MENOA RAUHOITTAVIA KEINOJA

Rutiinit tuovat osallistujille turvallisuudentunteen. Ne myös auttavat osallistujaa ennustamaan, mitä seuraavaksi tapahtuu. Tällöin osallistujan on helpompi siirtyä ohjelmassa eteenpäin. Rutiineja voivat olla esimerkiksi: - alkupiiri, josta kokous aina alkaa - toistuva rakenne koloillan ohjelmassa (alkumenojen jälkeen ulos leikkimään, sitten kokouksen aihe, lopussa leikkejä ja loppumenot) - vakituiset paikat ihmisille ja asioille (esimerkiksi sisään mentäessä istutaan aina tietylle matolle)

- kokouksen ohjelman kertominen aloitusmenoissa ◦ samankaltaisten toimintaohjeiden käyttäminen (samat paikat, tutut ilmaisut).

Ohjeita on turha antaa, jos niitä ei kuunnella. Huutaminen ei myöskään ole pidemmän päälle toimiva vaihtoehto. Ryhmän voi rauhoittaa kuuntelemaan ohjeita esimerkiksi seuraavilla tavoilla:

- Kuuntelun ajaksi istutaan, jähmetytään tai laitetaan kädet takapuolen alle istuttaessa. (Pääasia on, että osallistuja keskittyy vain kuuntelemiseen.)

- Johtaja puhuu niin hiljaisella äänellä, että osallistujan on itsekin hiljennyttävä kuullakseen ohjeet.

- Johtaja antaa peukkumerkin tai muun sovitun hiljaisuuden merkin. (Kun joku nostaa peukalonsa ylös, kaikki nostavat myös omat peukalonsa ylös, ja samalla jokainen hiljenee.)

- Johtaja pyytää erilleen toisista ne osallistujat, jotka haluavat kuunnella. Monesti osan siirtyessä sivummalle muidenkin mielenkiinto herää.

- Johtaja sanoo ensin, mitä tuleman pitää, esimerkiksi: ”Kerron nyt kolme minuuttia ohjeita, ja sen jälkeen saatte alkaa toimia.”

◦

Osallistuja useimmiten huomaa, jos kokouksen tai tapahtuman ohjelmaa ei ole suunniteltu kunnolla. Kun sovittua tekemistä ei ole, levottomuus herää helposti. Hyvä tapa välttää rauhattomat kokoukset on tehdä suunnitelmat ja valmistelut niin hyvin, että turhia odotusaikoja ei tule. Johtajan kannattaa esimerkiksi jo etukäteen suunnitella mahdolliset leikit ja pelit sekä ottaa tarvikkeet esille, jotta niitä miettiessä tai etsiessä ei tule tyhjää odotusaikaa.

Aika usein käy niin, että suunnitelmat toteutuvat ajateltua nopeammin. Joskus voi myös käydä niin, että erinomainen suunnitelma ei toimi käytännössä lainkaan. Tällaisia tilanteita varten johtajalla on hyvä olla mielessään muutama varasuunnitelma, esimerkiksi erilaisia leikkejä, joita pystyy vetämään tuosta vain. Hyvä varasuunnitelma ei tarvitse toteutuakseen mitään erityisiä välineitä tai tilaa.

Vaikka partiossa onkin kivaa, alkaa moni käydä levottomaksi, kun ohjelma venyy. Usein kannattaa jo etukäteen miettiä, mistä kohtaa ohjelman voi tarvittaessa katkaista tai ohjelmaa tiivistää.

Vieraileva vetäjä

Joskus ryhmän tilannetta voi rauhoittaa se, että oman johtajan sijaan kokouksen vetää joku toinen, esimerkiksi kokeneempi johtaja, ryhmäläisen huoltaja tai seurakunnan partiotyöntekijä. Vieraileva vetäjä antaa myös johtajalle mahdollisuuden seurata ryhmän toimintaa ulkopuolelta ja tehdä samalla havaintoja: Mistä levottomuus voi johtua? Mitkä keinot auttavat osallistujia kuuntelemaan?

Joskus voi olla tarpeen pysäyttää ryhmän jäsenet tai levottomin osa heistä ja kysyä suoraan, minkä takia he kokoontumisissa käyvät. Tässä yhteydessä johtaja voi kertoa, mitä huomioita hän on osallistujien toiminnasta tehnyt (esimerkiksi: ”Huomaan, että sinä et juuri jaksa kuunnella ohjeita tai tehdä sitä, mikä on kokouksen aiheena.”).

Johtaja voi myös kertoa, millaisia ajatuksia ja tunteita levoton toiminta hänessä itsessään herättää (esimerkiksi: ”Minulle tuli paha mieli siitä, että valmistelin eilen tätä kokousta tunnin verran ja nyt emme ehdikään tehdä juuri mitään, koska…”).

◦

Voi olla, että lapsi käy kokouksissa siksi, että huoltaja on valinnut harrastuksen, vaikka lapsen omat mielenkiinnon kohteet ovat toisaalla. Tällöin johtaja voi miettiä yhdessä lapsen kanssa, miten asian voisi ottaa esille huoltajan kanssa, jotta ryhmäläinen voisi löytää itselleen sopivan harrastuksen.

Joskus syy voi olla myös siinä, että johtajan suunnittelemat toteutustavat eivät ole ryhmäläisten mielestä mielenkiintoisia. Tällaiset tilanteet johtajan on hyvä käyttää hyödyksi ja oppia niistä. Saamansa palautteen perusteella johtaja voi kehittää toimintaa niin, että se saa osallistujat kiinnostumaan varmemmin. Ryhmän jäsenten iästä riippuen heitä voi ottaa mukaan myös suunnitteluun ja toteutukseen. ◦ Välillä on myös yksinkertaisesti niin, että partioon osallistuvaa ei kiinnosta yhtään mikään. Silloin johtaja voi vaikkapa sopia, että kyseinen ryhmän jäsen tulee paikalle, mutta hän voi jäädä ohjelmasta sivuun. Joskus kiinnostus herää myöhemmin uudelleen, joskus taas koko partioharrastus päättyy. Tällöin on hyvä muistuttaa, että partioon on jokainen aina tervetullut takaisin.

Toiminta mielenkiintoisemmaksi ◦ Joskus levottomuuden aiheuttaja on yksinkertaisesti se, että toiminta on ryhmän jäsenten mielestä tylsää. Tämä ei tarkoita sitä, että aina pitäisi olla pelkästään kivaa, vaan sitä, että ohjelman on saatava osallistujat viihtymään. Johtajan tehtävänä on suunnitella sellaista sisältöä, joka sopii kohderyhmälle. Esimerkiksi 10-vuotiaat ja 12-vuotiaat saattavat pitää aivan eri asioista, vaikka molemmat ovat seikkailijoita. ◦

Mielenkiintoisen toiminnan perusta on vaihtelevissa toimintatavoissa ja itse tekemisessä. Harva lapsi tai nuori jaksaa harrastuksessa kuunnella johtajan yksinpuhelua illan aiheesta. Sen sijaan erilaiset tavat kokeilla opittavaa asiaa saavat suurimman osan ryhmästä innostumaan. ◦

On myös hyvä muistaa, että yksi oppii kuuntelemalla, toinen katsomalla ja kolmas tekemällä. Hyvä johtaja huomioi erilaiset oppijat ryhmässään ja antaa erilaisia mahdollisuuksia harjoitella uutta asiaa.

Kololta ulos

(Koulu)päivät vietetään pääasiassa sisätiloissa monesti vieläpä istuen. Kännykät, televisio, tietokone ja muut elektroniset laitteet vievät aikaa ulkoilulta ja liikkumiselta vapaa-ajalla. Usein ryhmän levottomuuden taustalla voikin olla halu päästä liikkumaan pitkän päivän jälkeen.

Ulkona tapahtuva alkuleikki tai sisällä leikitty energianpurkuleikki on ehdoton juttu jokaisen partiokokouksen alkuun. Myös lähes jokainen partio-ohjelman aktiviteetti on pienellä suunnittelulla toteutettavissa ulkona. Keskustele ryhmän kanssa säänmukaisesta pukeutumisesta aina toimintakauden alussa, jotta riittämättömät vaatteet eivät ole este ulkoilulle. Voitte esimerkiksi sopia, että jokainen kokous ainakin aloitetaan ulkona ja joka kolmas kokous pidetään kokonaan ulkona. ◦ Luonnossa ryhmän jäsenet pääsevät purkamaan energiaansa. Luonto rauhoittaa ja antaa mahdollisuuden myös muulle oppimiselle. Ulkona toimiessa on tilaa olla ja puuhata, kun seinät eivät rajoita tekemistä. Toki ulkona toimiminen vaatii sisätiloissa toimimisen tapaan yhteisiä pelisääntöjä.

• Onko käskysi aiheellinen? Älä pura sillä omaa turhautumistasi.

• Miten ilmaiset asian? Anna käsky nimetylle ryhmäläiselle: ”Peku, sammuta nuotio.” ei siis epämääräisesti: ”Tehkää nyt joku jotain.”

• Onko käsky selkeä? Anna mieluummin yksi käsky kerrallaan kuin monimutkainen käskysarja.

• Miksi annat käskyn? Käskytys ei saa olla turhaa vallankäyttöä, vaan johtajan pitää olla valmis perustelemaan käskynsä.

• Mitä jos käskyä ei noudateta? Ole tarvittaessa tiukka. Muista, että käskyn pitää olla toteuttamiskelpoinen ja sellainen, jota voit itsekin noudattaa.

• Mitä tehdään käskyn toteuttamisen jälkeen? Mikä on seuraava tehtävä?