Page 1

Armi Toivanen Anna Lappalaisena täyttää prinsessaenergiallaan valtavankin näyttämön. Kellokosken sairaalassa hän saa vastaansa Johan Grotenfeltin (Ilkka Koivula), joka on innostunut kokeilemaan uusia, rankkoja hoitomuotoja.

Antaa tulla, hovissani on tilaa! Teatteri: Musikaali toimii Prinsessa-elokuvaa paremmin Prinsessa Käsikirjoitus Arto Halonen ja Pirjo Toikka, ohjaus Arto Halonen, koreografia Reija Wäre, musiikki Tuomas Kantelinen, kapellimestari Eeva Kontu. Kantaesitys 5.9.2013 TTT:n suurella näyttämöllä.

Prinsessa istuu loistavasti musikaaliksi, se on parempi kuin elokuva. Se on täynnä hienoa laulua, kiinnostavaa musiikkia ja upeaa tanssiteatteria. Musikaalius ei ainakaan ole tämän esityksen ongelma.

Oletko itse normaali? Maaginen hetki. Kuin avaruudessa tai meressä leijuvat parit polkevat hitaasti jaloillaan. Ehkä he liikkuvat ihmisen mielessä. Ehkä sinne tulee vihdoin rauha. Unenomainen kohtaus on niinkin rankasta tapahtumasta kuin lobotomialeikkaus. Sitä, kenelle se tehdään, en paljasta. Tampereen Työväen Teatterin syksyn suuri musikaali Prinsessa perustuu tositapahtumiin ja Arto Halosen samannimiseen elokuvaan.

Uniikeinta Prinsessassa on Anna Lappalaisen tarina. Tositarina naisesta, joka saa kokonaisen mielisairaalan ja kyläyhteisön lähtemään mukaan omaan harhaansa, siihen että hän on prinsessa. Naisen erikoinen kohtalo kysyy, kenestä meistä on päättämään, kuka on normaali. Nimiroolia esittävä Armi Toivanen on kuin pippuripurkki. Hänen läsnäolossaan on loistavalle näyttelijälle tyypillinen vaaran tuntu: mitä tuo seuraavaksi keksii?

Toivasen Anna Lappalainen ottaa teatraalisia asentoja, eläytyy pasodobleen ja tanssahtelee koko kokonsa pienuudessa suuren näyttämön täydeltä. Itse hahmossa haastavaa on se, että hän on koko ajan itse keksimänsä roolin takana. Prinsessa-hahmon kuoressa piileksivään Anna Lappalaiseen on vaikea saada kosketusta, pelätä

Kuka Anna Lappalainen (1896–1988) Eli 50 vuotta elämästään Tuusulan Kellokosken mielisairaalassa. Toiminut kabaree-esiintyjänä, elokuvien väliaikalaulajana ja hierojana. Risainen lapsuus. Naimisissa Arthur Svedholmin kanssa pari vuotta.

tosissaan hänen puolestaan. Toisessa näytöksessä esitys alkaa saada jo jopa Annan elämän tapahtumien läpi käymisen tuntua: apua, vielä Ruotsissakin heidät täytyy käyttää. Prinsessana esiintyminen yhä vain toistuu. Annan vastavoimaksi on esityksessä valittu mielisairaanhoitosysteemi etunenässään Ilkka

Koivulan hyvin ruumiillistama kalseakatseinen lääkäri Grotenfelt. Esitys puhuu yksilön vapaudesta päättää hoidostaan. Se puhuu luvattoman pitkään mielisairaiden hoidon historiasta. Olisiko katsetta kannattanut siirtää vielä enemmän Annan kehitykseen ja herkutella sillä, miten hän saa voitettua ihmiset puolelleen? Annan tarinastahan

tekee erityisen juuri täyspäisten pankkiirien ja kyläläisten lähteminen mukaan leikkiin, se miten hän tuotti heille iloa. Esitys ylistää myös ystävyyttä, toisen hyväksymistä sellaisena kuin tämä on. Se ylistää hellyyttä, äidin syliä ja syliä ylipäätään. Sitä, miten pään silittäminen on tärkeää. ANU ALA-KORPELA

Myönteinen yllätys oli... Myönteinen yllätys oli... Arto

Halonen laulujen sanoittajana. Hän on sanoittanut suuren osan Tuomas Kantelisen säveltämistä kappaleista.

Keinutan, myöhä on/jo kuulen aallokon. Liian pitkään kestää... jakso, jossa esitetään hullujen parannuskeinojen historiaa.

Olin tyytyväinen että... kukaan ei

riisunut esityksessä itseään alasti. Vaihtelua tämäkin. Illan kaunein kappale oli... ni-

meltään Prinsessalle. Keinutan, kuuntelen/sut suojaan peittelen/

Upeasti lauloi... Eriikka Väliah-

de. Hän teki vahvan ja kiinnostavan roolin vapaaherratar von Heyrothina. Hienosti lauloi myös Jari Aholan Saastamoinen.

Selvemmin olisi voinut erottua...

se miten Anna tuotti ympäristölleen iloa. Turhaa oli... videoiden käyttö, esimerkiksi yhden hoitajan ilmestyminen videolle tai Annan omat sivupersoonat videolla. Seuraavana päivänä mietin... onko totta, että teatterilla on tervehdyttävä vaikutus. ANU ALA-KORPELA

Aamulehti 7 9 2013