Kirjat HUOMIO. Suomen tehopula huutaa uutta voimalaitoskapasiteettia, joka toimii myös silloin kun ei tuule. Nyt Suomi tukeutuu vain naapureiden hyväntahtoisuuden varaan. Onko siinä järkeä? Kirjoittajan mielestä ei.
HYVÄÄ. Soveltuu alasta kiinnostuneille teoriat yhteen kokoavaksi perusteokseksi. HUONOA. Teoksessa ei ole hakemistoa, eikä käytännöntason esimerkkejä.
HUONOA. Tuottajia on nykyisin kaikkialla – esimerkiksi printtilehtien tuottajat eivät päässeet mukaan.
Insinööri(e)n Fortum
Syväluotaus media- Unelmien kasvatukseen toteuttaja
Imatran Voimasta Fortumiksi 1932-2013. Asko Vuorinen Ekoenergo 2015 351 sivua, 37 euroa
Mediakasvatuksen perusteet Ritva-Sini Merilampi Avain 2014 197 sivua, 43 euroa
Tuottajan käsikirja Elina Saksala Like 2015 249 sivua, 29 euroa
Teksti Matti Kankare
Teksti Maija Tamminen
Teksti Markus Ånäs
MITÄ FORTUM olisi, jos tekniikan lisensiaatti Asko Vuorinen olisi saanut päättää? Tai paremmin, missä tilanteessa Suomen sähkönhuolto olisi, jos Fortum olisi jatkanut Imatran Voiman (IVO) perinteitä, eikä yhtiöstä olisi tehty valtion osinkokonetta? Vuorisella on vastaus valmiina. Entinen Loviisan ydinvoimaloiden suunnittelija, IVO:n Atomivoimaprojektin suunnitteluinsinööri ja Voimalaitososaston soveltuvuusselvitysten pääsuunnittelija sekä myöhemmin Wärtsilän tytäryhtiön Modigenin toimitusjohtaja ampuu täyslaidallisen Fortumin jo kuopatulle optio-ohjelmalle. Osansa saa erityisesti diplomiekonomi Mikael Lilius, jonka syyksi Vuorinen tulkitsee sen, että lyhytaikaisten voittojen takia esimerkiksi yhtiön tutkimus- ja kehitystoiminta joutui jalkoihin. Liian paljon Fortumille nyt taas tärkeitä toimintoja myytiin ulos yhtiöstä, eikä Fortumin hurja kasvu 2000-luvulla ollut muuta kuin seurausta Pohjolan sähkömarkkinoiden kasvusta ja sähkön hinnan noususta. Niihin liittyvät ratkaisut tehtiin jo IVO:n diplomi-insinöörien Kalevi Nummisen ja Kalervo Nurmimäen aikana. Erityisesti Vuorista korpeaa se, että massiivisten optioiden vuoksi Lilius tienasi yhdessä vuodessa saman kuin IVO:a johtanut Kalevi Numminen 15 vuodessa. Vaikka optio-ohjelma kuopattiin jo vuosia sitten, Fortumin rooli pörssiyhtiönä painottuu liikaa puhtaaseen voittojen tavoitteluun. ”Fortumin intresseissä on ollut pitää yllä Suomen sähköpulaa, koska siten sähkön hinta on saatu korkeammaksi kuin muissa Pohjoismaissa. Valtiollinen Imatran Voima pyrki sen sijaan pitämään sähkön hinnan alhaisena ja voitot kohtuullisina. Tämä saatiin aikaan tekemällä runsaasti voimalaitoskapasiteettia.” Voiko asiaa suoremmin sanoa. ■
MEDIA MUUTTUU ja muuttaa aivojamme, oppimistamme ja vapaa-aikaamme. Miten alati muuttuvassa mediaympäristössä pitäisi tottua toimimaan, ja kuinka väärä erotetaan oikeasta mediatodellisuudessa? Mediakasvatuksen perusteet tarjoaa syvällekäyvän katsauksen mediakasvatuksen taustalla vaikuttavaan kulttuuriin, oppimiskäsityksiin ja teorioihin – ja esittää ideoita nuoren tieteenalan kehittämiseen. Lisääntyvä mediankäyttö vaikuttaa niin oppijoihin kuin opettajiinkin. Mediakasvatus on kiinni suhtautumisesta mediamaiseman jatkuvaan muutokseen. Kirja esittelee kolme teesiä, jotka toimivat suomalaisen mediakasvatuksen tukipilareina: oppijaa kunnioittava vuorovaikutus, kriittisyyttä ja kommunikaatiota korostava opetuksen tutkimus sekä inhimillisyyttä liputtava uushumanismi. Ritva-Sini Merilampi tarkastelee mediakasvatusta viestinnän teorioiden, opetusopillisten teorioiden ja oppimiskäsitysten avulla. Teos osoittaa, että mediakasvatus on enemmän kuin sanan osien summa – se on tieteenalana niin tuore, ettei käsitteen määrittelyyn ole yksioikoista ratkaisua. Mediakasvatus on monien tieteenalojen yhtymäkohta, eikä ”oikeaa” mediakasvatusta ole Suomessa olemassa. Kirjoittaja nostaa ansiokkaasti esiin nuoren tieteenalan puutteita ja ristiriitoja. Teorioiden tykittämisen jälkeen Merilampi päättelee Suomen tarvitsevan kansallisen mediasivistysstrategian. Hän painottaa, että teknologiakeskittyneessä maailmassa tiedollisen kasvattamisen rinnalle tarvittaisiin enemmän eettistä ja esteettistä kasvattamista, joka keskittyisi mielikuvituksen ja herkkyyden ylläpitämiseen. Näin kehitettäisiin lasten ja nuorten havainto- ja ajattelukykyä mediamaailmassa selviytymiseen – aktiivisina mediatoimijoina. ■
TUOTTAJAN AMMATTI on Suomessa tuore tulokas, mutta tuottajan tekemä työ ei. Tuottajan käsikirjan kirjoittaneen Elina Saksalan oma ura on tästä esimerkki – hän aloitti tuottajana 1990 Espoo Ciné -elokuvajuhlilla, mutta tuolloin häntä ei vielä sellaiseksi kutsuttu, myöhemmin Yleisradiossa kyllä. Tuottajan ammattinimikkeen tuoreutta kuvaa se, että tuottajaksi kutsutaan hyvin kirjavaa joukkoa eri ammattilaisia. Tuottajia työskentelee ”julkisyhteisöissä, kaupallisella alalla, järjestöissä, mediassa, kustannusalalla ja taiteilijayhteisöissä”. Ammattinimikkeen hämärtymistä edesauttaa erilaiset yhdistelmäroolit, esimerkiksi konserttisaleissa tekniset tuottajat. Saksalan kirja auttaa terminologian selkiytymistä. Tuottajan käsikirja pystyy perkaamaan suurimman osan työnkuvan ilmenemismuodoista, ja perusteellisesti. Yhteistä tuottajille on, että he eivät itse tuota taidetta, journalistisia teoksia tai kaupallisia tuotteita, vaan ”hän petaa otolliset olosuhteet muiden toiminnalle ja eliminoi esteitä”. Tuottajan työ tulee joskus jokaista vastaan: juhannusjuhlat kyläläisille maalla, nuorten jalkapalloturnaus, suuret sukujuhlat. Ne kaikki noudattavat samaa logiikkaa kuin suuren televisiosarjan tuottaminen, tanssiryhmän Euroopan kiertue tai renkaidenvalmistajan talvitestien järjestäminen. ”Tuottaja on johtaja”, Saksala kirjoittaa, mutta nimenomaan johtaja hands-on. Ja samalla lailla kuin junioriturnauksessa, tuottajan pitää pystyä järjestämään puitteet sille, että muut tekevät ne maalit. ”Tuottaja ei saa olla ego-pelaaja”, kertoo Risto Vuorensola, joka on yksi kahdeksasta kirjassa omalla minihenkilökuvalla esitellystä tuottajaveteraanista. ■
Toimittanut Eija Pöysä
Talouselämä 20/2015
65