Page 1


Totuutta

etsim채ss채 DAVID PAWSON muistelmat


Copyright © David Pawson 2006 Originally published in English under the title Not as Bad as the Truth by Hodder & Stoughton Ltd. David Pawsonin tekijänoikeus tähän teokseen kirjailijana tunnustetaan Ison-Britannian vuoden 1988 tekijänoikeus-, suunnittelu- ja patenttilainsäädännön nojalla. Ellei toisin mainita, suomenkielisessä käännöksessä käytetyt raamatunkohdat on otettu vuoden 1933/38 Raamatun käännöksestä. Kaikki oikeudet pidätetään. Mitään osaa tästä teoksesta ei saa jäljentää tai lähettää missään muodossa tai millään tavalla, sähköisesti tai mekaanisti, sisältäen valokopioinnin, nauhoituksen,tietojärjestelmiin tallentamisen, sidonnan tai julkaisun muissakuin tässä versiossa käytetyissä kansissa ilman julkaisijan etukäteen antamaa kirjallista lupaa. Suomalainen julkaisija: Lighthouse Network Ltd Oy / TV7 Kustannus Vilhonvuorenkatu 11 D, 00500 Helsinki Suomennos: Marketta Ruishalme Taitto: Lighthouse Network Ltd Oy Kannen suunnittelu: Elina Savolainen Kannen kuvat: Kimmo Janas, Anneli Kärki, Elisabet Saranpää, Elina Savolainen, Katja Turunen © 2011 David Pawson ja TV7 Kustannus Kaikki oikeudet pidätetään ISBN 978-952-5865-17-2


Haluan omistaa tämän kirjan kaikille niille, jotka epäitsek-

käästi ja uhrautuvasti ovat levittäneet opetusmateriaaliani avaten ovia maailmanlaajuiselle palvelutyölle. Heidän joukossaan ovat: Jim ja Linden Harris – UK sekä muut maat Peter ja Bev Bettson (eläkkeellä) – Australia John ja Jean Spall – Australia Nelson Garcia (edesmennyt) – Philippiinit Bob Harvey – Yhdysvallat Chung Sieu Leng – Malesia Johan Carstens – Afrikka Rudi Hafliger – Sveitsi John Dunning – Uusi-Seelanti Kim Tan – espanjan- ja kiinankielinen kirjallisuus De Wet Ferreira – Etelä-Afrikka De Wet Swanepoel – Etelä-Afrikka Varian Watson – Kanada

Myös monet muut ovat levittäneet äänitteitäni, ja heistä kaikista kiitän Herraa.


Sisällysluettelo Esipuheet: Sir Cliff Richard OBE ja Jennifer Rees-Larcombe 10 Alkusanat: ”Davidille käy aina noin”

16

1

Sukupuita

19

2

Miehen isä

25

3

Auranvarresta saarnastuoliin

41

4

Omille jaloilleni

59

5

Yorkshiren kautta Arabiaan

71

6

Vetinen vedenjakaja

87

7

Chalfont St Peter

97

8

Saarnoja riittää

107

9

Kun tuuli puhaltaa

119

10 Anna kansani jäädä

135

11

Guildford ja Millmead

153

12

Monenlaisia työmuotoja

169

13

Näkymätön seurakunta

183

14 Matkustelua Jumbolla

195

15

Vaelteleva kristitty

211

16

Epäsovinnainen evankelikaali

223

17

Taakkoja, teoksia ja Totuuden Sana

237

18

Rakastamme molemmat samaa miestä

247

19

'Yleensä elävä'

265

Loppusanat: Totuus on vielä pahempi

279

Liite

283


Esipuhe

Sir Cliff Richard OBE

V

armaankin kaikki me tapaamme elämämme varrella ihmisiä, jotka vaikuttavat meihin tavalla, joka jättää pysyvän jäljen. Minulle David Pawson on juuri sellainen ihminen. 1970-luvulla ja 1980-luvun alussa muistan elävästi istuneeni sunnuntain toisensa jälkeen Guildfordissa Millmeadin baptistikirkon takarivissä Davidin saarnojen lumoamana. Olin nuori ja nälkäinen kristitty, ja monet teologiset näkökulmat ja opinkappaleet hämmensivät minua vielä. En ollut luonteeltani teoreettinen, ja monet alkuaikoina kuulemani saarnat eivät lainkaan koskettaneet minua, enkä saanut niistä ymmärrystä. Millmeadissa sain ravintoa. Tässä kirjassa David kertoo, että hän pyrki saarnoillaan ”tekemään Raamatusta todellisen ja elämänläheisen.” En tiedä ketään, joka olisi tehnyt sen vaikuttavammin. Opin ja ymmärsin David Pawsonin kolmenvartin saarnasta enemmän kuin mistään muusta


tietolähteestä. Omalla jäljittelemättömällä, matalaprofiilisella jutustelevalla tyylillään David puhui suoraan sydämeeni – kaikki oli aina niin todellista ja merkityksellistä ja henkilökohtaista. Vertaukset, jotka jo luulin tuntevani, alkoivat elää tuorein merkityksin, ja hämäräksi jääneet, pölyiset ja vaikeat raamatunkohdat muuttuivat jännittäviksi ja ajankohtaisiksi. Minut kastettiin sunnuntai-illan kokouksessa Millmeadissa ja kasteen toimitti David. Ihmiset, joita kohtaamme, vaikuttavat meihin todella paljon. Olen todella kiitollinen, että – vaikkakin vain suhteellisen lyhyen ajan elämästäni – sain etuoikeuden kuunnella yhtä Jumalan suurista palvelijoista ja viestinviejistä, oppia häneltä ja innoittua hänen kauttaan.


Esipuhe

Jennifer Rees-Larcombe

O

n kaksi asiaa, jotka aina muistuttavat minua kuuluisasta sukulaisestani: varpuset ja parta! Olen aina tullut surulliseksi löytäessäni kuolleen linnun, ja siksi minusta ei ollut lainkaan yllättävää, että myös Kaikkivaltiasta kiinnostaa, koska varpunen kuolee ja putoaa maahan. Sitten eräänä päivänä istuin kuin paikoilleni naulittuna kuuntelemassa Davidin opetusta Matteuksen luvusta 10. ”Kun Jeesus puhuu varpusten 'putoamisesta maahan', Hänen sanansa voisi aivan yhtä hyvin kääntää 'hypähtää' maahan.” Tuohon aikaan vietin valtaosan ajastani pyörätuolissa ja minulla oli runsaasti aikaa katsella varpusia puutarhani pensasaidalla. Jokainen hypähti maahan nokkimaan tuhat kertaa päivässä. Moninkertaista se maailman kaikkien varpusten lukumäärällä, ja yhtäkkiä minulle valkeni, miten ihmeellinen Jumalan rakkaus meitä kohtaan


onkaan! Oivallusta vain lisäsi toinen Davidin äänite, jossa hän sanoi, että lause ”Etsi Jumalan kasvoja” voitaisiin kääntää myös ”Silitä Jumalan partaa”. Davidin 'paljastus' antoi välähdyksen siitä läheisyydestä, josta maailmankaikkeuden Luoja halusi nauttia juuri minun kanssani. David on pitänyt henkilökohtaisen elämänsä kätkössä yli puoli vuosisataa. Hän on mieluummin halunnut ihmisten keskittyvän sanomaan kuin sen tuojaan, mutta vihdoin viimein tässä kirjassa hän astuu esiin varjoista. Toivon, että oppiessasi tuntemaan sanoman tuojan kuten minä olen hänet tuntenut, hänen sanomastaan tulee sinulle vieläkin voimallisempi. Olen vuosikausia odottanut innokkaasti tätä kirjaa! Arvelin sen olevan kiehtova, enkä Saaban kuningattaren tavoin ole joutunut pettymään. Minun mielestäni David Pawson on oman aikamme mahtavin raamatunopettaja. Mestarinsa tavoin hän on palvellut niin monet vuodet, että hänellä on kyky tarttua monimutkaisiin käsitteisiin, jotka ovat tyystin tavallisen ihmisen käsityskyvyn ulkopuolella, ja muutamalla yksinkertaisella sanalla tehdä niistä täysin ymmärrettäviä. Pölyttyneistä pikkuprofeetoista on tullut minulle todellisia henkilöitä kuunneltuani vuosikausia Davidin opetuksia. Hänen historialliset taustatietonsa ja luovasti mielikuvituksellinen tapansa ”lukea rivien välistä” ovat todella avanneet Raamatun minulle, kuten tuhansille muillekin ympäri maailman. Koska David on ottanut kiistanalaisen kovanlinjan kannan mm. avioeroon ja uudelleen avioitumiseen, johtajuuden kuulumiseen vain miehille; ja koska hän vastustaa ajatusta 'kerran pelastunut, aina pelastunut', ihmiset jotka tuntevat hänet ainoastaan hänen saarnojensa ja kirjojensa kautta, saattavat helposti luoda hänestä mielikuvan ankarana, vanhatestamentillisena profeettana. Koska hän on serkkuni (hänen setänsä oli minun isoisäni), tiedän sen olevan kaukana totuudesta. Toki hän on peloton ja sanavalmis profeetta, joka ei koskaan vetäydy kohtaamasta vaikeita asioita, jotka useimmat meistä mieluiten ohittaisivat, mutta kaiken keskellä hän on yksi hyväsydämisimmistä koskaan tapaamistani ihmisistä. Elä-


mässäni on ollut joitakin hyvin pimeitä aikoja, jolloin David on ollut valmis matkustamaan satoja maileja sivuun reitiltään ja varaamaan aikaa tiukasta aikataulustaan käydäkseen luonani noina synkkinä hetkinä. Hänen rakkautensa ja rohkaisunsa yhdistettynä hänen viisaisiin neuvoihinsa ovat olleet mittaamattoman kallisarvoisia.


Alkusanat

”Davidille käy aina noin”

L

ause oli yksi perheessämme kulkeneista sanonnoista, joka vainosi minua monet vuodet. Luulen sen saaneen alkunsa äitini suusta, joka lausui sen huvittuneena. Kaksi siskoani nappasi lauseen, ja se sai hiukan kaunaisen sävyn. Elämäni vain sattui olemaan täynnä epätavallisia ja odottamattomia tapahtumia, joista useimpia en suinkaan ollut etsinyt. Minulla on tapana niin sanotusti pudota jaloilleni. Tielleni on osunut tilaisuuksia. Sattumat ovat olleet tavallisia. Esimerkiksi sopii hyvin kokemukseni lentämisestä, jolla on ollut merkittävä rooli elämässäni erityisesti ollessani ilmavoimien pappina Kuninkaallisissa Ilmavoimissa. Ensimmäinen lentoni tapahtui kaksimoottorisella, nelipaikkaisella, käytettynä ostetulla koneella, josta oli maksettu 3800 puntaa ja jonka oli määrä olla lentolähetysjärjestön ensimmäinen kone.


Minulla oli ikää 16, kun näin ilmoituksen kansallisesta kiertueesta, jonka tarkoitus oli herättää kiinnostusta ja kerätä varoja. Siihen sisältyi 'rajoitettu määrä ilmaisia lentoja'. Saavuin Newcastlen lentokentälle ensimmäisenä (siihen aikaan se oli pelkkä kenttä ja katos), mutta harmikseni yli 200 ihmistä liittyi joukkoon odottaen samaa kuin minä. Lopulta kone laskeutui ja siitä astui neljä tyylikästä nuortamiestä sinisissä univormuissa. He olivat kaikki palvelleet toisessa maailmasodassa. Monet pettyivät kuullessaan, että lentäjä saattoi antaa mainostetun ilmaisen lennon vain kolmelle meistä. Nimet laitettiin hattuun. Arvaa, kenen nimi sieltä nousi ensimmäisenä! Olen edelleen yhteydessä lentäjään, jonka vieressä istuin jännittävän kokemukseni ajan. Toisella kertaa minut oli sijoitettu erittäin ahtaalle 'turistiluokan' paikalle hyvin pitkällä lennolla, enkä suinkaan odottanut mielissäni ikävää ja epämukavaa lentoa. Odotellessamme koneen lähtöä eräs maahenkilökunnan haalareihin ja heijastenauhoin varustettuun takkiin pukeutunut mies käveli pitkin koneen käytävää, tuli suoraan luokseni, käski minun ottaa laukkuni ja seurata häntä. Nöyrästi tottelin ventovierasta ja huomasin, että minua viedään kohti ensimmäisen luokan tyhjää istuinta. Mies poistui sanaa sanomatta. Oliko hän enkeli? Ainakin hän oli pukeutunut hohtavaan asuun! Olin ollut saarnamatkalla Australiassa ja seuraava määränpääni oli Intiassa Hyderabadissa pidettävä kokoussarja, jota johti Bakt Singh. Ehtisin nipin napin ajoissa vaihtamalla konetta Bangkokissa Thaimaassa. Lento Sidneystä oli kuitenkin myöhässä, enkä ehtinyt seuraavalle lennolle. Koneeni laskeutui myöhään illalla, eikä jatkolentoa olisi ennen kuin seuraavana päivänä, joten en ehtisi Intiaan ajoissa. Anelin tiskillä palvellutta tyttöä löytämään jonkin keinon päästä perille yön aikana. Lähellä ollut virkailija kuuli asiani, mutisi jotain tytön korvaan ja kysyi sitten minulta, haittaisiko, jos en saa ateriaa matkalla. Ihmeissäni sanoin sietäväni mitä vain, kunhan pääsen ajoissa perille.


Kävi ilmi, että upouusi 747 -lentokone oli luovutusmatkalla Boeingin tehtaalta Seattlesta Yhdysvalloista Delhiin Indian Airwaysille, ja se pysähtyisi tankkaamaan Bangkokissa. Uutuudenkiiltävä jättiläiskone laskeutui sovitusti, ja minut saateltiin koneeseen. Valtava matkustamo oli hämärästi valaistu ja autio. Matkalla koneeseen ja siitä pois en nähnyt ketään. Nukuin hiukan ja mietin, missähän mahdan olla. Minua houkutteli ajatus kiivetä yläkertaan lentäjää tapaamaan, mutta ajattelin, että hän ei ehkä ole tietoinen salamatkustajastaan ja yhtäkkinen ilmestymiseni ohjaamoon saattaisi aiheuttaa hänelle sydänkohtauksen. Pysyin siis paikallani. Joka tapauksessa ehdin perille ajoissa. Sattumaa vai sallimusta? Tuuria vai johdatusta? Viimeinen esimerkkini monien joukosta osoittaa, että Herran käsi on ollut ylläni matkoillani. Olin matkalla Uuteen-Seelantiin viiden viikon saarnamatkalle, jonka oli määrä kattaa valtaosa pohjoisesta ja eteläisestä saaresta. En nauti kiertueisiin liittyvästä matkustamisesta, tapahtuipa se autolla, junalla tai millä tahansa. Laskeutuessamme Aucklandiin vaimoani ja minua odotti nuori mies hienossa univormussa. Hän ilmoitti olevansa pilottimme matkamme aikana! Totellen Hengen kehotusta hän oli ottanut lainan taloaan vastaan ja ostanut kaksimoottorisen koneen kuljettaakseen sillä vierailevia puhujia. Hän oli ollut hiihtäjien pilotti ja lennättänyt hiihtäjiä Mt Cookia ympäröiville eteläisille Alpeille ja saattoi testata lumen kantavuutta koneen jalaksien avulla. Hän lennätti meitä minne ja milloin vain halusimme, ja totuimme lentotaksiimme siinä määrin, että kun nousimme ilmaan Nelsonin kentältä, lennonjohtaja ilmoitti radioteitse minun jättäneen takkini ja laukkuni kentälle. Saavuimme kotiin kuin loman viettäneinä! Herra antoi niin suuren arvon Waden uhrautuvaiselle kuuliaisuudelle, että hänestä tuli pääministerin henkilökohtainen lentäjä ja nyt hänellä on kokonainen laivue koneita. Nyt voit ehkä ymmärtää, miksi perheeni kiusoittelee minua sanomalla, että ”Davidille käy aina noin”. Kun katson taaksepäin yli


75 vuotta, elämäni on ollut mitä mielenkiintoisin, enkä olisi halunnut vaihtaa sitä kenenkään kanssa. Toivon, että kirja kiinnostaa myös sinua. Mutta pelkästään siitä syystä en olisi kirjoittanut näitä muistelmia, varsinkaan kun nyt olen saavuttanut 'tarinointi-ikäni'. Itse asiassa olen vuosikaudet vastustanut koko ajatusta omaelämäkerran kirjoittamisesta, koska se sisältää ajatuksen omasta tärkeydestä. Muiden taholta tullut painostus saavutti kuitenkin huippunsa kertoessani kokemuksiani saarnaamisesta 600 miehelle Westminster Chapelissa. Heidän reaktionsa todistukseeni oli varsin erityislaatuinen ja osoitti, että kertomalla tarinani voin auttaa muita palvelemaan Herraa. Niinpä toivon, että kirja voisi olla sekä opettavainen ja innostava että mielenkiintoinen. Niille, jotka ovat saaneet uutiskirjeeni tai lukeneet kirjojeni esipuheita tai vain kuunnelleet äänitteitäni, monet asiat tässä kirjassa ovat jo tuttuja. Kirjassa aiemmat lyhyet välähdykset sijoittuvat kokonaiskuvaan. Muuten, kirjaani Tie helvettiin mainostettiin maanlaajuisessa australialaisessa lehdessä otsikolla ”Lukekaa David Pawsonin omaelämäkerta”! Luulenpa kirjoittajan lukeneen vain esipuheen. Tässä on nyt kuitenkin koko tarina. Haluan kiittää esipuheista Jennifer Rees-Larcombea, serkkuni Jean Reesin tytärtä, sekä (Sir) Cliff Richardia, joista kumpikin on innostunut äänitteideni kuuntelija. Samoin haluan kiittää Ivan Wimblesiä, joka teki suuren työn muuttaessaan käsinkirjoitetun käsikirjoitukseni kustantajalle kelpaavaan muotoon. Ennen kaikkea kiitän vaimoani, joka ei todellakaan pidä julkisista omakehuista, mutta joka on lojaalisti kuitenkin hyväksynyt kirjani. Toivon, että sinä, lukija, jaat kanssani iloni muistellessani ja kuvaillessani, kuinka hyvyys ja armo (Hyvän Paimenen vahtikoirat) ovat seuranneet minua kaikkina elämäni päivinä.


Totuuttaetsimassa  

David Pawsonin muistelmat.

Read more
Read more
Similar to
Popular now
Just for you