tytöt.…………………..…………….11 Norjan vaellus.……………..………………………....…13 Kajo…………….……………………………………………..19 Pöllöjen sarjakuva………...………………..………….20 Toinen Tyttö.……………………………………………..21 Majan laituri………………………………………………23 Tulossa 2023…………………………..…………………24
Lippukunnanjohtajan terveiset
Hei kaikki toimen tytöt ja meidän uskolliset ihailijamme! Tässä kirjoittelee Milja, TT:n
lippukunnanjohtaja. Siitä onkin ehtinyt kulua jo lähemmäs kymmenen vuotta, kun viime
Toimen Tyttö -lehti on ilmestynyt. Jos nyt
oikein muistan, niin vuosi taisi olla 2013.
Edellistä lehteä lukiessani en kyllä varmasti olisi edes osannut kuvitella, että seuraavan lehden pääkirjoitus voisi olla mun käsialaa. Olin kuitenkin tällöin vasta seikkailija.
No se siitä alkurunoilusta. Kerron nyt vähän, mitä kaikkea tähän kuluneeseen vuoteen on oikein mahtunut. Vuoden alussa lippukunnassa perustettiin Kestävästi partiossa -toimikunta, jonka tarkoituksena oli miettiä, miten lippukunnan toimintaa voitaisiin kehittää kestävämpään suuntaan. Tavoitteena oli saada Toimen Tytöille Suomen Partiolaisten ja WWF:n luoma Kestävästi partiossa -tunnus. Ja sehän saatiin! TT on viime aikoina
panostanut erityisesti ympäristöystävällisempiin retkiruokiin ja Onkalon kierrätyssysteemiin. Retkillä tarjotaan kaikille pääsääntöisesti kasvisruokaa, ja Onkalolla on nykyään ihan ikiomat kierrätysastiat muoville, paperille, keräyskartongille, metallille ja lasille, vanhan tutun sekajätteen ohella. Tietty myös panttipullot ja - tölkit kerätään talteen!
Vuoden isoin projekti on kuitenkin ollut ehdottomasti jäsenkasvu. Monta vuotta siitä on haaveiltu ja puhuttu, mutta nyt sitten vihdoin tehtiinkin asian eteen jotain. Keväällä johtokolmikko ilmoittautui Kasvun valmennusohjelmaan, jonka myötä lippukunnassa ruvettiin suunnittelemaan konkreettisesti, miten toimen tyttöjä saataisiin lisää, ja miten nykyisiä jäseniä saataisiin sitoutettua paremmin mukaan toimintaan.
Haasteena oli vähäinen aktiivisuus retkillä ja pienet ryhmäkoot. Mainostusta tehtiin kaikkiin mahdollisiin suuntiin.
Useampia tunteja vietettiin esittelemässä partiotoimintaa, niin Arabian peruskoululla kuin Redin kauppakeskuksessa ja Arabian katufestareillakin. Loppujen lopuksi tehokkaimmaksi markkinointikeinoksi todettiin kuitenkin Arabianrannan alueen Facebook -ryhmä.
Nyt vuoden lopussa voin ylpeänä sanoa, että vuosi 2022 oli hyvä vuosi meille toimen tytöille. Tuntuu, että johtajiston yhteistyö pelaa ja lippukunnan toiminta rullaa niin kuin pitääkin.
Jäsenkasvuprojekti palkittiin myös vihdoin! Laskettiin johtajaneuvoston kokouksessa, että tänä vuonna jopa 31 uutta toimen tyttöä antaa Puurojuhlassa partiolupauksensa ja saa kaulaansa sen kauniin liilan partiohuivin. Kiitos kaikille kuluneesta vuodesta! Ensi vuonna jatketaan taas uusien projektien parissa <3 - Milja
Jänisten mahtava popcorn resepti
Jänikset oppivat valmistamaan popcornia trangialla: ja niin opit sinäkin!
Mitä tarvitset popcornien valmistamiseen:
• 1 dl popcornin jyviä
• 3 ruokalusikallista ruokaöljyä
• suolaa maustamiseen!
No, miten sitä popcornia valmistetaan? Tässä ohjeet vaiheittain:
1. Kokoa ensiksi trangia.
2. Mittaa kolme ruokalusikallista ruokaöljyä trangian kattilaan.
3. Lisää 1 dl maissinjyviä samaan kattilaan.
4. Sytytä trangia ja aseta kattila paikoilleen.
5. Odota, että kattilasta alkaa kuulua poksahtelua. Muista sekoittaa popcorneja vähän väliä, että ne eivät pala pohjaan. Kun poksahtelu alkaa loppua, on aika ottaa kattila pois tulelta.
6. Mausta popcornit suolalla oman maun mukaan.
7. Ihastele tekemiäsi popcorneja hetken ─ota vaikka muutama kuva!
8. Syö!
Muutamia huomautuksia avuksi:
• Ole varovainen kattilan kanssa, koska se kuumenee nopeasti.
• Älä laita suolaa liikaa kerralla. Muuten popcornit voivat nopeasti muuttua syömäkelvottomiksi.
• Popcornit palavat helposti pohjaan, joten älä unohda niitä tulelle!
Mukavia kokkaushetkiä kaikille!
- Seikkailijaryhmä Jänikset
Polaris 2.2
Kesäkuussa Kavalahdessa pidettiin Pohjois-Helsingin lippukuntien yhteinen sudenpentu-seikkailija-leiri Polaris 2.2. Haastattelimme leirin osallistujia ja tekijöitä.
Lurpukka ja Pikku
Velmu ja Susi
Mikä on ollut tähän mennessä parasta leirillä?
Lurpukka: Nukkuminen.
Pikku: Nukkuu teltassa.
Velmu: Hmm, mun pitää miettiä, tässä on tapahtunut niin paljon…vapaaaika!
Tärkein leirivaruste?
Lurpukka: Kumisaappaat.
Pikku: Makuupussi.
Velmu: Makuupussi!
Oletko saanut uusia kavereita?
Lurpukka: Oon, paljon.
Pikku: Olen.
Velmu: Joo.
Kävitkö uimassa ja oliko vesi kylmää?
Lurpukka: Oon, kahdesti. Vesi oli vähän viileetä.
Pikku: Kävin joka päivä. Ei ollut kylmää. Mulla oli kylmä valmiiksi, niin se tuntu lämpimältä
Velmu: No eilen en, mutta muina päivinä. Oli kylmää tietenkin, kun sinne meni.
Mikä on ollut paras ruoka?
Lurpukka: Ehkä se spaghetti ja liha. Paitsi, et mä sain sitä aika vähän, koska se spaghetti kaatu.
Pikku: Hmmm…joko trangialla tehty ruoka tai pyttipannu.
Velmu: Ei varsinaisesti lempparia. Ite tehty pasta oli ehkä paras.
Mikä oli Zoomer- ja Boomer-laaksojen paras rasti?
Lurpukka: Ehkä se, missä oli vesisotaa.
Pikku: Vesisota!
Velmu: Vesisota. PT-kisojen lemppari oli ramborata!
Kuka on B-P?
Lurpukka: Se on partion perustaja.
Pikku: Partion perustaja.
Velmu: Ei muistu mieleen.
Kuka oot?
Kettu (TT:stä).
Mikä oli sun pesti leirillä?
Yks ohjelmapäälliköistä. Vastuussa (Ainon kanssa) PT-skabasta ja iltaohjelmasta.
Miks lähdit tekemään leiriä?
Koska mut pakotettiin tähän!! No ei…koska tätä on hauskaa ja ohjelmaa kivaa tehdä.
Mikä on ollut parasta ohjelmaa?
Johtajaohjelma varmaan tulee olemaan. Tää kaikki muu on ollut ihan kaaos! Mut lapset tykkäs iltaohjelmasta, etenkin siitä yhdestä näytelmästä.
Mikä on ollut sun lempiruoka?
Varmaan tänään kasviswokki tai sitten tofucarbonara.
Mikä on ollut parasta leirillä?
Se, että pääsee järveen uimaan.
Mikä on tärkein esine leirillä?
Kahvimuki!
Millanen kahvimuki sulla on?
Punainen, jossa ei ole kahvaa.
Sulla ei ole sellaista kahvimukia, josta huokuu, että se on Ketun kahvimuki?
Mä en oo saanut sellasta vielä!! Saa tuoda synttärilahjaksi Kajolle! (toimituksen kommentti: kahvimuki annettu)
Anna jokin partioviisaus.
Menkää ajoissa nukkumaan ja juokaa kahvia, joo.
Linnea ja Alma, leirinjohtajat
Keitä te ootte?
Alma: Mä oon Alma Kulman Kiertäjistä
Linnea: Mä oon Linnea Vuorenhaltioista ja me ollaan Polaris2.2 -leirin johtajat.
Miks te lähditte tekemään leiriä?
Linnea: Multa kysyttiin jo Avaralla (alueen kesäleiri 2021) kiinnostaako ja mä sanoin, että kiinnostaa.
Alma: No, mulla kävi pieni vahinko. Mä en tiennyt, että mä lähen
johtamaan leiriä ennen kuin vasta kokouksessa.
Mikä on ollut parasta leirillä?
Alma: Tunnelma.
Linnea, sä tulit tänään, mikä on tänään ollut parasta?
Linnea: No tunnelma kyl…ja sää! Mä kuulin, että eilen ei ollut niin kiva sää.
Mikä on ollut paras ruoka?
Alma: Makaronijauhelihamössö.
Haastattelun aikaan vasta yhden ruoan leirillä syönyt Linnea: Kasviswokki.
Mikä on tärkein esine leirillä?
Linnea: Lippis!
Alma: Makuupussi.
Anna jokin partioviisaus.
Linnea: Tältä leiriltä: kaikki bussit vievät velodromille. Koko partiouralta: kaikki ei tuu koskaan menemään ihan täydellisesti, mutta tosi lähellä sitä yleensä mennään niin ei tarvii huolestua.
Alma: Jos ei ota taukoo, niin ei saa taukoo.
Norjan vaellus
Toimen Tyttöjen ja Toimen Poikien neljäs vaellus suuntautui Norjan Jotunheimeniin. Mukana matkassa oli 3 toimen tyttöä (Fiona, Milja ja Pipsa) ja 2 toimen poikaa (Vili ja Henu). Tällä kertaa vaellukselta päätettiin kirjoittaa vaelluspäiväkirjaa. Alkuperäinen teksti. ��
VAELLUSPÄIVIS 1.-10.7.2022
1.7.
Nähtiin Onkkiksella klo 16. Pipsa oli kyllä vähän myöhässä, koska kävi ostamassa vaellusruispalat. Vili tuli hakemaan meitä ja lähdettiin kohti Turun satamaa. Matkalla luettiin Seiskasta horoskooppeja ja juoruja. Horoskoopit lupaili ihan chillejä aikoja. Pysähdyttiin syömään ja nopeasti tulikin taas kiire tien päälle ja Hesen sibberenkaat piti mutustaa autossa.
Satamassa piti olla tunti ennen laivan lähtöä (miksi?) ja autossa istuminen oli tylsää. Laivaan päästyämme mentiin tunniksi seisomaan kannelle. Tuuli sikana, mutta oli lämmin. Spottailtiin pookeja vaikka kukaan ei edes tiennyt mitä ne on??? Sitten tultiin laivaan ja pelattiin ilmakiekkoa. Illan päätteeksi seurattiin jotain taikaesitystä.
Nukkumaan mentiin Maarianhaminan kohdalla eli joskus klo 1.
2.7.
Herättiin pirteänä klo 5.40 Ruotsin aikaa. TP oli hakkaamassa meidän hytin ovea noin 5 minuuttia myöhemmin. Hypättiin autoon ja ajettiin nopeasti pois Tukholmasta.
Ajettiin Norjaan Gjendesheimin parkkiin.
Lähdettiin taapertamaan klo 20 jälkeen. Aloitettiin jyrkällä nousulla ja fiilikset olivat luonnollisesti katossa. Fiona pohti ensimmäisten metrien kohdalla kääntyvänsä takaisin. Miljan ajatukset olivat “kyl tää täst” ja Pipsa katui kevään ja kesän treenien skippailua. Myös kevyt 19 kilon rinkka kadutti.
Noustiin kuitenkin ihan kivasti tosi jyrkästä noususta huolimatta. Pysähdyttiin myös päivittämään TP:n somea. Jättimäisen nälän saattelemana löydettiin ihan kiva yöpaikka. Nyt tuulee ja sataa…
3.7. Fiona’s version Yö oli rankka. Tuuli ja satoi rankasti. Fiona ja Milja kävi tästä huolimatta urhollisesti pissalla. Ensimmäiseen päivään lähdettiin hyvillä fiiliksillä.
Sää suosi niin paljon, että näkyi shortsipukeisia ihmisiä. Tosin oli noin 10 astetta. Pipsan jätesäkkiä paikkailtiin ja jesari hupeni nopeasti. Näimme läpaita.
Kapusimme alas nähtävyyden nimen, jonka nimeä emme muista. Nähtävyys on Jotunheimin päiväretkeilijöiden suosiossa. Saaavuimme yö paikalle klo 17. Pelasimme red seveniä ja kuoppaa useamman tunnin…nyt unten maille ja huomenna uusi päivä!
4.7.
Herättiin vasta klo 10 mukavaan aamuun ja lupaavan näköiseen päivään. Pipsaa sai odottaa, “elämä on yhtä odottamista” ja “I’m just taking my time”.
Lähdettiin reippaasti kävelemään ja pian pidettiinkin jo lounastauko. Sen jälkeen alkoi pikkuhiljaa päivän nousu. Ennen huomattavia nousuja Milja kuitenkin päätti upota lumeen. Matka jatkui ja pian päästiinkin kapuamaan meidän silmissä lähes pystysuoraa lumista mäkeä. Pääsimme niin sanotusti nauttimaan. Muun muassa kovan nälän takia Miljan ja Fionan fiilikset alkoivat droppaamaan. Kivisen alamäen laskettelu oli kuitenkin vielä edessä. Märät kivet eivät olleet kivoja.
Pitkän kivialamäen jälkeen kävelimme jotain kuumottavaa liukasta riippusiltaa. Paha mieli tuli kaikille, kun kävelimme jonkin maksullisen “tuvan” (oikeesti se oli joku hotla) ohi.
Pääsimme siis vielä nousemaan jotain ylämäkeä. Matkalla Milja ja Fiona löysivät aurinkolasit.
Illalla pelattiin vielä korttia. Nyt meillä on vielä nälkä, mutta ruispalat ovat poikien rinkassa. Nälkäisinä nukkumaan siis.
5.7.
Herättiin jo klo 8.45. TP sai odottaa, kun me hidasteltiin. :) Etenkin Pipsa…
Heti päästiin aloittamaan nousu Glittertindenille. Meillä kaikilla oli heti nälkä. Ylös oli nousemassa myös paljon muita. Monilla oli vain pienet päiväreput ja katseltiin 20 kilon rinkat selässä hieman kateellisina. Monilla oli myös mukanaan liukuri. Kun päästiin ylemmäs lumen luo, ne ihmiset alkoi laskea alas liukureidensa kanssa. Sitten katseltiin kateellisina.
Onneksi Milja oli löytänyt edellisenä päivänä aurinkolasit sillä ne osoittautuivat hyödyllisiksi ainakin Miljalle. Oli tosi kirkasta nääs. Miljalla oli ensin “ihan läppä fiilis”, mutta huippua kohti alkoi ärsyttämään. Etenkin kun vastaantulijat sanoivat huipun olevan lähellä, mutta ei siltä tuntunut. Fionalla kuulemma jalka hädin tuskin nousi.
Huippu tuli (kuusi keppiä pystyssä lumessa ja hirveän kylmä) ja niin tuli myös kiire alas. Fionan mukaan alamäet ovat ärsyttäviä, mutta tavallaan kivoja, kun ei hengästy. Pipsalla oli kova kiire alas. Nälkäkiukkukin oli.
Miljalla kuolema mielessä ja lopulta hän myös kaatui sekä rikkoi uudet housunsa.
Päästiin tän Norjan korkeimman kukkulan juurelle ja myös täällä on jokin hotlamajatalomesta. Pistettiin teltta kauemmas kasaan, jotta ei tarvinnut maksaa telttapaikasta. Sitten lähdettiin tutkimaan paikan tarjontaa.
Kahvila oli mennyt kiinni puoli tuntia ennen kuin laahustettiin paikalle. Ihana poika kuitenkin myi meille vielä vohvelit. Niiden lisäksi ostettiin koko porukalle Pepsit. Vohvelilta tultiin takaisin teltoille tekemään ruokaa. Pelattiin taas Kuoppaa Henun ja Vilin kanssa. Ennen nukkumaanmenoa selattiin myös Tinderiä. About kaikki vasemmalle.
6.7.
Oltiin jo hereillä, mutta TP tuli silti herättämään meidät Trangian kattilaa hakaten. Ne halus vissiin pikaisesti päästä lähtemään kohti päivän haasteita. Me kuitenkin siirryttiin hotlan WC-tiloihin hoivaamaan itsejämme.
Klo 11 jälkeen lähdettiin kohti Norjan ja Pohjois-Euroopan huiputusta. Kyseinen paikka on siis Galdhopiggen. Galdhopiggen oli tuskaa. Alku oli normaalia jyrkkää ja kivistä kiipeämistä. Kun lumiset kohdat alkoivat, tuli kiipeämisestä hieman raffimpaa. Lunta pitkin oli vaikeaa kiivetä. Alas tulevat ihmiset liukuivat taas liukureilla.
Kun jalkojen lisäksi kiipeilyä helpottamaan piti myös ottaa kädet, alkoi kauhea tuuli. Lumi piiskasi naamaan jokaisesta suunnasta ja näkyvyys oli surkea. Kun seuraava jyrkänne paljastui taas, Milja pohti, että eteenpäin jatkaminen ei ollut kaiken sen arvoista. Huipulla käynyt mies kertoi meille, että edessä oli vielä kaksi jyrkännettä ja matkaa taitettavana olisi tunti. Siispä Fiona, Milja ja Henu päättivät kääntyä takaisin alas. Vili ja Pipsa jatkoivat matkaa kohti huippua.
MATKA YLÖS
…oli aika järkky. Pipsalle tärkeä niistäminen oli haastavaa ja nahkarukkaset olivat märät. Taaperrettiin ylös jotain kivikkoa ja lumikasaa. Ei näkynyt mitään muuta kuin valkoista. Lopulta edessä näkyi KAHVILA. Pipsa oli ihan pettynyt, koska luultiin ettei se ole auki. Tässä välissä käytiin katsomassa se korkein kohta. Siinä oli joku jäätynyt aukoputki. Oltiin jo lähdössä, mutta kahvilan nainen tuli avaamaan oven, koska oli huomannut meidät.
Pipsa osti Coca Colan, teen ja hot dogin (nakki käärittynä lettuun?). Vili hyväksyi laskuja. Istuttiin. Sitten lähdettiin. Aluksi ei löydetty seurattavia merkkejä ja kierrettiin vain kehää niitä etsiessä. Lopulta päästiin merkkien jäljille ja niitä seuratessa matka alas taittui nopeasti.
Miljan, Fionan ja Henun matka alas Alaspäin aiemmin laskeutumaan lähteneet olivat tyytyväisiä päätökseen. Lumikohdat liuttiin alas istualteen. Lammas ulisi. Alhaalla oltiin klo 18 aikaan.
Kun kaikki olivat alhaalla, syötiin pizzaa ja juotiin muun muassa kaakaota. Illalla pelattiin taas korttia. Milja mätchäsi Tinderissä paikallisen tarjoilijan kanssa.
7.7. Fiona’s version
TP herättämään meidät klo 9.40 kun meillä oli herätys klo 9.45. Lähdettiin kohti Gjendebu:ta. Oli 500 metriä nousua, mutta viime päiviin verrattuna se ei tuntunut paljon missään. Rämmittiin lumen ja loskan läpi. Kaikkien kengät kastu. Pipsa kellahti kiven päälle, sai haavan eikä päässyt
painavan rinkkansa takia ylös. Fiona satutti nilkkansa, mutta pystyi silti jatkamaan matkaa. Tuttuun tapaan illalla korttia.
8.7.
Herättiin jossain vaiheessa ja lähdettiin edellisiin päiviin verrattuna suht nopeasti matkaan. Meillä oli enää jotain 7 kilsaa käveltävää jäljellä. Ne menivät aika nopeasti. Oltiinkin siis nopeasti Gjendebussa yli kolme tuntia ennen meidän botskin lähtöä. Istahdettiin kahvilaan ja ostettiin ruokaa. TT sai jättimäisen kulhon tomaattikeittoa. Oli hyvää vaikka jonkun mielestä se maistuikin vaellusruokanamme olleelta Pomodoro-pastalta.
Päästiin lopulta laivaan (vaikka kukaan paitsi Pipsa ei luottanut siihen, että Pipsa oli ostanut oikeat liput) ja laiva vei meidät takaisin lähtöpisteeseen. Autolla ajettiin, käytiin Lillehammerin mäkkärissä ja ajettiin lisää. Lopulta pysähdyttiin tienposkeen nukkumaan. Rekkojen äänet tuudittivat meidät uneen.
9.7.
Herättiin ja lähdettiin nopeasti liikkeelle. Ajettiin ja ajettiin ja päästiin Tukholmaan. Fiona oli hankkinut meille hotellin, joka näytti parakilta. Suihkujen jälkeen lähdettiin tietenkin Sephoraan ostamaan meikkejä. Ei muuta.
10.7.
Ei kirjoitettu mitään mainitsemisen arvoista. Matkustettiin päivälaivalla
Tukholmasta Turkuun ja sieltä kotii
