© copyright TV7 Kustannus Ellei toisin mainita, Raamatun sitaatit ovat kirkolliskokouksen hyväksymästä vuoden 1933/1938 Raamatun käännöksestä. Julkaisija: Lighthouse Network Ltd Oy / TV7 Kustannus Vilhonvuorenkatu 11 D, 00500 Helsinki Toimittanut: Kaisa Puuskari Kansi: Elina Savolainen Taitto: Lighthouse Network Ltd Oy Paino ja sidonta: WS Bookwell Oy ISBN 978-952-5865-16-5
ustannus
Katupaimen
Jani Liukkonen
Sisallysluettelo ESIPUHE
11
johdanto − Identiteetti hukassa? 13
Iskän poika
1 Välähdys menneeseen 2 Lapsuusvuosia
Helsingistä Joensuuhun Kiusaamista koulussa Sydämen kovetusta
3 Lapsuuden loppu
Pihliksen pahikset Malmin mamikset En varmasti itke Pää sekaisin Malmin tori Turvaton ympäristö Hyväksynnän hakemista Takaisin Pihlikseen Jengitappelut Sepänmäki -hässäkkä
4 Toisen maailman kosketus
Padot murtuvat Todellisen elämän maistelua Jumalan lupaus
14 15 19
20 21 21 23
23 24 25 27 28 30 31 31 32 34 37
38 39 40
5 Hommat rullaa niin kuin ennenkin 43
Piissejä väsäämässä Putkaan tutustumassa Kuka minä olen? Oi jumalani kannabis Piripään syntyhistoria Naamasta näkee
6 Lopun alkua
44 45 46 47 48 49 51
Pimeää touhua 52 Ummetusgeeliä Marian sairaalassa 53 Helvetillistä mielenlaajennusta 54 Huumeita ja perkeleitä 55 Pimeyden ja valkeuden eeppinen taistelu 56
7 Gurua etsimässä
Väärä profeetta Pimeä totuus paljastuu Jeesus, auta!
8 Etsivä loytää
Johdatettuna Vastustamaton vetovoima Unohdettu kohtaaminen Kädestä pitäen ratkaisun paikalle Ratkaisun hetki Käsittämätön rauha
59
60 61 62 65
65 66 67 68 69 71
9 Vanhasta irtautumisen prosessi 73
Vapaa, mutta keskeneräinen 74 Normaalin elämän haasteet 75 Herne joutuu nenään 76 Tuhlaajapoika katuu 77 Armon kasvatuksessa 78 Vanhurskas, uusi luomus 78 Uuden ja vanhan taistelu 79 Jumala on puolellamme, ei meitä vastaan 80
10 Kutsumus, johdatus ja käytännön teot
Suuntaviittoja
83
84
Unelma-ammatti 85 Asiat loksahtavat paikalleen 87 Ihmeellistä elämää 87 Käsistä virtaa Jeesuksen voima 88 Epäilykset asuvat päässä, usko sydämessä 90 Jalka paranee 91 Selkä paranee 91 Jumala on hyvä! 93 11 Kaunotar ja kulkuri
Mielenmuutoksen prosessi Kulttuurishokki Jäitä hattuun Säröjä täydellisessä kuvassa Ihana tyttö raamattukoulussa Kaunotar rakastuu kulkuriin (tarina Carita Liukkosen silmin) Mustalla sohvalla Seurusteluaika Kahdesta tulee yksi Teresa Joy (takaisin Janin tarinaan) Meidän perhe
95
96 97 97 99 100 101 102 103 104 106 107
12 Iskän poika
109
13 Suurin rohkaisija
123
Lapseuden henki 110 Isätön sukupolvi 111 Usko on avain 113 Yli tiedon ja ymmärryksen 114 Haluatko olla Jumalan soturi ja suuri sankari? 115 Ilman rakkautta saamme aikaan tuhoa 118 Lapsen usko 119 Oli mies, Jumalan lähettämä 124 Ihmisiin pettyy 126 Jumala keskipisteessä 128 Kukaan ei ole vaaran ulottumattomissa 128 Nöyryys ja ymmärrys 129
14 Täysi evankeliumi
Orpona maailmassa Hyvä uutinen Anteeksianto Täydellinen rakkaus Yltäkylläinen elämä Täydellinen suunnitelma
Haluatko tulla uskoon?
Apostolinen uskontunnustus Isä Meidän -rukous Ota yhteyttä!
131
132 134 135 137 141 142 145
147 147 148
Esipuhe
K
uin luin Katupaimen-kirjan, huomasin, kuinka vähän tiesin Janin entisestä elämästä. Ihmettelin, kuinka paljon asiat ovat muuttuneet. Janin lahjakkuus, taidot ja lahjat ovat tulleet esille monella eri tavalla. Sen olen nähnyt, kun olemme tulleet ystäviksi ja palvelleet samassa seurakunnassa. Olen myös saanut olla Janin pastorina n. 7 vuotta. Olen nähnyt, kuinka Jani on kehittynyt ihmisenä, aviomiehenä ja perheenisänä – kuinka hän on toiminut nuorisotyöntekijänä, evankelistan virassa ja Dynamitelehden päätoimittajana, TV7:n ohjelmissa ja nyt kertojana tässä kirjassa. Voit lukea Katupaimen-kirjan mielenkiintoisena kertomuksena nuoren miehen elämästä. Siihen se voi myös jäädä: tällainen oli Janin tarina, mutta ehkä hyvinkin kaukana omasta elämäntilanteestasi. Toiselle tämä ”story” iskee lujaa. Moni nuori mies ja nainen ovat huumemaailman orjia, ilman suuntaa ja toivoa toisenlaisesta elämästä. Heille Janin tarina tarjoaa toivoa.
Mutta kirja on myös sinua varten, joka etsit syvempää tarkoitusta ja merkitystä – sinulle joka et tyydy vain olemaan, vaan haluat tietää ja saada vastauksia siihen, miksi olet ylipäänsä olemassa pienellä planeetalla nimeltä Tellus, joka pyörii ympäri äärettömässä maailmankaikkeudessa. Et tyydy siihen, että kaikki olisi vaan sattumaa. Jani Liukkonen on tällainen nuori mies, ja se pelasti hänet turhuudesta ja mitättömyydestä, jota jokainen meistä voi kokea riippumatta siitä, keitä me olemme ja mitä teemme. Janin sisäinen huuto ja tuska saivat hänet etsimään sitä, mitä sydän eniten kaipaa: rakkautta ja hyväksyntää. Se, mitä hän löysi, on tehnyt hänestä katupaimenen, ihmisen, joka näyttää nyt toisille, miten voi löytää rakkauden, toivon ja uskon – elämän, jolla on tarkoitus ja päämäärä. Tervetuloa vaellukselle Katupaimenen kanssa! Tässä ei ole kysymys vain Janin elämästä, vaan myös sinun elämästäsi. Peter Hackzell Pastori, Elävä Sana -seurakunta www.elavasana.net
Johdanto
Identiteetti hukassa?
J
okainen ihminen miettii ainakin jossain vaiheessa elämäänsä kysymyksiä: kuka minä olen, onko elämällä tarkoitusta, mitä tapahtuu kuoleman jälkeen, onko Jumala olemassa. Tämä kirja on todistus siitä, että Jumala on. Kun päätämme kääntyä Jumalan puoleen ja avata sydämemme hänelle, voimme oppia tuntemaan hänet ja sitä kautta myös itsemme. Vastaus kysymykseen ’Kuka minä olen?’ löytyy siitä, kuka Jumala on. Vastaukset myös muihin edellä mainittuihin kysymyksiin löytyvät, kun ensin kohtaamme Jumalan. Jos mietit, kuka sinä olet, hyvä uutinen tulee tässä: sinut on luotu Jumalan kuvaksi ja Hänen kaltaisekseen. Syvin olemuksesi on olla Jumalan lapsi. Syvin kaipauksesi on palata suhteeseen Jumalan kanssa. Elämäsi tarkoitus löytyy vain ja ainoastaan tästä suhteesta.
Iskän poika Kun annoin elämäni Jeesukselle kaksikymppisenä, alkoi elämäni paras matka: matka Jumalan tuntemiseen. Olen oppinut tuntemaan Jumalan Isänäni, olen löytänyt itseni, olen löytänyt elämäni tarkoituksen. En odota vain taivaaseen pääsyä, vaan elän jo nyt taivasta maan päällä. Elämäni on luonnollisesti yliluonnollista kaikkivaltiaan Jumalan lapsena. Tästä matkasta ja tästä suhteesta haluan kertoa kirjani sivuilla.
Joh. 17:3 Tämä on iankaikkinen elämä, että he tuntevat sinut, ja hänet, jonka sinä olet lähettänyt Jeesuksen Kristuksen.
Luku 1
Valahdys menneeseen
S
e oli alkusyksyä, kun illat alkoivat pimetä vuonna 2001. Asustelin tuolloin Helsingin Vuosaaressa. Yksi tuttu tyttö oli tullut Savosta Helsinkiin ja soitti minulle, voisinko hankkia hänelle amfetamiinia. Lupasin heti hoitaa asian, totta kai! Minähän siitä hyötyisin, koska saisin otettua ainetta välistä itselleni hakureissun aikana ja sen lisäksi vielä välityspalkkion, kun toimittaisin tavaran. Yleensä oli tarkoitus ottaa välityspalkkio tuplasti - idea oli siinä, että kun haen aineen, otan asiakkaan tietämättä jo välistä. Tyttö oli tullut kämpälleni jo ennen kuin olin itse tullut kotiin sinä iltana, ja kämppäkaverini oli päästänyt tytön sisään. Kuinka ollakaan, kämppäkaveri olikin saanut puhuttua rahat tytöltä ja sanonut, että hän hoitaa kaupan. Olin jo valmistautunut henkisesti siihen, että tulen kohta saamaan piriä, ja olin valmis lähtemään hakureissulle, mutta kämppäkaveri alkoikin selittää, että hän hoitaa asian. Sehän ei tietenkään minulle käynyt. Rupesin vaatimaan rahoja, mutta
Katupaimen
kämppäkaveri ei suostunut aluksi antamaan niitä. Tytöllä ei ollut asiaan tietenkään mitään sanottavaa. Tietysti kämppäkaveri ajatteli itsekin hyötyvänsä diilistä, mutta hän vei selkäni takana pokan minulta, eikä se ollut mitenkään hyväksyttävää. Pyysin pari kertaa rahoja kauniisti, mutta kaveri vakuutti, että hän hoitaa kaupan. Siinä vaiheessa oli pirinhimo niin kova, että räjähdin täysin ja aloin huutaa: ”Tänne ne rahat, mä oon sopinut tällit ja mä hoidan tän!” Hakkasin ison kurkistusreiän kämppäkaverini huoneen oveen. Löin ovea useita kertoja, niin että rystyset olivat veressä. Tilanne oli vakava ja seuraavaksi se olisi muuttunut tappeluksi. No, kaveri tajusi antaa rahat ennen kuin tilanne muuttui pimeämmäksi, ja lähdin hakemaan vauhtia Sörnäisistä metrolla. Vanhasta lapsuudenkaveristani oli pikkuhiljaa kehittynyt pieni pirikeisari, jolla oli oma pieni valtakuntansa eräässä asunnossa. Tulin paikalle, ja normaaliin tapaan pöydällä oli nyrkin kokoinen säkki valkoista jauhoa ja nippu rahaa. Siinä me sitten istuttiin ja vaihdettiin kuulumisia, ja vedin heti viivaa nenään. Ovi kävi koko ajan, ja kohta sisään tuli noin 40-50 -vuotias mies, jonka näkeminenkin sai selkäpiin karmimaan. Miehellä oli toinen käsi paketissa, kantoliinassa. Aistin hänen tullessaan sisään, kuinka ilmapiiri huoneessa muuttui pelottavaksi, ihan kuin olisi murhanhenki tullut ovesta sisään. Oli ihan selvää, että mies on viettänyt monia vuosia vankilassa. Miehen sisääntulo pahensi kuumoiluani, 16
Välähdys menneeseen
koska olin jo ennestään ihan vainoharhainen. Näissä puuhissa käy koko ajan läpi mielessään mahdollisuutta, että poliisi rynnii ovesta sisään tai joku vanha linnavenkula vetää pyssyn esiin tai jotain. Sitä koko ajan vähän vilkuilee ja pälyilee selkänsä taakse. Siinä vaiheessa kaupat oli jo tehty ja oli aika lähteä viemään piriä tilaajalle. Piilotin pienen pirinyytin sukkaani ja lähdin Helsinginkatua pitkin Sörnäisten metroasemalle. Varsinkin pienissä pirinousuissa ajatuksissa juoksi koko ajan pelko siitä, että poliisi seuraa. Hyppäsin metroon ja tarkkailin ihmisiä ja yhtäkkiä melkein vakuutuin siitä, että metrossa on useita siviiliasuisia poliiseja. Olin varma siitä, että kaverin asunto on seurannassa ja nyt poliisit seuraavat jokaista liikettäni. Heti seuraavalla pysäkillä, Kulosaaressa, päätin tehdä yllättävän liikkeen: juuri ennen kuin metron ovet jälleen sulkeutuivat asemalla, syöksähdin ulos metrosta viime hetkellä. Onneksi kukaan mielikuvituspoliiseistani ei ehtinyt seurata minua. Lähdin kävelemään Kulosaaresta lähtevää puistotietä pitkin Herttoniemeen, koko ajan etsien katseellani poliisiautoja. Kun olin kävellyt Herttoniemeen, päätin vielä hetkeksi piiloutua erääseen kaljabaariin. Tilasin tuopin pöytään ja piipahdin vessaan nykäisemään vielä annoksen vauhtia. Lopulta uskalsin taas jatkaa metrolla matkaa Vuosaareen, aloin rauhoittua enkä uskonut poliisien enää seuraavan minua. Iltakin oli vasta nuori.
17
Tämä on yksi harvoista kuvista, joita Janilla on jäljellä nuoruusvuosistaan. Kuvassa vajaa parikymppinen Jani istuu helsinkiläisen baarin terassilla.