ERITYISTÄ TUKEA TARVITSEVAT LAPSET

Suomessa on paljon eri tavoin erityisiä lapsia. Erityistä tukea voi tarvita, kun kasvussa, kehityksessä tai oppimisessa on vaikeuksia vamman, sairauden tai toimintarajoitteen vuoksi.

Yleisimmin erityistä tukea tarvitsevien henkilöiden ongelmat liittyvät kielelliseen kehitykseen, lukemaan oppimiseen ja tarkkaavuuden ja oman toiminnan ohjaamisen ongelmiin. Jokainen lapsi ja nuori on kuitenkin omanlaisensa.

Jokainen meistä hyötyy positiivisesta palautteesta. Erityisen tärkeää se on sellaisten lasten ja nuorten kohdalla, jotka saavat sitä vähän esimerkiksi koulussa. Joskus muille tavalliset asiat ovat toiselle saavutuksia, esimerkiksi ohjeiden kuunteleminen paikallaan.

Kielenkehityksen häiriöt

Vaikeudet kielenkehityksessä näkyvät esimerkiksi siten, että henkilön on vaikea tuottaa tai ymmärtää puhetta. Hänen saattaa olla vaikea myös tulkita eri äänensävyjä tai ymmärtää kielikuvia.

Johtaja voi helpottaa kielenkehityksen vaikeuksista kärsivän osallistumista huolehtimalla siitä, että käyttää selkeää kieltä. Myös näyttäminen ja partiolle tyypillinen tekemällä oppiminen tukevat ymmärtämistä ja oppimista.

Tarkkaavaisuuden ja ylivilkkauden haasteet

Keskittyminen on ajoittain kaikille vaikeaa, ja monet ovat aktiivisia ja touhukkaita. Tarkkaavaisuuden ja yliaktiivisuuden ongelmista puhutaan silloin, kun ongelmat ovat pitkäaikaisia ja näkyvät lähes kaikkialla, missä henkilö viettää aikaansa. Toimintahäiriön vaikutuksesta aivot eivät kykene sulkemaan pois epäolennaista informaatiota, vaan eri suunnista tulevat ärsykkeet häiritsevät lasta tai nuorta koko ajan.

Johtaja voi helpottaa tarkkaavuuden ja toiminnan ohjauksen vaikeuksia tulevien tapahtumien ennakoinnilla, johdonmukaisuudella ja tehtävien pilkkomisella pienempiin osiin. Selkeät ohjeet odotuksista ja tietoinen palaute onnistumisista tukevat toimintaa. Myös rutiineilla on suuri merkitys.

Haasteet mielen hyvinvoinnissa, esimerkiksi masennus, heikko itsetunto ja ahdistus

Moni lapsi ja nuori kärsii masennuksesta, itsetunto-ongelmista ja ahdistuksesta, mikä saattaa näkyä myös partiossa.

Jos lapsi tai nuori haluaa kertoa ajatuksistaan, on johtajan varattava tälle aikaa. Partiossa meidän ei tarvitse olla mielenterveyden ammattilaisia, mutta meidän pitää osata ohjata avuntarvitsija eteenpäin ja esimerkiksi puhumaan huoltajilleen.

Jos lapsi tai nuori kertoo itsetuhoisuudesta tai päihteiden käytöstä, pitää siitä aina olla yhteydessä lapsen huoltajaan.

Tyypillistä on, että masentunut lapsi jää pois harrastuksista.

Tärkeää on, että johtaja on ryhmäläisen jäädessä pois harrastuksesta yhteydessä partiolaiseen tai hänen huoltajaansa ja kysyy poissaolosta ja kertoo, että ryhmäläistä on kaivattu. Tärkeää on myös ottaa ilolla vastaan partioon takaisin palaava.

Johtajan tärkein tehtävä on kannustaa ja kehua aidosti lasta ja nuorta hänen onnistumisistaan.

Sosiaalisen vuorovaikutuksen haasteet

Sosiaalisen vuorovaikutuksen ongelmat saattavat ilmetä esimerkiksi aggressiivisuutena tai toisten kiusaamisena – kaiken kaikkiaan ongelmina kaverien kanssa.

Ryhmässä toimiminen voi myös olla haastavaa, jos lapsi tai nuori ei osaa tulkita muiden viestintää.

Partiossa on nollatoleranssi kiusaamiselle ja väkivallalle. Johtajan on puututtava jokaiseen kiusaamis- ja väkivaltatilanteeseen jämäkästi.

Myös sosiaalisen vuorovaikutuksen haasteita omaavaa hyödyttävät selkeät ohjeet ja rutiinit. Johtajan on myös syytä varautua selittämään auki ristiriitatilanteita ja tekemään näin näkyväksi toisen ihmisen näkökulmaa.

Tarvitsipa ryhmäläinen minkälaista erityistä tukea tahansa, auttavat häntä selkeät rutiinit toiminnassa. Omatoimisuuden tukeminen ja osallistuminen aivan tavalliseen toimintaan, kuten partioon, auttaa erityislapsia ja -nuoria löytämään oman paikkansa yhteiskunnassa kaikkien muiden tapaan.

Tärkein johtajan informaatiolähde liittyen jokaiseen ryhmäläiseen ovat tämän itsensä lisäksi huoltajat, sillä huoltajat ovat oman lapsensa asiantuntijoita. Aina huoltajat eivät ole halukkaita kertomaan lapsensa erityistarpeista. Kysymällä kodeista tuttuja toimintatapoja kohteliaasti on kuitenkin mahdollisuus saada ne osaksi partioarkea. Hyvä tapa on esimerkiksi kertoa omasta havainnoista (”Huomasin, että Villen on vaikea olla aloillaan…”) ja kysyä, miten kotona toimitaan vastaavissa tilanteissa (”… ja mietin, auttaako häntä pyöritellä kotona jonkinlaista tavaraa käsissään silloin, kun on aika keskittyä johonkin kuuntelutehtävään.”).

Johtajan ei tarvitse olla lasten ja nuorten erityistarpeiden asiantuntija. On täysin hyväksyttyä sanoa, etteivät omat tiedot ja taidot riitä erityistarpeita vaativan ryhmäläisen johtamiseen. Ratkaisuna voi tällöin olla esimerkiksi toisen johtajan pestaaminen, henkilökohtaisen avustajan pestaaminen kyseiselle ryhmäläiselle tai hänen ohjaamisensa toiseen ryhmään tai muuhun harrastukseen. Tärkeää on, että haasteista puhutaan ryhmässä ääneen niin muiden johtajien kuin ryhmäläisen huoltajan kanssa. Parhaimmat ratkaisut löytyvät usein yhdessä pohtien.