4
2013
IHMISARVON PUOLESTA
HANDLING FÖR MÄNNISKOVÄRDET
NEPAL kosketti Lauri Tähkää Mitä tarkoittaa voimaantuminen? Tule Toisenlaiseen joulukonserttiin
Pääkirjoitus
Toivo – voimaantumisen synonyymi
Vastuuta ei ulkoisteta vaan ryhdytään toimeen niillä voimavaroilla jotka ovat olemassa.
Parisenkymmentä vuotta sitten noin 500 000 ihmistä siirtyi muutamassa kuukaudessa rajan yli Ruandasta Tansaniaan. He pakenivat kansanmurhaa, lähihistoriamme ehkä suurinta tragediaa. Selässä kannettavat nyytit kätkivät sisäänsä kattiloita ja muita selviytymiseen tarvittavia tarvikkeita. Joillakin onnekkailla oli polkupyörä. Rajaseudulle syntyi hetkessä suuri kaupunki täynnä traumatisoituneita ja järkyttävien tapahtumien johdosta lamaantuneita ihmisiä. Muutaman kuukauden sisällä ihmiset jakautuivat karkeasti kahteen ryhmään. Jotkut menettivät toivon ja uskon huomiseen. Toiset pyrkivät palauttamaan elämän niin normaaliksi kuin se rajoitetuissa leiriolosuhteissa oli mahdollista. He perustivat pieniä ravintoloita, kokosivat vanhempainryhmiä huolehtimaan lasten koulutuksesta, tekivät koriste-esineitä myydäkseen niitä leirin ulkopuolella ja alkoivat aktiivisesti valmistautua jossakin hamassa tulevaisuudessa tapahtuvaan paluuseen kotimaahansa. Seurasin nuorena 24–vuotiaana kehitysyhteistyöntekijän avustajana tapahtumia. Muistan usein lähellä leirejä olevalla ”base-campillä” miettineeni päivän tapahtumia, ihmisten toimintaa ja suhtautumista tilanteeseen kunnes öljylamppu sammui ja vaivuin uneen. Sama ilmiö tuli vastaan myöhemmin muissa kehitysyhteistyötehtävissä. Apu joko passivoi ihmisiä tai toimi ponnahduslautana yksilöiden ja yhteisöjen kehitykseen. Tehokas kehitysyhteistyö johtaa siihen, että ihmiset tunnistavat ongelmia ja tilanteeseen sopivia ratkaisuja. Vastuuta ei ulkoisteta vaan ryhdytään toimeen niillä voimavaroilla jotka ovat olemassa. Pysyvä muutos edellyttää yhteistyötä ja halua toimia toisten parhaaksi. Kyse ei ole sanelemalla tapahtuvasta opettamisesta tai meille tuttujen järjestelmien rakentamisesta vaan yhteistyöstä jonka kautta ihmiset oppivat uskomaan omiin kykyihinsä ja toimimaan yhdessä muutoksen aikaansaamiseksi. Aika ajoin Kirkon Ulkomaanapua ja muita kehitysyhteistyötoimijoita haastetaan toimimaan tehokkaasti ja osoittamaan työn tuloksia. Näkökulmia tuloksellisuuteen ja käsityksiä tehokkaasta toiminnasta on monia. Uskon yhä vahvemmin, että työmme onnistumisen keskeisin mittari on toivo. Toivo synnyttää uskon parempaan huomiseen ja kanavoituu toiminnaksi. Toivo on arkikielen synonyymi voimaantumiselle. Tomi Järvinen Kansainvälisen ohjelman johtaja
JULKAISIJA Kirkon Ulkomaanapu PL 185 (Luotsikatu 1 A), 00161 Helsinki
Nro 4 Joulukuu 2013 Tekoja-lehti on Kirkon Ulkomaanavun maksuton tiedotuslehti, joka ilmestyy neljä kertaa vuodessa. PÄÄTOIMITTAJA Antti Pentikäinen TOIMITUSPÄÄLLIKKÖ Maija Sankari TOIMITUSSIHTEERI Ulla Kärki TOIMITUSKUNTA Hanna Antila, Ilkka Halava, Veera Hämäläinen, Taneli Kylätasku
Kirkon Ulkomaanapu on Suomen evankelis-luterilaisen kirkon ulkomaisen avustustoiminnan eli kansainvälisen diakonian järjestö. Se kuuluu kirkollisten avustusjärjestöjen ACT-verkostoon.
ULKOASU Hiekka Graphics KANSIKUVA Ville Asikainen KIRJAPAINO Fram / 11.2013 / 35 000 kpl ISSN 1797-7207
AVUSTUSTILIT Nordea IBAN:FI33 1572 3000 5005 04, BIC: NDEAFIHH Ålandsbanken IBAN: FI91 6601 0004 0036 46, BIC: AABAFI22
Julkaisussa esitetyt näkemykset eivät välttämättä edusta ministeriön virallista kantaa.
TILAUKSET JA OSOITTEENMUUTOKSET Asiakaspalvelu puh. 020 787 1201 asiakaspalvelu@kirkonulkomaanapu.fi
Pysy ajan tasalla seuraava lehteä odottaessa: tilaa sähköinen uutiskirjeemme ja tykkää Kirkon Ulkomaanavusta Facebookissa! kirkonulkomaanapu.fi
Tässä ajassa
Voit äänestää parasta juttua kotisivuillamme kirkonulkomaanapu.fi/tekoja-lehti, sähköpostitse ulla.karki@kirkonulkomaanapu.fi tai postitse Tekoja-lehti, Kirkon Ulkomaanapu, PL 185, 00161 Helsinki. Äänestäneiden kesken arvomme Reilun kaupan tuotepaketin.
Lehden tekijöiltä
Mohammad al-Hadid, 28 projektikoordinaattori, Amman, Jordania Kuva: Terhi Kinnunen
Viime lehden parhaaksi jutuksi äänestettiin Meeri Koutaniemen kirjoittama ja kuvaama Toivon teltta, joka kertoi sosiaalisesta sirkuksesta nuorten syyrialaispakolaisten tukena. Arvonnan voitti Sanna Kaihovirta Teuvalta.
KUKA TEILLÄ MÄÄRÄÄ KAAPIN PAIKAN? Perheeni on aika länsimainen, joten me päätämme yhdessä. Jos asia koskee minua, keskustelen vanhempieni kanssa. Jos kyse on taloudellisista päätöksistä, isäni päättää.
Isata Mossima, 20 catering-opiskelija, Bon ammattikoulu, Sierra Leone Kuva: Ville Asikainen
Valoisaa joulunaikaa Sinulle lehden lukija! Kiitos tuestasi työllemme kuluneen vuoden aikana.
Isoisäni menehdyttyä tätini. Myös äitini on kuollut eikä isäni tiedä minusta. Kun valmistun koulusta, haluan pitää omista sisaruksistani huolta. Unelmoin myös omasta perheestä.
Jarkko Pasonen, 43 tuoteryhmäpäällikkö, Espoo
Ulla Sarasalmi Teemakoordinaattori, oikeus toimeentuloon
Riippuu siitä, minkälainen kaappi on kyseessä. Yleensä vaimoni tekee päätökset monenlaisissa perheen arjen pienissä kysymyksissä. Suuret päätetään pääosin yhdessä, tosin minä olen tehnyt päätöksen asuinpaikastamme.
Kuva: Ulla Kärki
Olen Tekoja-lehden toimituskunnan jäsen. Työssäni pienyrittäjyyden kehittäjänä minulla on näköalapaikka Kirkon Ulkomaanavun toimintaan ohjelmamaissamme. Ammennan siitä ideoita ja konkreettisia ehdotuksia Tekoja-lehden toimitukselle. Liian harvoin minulla on mahdollisuus osallistua lehden tekoon kirjoittamalla, vaikka sitäkin haluaisin tehdä. Itseäni innostavat tuoreet ja oivalluttavat näkökulmat, jotka haastavat meitä näkemään ja tekemään toisin.
Tekoja ihmisarvon puolesta
3
Kuva: Paul Jeffrey / ACT
Tässä ajassa
Tytöt jonottavat koulun edessä Za’atrin pakolaisleirillä.
Pakolaisnuoret saavat tietokoneluokan Kirkon Ulkomaanapu laajentaa toimintaansa Za’atrin pakolaisleirillä Pohjois-Jordaniassa ja ottaa käyttöön uuden tietokoneluokan sekä monitoimitilan, jossa näytelmä- ja liikuntakerhot voivat kokoontua. Lisäksi Ulkomaanapu aloittamassa kännykänkorjauskurssin, jotta nuoret voivat työllistyä ja tienata rahaa. Uuden tietokoneluokan arvioidaan lisäävän Ulkomaanavun päivittäin tavoittavien pakolaisnuorten määrän yli 300:n. Nuoret tarvitsevat kipeästi mielekästä tekemistä ja mahdollisuuksia tehdä työtä. Ulkomaanavun kohderyhmänä Za’atrin ja King Abdullah Parkin pakolaisleireillä ovat 15-24-vuotiaat nuoret, sillä monet muut järjestöt kohdistavat toimintaansa tätä nuoremmille lapsille. Ulkomaanapu järjestää nuorille erilaisia kursseja, kuten lukutaitoa, englannin kieltä, ensiapua, näytelmäkerhon, parturikursseja ja jalkapalloa. ”Tällä hetkellä tavoitamme päivittäin 163 ihmistä”, Kirkon Ulkomaan-
4
Tekoja ihmisarvon puolesta
avun hätäapukoordinaattori Kate Bean kertoo. ”Uskomme, että määrä yli tuplaantuu, sillä tietokonekurssista tulee varmasti hyvin suosittu.” Kaksi ja puoli vuotta kestäneen Syyrian sisällissodan vuoksi yli kaksi miljoonaa syyrialaista on paennut naapurimaihin Jordaniaan, Libanoniin, Irakiin, Egyptiin ja Turkkiin. Jordanian suurimmalla pakolaisleirillä Za’atrissa asuu kansainvälisen pakolaisjärjestön UNHCR:n tuoreimpien arvioiden mukaan noin 100 000 ihmistä. Määrä on laskenut aiemmasta noin 120 000 ihmisestä, sillä pakolaisia on palannut Syyriaan ja jotkut ovat löytäneet työtä tai uuden kodin leirin ulkopuolelta. Sodan loppuminen lähitulevaisuudessa ei näytä todennäköiseltä. Syyrian oppositio uhkaa boikotoida uusia rauhanneuvotteluja, jos presidentti Bashar al-Assadin vallasta luopumisen ajankohdasta ei sovita. Olot pakolaisleireissä ovat karut ja Za’atrissa noin 3 500 perhettä joutuu viettämään tulevan talven teltoissa, jollei asuinkontteja saada pian lisää.
Vaikka olot leirillä ovat parantuneet vuoden takaisesta, tunnelma leirillä on muuttunut jännittyneemmäksi kesän jälkeen. ”Pakolaiset ovat hiljalleen ymmärtäneet, että leiri on heidän kotinsa paljon kauemmin kuin alun perin ajateltiin,” Bean kertoo. Terhi Kinnunen
Muiden avustusjärjestöjen huolehtiessa pakolaisten perustarpeista Kirkon Ulkomaanavun tehtävänä on nuorten henkinen jaksaminen ja toimeentulomahdollisuudet.
Auta Syyrian nuoria pakolaisia saamaan työtä ja tekemistä pakolaisleirillä. Lähetä sana LAHJOITUS numeroon 16 499 (20 €)
Tässä ajassa
Kuva: Minna Törrönen
Opettajat ilman rajoja palkitsi opettajan ja oppilaitoksen Opettajat ilman rajoja -verkoston avajaisseminaarissa lokakuussa polkaistiin toiminta käyntiin sekä palkittiin globaalikasvatuksessa ansioituneet opettaja ja oppilaitos. Opettajat ilman rajoja -verkosto tarjoaa opetus- ja kasvatusalan ammattilaisille mahdollisuuksia käyttää ja kehittää osaamistaan vapaaehtoisjaksoilla kehittyvissä ja konflikteista toipuvissa maissa. Se tukee globaalikasvatusta suomalaisissa kouluissa kehittämällä kouluarkeen sopivia työvälineitä, menetelmiä ja uusia materiaaleja. Verkostoa koordinoi Kirkon Ulkomaanapu. Osoitteessa opettajatilmanrajoja.fi voi liittyä verkostoon ja hakea ensi vuoden vapaaehtoisjaksojen paikkoja Etelä-Sudanissa, Jordaniassa ja Liberiassa.
Ensimmäiset Opettajat ilman rajoja -palkinnot annettiin opettaja Hanna Niittymäelle ja Vesilahden yläasteelle uraauurtavasta työstä globaalikasvatuksen edistämiseksi.
pakolaisten kulttuurishokkia ehkäistään
55 %
Maahanmuuttovirasto ja Kirkon Ulkomaanapu ovat aloittaneet uudenlaisen kiintiöpakolaisten kulttuuriorientaatiokoulutuksen. Euroopan pakolaisrahaston rahoittama projekti on ainutlaatuinen, sillä yhtä monipuolista koulutusta ei ole aiemmin järjestetty kiintiöpakolaisille ennen uuteen kotimaahan asettumista. Koulutusta järjestetään syksyn 2013 aikana Turkissa, Ruandassa ja Malawissa. Orientaatiokoulutuksen tavoitteena on tutustuttaa Suomeen muuttava pakolainen uuteen kotimaahansa. Koulutuksessa annetaan kattavat perustiedot Suomesta sekä opiskellaan suomen kielen alkeita ja perussanastoa. Lisäksi käydään läpi sekä henkistä että fyysistä muutosprosessia. Kirkon Ulkomaanapu koordinoi koulutuksen järjestämisen eri kohteissa. Diakonia-ammattikorkeakoulu (Diak) on vastuussa opetuksesta ja tulkkauksen hoitavat Helsingin seudun asioimistulkkikeskuksen tulkit ja Diakin asioimistulkkiopiskelijat.
Suomen kehitysavusta kohdistuu sukupuolten tasaarvon ja naisten voimaantumisen tukemiseen.
Kymmenen maata %
Yli 15-vuotiaiden tyttöjen ja naisten osallistuminen perheen elatukseen omalla työllään.
75
79
80
70 56
50
49
60
75
66 38
25
16
0 Kambodža Kongon demokraattinen tasavalta
Suomi
Guatemala
Haiti
Jordania
Nepal
Myanmar Sierra Leone
Somalia
Lähde: UN Statistics Division 2011
100
Tekoja ihmisarvon puolesta
5
6
Tekoja ihmisarvon puolesta
Kirkon Ulkomaanavun uusi lähettiläs muusikko Lauri Tähkä tapasi Nepalissa yli 300 naisen muodostaman osuuskunnan johtajanaisia (vasemmalta Subhadda Bajgain, Sita Sapkota ja Ishwari Ghimire). Osuuskunta myy kasvattamiaan vihanneksia pääkaupungin Kathmandun torilla. Naiset myös kuljettavat vihannekset itse torille vuokraamallaan kuorma-autolla.
Teksti: Veerä Hämäläinen. Kuvat: Ville Asikainen
Nepalin vahvat bisnesnaiset Naisten vahvuus ja sydämellisyys yllättivät Lauri Tähkän Nepalissa. Vaikka naiset elävät hyvin köyhissä oloissa, koulutusta saatuaan he ovat löytäneet voiman toisistaan ja perustaneet osuuskuntia ja kekseliäitä pikkuyrityksiä. Suurenmoinen, upea Nepal. Jylhänä nouseva Himalajan vuoristo, vehreys, vihreys ja kauniit hymyilevät ihmiset. Iloa, laulua ja tanssia. Totta. Yhtä totta on kaikkialta eteen tunkeutuva köyhyys, vaatimattomat pienet kodit maalattioineen ja ruumiillinen rankka työ. Huoli toimeentulosta näkyy juonteina ihmisten kasvoissa ja syvyytenä naisten katseissa. Tähän maahan ja Kirkon Ulkomaanavun lähettilääksi Lauri Tähkä lähti epäröimättä. Hän on tullut tunnetuksi laulajana ja musiikintekijänä ensin Lauri Tähkä & Elonkerjuu-yhtyeen keulakuvana ja nykyisin soolouralla.
Ensimmäinen päivä viljelyksillä Hiestä märkä Lauri Tähkä on viljelyksillä naisten kanssa keräämässä kypsiä maisseja isoon koriin, joka roikkuu otsan varassa olevalla remmillä selässä. Se on kätevä kantoväline pienillä poluilla, jyrkissä rinteissä vuoristossa. Bhattedan-
dan kylään pääsee vain kävellen, sillä jyrkkyys on liikaa jopa maastoautolle. Kun Lauri Tähkä marssii vaatimattomaan keittiöön ja haluaa paistaa vastakerättyä maissia, muutamaa kylän miestä hymyilyttää. Mutta ehkä esimerkki pikkuhiljaa muuttaa miesten asenteita tasa-arvoisemmiksi. ”Kuuluisa suomalainen laulaja” kuten paikalliset ovat alkaneet Lauri Tähkää kutsua, istutetaan maalattialle levitetyille räsymatoille syömään tyypillistä kotiruokaa: riisiä, linssikastiketta ja vihannesmuhennosta. Tarjolla on myös jukurttia ja tuoretta, suoraan omista lehmistä lypsettyä maitoa. Varat lehmiin on saatu Naisten Pankin säästö- ja lainaryhmästä sekä pankkilainasta. Lauri Tähkä ei hätkähdä. ”Muistan vieläkin, miltä vastalypsetty maito maistuu, sillä vaarilla oli maatila. Ei siitä niin kauan ole, kun Suomessa elettiin samoin kuin täällä nyt. Pienillä maatiloilla, lehmät toisessa päässä taloa”, hän toteaa.
Tekoja ihmisarvon puolesta
7
Maalaisjärki ja uudet liikeideat Devichaurin kylässä tutustumme 349 naisen osuuskuntaan. Naiset ovat vieneet yritystoiminnan astetta pitemmälle ja vuokranneet kuorma-auton, jolla vihanneksia ja hedelmiä viedään Katmandun torille joka toinen päivä. Yksi nainen hoitaa myynnin, joten muilta säästyy aikaa. Osa naisista käyttää tulot lastensa koulutarvikkeisiin ja elämiseen, osa säästää ostaakseen lehmän. ”Elämämme on muuttunut, kun itsetuntomme on kasvanut. Olemme ikään kuin kiivenneet korkealle vuorelle”, lukutaidottomat naiset kuvailevat. Tapaamme Bhardeun kylässä Naisten Pankin hankkeissa kolme naista, jotka ovat ryhtyneet yrittäjiksi hankkimalla tomaatin viljelyyn muovikatokset ja yksinkertaisen kastelujärjestelmän, jossa vesi ohjautuu ohuena suihkuna suoraan juurille. Markkinat
ovat valmiina: tomaatit viedään tuoreina myyntiin lähialueiden kauppoihin. Vaikuttavin yksinkertaisuudessaan on kompostiyritys. Viisi naista on perustanut yhteisyrityksen ja vuokrannut yhteisen maatilkun, jossa kullakin on kompostit. Niihin kerätään kaduilla olevia lehtiä, ruohoa ja heinää. Nepalin kesässä kompostit tuottavat jo yhdessä kuukaudessa ravinteikasta multaa, joka siivilöidään, pussitetaan ja myydään lannoitteeksi kotipuutarhoihin ja viljelyksille. Kustannukset ovat pienet, joten voitto on suuri. ”Maalaisjärkeen perustuvat liikeideat ovat parhaita”, uskoo myös Lauri Tähkä.
Musiikin voima Monissa kylissä saamme kuulla naisten laulavan ja tanssivan. Ja Lauri Tähkän vastaavan pikkukitarallaan ja omilla lauluillaan.
Deuralissa epämääräinen viritelmä sähköjohtoja kovaäänisineen osoittautuu sudeksi. Tummassa yössä valot sammuvat pysyvästi, mutta pari otsalamppua ja Lauri Tähkän voimakas lauluääni korjaavat tilanteen nopeasti. Sait syttymään -kertosäe jää myös nepalilaisten muistiin. Miehet ja naiset aloittavat laulunsa ja tanssiryhmä esityksensä. Nepalissa naiset laulavat miehille ja miehet naisille vuoronperään, sanat improvisoidaan vastaukseksi toisen ryhmän laulantaan. Huumori, ilo ja kiusoittelu kuuluvat asiaan. Tähkä heittäytyy mukaan tanssimaan. Ihmiset ovat riemuissaan. Naiset opettavat vieraille tanssiliikkeitä ja tähti uusia ”muuveja” paikallisille. Ihmiset tanssivat, laulavat ja nauravat kaksinkerroin. Lauri Tähkä uskoo musiikin voimaan.
Rajani Bishankhe (vas.) ja Resma Bishankhe ovat Naisten Pankin tuella perustaneet sandaaleja valmistavan yrityksen.
8
Tekoja ihmisarvon puolesta
Nepalin vuoristoseuduilla maisemat ovat henkeäsalpaavat – ja maanviljely haasteellista.
Sarala Bishankhen käsissä valmistuu kaunis punainen kenkä.
”Musiikin ja tanssin avulla voi päästä ihmisiä lähelle. Kun itse heittäytyy, muurit murtuvat. Naurun avulla voi ostaa paikan ihmisten sydämissä.”
Dalitit saivat halauksia Matkan viimeisenä päivänä kauniilla syrjäisellä kukkulalla Lubhussa tutustumme Naisten Pankin tuella sandaaleja valmistavaan pikkuyritykseen, joka toimii yhdessä huoneessa ja pienen talon kuistilla. Tapaamme naiset, jotka ovat kuuluneet daliteihin, koskemattomiin – ihmisryhmään, joka oli vanhan kastijärjestelmän ulko- ja alapuolella. Järjestelmä lakkautettiin virallisesti jo 1960-luvulla, mutta vanhat uskomukset ovat sitkeässä. Jotkut uskovat edelleen, että dalitit ovat saastuneita ja jos heitä koskettaa, saastuu itsekin. Siksi dalitit ovat perinteisesti saaneet vain kaikkein likaisimpia töitä hoitaakseen. Mutta nämä naiset ovat käyneet
Kenkäyritys toimii vaatimattomissa tiloissa.
koulutuksen varvassandaalien ja tossujen valmistamiseksi. He ovat niin taitavia, että Katmandun virkamiehet ovat pyytäneet heitä kouluttamaan muitakin naisia lähialueilla. ”En pysty sanoin kuvailemaan tunnetta, kun saan opettaa näitä ylempien kastien naisia. Aiemmin olen joutunut teitittelemään ja rouvittelemaan heitä”, Rajani Bishankhe kertoo ja hänen silmänsä kertovat enemmän kuin tuhat sanaa. Sandaalit ovat niin suosittuja, että naiset haluaisivat vuokrata kaupungis-
ta myymälän. Yritys voisi työllistää 40 naista. Naiset ovat laatineet uskottavan liiketoimintasuunnitelman. Mutta myymälä vaatisi alkupääomaa 200 euroa, jonka takaisinmaksu korkoineen kestäisi heiltä kahdeksan kuukautta. Koska rahasumma on suomalaisittain pieni, Lauri Tähkä haluaa lahjoittaa sen naisille Kirkon Ulkomaanavun kautta. Naiset eivät ole uskoa korviaan, heille summa on valtavan suuri. Hitaasti epäuskoinen hämmennys vaihtuu aidoksi iloksi. Liikutuksen kyyneleet pyyhitään nopeasti pois silmäkulmasta. Halaamme toisiamme. Muusikko Lauri Tähkä on kutsuttu Kirkon Ulkomaanavun lähettilääksi erityisesti toimeentuloon ja naisten yrittäjyyteen liittyen. Hän on myös Naisten Pankin lähettiläs. Hän vieraili Nepalissa syyskuussa.
Tekoja ihmisarvon puolesta
9
Teksti: Eeva Suhonen. Kuvitus: Anna-Kaisa Jormanainen
Halutaan: voimaantunut kumppani ”Pelkällä rahalla syntyy kaunis kukkanen, joka ei tue kehitystä ollenkaan”, Kirkon Ulkomaanavun uusi kansainvälisen työn johtaja Tomi Järvinen sanoo. Hän tutki väitöskirjassaan länsimaisten kehitysyhteistyöjärjestöjen paikallisten yhteistyökumppaneiden voimaantumista. Tavoitteena oli löytää tekijöitä, jotka auttavat kehityshankkeiden onnistumisessa. Kehitysyhteistyössä puhutaan paljon voimaantumisesta (empowerment). Sillä viitataan usein ihmisten voimaantumiseen, mutta voimaantua voi paitsi yksilö, myös järjestö. Länsimaiset avustusjärjestöt eivät yleensä pysty yksin vastaamaan kehityshankkeidensa toteuttamisesta, vaan ne toimivat yhteistyössä paikallisten kumppaneiden kanssa. Myös Kirkon Ulkomaanapu tekee työtä lu-
10
Tekoja ihmisarvon puolesta
kuisien paikalliskumppanien kanssa. Parhaimmillaan tämä johtaa paikallisen tuntemuksen viisaaseen hyötykäyttöön, jonka avulla tavoitteet toteutuvat. Aina tavoitteita ei kuitenkaan saavuteta. Usein ongelmana on avun antajien, kumppanijärjestöjen sekä hankkeen piirissä olevien ihmisten erilaiset kokemukset ja näkemykset esimerkiksi toimintatavoista. Sopivan paikallisen kumppanin löydyttyä edessä onkin usein järjestön toiminnan vahvistaminen. Voimaantumisen kautta kumppanit pystyvät kehittymään itse sekä saamaan aikaan muutosta myös muissa. Voimaantuminen tarkoittaakin muutosprosessia. Kun kumppani on itsenäinen ja sitoutunut, työn tulokset alkavat näkyä. ”Voimaantunut kumppani on
muutosprosessissa oleva, riittävään itsenäisyyteen päässyt itseensä luottava yksilö tai järjestö”, Järvinen toteaa väitöskirjassaan.
Pois lääkeruiskumallista Hyvän kumppanin löytäminen voi olla vaikeaa. Näkemykset siitä, mikä on kehitystä, voivat erota suuresti, eikä länsimaisilla arvoilla ja lähestymistavalla välttämättä saavuteta tuloksia.
Tämä tosiasia asettaa avun rahoittajalle haasteen kumppaneita lähestyttäessä. Muualta tuleva järjestö ei voi saavuttaa tuloksia omien arvojen lääkeruiskumallilla. ”Kumppanin voimaannuttaminen tarkoittaa yleensä asenteiden suurta muutosta. Vanhojen toimintatapojen hylkääminen on aina vaikeaa. Erityisen vaikeaa se on yhteisössä, jossa on pitkät perinteet. On helpompi toimia
yhteisössä, joka on uusi tai muuten voimakkaassa muutoksessa”, Järvinen kirjoittaa. Työ vaatii kärsivällisyyttä, kertaamista ja turhautumisen kestoa. Länsimaisen avustusjärjestön on tärkeää ymmärtää kohdemaassa vallitsevia valtasuhteita sekä poliittisia ja kulttuurisia käytäntöjä. Ongelmat voivat liittyä myös etiikkaan, kuten mahdolliseen sukulaisten suosimiseen, työhön liittyviin eettisiin kysymyksiin, henkilökohtaisiin motiiveihin ja korruptioon. Olennaista on myös rikkoa paikallisten järjestöjen ja ihmisten ajatus siitä, että lopullinen muutos tilanteeseen tulee ulkopuolelta. Mutta kun kumppani on valmis kokeilemaan omia valmiuksiaan, ei tarvita holhoamista. Rahoittava järjestö voi vetäytyä taka-alalle ja siirtyä tukemaan uusia kumppaneita.
Omatoiminen ja itsenäinen Voimaantuminen ei ole yksittäinen tapahtuma, vaan siihen liittyy useita eri vaiheita pitkän ajan kuluessa. Henkilöt tai järjestöt, joiden valmiuk-
sia ja kykyjä kehitetään, joutuvat myös vastaamaan erilaisiin haasteisiin. Järvisen mukaan voimaantunut toimija on omatoiminen ja itsenäinen. Omatoimisuus tarkoittaa muun muassa tietoisuutta omasta toimintaympäristöstä, vastuun ottamista sekä kykyä ottaa ja hallita riskejä. Itsenäisyys puolestaan liittyy päätöksentekoon, talousasioiden hyvään hallintaan, sitoutuneisuuteen, hyvään suunnitteluun, itseluottamukseen, ongelmien ratkaisukykyyn sekä aloitekykyyn ja omakuvaan. Voimaantuneella toimijalla on vaikutusvaltaa; kykyä itse muuttaa asioita, eikä vain sopeutua ulkoisiin muutoksiin. Lähde: Järvinen, Tomi 2007: Kansalaisjärjestöjen haasteet
kehitysyhteistyön
kumppanuuksissa
(A Challenge of NGOs in development partnerships).
Voimaantumisella tarkoitetaan ihmisten ja ihmisyhteisöjen kykyjen, mahdollisuuksien ja vaikutusvallan lisääntymistä.
Tekoja ihmisarvon puolesta
11
Ville Asikainen
Tuo kotiin lasten riemua, kun loistaa joulupuu. Tuo joulun kirkas sanoma, kun ilta tummentuu. Jo, joulunrauha, saavu, jää nyt joka sydämeen, luo toivon, ilon lämmin sää maailman kylmyyteen. Virsi 31. San. Sakari Topelius
12
Tekoja ihmisarvon puolesta
Tekoja ihmisarvon puolesta
13
Tällä aukeamalla kerromme esimerkkejä siitä, kuinka avustustyömme on muuttanut ihmisten elämää. Kiitos tästä kuuluu kaikille tukijoillemme, jotka ovat lahjoituksillaan tehneet tämän mahdolliseksi.
10 000 hedelmäpuuta kasvatettiin haitilaisten koulujen puutarhoissa.
Uusi katto kouluun Pienessä Thapyay Kan Ah Thinin kylässä Myanmarissa rauhallinen iltapäivä sai yllättävän käänteen. Yhtäkkiä alkoi tuulla, ja kohta kuului kovaa ääntä. Koulun lähellä oli ollut tornado, paikallinen pyörremyrsky, joka oli repinyt koulun katon kokonaan irti. Onneksi koululaiset olivat kesälomalla eikä kukaan loukkaantunut. ”Kaikki kyläläiset olivat surullisia tapahtuneesta, sillä kaikki ymmärsivät, että meillä ei olisi varaa korjata kattoa kylän omin voimin ja varoin”, kertoo rehtori Daw Khin Mar San. Kylän asukkaat ryhtyivät heti toimeen avun saamiseksi. He ottivat tuhosta kuvia ja ilmoittivat asiasta paikallisille viranomaisille. Myös Kirkon Ulkomaanavun kumppanijärjestölle ilmoitettiin tapahtuneesta ja Ulkomaanavun tuella se ottikin koulun katon korjaamisen vastuulleen. Kylä sijaitsee hankalien kulkuyhteyksien päässä. Sadekaudella kylään ei pääse teitä pitkin lainkaan. Tämä aiheutti haasteita myös sadekauteen ajoittuvalle rakennusprojektille. Kaikki materiaalit oli kuljetettava kylään veneillä. Tänä syksynä koulu valmistui, ja 450 iloista oppilasta pääsi uudella, kestävällä katolla varustettuun kouluunsa. Teksti ja kuva: Kaarina Nieminen
14
Tekoja ihmisarvon puolesta
”Kattoparrut on tehty parhaasta mahdollisesta puusta, kutsumme sitä ”rautapuuksi”. Oppilaat ovat onnellisia ja ylpeitä kestävästä katosta, ja sanovat, että vaikka mitä tapahtuisikin, koulun katto ei enää koskaan hajoa”, kertoo rehtori Daw Khin Mar San.
3150
naista ja miestä on liittynyt säästö- ja lainaryhmiin Ugandassa vuosina 2011-2013. Nuoret Norsunluurannikon pakolaiset ottivat ilolla vastaan ranskankielisiä oppimateriaaleja, jotka saatiin lokakuun alussa perille.
Koulukirjoja pakolaisnuorille Lokakuun toisena päivänä Bahnin pakolaisleirin yläkoulun pihalla kävi vilske. Oppilaat riensivät pihalle, kun koulun viereen pysäköidystä kuorma-autosta purettiin kirjalaatikoita. Sadekauden piiskaamat mutaiset tiet ja ongelmat rajalla olivat viivästyttäneet oppikirjalastin matkaa Norsunluurannikolta pakolaisleirille Liberiaan. Matka kesti melkein viikon kauemmin kuin oli tarkoitus. Bahnin pakolaisleirin yläkoulua ja lukiota käy yhteensä 340 norsunluurannikkolaista nuorta. Koulu syntyi norsunluurannikkolaisten pakolaisopettajien aloitteesta. Ulkomaanapu on tukenut kouluhanketta alusta asti. Liberiassa on kaksi muutakin pakolaisleirilä toimivaa yläkoulua. Ulkomaanavun hanke on ainutlaatuinen - koulussa on myös lukio. Oppimishalu ja toivo paremmasta motivoivat oppilaita. Loppukokeen suorittaneet haaveilevat jatko-opinnoista. Ulkomaanapu tukee heitä, jotta he pääsisivät YK:n pakolaisjärjestön stipendiohjelmaan.
”Aseisiin tarttumiselle ei ollut vaihtoehtoa”
Kongon itäosassa Pohjois-Kivun provinssissa 20 vuotta riehuneen sodan seurauksena Rosine Bindu Lukoo menetti vanhempansa. Hän liittyi kapinallisjärjestöön ja oli lapsisotilas, kuten moni muukin kongo- Teksti ja kuva: Ulla Tarkka lainen lapsi. ”On totta, että minut värvättiin väkisin, mutta halusin myös itse mukaan ryhmään. Valmistin ruokaa, siivosin kapinallisille ja olin mukana paikallisiin asukkaisiin kohdistuneissa rikoksissa. Kun asuimme metsässä, ainoa tapa saada ruokaa oli varastaa sitä kyläläisiltä.” Nyt 18-vuotias Rosine kertoo, että kaksi vuotta sitten hän pelastautui kansainvälisen Punaisen Ristin rekan kyydissä. Hän pääsi opiskelijaksi Kirkon Ulkomaanavun kumppanijärjestön ylläpitämään ammatillisen koulutuksen oppilaitokseen, joka kouluttaa entisiä lapsisotilaita ja muita syrjäytyneitä nuoria ammattiin. paikallista ongelmaa ratkaistiin Rosine opiskelee tietotekniikkaa. Vuorauhanomaisesti paikallisviranden opiskelun jälkeen hänellä on kolme omaisten, kyläpäälliköiden ja poliisin kuukautta kestävä työharjoittelujakso. , avulla Kambodžassa sen jälkeen Sen jälkeen hän voi etsiä työpaikkaa kun kyläyhteisöt olivat järjestäneet tai perustaa omaa liiketoimintaa, mitä koulutuskeskus tukee aktiivisesti muun rauhallisen mielenosoituksen ih”Minulla oli selkeä tavoite sen muassa tarjoamalla opiskelijoille koulu- jälkeen, kun jätin aseellisen rymisoikeuksien ja solidaarisuuden tusta yritystoiminnassa. hmän. Halusin opiskella itselleni tärkeydestä.
148
Teksti ja kuva: Marjo Mäenpää
ammatin”, toteaa Rosine.
Tekoja ihmisarvon puolesta
15
Adventtikeräyksellä apua köyhyydessä eläville lapsille Tilisiirto: IBAN: FI33 1572 3000 5005 04, viestiksi ’Adventtikeräys’ tai lahjoita kirkonulkomaanapu.fi/adventtikerays
Kuva: Eeva-Maria Laakso
Lukuisat lapset kehitysmaissa ovat aliravittuja ja kärsivät sairauksista, jotka olisivat helposti ehkäistävissä. Avullasi voimme antaa lapsille erityisruokaa sekä kertoa perheille sairauksien ehkäisystä ja hoidosta. Lahjoittamalla autat lapsia kasvamaan terveinä.
Anna tärkein lahja Pienen pojan silmät säihkyvät ja innosta viipottavat jalat lennättävät soraa ilmaan. Hymykuopat pureutuvat poskiin ja koko kroppa hehkuu iloa. Liike pysähtyy muukalaisen edessä. Vaalea nainen saa pojan pelästymään ja karkaamaan äidin luo, tarraamaan kiinni värikkään hamekankaan helmasta ja hakeutumaan turvalliseen syliin. Zimmin kylä Sierra Leonessa vilisee lapsia. Osa heistä loistaa elämäniloa. Osa vaikuttaa sairailta ja pelokkailta. Syntymä ja kuolema käyvät täällä kulkuaan käsi kädessä. Äidit ovat kokeneet julman sisällissodan nahoissaan. Kuulen kertomuksia raiskauksista ja kidutuksesta. Tuoreena äitinä yritän pidättää kyyneleitä, turhaan. Koulutuskeskuksessa kovia kokeneet naiset ja nuoret saavat uuden mahdollisuuden. Sosiaaliturvaa ei Sierra Leonessa tunneta. Ammatti takaa toimeentulon, jonka avulla he voivat huolehtia perheistään. Tunnen suurta lämpöä ja ylpeyttä työstä, jota teemme. Pimenevässä illassa kohtaan nuoren miehen, joka kantaa huolettomasti kainalossaan siroa, linnunluista tyttöä. Pienokainen on väsynyt, on jo myöhä. Takana on lähes kokonainen vuosi elämää, mutta fyysisesti tyttö vaikuttaa vasta muutaman kuukauden ikäiseltä. Tyttö syntyi vain hetki kaksoissisarensa
16
Tekoja ihmisarvon puolesta
jälkeen. Nyt pienokaisista pitävät huolen isoäiti ja kylän asukkaat. Lasten äiti kuoli synnytykseen 21–vuotiaana. Sierra Leonessa joka viides lapsi menehtyy ennen viiden vuoden ikää ja joka kahdeksas äiti kuolee synnytykseen. ”Jokainen päivä on lahja”, sanotaan. Sierra Leonessa nämä sanat saivat uuden merkityksen. Synnytykseni oli tukala, mutta kuolema ei käynyt mielessäkään. Poikani sairastuessa minulla on monia eri vaihtoehtoja hänen tervehdyttämisekseen. Flunssaa ei tarvitse pelätä, eikä paraneminen ole pelkän rukouksen varassa. Toivon sydämessäni, että tapaamani äidit jaksavat huomiseen ja lapset saavat elää lämpimän, turvallisen ja ilon täyttämän elämän. Onneksi voimme tukea heitä. Osallistu sinäkin adventtikeräykseen!
Eeva-Maria Laakso Kampanjasuunnittelija Eeva-Maria Laakso vieraili Sierra Leonessa lokakuussa.
Sinä voit auttaa Valitse Sinulle sopivin tapa auttaa kehitysmaiden köyhimpiä ihmisiä.
Ryhdy kuukausilahjoittajaksi e-laskulla! Jo pienelläkin summalla muutat heikoimmassa asemassa olevien ihmisten elämää pysyvästi joka kuukausi. Sinulle pieni raha on suuri raha äärimmäisessä köyhyydessä eläville ihmisille kehitysmaissa. Esimerkiksi jo 10 eurolla perhe saa siemenlajitelman aloittaakseen maanviljelyn. kirkonulkomaanapu.fi/kuukausilahjoitus
Toisenlainen Lahja on lanseerannut monta ihanaa lahjaa tänä syksynä. Uusilla symbolisilla lahjoilla tuetaan kehitysmaiden ihmisten toimeentuloa ja koulutusta. Sydämen Lahjat lämmittävät myös läheisen mieltä Suomessa. Antaisitko tänä jouluna tärkeälle ihmiselle elämässäsi lahjaksi Halauksen tai kenties Kiitoksen? Tuhlaa Halauksia, Kiitoksia ja Ystävyyttä, niistä ei voi saada tarpeekseen! Kaikki uudet sekä vanhat tutut lahjat löydät Toisenlaisen Lahjan uusitulta verkkosivustolta osoitteesta toisenlainenlahja.fi
Kaikki kuukausilahjoittajamme ovat saaneet kirjeen, jossa kerroimme suoraveloituksen loppumisesta. Kuukausilahjoitukset jatkuvat käytännössä kuten ennenkin vaikka suoraveloitukset muunnetaan automaattisesti e-laskuksi tai suoramaksuksi tammihelmikuun aikana. Muunto ei vaadi lahjoittajilta mitään toimenpiteitä. Lisätietoja saat lahjoittajapalvelustamme lahjoittajapalvelu@kirkonulkomaanapu.fi tai numerosta: 020 787 1201.
Liity keräyskirjelahjoittajien joukkoon ja saat kotiisi 6 kertaa vuodessa tietoa ajankohtaisista keräyksistä sekä lahjoituksilla aikaansaaduista tuloksista. Lahjoittamalla keräyksiin autat kehitysmaiden köyhimpiä ihmisiä hankkimaan oman elannon. kirkonulkomaanapu.fi/ kerayskirje
Kuva: Paul Jeffrey/ACT
Sydämen Lahjat valloittavat jouluna!
Keräyskampanjoilla köyhyyttä vastaan
Toteuta unelmia testamentilla Testamenttilahjoituksella voit muuttaa monen kehitysmaissa asuvan ihmisen tulevaisuuden valoisammaksi. Pienelläkin testamenttilahjoituksella voit toteuttaa usean lapsen ja aikuisen toiveen riittävästä ruoasta, koulutuksesta ja turvallisesta elinympäristöstä. kirkonulkomaanapu.fi/testamenttilahjoitus
Lahjoittajapalvelumme auttaa mielellään: lahjoittajapalvelu@kirkonulkomaanapu.fi tai 020 787 1201 kirkonulkomaanapu.fi
Tekoja ihmisarvon puolesta
17
Kohtauspaikka
Ulkomaanavulla edustaja USA:ssa
Kävele Naiselle Ammatti Syyskuussa Naisten Pankin vapaaehtoiset järjestivät Kävele Naiselle Ammatti -tapahtuman 24 paikkakunnalla. Tapahtuma oli menestys, sillä tuon päivän aikana kerättiin 1770 ammattia. Suuri kiitos kaikille mukana olleille! Seuraavan kerran Kävele Naiselle Ammatti järjestetään 14.9.2014. Kuvassa Järvenpään kävelijät.
Kirkon Ulkomaanavun entinen kansainvälisen ohjelman johtaja Jouni Hemberg on muuttanut perheensä takia Yhdysvaltoihin ja työskentelee nyt maassa Kirkon Ulkomaanavun erityisedustajana. Ulkomaanapu on laajentanut yhteistyötään kehitysyhteistyön rahoituslaitosten ja YK-järjestöjen kanssa. Käytännössä yhteistyö on paljolti painottunut New Yorkiin ja Washingtoniin. Lisäksi Hemberg tukee Ulkomaanapua humanitaarisessa avussa ja globaalissa humanitaarisen avun klusteritoiminnassa. ”Tiivistettyä yhteistyötä ACT-allianssin amerikkalaisten sisarjärjestöjen kanssa ollaan myös käynnistämässä. Läsnäolo mantereella ei pelkästään helpota laajemman yhteistyöverkoston ylläpitoa, vaan myös säästää silkkaa rahaa matkakuluissa”, Jouni Helberg toteaa.
Kuva: Jo
hannes
Poikkim äk
i
Kuva: An
ton Suck
sdorff
Toisenlainen joulukonsertti
18
Tekoja ihmisarvon puolesta
Tunnelmallisen konsertin pääesiintyjinä kuullaan upeita artisteja, Kirkon Ulkomaanavun lähettiläinä toimivia Lauri Tähkää ja Jesse Kaikurantaa. Konserttia säestää pianisti Lenni-Kalle Taipale. Mukana on tunnelmaa luomassa myös valloittava Lumous Group. Hankithan lippusi ajoissa Tiketistä hintaan alk. 16,50 euroa. Konsertin tuotto ohjataan Toisenlaisen Lahjan kautta Kirkon Ulkomaanavun hankkeisiin kehitysmaiden köyhimpien ihmisten auttamiseksi. Tervetuloa konserttiin Helsingin Johanneksenkirkkoon keskiviikkona 4.12.2013 klo 19.00. Ovet avataan klo 18. Saavuthan paikalle ajoissa, istumapaikat täytetään saapumisjärjestyksessä.
Tapahtumat 4.12. klo 19 Toisenlainen Joulukonsertti, Johanneksenkirkko, Helsinki 19.-21.12. Toisenlaisen lahjan popup myyntipiste City Centerin katutaso, Helsinki 23.11. MenuMessut Messukeskuksessa, nuorisoverkosto Changemaker mukana 30.11. Changemakerin paikallisryhmäpäivä Lahdessa 14.-16.1.2014 Kirkon lapsi- ja nuorisotyön neuvottelupäivät Jyväskylässä, Ulkomaanapu ja Changemaker mukana 24.-25.1.2014 Educa-messut Messukeskuksessa, Ulkomaanapu ja Changemaker mukana
Kuva: Ulla Tarkka
Katastrofien ehkäisyä Ugandassa
Reseptiä varten järjestettiin kokkaus- ja kuvaussessio Ulkomaanavun Länsi-Afrikan toimistossa Monroviassa. Chilikulhoa pitelee talous- ja hallintopäällikkö Joyce Pajibo.
Liberialainen chilitahna Perinteinen liberialainen chilitahna on sekoitus tulisia chilejä, sipulia, lihaliemikuutiota ja mausteita, jotka jauhetaan huhmareessa tahnaksi. Kaikki liberialaiset tekevät chilin omalla tavallaan, samoin kuin jokaisen suomalaisen perheen pulla maistuu vähän erilaiselta. 12 tulista chiliä 2 kypsää tomaattia ½ keskikokoinen sipuli hienoksi paloiteltuna 1 lihaliemikuutio tai 1 teelusikallinen suolaa 1 teelusikallinen mustapippuria
Paloitellut chilit jauhetaan hienoksi huhmareessa, lisätään sipuli ja jauhetaan. Seuraavaksi lisätään tomaatit, lihaliemikuutio ja mausteet ja jauhetaan. Tuloksena syntyvää chilitahnaa voidaan käyttää mausteena missä tahansa ruoassa. Siitä voi myös valmistaa kastikkeen paistamalla paistinpannulla noin 4 ruokalusikallista chilitahnaa ja 6 ruokalusikallista (maapähkinä)öljyä, kunnes sekoituksesta tulee tummaa ja siitä haihtuu vesi. Kastikkeen voi laittaa kulhoon ja tarjota kaikkien riisipohjaisten ruokien lisukkeena.
Kirkon Ulkomaanapu lähetti tämän vuoden alkupuolella viisi EU Aid Volunteers-ohjelman vapaaehtoista tukemaan paikalliskumppaneitamme mm. katastrofinhallinnassa ja kapasiteetin kasvattamisessa. Ohjelma on EU-komission humanitaarisen avun ECHO-ohjelman rahoittama. 80 hakijasta valittiin viisi parasta humanitaarisen avun osaajaa. Yksi heistä oli humanitaarisen avun neuvonantaja Kaisa Huhtela, joka työskenteli Ugandassa. Hänen päätehtävänsä oli katastrofiriskien alentamisen koulutus. Kaisa tuki Ulkomaanavun yhteistyökumppanin Luterilaisen maailmanliiton Ugandan maaohjelmaa katastrofiriskien alentamisen integroimisessa työhön ja piti koulutuksia työntekijöille yhteisöjohtoisesta katastrofiriskien alentamisesta. ”Parasta oli saada kehittyä ammatillisesti uuden osaamisalueen omaksumisen myötä, uudet ystävät, kenttämatkat ja Ugandan miellyttävä ilmasto. Vaikeaa oli melkein uuden osaamisalueen omaksuminen verrattain lyhyessä ajassa ja pilottiohjelmaan liittyvä epämääräisyys omasta työnkuvasta ja asemasta.” ”Opin, että katastrofiriskien alentaminen niin maaseudulla kuin kaupunkiympäristössä on järkeenkäypää vain, jos paikallisyhteisöt otetaan prosessiin mukaan alusta alkaen ja teknisten ratkaisujen lisäksi mietitään myös paikallisten asukkaiden asenteiden ja käytöksen vaikutusta lopputulokseen. Yksinkertainen esimerkki tästä voisi olla, että suojateistä on hyötyä ainoastaan, jos alueen kaikki asukkaat tiedostavat suojateiden tärkeyden, omaksuvat niiden käyttöön liittyvät säännöt ja pitävät silmällä liikennevalojen ja suojateiden kuntoa myös pitkällä aikatähtäimellä”, Kaisa kertoo. Kuva: Ulla Kärki
HUOM! Tämä resepti sopii tulisten makujen ystäville.
Putiikki
Piparkakkumuotit Afrikasta Hauskat Afrikka-aiheiset piparimuotit Sambiasta. Sarjassa Afrikan kartta, virtahepo, kirahvi ja krokotiili. Hinta: 18,50 € Tilaukset: Kotimaa-yhtiöiden kauppa, Hietalahdenranta 13, 00180 Helsinki, p. 020 754 2350. Verkkokauppa: sacrum.fi
Kaisa Huhtela työskenteli kuusi kuukautta Ugandassa humanitaarisen avun vapaaehtoisena.
Tekoja ihmisarvon puolesta
19
Svenska sidor
Hopp – synonymt med empowerment För ett tjugotal år sedan korsade cirka 500 000 människor gränsen mellan Rwanda och Uganda på bara några månader. De flydde undan folkmordet i Rwanda, den kanske största tragedin i vår tid. I de knyten som folk bar på sina ryggar, fanns kastruller och andra förnödenheter som behövdes för att överleva. Några lyckligt lottade ägde en cykel. I gränstrakten uppstod snabbt en stor stad full av traumatiserade människor, lamslagna av de chockerande händelserna. Inom några månader hade människorna fördelat sig i stort sett två olika grupper: En del förlorade hoppet och tron på morgondagen. Andra försökte återställa livet till så normalt som möjligt under de begränsade omständigheter som rådde i lägret. De startade små restauranger, samlade ihop föräldragrupper som tog hand om barnens utbildning, tillverkade prydnadsföremål som de sålde utanför
lägret och började aktivt förbereda sig inför återkomsten till sitt hemland någon gång i framtiden. När jag bevittnade detta var jag 24 år gammal och arbetade som assistent till en biståndsarbetare. Jag minns att jag ofta funderade kring dagens händelser, människornas aktiviteter och hur de förhöll sig till situationen, tills oljelampan slocknade och jag slutligen somnade. Jag stötte på samma fenomen senare i andra utvecklingssamarbetsuppgifter. Hjälpen antingen passiverar människor eller utgör en språngbräda för utveckling av personer och gemenskaper. Ett effektivt utvecklingssamarbete medför att människor ser problemen och finner lämpliga lösningar i olika situationer. Ansvaret flyttas inte på någon annan. Istället arbetar man med de resurser man har. Bestående förändring förutsätter samarbete och vilja att agera för andras
bästa. Det är inte fråga om dikterande undervisning eller att överföra våra system till andra, utan om samarbete som får människor att lita på sin förmåga och samarbeta för att åstadkomma förändring. Ibland blir Kyrkans Utlandshjälp och andra aktörer i utvecklingssamarbetet, utmanade att agera effektivt och visa upp arbetets resultat. Det finns åtskilliga perspektiv på vad som är goda resultat och talrika uppfattningar om vad som är effektiv verksamhet. Jag tror allt mer på att den viktigaste mätaren för hur väl vårt arbete har lyckats, är hoppet vi kunnat inge. Hoppet för med sig tron på en bättre morgondag och leder till handlingar. Hopp är det vardagliga ordet för empowerment. Tomi Järvinen Direktör för det internationella programmet
Ge den viktigaste gåvan På utbildningscentret får de drabbade kvinnorna och unga en ny möjlighet. Socialskydd är ett okänt begrepp i Sierra Leone. Att ha ett yrke utgör enda garantin för att få inkomster och att kunna ta hand om sina familjer. Jag känner värme och stolthet över arbetet vi gör. I Sierra Leone dör vart femte barn före fem års ålder och var åttonde kvinna avlider vid förlossningen. Det sägs att var dag är en gåva. I Sierra Leone fick dessa ord en ny innebörd för mig. Mitt barns födelse var besvärlig men jag kom inte ens att tänka på att jag kunde dö. När min son insjuknar finns det tillgång till vård. Jag behöver inte vara rädd för en förkylning och jag kan göra annat än bara be om tillfrisknande.
Adventsinsamlingen hjälper barn som lever i fattigdom
Jag hoppas innerligt att de mödrar jag träffade, orkar hoppas på morgondagen och att barnen får ett varmt, tryggt och glädjefyllt liv. Till all lycka kan vi stöda dem. Delta i adventsinsamlingen du också! Eeva-Maria Laakso
Kampanjplaneraren Eeva-Maria Laakso besökte Sierra Leone i oktober. Bankgiro: IBAN: FI33 1572 3000 5005 04, skriv ’Adventsinsamling’ i meddelandefältet. Eller ge ett bidrag på vår webbplats www. kirkonulkomaanapu.fi/ adventtikerays
Otaliga barn i utvecklingsländerna är undernärda och sjuka. Vi distribuerar mat och samtidigt berättar vi för familjerna hur viktig rätt slags kost är för barnens uppväxt och utveckling. För att minska antalet dödsfall, informerar vi hur sjukdomar kan förebyggas och behandlas. Genom att ge ett bidrag hjälper du barnen att bli friska och starka!
20
Tekoja Tekoja ihmisarvon ihmisarvon puolesta puolesta
Bild: Jari Kivelä
Den lille pojkens ögon tindrar och gruset strittar omkring när han ivrigt springer fram och tillbaka. I kinderna finns smilgropar och hela den lilla kroppen utstrålar glädje. Rörelsen stannar upp framför en främling. Pojken blir skrämd inför den blonda kvinnan och springer till mamma. Han fattar tag i mammas färggranna kjolfåll och söker sig till hennes trygga famn. Det vimlar av barn i byn Zimm i Sierra Leone. En del av dem utstrålar livsglädje. En del verkar vara sjuka och ängsliga. Födelse och död går hand i hand här. Mammorna har tvingats uppleva inbördeskrigets grymheter. Jag hör berättelser om tortyr och våldtäkter. Som nybliven mamma försöker jag förgäves hålla tillbaka tårarna.
Svenska sidor
Starka businesskvinnor i Nepal Plasttaket och bevattningsanläggningen tryggar tomatskörden. Musikern Lauri Tähkä som är nybliven ambassadör för Kyrkans Utlandshjälp, träffade i Nepal kvinnor som fått nya utkomstmöjligheter genom Utlandshjälpens program.
Kvinnornas styrka och hjärtlighet överraskade Lauri Tähkä i Nepal. Trots att kvinnorna lever i mycket fattiga förhållanden, har de efter slutförd ubildning, fått kraft av varandra och grundat andelslag och egna innovativa små företag. Sångaren och låtskrivaren Lauri Tähkä tvekade inte att tacka ja när han blev tillfrågad att bli ambassadör för Kyrkans Utlandshjälp. Han begav sig på en resa till Nepal för att bekanta sig med Utlandshjälpens arbete. I byn Devichaur besöker Lauri Tähkä ett andelslag med 349 kvinnor. Kvinnorna har hyrt en lastbil med vilken de transporterar grönsaker och frukt till ett torg i Katmandu varannan dag. En del av kvinnorna använder sina inkomster för sina barn och för att betala för deras skoltillbehör, några sparar för att kunna köpa en ko. ”Vårt liv har förändrats i takt med att vår självkänsla har blivit bättre. Det känns som om vi har bestigit ett högt berg”, beskriver de obelästa kvinnorna. I byn Bhardeu har kvinnorna blivit företagare genom att skaffa plasttak för
man rör vid dem blir man också själv oren. Därför har daliterna traditionellt endast fått utföra de allra smutsigaste arbetena. Men dessa kvinnor har utbildats att tillverka sandaler och tossor. De är så skickliga att tjänstemän i huvudstaden Katmandu har bett dem utbilda även övriga kvinnor i närliggande områden. ”Jag saknar ord för att beskriva mina känslor när jag får undervisa dessa kvinnor från högre kast. Tidigare har jag varit tvungen att nia dem och kalla dem fru”, berättar Rajani Bishanke. Sandalerna är så populära att kvinnorna skulle vilja hyra en butikslokal i staden. Företaget kunde sysselsätta upp till 40 kvinnor. Kvinnorna har utarbetat en trovärdig affärsverksamhetsplan. Men det Daliter fick kramar räcker åtta månader innan lånet är återPå en vacker avlägsen kulle i Lubhu betalt. Eftersom startkapitalet ur Finbekantar sig Lauri Tähkä med ett litet lands synvinkel är så litet (200 euro), företag som tillverkar sandaler med vill Lauri Tähkä donera summan till stöd från Kvinnobanken. Företaget är verksamt i ett rum och på verandan till kvinnorna via Kyrkans Utlandshjälp. Kvinnorna har svårt att tro sina ett litet hus. Företaget ägs av kvinnor som har hört till daliterna, de oberörba- öron, för dem är summan hisnande ra – en människogrupp som låg utanför stor. Så småningom omvandlas den skeptiska förvirringen till äkta glädje. och under det gamla kastsystemet. Tårar av rörelse torkas snabbt bort ur Systemet avskaffades officiellt reögonvrån. Vi kramar varandra. dan på 1960-talet men gamla föreställVeera Hämäläinen ningar är seglivade. Några tror fortfarande att daliter är orena och att om tomatodlingen och ett enkelt bevattningssystem i vilket vattnet leds i en tunn stråle direkt till plantornas rötter. Marknaden finns redan, tomaterna säljs direkt till närliggande butiker. Det mest imponerande är kompostföretaget i all sin enkelhet. Fem kvinnor har grundat ett andelslag och hyrt en gemensam jordlott där var och en av kvinnorna har en kompost. I komposterna samlas löv, gräs och hö från gatorna. Under den nepalesiska sommaren producerar komposterna näringsrik mylla redan på en månad. Myllan silas, läggs i påsar och säljs som gödsel till hemträdgårdar och odlingar. Kostnaderna är låga, så vinsten blir stor.
Tekoja Tekoja ihmisarvon ihmisarvon puolesta puolesta
21
Kofi Ayisa on kotonaan kentällä, siellä missä hankkeet ja ihmisetkin ovat.
”Rakastan työtäni” Kirkon Ulkomaanavun pitkäaikainen ohjelmakoordinaattori, togolainen Kofi Aiysa osaa puhua kaikille ja ottaa yleisönsä. Istumme hämärässä savimajassa, joka on Mundrin yläasteen koulun rehtorin huone läntisessä Ekvatoriassa, EteläSudanissa. Eteemme on tuotu joukko nuoria, jotka ovat aktiivisia rauhan kerhossa. Yritämme kysyä, mitä he ovat oppineet kansalaisoikeuksista ja rauhasta. Kaikkia ujostuttaa eikä keskustelu oikein lähde käyntiin. Kofi murtaa jään hymyilemällä ja kysymällä samaa asiaa monella eri tavalla. Saamme tietää, että ainakin tytöt ovat oppineet olevansa tasavertaisia poikien kanssa ja että heillä on samanlainen sananvapaus. Kofi Aiysa on ison viljelijä- ja kauppiasperheen kuudes lapsi. Jo kymmenvuotiaana hän hankki omaa rahaa myymällä vihanneksia. Hänellä on
22
Tekoja ihmisarvon puolesta
kaksi yliopistotutkintoa, koulutuksessa ja liiketaloudessa, sekä kotona Togossa oma maatila, joka tuottaa kovapuuta huonekaluteollisuudelle. Kirkon ulkomaanavun toimeentulohankkeiden koordinaattorina EteläSudanissa Kofi yhdistelee taitavasti taitojaan. Kehitysyhteistyö on ollut hänen tiensä liki kaksikymmentä vuotta. Ensimmäinen ulkomaanpesti oli Zimbabwessa. Sen jälkeen Kofi asui Namibiassa miltei viisitoista vuotta ja harkitsi muuttamista sinne pysyvästi, mutta sitten iski koti-ikävä Länsi-Afrikkaan. Ennen Sudaniin muuttoa Kofi työskenteli viisi vuotta Kirkon Ulkomaanavun Liberian toimistossa.
Toimeliaisuuden edistäjä
Mundrin koetilan kanalassa ruokintalaitteet on asennettu väärin. Kofi pyytää veistä ja köyttä ja näyttää kädestä pitäen, miten ruokintalaite asennetaan
riippumaan kattopalkista. Samalla hän havainnollisesti selvittää, ettei kanaraukan nokka pysty nokkimaan rehua pää alaspäin, ja kallista rehua menee hukkaan, kun kovat nokat vain levittävät sitä ympäriinsä. ”Parasta tässä työssä on, kun näkee tuloksia. Usein hyvin pienetkin teot saavat aikaan parempaa elämää. Hankkeet, jotka edistävät toimeentuloa, saavat usein ihmiset toimeliaiksi ja hyvä alkaa kiertää”, Kofi sanoo. ”Raskaimpia ovat hetket, kun on tehty hyvä suunnitelma, palaan jonkun ajan päästä paikan päälle ja mitään ei ole tapahtunut. Mutta harmitus menee nopeasti ohi. Sitten täytyy vain yrittää selittää uudestaan”, Kofi selvittää. Ja niin hän todella tekee: selvittää, piirtää, katkoo korrenpätkiä laskutoimitusten avuksi. Ja nauraa. Kofi Aiysa nauraa paljon, koska hän rakastaa työtään. Teksti ja kuva: Hilkka Hyrkkö
Kuva: Jari Kivelä
Louhikon sankari Helsinkiläislähiön kirkossa on puusta tehty alttaritaulu, joka herätti aikanaan kiivasta keskustelua. Teräväksi veistetty louhikko saartaa siinä samettisen sileältä näyttävää pintaa. Ei auttanut taiteilijan puhua haavasta teoksen syviä viiltoja kuvaillessaan, kun järkyttynyt seurakunta näki niissä vain pirun sarvet. Minua veistos itketti, kun sen ensimmäisen kerran näin. Minun silmääni siinä nousi lempeästi kaartuva toscanalainen kumpu suoraan Lapin tunturin vaikeakulkuisesta rakkamaasta. En tarvinnut taiteilijaa selittämään, että se sileä oli Jeesus ja se rosoinen maailma, joka oli kääntänyt hänelle selkänsä. Puhki siteeratussa laulunsäkeessä valo pääsee sisään juuri säröstä ja halkeamasta. Mietin sitä tänään. Sovitin sormeni kuluneisiin kulmiini ja tunsin, miten kuivuuttani rakoilin. Silloin minulle tuli mieleen se säe toisinpäin. Jumala, tuo kaiken sileyden ja kauneuden halkeamaton ruumiillistuma, ei pääse loistamaan ilman minua. Kaisa Raittila
Tekoja ihmisarvon puolesta
23