Lasin Maailma 2/2024

LASIN MAAILMA

Glaspriset 2024

Lintuturvallisen rakentamisen

WWW.TASOLASIYHDISTYS.FI

Sisällysluettelo

JULKAISIJA JA KUSTANTAJA

Suomen Tasolasiyhdistys ry Tuulimyllynkatu 3 30100 Forssa

PÄÄTOIMITTAJA JA ILMOITUKSET

Jenni Heikkilä puhelin 0400 697 391 jenni.heikkila@tasolasiyhdistys.fi facebook.com/tasolasiyhdistys/

TAITTO

Eeva Lamminen

PAINO Viestipaino Oy Tampere

KANNEN KUVA Bert Leandersson

ja luonnonvalona vaikutus asunnon käytettävyyteen

hankkeet paikallisen sopimisen lisäämisestä työpaikoilla

Ajankohtaista

Helsinki kieltämässä ikkunattomat asuinhuoneet?

Helsingin arkkitehtuuriohjelmassa esitetään, että Helsingin kaupungin asuntotuotannossa ei tehdä miniasuntoja eikä ikkunattomia huoneita. Näin on toimittu tähänkin asti, mutta nyt se todetaan jatkosuunnitelmissakin. Alle 20-neliöisten miniasuntojen tekeminen on nyt myös laissa kielletty.

Helsinki panostaa erityisesti arkkitehtuurin laatuun ja nostaa arkkitehtuuriohjelmasta esille uuden painopisteen. Se on lasten huomioiminen suunnittelussa entistä enemmän. Toisena uutena asiana on väriohjeistus. Jokaiselle kaupungin alueelle määritellään tietyt värit, joita alueella voi käyttää. Tämä liittyy rakentamislakiin, joka muuttuu ensi vuonna. Aiemmin värit määritteli rakennusvalvonta. Jatkossa julkisivujen väri on vapautettu luvanvaraisuudesta, vaan värin voi valita alueen värikaavasta. Esimerkiksi Puu-Vallilassa värikartta vaihtelee keltaisesta ruskeaan ja tiilenpunaisesta roosaan.

Helsingin kaupunki tunnustaa ohjelmassa laadukkaan asuntorakentamisen yhteyden hyvinvointiin. Tavoitteena on rakentaa valoisia ja terveellisiä asuntoja kaikille varallisuudesta riippumatta.

Rakentamislain asetusten valmistelu viivästynyt

Ensi vuonna voimaan tulevassa rakentamislaissa on annettu mahdollisuus 46 lakia täsmentävään asetukseen. Hallituksen esitys rakentamislain korjaussarjaksi on aiheuttanut sen, että asetuksia valmistellaan nyt hitaasti, sillä lausuntokierroksen tietoja joudutaan odottamaan syksyyn saakka. Todennäköistä on, että lakia pitää soveltaa monelta osin, ennen kuin kaikki asteukset ovat valmiita. Keskeiset linjaukset lain muuttamisesta on nyt kuitenkin tehty.

Parhaillaan valmistellaan ilmastoselvitystä ja materiaaliselostetta koskevan asetuksen lisäksi asetusta vaativuusluokista ja koulutuksesta, asuin-, majoitus- ja työtila-asetusta sekä asetusta rakentamislain tietomallien toimittamisesta. Lisäksi uusi rakentamislaki sisältää vaatimuksen, jonka mukaan kaikki asuinhuoneet on varustettava ikkunalla! Safa on ympäristöministeriölle jättämissään kommenteissaan esittänyt, että asetusta päivitettäessä huomioitaisiin erityisesti asuintilojen muuntojoustavuus ja kalustettavuus sekä riittävä päivänvalo.

Matti Lipponen kutsuttiin kunniajäseneksi

Suomen Tasolasiyhdistys ry kutsui 23.4.2024 yhdistyksen hallituksen jäsenen Matti Lipposen kunniajäsenekseen. Lipponen oli pitkään Suomen Lasitus- ja Hiomoliitto ry:n hallitustyöskentelyssä mukana ja aktiivisena TES-jaoston toiminnassa. Vuodesta 2020 lähtien eli heti yhdistysten fuusion tapahduttua, hän on ollut mukana Suomen Tasolasiyhdistyksen hallituksessa.

Matti Lipponen aloitti työt V.E. Lipposella jo vuonna 1986, vaikka koulukin oli vielä hieman kesken. Toimitusjohtajana hän ehti toi-

mia melkein 30 vuoden ajan, vuodet 1995-2024. Samaan aikaan, kun yritys täytti 120 vuotta nyt huhtikuussa, Matti jäi eläkkeelle. Samalla toimi yhdistyksemme hallituksessa tuli päätökseensä. Kiitämme näistä vuosista, tyynen rauhallisista neuvoista koko hallituksen puolesta ja toivotamme suotuisia tuulia eläkepäiville.

LasiLipponen myytiin vuonna 2022 Pörhö Kiinteistölle ja Riitta Pörhö jatkaa yhtiön toimitusjohtajana. Juha Urvanto toimii tehtaanjohtajana ja myyntipäällikkönä.

Tunteellinen hetki pitkän lasiuran päätteeksi. Kunniakirja luovutettiin hallituksen kokouksessa 23.4.2024. Kuvassa puheenjohtaja Mika Selinko, toiminnanjohtaja Jenni Heikkilä, kunniajäsen Matti Lipponen ja varapuheenjohtaja Henri Kiuru.

Pääkirjoitus

Turvallisuus ja ympäristö

Suomen Tasolasiyhdistyksen hallituksessa pohdittiin viime vuoden loppupuolella yhdistyksen vuoden 2024 teemoja. Mihin keskitytään, mikä on ajankohtaista ja tärkeää? Päädyimme valitsemaan teemoiksi lasirakentamisen turvallisuuden ja ympäristöystävällisyyden. Nämä aiheet ovat entistä ajankohtaisempia viime vuoden tilanteesta, tulevista lainsäädännön muutoksista ja kasvavista vaateista johtuen.

Myös yhdistyksen vuosikokouksessa perjantaina 3.5. näitä asioita tuotiin esiin jäsenten puheenvuoroissa. Lasin suunnittelusta ja mitoittamisesta kaivataan eri kohderyhmille suunnattuja koulutuksia ja selkokielisempiä ohjeita. Ympäristöasioissa tulisi painottaa etenkin hiilijalanjälkeä ja siihen liittyviä vaateita. Osuimme siis oikeaan.

Nämä kaksi aihealuetta kuuluvat vahvasti yhteen. Kun lasi suunnitellaan ja rakenteet rakennetaan oikein, voi esimerkiksi ikkunan tekninen käyttöikä olla jopa 70–100 vuotta, joka on huomattavasti pidempi kuin monen muun rakennustuotteen. Tekninen käyttöikä perustuu käytössä oleviin tietoihin ja kokemukseen rakenteen tai rakenneosan kestävyydestä ja on yleistävä. Teknisen käyttöiän saavuttaminen edellyttää, että tuote on ensinnäkin suunniteltu ja toteutettu rakennusajankohtana voimassa olevien määräysten ja ohjeiden mukaisesti, mutta lisäksi edellytetään, että on noudatettu hyvää rakennustapaa ja että asianmukaiset kunnossapito-, hoito- ja huoltotoimenpiteet on tehty ja käyttöohjeita noudatettu.

Kun käyttöikä on kulunut umpeen, rakenne on tarkoituksenmukaista korvata uudella tai kunnostaa. Vanhan ikkunan kunnostus esimerkiksi tyhjiölasin tai uuden eristyslasin avulla parempaan U-arvoluokkaan, on usein ekoteko. Samalla on kuitenkin syytä tarkistaa, onko vanha säilytettävä rakenneosa turvallinen ja käyttötarkoitukseen edelleen sopiva. Periaatteessa lasi kestää ikuisuuden, mutta rakenteet kuluvat, jolloin koko rakenteen suorituskyky heikkenee ajan myötä. Korjausrakentamisessa ilmeistä vaaraa aiheuttava lasirakenne on korjattava nykyvaatimukset täyttäväksi rakenteeksi. Esimerkiksi tilanteessa, kun kaiteita uusitaan/korjataan, samalla vanhat lankalasit on syytä vaihtaa laminoituihin turvalaseihin. Jos ilme halutaan pitää vanhan tyylisenä, voi lankakuvion tilata laminointikalvoon.

Onko rakennuksen energiatehokkuuteen investoiminen helpoin tapa vähentää rakennuksen hiilidioksidipäästöjä?

Eristyslasin rikkoutumista ja siihen liittyviä tekijöitä on tutkittu laajasti, mutta vielä on vain vähän ymmärrystä siitä, kuinka nykyaikaisen eristyslasin kestävyyden tekijät vaikuttavat tuotteen käyttöikään ja lämpötehoon ja siten rakennuksen energiantarpeeseen. Viime aikoina on keskusteltu siitä, miten asennettujen ikkunoiden suorituskykyä voitaisiin paremmin mitata ajan suhteen, jotta heikkenemisprosessit ymmärrettäisiin paremmin. Näistä aiheista tarvitaan lisää tietoa, jotta kestävyysarviointi voidaan yhdistää energiatehokkuuteen perustuviin tuotteen käyttöiän ennusteisiin. Jos suorituskyvyn heikkenemistä ei oteta huomioon, voi se johtaa energiankulutuksen aliarviointiin rakennuksen elinkaarisuunnittelussa. Toisin sanoen kestävyyden ja energiatehokkuuden välisen suhteen ymmärtäminen parantaa rakennusten elinkaaren energiankulutusarviota sekä antaa tietoja asianmukaisista jälkiasennustoimenpiteistä ja ajoituksesta.

Kun lasirakentamisessa huomioidaan turvallisuus ja kestävyys sekä ymmär retään paremmin kulumisen ja sään vaikutukset ajan myötä, voidaan lasi rakenteita kehittää entistä paremmaksi, mikä tietenkin vaikuttaa posi tiivisesti rakennuksen hiilijalanjälkeen.

Keväisin terveisin, Jenni Heikkilä toiminnanjohtaja, päätoimittaja Suomen Tasolasiyhdistys ry

Vastine Rakennuslehden parvekekaiteita koskeviin artikkeleihin

Rakennuslehdessä on kirjoitettu moneen otteeseen Tikkurilan parvekekaide onnettomuuteen liittyen. Suomen Tasolasiyhdistys ry antaa tässä toisen näkökulman lehden artikkeleissa esitettyihin väittämiin, jotka on julkaistu 24.11.2023 ja 12.4.2024 otsikoinaan ”Parvekekaiteiden nurinkurisesta menettelystä luovuttava”, ”Kaidelasijärjestelmien hyväksynnässä vaikeita erikoisuuksia” ja ”Parvekkeita suunnitellaan yhä ilman virallisia ohjeita – ”Nykyisestä poikkeustilanteesta pitäisi päästä eroon mahdollisimman nopeasti””. Rakennuslehti No. 38, s.2

Väite 1: Nyt rakennusvalvonnat vaativat käyttöturvallisuusasetuksen (ympäristöministeriön asetus rakennuksen käyttöturvallisuudesta 1007/2017) 11 §:n perusteella erillistä heiluritestiä osoittamaan parvekelasien käyttöturvallisuus, vaikka jo asetus kantavista rakenteista kattaa myös käyttöturvallisuuden vaatimukset. Asetus kantavista rakenteista (477/2014) kertoo vain, että sitä on käytettävä käyttöturvallisuuden kannalta merkittävien rakenteiden suunnitteluun ja toteutukseen sekä niiden korjaus- ja muutostyöhön, kun niiden mahdollisesta vauriosta voi aiheutua vaaraa henkilöturvallisuudelle. Turvallisuutta takaavat rakenteet on suunniteltava samoilla säännöillä samalle varmuus- ja luotettavuustasolle kuin rakennuksen kantavat rakenteet.

TOPTEN-rakennusvalvonnat ovat vuodesta 2018 lähtien ohjeistaneet 11 §:n osoittamiseksi, että turvalasit testataan standardin SFS-EN 12600 mukaisella heiluritestillä ja kaiteen suojaavan osan törmäyskestävyys osoitetaan SFS-EN 12600 luokan 2(B)2 (kuten laminoitu turvalasi) mukaisella heiluritestillä. Testit toteutetaan kaiderakennetta vastaavaan rakenteeseen kiinnitetylle suojaavalle osalle, jolloin myös kiinnityksen lujuus tulee koestetuksi. Koska standardia on pitänyt soveltaa kaidelaseille sopivaksi, on nyt tekeillä kansallinen soveltamisohje.

Hyvänä lasirakentamisen käytäntönä on, että eurokoodien ja lasin mitoitusstandardin SFS-EN 16612 mukaisten laskelmien lisäksi §11 vaatimuksenmukaisuus todennetaan heiluritestillä. Heiluritestin tarkoituksena on todentaa se, pysyykö kaiteen suojaavana osana toimiva lasi kiinni kaiderungossa hajotessaan. Sillä ei voida todentaa pistekuormavaatimuksen täyttymistä.

Kaiderakenteet kuuluvat rakennuspaikkakohtaisen hyväksynnän piiriin, jolloin rakennesuunnitelmat ja mitoituslaskelmat sekä testitulokset tulee olla esitettävissä niitä pyydettäessä.

Väite 2: Tällä hetkellä eniten hankaluuksia tulee tarvittavien selvitysten ja tutkimusten valitsemisessa. Valinnat tekee asiantuntija, mutta osa rakennusvalvonnoista ei hyväksy tiettyjä testausmenetelmiä.

Rakennusvalvonnalle annettavien selvitysten ja tutkimusten sisällössä ei pitäisi olla mitään epäselvyyttä; luovutetaan rakenteen asianmukaiset rakennelaskelmat ja –suunnitelmat, sekä todennetaan törmäyskestävyys iskutestillä. Nämä pitäisi tehdä jo rakennuksen suunnitteluaikaan, jolloin prosessi on sujuva ja

samanlainen kuten muillakin vastaavilla rakenteilla. Väitteessä viitattaneen puuttuviin, jälkeenpäin tehtäviin selvityksiin sekä ns. kaiteiden kenttätestaukseen, joka on todettu viranomaisten ja asiantuntijoiden toimesta riittämättömäksi.

Kenttätestausmenetelmän tulokset ovat ristiriidassa laskennallisten selvitysten kanssa. Eräänä merkittävänä eroja selittävänä tekijänä on lasin tilastollinen lujuuden vaihtelu, joka poikkeaa muista yleisistä materiaaleista. Esitettyjen kokeellisten testien tulokset johtavat ristiriitaan lasin lujuuden mitoitusarvon kanssa. Esimerkiksi lasi voi kestää kokeellisen pistekuormatestin 0,45 kN voimalla suoritettuna, mutta laskennallisesti pistekuorma ylittyy kolmin kertaisesti, jolloin mitoitusero pitäisi selvittää.

Useissa tutkimuksissa on osoitettu ohuiden levymäisten rakenteiden pistekuormalaskemien jännitysten olevan erittäin tarkkoja todellisuuden kanssa. Laskennallisia mitoitustuloksia tukee myös heiluritestien tulokset, sillä osa ylä-alakiinnikkeisistä tavanomaisista kaidelaseista irtoavat törmäystestissä pudotuskorkeudelta 450 mm ja Tukesin tekemien havaintojen mukaan lasin reunaan lyötynä 190 mm pudotuskorkeudelta.

EN 1990 toki sallii myös kokeellisen mitoituksen. Tällöin on tärkeää ymmärtää hauraiden materiaalien kestävyys, kuten lasin ja valualumiinin, jotka ovat riippuvaisia pienistä virheistä, ne voivat sijoittua satunnaisesti mihin tahansa kohtaa materiaalissa. Materiaalistandardit huomioivat tämän materiaalivarmuuskertoimilla, jolloin laskennallisesti oletetaan, että virhe osuu myös samaan kohtaan, jossa korkein jännitys. EN 1990:ssä sanotaan, että mikäli laskennallinen ja kokeellinen tulos poikkeaa paljon, syyt tulisi selvittää. Tätä ei monesti ole tehty, jolloin kokeellisia mitoituksia on vaikea hyväksyä. CEN/TS 19100-2:2021 kohdassa 4.2.2, huomautus 2:ssa on myös maininta, ettei EN 1990:ssä ole vielä annettu täysin kattavaa ohjeistusta lasin testaamiselle. EN1990 eli rakenteiden suunnitteluperusteet on materiaalineutraali, jossa annetaan ohjeita kokeelliseen mitoitukseen tietyissä tilanteissa. Kokeellisessa mitoituksessa tulee saavuttaa sama varmuus- ja luotettavuustaso kuin laskennallisessa mitoituksessa ja mallin epävarmuus pitää ottaa huomioon. Yleensä pyritään siihen, että tulokset tukevat laskentamallia. Kun halutaan selvittää esimerkiksi rakenteen tai rakenneosan kestävyys, tehdään riittävä määrä kokeita, yleensä murtoon saakka, jotta voidaan laskea rakenteen varmuustaso. EN1990:ssa on esitetty (informatiivisena) myös tilastollinen menetelmä, jolla voidaan koetuloksista laskea tietyillä lähtöoletuksilla ja jakaumamalleilla esimerkiksi tarvittava varmuus murtumista vastaan. Esitetyt laskentamallit ja jakaumafunktiot eivät kuitenkaan sovi lasimateriaalille ja eikä esitettyjä kaavoja voi suoraan käyttää. Analysointi-periaate on kuitenkin sama, ja lasilla tämä tarkoittaisi satoja kokeita, jotta järkeviä tuloksia voitaisiin saavuttaa.

Väite 3: Nyt siis ollaan tilanteessa, jossa rakennusvalvonnalle ei riitä, että rakenteet on suunniteltu ja toteutettu asetusten vaatimalla tavalla ja että tämä osoitetaan lain tarkoittamalla ulkopuolisen tarkastajan lausunnolla.

Kolmannen osapuolen tarkastus koskien suunnitelmia, laskelmia ja/tai toteutusta on normaali rakennustarkastajan vaatima toimenpide, kun kohteessa on poikkeuksellisen vaativia rakentei-

Teksti Jenni Heikkilä

ta tai havaitaan poikkeamia edellä esitetyissä dokumenteissa tai turvallissuuteen vaikuttavissa rakenteissa. Myös laki velvoittaa tähän.

Kun kaidelasi on mitoitettu tuuli-, viiva- ja pistekuormaa vastaan sekä kiinnipysyminen testattu heiluritestillä, on kaide suunniteltu ja toteutettu asetusten mukaisesti. Lasirakenteiden lisäksi kaiteissa on myös muita erikseen lujuusmitoitettavia osia. Ulkopuolisen tarkastajan lausuntoihin on viranomaisten taholta pyydetty täydennyksiä, jos lausunto on todettu puutteelliseksi. Voi olla myös tilanteita, joissa pääsuunnittelija tai vastaava rakennesuunnittelija ei anna hyväksyntää, jolloin ulkopuolisen tarkastajan puoltava lausunto ei yksinään riitä.

Samaan aiheeseen liittyen Rakennuslehden artikkelissa 12.4.2024 todetaan, että yhdistyksemme julkaiseman ohjeen mukaan suunnitellut rakenteet ovat saaneet rakennusvalvonnoilta käyttöönottoluvat.

Rakennuslehti No. 38, s. 11.

Väite 4: Ennen Vantaalla maaliskuussa tapahtunutta ja kuolemaan johtanutta parvekeonnettomuutta viranomaiset ovat hyväksyneet kaidelasijärjestelmät käyttöön eikä pistekuormasta ole vaadittu laskennallista vaatimuksenmukaisuuden osoittamista.

Parvekekaiteet kuuluvat kohdekohtaisen varmentamisen piiriin. Parvekekaideyritysten laatimat kohdekohtaiset suunnitelmat toimitetaan rakennushankkeeseen ryhtyvälle tarkastettaviksi ja hyväksyttäviksi. Sen jälkeen ne hyväksytetään rakennusvalvonnassa.

Kunnan velvollisuudeksi säädetty rakentamisen yleinen ohjaus ja neuvonta ei tarkoita, että kunnan tehtävä ulottuisi rakentamishankkeiden yksityiskohtiin ja sellaisiin kysymyksiin, jotka selkeästi kuuluvat suunnittelijoille.

Rakennushankkeeseen ryhtyvän on huolehdittava, että rakennus suunnitellaan ja rakennetaan siten, että sen rakenteet ovat lujia ja vakaita, soveltuvat rakennuspaikan olosuhteisiin sekä kestävät rakennuksen suunnitellun käyttöiän. Tämän vastuun rakennushankkeeseen ryhtyvä yleensä siirtää projektia hoitavalle yritykselle/henkilölle. Pääsuunnittelija, rakennussuunnittelija ja erityissuunnittelijan on tehtävänsä mukaisesti huolehdittava rakennuksen suunnittelusta siten, että rakennus käyttötarkoituksensa mukaisesti täyttää käyttöturvallisuudelle asetetut olennaiset tekniset vaatimukset. Valmistaja vastaa siitä, että tuote täyttää määräysten (lait, asetukset, eurokoodit, standardit) vaatimukset sekä näiden lisäksi mahdolliset kohdekohtaisesti suunnitteluperusteisiin määritellyt vaatimukset. Kaidelasijärjestelmän vaatimustenmukaisuudesta vastaa siis ensi sijassa suunnittelija, ja annettujen tietojen pohjalta tuotteen turvallisuudesta ja toimivuudesta vastaa valmistaja.

Rakennusvalvonta ei hyväksy yhtään suunnitelmaa, he ainoastaan leimaavat niitä vastaanotetuiksi tai hylkäävät niitä, mikäli puutteita havaitaan.

Väite 5: Nyt käyttökieltoon on asetettu muutama tuhat parveketta pääkaupunkiseudun uudiskohteissa ja kieltoja perustellaan ensisijaisesti kesästä 2023 alkaen esitetyillä uusilla ja keskeneräisillä suosituksilla. Epäselvyyttä ovat entisestään lisänneet Tasolasiyhdistys ry:n kesäkuussa julkaisemat keskeneräiset uudet suositukset.

Tässä viitataan Suomen Tasolasiyhdistyksen ohjeeseen, joka julkaistiin 1.6.2023. Ohjetta ei voi mitenkään kutsua keskeneräiseksi sen ollessa varsin kattava, eikä pienet lisäykset ja tarkennukset

muuta mitoituksen lopputulosta, vaikka versionumerot muuttuvatkin. Yhteinen ohjeistus on auttanut vaikeassa tilanteessa eteenpäin niin suunnittelijoita, valmistajia kuin rakennusvalvontaakin. Ohje on toisin sanoen ollut ainoa apu parvekkeiden käyttökieltojen poistamisessa ja hyväksyntöjen jouduttamisessa. Mitoitusohjeen materiaalia on esitelty useissa alan seminaareissa alan toimijoille jo aiemmin, joten sen sisällössä on vain vähän uutta tietoa.

Käyttökieltoja asetetaan, kun on olemassa perusteltuja syitä olettaa turmaparvekkeen tavalla rakennetut parvekekaiteet vaarallisiksi käyttää (onnettomuus-tutkinta). Tasolasiyhdistys on koonnut olemassa olevista eurooppalaisista standardeista ja muista lähteistä suunnitteluohjeita, joita noudattamalla kaidelasit ovat turvallisia. Uuden tulevan lasin mitoitusstandardin kansalliseen käyttöön saattaminen tuo lisää tarkennuksia ohjeisiin, mutta perusperiaatteet eivät muutu.

Väite 6: Myös eri tahojen tarkastus ja vertailulaskennat voivat poiketa toisistaan… Tämän vuoksi muun muassa pistekuorman kestävyys on varmistettu käytännön testillä.”

Tasolasiyhdistyksen ohjeistuksen mukaisesti tehtynä eri ohjelmilla suoritetut laskelmat ovat toisiaan tukevia, sisältäen vain pieniä eroja. Rajatapauksissa suunnittelija voi valita pykälää järeämmän rakenteen saavuttaakseen varmuuden vaatimustenmukaisuudesta käyttöiän ajan. On totta, että pistekuorman laskenta on vaativaa, se ei kuitenkaan tarkoita, että pistekuorman laskennallisen mitoitusmenetelmän voisi korvata käytännön testillä. Siihen liittyy paljon epävarmuustekijöitä (ks. väite 2), jotka johtuvat lasin poikkeuksellisista materiaaliominaisuuksista. Lisäksi staattinen pistekuorma 0,3 kN on tarkoitettu laskennalliseen menetelmään. Ja kuten edellä sanottu, jos kenttätestitulos eroaa merkittävästi laskennallisesta, ero on selvitettävä.

On valitettavaa, että käytännöt niin laskennassa, tarkastuksissa kuin valvontamenettelyissä vaihtelevat. Lisäksi lasirakenneasiantuntijoita on Suomessa vain vähän.

Rakennuslehti.fi 12.4.2024

Väite 7: Parvekkeita suunnitellaan yhä ilman virallisia ohjeita. Parvekkeiden suunnittelun ohjeistuksessa on vieläkin epäselvyyksiä. Syy löytyy eurooppalaisten mitoitusnormien puuttumisesta.

Lain mukaan kantavien ja käyttöturvallisuudelle merkittävien rakenteiden on kestettävä niihin kohdistuvat kuormat.

Se, että osa ohjeista on puutteellisia, kuten RIL:n kirjat (198-2001 ja 272-2019), ei muuta sitä, että lainsäädäntö ja eurokoodit eivät ole muuttuneet. Vaikka rakennuslasin eurokoodit ovat vielä työn alla, ei sekään muuta sitä seikkaa, että nykyisillä menetelmillä eli SFS-EN 1990 Rakenteiden suunnitteluperusteet, SFS-EN 1991 Kuormat ja lasin mitoitusstandardit SFS-EN 16612 ja 16613, laskentatulokset ovat eri ohjelmilla laskettuna yhtäpitäviä tämän hetkisten lasieurokoodiluonnosten kanssa.

Tulevat lasieurokoodit vahvistavat olemassa olevat ohjeistukset, eikä niiden puute ole peruste alimitoitukseen tai testaamattomuuteen.

Lasiseminaari –päivän yhteenveto

Lasiseminaari järjestettiin 18.4.2024 Tampere-talolla. Päivän ohjelmassa oli 10 esitystä rakentamisen eri osa-alueilta: perinteisestä suhdannekatsauksesta päivän päättävään arkkitehtuuriesitykseen.

Tilaisuus keräsi mukavasti osanottajaa, noin 130 henkeä.

Tuotetieto

Päivän ensimmäisenä esiintyjänä oli Rakennustiedon Teemu Rantanen, joka kertoi tuotetietopalvelukokonaisuudesta, joka kattaa rakentamisen elinkaaren vaiheet alusta loppuun. Tähän tietokantaan on koottu monipuolisesti tuotetietoa helpottamaan niin suunnittelijoita, kiinteistöjen omistajia kuin valmistajiakin, kun tiedot löytyvät digitaalisesti yhdestä tietokannasta. Pääperiaatteeltaan ohjelma toimii niin, että rakennustuotteiden valmistajat ja maahantuojat tuovat tiedot tietokantaan, josta niitä voi suunnittelijat hakutoiminnolla hakea, vertailla ja valita. Tuotetiedon hallintapalvelu palvelee ensi sijassa rakennushanketta tietojen hallinnassa ja luovutusaineistojen keräämisessä. Uusimpana toimintona on tiedot materiaaliselosteista ja hiilijalanjäljestä.

Katsaus kotimaan rakentamiseen

Forecon Oy:n johtava neuvonantaja Pekka Pajakkala kertoi kotimaan rakentamisen tilanteesta. Vaikka tilanne on tällä hetkellä hankala, on rakentamisen käänne nähtävissä, sillä ostovoima on parantanut, korot laskevat ja siten talous alkaa hiljalleen elpyä. Tosin rakentamisen toimintaympäristö pysyy vaikeana myös jatkossa. Taustalla on hidas talouskasvu ja aiempaan nähden korkeat korot. Nousun odotetaan olevan hidasta lähivuosina ja rakentamisen määrä pysyy aiempaan nähden matalana. Tilanne asuntomarkkinoilla on tasaantunut, mutta edelleen vaisua. Jotta uudet aloituksen elpyvät, on asuntokaupan vilkastuttava, nyt myynnissä on paljon kohteita. Samalla asuntosijoitusten määrä on pudonnut matalalle tasolle ja jatkunut jo 1,5 vuotta. Tällä hetkellä toimitilarakentaminen toimii rakentamisen veturina. Teollisuusrakentamisen tilanne puolestaan on kohtalainen, mutta vihreän siirtymän hankkeita on lykätty tai hävitty. Korjauspuolella näkymät ovat melko heikot, vaikka tarvetta, suoranaista patoutumaa on. Kilpailu heikon rakentamisen aikana on kovaa.

Kaidelasionnettomuus

Tukesilta Lauri Walden kertoi Tukesin toiminnasta ja Tikkurilan kaideturman selvitystyöstä. Markkinavalvontaa tehdään, jotta markkinoilla olevista tuotteista ei aiheutuisi vaaraa ja kilpailu olisi kaikille toimijoille tasapuolista. Markkinavalvonta on riskiperusteista, jota tehdään suunnitelman mukaisesti, painopisteet vaihtelevat vuosittain. Markkinavalvonnalla varmistetaan,

että yritykset ovat noudattaneet ko. rakennustuotteita koskevia lainsäädännön ja harmonisoitujen tuotestandardien asettamia vaatimuksia. Tukesilla on lähinnä valvontavastuu ja valmistaja vastaa tuotteensa turvallisuudesta ja vaatimusten mukaisuudesta. Viranomainen ei siis tarkasta kaikkia tuotteita, vaan valvontaa suoritetaan pistokoeluonteisesti.

Kaiteille ei ole harmonisoitua tuotestandardia (hEN) eikä tuoteryhmälle ole laadittu eurooppalaista teknistä arviointia (EAD), joten CE-merkintä ei ole mahdollinen, vaan kaiteita koskee laki eräiden rakennustuotteiden tuotehyväksynnästä (954/2012). Tämä tarkoittaa, että kaiteet on rakennuspaikkakohtaisesti varmennettava. Toisin sanoen rakenteellinen suunnittelu on tehtävä aina rakennuspaikkakohtaisesti.

Lasin eurokoodistandardia ei ole vielä julkaistu, mutta tällä hetkellä käytössä olevilla eurooppalaisilla laskentastandardeilla kuten EN 16612:2019 ja EN 16613:2019 päästään luotettavaan varmuustasoon laminoidun lasin lujuusmitoituksessa.

Poliisin tutkinta on edelleen kesken Tikkurilan kaideturmasta. Tukes tutki rakennustuotteen vaatimusten mukaisuutta eli oliko Tikkurilan kaide vaatimustenmukainen, mitä lainsäädännön vaatimuksia kaiteelle on ja mikä on kaiteen tuotehyväksyntämenettely.

Tukesin havaintojen mukaan kaidejärjestelmän suunnitteludokumenteista puuttuivat lasin lujuuslaskentatiedot vaadittavien viiva- ja pistekuorman osalta. Kaiteen alumiinirunkoon oli laadittu eurokoodin mukaiset laskelmat ja lasin tuulikuorman kestävyys oli laadittu eurokoodin ja EN 16612 standardin mukaisesti. Laskennallisesti tarkasteltuna laminoitu 4+4 float ei täytä YM asetuksessa 4/16 8§ esitettyjä kuormavaatimuksia (pistekuorma 0,3kN/50x50mm ja viivakuorma 0,5kN/m). Heiluritestauksen perusteella kaidejärjestelmä ei täytä YM asetusta rakennuksen käyttöturvallisuudesta 1007/2017 11§ vaatimusta.

Lasiseminaarissa kuultiin myös kaidelasin heiluritestauksesta, tulevista lasin eurokoodeista, rakentamislain muutoksista, tekoälystä, Anttinen Oiva Arkkitehtien lasisista kohteista ja muutamasta muusta aiheesta, joista pääset lukemaan syksyn Lasin Maailma -lehdestä.

Lintuturvallisen rakentamisen ohje

Helsingin rakennusvalvonta julkaisi helmikuussa 2024 lintuturvallisen rakentamisen ohjeen, joka on tiettävästi ensimmäinen laatuaan Suomessa. Ohjeessa kerrotaan, mitä törmäysriskejä rakennus aiheuttaa linnuille ja millaisilla toimilla riskejä voidaan vähentää. Yhdistyksen lisäämät kommentit tässä artikkelissa ovat ohjeen ulkopuolisia huomautuksia ja siten merkattu kursiivilla.

Lintujen törmäyksien vähentämisen lähtökohtana on vaaratekijöiden tunnistaminen rakennusten osissa ja rakennelmissa. Keskeisimmiksi on tunnistettu esimerkiksi ikkunat, jotka ovat rakennusten nurkissa 90 asteen kulmassa, läpinäkyvät rakennusosat ja ne alimmat kerrokset, joiden välittömässä läheisyydessä on kasvillisuutta. Ikkunapinta-alaa, saati kasvillisuutta ei ole tarkoitus rajoittaa, vaan vaikuttaa rakentamiseen hyvällä ohjauksella, ettei epähuomiossa rakenneta linnuille vaarallisia paikkoja ja että riskikohdissa käytetään lintuturvallisia laseja.

Ohjeen mukaan rakennuksen ikkunoiden ja muiden lasiaiheiden, kuten lasikaiteiden, koko, sijoitus, pintakuviointi, lasin ominaisuudet ja muut ratkaisut sekä rakennuksen valaistus on suunniteltava ja toteutettava siten, että lintujen törmääminen lasiin minimoidaan.

Sijainti

Kohteissa, joissa rakennuksen lasipinnat luovat heijastuksen vehreästä maisemasta, linnut erehtyvät luulemaan niitä suojaa ja ruokaa tarjoaviksi puiksi ja pensaiksi. Etenkin viheralueiden, kuten puistojen ja metsien, puiden ja pensaiden lähellä olevissa rakennuksissa, joissa on suuria määriä lasia, on tärkeää keskittyä törmäysten ehkäisemiseen.

Törmäyksiä esiintyy eniten rakennusten alimmissa kerroksissa kasvuston korkeudella, jolloin on tärkeää sijoittaa lintuturvallinen lasitus tai muu ratkaisu rakennuksen kolmeen alimpaan kerrokseen tai puiden korkeuteen asti.

Erilaisia kuviointeja laseissa, jotta linnut näkisivät ne paremmin.

Jos rakennuksen kulmiin halutaan sijoittaa lasitus, josta näkyy esteettömästi läpi, on syytä käyttää kuviointia tai ritilää ainakin kulman toisella puolella. Lintuturvallisuus on huomioitava myös istutuksia sisältävillä alueilla, joissa on kaiteita, katoksia ja seinämiä.

Lasin ominaisuudet

Läpinäkyvyys on yksi oleellisimpia lasin ominaisuuksia, mikä vaikuttaa viihtyvyyteen ja arkkitehtuuriseen ilmeeseen, mutta linnuille se on usein kohtalokasta. Täten riskialueilla on kiinnitettävä huomiota lasin tekemiseksi linnuille näkyväksi. Näitä ratkaisuja ovat mm. erilaiset ritilät, säleiköt, rasterit ja kuvioinnit.

Teksti: Jenni Heikkilä

Lintuturvallisten lasiratkaisujen suunnittelu on aloitettava jo rakennussuunnittelun alkuvaiheissa, jotta vältytään irrallisilta päälle liimatuilta aiheilta. Kuviointien tulisi soveltua kyseisen rakennuksen tyyliin ja ympäristöön – ja sisältää yhtymäkohdan niihin.

Esimerkiksi lintuturvallisissa UV-laseissa pyritään minimoimaan kuviointi ihmissilmälle, ja näkymään linnuille sen verran, että lintu ehtii reagoida välttääkseen törmäyksen. Kaikki linnut, kuten petolinnut ja tikat, eivät kuitenkaan näe UV-valoa, eikä lasi estä törmäyksiä kaikissa valaistusolosuhteissa, jolloin sen toimivuus ei ole täysin tyydyttävä. Lisäksi UV-lasit eroavat ulkonäöltään tavallisesta ikkunalasista, mikä on huomioitava kohdetta suunniteltaessa. Huom! UV-alueella toimivat lintuturvalliset lasit estävät osaa lintulajeista törmäämästä lasiin ja ovat melko näkymättömiä ihmissilmälle, kun taas kaikilla aallonpituusalueilla toimivat lasit (pilkut, kuvioinnit) näkyvät aina jonkin verran. Toki lasertekniikalla lasin pintaan saadaan halutun mukaisesti joko erittäin näkyvä merkintä tai himmeä hennompi kuvio.

Usein ikkunoihin asennettavat kaihtimet tai läpikuultavat verhot toimivat kätevinä törmäyksen estossa, mutta sijaitsevat lasirakenteen sisäpuolella, jolloin niiden toiminta ei ole tehokasta. Yksittäiset lintutarrat ja petolintusiluetit on todettu jo aikaa sitten täysin tehottomiksi.

Lasilaaduista heijastava lasi on vaarallisin linnuille. Peiliefekti saa maiseman näyttämään siltä kuin se jatkuisi vielä lasista huolimatta. Sen käyttöä julkisivuissa tulee välttää ja suosia heijastamatonta lasia riskivyöhykkeillä Heijastamattomassa lasissa on maiseman heijastavuus minimoitu lasin ulkopinnassa sijaitsevalla pinnoitteella. Tavallisen lasin heijastusta pystytään vähentämään myös varjostamalla lasia räystäillä, lipoilla tms. Lasin ulkopuolella olevat säleiköt ja ritilät estävät törmäyksiä tehokkaasti, mutta aiheuttavat samalla varjostumia lasiin, jolloin niistä saattaa aiheutua lasirikkoja, tämä pitää huomioida suunnittelussa, ja käytettävä lämpökäsiteltyä lasia.

Viherkatot ja -seinät

Viherkatoista ja -seinistä on hyötyä kaupunkiekologiaan, myös linnustolle. Mutta samalla ne houkuttelevat lisää lintuja, jolloin näissä rakennuksissa ja niiden lähellä olevissa rakennuksissa on erityisen tärkeää keskittyä lasitörmäysten ehkäisemiseen. Esimerkiksi viherkaton rajaaminen lasikaiteilla voi aiheuttaa runsaasti törmäyksiä, mikä tee siitä ekologisen ansan. Kuten myös rakennuksen sisäpuoliset runsaat istutukset.

Valaistusasiat

Ylöspäin suuntautuva valo on ongelmallista varsinkin muuttoreiteillä. Rakennuksen valaistus on suunnattava pääosin alaspäin julkisivuissa ja sisätiloissa sisäänpäin. Julkisivuvalaistusta on vältettävä valaisemattomien luontoalueiden lähellä. Rakennetussa ympäristössä, jossa on valolähteitä, sironnutta valoa, julkisivuvalaistus ei sekoita lintujen reittejä ja toimintoja yhtä paljon. Valaistusta on syytä myös himmentää aktiivisen ajan ulkopuolella riskialueilla. Korkeita rakennuksia ei tule erikseen valaista yläosasta. Vaan rakennusten ulkovalaistuksen tulisi rajoittua maantasokerrokseen, josta pääsisäänkäynti, liiketilat ja muut aktiiviset tilat pimeään aikaan tulisi hahmottaa. Julkisivun käyttö projisointipintana ei ole jatkuvasti tarpeellista. Helsingin häiriövaloselvityksestä löytyy lisää tietoa tästä aiheesta.

Lintuturvallisen rakentamisen seminaari

Lintuturvallisen rakentamisen teema jatkuu Helsingissä kesäkuussa, kun kaupunki järjestää lintuturvallisen rakentamisen seminaarin 14.6. Seminaarissa kuullaan puheenvuoroja mm.

luonto- ja lintujärjestöiltä, Helsingin kaupungin asiantuntijoilta sekä lintuturvallisesta rakentamisesta palkitun diplomityön tehneeltä Emma Komilta.

Kohtalokas törmäys maiseman heijastuessa

www.lasilipponen.fi sales@lasilipponen.fi 08 5355300

Nuottasaarentie 8 90400 Oulu

Ikkunoiden ja luonnonvalon vaikutus asunnon käytettävyyteen

Viime Lasin Maailma -lehdessä oli ensimmäinen osa tästä artikkelisarjasta, jossa käydään läpi Valentin Valotien kandidaatintyötä ikkunoiden ja luonnonvalon vaikutuksesta asunnon käytettävyyteen (Aalto-yliopisto, 9.12.2019). Ensimmäinen osa käsitteli lähinnä ikkunan koon, muodon ja sijainnin merkitystä asunnon luonnonvalaistukseen. Tässä toisessa osassa käydään tarkemmin läpi ikkunoiden vaikutusta asunnon kalustettavuuteen.

Asunnon kalustettavuus

Asunnon kalustettavuus on luonnollisesti monen tekijän summa, johon kuuluvat myös ikkunat ja luonnonvalaistus. Kalustettavuudella tarkoitetaan myös asukkaan mahdollisuuksia kodin luomiseen. Parhaimmillaan hyvin suunniteltu asunto muuntuu erilaisille asukkaille erilaisissa elämäntilanteissa. Tasainen valaistus on helppo ratkaisu, jolla tilaan saadaan käytettävyyttä ja muunneltavuutta. Kun valoa on kaikkialla saman verran, ei sen puute rajoita toimintojen sijoittelua ja sitä helpompi asunto on kalustaa erilaisin tavoin.

On hyvä huomata myös, että erilaisilla vivahteilla ja varjoilla on oma paikkansa mielenkiintoisessa rakennuksessa. Valitettavaa on nykyasuntotuotannon pyrkimys tehokkuuteen ja tiivistämiseen, josta seuraa kaupunkiympäristön laadun heikkeneminen. Tehokkuustavoitteet johtavat herkästi itseään toistaviin ja huonoihin ratkaisuihin, jotka eivät huomioi asukasta. Seurauksena on persoonattomia ja sieluttomia asuinrakennuksia. Asunnossa pitäisi aina olla jokin elämys, edes joku pieni kiinnostava ratkaisu tai inspiraation lähde, joka tarjoaa maaperän yksilön psyykeen juurtumiselle.

Pelkkä luonnonvalo voi jo itsessään rajata erillisen tilan huoneeseen, kun valo keskittyy selvästi rajatulle alueelle. Hyvänä

esimerkkinä on muutoin hämärän huoneen nurkassa oleva kulmaikkuna tai ikkunasyvennys, joihin syntyy kalustamalla kotoisa paikka. Kirkas valon saareke kiinnittää vaistomaisesti ihmisen huomion houkutellen hänet luokseen.

Ikkuna houkuttelee valon lisäksi myös tarjoamillaan näkymillään. Nurkkaikkunoilla ja erkkerillä on mahdollista avata näkymä useaan suuntaan. Leveät ikkunapenkit ja kiintokalusteet ikkunasyvennyksessä avaavat mielikuvitukselle uusia mahdollisuuksia ja rikastavat asunnon käyttötapoja. Yksinkertaisimmillaan sopivasti sijoitettu ikkuna ja huolellisesti asetettu nojatuoli voivat luoda vastaavan valoisan keitaan rentoutumiselle. Työntekoon on helpompi keskittyä, jos työpöytä on sijoitettu kohdistettuun valoon tasaisesti valaistun huoneen sijaan. Samalla näkymä ulos tarjoaa katseelle ”pakovyöhykkeen”. Hetkittäin kauas katselu lepuuttaa silmien lihaksia etenkin näyttöpäätetyöskentelyssä. Liian tasainen valaistus voi pahimmillaan johtaa vaikeuteen hahmottaa asuntoa.

Ilmiön juuret johtavat ihmissilmän kyvystä havaita kontrasteja. Päivänvalosuhteen ero huoneen eri osien välillä näyttää siltä kuin huone jakautuisi erilaisiin vyöhykkeisiin. Turvalliset nurkat ja vetäytymisen paikat ovat jääneet nykyaikaisessa asuntoarkkitehtuurissa yksinkertaistettujen, avoimien tilojen ja tasaisen valaistuksen jalkoihin. Siinä missä kirkas valo synnyttää paikan keskittymiselle, huomiolle ja sosiaaliselle yhteenkuuluvuudelle, hämärä kulmaus tai alkovi antaa tilaisuuden yksinoloon. Etenkin pienissä asunnoissa voi olla vaikea löytää rauhallista tilaa itselleen, eikä tiukasti minimoituun makuuhuoneeseen mahdu kuin sänky. Huolellisesti sijoitetuilla ikkunoilla voidaan luoda valaistuksellisesti keskeinen paikka yhdessäololle kuten ruokailuryhmälle, ja toisaalta erottaa hämärämpi nurkkaus rentoutumiseen siellä, missä ikkunaa ei ole. Pienessä asunnossa

Korkeat ja kapeat ikkunat ovat olleet suosittuja viime vuosina. Ne antavat yksityisyyttä ja tuovat valoa mm. keittiön työtasoille.

ikkunaton alkovi toimii hyvänä paikkana sängylle, kuten myös tietokonetyöskentelylle, kun aurinko ei heijastu näytöstä. Näkymä ulos kuitenkin säilyy.

Tärkeää on löytää sopiva tasapaino luonnonvalaistuksen suhteen, jottei asunto ole liian eleetön, avoin ja tasaisesti valaistu, vaikka valoisa asunto koetaankin etenkin Pohjoismaissa miellyttäväksi ja kotoisaksi. Parhaimmillaan pienikin asunto tarjoaa niin valoisia ja aktiivisia kuin myös hämärämpiä ja rauhallisia paikkoja, jolloin tila on miellyttävä ja vaihteleva.

Hyvä kalustettavuus edellyttää, että ikkuna sijaitsee sopivalla korkeudella katseelle ja toisaalta luonnonvalon avautumiselle. Hieman normaalia korkeammalla kerroskorkeudella ja ikkunoiden nostamisella katonrajaan voidaan parantaa alimpien kerrosten asuntojen valaistusolosuheita. Ikkunattomat seinät ovat toki aivan yhtä tärkeitä, esimerkiksi kirjahyllyjen ja säilytyskaappien sijoittamisen takia. Monipuolisesti käytettävässä asunnossa on siis riittävästi sekä näkymiä ulos että valoisia ja hämäriä alueita, jotka mahdollistavat kalusteiden sijoittamisen luontevasti.

Keittiö

Asunnon tiloista keittiö on monesti hyvän luonnonvalaistuksen kannalta haastavin, sillä siellä riittävä ja tasainen valon on välttämätöntä. Käytettävyyden kannalta riittävän luonnonvalaistuksen ja nykyasuntojen avokeittiötrendin välillä on kuitenkin melkoinen ristiriita. Avokeittiö sijoitetaan helposti esimerkiksi eteisen jatkeeksi tai asunnon olohuoneen takaseinälle – eli paikkoihin, jotka ovat kauimpana ikkunoista ja siten asunnon pimeintä aluetta. Erillisessä keittiössä on oltava ikkuna, mutta myös avokeittiö kannattaa sijoittaa ikkunoiden tuntumaan. Tämä parantaa myös asunnon muunneltavuutta. Keittiökalusteita ei kuitenkaan ole edullisinta sijoittaa suoraan ikkunan alle, vaan esimerkiksi viereiselle seinälle.

Havaintoja

Lopputyössä vertaillaan eri asuinkohteita Helsingin Kalasatamassa. Tapausesimerkeistä on nähtävissä, että suurin asuintiloja varjostava vaikutus on asunnon omalla parvekkeella ja toisaalta naapurirakennuksilla, jos etäisyys on pieni. Kymmenen metrin etäisyydellä vastapäinen rakennus esti jo lähes kaiken suoran luonnonvalon saannin kyseiseltä seinustalta. Huonekorkeuden ollessa välillä 2595–2680 millimetriä, parhaiten valaistuja olivat asunnot, joiden oleskelutilat ulottuivat enintään noin 5 metrin etäisyydelle ikkunaseinästä. Tällä perusteella päivänvalon kannalta paras runkosyvyys olisi noin 10 metriä. Usein se on kuitenkin enemmän.

Yksiöt, jotka olivat valaistukseltaan ja kalustettavuudeltaan monipuolisimpia, niissä yhtenäistä tilaa oli onnistettu jaottelemaan kirkkaampiin ja hämäriin alueisiin menettämättä hyvää keskimääräistä yleisvalaistusta päätilassa. Keinoina olivat taitokset ulkoseinässä ja seinäkkeet, joiden avulla oli erotettu hämärämmät nurkkaukset tilojen perällä. Yksinkertaisimman muotoiset ja

suoraviivaisemmin valaistut tilat tuntuivat olevan haasteellisempia kalustaa, jolloin ne tarjosivat asukkaille vähemmän virikkeitä. Pienessä asunnossa luonnonvalon saantia ja ikkunoita joutuu suunnittelemaan tarkemmin suhteessa kalustukseen, kun suuressa asunnossa esimerkiksi olohuoneen ikkunan sijainnilla ei ole juurikaan vaikutusta kalustettavuuteen.

Yhteenvetona

Monipuolisesti käytettävässä asunnossa on riittävästi näkymiä ulos sekä valoisia ja hämäriä alueita, jotka mahdollistavat kalusteiden sijoittamisen luontevasti. Tärkeää on löytää sopiva tasapaino luonnonvalaistuksessa, jottei asunto ole liian eleetön, avoin ja tasaisesti valaistu. Ikkunoiden sijoittelussa on hyvä huomioida sopiva katselukorkeus, häikäisy ja näkymien avautuminen. Luonnonvalaistusta voidaan parantaa alimpien kerrosten kohdalla nostamalla huonekorkeutta.

Ikkunoilla on merkittävä rooli asuintilan tunnelman ja tilakokemuksen luomisessa. Pienehkölle, rajatulle alueelle keskitetty, keskimääräistä voimakkaampi luonnonvalo synnyttää aktiiviselta tuntuvan, muusta tilasta erillisen saarekkeen, joka tarjoaa herkullisen tilaisuuden toiminnalliselle kalustamiselle, kuten esimerkiksi ikkunasyvennys tai erkkeri. ”Ylivalaistu” paikka lisää keskittymisen ja yhteenkuuluvuuden tunnetta valossa oleskelevien kesken. Valon puutteesta kärsii usein eniten nykyään yleinen avokeittiö, joka sijaitsee monesti avoimen oleskelutilan perällä tai eteisen tuntumassa.

Pohdittavaksi

Lopputyönsä viimeisessä kappaleessa Valentin Valotie kysyy, onko kestävää rakentaa mahdollisimman edullisia asuntoja, jotka ovat luonnonvalaistukseltaan ja käytettävyydeltään yksipuolisia tai peräti puutteellisia ja jotka voidaan muutaman vuosikymmenen kuluttua pahimmillaan purkaa huonosti toimivina, kuten nykyään puretaan 1970-luvulla tehokkuus edellä tuotettuja rakennuksia? Vai olisiko sittenkin perusteltua rakentaa jossain määrin kalliimpia, mutta valaistuksellisesti laadukkaita ja asuttavuudeltaan monipuolisia asuntoja, jotka säilyttävät käytettävyytensä ja kiinnostavuutensa myös trendien, yhteiskunnan ja elintapojen muuttuessa?

Kandidaattityö on luettavissa kokonaisuudessaan osoitteessa: https://aaltodoc.aalto.fi/server/api/core/bitstreams/f5b107f6cc8e-463d-b6f8-b62e5bb60285/content

Ikkunasyvennys luo tilaan oman erityisen alueensa.

Polflam tehdaskäynti

Pääsin tutustumaan palonsuojalaseja valmistavan Polflamin uuteen tehtaaseen huhtikuun loppupuolella. Tehdas sijaitsee kätevästi parinkymmenen minuutin ajomatkan päässä Varsovan lentokentältä Tarczynissä. Yrityksen tarina on varsin vaiheikas ja mielenkiintoinen.

Itse yritys on perustettu vuonna 1992, jolloin siellä valmistettiin eristyslaseja, alumiiniovia, ikkunoita ja julkisivujärjestelmiä varsin vaatimattomasti - kaikki käsityönä. Vuonna 2005 yritys päätti erikoistua palonsuojalaseihin ja kehitti oman ratkaisunsa palonkestävän lasin valmistukseen. Vuosien 2010-2014 välisenä aikana tehdas modernisointiin perusteellisesti, kun koneistoa ja yhtiön omaa testauslaboratoriota laajennettiin ja uusittiin. Nykyään yritys on tunnettu palolasin valmistaja, jolla on oma teknologia ja hydrogeeliresepti. Geelin valmistus ja asennus on se osa tuotannosta, jota vieraat eivät pääse näkemään.

Vuonna 2014 yritys lanseerasi kehyksettömän palolasin ja kaarevan palolasin. Muita innovaatioita viime vuosien ajalta on muun muassa XXL-koko eli 2200 mm x 4200 mm, EI 180, karkaisu-uuni lasin mitoille 2800 mm x 6000 mm ja viimeisempänä uutuutena vähähiilinen palonsuojalasi POLFLAM GAIA.

Vuonna 2019 Polflamin uudeksi omistajaksi tuli belgialainen sijoitusrahasto Baltisse.

Yhtiön kaupallinen johtaja Roman Abrahams kertoo, että vuosittaisesta liikevaihdosta noin 10 % menee tutkimukseen ja kehittämiseen. Esimerkiksi viime vuonna tehtiin 232 ulkoista palotestiä ja 49 sisäistä vastaavaa testiä. Suurin lasikoko, joka on pystytty testaamaan, on 5900 mm x 3100 mm. Testaaminen vaatii resursseja, jonka takia markkinoilla ei juurikaan ole pieniä toimijoita.

Polflam käyttää vain karkaistua lasia palolaseissaan. Suurikokoinen XXL palolasi on saatavissa kaikissa palonkestävyysluokissa, myös kaarevana.

Saatavina olevat palonsuojalasit:

• EI 30 – EI 180

• EW 30 – EW 120

• E 30

• DH 30 / D 120

• REI 30 – REI 120

Palossa palonpuoleinen karkaistu lasi rikkoutuu muutaman minuutin kuluttua, jolloin hydrogeeli aktivoituu ja muodostaa suolakuoren, joka eristää seuraavan lasikerroksen, tarvittaessa jopa 2 tunnin ajan. Hydrogeeliä toki on silloin 3 cm paksuudelta.

Polflamin palolasien käyttölämpötila-alue on -40 °C- +50 °C. Kilpailutekijäksi he mainitsevat käyttölämpötilan lisäksi korkean äänenvaimennusindeksin, ohuemmat lasit vastaavissa paloluokissa sekä UV-säteilyn kestävyyden.

Teksti: Jenni Heikkilä

Karkaistu tyhjölasi on erinomainen tuote moneen käyttökohteeseen

Tyhjölasitekniikka (Vacuum Insulating Glazing (VIG)) on erinomaisesti lämpöä ja melua eristävä eristyslasiteknologia, jolla on huomattavia etuja verrattuna perinteiseen eristyslasiteknologiaan. Käytännössä vastaaville lasiosan lämmön- ja äänenjohtavuustasoille tyhjölasi on poikkileikkaukseltaan ohuempi, huomattavasti kevyempi ja sillä on suurempi kestävyys termisessä ja mekaanisessa suorituskyvyssä sen yli 25 vuoden käyttöiän ajan. Tyhjölasit ovat erinomainen valinta myös ääneneristyksen kannalta, koska tyhjölasien välissä oleva tyhjiö vaimentaa ääniaaltojen etenemistä tehokkaasti. Tyhjölasi voidaan lisäksi yhdistää kaikkien olemassa olevien lasitustekniikoiden kanssa hybridirakenteiksi.

Uuden sukupolven karkaistu tyhjölasi

Tyhjölasi itsessään ei ole uusi asia, sillä on pitkä historia patenttikirjallisuudessa ja ensimmäinen toimiva tuote esiteltiin Sydneyn yliopistossa jo 1990-luvun alkupuolella. Vuosien varrella tyhjölasin valmistusteknologiaan on tehty parannuksia, joilla tyhjölasin ominaisuuksia ja estetiikkaa on parannettu. Esimerkkinä uusi LandVac karkaistu tyhjölasi, yksi suorituskykyisimmistä tuotteista markkinoilla. Uusimman sukupolven LandVac karkaistun tyhjölasin valmistuksessa käytetään patentoitua lyijytöntä metallireunatiivistystä, joka tehdään tyhjiössä. Lasiin ei enää tarvitse porata reikiä tyhjöventtiilejä ja kerääjiä ”gettereitä” varten. Lasi on täysin tasomainen, jolloin sen jalostaminen esim. laminoimalla on helpompaa. Valoaukon koko on saatu mahdollisimman suureksi, lasin voi asentaa helposti esim. 12 mm kyntetilaan. Karkaistu tyhjölasi on turvalasia, joka kestää rikkoutumatta suuria lämpötilaeroja ja taivutusjännitystä. Pienin saatavilla oleva lasikoko on 190 x 230 mm ja suurin 1500 x 2500 mm. Lasien paksuudet ovat 8,3 mm, 10,3 mm ja 12,3 mm.

Karkaistun tyhjölasin rakenne

Tyhjölasi koostuu kahdesta karkaistusta lasista, joiden väliin imetään tyhjiö, jolloin lasien välissä ei ole kaasua, jossa lämpö siirtyisi

johtumalla tai konvektiolla. Tyhjiö hidastaa myös äänen etenemistä ja vaimentaa ääniaaltoja tehokkaasti. Esimerkiksi LandVac karkaistun tyhjölasin lasien keskiosan välinen etäisyys on noin 0,3 mm ja lasit pidetään erossa toisistaan välikepilareilla, joiden halkaisija on noin 0,5 mm. Välikepilareiden ryhmittely on 55 mm. Lasien reunat on liitetty ilmatiiviisti yhteen joustavalla metallireunatiivistyksellä kaasun sisäänpääsyn täydelliseksi estämiseksi ja vakaan alipainetason (0,1 Pa) säilyttämiseksi. Pääasialliset parametrit, jotka määrittelevät tyhjölasiyksikön lasiosan matalan U-arvon (0,4 W/m2K), ovat: 1. välikepilarin koko ja muoto, 2. pilarien keskinäinen etäisyys, 3. lasin pinnoite (low-e) ja 4. tyhjön taso (0,1 Pa).

Tyhjölasin äänieristävyys on omaa luokkaansa

Tyhjölasit ovat erinomainen valinta myös ääneneristyksen kannalta, koska tyhjölasien välissä oleva tyhjiö hidastaa äänen etenemistä ja vaimentaa ääniaaltoja tehokkaasti. Esimerkiksi 8,3 mm paksuisen LandVac karkaistun tyhjölasin painotettu äänenvaimennusindeksi on 39 dB. Lisäksi tyhjölasin rakenteen akustiset ominaisuudet ovat erinomaiset erittäin läpäiseviä keski- ja matalataajuisia meluja, kuten liikenne- ja rakennusmeluja, vastaan. Tyhjölasin äänieristävyyttä voidaan parantaa entisestään esim. laminoimalla siihen lasi, jolloin lasipinnoista saadaan eripaksuiset. Karkaistu tyhjölasi voidaan laminoida PVB-, EVA- tai SentryGlass-kalvolla imukaappi tai LamiPress tekniikalla.

Lasiprosessoijan unelma- tyhjölasin käyttökohteet ovat rajattomat

Karkaistu tyhjölasi on turvalasia, jonka merkittävät ominaisuudet kuten lämpö- ja äänieristys, tekevät siitä täydellisen sopivan vihreisiin rakennuksiin varsinkin kaupunkiympäristössä. Ovet, ikkunat, talvipuutarhat, julkisivulasitukset ja kattoikkunat korkeatasoisiin liike- ja asuinrakennuksiin, julkisiin tiloihin sekä

Teksti Eero Jalkanen, Treglas Oy

maamerkkirakenteisiin sekä äänettömiin oviin ja ikkunoihin. Sitä voidaan käyttää myös nykyaikaiseen kasvihuoneviljelyyn, aurinkoenergian tuottamiseen läpinäkyvillä aurinkokennoilla sekä laivanrakennukseen. Lisäksi huurtumaton ja kevyt tyhjölasi on erinomainen tuote kylmälaitelasitusmarkkinoille.

Tulevaisuuden näkymät

Tyhjölasin suorituskykyä ja kestävyyttä lämpökuormituksen ja ilmanpaineen suhteen on tutkittu hyvin, ja ISO-standardit on julkaistu (ISO 19916-1:2018 ja 19916–3:2021) [1].

Tällä hetkellä tyhjölasin hinta on korkea verrattuna eristyslasiin. Niinpä suurten lasinvalmistajien tutkimus- ja kehitystoimintaa on valjastettu tyhjölasiin ja/tai sen valmistuksen kehittämiseen.

Tulevaisuus on hybridi-ikkunakonseptin (eristys- + tyhjölasi) toteuttamisessa, kustannusten alentamisessa entistä paremmin ja teollisuuden sekä yleisön ymmärtämisen lisäämisessä tyhjölasitekniikasta. Alhaisemmilla kustannuksilla tyhjölasilla voi olla valtava vaikutus nykyisten rakennusten jälkiasennusmarkkinoihin [2].

[1] Lähde: Challenging Glass Conference Proceedings – Volume 8 – 2022 – Belis, Bos & Louter (Eds.)

[2] Lähde: GPD 2019 Conference Proceedings, The Past, Present, and Future of the Vacuum Insulated Glazing Technology, Dr Cenk Kocer, University of Sydney, School of Physics, Sydney 2006, ss. 288-292.

Jokiahteentie 15 27430 Panelia

02 8387 2100 jaakkotuote.fi

Glaspriset ja Glaspärlan 2024

Koska Suomen lasipalkinto on ollut vuoden verran tauolla, otetaan mallia Ruotsista ja katsotaanpa mikä kohde voitti Glaspriset 2024 palkinnon ja mikä kohde sai kunniamaininnan nimeltään Glaspärlan 2024. Palkinnot on perustettu tunnustamaan hankkeita, joissa lasin käyttö on selvästi edistänyt arkkitehtonisten, toiminnallisten, innovatiivisten ja kestävien ominaisuuksien toteutumista. Glaspriset eli lasipalkinto on kilpailu Ruotsin parhaasta lasirakennusprojektista ja Glaspärlan palkinto puolestaan kiinnittää huomiota pienempiin hankkeisiin, jossa lasilla tuodaan mm. uutta ilmettä rakennukselle.

Ruotsin parhaaseen lasirakennusprojektiin oli ehdolla neljä finalistia, joista jokaista luonnehdittiin innovatiiviseksi arkkitehtoniselta suunnittelultaan. Glaspärlan eli lasihelmen ehdokkaat puolestaan näyttivät parastaan siinä, miten vain mielikuvitus on rajana lasin käytössä.

Glaspriset ehdokkaat:

• E.on toimisto Sjustjärnan, Malmö

• Forskaren, Tukholma

• Life City, Tukholma

• Science Park Towers, Jönköping

Glaspärlan ehdokkaat:

• Lisa's World, Tukholma

• Stena Nordic Recycling Center, Halmstad

• Trakt Forest Hotel, Holsbybrunn

• Tryggehuset, Tryggestad

Glaspriset 2024 palkinnon voittaja on E.onin toimisto Sjustjärnan

Vuoden 2024 lasipalkinnon voitti E.onin uusi pääkonttori Malmössä. Palkinto myönnettiin korkeasta kunnianhimosta tulevaisuuden työympäristössä, jossa rikas lasiarkkitehtuuri edistää osaltaan työntekijöiden terveyttä ja hyvinvointia. Hankkeen myötä lasiarkkitehtuuri kaksoislasijulkisivuineen on saanut uuden ilahduttavan aseman myös Ruotsissa.

FAKTAT | Sjustjärnan

Rakentaja: Castellum

Arkkitehti: Kanozi Architects

Lasiurakoitsija: UBA Glass & Facade

Lasintoimittaja: AGC Interpane

Rakennusjärjestelmä: Schüco

- Olemme erittäin iloisia ja ylpeitä siitä, että usean vuoden työskentelyprojekti saa tämän arvostuksen. Lisäksi on erityisen hienoa, että se tapahtuu näin kovassa kilpailussa muiden kilpailutöiden kanssa, sanoo pääarkkitehti Daniel Hohenthal ja korostaa, että Kanozi Arkkitehdeilla on paljon työntekijöitä sekä tavarantoimittajia ja urakoitsijoita, jotka tiiviissä yhteistyössä rakensivat E.onin uuden pääkonttorin Malmöön, jossa on nyt 1 500 ihmisen työpaikka.

Teksti: Jenni Heikkilä

Kuvat: Glasbransch föreningen / via.tt.se/pressmeddelande

Finalistit

Kuva: Bert Leandersson

Daniel Hohenthal kuvailee 150 metriä pitkän rakennuksen sijoittamista tulevaan tiiviiseen kantakaupunkiympäristöön varsin haastavaksi niin arkkitehtonisesti kuin logistisestikin. Muotoilussa on poikettu viime vuosien trendistä, joka on ollut melko monotonista suljetuilla julkisivuilla. Kohteessa näkyy avoimuus veistoksellisilla elementeillä. Monipuolisuus on hyväksi rakennuksessa, joka sijaitsee tiheässä kantakaupungissa lähinaapureiden ympäröimänä. Rakennus on siis avoin, visuaalisesti saavutettavissa niin ulkoa kuin sisältäkin, toimii osana kaupungin julkista kuvaa ja sisältää runsaasti valoa huolimatta rakennuksen koosta. Kokonaistavoitteena on ollut edistää tiimihenkeä, yhteistyötä ja henkilöstön terveyttä tarjoamalla päivänvalolla valaistuja ilmavia ja kauniita toimistotiloja, joista pääsee kattoterassille, ruokaloihin, ravintoloihin ja kuntosalille.

Julkisivussa on viisi erityyppistä lasitusratkaisua, joista energiaa säästävät kaksoisjulkisivulasitukset ehkä ilmeikkäimpiä. Lasina kirkas lasi, joissa aurinkosuojana välitilan kaihtimet. Kaksoisjulkisivu ilmaraolla viilentää toimistoa aamulla ja lämmittää taloa illalla. Pohjoispuolella on käytetty uritettua lasia, joka antaa julkisivulle hohtavan ilmeen.

Runsaan luonnonvalon kannalta kaksoislasijulkisivu etelään ja länteen ovat tärkeitä. Tarvittaessa kaihtimilla saadaan säädettyä auringon lämmittävää vaikutusta ja häikäisyä, kaihdinta ei kuitenkaan tarvitse laskea alas asti kaksoisjulkisivun takia, jolloin valon määrä saadaan pysymään korkeampana. Daniel Hohenthal huomauttaa, että todennäköisesti talo tuntuu sisältäkin melko elävältä isoista laseista tulevan valon ansiosta. Toimiston leveys on noin 32 metriä, mikä vaatii erikoisratkaisuja tuomaan luonnonvaloa myös syvälle rakennukseen. Itse tontti on liian pieni, jotta sisäpiha olisi ollut mahdollinen. Sen sijaan rakennukseen on tehty kapenevia kohtia, jotka tuovat tehokkaasti valoa.

Vain vähän kompromisseja aikaisen yhteistyön ansiosta

Daniel Hohenthal korostaa, että yhteistyö urakoitsijoiden kanssa on ollut ratkaisevaa, jotta lopputulos olisi sellainen kuin Kanozin arkkitehdit suunnittelivat.

Voittajat vasemmalta: Fredrik Liliedahl, UBA Glas & Fasad, Daniel Hohenthal ja Marcus Hultberg, Kanozi Arkitekter ja Lina Brömer, Castellum. Kuvaaja: Magnus East

– Ei ole epätavallista, että hankkeissa tehdään kompromisseja, jotka johtavat siihen, että alkuperäiset ideat eivät säily loppuun asti. Mälmön kohteessa kompromisseja on ollut minimaalisesti hyvien keskustelukumppaneiden, kuten UBA Glass & Fasad, ansiosta. Yhdessä varhaisessa vaiheessa pohdittiin ideoita ja löydettiin ratkaisuja, jotka ovat myös sittemmin onnistuneet erittäin hyvin , Daniel Hohenthal toteaa.

UBA Glas & Fasadin Fredrik Liliedahl kuvailee eri julkisivutyyppien suunnittelun olleen haasteellista ja siten palkinnosta sopii olla ylpeä. Myös hän korostaa yhteistyön sujuvuutta projektissa.

– Varsinkin kun tarkastellaan kaksoiskotelojulkisivun toimivuutta lämpökuormien ja lasien välisen tuuletusilmaraon osalta. Tähän saimme paljon apua Inform Designilta ja Harris Porazisilta, hän sanoo.

Yhteensä julkisivussa on lasia 14 500 m2, mikä vaati sekä huolellista organisointia että suunnittelua. Ratkaisu löytyi rakennustyömaan vierestä, josta he vuokrasivat varaston, joka toi paljon säästöjä kuljetuksiin ja materiaalin käsittelyyn.

Kuva: Bert Leandersson

Vuoden 2024 Glaspärlan palkinnon voitti

Lisan Maailma

Lasihelmi palkinnon voittanut Lisan maailma on ainutlaatuinen kokoelma laminoituja lasitaidevalokuvia, jotka on suunnitellut ja toteuttanut Jeanette Karsten asiakkaanaan Lisa Elmqvist, joka omistaa Tukholman Östermalmilla sijaitsevan kala- ja äyriäisravintolan.

Palkintotuomariston valinta kohdistui remontoituun ravintolaan, jossa laminoidun lasin innovatiivisessa käytössä korostuu runollisuus – värit, valaistus, läpinäkyvyys ja -kuultavuus. Lasiteoksissa valo siirtyy ja vaihtelee kauniin hillitysti. Lasitaideteos on ainutlaatuinen ja sisältää lumoavan merenelävien teeman. Palkintovalinnalla halutaan tuoda esiin lasin visuaalisuutta, kestävyyttä ja taiteellisuutta.

FAKTAT | Lisan Maailma

• Asiakas: Lisa Elmqvist, Östermalm Saluhall Tukholma

• Arkkitehti ja lasitaiteilija/lasisuunnittelija: Jeanette Karsten

• Lasiurakoitsija: Printglas AB

• Lasintoimittaja: Printglas AB

• Rakennusjärjestelmä: Laminoidut lasipaneelit Jeanette Karstenin ainutlaatuisilla valokuvilla erikoiskiinnikkeissä

- Tuntuu erittäin hyvältä voittaa Glaspärlan Lisa’s Worldille. Varsinkin kun olen vastannut sekä arkkitehtuurista, valokuvauksesta että toiminnallisesta suunnittelusta, kertoo Jeanette Karsten, joka lasitaiteellaan on onnistunut yhdistämään estetiikan ja toimivuuden Lisa Elmqvistin ravintolassa kunnostetussa Östermalmin kauppahallissa.

Kauppahallin silmiinpistävämpänä elementtinä on nyt kala- ja äyriäisravintola Lisa Elmqvist, joka on toiminut hallissa vuodesta 1926 lähtien. Ravintolassa on 15 lasimoduulia, joissa on valokuvia Jeanette Karstenin luomista valetuista lasitaideteoksista.

Ja kaikissa taiteilijan käsin kaiverretut signeeraukset. Valokuviin Jeanette on saanut vangittua valon dramaattisen taittumisen lasissa, aiheenaan merenelävät. Ravintolassa lasipaneelit toimivat ilmavina tilanjakajina ja samalla luovat tilaan vahvan identiteetin. Haasteena projektissa oli messinkiyksityiskohtien suunnittelu ja toteutus, johon tarvittiin huolellista mittausta. Sekä valaistus toteutettuna niin, etteivät lasit häikäise asiakkaita.

Lasit ovat karkaistu-laminoituja ja kuvat sijaitsevat lasilevyjen välissä.

- Se, että lasit ovat suhteellisen helppo pitää puhtaina, on tärkeä osa toimintaa, huomauttaa Jeanette Karsten ja lisää, että suurta huomiota on kiinnitetty siihen, miten lasit saadaan valaistua asiakkaita häikäisemättä.

Lisää kuvia ja kohdetietoja löydät osoitteesta: https://gbf.se/ glasbranschen/tavlingar-och-utmarkelser/sveriges-bastaglasbyggnadsprojekt

Lasilaminaateissa on kuvat taidelasista, joissa on erilaisia valon taitteita, siirtymiä ja projektioita. Valokuvaaja: Jeanette Karsten.

EU Mies Awards 2024 voittajat

Fundació Mies van der Rohe ja Euroopan komissio ovat valinneet voittajat vuoden 2024 EU:n nykyarkkitehtuuripalkinnon / Mies van der Rohe Awards -palkinnon saajaksi 362 teoksen joukosta. Vuoden 2024 arkkitehtuuripalkinnon voittaja on Saksan Braunschweigin teknisen yliopiston kampuksella sijaitseva opintopaviljonki, jonka ovat suunnitelleet arkkitehdit Gustav Düsing ja Max Hacke. Molemmilla on studiot Berliinissä. Vuoden 2024 Emerging Architecture Prize -palkinnon voittaja on madridilaisten Elena Orten ja Guillermo Sevillanon perustaman SUMA Arquitecturan Gabriel García Márquezin kirjasto Barcelonassa.

Virallisessa tiedotteessa kerrotaan, että vuoden 2024 palkintoraati korosti valinnassaan sellaisen arkkitehtuurin merkitystä, joka tutkii mahdollisuuksia ajattelun ja politiikan muuttamiseen sekä inklusiivisyyden eli monimuotoisuuden edistämisen merkitystä.

Opintopaviljonki on innovatiivinen kampusrakennus, joka on suunniteltu palvelemaan kehittyvää akateemista alaa, johon kuuluvat digiluennot ja perinteisiä oppimismalleja haastava tekoäly muuttuvassa maailmassa, ja niinpä yliopistokampuksen roolia hahmotellaan uudelleen. Rakennus haastaa kestävän kehityksen rajoitukset ja mielikuvat ja luo vieraanvaraisen ja leikkisän ympäristön opiskelulle, yhteistyölle ja yhteisön kokoontumiselle tinkimättömän ja yksityiskohtaisen rakenteen avulla. Joustavuus ja uudelleenkäytettävyys ovat rakennuksen keskiössä.

Yliopisto - Braunschweig, Saksa

Arkkitehdit: Gustav Düsing , Max Hacke

Lattiapinta-ala: 1000 m²

Valmistui: 2023

Gabriel Garcia Marquezin kirjasto sijaitsee Barcelonan kaupungin tiheässä kaupunkisolmussa, ja juuri tämä konteksti saa rakennuksen geometrian mukautumaan ympäristön olosuhteisiin ja jäljittelee viistettä, Barcelonan tyypillistä kaupunkimuotoa,

jota löytyy useassa metropolin kadunkulmissa. Kirjasto saa kiitosta mittakaavastaan ja myötävaikutuksesta naapuruston muutoksessa avautumalla uudeksi julkiseksi ulko- ja sisätilaksi. Tässäkin rakennuksessa korostuvat oppiminen, tiimityöskentely ja yhteisöllisyys.

Kirjasto – Barcelona, Espanja

Arkkitehti: SUMA Arquitectura

Lattiapinta-ala: 4170 m²

Valmistui: 2022

Braunschweigin teknisen yliopiston opintopaviljonki. Kuva: Iwan Baan.

Gabriel García Márquez kirjasto. Kuva: Jesús Granada

Puu ja lasi luovat kirjaston sisätiloista mukavan ja kodikkaan ilmapiirin. Kuva: Jesús Granada

Ajankohtaista

Uusi jäsen

Suomen Tasolasiyhdistys ry on saanut uuden jäsenen Virosta, Tallinnasta. Malmerk Klaasium OÜ on erikoistunut mittatilaustyönä tehtäviin parveke- ja terassilasituksiin, lasi-alumiinikaiteisiin, lasiterasseihin, lasikattoihin ja talvipuutarhoihin. Malmerk Klaasium on osa Malmerk -konsernia, johon kuuluvat myös AS Malmerk Fassaadid, joka keskittyy julkisivurakenteisiin, sekä lasitehdas AS Pal-Klaas. Konserni on valmistanut parvekelasituksia vuodesta 1997 lähtien, ja vuonna 2012 Malmerk Klaasium alkoi itsenäisesti tuottaa parvekelasijärjestelmiä.

Vuodesta 2012 lähtien Malmerk Klaasium on myös jälleenmyynyt parvekelasituksia ja kaidejärjestelmiä Suomeen, vakiinnuttaen asemansa luotettavana toimittajana Pohjoismaiden markkinoilla. Yritys noudattaa korkeimpia laatustandardeja, minkä todistaa ISO 9001:2008 -sertifioitu johtamisjärjestelmä. Tämä järjestelmä takaa toiminnan jatkuvan kehittämisen ja mahdollistaa sekä pienten että suurten tilausten käsittelyn nopeasti ja tehokkaasti. Tuotantolaitos sekä pääkonttori sijatse Tallinnassa, ja yrityksellä on myyntiedustus myös Tartossa. Päämarkkina-alueet kattavat Baltian lisäksi Pohjoismaat: Suomen, Ruotsin ja Norjan. Suomen yhteyshenkilönä toimii myyntipäällikkö Toomas Hunt.

LandVac karkaistu tyhjölasi on markkinoiden ylivoimaisin lämpöä ja melua eristävä eristyslasiteknologia. Rajattomasti käyttökohteita korjausrakentamiseen, oviin ja ikkunoihin, kasvihuoneisiin sekä kylmälaitelasituksiin.

Ota yhteyttä, niin kerron lisää!

Treglas Oy +358 44 2100 767 eero.jalkanen@treglas.com

Malmerkin kohteita Tallinnassa.

Olisimme voineet valmistaa linnuille miljoonia suojakypäriä, mutta sen sijaan me kehitimme lintuturvallisen Pilkington AviSafe™ -tuotteen.

Tämän palkitun lasi-innovaation käyttämä erikoispinnoite auttaa lintuja näkemään ikkunan esteenä. Pilkington AviSafe™ lasin ansiosta lintujen törmäyksiä ikkunoihin voidaan merkittävästi vähentää.

Pilkington AviSafe™ -pinnoite on myös yhdistettävissä muiden Pilkington -tuotteiden kanssa. Pilkington AviSafe™ -lasin pinnoite ja heijastuskuvio ovat sisältäpäin katsottuna ihmissilmälle lähes huomaamattomia.

Pilkington AviSafe™ on menestynyt puolueettomissa testeissä niin hyvin, että se on jopa voittanut brittiläisen Glass Focus Innovative Solutions -palkinnon.

Lisätietoja: www.pilkington.fi

Hallituksen hankkeet paikallisen sopimisen lisäämisestä työpaikoilla

Paikallisen sopimisen lisääminen on yksi nykyisen hallituksen uudistuksista, joilla pyritään kehittämään Suomen työmarkkinoita joustavampaan suuntaan. Tarkoitus on tukea työllisyyttä, talouskasvua, kilpailukykyä ja tuottavuuden kehitystä.

Paikallisen sopimisen käsitettä ei ole määritelty lainsäädännössä. Usein paikallisella sopimisella tarkoitetaan työpaikkakohtaista sopimista jostakin työehtosopimuksen määräyksestä, kuten työajoista, vuosilomista tai palkoista.

Koska paikallisella sopimisella ei ole olemassa yhtä oikeaa määritelmää, on siitä puhuttaessa eroteltava, mistä tarkalleen on kysymys.

1. Työnantajakohtaiset työehtosopimukset: Työnantajayritys ja valtakunnallinen työntekijätekijäjärjestö tekevät työehtosopimuksen työehdoista, joita noudatetaan työsuhteissa.

2. Valtakunnalliseen työehtosopimukseen perustuvat paikalliset sopimukset: Järjestöt ovat sopineet työehtosopimuksessa, että määrätyistä asioista voidaan sopia paikallisesti työnantajan ja henkilöstön edustajan/henkilöstön kesken. Paikallisen sopimisen kohteena voivat tällöin olla

• Asiat, joista ei ole lainsäädäntöä, vaan joista päätetään yksinomaan työehtosopimuksissa esim. palkan suuruus tai lomaraha.

• Asiat, joista säädetty pääsääntö laissa, mutta valtakunnallisilla työehtosopimuksilla voidaan poiketa siitä. Työehtosopimuksen osapuolet voivat sopimuksessaan valtuuttaa työpaikan osapuolet sopimaan asiasta. Nämä paikallisen sopimisen mahdollisuudet eivät nykyisin koske järjestäytymättömiä työnantajia lukuun ottamatta joitakin poikkeuksia.

3. Lakiin perustuvat paikalliset sopimukset. Lainsäädäntöön sisältyy joitakin paikallisen sopimisen mahdollisuuksia, joita työpaikat voivat hyödyntää suoraan lain nojalla. Työpaikoilla voidaan esim. työaikalain nojalla tehdä paikallinen sopimus työaikapankin käyttöönotosta.

Hallitusohjelmassa linjatut muutokset koskevat näistä kahta ensimäistä määritelmää eli työantajakohtaisia työehtosopimuksia sekä valtakunnalliseen työehtosopimukseen perustuvia paikallisia sopimuksia. Uudistukset eivät siten koske lakiin perustuvia paikallisia sopimuksia.

Mistä voidaan paikallisesti sopia?

Työlainsäädäntö ja työehtosopimukset määrittävät sen, mistä voidaan paikallisesti sopia ja ketkä voivat olla paikallisen sopimisen osapuolia. Myös menettelytapaohjeet on sinne kirjattu.

Teksti: Lassi Räsänen, lakimies, Suomen Tasolasiyhdistys ry

Mikä sitten on työehtosopimus?

Työehtosopimus on sopimus, jonka yksi tai useampi työnantaja tai työantajien yhdistys tekee yhden tai useamman työtekijäin yhdistyksen kanssa. Siinä määritetään ehdot, joita on työsopimuksissa tai työsuhteissa noudatettava. Ehtoihin kuuluvat mm. palkat, työajat, vuosilomat ja muut edut, joita sopimuksen soveltamisalalla noudatetaan.

Työehtosopimuksilla on kaksi tärkeää tehtävää:

1. Se turvaa työntekijöiden työehtojen vähimmäistason.

2. Siihen liittyy työrauhavelvollisuus. Kun työehtosopimus on voimassa, niin kyseiseen sopimukseen ei saa kohdistaa työtaistelutoimenpiteitä.

Työehtosopimukset voivat olla joko yleissitovia tai normaalisitovia

Yleissitova työehtosopimus velvoittaa jokaista alalla toimivaa työnantajaa riippumatta siitä, onko työantaja järjestäytynyt eli kuuluuko se työnantajaliittoon. Yleissitovassa työehtosopimuksessa määritellään ko. alan vähimmäistyöehdot.

Sosiaali- ja terveysministeriön yhteydessä toimiva työehtosopimuksen yleissitovuuslautakunta vahvistaa päätöksellään, onko valtakunnallinen työehtosopimus yleissitova.

Normaalisitova työehtosopimus on silloin, kun työantaja kuuluu sellaiseen työnantajaliittoon, joka on tehnyt työehtosopimuksen yhdessä saman toimialan työntekijäliiton kanssa. Normaalisitovan työehtosopimuksen voi tehdä myös työnantaja, joka ei kuuluu työnantaja liittoon, mutta on tehnyt sopimuksen toimialansa työntekijäliiton kanssa.

Henkilöstön edustaja?

Henkilöstön edustajalla tarkoitetaan henkilöä, joka edustaa työntekijöitä paikallista sopimusta tehtäessä. Työehtosopimus yhdessä työlainsäädännön kanssa määrittää sen, ketkä voivat olla paikallisen sopimisen osapuolia. Usein työehtosopimuksen mukaan sopijat ovat työnantaja ja luottamusmies.

Luottamusmieshän on työpaikan järjestäytyneiden työntekijöiden keskuudestaan valitsema henkilöstön edustaja. Hänen tehtävänään on valvoa, että työpaikalla noudatetaan työehtosopimusta, työlainsäädäntöä ja muita työsuhteen ehtoja. Luottamusmies on myös työntekijäjärjestön edustaja työpaikalla. Hän toimii paikallisen sopimisen sopijapuolena, jos työehtosopimuksessa on niin määritelty.

Luottamusmiehen asema ja toimivaltuudet perustuvat työehtosopimukseen. Työehtosopimuksiin sisältyy määräyksiä, joiden mukaan luottamusmiehellä on oikeus saada työnantajalta riittävät tiedot tehtäviensä hoitoa varten.

Työsopimuslaissa tarkoitetun luottamusvaltuutetun voivat valita keskuudestaan työntekijät, joilla ei ole työehtosopimuslain nojalla sitovassa työehtosopimuksessa tarkoitettua luottamusmiestä. Myös valtuutetulla on oikeus saada laissa tarkoitettujen tehtävien hoitamiseksi tarpeelliset tiedot sekä riittävästi vapautusta työstään tehtäviensä hoitamiseksi.

Työlainsäädäntö sisältää indispositiivisia eli täysin pakottavia säännöksiä, joista ei voida poiketa missään tilanteessa. Edelleen semidispositiivisia eli puolipakottavia säännöksiä eli säännöksiä, joista voidaan poiketa valtakunnallisella työehtosopimuksella.

Paikallisesti sopiminen puolipakottavista säännöksistä on mahdollista, jos

• valtakunnallisessa työehtosopimuksessa niin todetaan ja

• työnantaja on järjestäytynyt. Järjestäytymättömissä yrityksissä ei nykyisin voida sopia paikallisesti puolipakottavista säännöksistä.

Jos työsuhteen ehdosta ei ole tehty puolipakottavia tai täysin pakottavia säännöksiä, ovat ne dispositiivisia, joka tarkoittaa, että työehdoista voidaan sopia työnantajan ja työntekijän välillä, ellei työehtosopimus sitä rajoita.

Nykyisen hallituksen tavoitteena on lisätä paikallista sopimista, koska se on väline yrityksen toiminnan kehittämiseksi ja kilpailukyvyn parantamiseksi.

Hallitus haluaa uudistaa lainsäädäntöä, jotta paikallinen sopiminen on mahdollista kaikissa yrityksissä riippumatta siitä, kuuluuko yritys työantajaliittoon tai millainen työntekijöiden edustus yrityksessä on.

Työlainsäädännön useista säännöksistä on mahdollista nykyisin poiketa valtakunnallisten työnantaja- ja työtekijäyhdistysten välisellä työehtosopimuksella. Nyt työryhmän mietinnössä ehdotetaan, että jatkossa vastaava sopimismahdollisuus liittyisi myös työantajakohtaisiin työehtosopimuksiin. Lisäksi työntekijäpuolta edustavana sopijapuolena voisi olla myös valtakunnallisen työtekijäyhdistyksen jäsenyhdistys.

Näennäiset sopimukset, joissa sopijapuolena oleva työntekijäyhdistys ei aidosti edusta työntekijöitä, eivät nykyisinkään ole työehtosopimuslain mukaan sallittuja. Työryhmän mietinnössä ehdotetaan kuitenkin työehtosopimuslakiin täydennystä, jonka mukaan työntekijäyhdistyksen tarkoitusta arvioitaessa huomioitaisiin muodollisen tarkoituksen lisäksi yhdistyksen tosiasialliset päämäärät ja toiminta, sen varmistamiseksi, että työehtosopimuksina pidetään vain sellaisia sopimuksia, joissa sopijapuolet aidosti edustavat työnantaja- ja työntekijäpuolta.

Järjestäytymättömät työnantajat

Järjestäytymättömän työnantajan on noudatettava vähintään alansa yleissitovaa työehtosopimusta, jos sellainen on olemassa (rakennuslasitusalalla on). Yleissitovissa työehtosopimuksissa voi olla määräyksiä, jotka mahdollistavat paikallisen sopimisen. Työsopimuslaissa, vuosilomalaissa ja yhteistoimintalaissa on kuitenkin nykyisin säännökset, joiden mukaan järjestäytymättömillä työpaikoilla ei saa soveltaa niitä työehtosopimuksen määräyksiä, joilla poiketaan laista ja jotka edellyttävät paikallista sopimista. Tämä on asettanut työpaikat eriarvoiseen asemaan.

Hallituksen työryhmä ehdottaa, että jatkossa myös järjestäytymättömillä työpaikoilla saisi soveltaa määräyksiä, jotka mahdollistavat paikallisen sopimisen.

Työlainsäädännöstä siis poistettaisiin paikallisen sopimisen kiellot, jotka koskevat järjestäytymättömiä, yleissitovaa työehtosopimusta noudattavia yrityksiä.

Henkilöstön edustaja

Nyt ehdotetaan mallia, jossa työehtosopimukseen perustuva paikallinen sopimus tehdään lähtökohtaisesti työehtosopimuksen edellyttämien sopijapuolten välillä. Jos työehtosopimuksessa edellytetään sopijapuoleksi henkilöstön puolelta luottamusmiestä, ja henkilöstö on tällaisen valinnut, sopimus tehtäisiin luottamusmiehen kanssa. Jos luottamusmiestä ei ole, eikä työehtosopimuksessa ole sovittu, kuinka sopimus tehdään luottamusmiehen puuttuessa, voitaisiin soveltaa laissa säädettyä vaihtoehtoista tapaa. Tällöin sopimus voitaisiin tehdä luottamusvaltuutetun tai työehtosopimuksen piirissä olevan henkilöstön kanssa. Huomionarvoista on, että laissa säädettyä vaihtoehtoista tapaa sovellettaisiin vasta viimesijaisena vaihtoehtona.

Muutoksen taustalla on se tosiasia, ettei henkilöstö ole kaikilla työpaikoilla valinnut luottamusmiestä.

Paikallinen sopiminen edellyttää henkilöstön edustajalta riittäviä valmiuksia. Työnantajan on edistettävä näitä valmiuksia, ja niiden hankkimista.

Järjestäytymättömässä kentässä työsuojeluviranomainen valvoisi, että paikallinen sopiminen pysyy lain ja työehtosopimuksen sallimissa rajoissa. Riitaisuudet ratkaistaan yleisessä tuomioistuimessa.

Heikentääkö paikallisen sopimisen lisääminen työehtoja?

Muutoksen jälkeen kaikki yritykset voisivat sopia niistä asioista, joista järjestäytyneet yritykset voivat jo nykyään sopia. Uudistus ei missään tapauksessa tarkoita, että yrityksissä voitaisiin sopia mistä tahansa paikallisesti.

On syytä painottaa, että henkilöstön asemaa turvaa myös se, että paikallisen sopimuksen voisi milloin tahansa irtisanoa päättymään.

Hallituksen tarkoitus on, että se antaa lausuntokierroksen jälkeen esityksensä kesäkuussa 2024. Työryhmän mietinnön mukaan lakimuutokset tulisivat voimaan 1.1.2025.

CLEARSIGHT

NÄKYMÄTÖN LASI

Clearsightin heijastamaton pinnoite tekee siitä markkinoiden läpinäkyvimmän lasin. Alle 1 % valon heijastuvuuden ansiosta Clearsight on täydellinen valinta, kun vaaditaan optimaalista näkyvyyttä. Clearsight tarjoaa erinomaisen läpinäkyvyyden ja huippuluokan valonläpäisyn. Ihanteellinen näyteikkunoihin, vitriineihin, museoihin, kauppoihin ja kaikkiin sovelluksiin, jotka vaativat runsaasti luonnonvaloa.