Sielunmaisemani
Teksti ja kuvat Pia Saikkonen, Jyväskylän jaosto
Koli täytyy tuntea, sitä ei voi selittää. Kolilla ei ole juuri mitään ja siellä on kaikki. Siellä on hiljaisuus, johon käperryttää itsensä, siellä on metsä, johon sukeltaa, siellä on maisema ajatusten avaruudelle, siellä on korkea tuuli ja ilma, jota hengittää. Kolilla kulkee aistit avoimina. Siksi minä palaan sinne yhä uudelleen.
K
oli, eteläisen Suomen korkein kohta, sijaitsee Pielisen rannalla Pohjois-Karjalassa. Olen kotoisin Lieksasta, ja vastarannalla nouseva Koli on ollut elämässäni aina. Joskus enemmän, joskus vähemmän, mutta aina se on ollut. Kesällä matkaa maantietä Lieksasta Kolille kertyy noin sata kilometriä, talvella Suomen pisintä jäätietä Pielisen poikki puolet vähemmän.
Minun Koliini liittyy paljon muistoja. Se on paikka, josta päädyn puhumaan, kun tapaan ihmisiä. Kesällä Kolilla voi risteillä Pielisellä, veneretkeillä, uida ja patikoida. Talvella Kolilla voi ihastella luonnon taideteoksia tykkylumen alla, lasketella, hiihtää ja kävellä jäällä. Luonto on metsän ja havupuiden tuoksua, hiljaisuus niin syvä, että korvissa soi.
Pielinen tuikkii tummana ja tuimana kallioiden edessä. Usein se kertoo minulle omaa uhmakasta kertomustaan. Kolissa on taikaa kuten Lapissa, mutta Kolille on leimallista itäisen kulttuurin ja mystisen, kalevalaisen, hengen läsnäolo. Vierailija henkistyy tahtomattaankin. Koli elää kansantarinoissa, ja kerrotaan, että Kolilta löytyy useita uhripaikkoja. Siellä on myös useita luolia. Pirunkirkoksi nimetyn luolan pituus on 34 metriä ja korkeus paikoin jopa seitsemän metriä. Sanotaankin, että Pirunkirkko olisi muinaisen kirkkosalin eteinen. Siellä ovat pitäneet pitojaan useat noidat, joista kuuluisin on Ukko Kinolainen. Koli on myös inspiroinut taiteilijoita. Tunnetuimmat tarinat liittyvät 1800–1900 -vaihteen ns. karelianismin aikaan, jolloin Kolilla vierailivat muun muassa Juhani Aho, I. K. Inha, Pekka Halonen, Eero Järnefelt ja Jean Sibelius. Arvellaan, että Sibeliuksen neljäs sinfonia on saanut vaikutteita Kolilta.
Suomen kansallismaisema Koli – juureva, salaperäinen ja syvällinen 16