The Baltic Guide FIN Lokakuu 2016

T H E B A LT I C G U I D E ™ LO K A K U U 2 0 1 6

kulttuuri

17

Suurin, kaunein ja kallein Viron uusi kansallismuseo avattiin yleisölle 1. lokakuuta Tartossa. Kyllä sitä on odotettukin.

Viron kansallismuseon (Eesti Rahva Muuseum) suunnittelukilpailun voitti ranskalainen DGT Architects 2006.

Pitsiä muistuttava lasijulkisivu nousee 15 metrin korkeuteen, ja osa talosta on silloitettu veden päälle.

TEKSTI ARJA KORHONEN, KUVAT ERM

A

vajaisten alla valtava rakennus Raadin kaupunginosassa kuhisee kuin rautatieasema. Näyttelyitä pystytetään viime minuutteihin.

Potkulaudat viuhahtavat vaarallisen näköisesti vitriinien ja esineiden välistä.

Vuosien työ on kulminoitumassa eikä kansallismuseon viestintäjohtaja Kaarel Tarand meinaa pysyä nahoissaan. ”Velka on maksettu. Kansallismuseo on ollut viimeinen hoitamaton sotahaava – kaikki muut kulttuurilaitokset ovat jossain vaiheessa saaneet jotakin”, toteaa Tarand.

Kansallismuseo on ollut virolaisille tärkeä hanke jo 107 vuotta, perustamisestaan lähtien. Sotien välissä museo toimi Raadin kartanossa, joka tuhoutui pommituksissa 1944.

Sen jälkeen kokoelmat olivat levällään pitkin kaupunkia. Nyt

kaikki on saatu vihdoin saman katon alle.

Neuvostoaikaisen sotilaslentokentän päälle pystytetty rakennus on todellinen lasin ja betonin sinfonia. Kauempaa katsottuna näyttää siltä kuin kiitoradan pää nousisi ilmaan.

Museo on kolmanneksen suurempi kuin taidemuseo Kumu, joka ei sekään ole mikään pieni pytinki.

Virossa rakennuksen kustannuksia (75 miljoonaa euroa), ja sijaintipaikkaa (Tartto ja Raadi) on arvosteltu. Tarand ei jää vastausta velkaa. ”Talo on saatu halvalla ja tehty oikeaan aikaan. Muualla Euroopassa samalla rahalla ei saisi näin paljoa.” ”Se, että museo pysyi Tartossa, on aluepoliittinen kysymys. Tärkeää on myös tiedeyhteistyö yliopiston kanssa. Paikallisesti taas – Raadi on vain kaksi kilometriä raatihuoneentorilta. Tämä oli aiemmin suljettua aluetta, mutta

nyt kaupunki kehittyy juuri tähän suuntaan.”

Kivikaudesta digiaikaan Esille tulevat kokoelmat ovat valtavat, ilman valokuviakin näyttelyesineitä on noin 10 000.

Rakennuksen 34 000 nettoneliöstä julkisessa käytössä on 14 000 ja niistä näyttelypintaa 6 000 neliötä.

Sisään pääsee talon molemmista päistä. Tarand toivoo, että kävijät löytävät myös B-sisäänkäynnin ja lentokentän kokoisen pysäköintialueen sen takana.

Konferenssi- ja opetustilat sekä ravintola sijaitsevat A-päädyssä, toiseen jäävät teatterisali, kahvila ja taidegalleria. ”Idea on se, että rakennuksen päätyjä voi käyttää ilta-aikaan, kun museo on jo kiinni.”

Keskelle jäävään 126 metrin pituiseen tilaan rakennettu vaikuttava Aikapolku-näyttely luotaa Viron kulttuurihistoriaa jääkauden jälkeisestä ajasta nykyhetkeen.

”Viron kehitystä kuvaa seitsemän murroskautta, jotka muuttivat kaiken. Kuten rautakausi, jonka tuloksena syntyi maanviljely. Tai kristinuskon tulo.”

Tarand pysähtyy kesken puheen ja esittelee kirkonkellon, joka reagoi kävijän läheisyyteen alkamalla lyödä. Taustalla kuuluu munkkien rukoilua. ”Tällaisia asioita, jotka tekevät jotakin, on täällä paljon.”

Salin suurin esine on kirkkaanvihreä höyrykone, joka tuotiin sisälle jo vuosi sitten. Myöhemmin se ei olisi mahtunut.

Tarandin mukaan kone symboloi kaupungistumista, sillä se vei talonpojilta työn.

Tärkein esine, todellinen reliikki, on puolestaan Viron ensimmäinen sinimustavalkoinen lippu, joka on 34 vuotta vanhempi kuin valtio itse. Rautaesirippua ja neuvostokautta kuvaa muun muassa radio, josta voi väännellä tuolloisia kanavia: Moskovaa, Helsinkiä,

Näyttelysaleista löytyy vanhoja esineitä, mutta myös Lennart Meren satelliittipuhelin ja Viron ensimmäinen pankkiautomaatti.

Näyttelyiden rakentaminen on ollut kova urakka, johon on osallistunut satoja ulkopuolisia museon omien työntekijöiden lisäksi.

Radio Luxembourgia ja Amerikan ääntä. Osaa kuunneltiin tietysti salaa.

Digitaalisiin ja vuorovaikutteisiin ratkaisuihin on panostettu todella paljon. Näyttelykohteiden esittelytekstit näkyvät sähköisillä ruuduilla, ja kieltä voi vaihtaa älykorttia vilauttamalla.

Pystynäytöillä juoksee dramatisoituja dokumentteja Viron historiasta. Esimerkiksi noituudesta syytetyn tuomio on lavastettu oikeuden pöytäkirjojen perusteella. Vuoden 1905 rauhattomuuksien taustoitus perustuu eri osapuolien muistelmiin. ”Emme tiedä historiallista totuutta ja siksi tuomme esille eri näkökulmia, niin kapinallisen torpparin kuin vanhaa järjestystä suojelevan porvarin.”

■

Lue verkkolehdestämme, mitä muuta mielenkiintoista kansallismuseosta löytyy. www.balticguide.ee.