Oman veneen rakentaminen

Olen Heikki Tiilikka, 36. Kotikaupunkina tällä hetkellä on Oulu, perheeseen kuuluu avovaimo ja kaksi huskya. Harrastan retkeilyä, skeittausta, lumilautailua ja veneenrakentamista. Olen valmistunut teknisen työn opettajaksi Raumalta vuonna 2008. Työurani olen tehnyt pääasiassa Oulussa Kastellin koululla, lukuun ottamatta 3 vuoden pestiä Keski-Suomessa Äänekoskella Telakkakadun koululla. Lehtorin ja kultasepän poikana voitaneen sanoa, ettei omena kovin kauas puusta putoa. Tällä hetkellä suoritan opintovapaalla veneenrakennuksen ammattitutkintoa Paraisilla.

Miksi innostuin veneenrakennuksesta

Tarinassa täytyy palata muutama vuosi taaksepäin siihen, kun sain ensimmäisen puuveneeni. Vene oli niin sanottua keväällä upotettavaa mallia ja vaati useamman päivän turvotuksen Perämeren pohjassa. Tämän projektin jälkeen vene oli soudettavissa ja sopi kahdelle. Veneessä pystyi istumaan keulassa ja keskellä, peräpeilin ja vesilinjan kohdalla olevan laudan välissä oli Kalevan mentävä rako, joten perämoottoria oli veneeseen turha haaveilla. Arvatakin saattaa, että polvivesissä soutelulle tuli päivämäärä nopeasti täyteen kun polte merelle kasvoi.

En ollut aiemmin haaveillut oman veneen rakentamisesta, mutta oma tarve ja tieto Oulu-opiston puuveneen rakennuksen kurssista herätti mielenkiinnon. Kurssi on Oulussa erittäin suosittu ja tilaa löytyy yhdeksälle innokkaalle rakentajalle. Kurssilla rakennettiin pääasiassa joki- ja meriveneitä. Pienen harkinnan jälkeen päätin rakentaa limisaumaisen luvialaisen ruuhen. Limisaumatekniikassa lautojen lappeet tulevat 20-25 mm päällekkäin, tasasaumatekniikassa tulevat syrjät vastakkain.

Alkuperäisen piirustuksen ruuhi oli tarkoitettu lähinnä rantautumiseen, joten pienet muutokset tulisivat tarpeeseen. Köliä vahvistettiin ja vakavuutta lisättiin. Veneen tarkoituksena oli liikkua sähköperämoottorilla, olla myös soudettavissa ja tarvittaessa purjehdittavissa. Tavoitteena oli tehdä monitoimivene rannikolle, lähinnä kehittämään omia olemattomia merenkulkutaitoja tulevaisuutta ajatellen. Ruuhelle pituudeksi tuli 4,2 m, leveyttä 1,5 m ja se on tarkoitettu kahdelle henkilölle. Kolmella hengelläkin veneen käyttöä kokeiltiin mutta ominaisuudet kärsivät huomattavasti.

Rakennusmateriaalit Materiaalina veneessä käytin pääasiassa kuusta, kaarissa mäntyä ja etu- ja peräpeilissä lehtikuusta. Liimauksen käytin meriveden kestävää polyuretaaniliimaa ja saumoihin samoilla ominaisuuksilla olevaa liima- ja tiivistemassaa. Kiinnitykset tehtiin terassiruuveilla, kuparinauloilla ja prikoilla. Vene kyllästettiin tervaöljyllä. Venelautana kuusi on hyvinkin perinteinen, vaikkakin oksai-

Kuva: Heikki Tiilikka

suuden kannalta se tuottaa ylimääräistä päänvaivaa. Kuusen kyllästäminen osoittautui myös mäntyä haastavammaksi.

Ensimmäiset askeleet -

Totteleeko se höylä?

Työstömenetelmät ovat veneenrakennuksessa hyvinkin perinteisiä, toki muutamia erikoistyökaluja tarvitaan, mutta suurin osa löytyy jokaisesta teknisen työn tilasta. Erikoishöylät lienevät ainoita, joita ei teknisen työn tiloista yleensä löydy. Niin sanotut perustyökalut kuten vasara, tuurna, höylät, akkuporakone ja japanisaha tulevat tutuiksi varsinkin laidoituksessa. Konetyöstössä näkisin, että tasohöylä on välttämättömyys. Toki oikohöylä, vannesaha ja pöytäsirkkeli nopeuttavat työskentelyä. Kulmahiomakonetta olen harvemmin puutöissä käyttänyt, mutta fiberlaikalla varustettuna kone oli omiaan peräpeilin ja keulatuen muotoilussa. Veneen rakentamisen voi projektina jakaa seitsemään vaiheeseen: mallikaaret, emäpuu, laidoitus, kaaritus, parras ja sen tuenta, sisustus ja viimeisenä kyllästys ja pintakäsittely. Terminologia veneen rakentamisessa vaihtelee alueittain paljon, tästä syystä olen pyrkinyt käyttämään helposti ymmärrettäviä termejä.

Köliin kiinnitetään polvioilla peräpeili ja keulapuu, ruuhessa yleensä keulapeili. Mallikaarilla haetaan veneeseen haluttu muoto. Normaalisti mallikaariin löytyy mitat venepiirustuksen uloslyöntitaulukosta tai kokenut veistäjä suunnittelee ne itse. Laidoituksella tarkoitetaan veneeseen ”lyötäviä” lautoja kölistä parraslinjaan. Jokainen lauta muotoillaan erikseen paikkaansa sopivaksi. Kaaritus voidaan toteuttaa usealla tavalla. Yleisesti puhutaan painokaarista ja kovista kaarista. Painokaaret pasutetaan (höyrytetään) ja painetaan veneen sisällä haluttuun muotoon ja kiinnitetään välittömästi. Näin puu kuivuessaan se jää haluttuun muotoon vahvistamaan

Kuva: Heikki Tiilikka

laidoitusta ja veneen rakennetta. Kovat kaaret ovat veistokaaria, jotka nimensä mukaisesti veistetään muotoonsa. Näitä käytetään veneen molemmissa päissä, missä laidoituksen muoto tiukkenee. Parraslista kiinnitetään veneen sisälaitaan ylimmän laudan yläreunaan ja on samalla painokaarien viimeinen kiinnityspiste. Keula- ja peräpeiliin kiinnitetään omat tukensa parraslistan päihin, tuenta tehdään polvioilla. Sisustuksesta puhuttaessa tarkoitetaan mm. veneen sisäpohjaa ”lattiaa”, istuimia, hankaimia, säilytystiloja jne. Puuveneen rakentamisen viimeinen vaihe ja myös veneen kestävyyden kannalta tärkein vaihe on kyllästys ja pintakäsittely.

Miten siinä sitten kävi?

Sadat verstaalla vietetyt tunnit maksoivat kaiken takaisin korkojen kera, viimeistään silloin kun merivettä oli muutama metri kölin alla. Vene pysyi sähkömoottorilla ajettaessa hyvin linjassa ja ui kevyesti. Täytynee myöntää myös, etten aivan samanlaista tuntemusta ole aiempien projektieni valmistuessa hetkeen kokenut. Ensimmäiset naarmut veneessä veivät tietysti pieniä paloja sielusta mutta herättivät myös ajatuksen seuraavasta veneestä. Kokonaisuutena olen suhteellisen tyytyväinen veneeseen. Masto odottaa vielä ensi kevättä mutta eiköhän ensi kesänä päästä jo purjeellakin eteenpäin. Lisää kuvia ja videoita veneeni rakentelusta löytyy Instagram-tililtäni @owlasalawood.

HEIKKI TIILIKKA, TEKSTI OLLI OILINKI JA HEIKKI TIILIKKA, KUVAT

Valitse Martinin ylivertaiset ratkaisut yli 95 vuoden kokemuksella

• Kestävä, luotettava ja varma