ajankohtaista
T H E B A LT I C G U I D E ™ S Y Y S K U U 2 0 1 7
31
Kivi Larmola on helsinkiläissyntyinen kirjailija, soittaja ja sarjakuvantekijä, joka päätyi Tallinnaan vuonna 2014 asuttuaan ensin useita vuosia eri Euroopan maissa.
Muistot, omat ja vieraat
Kivi LARMOLA
Imbi kutsuu meidät Tarttoon. Se
tulevat esiin jo puolessa tunnissa”, paljastaa ruumiinpesijälottana palvellut mummuni. Esityksen jälkeen lähden katsomaan löytäisinkö sen brezhnevkan, jossa veljeni asui. Löydän, sen pihalla on kaksi miestä, jotka ihmettelevät, mitä muistoja minulla täältä voi olla.
Kaksoismaa kuvaa tunnetta.
Naapurusto on siistiytynyt. Kioski, Kuva: Sanna Larmola
sopii, meillä on jo varattu auto, koska olemme menossa Võrumaalle. Paluumatka kulkee joka tapauksessa Tarton kautta. Ja vierailut Tartossa ovat jääneet aivan liian lyhyiksi, verrattuna aikaan parikymmentä vuotta sitten, jolloin veljeni asui siellä. Olen utelias näkemään, tunnistanko paikat, millaisia muistoja ne palauttavat mieleen. Tartossa on Must Kast -teatterin Kaksismaa/Kaksoismaa, suomalaisen Anni Mikkelssonin ohjaus, jossa nuoret virolaiset ja suomalaiset valottavat sukujensa muistoja ankeammilta ajoilta, sen mukaan kuin Imbi Pajun kirjoitusharjoituksilla ovat itsestään löytäneet. Ohjelman jälkeen pitäisi keskusteluttaa yleisöä. Helppo homma, paitsi että ei ole. Muistot ovat väkeviä ja saavat palan kurkkuun. Huomaan,
etten erota, mikä muisto on suomalaisten ja mikä virolaisten. En ainakaan 1980-luvusta taaksepäin. Kodin jättäminen ja kotiinpaluu, äiti joka kanavoi perusturvallisuutensa hillonkeittoon,
setä, josta ei uskalleta sanoa, mikä häntä vaivaa. Meillä kotona ei puhuttu sodasta: ajateltiin, että on parempi, jos ei tiedä. Jos lapsena vänkäsin sota-
juttuja, minulle valotettiin kuvaa niin pelottavasta maailmasta, että kysely loppui äkkiä: “Et uskalla työntää sormeasi näihin luodinreikiini, uskallatkos?” nauraa ukkini, tai: “Ruumismadot
josta myytiin leveäharteisia olutpulloja kuin halkoja sylyksittäin on muuttunut matkatoimistoksi. Lähistöllä asuvan keskiaasialaisen pienyrittäjän lautasantenneistaan lähitaloihin vetämät tv-johdot, joiden ansiosta täällä näkyi hetken aikaa enemmän kanavia kuin kenelläkään Suomessa, ovat kadonneet. Mutta ihmiset kokoontuvat edelleen kesäiltaisin keskustelemaan suuria asioita, kuten yliopistokaupungissa pitää. Löysin muistoni, olen tyytyväinen tähän hetkeen. ■
Virossa on jo tuhansien suomalaisten koti TBG:n uusi juttusarja antaa vinkkejä Viroon-muuttoon. Perustietoa muuttosuunnitteluun
SUUNTANA VIRO TBG neuvoo muuttajaa
■ Suomen suurlähetystö
TEKSTI SILJA HURSKAINEN, KUVA ANDREI CHERTKOV
Viron väestörekisterikeskuksen
mukaan Viroon oli vuoden alussa rekisteröitynyt 7 673 Suomen kansalaista. Muuttoliikettä lahden pohjois-eteläsuunnassa vaikuttaa olevan koko ajan enemmän. Suomen Viron-suurlähetystön lehdistöneuvos Hannele Valkeeniemi sanoo, että pysyvien asukkaiden määrää on silti vaikea tietää, koska suuri osa suomalaisista asuu Virossa vain osan vuodesta. ”Esimerkiksi osalla eläkeläisistä on kakkosasunto Virossa. He siis viettävät Virossa ehkä paljonkin aikaa, mutta virallisesti kirjat ovat Suomessa”, Valkeeniemi kuvailee. Kiinnostus Viroa kohtaan näkyy myös Suomalais-eestiläisessä kauppakamarissa. Toiminnanjohtaja Ave-Mai Aedna sanoo, että kauppakamariin tulee paljon yhteydenottoja suomalaisilta yrityksiltä ja yksityishenkilöitä, jotka
■
■
Suvi Hankiala ja Joan-koira jaloittelevat jo tottuneesti Tallinnan puistoissa.
■ ■ ■
ovat kiinnostuneita Viroon-muutosta. Kauppakamarin jäsenmäärä nousee tasaisesti, mutta jäsenistö kasvaa myös kauppakamariin liittyvien virolaisyritysten takia. Yksi Viroon muuttaneista on Kaarinasta lähtöisin oleva Suvi Hankiala, joka perheineen siirsi kotinsa
Varsinais-Suomesta aivan Tal-
linnan ydinkeskustaan kesällä 2016. Hankialan puoliso oli tullut Viroon tehtaanjohtajaksi jo 2015. ”Leikin Suomessa työssäkäyvää yksinhuoltajaa, mutta se ei oikein sopinut kenellekään”, Hankiala muistelee. Kun miehen työsopimusta keväällä 2016 jatkettiin, oli selvää, että koko Hankialan kahden
Tallinnassa www.finland.ee Viron valtion tiedotusportaali eesti.ee Viron vero- ja tullivirasto EMTA www.emta.ee Viron sairasvakuutuskassa www.haigekassa.ee Poliisi- ja rajavartiolaitos www.politsei.ee Suomalais-eestiläinen kauppakamari www.fecc.ee
aikuisen, kahden lapsen, kahden kissan ja yhden koiran perhe siirtyy Viroon. ”Teinille ajatus muuttamisesta oli että ‘häh’, mutta nuoremmalle oli tärkeintä, että saamme koko perhe olla taas yhdessä. Lopulta lapsille taisi olla oleellisinta, että kissat tulevat mukaan”, nauraa Hankiala.
Muuttopäätöksen jälkeen Hankiala aloitti kodin etsinnän. ”Asunnon etsiminen oli äärettömän hauskaa! Meille oli selvää, että asunnon piti olla kävelymatkan päässä lasten koulusta. Lisäksi asunnon tuli olla uusi ja valoisa, siinä tuli olla parveke ja autopaikka.” Hankialan perhe löysi kodin hel-
posti. Käytännössä ensimmäinen asuntonäyttö toi toivotun tuloksen ja vuokrasopimus tehtiin toukokuussa. ”Koira ei ollut vuokranantajalle ongelma, mutta kissojen takia piti ottaa lisävakuutus mahdollisten vahinkojen varalta.” Muuton alkuvaiheen viralliset kuviotkin sujuivat varsin kivuttomasti, sillä puolison yritys auttoi muuttoon liittyvissä asioissa. ”Id-korttia anoessa meni poliisiasemalla neljä tuntia”, Hankiala muistelee ainoaa erityisen pitkäveteistä muuttoon liittyvää hetkeä. ■ Suuntana Viro on juttusarja, jossa TBG antaa neuvoja Viroon muuttavalle suomalaiselle. Kerromme mm. yrityksen perustamiseen, asunnon vuokraamiseen ja ostamiseen, verotukseen ja terveydenhoitoon liittyvistä asioista.