TYÖN SANKARI SUOMENHEVONEN ”Suomen hevonen on jo niin kauan ollut maansa ja kansansa lempilapsena, että nämä ovat siihen jättäneet varsin tuntuvia jälkiä. Muodoltaan se on tanakka, lyhytkaulainen, lyhytselkäinen, jalat vankat ja keskikorkuiset. Koko sen ulkomuoto osoittaa vakavuutta ja kärsivällisyyttä; sen kulku on varma ja luotettava, niin kuin pitääkin olla korkeamäkisessä kalliomaassa, ja jos sen talvi-iljanteella on hyvässä kengässä, niin siihen voi luottaa. Ylämäkeä ponnistellessaan se kulkee vinoon puolelta toiselle. Alamäessä se pitää niin itsepintaisesti vastaan, että sitä täytyy usein kehoittaa vähempään varovaisuuteen. Ainoastaan Pohjanmaan hevonen, joka on kasvanut tasankomaalla, osoittaa vähemmän malttia yläja alamäkeä kulkiessaan.” Näin kuvaili Zacharias Topelius Maamme-kirjassa 1865. Adolf Ehrnroot, jalkaväenkenraali ja Mannerheim-ristin ritari, on todennut: ”Suomi ei olisi itsenäinen ilman naista ja suomenhevosta”. Talvisodassa 1939 - 1940 suomenhevoset olivat etulinjassa vetäen raskasta tykistöä kuuden hevosen voimin. Niistä riippui koko Suomen joukkojen liikkuvuus. Kuljetukseen yhdellä jalkaväkidivisioonalla oli yksi auto, kaksi moottoripyörää ja 500 hevosta. Sodassa käytettiin noin 65 000 hevosta. Puolet hevosista loukkaantui tavalla tai toisella ja 7 000 ei selvinnyt enää kotiin. Nykyään useimmat suomenhevoset ovat ravihevosia. Niitä käytetään myös ratsuhevosina ja muutamia työhevosina. Vuonna 2007 suomehevonen nimettiin Suomen kansallishevoseksi.
Lähteitä Pärssinen, Kyösti. 2004. Kaupungeissa asustelee jo satamäärin hevosia. Helsingin Sanomat 15.2.2004 Stenger, Wif. Return of the forest king. Julkaisussa Blue wings, december 2004 - january 2005. Finnair
auvo vihro