Page 1

Ravinto

3/2016


3/2016 52. vuosikerta Päätoimittaja Joni Ollonen joni.ollonen@helsinki.fi Toimitussihteeri Jasmin Kemppinen jasmin.kemppinen@helsinki.fi Taiton suunnittelu Mikko Aulio mikko.aulio@helsinki.fi Muut tekijät Anni Virolainen, Valtteri Lehto, Mari Tolonen, Pinja Näkki, Alexandra Zakharova, Iida Kokkinen, Jacquiline Moustakas-Verho Jaakko Kilpelä, Maria Reiman, Matti Leponiemi, Mikko Tiusanen Ulkoasu ja taitto Joni Ollonen, Jaakko Kuurne, Anni Virolainen, Rasmus Huotari, Valtteri Lehto, Melina Markkanen, Henrik Talsi, Mari Tolonen, Jasmin Kemppinen, Alexandra Zakharova, Iida Kokkinen, Matti Leponiemi, Maria Reiman, Veera Partanen, Susu Rytteri Kansi Jasmin Kemppinen Logo Anni Virolainen Paino Unigrafia, Helsinki Painos 150 kpl

ISSN-L 1458-4115 Symbiontti on Helsingin yliopiston biologian ainejärjestön Symbioosi ry:n julkaisu. Lehdessä esitetyt mielipiteet eivät sellaisinaan edusta Symbioosin virallista kantaa. Symbiontti saa HYYn järjestölehtitukea. Symbioosi ry PL 65 (Viikinkaari 1) 00014 Helsingin yliopisto

Sisällysluettelo 4

Uutiset & ajankohtaista

6

Emäntäpalsta

7

Vuosineljänneksen Perhvo

8

AAOS:n palsta

10

Opintovastaavan palsta

12

Ville Hietakankaan haastattelu

17

Vieraskynä: Mikromuovit

20

Kannibalismi

22

Lihansyöjäkasvit

24

Virtavesihyönteisten ravintokäytös

26

Fuksien Unicafejuttu

28

Guest writer: Tooth and diet

30

Kertsitreenit

36

Repäisyt

38

PJ-palsta

39

SyyHy-palsta


Sulattamaton juttu

Teksti: Joni Ollonen – Kuva: Jaakko Kuurne

A

vähintään 30 vuotta sitten suoritettu koulutus todella hyvän perspektiivin opetuksen ja opiskelijoiden elämäntilanteen suhteen. Syinä moisiin asenteisiin voi olla joko totaalinen sulkeutuminen ulkopuolisilta vaikutteilta tai sitten perinteinen ajan kultaamat muistot, joilla pönkitetään omaa erinomaisuutta. Vaikka kyseessä ei olisikaan kupru, lopputulos on silti samanlainen setien luoma sotku, joka sitten kaatuu meidän nuorempien niskaan. Mikä sitten olisi ratkaisu tähän ongelmaan? Noh, nuorison, eli meidän ikäluokkamme, on otettava valta itselleen syrjäyttäen nämä paikalleen jämähtäneet, opportunistisesti omaa etuaan ajavat nihilistit. Ja vallan ottamisella tarkoitan demokraattisten elinten haltuunottoa omilla toimilla, ei toimimalla puolueiden kasvottomana ja hampaattomana käsikassarana läänitysvirkojen toivossa (toki rauhanomaisesti, vaikka häikäilemättömyydestä tuskin on haittaa). Mikäli haluamme laittaa asiat kuntoon niin, että omalla ikäluokallamme ja jälkeläisillämme on elinkelpoinen planeetta ja edes jollaisetkin edellytykset elää vapaasti, emme voi odottaa mahdollisuuksia tähän armonpaloina. En toki tarkoita, että fiksuja vanhuksia tulisi syrjäyttää, mutta omaa ikäluokkaani auttaisi myös se, jos he uskaltaisivat haastaa vanhukset ihan kunnolla eivätkä vain näön vuoksi. Meillä ei kuitenkaan ole oikeastaan muuta menetettävää kuin vanhemmilta sukupolvilta saatava sotku ja velkataakka. Eläkesäästötkin ne perkeleet meinaavat puijata itselleen.

Pääkirjoitus

rmas pääministerimme on päättänyt ryhtyä tukemaan jo pitkään ala-arvostettua alkemian alaa, väittäen Talvivaaran kykenemään tuottamaan voittoa. Kyseinen lähiluontoa myrkyttävä kaivoksen irvikuva on saamassa 100 miljoonaa euroa valtiolta rahaa puljun ylläpitämiseen hallitun alasajon sijaan. Vaikka onhan sinänsä kivaa, että Pekka Perä saa tulonsiirtoa Suomen valtion kautta, on silti irvokasta, että kyseiseen konkurssipesään kaadetaan rahaa koulutusleikkausten verran vuoden sisään. Varsinkin kun kyseinen yritys ei ole tuottanut eikä tuota mitään, vaan on ilmeisesti jonkinlainen kepulais-kokoomuslainen valkoinen elefantti. Tavallaan tilanne on mielenkiintoinen valtiokapitalismin ilmiö, jossa valtio pitää yllä kannattamatonta tuotantoa ideologisesta syystä. Viimeksi näin taidettiin tehdä Neuvostoliitossa ja hyvinhän siinä kävi niin luonnon kuin myös pyhän kilpailu- ja tuotantokyvyn suhteen. Vielä kun tähän lisätään koulutusleikkaukset, Sipilän taloudelliset kytkökset Terrafamen urakoitsijaan ja kasvanut velanotto, niin lopputulos on kaunis. Tavallaan näkisin tällaisessa taloudellisen ja poliittisen eliitin lehmänkaupassa ennemminkin osana suurempaa ilmiötä, suurten ikäluokkien kuprua. Kuprulla tarkoitan niitä kivoja pikku temppuja, joilla suurten ikäluokkien hyvätuloiset ovat pelastaneet hyvän ja turvatun toimeentulonsa hyvinvointiyhteiskunnan ja itseään nuorempien ikäluokkien kustannuksella. Näitä ovat muun muassa mielenterveyspalvelujen alasajo, koulutusleikkaukset, sosiaaliturvasta vähentäminen, byrokratiahelvetin luomisen vähäosaisille jne. Vastalahjaksi he sitten voivatkin ottaa itselleen verohelpotuksia, etukäteen sovittuja virkoja korotetuin palkkioin ja työeduin sekä pilata luontoa koko potin edestä. Ja vielä kahdesti, jos katsastetaan viime lamojen aikana tehtyjä ratkaisuja, muun muassa sosiaaliturvan ja koulutuksen suhteen. Viime aikojen pelleilyt luonnon ja energiatalouden suhteen ovat myös osoittaneet kuinka paljon vanhuksilla on menetettävää omasta mielestään ja kuinka altruistisia he ovat. Samalta ilmiöltä ei voi välttyä myöskään yliopistolla. Opiskelijat ovat monen vanhemman ikäluokan edustajan silmissä laiskoja, tietämättömiä ja kiittämättömiä. Heillä ei ole myöskään minkäänlaisia haasteita elämässään ja kehtaavat vielä nykytilanteessa valittaa asemastaan. Sen sijaan oma ikäluokka oli se suuri murroksen luoja, täynnä tarmoa ja kykeneväisiä vain hyviin asioihin. Näin ollen he tekevätkin virheettömiä päätöksiä, joista opiskelija voi pitää turpansa kiinni. Antaahan


Uutisia ja ajankohtaista Teksti: Joni Ollonen

Uusi virkailijakunta on valittu!

Uusi virkailijakunta nimettiin 1.11. syyskokouksessa! Virkanimikkeitä on muutettu, sekä uusi hallitus nimetty. Vuoden 2017 hallitus onkin seuraava: Puheenjohtaja: Rasmus Huotari Varapuheenjohtaja: Isabella Palorinne Sihteeri: Linda Uusitalo Rahastonhoitaja: Liina Hannula Kirjanpitäjä: Elisa Päiviö Symbiontin päätoimittaja: Jasmin Kemppinen Tiedottaja: Joona Pohjonen Kulinaristi: Maria Reiman Tirehtööri: Emilia Piki Shokkelomestari: Vitali Razumov Peli- ja Kilpailuvastaava: Alexandra Zakharova Opintovastaava: Mari Tolonen Lisätietoja virkailijoista ja uusista nimikkeistä löytyy www-sivuiltamme (symbioosi.org).

Kertsillä on videotykki!

Kertsille on viimeinkin syksyn aikana saatu asennettua videotyyki ja valkokangas jäsenistön käyttöön. Symbiontin toimitus suositteleekin jäseniä järjestämään esityksiä, varjokuvanäytelmiä ja Yle Areenan katseluiltoja kertsillä mielensä mukaan!

Kertsi siistimpi nykyään!

Kerhohuoneen yleinen siisteysaste on parantunut kuluvan syksyn aikana. Tämä näkyy yleisen viihtyisyyden lisäksi myös kääviltä saaduista lausunnoista. Esimerkiksi kääpä Kaisa Torpan mukaan kertsi on viihtyisämpi ja siistimpi kuin ennen. Samoin huhujen mukaan kertsin siisteystaso on ajoittain ohittanut jopa Heeliksin kertsin. Ei silti pidä tuudittautua hyviin uutisiiin, vaan jatkaa työtä viihtyisämmän tilan eteen koko jäsenistön voimin! Symbiontin toimitus suositteleekin kaikkia tiskaamaan kuppinsa ja siivoamaan jälkensä joka päivä, KUTEN JOKAISEN KUNNON IHMISEN KUULUU.

Mikko Aulio ei jatka viroissa ensi vuonna!

Tänä vuonna aloittanut huippufukseja!

Vuosia keskuudessamme toiminut aktiivi, Mikko Aulio, kertsipossu, toimitussihteeri, taittonero, monien luottohieroja ja aikakautensa paras hallopedi, ei ottanut enää lisävirkoja syyskokouksessa. Symbiontin toimitus kiittääkin Auliota vuosien korvaamattomasta panostuksesta Symbioosin ja yleisesti opiskelijoiden hyväksi tehdystä työstä!

Tämänvuotiset fuksit ovat kunnostatunet aktiiveina niin juhlimisessa kuin järjestötyössä. Fuksit ovat myös osoittautuneet erittäin avuliaiksi ja vastuullisiksi tämän lisäksi! Erityismainintoja on annettava varsinkin Alma Seppälälle, joka siivosi kertsin jääkaapin ja kahvinkeittimen orientoivalla viikon puhdetyöksi, jo vuotta etukäteen kertsivastaavan toimia hoitavalle Niilo Arolle, tuoreelle hallopedille Jani Lehdolle ja ensi vuoden nakkikone Vitali Razumoville! Ja toki vuoden bilehileille, Joona ”Jaakko Kuurne II” Pohjoselle ja Maare Arffmanille.

Kertsillä on uusi kynnysmatto!

Kerhohuoneen eteen on saatu viimeinkin saatu neuvoteltua kynnysmatto estämään kuran leviämistä kertsin lattialle. Uutinen ei liity Mikko Aulion eläköitymiseen viroista.

4

Symbiontti 3/ 2016


Viikin monitoimitalo jatkaa toimitaansa! Viikin monitoimitalo jatkaa sittenkin Viikin liikuntakeskuksena, Unisportin sijaan Latokartanosäätiön alaisena. Hinnat ovat samat kuin aiemmin opiskelijoille ja vielä porrastetuin hinnoin. Tarjolla on tällä hetkellä käytössä oleva kuntosali ja sisäpelikenttä, mutta ei ryhmäliikuntavuoroja.

Marraskuu 2016

MYY täyttyi 55 vuotta!

Helsingin yliopiston Ympäristötieteiden Opiskelijat – MYY ry täytti 55 vuotta tänä vuonna! MYY vietti vuosijuhlaviikkoaan 14.-20.11. Symbiontti onnitteleekin ikäisekseen nuorta ainejärjestötoveriaan vuosijuhlan kunniaksi!

5


Hallitusemännän palsta Teksti ja kuvitus: Anni Virolainen

Sosiaalinen media on viime aikoina räjähdellyt milloin mistäkin eläimettömästä herkkuruuasta tai raaka-aineesta. Yksi jälkimmäisistä on aquafaba, kikherneiden ja muiden palkokasvien keitinvesi tai säilykeliemi, jonka huhutaan vaahtoavan kuin kananmunan valkuaisen konsanaan! Syksyn kunniaksi emäntäpalstalla kokeillaan tätä ihmenestettä sekä leivotaan supermakeaa lohtuherkkua pehmentämään syksyn ankaruutta.

Hallitusemännän palsta

Ihmeneste aquafaba Aquafaban verrattomuuden tajusi vuonna 2014 ranskalaiskokki Joël Roessel. Sittemmin tämä valkuaista muistuttava liemi on vakiinnuttanut asemansa vegaanipiireissä oivan ravintoarvonsa sekä monipuolisuutensa takia. Nyt vihdoin ja viimein oli hallitusemännän korkea aika kokeilla tätä yllättävää elintarviketta. Varsinkin kun tavallisesti niljakas litku valuu viemäriin alta aikayksikön.

Vaahtoa! Ensimmäinen kokeiluni oli perinteikäs sokeriherkku, marenki. Aquafaban kanssa lotratessa säännöt ovat simppelit: 1 osa aquafabaa ja 2 osaa sokeria. Molemmat sekoitetaan kulhossa ja ei kun vatkaamaan! Eläinystävällinen marenkitaikina syntyy hieman riistosisarustaan hitaammin, mutta lopputulos on jokseenkin jämäkämpää ja paksumpaa. Massasta voi pursottaa halutun kokoisia marenkeja leivinpaperille ja paistaa 100 asteisessa uunissa n. tunnin ja 40 minuuttia.

Mutta marenkivaahto valmiina kulhossa aloin pohtia, voisiko tätä jaloa vaahtoa käyttää arvolleen sopivammin, osana jotain vielä suurempaa ja makeampaa kokonaisuutta… Omenapiirakka! Se on aina hyvää, ja vielä parempaa marengilla kuorrutettuna.

Vegaaninen herkkuomenapiirakka: ’

200 g maidotonta margariinia 1 dl kaurakermaa ripaus suolaa 2 dl tummaa sokeria 2 tl vaniljasokeria 2 dl kaurajauhoa 2 dl vehnäjauhoa 1 tl leivinjauhetta

Sulata margariini ja sekoita kaurakerma, sokeri ja suola joukkoon. Sekoita leivinjauhe jauhoihin ja jauhoseos rasva-sokeriseokseen. Sekoita huolella ja painele ison piirakkavuoan pohjalle ja reunoille.

10 pientä omenaa 2 dl kuivattuja karpaloita (inkivääriä ja kanelia)

Kuutioi kuoritut omenat ja sekoita ne karpaloiden kanssa. Mausta halutessasi tuoreella inkiväärillä ja kanelilla. Kaada seos pohjan päälle vuokaan ja paista 225 asteessa uunin keskitasolla noin 45 minuuttia tai kunnes pohjan reunat alkavat kauniisti ruskistua. Ota piirakka tässä vaiheessa pois uunista ja laske lämpötila 175 asteeseen. Levitä marenkivaahto esipaistetun piirakan päälle ja laita takaisin uuniin n. puoleksi tunniksi kunnes marengin pinta on saanut kauniin värin. Nauti, tule ravituksi ja unohda syksyn ankeus!

6

T. Hallitusemäntänne Anni

Symbiontti 3/ 2016


”Päivän Subi” Teksti ja kuva: Valtteri Lehto

Palstalla perhokalastukselle sydämensä menettänyt symbiontti sitoo perhoja biologian opiskelijoiden arkiympäristöistä löytyvistä materiaaleista.

P

Marraskuu 2016

Näen silti tällaisessa ”roska-

perhoideologiassa” potentiaalia.

RESEPTI Koukku: Ohutlankainen ja väkäsetön pintaperhokoukku (koko 10) Lanka: Valkoinen (paksuus 6/0) Pyrstö: Kaistale Subin käärepaperin vihreää kohtaa Runko: Pitkittäin leikattu suikale Subwayn valkoisesta pillistä Siipi: Kaksi symmetristä palasta Subwayn mukin läpi näkyvästä kannesta Pää: Valkoinen sidontalanka ja kirkas lakka

7

Vuosineljänneksen Perhvo

ikaruokaravintolat ovat jo pitkään jokseenkin kuvottaneet minua. Erityisesti minua ahdistaa tarjottimella aina ruokailun jälkeen lojuva roskakasa. Kun tähän vielä yhdistetään aterian olemattomat ravintoarvot sekä pikaruokaravintolakäyntejäni yleisesti sävyttävä krapulamasennus, on paha olo taattu. Pohtiessani tämän Symbiontin teemaa perhonsitojan näkökulmasta, ymmärsin kuitenkin pikaruokaloiden pakkausjätteen tarjoavan paljon koukulle kiinnitettävää materiaalia. Niinpä marssin eräänä kauniina perjantaina lähimpään Subway-ravintolaan katsastamaan tarjontaa. Päivän Subina tarjoiltiin vegepihviä. Subwayn yleistä ilmettä sekä pakkausjätteen luonnetta ilmentävät erilaiset vihreän ja valkoisen sävyt pienillä läpinäkyvillä yksityiskohdilla ehostettuina. Tämä värimaailma sai minut ajattelemaan harsokorentoja, noita vihertävän läpinäkyviä kesämökki-ikkunoiden ristiretkeläisiä. Päätinkin siis lähteä tavoittelemaan edes etäisesti harsokorentoa muistuttavaa pintaperhoa. Perhon pyrstöksi sitaisin kaistaleen patongin käärepaperia. Valitsin paperista kohdan, joka oli sävyltään vihreä. Runko puolestaan muodostui melko kivuttomasti valkoisesta pillistä pitkittäin leikatusta suikaleesta. Harsokorentojen läpinäkyviä siipiä imitoimaan valitsin palaset mukin kannen läpinäkyvää muovia. Jälleen kerran valmista tekelettä tuijotellessani oli todettava, että olen sitonut hienompiakin perhoja. Näen silti tällaisessa ”roskaperhoideologiassa” potentiaalia. Minkälaisia värimaailmoja tarjoaisivatkaan esimerkiksi McDonald’s -ravintoloiden punavalkoiset pillit tai Ben & Jerry’s -purkkien sinertävät sävyt! Mahdollisuuksien määrät lienevät rajattomat. Siihen asti lienee tyytyminen Päivän Subiin. Tuleeko juustoa tai paahtoa?


Paljon makiaa ja sitten horrosta sakiaa - erään makilajin tarina Teksti: Mari Tolonen – Kuvitus: Melina Markkanen

Akateeminen anatomia- ja olutseura

Ainoa laatuaan Syysaamujen- ja iltojen pimentyessä ja kylmentyessä moni opiskelija toteaa syvälle maan koloihin kömpivän faunan itseään viisaammaksi – sen sijaan, että viittoisi myöhässä olevaa bussia vihmovassa rännässä, voisi moni mieluummin perustaa hibernaakkelin peittokasaan progressiivisesti kylmenevässä HOAS-asunnossaan ja herätä seuraavan kerran huhti-toukokuussa. Samaan aikaan, kun pohjoisella pallonpuoliskolla vajotaan toivottomaan kaamosmasennukseen, on maailman toisella puolella kädellisiä juuri heräämässä horroksestaan. Paksuhäntäoravamaki (Cheirogaleus medius) on Madagaskarilla elävä endeeminen kädellislaji, joka elelee saaren länsipuolen ja eteläosan kuivissa metsissä. Lajin edustajat ovat ainoita tunnettuja kädellisiä, jotka vaipuvat horrokseen pitkiksi ajoiksi ja ylipäätänsä lähes ainoita trooppisilla alueilla eläviä horrostavia nisäkkäitä. Nämä makit ovat obligaatteja eli ehdottomia horrostajia – kun meillä kevät lähenee kesää, Madagaskarilla paikallinen päivä lyhenee, valon määrä vähenee, ja oravamakit alkavat valmistautua horrosta varten.

Erinomainen varastoija Makit vaipuvat pitkälle paussille, kun saarella koittaa kuiva kausi ja ravinnon määrä vähenee kriittisesti. Lämpötilalla ei makien horroksen tapauksessa oli tiettävästi mitään vaikutusvaltaa. Vähenevän ravinnon merkityksen horroksen aloittajana näkee siinä, että eläintarhoissa elävät yksilöt eivät vaivu horrokseen, jos ruokaa on tarjolla ad libitum. Nämä yksilöt kuitenkin vaistonomaisesti aloittavat bulkkauskauden keväällä kuten vapaana elävät lajitoverinsakin. Nimensä mukaisesti paksuhäntäoravamakeilla on ravinnon varastoimiseen erittäin pätevä morfologinen piirre – niiden häntä toimii rasvavarastona, jonka tilavuus lisääntyy huomattavasti makin lähestyessä horroskautta. Eläimen paino saattaa jopa tuplaantua tänä aikana, eikä painon nousu tapahdu edes hitaasti kevään mittaan. Makin taktiikkana vararavinnon keruulle on nimittäin muutaman viikon kestävä lihotuskuuri, jon-

8

ka aikana makit ahmivat tauotta runsassokerisia hedelmiä. Siinä missä vaikkapa siilit, oravat tai vastaavat arktisen tai lauhkean alueen horrostajat tarvitsevat kipeästi välttämättömiä rasvahappoja, jotta niiden solukalvo pysyy tarpeeksi viskoosina hyytävissäkin säissä, ei trooppisen torkkujan tarvitse nähdä vaivaa etsiäkseen omegakolmosiaan. Makien komea häntä ja sen valkoisen rasvan varastot syntyvät, kun eläin muodostaa hiilihydraateista välttämättömien rasvahappojen sijaan monotyydyttymättömiä rasvahappoja, kuten oleiinihappoa. Makit käyttävät rasvaa luonnollisesti välttämättömän metabolian energianlähteenä, mutta kuivina aikoina ne tarvitsevat myös rasvojen metaboliasta soluissa syntyvää vettä.

Mielenkiintoinen horrostaja Kylmillä alueilla elävien eläinten horros on tyypillisesti jaksoittainen – jonkin aikaa eläimen ruumiinlämpö saattaa vajota hyvinkin alas, mutta välillä horroksesta on pakko pitää taukoja, jolloin eläimen metabolia ja ruumiinlämpö kohoavat väliaikaisesti. Näillä tauoilla ilmeisesti on tarkoitus suojella oleellisia elintoimintoja sekä keskushermostoa, joita pitkäaikainen matala ruumiinlämpö voi vahingoittaa. Koska kylmyys ei Madagaskarin asukeille ole ongelma, voivat makit vetää sikeitä tauotta joidenkin lähteiden mukaan jopa 8 kuukauden ajan, vaikka ne voivatkin virota välillä esimerkiksi hibernaakkelipuuta vaihtaakseen tai pedon hyökätessä. 8 kuukautta tavallista tujummassa hiljaiselossa – siinä saavutus, josta haaveilevat paitsi jo nyt etelänmatkaa suunnittelevat vilukissat, myös NASAn leivissä työskentelevät tutkijat. Horrostavat kädelliset ovat pysyvästi kiinnittäneet neurotieteilijöiden huomion, sillä turvallinen ja indusoitu horros haluttaisiin saada aikaan myös ihmisellä. Esimerkiksi avaruusmatka Marsiin kestää nykytekniikalla noin kahdeksan kuukautta, joiden viettäminen horroksessa olisi energeettisesti taloudelli-

Symbiontti 3/ 2016


Lähteet

sempaa ja taatusti myös vähemmän tylsää. Villeimmät johtopäätökset horrostavista makeista johtavat tietenkin siihen, että ihmisilläkin voisi kanssakädellisinä olla sisäsyntyisenä mutta hiljennettynä geenejä, joiden avulla ihmiset ”osaisivat” aloittaa horroksen ja herätä siitä sen sijaan, että ruuminlämpöä ja metabolian tasoa laskettaisiin farmakologisin keinoin. Horrostilaan toki liittyy muitakin haasteita, joita muutkin metaboliatasoaan laskevat elämänmuodot joutuvat kohtaamaan. Päällimmäisenä huolena on esimerkiksi sekä, millaisessa kunnossa ihmisaivot olisivat kuukauden horrostamisen jälkeen. Esimerkiksi noninvasiivinen muistin tutkiminen vankeudessa elävillä makeilla mahdollistaisi pilkahduksen horroksesta heräävän kädellisen mielenliikkeistä.

Marraskuu 2016

Dausmann, KH ym. (2005): ”Hibernation in the tropics : lessons from a primate”, J. Comp. Physiol. B Biochem. Syst. Environ. Physiol.: 147–155. Fietz, J & Ganzhorn, JU (2016): ”Feeding Ecology of the Hibernating Primate Cheirogaleus medius: How Does It Get so Fat?”, Oecologia 121: 157–164. Ganzhorn, JU. (2003): ”White adipose tissue composition in the free-ranging fat-tailed dwarf lemur (Cheirogaleus medius; Primates), a tropical hibernator”, J. Comp. Physiol. B Biochem. Syst. Environ. Physiol.: 1–10. Vyazovskiy, V: ”Could humans hibernate?” The Conversation 15.3.2016. <http://theconversation.com/could-humans-hibernate-54519>.

9


Kohti uutta, uljasta biologian kandia Teksti: Joni Ollonen

Opintovastaavan plasta

I

son pyörän mukaisesti luonnontieteiden kandidaatin tutkintovaatimukset ja kurssitarjonta on suunniteltu uusiksi. Yleisten vaatimusten mukaisesti moduulien opintopistemäärä on muuttunut viidellä jaolliseksi ja suurin osa kursseista järjestetään yhden periodin aikana. Valinnaisten opintojen määrä laskee 25 op:n verran johtuen uudistusten lisäämistä opintopistemääristä ja relevanttien työelämätaitojen lisääntymisestä. Tutkintovaatimusten sisältö muuttuu laaja-alaisemmaksi ja myös enemmän käytännön taitoja pai-nottavaksi. Esimerkiksi jokaisen biologin tulee tästä lähin mennä sekä biokemian että mikrobiologian labrakursseille ja käydä kenttäkurssilla sekä osata eläin- ja kasvilajeja (allekirjoittaneen mielestä biologin pitää vastedes osata biologiaa). Samoin työelämätaitojen, kuten tilastotieteen ja laskennallisten taitojen (bioinformatiikka, koodaus) vaadittava osaaminen lisääntyy. Samoin ylempien tahojen vaatimuksesta opetukseen tulee sisällyttää asiantuntijuusopintoja harjoittelua. Tästä johtuen valinnaisten opintojen määrä laskee 60 op:sta 35:een. Kandidaatintutkinnon avuksi aletaan pitää kandiseminaaria, jonka tarkoitus on avittaa kandin kirjoittamisessa ja suunnittelussa. Tähän tulee osa proseminaarityön sisällöistä, kun taas äidinkielen opinnot (tieteellinen kirjoittaminen ja esiintymistaidot) sisällytetään toisen vuoden aikana tehtäviin erillisiin Kielikeskuksen järjestämiin kursseihin. Yleisesti biologian tieteenfilosofiaa, opiskelutekniikkaa ja orientointia yliopistolle hoidetaan Biologia tutuksi -opintojakson kanssa.

10

Mikä moduuli?

Moduuli on vähintään 15 op laaja opintokokonaisuus, joka korvaa nykyiset opintokokonaisuudet (pääaineet, sivuaineet, approbatur-, cum laude- ja laudatur-opinnot). Moduulit ovat vain opintopisteiltään viidellä jaollisista luvuista koostuvia. Tästä johtuen kurssit ovat opintopistemäärältään yleisesti viidellä jaollisia tai ne koostuvat osista, jotka muodostavat viidellä jaollisen luvun.

Opintojen ajoitus?

Opintojen ajoitusta pohditaan juuri, ja opiskelijoiden pyrkimyksenä olisi, että kaikki pakolliset opinnot kandiseminaaria voitaisiin suorittaa kahden ensimmäisen vuoden aikana. Tällöin kolmas vuosi voitaisiin pyhittää kandille ja valinnaisille opinnoille vapaasti. Neuvottelut ovat tällä hetkellä käynnissä, joten tarkkaa tietoa ei voida vielä sanoa. On myös otettava huomioon, että tiedekuntien yhteiset kurssit ja opetushenkilökunnan rajallinen aika määräävät kurssien ajoituksia.

Mitä tämä merkitsee?

Ensimmäinen vuosi ei tule biologeilla muuttumaan radikaalisti, vaan ainoastaan nykyisten mallilukujärjestyksen kursseista tulee pakollisia kaikille. Opintojen ajoitusta pyritään järkevöittämään niin, että opiskelija ei ole aivan ulalla toisen vuoden alussa. Valinnaisuus vähenee siinä mielessä, että ajoituksen puolesta ainakin toisesta vuodesta tulee lineaarisempi ja että valmistumiseen ei vaadita kuin 35 op valinnaisia opintoja. Yleisesti voisi sanoa, että everything went better than explosion.

Symbiontti 3/ 2016


Luonnontieteiden kandidaatin (LuK) tutkinto 180 op Pakolliset opinnot 145 op Perus- ja aineopinnot 90 op (25+25+25+15 op) Muut opinnot 25 op Tieteenalakohtainen opintokokonaisuus 30 op Valinnaiset opinnot 35 op Perus- ja aineopinnot 90 op (alla opintokokonaisuuksien työnimet) Eliökunta 25 op 5 op eliökunnan evoluutio (entinen evoluutio & systematiikka 59900) 5 op eläin- ja kasvikunnan rakenne (johdatuskurssit 52052, 526000) 5 op eliöiden monimuotoisuus (tuntemuskurssit 52315, 52064) 5 op ekologian perusteet 5 op kenttäkurssi (päivitetty biotooppijakso ja biotoopit-luennot) Toimiva organismi 25 op 5 op molekyylibiotieteiden perusmenetelmät (luennot ja labrakurssi, biokemia ja mikrobiologia) 5 op genetiikka (Biotieteiden perusteet I laajennettuna) 5 op molekyylit ja solut (biokemia 1 op, solubilsa 2 op, mikrobilsa 2 op) 5 op kasvi- ja eläinfysiologian perusteet (3+2 op, Biotieteiden perusteet II) 5 op ihmisen fysiologia Menetelmätieteet 25 op 5 op kemia 5 op tieteellinen laskenta 5 op biotieteiden matematiikka ja fysiikka 5 op tilastotiede 2 op tilasto I (80144) 3 op tilastotiede II (80145) 5 op bioinformatiikka (52739) Tieteellinen viestintä ja kirjallisuus 15 op 10 op kandidaattiseminaari ja kandidaatintutkielma (4+6 op) 0 op kypsyysnäyte (käytäntöjä saatetaan muuttaa) 5 op kirjallisuus (valitun tieteenalan aihepiiristä)

Opinnot ja ura (muut opinnot) 25 op

2 op biologia tutuksi (1+1 op 1. ja 2. vuosi) 3 op tvt 3 op äidinkieltä (erillinen kurssi kandiseminaarista toivottu 2. vuoteen: 2 op kirjoittaminen III periodi, puheviestintä 1 op IV) 3 op toinen kotimainen kieli 4 op vieras kieli 5 op asiantuntijuusopinnot 5 op harjoittelu

Tieteenalan opintokokonaisuus 30 op Yksi seuraavista: ekologia ja evoluutiobiologia, fysiologia ja neurotiede, kasvibiologia, perinnöllisyystiede, mikrobiologia

Valinnaiset opinnot 35 op

Marraskuu 2016

11


Saksasta Singaporeen ja soluviljelmistä kärpäseen Teksti: Mari Tolonen – Kuvaaja: Jaakko Kuurne

Symbiontin henkilöhaastattelut tekevät paluun! Joillekin opiskelijoille Ville Hietakangas saattaa olla tuttu Gene regulation- luentokurssilta ja Drosophila genetics -harjoitustöistä. Tämänkertaisen teeman merkeissä Symbiontin kylmän viileät journalistit kapusivat Hietakankaan toimistoon ottamaan selvää ryhmänjohtajan taustasta, ravinnon aistimista tutkivan ryhmän työstä ja tulevaisuudenkuvasta.

Alun perin olet siis Turun yliopistosta, biokemian puolelta. Biokemialta joo, ja väitöskirja oli solu- ja molekyylibiologiaa. Siitä olen pikkuhiljaa lipunut kohti genetiikkaa ja fysiologiaa. Tämänhetkinen tutkimus yhdistelee kaikkia näitä.

Kiinnostivatko molekyylibiotieteet aina, vai pitikö sinusta tulla jotain muuta? Kyllä musta lukiossa alkoi tuntua siltä, että tutkijanura voisi kiinnostaa. Mua kiinnosti luonnontieteet, kemia ja biologia. Biologiassa kiinnosti eniten molekyylibiologia. Silloin kun opiskelin lukiossa, sitä tai genetiikkaa ei ollut paljoa, mutta se vähä mitä oli, tuntui kiinnostavalta. Päädyin lukemaan biokemiaa, vaikka harkitsin lääkikseenkin hakemista. Sielläkin olisi kiinnostanut tutkijuus, joten päätin, että on parempi opiskella luonnontieteitä. Mietin myös genetiikalle hakua. Jos Turussa olisi ollut silloin mahdollisuus opiskella molekyylibiotieteitä kuten täällä nykyään, niin se olisi helpottanut hakupäätöstä.

Mistä aiheesta teit väitöskirjasi? Aiheenani oli geenisäätely solustressin aikana. Käytin hiiren ja ihmisen solulinjoja ja tutkin heat shock response -vasteen säätelyä, eli proteiineja vaurioittavaan stressiin reagoivaa transkriptiotekijää. Selvittelin tämän transkriptiotekijän modifikaatioita. Se oli aika mekanistista tutkimusta, eikä niinkään fysiologista.

12

Kuinka suora linja sulla oli perustutkinto-opiskelusta jatko-opiskeluun? Liittyikö gradusi esimerkiksi väitökirjaasi? Tein gradun samassa ryhmässä kuin väitöskirjan. Toisen opiskeluvuoden aikana katsoin harjoittelumahdollisuuksia, ja löysin Turussa Biotekniikan keskuksen. Otin tutkimusryhmiin yhteyttä, ja pääsin Lea Sistosen ryhmään ensin palkattomaan kuukauden kesäharjoitteluun. Pääsin tutustumaan silloin siihen, mitä ryhmä teki, ja se tuntui kiinnostavalta. Tuntui, että sen ryhmän ilmapiiri oli dynaaminen ja kansainvälisesti suuntautunut. Mulla oli aina ollut ajatus, että haluan tehdä perustutkimusta, ja sitä siellä nimenomaan pääsi tekemään.

Symbiontti 3/ 2016


Väitöskirjan jälkeen ilmeisesti lähdit maailmalle.

Saksassa aloitit Drosophilalla työskentelyn. Kerro vähän siitä.

Joo, lähdin Saksaan EMBL:ään (European Molecular Se oli siirtymä mun uralla. Kun oli tehnyt aikaisemBiology Laboratory) yhdessä nykyisen vaimoni kansmin aina biokemiaa ja soluviljelyä, niin aina oli jääsa, joka on myös tutkija. Ei oltu kumpikaan asuttu ulnyt avoimeksi fysiologinen relevanssi, vaikka kivoja komailla, ja päädyttiin siihen ratkaisuun, että otetaan mekanismeja löytyi ja molekulaarinen ymmärrys iisisti ja muutetaan Eurooppaan jonnekin lähelle. Sitlisääntyi. Sen takia tuntui oikealta etsiä sellaista tutten kävikin niin, että ryhmä, johon päädyin, päättikimusmallia, joilla pystyy edelleen selvittämään molekin muuttaa Singaporeen vähän aloittamiseni jälkeen. kulaarisia mekanismeja, mutta fysiologisessa konteksAlkuperäinen suunnitelma oli siis lähelle tuttuun ja tissa. Malliorganismeista muut vaihtoehdot kuin hiiri turvalliseen ympäristöön, mutta se kääntyikin yhttuntuivat oikealta - mulla ei ole sen suhteen mitään äkkiä päälaelleen. Koska proeettistä vakaumusta, mutta jektit olivat kesken, katsottiin, tuntui, että olen ehkä hieman että Singaporeen muutto oli malttamaton, ja haluan kojärkevää. Hyvä puoli tässä oli Tuntui oikealta etsiä sellaista keilla paljon eri asioita. Silloin se, että vaimoni oli töissä toimalli, jossa pystyy testailemaan sessa labrassa, jonka johtajana tutkimusmallia, joilla pystyy paljon eri mekanismeja, sopi oli mun pomon vaimo, joten mun tyyliini tehdä tutkimusta. nämä molemmat labrat muutselvittämään molekulaarisia Turun ympäristössä ei ollut tivat samanaikaisesti samaan Drosophila-ryhmiä, joten sieltä osoitteeseen. Se helpotti meimekanismeja, mutta fysiolo- ei mallia tutkimukseen tullut. dän elämäämme - jos näin ei Asiat piti itse selvittää. Kyllä olisi käynyt, tilanne olisi saatse prosessi kesti pidemmän aigisessa kontekstissa. tanut olla toinen. Oltiin sitten kaa. Mielestäni se on yksi uran kaksi vuotta Singaporessa. Se tärkeimpiä päätöksiä - väikkäoli omalla tavallaan avartava ristä eteenpäin siirtyminen. Se kokemus. viitoittaa aika paljon sitä, mitä tulevaisuudessa tulee tekemään. Valintani oli sitoutuminen akateemiselle polulle siinä mielessä, että Drosophila-tutkijuus ei ole Miksi valitsitte alun paras mahdollinen vaihtoehto, jos haluaa myöhemperin EMBL:n? min siirtymä yritysmaailmaan. Ajattelin kuitenkin, että tutkimus sujuu ihan hyvin, ja se tuntui mielekNo, tietysti post doc -paikkaa valittaessa ja tutkimuskäältä. Ajattelin siis, että panostan parhaimpani muryhmiä etsiessä miettii ensiksi, minkälaista tutkimusta kaan akateemisen uran vaihtoehtoon ja toivon, että alkaa tekemään. Sitten katsotaan, missä nämä tutkipystyn sitä rataa etenemään. musryhmät ovat. Kun on sellainen tilanne, jossa kaksi tutkijaa yrittävät etsiä työpaikkaa, niin haku kannattaa keskittää sellaiseen paikkaan, missä on paljon hyviä Osaatko kertoa, mikä tutkimusryhmiä. EMBL:ssä on työskennellyt moni siinä on, että Drosophilasuomalaistutkija, ja vanhempien kollegoiden kanssa tutkijat nimeävät geenit keskustellessa sain hyvin positiivisen näkemyksen aina niin omintakeisesti? siitä ympäristöstä. EMBL on hyvin dynaaminen, Taustoituksessa tuli kansainvälinen paikka. Vaikka se sijaitsee fyysisesti esimerkiksi vastaan Saksassa, se ei ole leimallisesti saksalainen vaan eutranskriptiotekijä sugarbabe, rooppalainen - tutkijoiden sulatusuuni.

onko se osa geneetikkojen mielenmaailmaa?

En osaa sanoa, mikä siinä on – Drosophila-tutkijat ovat mielestäni huumorintajuista ja mukavaa porukkaa, mutta en tiedä, mistä juttu on alun perin lähtenyt.

Marraskuu 2016

13


Ainakin aihepiirille ulkopuolisena tuollaiset nimet jäävät opiskellessa helpommin mieleen.

Kerro lyhyesti ryhmänne tutkimusaiheesta.

Tutkimme ravinnon aistintaa, eli lyhyesti sitä, miten eläin tunnistaa kehossaan muutokset ravintoaineiden, esimerkiksi sokerien pitoisuuksissa. Eli eläin syö eriKyllä – se on toisaalta hyvin mieleenpainuvaa, mutta laista ravintoa, ja sen pitää pystyä säätelemään omaa jos toisaalta haluaa, että muutkin ihmiset lukevat julfysiologiaansa suhteessa ravintoaineiden pitoisuukkaisuita, pitää aina tasapainoilla sen kanssa, käyttääkö siin. Tätä säätelevä järjestelmä on monitasoinen - on tätä hassua ja hyvin mieleen jäävää geenin nimeä vai hormonaalista säätelyä, kuten insuliiniviestintä ja sitsen ortologin nimeä, jonka ihmistutkijatkin tunnistaten solunsisäistä viestintää ja geenisäätelyä. Meidän vat. Yleensä pitää tehdä kompromisseja. tutkimuksemme keskittyy ravintoaineiden välittämään geenisäätelyyn. Selvitetään molekyylimekanisMiten sitten päädyit meja ja sitä, mitkä transkriptiotekijät reagoivat soHelsingin yliopistoon? keriin ja mitkä niiden kohdegeenit ovat. Drosophilaa käyttämällä selvitetään tekijöiden fysiologinen merkiPost doc- vaiheeni meni mukavasti, sain tehtyä jultys. Näistä pienistä yksittäisistä säätelijöistä rakentuu kaisuita ja ajattelin, että haluan perustaa oman tutlaajempi säätelyverkosto, jossa useammat säätelytekimusryhmän. Etsin mahdollisia työpaikkoja, ja hain kijät ovat toisiinsa yhteydessä. Koitetaan siis saada työpaikkoja Suomesta ja myös muualta Euroopasta. kokonaisvaltainen ymmärrys Kuitenkin koti-ikävä veti tänne siitä, miten eri säätelyjärjesSuomeen, joten katselin kaikki telmät reagoivat muutoksiin Suomen tutkimusympäristöt ravintoaineiden pitoisuuksissa. läpi. Hain useaan paikkaan ja kävin vierailuilla, mutta jollain Emme ole pelkästään Drosophila on siitä kiitollinen mallieläin, että sillä on käytöstavalla tämä Viikin ympäristö tuntui tutkimusryhmien perusDrosophila-kuplassa – meil- sä sellaisia geneettisiä välineitä, jotka auttavat meitä tekemään teella tieteellisesti korkeatasoiselta. Hain silloin Biotekniikan lä on esimerkiksi nisäkkään kokeita, joihin saa selkeitä vastauksia. Tämän avulla pysinstituuttiin. Siellä oli myös tytään näkemään metsä puilta, monta muuta ryhmää, jolla oli soluviljelymalleja. ja luomaan tätä ns. isoa kuvaa samankaltaisia tieteellisiä inparemmin kuin monimutkaisissa organismeissa. Vertressejä. Siinä vaiheessa urapolu (tenure track) -maltailemme jatkuvasti sitä, mitä löydämme Drosophilallia ei ollut käytössä melkein missään, ja Biotekniikan la muihin organismeihin, ja hyvin usein niiltä löytyy instituutti oli asiassa edelläkävijä. Eli jos tutkimus vastaavat mekanismit. Emme siis ole pelkästään Drosujuu hyvin, on mahdollista saada jatkoa omalle työlsophila-kuplassa – meillä on esimerkiksi nisäkkään leen. Se oli houkuttelevaa, koska olin jo aikaisemmin soluviljelymalleja, joilla hyönteisen mekanismeja voinähnyt, että monissa paikoissa saattoi olla niin, että daan tutkia. nuori, menestyksekäs tutkija tulee ja saa akatemiatutkijan rahoituksen viideksi vuodeksi. Tämän jälkeen ei olekaan sellaista urarakennetta, jonka parissa pystyisi Teet ryhmäsi k anssa jatkamaan, vaikka kaikki menisi hyvin. Tämä ongellähinnä perustutkimusta. ma oli Biotekniikan instituutissa silloin huomioitu. Koetteko painetta saada Silloin ajattelin myös, että en ole koskaan Helsingisihmiseen ja lääketieteeseen sä asunut, ja se oli siinä mielessä uusi ympäristö. Se liittyvää tutkimustietoa? ei ollut siis paluu vanhaan, vaan siirtymä eteenpäin. Mutta kuitenkin takaisin Suomeen, ja se tuntui oikeMeillä on ollut siihen sekä omaa halua, että sitten alta. Toinen oli taas tämä kahden tutkijan dilemma ulkopuolista painetta. Ryhmässäni on yksi postdoc, - ajateltiin puolisoni kanssa, että Helsingissä hänellejoka tutkii syövän aineenvaihduntaa. Toisaalta teemkin on työmahdollisuuksia kaikista parhaiten. me yhteistyötä esimerkiksi diabetestutkijoiden kanssa. Yritämme myös ymmärtää tutkimusaiheemme laajempaa lääketieteellistä relevanssia. Toki on niin, että

14

Symbiontti 3/ 2016


rahoittajat haluavat saada enenevässä määrin lyhyen aikavälin hyötyjä, ja sitä kautta tulee painetta. Alkaa olla vaikeaa saada rahoitusta, jos tekee tutkimusta pelkästään Drosophila-mallilla.

Sait ERC:n Nuori tutkija -apurahan noin viisi vuotta sitten. Nyt se on ilmeisesti lopuillaan? Kyllä, se alkaa olla lopussa, kiitos kun muistutit! Se on tietysti ollut fantastinen ja mahdollistanut pitkäjänteisen keskittymisen kunnianhimoisiin projekteihin. Meillä on tässä julkaisuita tullutkin, ja useita vielä kirjoitteilla. Se on tosiaan ollut voimakas stimulus, jonka avulla on näin aikaisessa vaiheessa saanut oman ryhmänsä ensimmäiset tärkeät ja isot työt tehtyä. Nyt kun rahoitus on loppumassa, on totta kai kova paine hakea jatkorahoitusta muualta. Kiitos kuitenkin sen, on nyt paljon enemmän julkaisuja ja meriittejä, joita ei olisi ilman sitä. Apuraha on ollut erinomainen siinä mielessä, että se on tutkijalähtöinen ja siinä katsotaan pelkästään tieteellistä tasoa. Rahoitusjänne on viisi vuotta, mikä on nykyolosuhteissa hyvin pitkä. Se siis mahdollistaa kunnianhimoisen projektin. Apuraha annetaan aloittaville tutkimusryhmille, koska uran alun katsotaan olevan se kriittisin vaihe, jolloin vitsa on väännettävä. Silloin sinne panostaminen kantaa hedelmää pitkällä tähtäimellä.

Koetko olevasi nuori omalla alallasi? No, en nyt ole enää nuori - en ole aloittava tutkija, mutta en ole vielä vakiintunutkaan. Olen semmoisessa välivaiheessa tällä hetkellä.

aika paljon kirjoitan artikkeleita, ja rahoituksen hakemiseen menee huomattavasti aikaa. Tutkimuksen rinnalle tulee enemmän ja enemmän luennot, opettaminen ja opetuksen suunnittelu. Olen myös tohtoriohjelman johtaja ja maisteriohjelman lautakunnassa. Tällaisia erilaisia rooleja tulee siis lisää. Työstä tulee fragmentoituneempaa, ja hallintotyö vie enenevässä määrin aikaa.

Mitä pidät opettamisesta? Oletko koskaan harkinnut esim. lehtoraattia? Kyllä mä pidän opettamisesta. On hyvin energisoivaa olla suorassa kontaktissa innoikkaiden opiskelijoiden kanssa. Mulla on luentokurssi, ja pidän varsinkin siitä, kun tehdään ryhmäharjoituksia ja päästään aitoon dialogiin opiskelijoiden kanssa. Ensisijaisesti mun tavoite on saada professuuri, ja päästä siinä eteenpäin. Mulla on tutkimus aina voimakkaimmin painottunut, mutta opetuspainotteisempikin tehtävä olisi varmasti mieluisa.

Mikä on henkilökohtainen tapasi verkostoitua tällä alalla? Se on varmaan mun heikkous - mä viihdyn aika hyvin täällä labrassa ja tieteellisten ongelmien parissa. Verkostoituminen tapahtuu mulla tieteellisen yhteistyön kautta - eli kun on jokin konkreettinen tieteellinen yhteistyömahdollisuus, otan yhteyttä muihin tutkijoihin, ja verkostoituminen lähtee yleensä sitä kautta. Käyn toki tieteellisissä kokouksissa sen minkä ehdin, mutta en missään nimessä ole mikään superverkostoituja, se laskettakoon heikkoudekseni.

Mikä sinusta tulee sitten isona?

Sitten vielä Helsingin yliopiston nykytilanteesta – huolestuttaako? Entä yleinen tieteellinen ilmapiiri Suomessa?

Tällä hetkellä olen tenure trackissä, olen apulaisprofessori, ja mun tutkimuksen aikaansaannoksia ja koulutusaktiivisuutta tullaan muutaman vuoden sisällä arvioimaan. Silloin vaihtoehtona on, että mut vakinaistetaan professoriksi, tai sitten työpaikka ei jatkukaan. Seuraava tähtäin uralla on päästä läpi siitä seuraavasta arvioinnista. Mitä pidemmälle tutkijan uralla etenee, sitä enemmän työroolit laajenevat. Tietysti useamman vuoden mun suurin tutkimuskontribuutio on ollut tutkimuksen ohjaaminen. Mulla on väitöskirjan tekijöitä ja post doc -tutkijoita ryhmässä, ja ohjaan heidän projektejaan. He ovat pääasiassa niitä, jotka tekevät kokeita labrassa. Mä

Totta kai ne leikkaukset, jotka kohdistuivat Helsingin yliopistoon, olivat kovat. On vaikea nähdä niitä perusteita, joilla menestyksekkäintä yliopistoa rokotettiin kaikkein kovimmin. Kyllä se huolestuttaa, mutta itse koitan suhtautua asiaan niin, että sen pyörittelyllä ei kuitenkaan ole asiaan suurempaa vaikutusta. Mä koitan keskittyä omaan työhön ja tehdä siinä mahdollisimman hyvän tuloksen - ja mennä eteenpäin, ettei tällainen negatiivinen tunnelma jäisi. Se helposti tarttuu ja alkaa vaikuttaa omaan työskentelyyn ja mielialaan. Toki tilanne Suomen tieteen kannalta on huolestuttava ja tuntuu, että ylipäätänsä tiederahoituksessa mennään kohti so-

Marraskuu 2016

15


veltavampaa trendiä. Halutaan nähdä lyhyen aikavälin hyötyjä ja innovaatioita. Se tulee vääjäämättä näkymään suomalaisen tieteen menestyksessä jossain vaiheessa. Ne ovat taas asioita, joihin ei voi itse paljoa vaikuttaa, vaikka koitan toki pitää perustutkimuksen tärkeyttä esillä mahdollisuuksien mukaan.

Mikä on aineenvaihduntatutkimuksen tulevaisuus täällä? Se on varmaan ihan hyvä. Jos ajatellaan tätä trendiä, että pitää olla soveltavuutta, niin aineenvaihduntaalan kentässä on vielä isoja lääketieteellisiä ongelmia, joita ei ole ratkaistu. Liittyen siis aineenvaihduntasairauksiin, ylipainoon ja siitä seuraaviin sairauksiin, kuten myös syöpään. Siinä mielessä tutkittavaa riittää, ja Helsingin ylipistossa on paljon ryhmiä, jotka tekee korkeatasoista tutkimusta. Se on varmasti myöskin jonkinlainen fokusalue. Siinä mielessä näen, että tämän alan tutkimusta oikeasti tarvitaan, ja en usko että kukaan tulee sitä lähiaikoina kyseenalaistamaan.

Tiukka tenttaaminen on ohi, mutta Villellä on vielä sanottavaa etenkin tutkijanuraa suunnitteleville: Tutkimuksen teko on kivaa ja mielenkiintoista. Siinä on paljon myös positiivisia puolia – saan tehdä työtä innokkaiden, fiksujen, nuorten ihmisten kanssa ja auttaa heitä kehittymään paremmiksi. Vaikka puhuttiinkin vaikkapa yliopiston tilanteesta, niin tätä haluan lopuksi painottaa, ettei mene liian negatiiviseksi. Silloin, kun kokee oivaltavansa jotain, ja ensimmäisenä ihmisenä ymmärtävänsä jonkin toimintamekanismin, se on aika palkitsevaa. Nuorena uudet löydökset ja niiden perässä juokseminen oli-

vat ykkösjuttu. Mitä pidemmälle etenee, sitä enemmän nuorten kouluttaminen ja ohjaaminen saavat enemmän painoarvoa. Koen, että sitä kautta omalla työllä on merkitystä. Jos tutkimus kiinnostaa, ei pidä pelätä tai demoralisoitua tällä hetkellä olevien haasteiden alla. Jos nyt olen jostain huolissani yliopiston tilanteessa, niin siitä, että se antaa liian negatiivisen viestin opiskelijoille - tietynlaisen demoralisoitumisen siihen, ettei ole mahdollista olla tutkija. Se ei ole ihan totta - mahdollisuuksia on, ja jos alaan kokee paloa, sillä kannattaa edetä. Väitöskirja ja post doc -koulutus valmentaa moniin asiantuntijatehtäviin, ja ei tarvitse tehdä lopullista päätöstä siitä, että tämä on oma loppuelämä.

Kuinka paljon kannattaa tehdä ja joutuu tekemään kompromisseja sen eteen, mikä kiinnostaa? Oletko jättänyt tarttumatta tilaisuuteen, joka olisi ollut mielenkiintoinen? Mä neuvon ihmisiä tekemään aina järkeviä päätöksiä – sellaisia, jotka mahdollistavat moniin eri suuntiin siirtymisen. Sitten kun mietin, mitä itse olen tehnyt, olen aina mennyt sen perässä, mikä on kiinnostanut. En ole ehkä toteuttanut omaa neuvoani, eli olen siinä mielessä ehkä väärä ihminen ottamaan kantaa. Mahdollisuuksia on monenlaisia, ja kukin ihminen päättäköön omalla tahollaan, kuinka suuria riskejä ottaa ja kuinka paljon heittäytyy johonkin suuntaan. Puhun kuitenkin näistä asioista alaisteni kanssa. Jos heillä on pohdintoja, koitan auttaa ja kerron, mitkä mun mielestäni on vaihtoehdot ja niiden hyvä ja huonot puolet. En kuitenkaan lähde neuvomaan, mitä kenenkin pitäisi elämällään tehdä. Se jää jokaisen itse valittavaksi.

Jos tutkimus kiinnostaa, ei

pidä pelätä tai demoralisoitua tällä hetkellä olevien haasteiden alla.

16

Symbiontti 3/ 2016


UHKA LAUTASELLA? Teksti: Pinja Näkki – Kuvitus: Melina Markkanen

Ne ovat pieniä ja niitä on kaikkialla – ja silti niistä tiedetään yllättävän vähän. Mikromuoveista on tullut aikamme trendi-ilmiö, jonka vaikutusten pelätään ulottuvan meristä meidän jokaisen ruokapöytään.

M

Marraskuu 2016

Moules Marinières ja muut merten herkut Ravintolassa sinisimpukoita tilatessaan kannattaa miettiä kahdesti, mikäli haluaa minimoida elimistöönsä päätyvien mikromuovien määrän. Simpukoiden sisältämiä mikromuoveja on tutkittu niin Kanadassa, Belgiassa kuin Kiinassakin, ja tulokset osoittavat erilaisten simpukoiden imuroivan tehokkaasti mikromuoveja ympäröivästä merivedestä. Simpukkakohtainen mikromuovikuorma näyttää vaihtelevan lajin, elinalueen ja tutkimusmenetelmän mukaan muutamasta kappaleesta jopa yli sataan kappaleeseen. Osansa ympäristössä olevista mikromuoveista saavat myös muut merissä elävät taksonit. Esimerkiksi suurimmalla osalla pohjoisen Atlantin itärannikolla tutkituista keisarihummereista on havaittu muovia mahassaan, ja mikromuovikappaleiden esiintyvyys kaloissa vaihtelee muutamasta prosentista 35 prosenttiin tutkitusta alueesta riippuen. Eteläisellä Itämerellä tehdyssä tutkimuksessa kuutisen prosenttia tutkituista turskista, kampeloista ja makrilleista oli syönyt mikromuovia, mutta kuten muuallakin maailmassa, yksilökohtainen mikromuovimäärä jäi hyvin pieneksi – useimmissa tutkimuksissa mikromuoveja syöneiden kalojen sisältä löydetään keskimäärin alle kaksi mikromuovikappaletta. Koska ruo

17

Vieraskynä

erten roskaantuminen on globaali ongelma. Kukapa meistä ei olisi törmännyt kuviin haamuverkkoihin takertuneista kaloista, siimaan sotkeutuneista merinisäkkäistä ja oluttölkkien renkaisiin kuristuneista linnuista, joita verkkokalvoillemme on iskostettu jo vuosikymmenten ajan. Vasta viime aikoina on kuitenkin havahduttu siihen, että paljain silmin havaittavan muovijätteen lisäksi merissä esiintyy runsaasti myös pientä, alle viiden millimetrin kokoista muoviroskaa, jota kutsutaan mikromuoviksi. Valtaosa mikromuovista saa alkunsa suurempien muoviroskien fragmentoituessa, mutta myös valmiiksi pieneen kokoon valmistettuja mikromuovikappaleita päätyy ympäristöön muun muassa kosmetiikkatuotteista. Vaikka suurikokoinen muoviroska muodostaa merissä kelluvasta muovisopasta massaltaan valtaosan, lukumäärällisesti mikromuovia on arvioitu olevan jopa 92 % kaikesta merissä kelluvasta roskasta. Veden pinnalla lilluva mikromuovi on kuitenkin vasta osa ongelmaa, sillä osa roskasta keijuu vesipatsaassa ja osa löytyy uponneena merten pohjilta. Laajalle levinnyt ihmistoiminta yhdessä merivirtausten kanssa on varmistanut mikromuovien päätymisen maailman kaikille merialueille aina navoilta päiväntasaajalle. Mikromuovista ollaan huolissaan, sillä sen hajoaminen on äärimmäisen hidasta ja pienen kokonsa vuoksi sitä on mahdotonta poistaa ympäristöstä. Lisäksi on havaittu, että mikromuovi kelpaa murkinaksi niin eläinplanktonille kuin valaillekin, ja voi siirtyä trofiatasolta toiselle peto-saalissuhteiden välityksellä. Lopulta myös meren antimia nauttiva ihminen voi löytää mikromuovia lautaseltaan.


MIKROMUOVITU TKIMUS ON KUIN ALATI LAAJENEVA PALAPELI

ihmisten altistumista mikromuoveille ei ole selvitetty. Kaloista ja hummereista ruoansulatuskanava sen sijaan poistetaan ennen syömistä, joten niiden syömän mikromuovin kulkeutuminen ihmiseen on epätodennäköisempää.

Mikromuovitutkimus on alkanut vasta noin kymmenen vuotta sitten, ja siksi tietämyksemme on vielä monin paikoin puutteellista. Useita mikromuovilähteitä on jo tunnistettu, mutta niiden merkitystä kuormittajina ei vielä osata arvioida. Juuri nyt tutkijat ympäri maailman yrittävät saada kokonaiskuvaa mikromuovin lähteistä, määrästä, reiteistä ja vaikutuksista ympäristössä. Mikromuovitutkimus muistuttaakin alati laajenevan palapelin kokoamista; juuri kun tiedeyhteisö kuvittelee saaneensa kulma- ja reunapalat paikoilleen, täytyy niitä levittää yhä laajemmalle tuoreimpien tulosten paljastaessa taas uusia palasia, jotka olisi mahdutettava mukaan kuvaan. Yksiselitteisesti on vaikeaa sanoa, kuinka paljon mikromuovia ympäristöstä löytyy. Eri alueilla saatujen tulosten vertailu on haastavaa erityisesti mikromuovin laikuittaisen esiintymisen ja standardoitujen tutkimusmenetelmien puutteen vuoksi. Itämeressäkin tutkimustulokset mikromuovin tiheydestä vaihtelevat tutkimusalueen ja käytetyn menetelmän mukaan alle yhdestä mikromuovikappaleesta kuutiometrissä jopa kymmeniin tuhansiin kappaleisiin. Onneksi mikromuovitutkimusta tehdään vuosi vuodelta enemmän, joten tietämyksen kasvaessa ja menetelmien kehittyessä kokonaiskuvan hahmottaminen helpottunee lähitulevaisuudessa.

Vanhat synnit ja uudet vitsaukset

ansulatuskanavan entsyymit eivät pure muoviin, mikromuovit voivat aiheuttaa niitä syöville eläimille fyysistä haittaa, kuten sisäisiä hiertymiä tai ruoansulatuskanavan tukkeumia. Koska simpukat nautitaan yleensä kokonaisina, niiden sisältämät mikromuovit voivat päästä suoraan elimistöömme. Eräässä belgialaistutkimuksessa arvioitiin, että simpukoita runsaasti nauttivat ihmiset altistuisivat niiden kautta jopa 11 000 mikromuovikappaleelle vuosittain. Huimalta kuulostavasta arviosta huolimatta ei ole tietoa, onko tämä lukumäärä suuri vai pieni, sillä

18

Mitä haittaa muovin syömisestä sitten voi koitua? Itse muovia suuremman ongelman uskotaan piilevän sen kuljettamissa haitallisissa yhdisteissä. Muovin valmistuksessa käytetään runsaasti erilaisia lisäaineita, jotka parantavat valmiiden tuotteiden ominaisuuksia, kuten kestävyyttä tai joustavuutta. Yleisiä lisäaineita ovat esimerkiksi bromatut palonestoaineet ja ftalaatit. Nämä aineet voivat aiheuttaa muun muassa neurotoksisia ja endokrinologisia ongelmia tihkuessaan ulos muovista joko ympäristössä tai eläimen ruoansulatuskanavassa. Muovien sisältämien haitallisten lisäaineiden ohella mikromuovien on havaittu adsorboivan haitallisia aineita myös ympäristöstään. Meriin vuosikymmenten aikana kertyneillä PCB- ja DDT- yhdisteillä on taipumus kertyä muovin pinnalle muodostaen paikallisia myrkkykeskittymiä. Näiden yhdisteiden pitoisuus voi muovikappaleen pinnalla olla moninkertaisesti suurempi kuin ympäröivässä merivedessä. Monien klassisten ympäristömyrkkyjen tiedetään rikastuvan ravintoverkossa, joten runsastuvat mikromuovit saattavat tarjota näille myrkyille uuden reitin ravintoverkkoon. Mikromuovien välityksellä kulkee siis useita haittaaineita, joiden vaikutusten arviointi ei ole helppoa. Teoriassa haitta-aineiden siirtyminen mikromuovista sitä syöneeseen eläimeen riippuu tarkasteltavan yhdisteen pitoisuuserosta muovissa ja eläimen kudoksissa. Jos pitoisuus on alhaisempi eläimessä, siirtyminen muovista kudoksiin on mahdollista. Yksi ja sama muovikappale voi kuitenkin kuljettaa mukanaan monimuotoista kemikaalikoktailia: teoriassa eri yhdisteitä sisältävän muovikappaleen uskotaan saattavan vuotaa jotakin ainetta eläimeen, mutta samalla puhdistavan sitä jostakin toisesta. Tämä muovin kyky toimia sekä haitallisten aineiden lähteenä että nieluna tekee sen vaikutusten arvioimisesta erityisen vaikeaa.

Symbiontti 3/ 2016


Keskeisiä lähteitä: Muovilla kyllästetty maailma Vielä ei tiedetä, aiheuttavatko mikromuovit tai niiden mukana kulkeutuvat haitalliset aineet havaittavia ongelmia ihmisille. Varovaisimmat saattavat ehkäpä haluta vähentää ravinnon kautta saatavan mikromuovin määrää, mutta edes merenelävien täysboikotti ei vielä estä meitä altistumasta mikromuoville. Seuraavan kerran, kun sihautat tentinjälkeisen virvokkeen auki kerhohuoneella, voit taas lisätä kehosi mikromuovikuormaan muutaman hitusen lisää. Mikromuoveja on tutkimuksissa löydetty niin suolasta, hunajasta kuin oluestakin, joihin ne ovat todennäköisesti päätyneet näiden elintarvikkeiden valmistusprosesseista. Muovien ja niihin liitettyjen kemikaalien välttäminen onkin liki mahdotonta, sillä yhteiskuntamme on täynnä muovia. Globaali muovintuotanto ylitti viime vuonna jo yli 300 miljoonaa tonnia, eikä kasvulle näy vielä loppua – onhan muovi kätevä ja käytännöllinen materiaali lähes jokaiseen kuviteltavissa olevaan tarpeeseen. Sen lisäksi, että pakkaamme elintarvikkeemme muoviin, vuoraamme niillä myös kotimme, pesemme niillä kasvomme ja pukeudumme muovista luotuihin keinokuituihin. Ilmeisesti olemme kuitenkin varsin tottuneita elämään mikromuoveilla kyllästetyssä maailmassa – uskallatko katsoa mikroskoopilla, kuinka paljon esimerkiksi huonepölyssä leijailee pieniä vaatekuituja? Muovintuotannon yhä kasvaessa on kuitenkin vaikeaa ennustaa, millaisia vaikutuksia yhä lisääntyvällä määrällä mikromuovia ja vielä pienempää nanomuovia on ekosysteemien toimintaan tai ihmisten terveyteen. Tärkeää olisikin selvittää, mikä on se kynnys, jonka ylityttyä mikromuovista voi aiheutua vakavia haittoja. Vaikka mikromuovitutkimus onkin vasta alkanut, uhkakuvat mahdollisista tulevista haitoista tuovat ympäristöongelman lähemmäs ihmistä. Kun ongelmat eivät pysykään kaukana aavalla merellä näkymättömissä vaan yltävät kenties meidän kaikkien lautasille, tieto pakottaa meidät kohtaamaan omat kulutustottumuksemme sekä arvioimaan niitä uudelleen puhtaamman ja terveemmän planeetan puolesta.

Marraskuu 2016

Eriksen, M., Lebreton, L. C. M., Carson, H. S., Thiel, M., Moore, C. J., Borerro, J. C., Galgani, F., Ryan, P. G. & Reisser, J. (2014): Plastic pollution in the world’s oceans: more than 5 trillion plastic pieces weighing over 250,000 tons afloat at sea. — PLoS ONE 9(12): e111913. Koelmans, A. A. (2015): Modeling the role of microplastics in bioaccumulation of organic chemicals to marine aquatic organisms. A critical review. — Kirjassa M. Bergmann, L. Gutow & M. Klages (toim.), Marine Anthropogenic Litter (s. 309–324). Cham: Springer International Publishing. Murray, F., & Cowie, P. R. (2011): Plastic contamination in the decapod crustacean Nephrops norvegicus (Linnaeus, 1758). — Marine Pollution Bulletin, 62(6): 1207–1217. Rochman, C. M. (2015): The complex mixture, fate and toxicity of chemicals associated with plastic debris in the marine environment. — Kirjassa: M. Bergmann, L. Gutow & M. Klages (toim.), Marine Anthropogenic Litter (pp. 117–140). Cham: Springer International Publishing. Rummel, C. D., Löder, M. G. J., Fricke, N. F., Lang, T., Griebeler, E.-M., Janke, M., & Gerdts, G. (2016): Plastic ingestion by pelagic and demersal fish from the North Sea and Baltic Sea. — Marine Pollution Bulletin, 102(1): 134–141. Setälä, O., Fleming-Lehtinen, V., & Lehtiniemi, M. (2014): Ingestion and transfer of microplastics in the planktonic food web. — Environmental pollution (Barking, Essex: 1987) 185: 77–83. Setälä, O., Magnusson, K., Lehtiniemi, M. & Norén, F. (2016): Distribution and abundance of surface water microlitter in the Baltic Sea: a comparison of two sampling methods. — Marine Pollution Bulletin, 110(1): 177–183. Van Cauwenberghe, L. & Janssen, C. R. (2014): Microplastics in bivalves cultured for human consumption. — Environmental Pollution (Barking, Essex: 1987) 193: 65–70.

19


Kannibalismi: poikkeus vai strategia? Teksti & kuvitus: Alexandra Zakharova

Vuoden alussa BBC:n juontaja Greg Foot poisti muutaman palasen lihasta omasta jalastaan maistaakseen burgerin, joka muistuttaisi ihmisen lihaa mahdollisimman hyvin. Vaikka henkirikoksissakin kannibalismi toimii vahvasti raskauttavana seikkana, populaarikulttuurissa riittää teoreettista mielenkiintoa tämän tabun suhteen. Myös muualla eläinkunnassa ennen kaikkea kannibalismin riskejä tulee mieleen luontevasti, mutta pitkällä aikavälillä lajinsisäinen saalistus voi edistää myös yksilön ja populaation selviämistä.

Kannibalismiin tai sen yleistymiseen voi olla useita ekologisia syitä, joista nälänhätä on vain yksi. Kannibalismia ei ole tutkittu yhtä hyvin kaikissa eläinryhmissä; makeiden vesistöjen eläimissä lajinsisäinen saalistus voidaan todeta helposti tutkimalla mahan sisältöä, joten suuri osa kaikista tutkituista esimerkeistä on peräisin makeavetisistä populaatioista. Tietyissä ikäryhmissä kannibalismista johtuva kuolleisuus lähestyy 95 prosenttia esim. malluaispopulaatioissa, kun taas toisissa lajeissa se on pikemmin poikkeus kuin sääntö. Terrestrisissä ekosysteemeissä otoksen kerääminen on käytännössä vaikeampaa. Kuitenkin hyönteisillä ja hämähäkeillä kannibalismia on tutkittu verrattain laajasti. Hyönteisten joukossa erittäin yleistä on kannibalismi herbivorilajeissa ja sen yleisyys ehkä hieman yllättäen ei liity muun ravinnon saatavuuteen. Joissakin populaatioissa kannibalismi näkyy aggressiivisuuden ilmentymänä populaatiotiheyden kasvaessa. Toisaalta myös ikärakenteella on merkitystä: eräässä tutkimuksessa on tutkittu kahden keskenään hybridisoituvan kalalajin, Poeciliopsis monacha ja P. lucida, eliöyhteisöä; kun vastasyntyneiden yksilöiden määrä ylitti kynnyksen, ne muodostivat ryhmittymiä, jotka toimivat aikuisille naaraille houkuttavana hyökkayskohteena, ja niinpä kannibalismi yleistyi. Nisäkkäillä stressi voi saada naaraan syömään poikueensa osittain tai kokonaan. Reaktiolla on korrelaatiota naaraan sosiaalistatukseen: rotilla ennestään vahvat naaraat syövät stressaannuttuaan koko poikueen, heikommat taas vain osan. Joissakin lajeissa heikkojen yksilöiden läsnäolo populaatiossa voi jo sinäänsä johtaa

20

kannibalismin yleistymiseen. Kannibalismi voi esiintyä osana monimutkaista ekologista ketjureaktiota. Washingtonissa tehty, tänä vuonna julkaistu tutkimus ehdottaa, että kannibalismi voi yleistyä johtuen pienetyneistä ruokaresursseista. Juan de Fucan salmen merilintujen populaatioissa oman lajin munien syönti on yleistynyt; tämä saattaa liittyä kalapopulaatiokoon pienentymiseen, jonka on aiheuttanut veden lämpötilan kasvu. Mielenkiintoisesti munimisen populaatioissa on todettu synkronoituneen samaan aikaan kannibalismin yleistymisen kanssa.

Kannibalismin merkitys populaation selviämiselle ei ole aina todennäköistä

Laboratoriokokeissa kannibalismin on todettu parantavan populaation vakautta verrattuna sellaisiin populaatioihin, joissa kannibalimia ei esiintynyt. Chrysomya albiceps -lajin kärpäsillä tehdyssä tutkimuksessa kaikista tarkasteltavista lajeista vain tämä on selvinnyt ravinnon ollessa vähissä: kannibalismin myötä lajinsisäinen kilpailu oli vähentynyt ja sisaruksiaan syöneet toukat olivat myös riittävän suurenkokoisia selvitäkseen. Verrokkilajien populaatioissa toukat olivat pitkällä aikavälillä pieniä ja elinkyvyttömiä. Kannibalismista tulee haitallinen ilmiö saalistajayksilöiden tullessa liian aggressiivisiksi. Kannibalismin hyödyt ja haitat vaikuttavat sen seurauksiin samoin, kuin muut tekijät populaatiossa. Nyrkkisääntönä on kuitenkin, että mitä läheisempi sukulaisuussuhde on saalistajan ja uhrin välissä, sitä enemmän saalistustapahtuman pitää parantaa selviämistodennäköisyyttä, että kannibalismi edesauttaisi yksilön alleelien yleistymistä. K. R. Eick-

Symbiontti 3/ 2016


wortin vuonna 1973 tekemät laskemat havainnollistavat, että käytännössä tämä vaadittu vähimmäisparannus on yllättävän pieni: kuoriaislajissa Labidomera clivicollis selviämistodennäköisyyden kasvu 0,01:stä 0,015:een tuo kilpailuetua jopa sisaruksiaan syövälle.

Hämähäkkien BDSM Seksuaalinen kannibalismi

Seksuaalinen kannibalismi on yleistä etenkin selkärangattomilla, kuten nilviäisillä, hyönteisillä ja hämähäkkieläimillä; sen levinneisyys erilaisissa taksoneissa osoittaa, että se on kehittynyt konvergenttisesti. Kannibalismi ennen parittelua ei ole uhrille edullista, mutta kannibalismi hedelmöityksen jälkeen toimii kelpona lisääntymisstrategiana, josta kumpikin sukupuoli hyötyy. Naaras saa ravintoa, joka edesauttaa hänen omaa sekä jälkikasvun selviämistä; lisäksi lajinsisäinen kilpailu vähenee. Seksuaalisen kannibalismin adaptiivinen merkitys jakaa mielipiteitä. Hedelmöitystä edeltävä kannibalismi saattaa olla jäännös hämähäkkinaaraan nuoruudesta: aggressiivisuudella on suuri merkitys parittelua edeltävissä kehitysvaiheissa, sillä se edesauttaa ravinnonsaantia. Nuoruusajan ravinnonsaanti vaikuttaa suuresti naaraan tulevaan hedelmällisyyteen. Tällainen kannibalismi voi toimia myös osana sukupuolivalintaa: koiraat, jotka selviytyvät hyökkäyksestä, ovat todennäköisesti vahvoja ja siten kelpoja parittelukumppaneita; sen sijaan heikosta koiraasta tulee hyvä ateria. Mahdollinen miinuspuoli on se, että naaras ei pääse parittelemaan koiraan kanssa, jonka se olisi aikaisemmin hylännyt. Polttiaisissa uhrin jäännökset pysyvät naaraassa kiinni ja tukkivat naaraan paritteluelimet. Tämä saattaa estää kilpailijoita pääsemästä parittelemaan saman naaraan kanssa, jolloin puhuttaisiin siittiökilpailusta. Punaselkähämähäkeillä (Latrodectus hasseltii) koiraat itse tekevät aloitteen kannibalismin puolesta hyppäämällä naaraan leukakoukkujen päälle. Naaras vuorostaan erittää kumppanin päälle entsyymejä, jolloin tämä alkaa vähitellen sulautua. Koiraat, jotka joutuivat syödyksi, kestävät parittelutapahtumassa n. 25 minuuttia, samaan aikaan kuin ilman kannibalismia tapahtunut parittelu olisi vienyt vain n. 11 minuuttia. Siittiökilpailun olosuhteissa tämä antaa uhrin siittiöille kilpailuetua. Lisäksi koiraan selvitessäkin mahdollisuudet lisääntyä jatkossa olisivat köyhät: jo kahden parittelun jälkeen prosessissa käytettävät pedipalpit ovat niin vaurioituneet, että koiraasta tulee parittelukyvytön. Todennäköisyys naaraan hyökkäykselle ja koiraan

Marraskuu 2016

Eloffin (1980) siteeraamassa tutkimuksessa tarkasteltavan populaation leijonaurokset saattoivat adoptoida orvoksi joutuneet pennut ja huolehtia niistä jonkin aikaa, ennen kuin nämä päätyivät sijaishuoltajansa ruuaksi. Simban tarina olisi siis voinut päättyä paljon, paljon traagisemmin.

pakenemiselle parittelun yhteydessä vaihtelee lajista toiseen, ja koirailla on kehittynyt useita keinoja parittelukumppanin ruokahalun vastustamiseksi. Esim. rukoilijasirkka Iris oratoria lähestyy naarasta spesifisestä suunnasta, joka vähentää todennäköisyyttä syödyksi tulemiselle. Toiset koiraat saattavat käyttää nuorta naarasta hyväkseen nahanluonnin yhteydessä, jolloin tämä on haavoittuvaisimmillaan. Kannibalismi siis toimii adaptaationa sinäänsä, mutta myös uhrit sopeutuvat siihen jatkuvasti elämän kilpavarustelussa.

Lähteet Elgar, MA ym. (2004): ”Evolutionary Significance of Sexual Cannibalism.” Adv. Study Behav. 34: 135-163. Eloff, FC (1980): ”Cub Mortality in the Kalahari Lion Panthera Leo Vernayi (Roberts, 1948).” Koedoe 23: 163170. Fox, LR (1975): ”Cannibalism in Natural Populations. ” Annu. Rev. Ecol. Syst. 6: 87-106. Shandelle, MH ym. (2016): ”The Effects of Climate Change on Marine Birds, Part I: Rising Sea Surface Temperature, Cannibalism, and Reproductive Synchrony” World Conference on Natural Resource Modeling.

21


Kasvit jotka rakastavat lihaa Teksti ja kuvitus: Jasmin Kemppinen

”-- for at this present moment I care more about Drosera than the origin of all the species in the world.” – Charles Darwin ystävälleen Charles Lyellille vuonna 1860

D

arwin ei ole ainoa, jota lihaa ravinnelisäkseen natustelevat kasvit innoittivat. Triffidien kapinassa vihamieliset rehut saavat aikaan maailmanlaajuisen verilöylyn, ikonisen The Little Shop of Horrors –elokuvan ihmissyöjäkasvi laulaa svengaavasti ”Feed me!” ja jokaiselle tuttu Piranha Plant yrittää aina haukata rakasta italialaista putkimiestämme jalasta. Vaikka ihmisiä popsivat kasvit jäävätkin vain fiktioksi, ovat todellisen elämän eläinravintoa hankkivat kasvit myös varsin brutaaleja – uusimpien tietojen valossa niitä on lisäksi aivan joka puolella.

Ravinneniukka ympäristö koulii tappajia

On selvää, mutta myös silti ihmeellistä, miksi lihansyönti ja aktiivinen predaatio on muodostunut joidenkin kasvien selviytymisstrategiaksi. DNA:ta vertailemalla on saatu selville, että lihiksiä* on kehittynyt itsenäisesti ainakin kuudesti. Yhdistävänä tekijänä kaikille 670:lle virallisen lihansyöjäkasvileiman saaneille lajeille on ravinneniukka ympäristö. Selvästi eläinten pyydystäminen joko pääasialliseksi tai täydentäväksi fosfori- ja typenlähteeksi on kannattavaa. Kuitenkin jotkut saalistustavat tuntuvat vähintäänkin ylilyönneiltä: Nepenthes attenboroughii -nimisen kannukasvilajin happoa ja entsyymejä sisältävät pyydykset saattavat olla 30 cm pitkiä, Dionaea muscipula sulkee karhunrautamaisen ”kitansa” sekuntien murto-osassa ja hiustakin kevyempi kappale onnistuu aiheuttamaan vasteen Drosera -suvun edustajen lehdillä. Miten näin energiatehottomilta ja liian pitkälle erikoistuneilta

* Hu om! Ei ta rko i ta tä ssä a si a yhteydes s ä lih a piir a kka a . 22

Darlingtonia californica jekuttaa saaliinsa rapumertamaiseen ansaansa - hämmentynyt hyönteinen eksyy pohjalle ja päätyy ravinnoksi.

kuulostavat mekanismit voivat kehittyä uudelleen ja uudelleen?

Kärpänen ekstraraakana, kiitos

Lihansyöjäkasvit ovat myös nirsoja. Ne hyväksyvät ravinnokseen vain tietynlaista ravintoa: tarpeeksi suurta tai pientä, elävää ja räpiköivää tai vaikkapa symbionttisen hyttysentoukan ruoansulatuselimistön läpi kulkenutta möhnää. Vaikka kihokit eli Drosera -suvun kasvit tunnistavatkin painetta tarkasti, sulatusprosessi ei aktivoidu esimerkiksi vesipisran tai ylempää putoavan lehden toimesta. Dionaea muscipula eli kärpäsloukku sulkeutuu vasta, kun kahta kolmesta tuntokarvasta on kosketettu tietyn ajan sisällä. Tämä itsessään ei riitä aloittamaan entsyymien eritystä, vaan kasvi laskee pakoon pyrkivän hyönteisen aiheuttamia aktiopotentiaaleja. Tämä varmistaa sen, että loukkuun jäänyt hyönteinen on todellakin elävä ja sätkivä. Symbiontti 3/ 2016


Oveluutta vai silkkaa sattumaa? Kasvit siis valikoivat ravintonsa ja osaavat laskea – kuulostaa älykkyydeltä. Toisaalta klassista lihansyöjäkasvikatalogia joudutaan laajentamaan, kun aletaan tarkastelemaan ei-niin-spesifejä tapoja tappaa ja hyödyntää eläin. Monien tuttujen kasvien, kuten esimerkiksi perunan, petunian ja mäkitervakon, lehdet ja varret ovat pienten piikkien ja tahmeiden aineiden peitossa. Kasvit mahdollisesti hyödyntävät niihin takertuneita ja kuolleita hyönteisiä: sade huuhtoo jäänteet kasvin juurille ja tämä taas saa mukavan typpilisän. Puya raimondii on vienyt tämän passiivisen tappamisen pitkälle. Andeilla kasvava puija on kymmenmetrinen ananaskasvi, jonka lehdissä on sisäänpäin osoittavia väkäsiä. Jotkin linnut pesivät näissä puissa. 70-luvulla eräs tutkimusryhmä löysi 17 puijan uumenista 44 kuollutta lintua. Sattumaa tai ei, samantyyppistä ”saalistusta” harrastavat lähes kaikki epifyyttiset bromeliat: suppilomaiseen lehtiruusukkeeseen kerääntyneessä vedessä asuu paljon pikkueläimiä, joista osa päätyy kasvin hyödynnettäväksi.

Marraskuu 2016

Lihansyönti ei olekaan kaukaa haettua

Lihansyöjäkasvius ei siis vaadi välttämättä pitkälle kehittyneitä, herkkiä ja liikkuvia ansoja. Uusimmat tutkimukset ovat tuoneetkin vahvaa todistusaineistoa siitä, miten saalistus on alun perin kehittynyt. On huomattu, että suuri osa kasveista – ellei kaikki – omistaa jo tarvittavat työkalut hyönteiset pillkomiseen ja nauttimiseen. N. alata aloittaa digestoivien entsyymien erityksen ansan sisällä olevaan nesteeseen vasta kun hyönteinen ja tämän kitiinikuori aiheuttavat tiettyjen kasvihormonien akkumulaation. Kyseinen prosessi on itse asiassa sama kuin kasvien puolustautumisessa: entsyymien eritystä säätelevät geenit ovat huomattu samoiksi kuin mitkä aktivoituvat kasvien puolustautuessa herbivoreja vastaan. Puolustautumisesta saalistamiseen ei siis olekaan niin pitkä matka, kuin voisi kuvitella.

23


Mikä olet, siten syöt Teksti: Valtteri Lehto – Kuvitus: Laura Ahola & Meri Lähteenaro

V

irtavedet ovat monin tavoin hyvin omintakeisia ekosysteemejä. Ne käsittävät vain promillen tuhannesosan maapallon vesivarannoista, mutta niiden merkitys hydrologisissa ja geologisissa kierroissa on korvaamaton (Allan 1995). Ne ovat myös voimakkaimmin ihmistoiminnasta kärsivien ekosysteemien joukossa (Allan & Flecker 1993). Lisäksi virtavedet kuuluvat siihen hämmentävään ekosysteemien joukkoon, jossa ekosysteemin oma tuotanto ei aina olekaan ravintoverkon perusta (Begon ym. 2006). Tämän mahdollistaa virtavesien voimakas yhteys valuma-alueisiinsa. Virtaveden eliöyhteisön toiminta saattaa monesti rakentua valuma-alueen muissa ekosysteemeissä tuotetun orgaanisen aineksen varaan (Laasonen ym. 1998). On helppoa päätellä, että jos ekosysteemin toiminta riippuu alloktonisesta aineesta, korostuu tätä ainesta hajottavien eliöiden merkitys. Virtavesissä hajotustyötä tekevät makrotasolla erityisesti pohjaeläimet, jotka ovat sekalainen joukko erilaisia selkärangattomia aina hyönteisistä nilviäisiin (Allan 1995). Pohjaeläinten hajotustoiminta on virtavesille niin merkittävää, että nämä työmyyrät on tapana luokitella erillisiin funktionaalisiin ryhmiinsä juuri ravinnonhankintatapojensa mukaisesti (Wallace & Webster 1996). Olen itse valtion tukemia opiskelijalounaita nautiskellessani huomannut, että myös ylioppilaat on melko helppo jakaa syömistottumuksiensa mukaisesti ryhmiin. Näistä ryhmistä jokaiselle löytyy hämmentävän täsmällinen vastine myös pohjaeläinten maailmasta.

24

Kaapijat – Scrapers Pohjaeläinten maailmassa kaapijat ovat erikoistuneet kaapimaan ja raapimaan ravinnokseen erilaisilla vedenalaisilla pinnoilla kasvavaa mikrobifilmiä eli perifytonia (Wallace & Webster 1996). Ryhmään kuuluu muun muassa monien vesiperhosten toukkavaiheita (Allan 1995). Opiskelijaravintolassa kaapija on juuri se ärsyttävä tyyppi, joka pysäyttää koko linjaston kaapiessaan lähes tyhjän tarjoiluastian viimeistä murusta myöten tyhjäksi. Kaapijan käyttäytymiseen kuuluu oleellisesti myös oman lautasen kaapiminen neitseellisen puhtaaksi ruokailun päätteeksi. Yleensä toimenpide suoritetaan leivänpalalla, mutta röyhkeimmät kaapijat eivät häpeile oman radulansa suoraa hyödyntämistä kaikkien edessä.

Pilkkojat – Shredders Pilkkojat hajottavat melko karkeapartikkelista orgaanista ainesta pienemmäksi purevilla suuosillaan (Wallace & Webster 1996). Tyypillisiä pilkkojia ovat esimerkiksi joidenkin koskikorentojen toukat (Allan 1995). Tämän tyypin tuntevat kaikki! Suurin osa ruokailuseurueesta on jo ehtinyt jälkkärikahviensa kimppuun, kun pilkkoja vielä kaikessa rauhassa leikkelee kumista perunaansa kauniin symmetrisiksi palasiksi. Syöminen aloitetaan vasta sitten, kun kaikkien lautasella olevien ruoka-aineiden raekoot täsmäävät. Yleensä ruokaillessa noudatetaan myös tinkimätöntä järjestelmällisyyttä, joka yleensä etenee salaatista hiilihydraattilisäkkeen kautta proteiininlähteeseen. Syödessä saatetaan hieman nyrpistellä.

Symbiontti 3/ 2016


Kerääjät – Gatherers

Pedot – Predators

Virtavesissä kerääjät suosivat ravintonaan hieman hienompaa ainesta kuin pilkkojat (Wallace & Webster 1996). Päivänkorentojen toukat ovat tämän ryhmän tyyppiesimerkkejä (Allan 1995). Ruokalan linjastolla kerääjällä on aina pieni pilke silmäkulmassaan. Hänelle opiskelijaruokala on loputtomien mahdollisuuksien leikkikenttä. Hän yrittää kaikin keinoin piilottaa perunan riisikasansa alle tai ylimääräisen lihapullan perunamuusiläjänsä uumeniin. Salaattipöydästä otetaan mukaan kaikki mahdollinen: auringonkukansiemenet, krutongit ja se outo papumössö, joka kai oikeasti kuuluisi leivän päälle. Käyttää vähintään kolmea salaattikastiketta sekaisin. Kesäisin ja syksyisin harrastaa marjojen ja sienien keräämistä. Pelaa Pokémon Go:ta, vaikkei sitä mieluusti myönnäkään.

Pedot saalistavat ravinnokseen pääasiassa muita pohjaeläimiä, mutta toisinaan ruokalistalle voi päätyä myös kalan- tai sammakonpoikasia (Wallace & Webster 1996). Klassisena esimerkkinä pohjaeläinpedoista mainitaan yleensä sudenkorennontoukat (Allan 1995). Niin… Tarvitseeko tätä edes selitellä? Lähtökohtaisesti et löydä tämän mörssärin lautaselta mitään joskus yhteyttämiseen kyennyttä. Suosii punaisia, ruskeita ja hätätapauksessa keltaisia ateriakokonaisuuksia. Käyttää haarukkaa vain siksi, että niin on kuulemma tapana. Ahmii isoeleisesti ja pureskelee äänekkäästi. Puhuu ruoka suussa ja röyhtäilee. Syödessään tuijottaa intohimoisesti naapuripöydän fukseja. Ruuan jälkeen lähtee salille tekemään maastavetoja.

Suodattajat – Filterers Suodattajat ovat erikoistuneet hyödyntämään kaikkein hienojakoisinta ainesta, jota suodatetaan suoraan vedestä erilaisia anatomisia rakenteita hyödyntäen (Wallace & Webster 1996). Ryhmään kuuluvat esimerkiksi monet kaksisiipisten toukat (Allan 1995). Suodattaja ei oikeastaan liiemmin syö. Hän tuntuu elävän pääasiassa kahvin ja tupakan voimin. Joskus hyvin harvoin saattaa ottaa lounaaksi keiton, mikä yleensä aiheuttaa oudoksuntaa muussa ruokailuseurueessa. Bileissä juo alkoholia enemmän kuin kukaan, mutta kykenee silti tasokkaaseen keskusteluun vielä pikkutunneillakin. Fiilistelee 70-lukua ja Jodorowskyn elokuvia.

Kirjallisuus

Allan, J. (1995): Stream ecology, Alden Press. Oxford. 388 s. Allan, J. & Flecker, A. (1993): ”Biodiversity conservation in running waters”, Bioscience. 43:32–43. Begon, M., Harper, J., Harper, J. (2006): Ecology. Blackwell Publishing. Oxford. 738 s. Laasonen, P., Kivijärvi, I., Muotka, T. (1998): ”Recovery of macroinvertebrate communities from stream habitat restoration”, Aquatic Conservation: Marine and Freshwater Ecosystems. 8:101–113. Wallace, J. & Webster, J. (1996): ”The role of macroinvertebrates in stream ecosystem function”, Annual Review of Entomology. 41:115–39.

Marraskuu 2016

25


Opiskelijaravintola – fuksin taivas vai tuonela? Teksti ja kuvat: Iida Kokkinen

U

udet fuksit ovat valloittaneet menestyksekkäästi Viikin kampuksen tänä aurinkoisena syksynä. Monet opiskelijaelämän etuudet mm. BD-pelin ja sitsien saralla ovat tulleet tutuiksi, kuten myös päivän olennainen osa: ruokailu opiskelijaravintoloissa. Viikin kampuksella toimii kolme HYY:n ylläpitämää ravintolaa, sekä Amica-ketjun Tähkä ja Sodexon Ladonlukko. Mitä fuksit tuumaavat UniCafen tarjonnasta ja hinnoista, sekä onko aiempina vuosina tutuksi tullut lukioruoka verrattavissa yliopistoravintoloiden antimiin? Kamalaa rahastusta, köyhä valikoima ja kuivat leivät? Eivät kai fuksit nyt hyvän tähden tuota mieltä ole. No, tilanteeseen ei auttanut muu kuin käydä kysymässä fukseilta suoraan, onko kampuksen ravintotarjonta iskenyt salaman lailla makuhermoon. Sain käsiini fuksikollegoitani biologian laitokselta: Sonjan Vantaalta, Ellin Jyväskylästä ja Hannelen Helsingistä.

26

Ensivaikutelma HYYn ravintoloista oli jokaisen kohdalla ruokalajien runsas valikoima sekä vähemmän positiivisena, yllätys yllätys, pitkät jonot. Kuitenkin itse ruokaan on jokainen ollut tyytyväinen, jopa Sonja, joka mieltää itsensä supernirsoksi. Hänen mukaan Vantaan lukion ruoka on ollut maukkaampaa kuin peruskoulun, mutta siihen ei kuitenkaan suurempia saavutuksia vaadita. Jyväskyläläisessä lukiossa opiskellut Elli kertoo kouluruoan olleen jo aiemmin erittäin maukasta, sillä ainakin salaattien ja leipien valikoima oli parempi kuin kaupungin muissa lukioissa. Oulunkylän yhteiskoulun kasvatti Hannele on ollut näistä kolmesta kaikkein tyytyväisin lukionsa sapuskoihin, sillä isännöitsijänä hänen edellisessä koulussaan toimi viikkiläisillekin tuttu Amica. Ja jo fuksikin ymmärtää Tähkän leipien arvon. Mitä eri ruokavalioihin tulee, ovat fuksit olleet ilahtuneita kampusravintoloiden huomiosta erikoisruokavalioita noudattavia kohtaan. Vegaaninen vaihtoehto

Symbiontti 3/ 2016


Go big or go home!

on lähes aina saatavilla HYY:n ravintoloissa, ja ainakin kysyttäessä on vegaanieväs lautasella taattu. Monissa lukioissa ei tällaista mahdollisuutta ole välttämättä suotu. Gluteeniton ja laktoositon pääruoka löytyy jokaiselta listalta, joten sietää ruokavammaisen fuksinkin taputella vatsaansa tyytyväisenä. Jos eivät muut fuksit, niin ainakin allekirjoittanut on ollut valtavan onnellinen aiemmalle opinahjolle varsin tuntemattomista erikoisuuksista, kuten kikhernelevitteestä, juustosalaateista ja Viikunan uniikista Talon chilikastikkeesta. Myöskään tuutoreiden ylistämät, hinnaltaan huokeat pitsat eivät ole jättäneet kylmäksi. Samaisen paikan hampurilaiset eivät ole tulleet tälle fuksille vielä tutuksi, mutta eiköhän tässä ole vielä monen monta torstaita aikaa päästä käsiksi Viikunan erikoisuuksiin. Odotukset ovat luonnollisesti korkealla. Alku kampuksen ravintomaailmassa on vaikutta-

Marraskuu 2016

nut erittäin lupaavalta, vaikka parin ensimmäisen viikon aikana hernekeittoa ja pannukakkua onkin tullut syötyä kolmeen otteeseen. Aika näyttää, alkaako annosvalikoima toistaa itseään liiaksi, kuten vanhempien opiskelijoiden vihjailevista puheista on voinut päätellä. Koska pieni ja viaton fuksi ei voi sitä vielä tässä vaiheessa varmaksi sanoa, hän voi keskittyä ahtamaan lautasensa mahdollisimman täyteen, tai ainakin siihen pisteeseen saakka, etteivät keittiön tädit ja sedät ala veloittaa lisää euroja kaksinkertaisesta annoksesta.

27


Feeling the force- Why are teeth so interesting? Teksti: Jacquiline Moustakas-Verho – Kuvat: Melina Markkanen

“The feeding habits are almost always reflected in the dentition.” – Björn Kurtén

Guest writer

T

he brain says “let’s go for it,” saliva builds up in the mouth, muscles of mastication open the jaw, and teeth make contact with a food item; the digestive system begins its journey. Feeding is a complex process and a fascinating elaboration of the digestive system is the dentition. Tooth biology is one of the most integrative fields of study, drawing from the knowledge of anatomy, dentistry, developmental biology, paleontology, microscopy, geochemistry, biomechanics, and mathematical modeling. Indeed, the seemingly simple question of what does this animal eat has a surprising number of ways to solve this problem.

produces different classes of teeth (incisors, canines, and molars), and the beginnings of dental occlusion. Dental occlusion results when the teeth from the upper jaws contact and, in a way, antagonize the teeth on the lower jaws when the mouth is closed. Occlusion of the teeth is important for chewing, as one realizes in cases of malocclusion such as having an underbite or when dental fillings are not shaped properly. With the evolution of true mammals, changes in the shape of the skull and articulation of the jaw accompany a greater diversity in the shape of teeth, and the shape and size of chewing muscles further differentiate the jaw mechanics of carnivores and herbivores.

Wear and tear – how diet can be seen from tooth

Building the swiss knife of vertebrates

Superficially, however, the morphology of the dentition generally fits with the dietary habits of the animal, such that simpler teeth are found in the skulls of carnivores and complex teeth are mostly found in herbivores. The shape of the mammalian dentition, which is determined prior to eruption and modified only by wear, is strongly correlated with diet. The logic is that a greater number of tools on the teeth are necessary for breaking down tougher foods, like leaves or grass. The tools on the teeth are composed of cusps, which are pronounced elevations on the biting surface of a tooth. Tooth shape can be described by the patterns of cusps that compose the crown, or chewing surface, of the tooth. Though most non-mammalian vertebrates (sharks, bony fishes, amphibians, and reptiles) possess simpler, unicuspid teeth, there can be elements of complexity and texture on these teeth, such as serration for a cutting blade. A greater degree of complexity, however, is achieved during the evolution of mammals. In early synapsids (stem mammals), we see the evolution of heterodonty, a differentiation along the tooth row that

28

When and how did teeth first appear? Teeth are highly mineralized tissues that dominate the fossil record, and though one might associate them with the vertebrate skeleton, they are actually organs of skin. Teeth develop via interactions between the oral epithelium and a mesenchyme that is derived from the neural crest, a tissue specific to craniates (all fishes). The development of teeth shares similarities in early morphogenesis and genetic regulation with other organs of skin, and has been hypothesized to be patterned by reaction-diffusion dynamics. Throughout development, embryonic signaling centers are responsible for proper patterning of the body plan. In teeth, embryonic signaling centers called the enamel knots regulate the formation of tooth shape and appear at the sites of future cusps. Once the tooth is patterned by the distribution of enamel knots and the growth of the cusps, the mesenchymal tissue differentiates to form dentine and the epithelial tissue forms enamel. Enamel is the hardest substance in the vertebrate body. All of tooth patterning occurs prior to tooth eruption. The shape of the teeth following eruption is mo-

Symbiontti 3/ 2016


dified by wear or damage. The final pattern of cusps on the teeth, as well as the presence or absence of individual teeth, can help us understand the phylogenetic relationships of animals, as well as their diet. Currently, researchers at the Institute of Biotechnology, the Department of Geosciences and Geography, and the Finnish Museum of Natural History (Luomus) are using various ways to study what teeth can tell us about an animalâ&#x20AC;&#x2122;s diet. To learn more about the work that is being done, please see the following links:

Marraskuu 2016

http://www.biocenter.helsinki.fi/bi/evodevo/index.shtml http://www.helsinki.fi/geo/staff/fortelius/ http://www.biocenter.helsinki.fi/bi/di-poi/ https://www.luomus.fi/fi/laura-arppe https://www.helsinki.fi/fi/uutiset/tiukka-kasvisruokavalio-saattoi-tappaa-luolakarhun

29


Kertsitreeni

Teksti: Valtteri Lehto – Kuvitus: Matti Leponiemi

T

he Golden Six on ehkäpä maailman tunnetuimman kehonrakentajan Arnold Schwarzeneggerin nimissä kulkeva kuuluisa kuntosaliohjelma. Ohjelmassa käydään kehon keskeisimmät lihasryhmät läpi monipuolisia perusliikkeitä hyödyntäen. Toimituksemme haluaa nyt esitellä, kuinka kyseisen saliohjelman voi toteuttaa helposti ja nopeasti myös rakkaalla kerhohuoneellamme! Liikkeet teille demonstroi itseoikeutetusti kampuksemme revityin biologi Jaakko ”Kilu” Kilpelä. Muistakaahan lämmitellä ennen treeniä vaikkapa Ensiferumin tahtiin pari minuuttia moshaten!

Liike 1: Kaljakärryrullaus Välineet: kaljakärryt, halutessasi tyyny polvien alle menoa pehmentämään Harjoitettava lihasryhmä: vatsalihakset Sarjat: 4 x 12 (sarjojen väleissä 60 s palautuminen) Toimitus haluaa huomauttaa, että kaljakärryjen kanssa yhteisen sävelen löytäminen voi viedä aikansa.

30

Symbiontti 3/ 2016


Liike 2: Kertsihengarikyykkäys Välineet: yksi kertsihengari (mieluiten sammunut tai muuten vain tajuton) Harjoitettava lihasryhmä: etureidet, pakarat, vatsalihakset Sarjat: 4 x 10 (sarjojen väleissä 120 s palautuminen) Aloittelijoiden vastukseksi suosittelemme esimerkiksi akvan fukseja (ovat kuulemma pienikokoisia). Kokeneemmat kyykkäävätkin jo sitten gradustaan unelmoivilla fossiileilla.

Marraskuu 2016

31


Liike 3: Jakkarapunnerrus Välineet: kaksi jakkaraa, sohva Harjoitettava lihasryhmä: rintalihakset, ojentajat Sarjat: 3 x 10 (sarjojen väleissä 120 s palautuminen) Jos kaipaat lisävastusta, voit pyytää treenikaveriasi pinoamaan selkäsi päälle muutamia biologian perusteoksia (esim. Campbell, Begon, Silverthorn). Huomioithan jakkaroiden kiikkeryyden!

32

Symbiontti 3/ 2016


Liike 4: Viinitonkkapystypunnerrus Välineet: Symbioosin lipputangon puolikas, haluamasi määrä viinitonkkia Harjoitettava lihasryhmä: olkapäät, ojentajat Sarjat: 4 x 10 (sarjojen väleissä 120 s palautuminen) Oikeaoppista suoritusta varten tarvitset pääsyn isäntäkaapille, jossa testiryhmäämme eniten miellyttävät painot lymyävät. Muutoin joudut improvisoimaan.

Marraskuu 2016

33


Liike 5: Atlas of Biceps Välineet: Harun Yahyan Atlas of Creation vol. 2 Harjoitettava lihasryhmä: hauikset Sarjat: 3 x 10 (sarjojen väleissä 90 s palautuminen) Nyt siitä otetaan selko – vietkö sinä luomisoppia vai luomisoppi sinua?

34

Symbiontti 3/ 2016


Liike 6: Leuat portaissa Välineet: Biokeskus 3:n portaat Harjoitettava lihasryhmä: leveät selkälihakset Sarjat: 3 x maksimitoistomäärä (sarjojen väleissä 90 s palautuminen) Tätä liikettä varten joudut valitettavasti poistumaan hetkeksi kerhohuoneen tiloista. Emme suosittele liikettä astmaatikoille, sillä portaiden alla oli pölyistä.

Siinäpä se! Hyvää työtä! Palautusjuomaksi toimitus suosittelee pientä kerhohuoneen jääkaapista löytyvää Etelä-Helsingin tuliaista! Olet sen (ne) ansainnut!

Marraskuu 2016

35


Repäisyt

Koonnut: Maria Reiman – Kuvitus: Veera Partanen

Miks sä etäännyt vaginasta? Tuu lähemmäs vaginaa! Mari T. Ville H:lle orientoivien jatkoilla

”You can’t become a real alcoholic until you’re 25. Until then it’s just coping.” Anonyymi

”Ai sä oot biologi. Mikäs susta sitten voi tulla?” ”Kuules höpönassu, evoluutio ei toimi noin nopeasti.” Pyry P. demonstroi, kuinka päästä eroon ärsyttävistä kyselijöistä sukujuhlissa.

Se on to tta. Mä oon kehitysbiolog ian Trump. Löytyy paljo n mielipiteit ä ja vähän faktaa . Mari T.”

“Laura, olet nyt yliopistossa, unohda pinkit pörrökynät” Laura A. itselleen

“Miten täält pääsee pois?” Fuksi pähkäilee kenttiksen ekan päivän ensimmäisellä tunnilla

“Pitääks tän kanssa vaan mennä sit ympäri metsiä ja imeskellä kaikkia?” Laura M. hämähäkkikurssilla

”Mä sain Namusta jonkun taudin...” Pyry P. kuvailee fuksibileitä

”Korvakäytäviä ei puhdisteta kentällä, ettei kuuloluut tipu.” Arkeologin hygieniavinkit

”Pääautisti? Onks se niinku dekaani?” Mikko A. Mitäs harakanvarpaita nää on?! Ai sehän olikin matematiikkaa! Konsta U. Kumpulassa ”Voitko sä antaa sen virtajohdon sun vierestä?” ”Juu, sit ku mä kuolen.” Sanni H. avualiaalla tuulella.

“Pystyy imee paremmin kun puree letkua” Ella vW. Käyttämästään tekniikasta hyönteisimurin kanssa

”Ottaisin hyvin vakavasti nämä ultraäänet. Itsekin havainnut mm. suksien luistossa selittämättömiä muutoksia Luostolla, jossa näitä tuulimyllyjä on useita.” Anonyymi internetkeskustelija on huolissaan tuulimyllyjen infraäänistä

”Mä niin toivon, että Seppo olis musta ylpeä. Vähän niinkuin isä lapsestaan. Että se ymmärtäis, kuinka orbitaalit oli mun Mt. Everest. ” Opiskelija kolmatta kertaa kemian perusteet -kurssilla

”Biologia on rankkaa. Ripulilääkkeet aina mukana.” Fuksi preorientoivissa

36

Symbiontti 3/ 2016


Marraskuu 2016

37


Tervetuloa kertsille, fuksit! Uusi lukukausi on alkanut ja syksy tuomassa pimeyttä ja kurjuutta. Onneksi syksyyn mahtuu myös positiivisia asioita.

S Puheenjohtajan palsta

yksy on taas pitkällä ja luentosalin penkille palattu. Kertsi on usein täynnä fuksien uusia naamoja, eikä sohvalle aina tahdo mahtua. Näinä aikoina olisi muutenkin helppo nillittää lähes mistä tahansa, mutta haluan pitäytyä omalla pikku palstallani mieluummin positiivisissa asioissa. Eli kyllähän sopu antaa sijaa sohvallakin ja kahvinkeittokapasiteettikin on tuplaantunut uuden kahvinkeittimen myötä. Ties vaikka sitä itsekin onnistuisi kandiksi valmistumaan… Muutakin positiivista muutosta kertsille on saatu kuin kahvinkeitin. Katossa komeilee hieno videotykki valkokankaineen ja niitä onkin erilaisten leffailtojen ja vastaavien muodossa ilahduttavan usein hyödynnetty. Pieniä ja helposti lähestyttäviä tapahtumia on toivottu lisää ja on kiva huomata, että sellaisia onkin hyvin tarjolla. Uusi ja uljas BattleShots saatiin myös korkattua kaudenavajaisissa. Lisää oppikirjojakin on saatu Symbioosin kirjahyllyyn hankittua, kirjaston kirjat kun ei kurssien aikaan kuitenkaan riitä kaikille. Paras juttu lienee kuitenkin taas huomata kuinka mahtavaa porukkaa uudet

opiskelijat ovat! Kun nyt kertsistä aloin höpöttelemään, voisin palstalla jatkaa samalla linjalla. Parhaita hetkiä on usein omituiset keskustelut aiheesta kuin aiheesta, mutta myös apua ongelmatilanteisiin tai ainakin vertaistukea kertsiltä usein löytyy! Kaikenlaisia kursseja on käyty, erilaisia suorituksia saatu hyväksiluettua tai asioihin ilmoittauduttua. Tätä kaikkea tietämystä koitin pienellä kyselylomakkeella jokin aika sitten selvittää, mutta vastauksia tuli googlelomakkeeseeni melko vähän. Olisi varmaan pitänyt kysyä kertsillä. Alla kuitenkin joitain vastauksia, jotka ehkä toimivat paremmin loppukevennyksenä, kuin alkuperäisessä tarkoituksessaan. Tosiasia kuitenkin on, että kertsillä ja opiskelijoiden keskuudessa on paljon tietoa, jota kannattaa hyödyntää. Ei siis kannata jäädä askarruttavien asioiden kanssa yksin, vaan rohkeasti kysyä, joko kertsillä, facebook-ryhmässä tai missä nyt parhaaksi kokee :) Syysterkuin puheenjohtajanne Matti PS. BD-peleissä oli hauskaa, toivottavasti teilläkin.

”Kaikkeen mieltä askarruttav aan aina yksittäisistä kursseista yliopiston hall intokiemuroihin on löytynyt kertsiltä vastaus tai ainakin vertaistukea. Oon oppinut muilta niin paljon enemmän kuin kursseilla ikinä, kertsi opettaa <3”

Opin, mitä kärsivällisyydellä voi saavuttaa.”

Vuosaariesseen toteutuksen tuutoriltani.”

”Seitsemän vu oden opiske lun jälkeen edelleenkään en osaa ilmoittau tua kirjatentteihin Onnek si kertsillä ain a joku osaa!”

Oman pääaineeni, evo-devon, Mikko Aulion avustuksella.” Hermostopienamies.


Vesi kielellä odottaen SyyHy-Mikko & SyyHy-Mikko sekä hovikuvittajansa RapSusu

SyyHy-palsta

n -

H

yö n t e i s i ä on valtavasti. Siis oikeasti. Sitä ei yleensä tajua, ne kun tuppaavat olemaan niin pieniä ja piilottelevia. Pienestä ruumiinkoostaan huolimatta hyönteiset dominoivat kaikkia maaekosysteemejä. Biologiassa vauhkotaan usein liikaa selkärankaisista eläimistä – siitä, miten vaikkapa myyräsyklit vaikuttavat petoeläimiin ja megaherbivorit muokkaavat elinympäristöjään. Nämä ilmiöt ovat kuitenkin pelkkää kärpästen surinaa verrattuna muurahaisten rooliin ekosysteemeissä – tai ehkäpä ei kuitenkaan! Niitäkin kun on niin paljon, että ”surisijoiden” merkitys eliöyhteisöissä nousee selkärankaisia suuremmaksi. Siinä, missä ihmiset eivät ole ehkä tajunneet hyönteisten paljoutta ja suurta merkitystä, muut eläimet ovat tästä hyvin perillä. Mikäpä muuten saisi vaikka Suomen kymmenisen miljoonaa paria pajulintuja, sekä lukuisat muut hyönteissyöjälintumme, palaamaan vuodesta toiseen tänne asti pesimään. Kaunis kesäsääkö? Hyönteisten määrä jo yksistään suomalaisessa luonnossa on niin valtava, että muuttolintujen kannattaa lentää tuhansia kilometrejä niiden luokse. Jos on joskus käynyt pahimpaan räkkäaikaan Lapin soilla, tietää, ettei hyönteissyötävä ihan heti lopu! Hyönteisiä syövätkin kaikki! Lintujen lisäksi lentävistä hyönteisistä nauttivat lepakot, jotka kaikuluotaavat öisiä lentelijöitä ravinnokseen. ”Hyönteissyöjä”nisäkkäät puolestaan harventavat tehokkaasti karikkeen ja maaperän niveljalkaisia. Myös monet kalat syövät hyönteisiä: miksi kalastajat muuten koittaisivat niille perh(v)‌oja tyrkyttää? Suomen luonnon suurin petoeläinkin, karhu, kaivelee säännöllisesti muurahaiskekoja lisäravinnokseen. Ei sovi myöskään unohtaa hyönteisiä syöviä toisia hyönteisiä, joiden merkitys hyönteisten syömisessä on kaikkia edellä mainittuja ryhmiä suurempi! Siinä, missä monet eläimet ovat kasvaneet hyvin sisälle hyönteissyöntiskeneen, meillä ihmisillä riittää vielä tehtävää. Ainakin Suomessa. On arvioitu, että jo nyt noin miljardi ihmistä syö hyönteisiä lähes päivittäin. Hyönteiset ovat loistava eläinperäisen proteiinin lähde: niitä on helppo kasvattaa, ne syövät melkein mitä tahansa, ja ne ovat tehokkaita muokkaamaan ravintoaan proteiinimassaksi. Kaikki nämä ovat piirteitä, jotka korostavat hyönteisten kestävyyttä ja pienehköä hiilijalanjälkeä ravinnossa. Miksi emme mekin laajentaisi ruokavaliotamme? Hyönteisten käyttäminen ihmisravinnoksi on eu:ssa lähtökohtaisesti kiellettyä. Niitä ja muita uusia ravinnonlähteitä säädellään uuselintarvikelainsäädännöllä. Tällä hetkellä voimassa olevassa säädösviidakossa yksittäisen hyönteistuotteen saaminen kaupan hyllyille voi kestää vuosia. Vuonna 2015 tätä uusien ravintolähteiden hakuprosessia päätettiin keventää huomattavasti, ja siirtymäajan jälkeen, vuonna  2018, pahimmat byrokraattiset esteet hyönteisten kauppaamiselle ihmisravinnoksi poistuvat. Pian tämän jälkeen hyönteistuotteiden tapaamisen päivittäistavara­ kaupoista pitäisi yleistyä.


Symbiontti 3/2016  
Read more
Read more
Similar to
Popular now
Just for you