Lasilipposen matkassa

Jo 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa Oulun seudulla elettiin kasvun ja vaurastumisen aikaa. Vesistöreitti kulki Kainuusta meren äärelle vientisatamaan.

Lipposen perhe hankki elantonsa tuon ajan tyypilliseen tapaan toimeliaasti tekemällä kaikkea, josta joku oli valmis kohtuullisesti korvaamaan: postin ajoa, rahdin kuljettamista, yms. Suvussa kulki vahva kättentaito, ajokalujen valmistus (kärryt, rattaat, reet) sekä kanteleiden rakentaminen.

Hieman erikoistuneempaa Lipposella oli jäiden nosto merestä ja toimittaminen kylmäsäilytystarpeisiin paikallisille koti- ja suurtalouksille, kun ei vielä jääkaappia ollut muuten saatavilla. Kesäaikaan jääntoimitusta oli hieman niukemmin. Anna ja Juho Elias Lipponen ottivat lasinleikkuun toimeliaisuuteensa mukaan, ilmeisesti Annalle jäi pääosin vetovastuu.

Kun 1904 perheeseen syntyi poika Veikko Elias perinnettä jatkamaan (niin siihen aikaan määriteltiin), päättivät vanhemmat virallistaa lasibisneksensä ripustamalla kyltin portinpieleen ”akkunalasia leikataan”.

Kasvukeskuksessa lasia meni ja toiminta laajeni. 30-40-luvulla valmistui aivan Oulun keskustaan kolmikerroksinen lasiverstas, josta oli hyvä palvella pohjoisen lasintarvitsijoita.

Sodista selvittiin ja alkoi kiivas jälleenrakentamisen aika, ja lasia meni sekä maanteillä että rakennuksilla.

Maantieverkosto oli parannustöiden alla ja tuolloin karkaistua tuulilasia meni riesaksi asti. Aira ja Veikko Lipposen lapset Vesa ja Pertti olivat kiireisiä ilta- ja viikonlopputöissä, sekä Aulikki ja Oili konttorihommissa.

Tuulilasien saanti vaikeutui 50-luvulla ja Vesa lähti valmistuksen oppiin Saksaan. Jo 60-luvun alussa oli oma laminoidun tuulilasinvalmistus käynnissä, kellarisauna sai väistyä tässäkin kehityksessä. Autolasin kysyntä meni tietöiden mukana pitkin pohjoista ja Kainuuta, toimittiin tukkuna jo eteläänkin.

Tiet valmistuivat, kysyntä laski, tuotanto nousi, alkoi vientitoiminta. Ensin Ruotsi, Norja, sitten koko Eurooppa.

1969 valmistui Oulussa Limingantulli -kaupunginosaan teollisuusalueelle tuulilasitehdas, joka laajentui muullekin lasinjalostamiselle 1972 ja -73 yhteensä n. 5000 m2, jonne myös keskustan ’verstas’ muutti vuonna 1975. 60-luvulla valta (työnteko) oli jo siirtynyt 3.polvelle (Vesa, Aulikki ja Pertti).

Suomen talouden mukana lasiala kehittyi 60-, 70- ja 80- luvuilla suotuisasti – hieman huojahdellen. Kulta-aikaa tuntui olevan 70-luku, jolloin lasialan toimijoita oli maassamme satamäärin ja yhteistyö oli vilkasta. Myös peiliä hopeoitiin itse, niin Lasilipposellakin.

80-luvulla investoitiin vahvasti teolliseen toimintaan. Autolasituotanto nousi tasolle 50 000 kpl per vuosi ja tasolasin jalostusastetta nostettiin ja lisättiin eristyslasinvalmistus ja karkaisutoiminnot. Noustiin valtakunnalliseksi toimijaksi ja viennin osuutta kasvatettiin.

Karkaistua jalostettua lasia meni paljon Suomenlahden eteläpuolelle sekä Tanskaan ja Islantiin. Autolasia toimitettiin keski-Euroopan riippumattomille autolasi- ja varaosatukkureille, jonkin verran Afrikkaan, Lähi-itään sekä 2000-luvun molemmin puolin Japaniin. Liikevaihdosta yli puolet oli vientiä, henkilökuntaa noin 50 henkeä vuosikymmeniä.

Maailmassa alkanut lama 1993 mullisti lähes kaiken. Aasialaiset toimijat, Kiina etupäässä, toivat halpaa (laadukastakin) tuotantoaan keski-Eurooppaan, koska heidän päämarkkinat USA:ssa olivat jumissa.

90-luvun loppuun mennessä autolasin vientitoiminta oli pääosin lopetettu. Vientiä oli ’rakkaudesta lajiin’ vielä vuoteen 2021 asti, vanhojen autolasien osalta, joita muut eivät enää valmistaneet. Vientiasiakkaista oli tullut autolasin toimittajia Lasilipposen omaan autolasiasennukseen ja -tukkutoimintaan.

Myös jalostetun tasolasin toiminta muuttui, Lasilipponen keskittyi nopeaan pitkälle jalostettuun erikoistuotantoon. Erilaisuus, nopeus ja luotettavuus - löytyy aina tarvetta.

2000-luku on mennyt kiristyvässä kilpailutilanteessa selviämisessä sekä 1990-luvun lamasta noustessa muun yhteiskunnan kehityksen mukana. Muutoksiin on sopeuduttu ja uutta on luotu ja opittu Lasilipposella. Merkittävin kehitys on tapahtunut koko henkilökunnan ymmärtämisen, osaamisen ja halukkuuden puolella.

2020-luvulla mm. vientitoiminnan loppuessa, jäi Lasilipposella hallillinen tilaa, jolle tuli löytää hyödyllistä käyttöä.

Kesällä 2022 solmittiin Lasilipposen ja pihanaapuri Pörhö Konsernin kanssa järjestely. Omistajuus Lipposella siirtyi Pörhölle.

Näin toimien Pörhön Autoliike sai tarvitsemansa tilat laajenevalle toiminnalleen ja Lasilipponen sai uuden tehostetun layoutin sekä tarpeelliset jalostusinventoinnit, hyöty on molemmille merkittävä ja kauaskantoinen.

Lipposen klaani vaikutti Oululaiseen lasinjalostukseen edellistä edellisen vuosisadan vaihteesta tämän vuoden kevääseen viiden sukupolven ajan, virallisesti 120 vuotta. Matti Lipponen jäi pois 4/2024 ja tytär Annavera (5. sukupolvea) vaihtoi viimeisenä alaa hiljattain.

Pörhön klaani jatkaa Lasilipposen normaalia toimintaa itsenäisenä yhtiönä Juha Urvanto tehtaanjohtajana ja Riitta Pörhö tj:nä. Myös Pörhö Konsernilla on kunnioitettava historia 65 vuotta.

Matti Pörhö teki merkittävimmän satsauksen Oululaiseen lasinjalostukseen vuosikymmeniin.

Veikko, Vesa ja ’sir’ Pertti olivat aktiivisesti mukana lasialan yhteisöissä sekä järjestöissä, taisi Mattikin saada osansa tuota hienoa huolenpitoa.

Kirjoitti

Matti Lipponen, tj Lasilipposella (1962-) 1995-2024

Kirjoitettu on vuosikymmenien saatossa perittyä, koettua, kuultua ja kuviteltua.

(Kanssanne on ollut ilo ja kunnia leikata lasia näinä vuosikymmeninä.)