3 minute read

Symbiontti 4/2022

Purjehdus Kanarian merillä

Teksti: Tuuli Hanhivaara – Kuvat: Tuuli Hanhivaara & Jarno Artika

13.11. nousin Kuunari Helenan kannelle lämpimässä auringonpaisteessa Lanzaroten Arrecifessa intoa ja jännitystä kuplien. Seuraavan kuukauden tulisin viettämään tällä purjelaivalla seikkailureportterin roolissa valokuvaten sekä Helenan blogia ja sosiaalista mediaa päivittäen. Matkani aikana seilaisimme aina Kap Verdelle asti, ja laivan miehistö tulisi vaihtumaan kolmesti.

Ensimmäisen yön vietimme Arrecifen laiturissa. Helenan melko askeettisissa makuutiloissa yö meni omalta osaltani sängyssä pyörien ja sopivaa makuuasentoa etsien. Jossain vaiheessa uni kuitenkin tuli, mutta vain hetkeksi, sillä laivan rytmin mukaan aamiainen syödään yhdessä 7.30. Päivän valjetessa alkoi Helenalle virrata lisää matkustajia ja viimeiset huoltotyöt saatettiin Suomesta lentäneiden talkootyöläisten avulla loppuun.

Iltapäivällä, kun kaikki reissulle lähtijät olivat kyydissä, irrotimme laituriköydet ja nostimme kuunarin purjeet. Helenalle mahtuu nelihenkisen päällystön lisäksi 24 oppilasta. Meitä oli yhteensä 23, joten kannella kävi melkoinen kuhina, kun kaikki touhusivat ulkona köysien ja purjeiden kimpussa. Auringonlasku värjäsi taivaanrannan keltaisen ja punaisen sävyihin, kun Atlantin aallot kuljettivat meitä yhä kauemmaksi ja kauemmaksi Lanzaroten rannasta.

Auringon laskettua ja pimeyden levittäytyessä yllemme alkoivat tähdet vähitellen tulla esiin. Valosaaste on merellä vähäistä ja tähti tähdeltä taivaalle syttyi pieniä valoja. Bongasimme tähdenlentoja ja joimme inkivääriteetä – koskaan elämässäni en ole nähnyt yhtä kaunista ja runsasta tähtitaivasta. Lopulta väsymys vei kuitenkin voiton ja vetäydyimme vahtini kanssa kannen alle yöpuulle. Aaltojen keinutus tuntui mukavalta, kun kääriydyin onnellisena, mutta uupuneena makuupussini lämpöön ja toivotin hyvät yöt neljälle vahtikaverilleni.

Aamulla heräsin seitsemän maissa kannelta kantautuvaan kolinaan. Hieman unisena kömmin ulos katsomaan, mistä moinen meteli oikein johtui. Kannella merivahdin jäsenet olivat kerääntyneet riviin laivan reunalle katseet merelle päin suunnattuna ja hihkuivat iloissaan ”Tuolla, tuolla!” Delfiiniparvi seurasi laivaamme ja hyppeli ympärillämme aamuauringon ensimmäisten säteiden heijastuessa aalloista. Delfiinit viihtyivät seuranamme noin tunnin verran, kunnes katosivat aaltojen lailla meren syvyyteen. Iltapäivällä saavuimme Mogánin sataman edustalle purjehdittuamme koko päivän Gran Canarian eteläistä rannikkoa myötäillen. Asettautuessani yöpuulle viikatulle isopurjeelle makuupussi mukanani ja tähtitaivas yläpuolellani en voinut olla miettimättä matkakumppanini yhteysaluksessa lausumia sanoja matkal- la rannalta takaisin Helenalle. Joonasta siteeraten: ”On tää yhtä elämystä toisen perään.”

Delfiinit ovat yleinen näky Kanariansaarten merillä purjehtiessa. Tämä väite tuli matkallamme todistettua, kun muutama päivä lähdön jälkeen bongasimme laivan keulassa jälleen kolme delfiiniä. Delfiineissä mielenkiintoista oli se, että ne olivat kaikki valkoisia. Värityksen perusteella eräs miehistön jäsen tunnisti delfiinit rissondelfiineiksi. Rissondelfiinit eli harmaadelfiinit syntyvät harmaina ja niiden ravinto koostuu pääasiassa kalmareista. Jättiläiskalmarit raapivat ravintoa pyydystäviä delfiinejä lonkeroillaan, jolloin delfiinien nahka rikkoutuu. Arpeutumisen seurauksena rissondelfiinit muuttuvat aikuistuessaan jopa kokonaan valkoisiksi.

Viimeisenä purjehduspäivänä Teneriffan edustalla todistimme, kun valas sukelsi Helenan alitse. Ensin näimme vesisuihkun ja seuraavaksi tumma hahmo lipui oikealta puolelta alitsemme. Valaat ovat merinisäkkäitä, jotka hengittävät keuhkoilla pään päällä sijaitsevien sierainten kautta. Nukkuvaan valaaseen törmääminen on Atlantilla purjehtiessa todellinen uhka, sillä hiljainen purjevene ei välttämättä herätä muutaman metrin syvyydessä torkkuvaa valasta. Aamun merivahtilaiset väittivät nähneensä myös lentokaloja, mutta itseltäni nämä otukset jäivät valitettavasti näkemättä.

Tänään 25.11. matkani Kuunari Helenan mukana jatkuu uudella miehistöllä kohti Kap Verden hiekkarantoja ja uusia seikkailuja.

This article is from: