Ohjaajan sana Minua kiinnostavat tarinat ja myytit: ne kertovat meistä ihmisistä jotain perustavanlaatuista. Kanadalaisen Erin Shieldsin vuonna 2018 kirjoittama näytelmä on uskollinen päällekirjoitus John Miltonin eeppiselle runoelmalle vuodelta 1667. Tarina taivaan sodasta on peräisin ilmestyskirjasta, mutta Milton antoi ensimmäisenä kirjailijana Saatanalle äänen, teki siitä psykologisen hahmon. Ylpeä ja loukattu, helvettiin syösty Saatana sotureineen päättää kostaa Jumalalle. Koska sotimalla ei voi voittaa, Saatana päättää pilata Jumalan oman luomuksen ja rakkauden kohteen, ihmisen. Merkillepantavaa Miltonin runoelmassa on kuitenkin se, että kosto ei ole Saatanalle itsestäänselvyys. Kun Saatana saapuu Eedeniin ja näkee ihmiset ensimmäistä kertaa, hän epäröi, sillä ihmiset ovat hänen mielestään niin viattomia ja kauniita. ”Oi horna mitä murheeksi nään! Nään tilallamme autaitten mailla nuo luodut toiset - ehkä syntyneet maan tomusta, mut tuskin alemmat kuin Taivaan Henget - niitä ihailen ja voisin rakastaa: niin niistä loistaa näät jumaluus, ja moisen sulon saivat ne hältä, joka kädellään ne muovas.” John Milton: Kadotettu paratiisi, suom. Yrjö Jylhä
Tähän Miltonin tarkkaan havaintoon perustuu hänen eeppisen runoelmansa järisyttävin hetki: Ihmistä katsoessa jopa Saatanan sydän heltyy. Minunkin katseeni kohdistuu Aatamiin ja Eevaan, jotka tepastelevat viattomana maanpäällisessä Paratiisissa. He ovat kuin lapsia, jotka eivät täysin ymmärrä miten maailma toimii. Heiltä puuttuu sanastoa, ymmärrystä kontekstista. He ovat hemmoteltuja, mutta viattomuudessaan rakastettavia - mitä heiltä voisikaan vaatia, jos he eivät itse ymmärrä, miten maailma heidän ympärillään on rakentunut? Vasta syötyään omenan hyvän ja pahan tiedon puusta, Eeva ja Aatami ymmärtävät itsensä ja suhteensa ympäristöönsä, tekojensa seuraukset. Ihminen muuttuu lapsenomaisesta ja viattomasta olennosta tietoiseksi, oman erillisyytensä ja vastuunsa ymmärtäväksi olennoksi. Syntiinlankeemuksessa on siis pohjimmiltaan kysymys ihmiseksi, aikuiseksi kasvamisesta. Kun omena on syöty, Aatami ja Eeva karkoitetaan pois paratiisista. Jäljelle jää ikuinen kaipuu paikkaan, jota ei enää saa takaisin. Siinä on samanaikaisesti jotain lohdutonta ja lohdullista. Paratiisia ei enää ole, mutta aina voi katsoa ihmistä ihmetellen ja heltynein sydämin. Janne Pellinen, ohjaaja
SUOMEN KANTAESITYS 27.1.2024 Tampereen Työväen Teatterin Kellariteatterissa Kesto noin 2h 30min (sisältää väliajan)
TEKNINEN TOTEUTUS Näyttämöpäällikkö Veera Laitinen Näyttämömestari Anssi Lankinen Apulaisnäyttämömestari Kari Koskiranta
Käsikirjoitus ERIN SHIELDS
Järjestäjä-kuiskaaja Juha Äystö
Suomennos ja esitysdramaturginen apu JUHO GRÖNDAHL
Tarpeistonhoitaja Emma Jääskeläinen
Ohjaus ja sovitus JANNE PELLINEN
Kampausten ja maskien toteutus Sari Raution johdolla suunnittelija Emmi Puukka, Heidi Saarinen, Jonna Kivimäki
Pukija/Pukuhuolto Veera Onttonen
Lavastus- ja pukusuunnittelu PAULA KOIVUNEN
Puvuston valmistus Eila Jouttunpään johdolla teosvastaava Päivi Hatanpää sekä Taija-Leena Autio, Satu Eriksson, Leena Ollikainen, Inessa Tapala, Heli Tapper
Valosuunnittelu TJ MÄKINEN Äänisuunnittelu NIKLAS VAINIO
Lavastuksen valmistus Aatu Rantasen johdolla Martin Jolly, Heli Leino, Toni Palander, Marianne Rautiainen, Raino Saastamoinen, Anssi Suutarinen, Kari Toivanen, Janne Lahdensalo
Kampausten ja naamioinnin suunnittelu EMMI PUUKKA Koreografi JENNI NIKOLAJEFF
Viestintä ja markkinointi Sari Andersson
Tuottaja HEIDI KOLLANUS
Graafinen suunnittelu Jenni Saukkonen/Happy Creative
Apulaistuottaja ANU LASSILA
Käsiohjelman graafinen suunnittelu Sanna-Mari Heinonsalmi Valokuvat Kari Sunnari
ROOLEISSA JARI AHOLA Beelzebub, Jumalan Poika, Gabriel PETRA AHOLA Belial, Isä Jumala, Mikael, Rafael HEIDI KIVIHARJU Moolok, Synti, Zephon VERNERI LILJA Mammon, Uriel, Aatami RIIKKA PAPUNEN Saatana PIHLA POHJOLAINEN Astoreth, Urania, Eeva HISKI VIHERTÖRMÄ Kuolema, Ithuriel
ttt-teatteri.fi
Traileri Valtteri Auvinen Tekijänoikeuksia valvoo Nordic Drama Corner