Saatteeksi

Suomi-Mongolia-Seura ry:llä on pitkä ja kunniakas historia. Se perustettiin jo 1969 ja rekisteröitiin yhdistykseksi 1970, joten ensi vuonna voimme viettää seuran 50-vuotisjuhlaa. Suunnittelemme siksi juhlatilaisuutta, paikkana ehkä Helsingin kaupunginkirjasto Oodi. Asiasta tiedotetaan aikanaan seuran FB-sivuilla ja tietenkin jäsenlehdessä.

Seuran oma julkaisu on ilmestynyt alusta alkaen lähes tauotta: yleensä monisteena tai lehtisenä, mutta vuodesta 1997 kaksi kertaa vuodessa ammattimaisesti taitettuna ja osin värillisenä 20-sivuisena lehtenä. Matkan varrella on tosin ollut lyhyitä katkoksia. On kuitenkin muistettava, että lehteä on tehty talkootyönä eikä minkäänlaisia palkkioita ole koskaan maksettu sen tekijöille.

Nyt ovat käsillä ratkaisun hetket, sillä lehti elää jäsenmaksuistaan ja on jäsenkato. Lehden kustantamisessa maksavat painatus ja postitus, mikä vaatii myös työtä. Lisäksi postimaksut ovat nousseet 10 vuodessa yli 200 %. Toista vuotta Suomen Mongolian -kunniakonsulaatissa jokaiselle Mongolian-viisumin hankkineelle on jaettu seurasta esite, mutta sitäkään kautta ei ole tullut uusia jäseniä.

Yksi mahdollisuus olisi tehdä jäsenlehdestä verkkojulkaisu, jolloin työmäärä ja kulut vähenisivät. Kaikki sivut näkyisivät myös väreissä ja totta kai lehden voisi tulostaa itselleen. Mutta tyytyvätkö kaikki jäsenet nettilehteen? Katoavatko loputkin maksavat jäsenet vaikka jäsenmaksu on vaatimaton 15 euroa vuodessa? Entä käyttääkö vanhempi sukupolvi aina internetiä? Lehdessä on myös ISSN-numero eli se talletetaan Kansalliskirjaston kokoelmiin. Mitä sanotte hyvät seuramme lehden lukijat: olisiko tämä ratkaisu tilanteeseen? Kannanottoja voi lähettää osoitteeseen: suomi.mongolia.seura@gmail.com

Suomi-Mongolia-Seuran jäsenlehti on pienen ystävyysseuran julkaisuksi poikkeuksellisen korkeatasoinen. Siitä kertoo myös tämä numero. Olen henkilökohtaisesti saanut kehuja lehdellemme muun muassa seuraavien ryhmien edustajilta: eläkeläinen, insinööri, opettaja, opiskelija, postimies, professori, rakennustyömies, rekankuljettaja, sairaanhoitaja, sorvaaja, sosiaalityöntekijä, taiteilija, telakkatyöntekijä, työtön ja yliopiston tutkija. Seura on pitkälti yhtä kuin lehtensä. Jos lehden julkaiseminen loppuu, päättyy myös

Suomi-Mongolia-Seura ry:n pitkä historia. Kaikki Mongolian-ystävät ovat lämpimästi tervetulleita seuran toimintaan, lehden kirjoittajakuntaan ja KAIKKI MUKAAN JÄSENTALKOISIIN!