TOISTEN KUUNTELEMINEN

Monesti ristiriidat ja väärinymmärrykset johtuvat siitä, ettemme kuuntele tai ymmärrä, mitä toiset meille sanovat. Aktiivinen kuunteleminen vaatii ylimääräisen tietoisen tahdon ponnistuksen: on oltava läsnä ja osattava tulkita vuorovaikutustilanne mahdollisimman rakentavalla tavalla. Kun toinen puhuu, tulee häntä kuunnella keskittyneesti. Ilmeet ja eleet kertovat, kuunteletko vai et. Aktiivinen kuuntelija ei voi samalla räplätä kännykkää tai katsella televisiota.

Hyvä kuuntelija on motivoitunut ymmärtämään puhujaa tavalla, jolla tämä haluaa tulla ymmärretyksi. Partiossa tämä motivaatio voi löytyä esimerkiksi yhteisestä tavoitteesta (vartion retken järjestäminen) tai itselle merkityksellisestä asiasta (oman ryhmän toiminta). Usein on myös niin, että itselle tärkeitä ihmisiä kuuntelee keskittyneemmin kuin muita puhujia. Tästä syystä on hyvä tunnistaa omat asenteensa ja mahdolliset häiritsevät tekijät (esimerkiksi matala vireystaso, epämukava ympäristö, taukojen puute) sekä niiden vaikutus kuuntelemiseen. Hyvä kuuntelija pyrkii aktiivisesti keskittymään olennaisiin asioihin. Hän ei tahallaan keskeytä toista tai tartu hassuihin sanoihin tai muihin epäolennaisuuksiin.

Porkkanat-vartio oli suunnittelemassa tulevan viikonlopun retkeä. Hantte oli innoissaan, sillä kaikki tarpojat olivat lähdössä mukaan, myös juuri partion aloittanut Ville. Koska Porkkanat olivat aiemminkin retkeilleet, päätti Hantte vähän vitsailla Porkkanoiden kustannuksella:

”Ja sitten kirjoittakaapa jokainen muistiin: Jokainen tarvitsee retkelle mukaan vähintään kymmenet sukat, kolme villapaitaa sekä kattilan, kauhan ja leipäveitsen.”

Porkkanat naureskelivat ja kirjoittivat Hanten sanoman muistiin. Lisäksi yhdessä listattiin, mitä muita tavaroita tarvitaan.

Retkiaamuna Porkkanoita alkoi pikkuhiljaa saapua kämpälle. Kaikilla muilla oli mukanaan pienehkö reppu, mutta uudella Villellä oli selässään iso rinkka.

”Mitä ihmettä sulla Ville on mukanasi?” Porkkanat kyselivät.

”No, eikös meidän jokaisen pitänyt ottaa kattila ja villapaitoja ja paljon muuta mukaan?” Ville totesi.

Muut Porkkanat repesivät nauramaan, mutta Hantte tajusi mokanneensa pahasti. Eihän ensimmäiselle retkelleen osallistuva Ville voinut tietää Hanten vitsailevan. Onneksi Ville osasi suhtautua huumorilla, ja tapahtuneesta tulikin Porkkanoiden yhteinen vitsi moneksi vuodeksi. Hantte puolestaan muisti jatkossa pitää huolen siitä, että kukaan ei vahingossa ymmärrä vitsejä väärin. Saman opetuksen taisi saada koko Porkkana-vartio.

Kevät lähestyi loppuaan, ja Porkkanoiden oli aika valita viimeisen kokouksen ohjelma. Aiemmin Hantte oli miettinyt pari vaihtoehtoa vartion äänestykseen, mutta nyt Porkkanat saisivat itse keksiä ohjelmansa. Hanttea mietitytti, syntyisikö päätös äänekkäimpien mukaan vai pääsisivätkö hiljaiset vaikuttamaan. Hän aloitti ohjelman ideoinnin jakamalla ryhmän pareihin niin, että hiljaiset olivat keskenään. Jokaisen parin piti jutella hetki ja kirjoittaa viisi ideaa paperille. Hantte seurasi etenemistä ja auttoi yhtä paria keksimään ideoita kyselemällä aiemmista kivoista päätöskokouksista. Vartiolaisten leikkiessä Hantte kirjoitti ideat pitkäksi listaksi. Jokainen saisi äänestää kahta suosikki-ideaansa. Ennen kuin Hantte nosti listan näkyville, hän muistutti, että jokainen äänestää juuri sitä, mitä itse haluaa. Ideoita ei saa kommentoida eikä toisia maanitella. Äänestys suoritettiin merkitsemällä salaa numerot lappuun ja pudottamalla se taitettuna purkkiin. Kaksi ääntenlaskijaa laski saadut äänet Hanten kanssa. Äänestyksen voitti Hanten yllätykseksi paikallisen 16-vuotiaan valokuvanäyttely.

Ryhmä on erinomainen paikka oppia ja opettaa vuorovaikutustaitoja. Johtajan tehtävänä on luoda ryhmälle erilaisia mahdollisuuksia vuorovaikutustaitojen harjoitteluun. Tämä ei välttämättä vaadi toimintaan mitään lisää; tavalliset ja luonnolliset tilanteet riittävät. Johtajan tehtävänä on kuitenkin tehdä nämä tilanteet näkyviksi ja tarvittaessa ohjata ryhmäläisiä vuorovaikutussuhteissa.

Yksi keskeinen harjoittelun kohde on taito odottaa omaa vuoroa. Johtajan tehtävänä on tarvittaessa pysäyttää turhan suuren roolin keskustelussa ottavat ryhmäläiset ja muistuttaa heitä toisten mielipiteiden kuuntelemisesta.

Toinen vuorovaikutuksen perustaito on ottaa toisen mielipide huomioon keskustelussa. Kaikki eivät aina muista, että heidän mielipiteensä ei ole ainoa, joka vaikuttaa. Oma innostus voi myös saada ohittamaan muiden mielipiteet. Johtajan rooliin kuuluu huolehtia siitä, että jokaisen mielipide saa tasapuolisen kohtelun. Hän voi esimerkiksi auttaa nostamalla puhujan sanomasta esiin tärkeitä asioita ja huomioita. Lisäksi johtaja voi tarvittaessa auttaa puhujia sanoittamaan tuntemuksiaan: ”Huomaan, että sinua harmittaa tämä päätös, mutta tällä kerralla teemme näin…”

Partio-ohjelmassa on paljon erilaisia aktiviteetteja, jotka opettavat ja ohjaavat yhdessä päättämistä. Myös johtajan valitsemat tavat ja keinot toteuttaa eri aktiviteetteja vaikuttavat siihen, miten paljon näitä taitoja harjoitellaan.

Harjoitus toteutetaan noin neljän hengen ryhmissä. Harjoituksessa istutaan siten, että jokaisella on katsekontakti toisiin. Vuorotellen yksi ryhmäläisistä valitsee väitteen ja perustelee sen sekä siirtää katseellaan puheenvuoron toiselle. Puheenvuoron saanut kommentoi, täydentää, tulkitsee, kysyy, vaatii täsmennystä tai perusteluja. Sen jälkeen hän siirtää puheenvuoron seuraavalle. Puheenvuoroketju jatkuu samasta aiheesta niin pitkään kuin mahdollista. Väitteet voivat olla esimerkiksi seuraavanlaisia:

• Voi kuuluu näkkileivän kuoppaiselle puolelle.

• Suomalaiset ovat epäkohteliaita.

• Partio sopii paremmin tytöille kuin pojille.

• Koulujen pitäisi alkaa aikaisintaan kello 10.

Ryhmäläiset menevät selälleen lattialle tähden muotoon niin, että heidän päänsä ovat keskellä lähellä toisiaan. Ryhmä ryhtyy keskustelemaan ilman sanoja erilaisilla äänillä, esimerkiksi riidellen, höpöttäen tai huutaen. Tärkeää on vuoropuhelu ja se, että oikeita sanoja ei käytetä.

Harjoitukseen tarvitaan tila, jossa ryhmän jäsenet mahtuvat liikkumaan. Johtaja laittaa soimaan rauhallista taustamusiikkia hiljaisella. Ryhmäläiset lähtevät liikkumaan tilassa verkalleen kävellen. Juosta ja ryntäillä ei saa eikä koskea muihin. Jokainen voi pysähtyä kenen tahansa eteen ja sanoa tälle ”kyllä” tai ”ei”. Samalla katseet kohtaavat ja osallistujat väittelevät vastatusten. ”Kyllä”-sanaan vastataan ”ei”-sanalla ja päinvastoin. Muita sanoja ei käytetä. Väittelyä jatketaan niin kauan, kunnes toinen luovuttaa tai kyllästyy. Tällöin osallistujat lähtevät jälleen kiertämään tilassa, kunnes pysähtyvät jonkun luo väittelemään.

Jokainen ryhmän jäsen ottaa itselleen parin. Kumpikin saa vuorollaan toimia puhujana ja kuuntelijana. Parit sopivat keskenään, kumpi puhuu ensin. Puhuja saa muutaman minuutin aikaa miettiä, mistä itselleen tärkeästä asiasta haluaa kertoa. Johtaja antaa aloitusmerkin. Vain puhuja saa puhua, kuuntelija keskittyy kuuntelemaan äänettömästi. Kun puhuja on kertonut omaa asiaansa noin 1–2 minuutin ajan, johtaja antaa lopetusmerkin. Tarinat voivat siis jäädä kesken. Kun puhuja on lopettanut, johtaja pyytää kuuntelijoita toistamaan puhujan kaksi viimeistä virkettä. Pyynnön tulee tulla kuuntelijoille yllätyksenä! Tämän jälkeen vaihdetaan rooleja. Koska kuuntelija tietää nyt, mitä tuleman pitää, häntä pyydetään toistamaan kolme viimeistä virkettä.

Ryhmä jakautuu pareiksi. Toinen kustakin parista toimii haastattelijana, joka saa ainoastaan osoittaa hyväksyntää nyökkäämällä. Hän ei saa kommentoida mitään vaan ainoastaan kuuntelee. Toinen parista kertoo lyhyehkön tarinan hetkestä, jolloin kaikki meni hyvin ja hän koki onnistuneensa. Kertoja voi esimerkiksi kuvailla, mistä onnistuminen johtui ja mitä oppimiaan taitoja tai millaista luovuutta hän tilanteessa käytti. Kun kertoja on saanut tarinansa loppuun, kuuntelija kertoo juuri kuulemansa tarinan uudelleen niin, että hän korostaa niitä vahvuuksia ja taitoja, joita hän havaitsi kertojan tarinassa. Lopuksi vaihdetaan rooleja.

Ryhmä kirjoittaa yhdessä sopimuspaperin. Sopimuksessa määritellään yhteiset pelisäännöt seuraavalle puolelle vuodelle. Sopimukseen voidaan sisällyttää aktiviteetit ja tapahtumat, joihin osallistutaan. Johtaja voi esimerkiksi luvata suunnitella hauskat tavat toteuttaa aktiviteetit, ja ryhmäläiset puolestaan lupaavat osallistua vähintään yhteen varainhankintatempaukseen. Tarkoitus on harjoitella sopimuksen tekemistä sekä siinä pysymistä. Sopimuksen tekemisessä kannattaa olla riittävän yksityiskohtainen. Sopimus voi myös toimia toimintasuunnitelmana tai sen pohjana. Lisäksi ryhmä voi halutessaan sopia seurauksista, jos sopimuksen asioita ei noudateta.

Yhdessä päättämistä voidaan harjoitella ryhmässä miettimällä ratkaisua oikeaan ongelmaan, esimerkiksi ryhmän kevätkauden erikoisretken teemaa tai ryhmän varainhankintaa. Jokainen ryhmäläinen miettii asiaa ensin muutaman minuutin ajan itsekseen, minkä jälkeen ryhmä jakautuu pareiksi, jotka kirjaavat ajatuksiaan perusteluineen paperille. Lopuksi kaikki ideat kootaan yhteen, ja niistä valitaan yhteisellä päätöksellä paras.