RYHMÄYTYMINEN

Ryhmäytymisen tavoitteena on saada ryhmä toimimaan mahdollisimman tehokkaasti. Tämä toteutuu parhaiten silloin, kun kaikki uskaltavat tuoda esiin omia näkemyksiä ja tuntevat toistensa vahvuuksia ja heikkouksia. Ryhmäytymisen tarkoituksena on luoda hyvä ja turvallinen ilmapiiri kaikille ryhmän jäsenille. Siihen kannattaa siis kiinnittää huomiota erityisesti alussa. Jos ryhmän jäsen tuntee olonsa epämukavaksi, turvattomaksi tai ulkopuoliseksi, hän ei ehkä tule ryhmän kokoontumiseen enää seuraavalla kerralla. Kaikkien tulisi saada tuntea kuuluvansa ”meihin” ja sisäpiiriin. Kaikkia, niin johtajaa kuin ryhmän jäseniä, jännittää ensimmäistä kertaa tavatessa. Johtaja voi kertoa sen avoimesti ja yrittää siten rikkoa jäätä. Selkeät ohjeet, rajat ja rutiinit helpottavat johtajaa alun jännityksessä ja auttavat ryhmäläisiä tulemaan osaksi ryhmää. Leikki on hyvä tapa ryhmäyttämiseen. Erilaisia ryhmäytymisleikkejä kannattaa suosia etenkin uuden ryhmän aloittaessa, mutta myös pitkään toiminut ryhmä hyötyy niistä. Ryhmäytymistä tarvitaan myös silloin, kun ryhmän kokoonpano muuttuu.

Jokaiselle on tärkeää tulla huomatuksi yksilönä, joten kaikkien ryhmäläisten nimet on syytä opetella nopeasti. Erityisesti ryhmänohjaajan on osattava ne mahdollisimman pian, jotta jokainen ryhmän jäsen tuntee olevansa osa porukkaa ja ainakin ryhmänohjaajalle tuttu ja odotettu henkilö. Vaikka ryhmä olisi suuri, tulisi jokainen sen jäsen huomioida.

Istumapaikkoja, pareja ja pienryhmiä on hyvä vaihtaa ja kierrättää jatkuvasti, jotta kaikki tutustuvat toisiinsa ja oppivat toimimaan muiden ryhmäläisten kanssa. Näin ryhmässä jokainen tuntee toisensa ja on osa samaa porukkaa.

Sääntöjen tavoitteena on varmistaa, että kaikilla on tasavertainen mahdollisuus osallistua ryhmän toimintaan. Ryhmä voi yhdessä askarrella huoneentaulun kolon seinälle omista säännöistään. Hyvät säännöt ovat

• ryhmän yhdessä luomat

• riittävän lyhyet

• perustellut ja ymmärrettävät, jotta jokainen tietää, mitä kukin sääntö tarkoittaa ja miksi se on olemassa

• eri tilanteissa toimivat

• jokaisen, myös johtajan, noudattamat

• myönteisessä muodossa esitettyjä (”Ole kaikkien kaveri!” vrt. ”Älä kiusaa!”)

Hyviin sääntöihin ei tarvitse puuttua, ellei niitä rikota. Johtajan kannattaa rauhoittaa tilanne huutamisen sijaan keskustelemalla. Joskus on tarpeen myös käskeä, jotta koko vartion turvallisuus säilyy.

Kisa voidaan toteuttaa yhtenä tai useampana ryhmänä. Ryhmä rakentaa saamastaan kokonaisesta sanomalehdestä mahdollisimman korkean tornin sovitussa ajassa.

Leikinjohtaja varaa köyttä osallistujamäärän mukaan (1 m/osallistuja + 2 m). Köyden puoliväli merkitään maalarinteipillä. Ryhmän jäsenet ottavat kiinni köydestä tasavälein keskikohdan molemmilta puolilta. Keskimmäiset jäävät noin metrin etäisyydelle teipistä. Ryhmän tarkoituksena on tehdä köyteen solmu mahdollisimman lähelle keskikohtaa irrottamatta otettaan köydestä.

Ryhmä asettuu seisomaan ison maavaatteen tai muun kankaan päälle. Ryhmän tehtävänä on kääntää kangas ympäri siten, että kukaan ei astu maahan. Vaihtoehtoisesti tehtävänä on taittaa kangas puoliksi mahdollisimman monta kertaa niin, että kaikki pysyvät sen päällä.

Leikkijät asettuvat isoon piiriin. Kaikki laittavat silmänsä kiinni ja nostavat kätensä eteen kohti ympyrän keskustaa ja kävelevät lähemmäksi ympyrän keskustaa, kunnes koskettavat toistensa käsiä. Heti, kun leikkijä tuntee jonkun toisen käden kädessään, tarttuu hän siihen. Lopulta kaikki ovat käsi kädessä. Kun kaikkien kädet ovat löytäneet kädet, osallistujat avaavat silmät. Tehtävänä on avata keskelle muodostunut ”solmu” päästämättä irti kädestä, josta on ottanut kiinni. Leikkiä voidaan muunnella niin, että vain muutama osallistuja saa puhua tai vain osa näkee. Solmu ei aina aukea loppuun asti.

Leikinjohtaja jakaa osallistujat 4–5 hengen ryhmiin ja antaa heille paperin ja kynän. Ryhmä yrittää kerätä paperille mahdollisimman monta heille yhteistä asiaa. Ne voivat olla asioita, joista esimerkiksi jokainen pitää, ei pidä, tekee tai ei tee, tai jotakin, jota kaikilla on tai ei ole. Lopuksi kukin ryhmä valitsee yhden asian, jonka esittää muulle ryhmälle (esim. pantomiimina, näytelmänä tai patsaana). Muu ryhmä arvaa, mistä on kyse.

Mitä erilaisia tapoja tiedät pienryhmien muodostamiseen? Jako tarvittavien ryhmien määrällä lienee yleisin tapa, mutta muitakin keinoja löytyy. Eri keinoin ryhmän pienryhmiin jakaessaan johtaja varmistaa samalla, että kukaan ei jää ulkopuoliseksi. Näin saattaa helposti käydä, jos ryhmäläiset saavat aina itse tehdä ryhmävalinnat. Tarvittaessa johtaja voi miettiä ryhmiin jakautumisen etukäteen. Tässä muutama tapa. Mitä muita keksit?

• Asetutaan nimen mukaan aakkosjärjestyksessä jonoon, joka jaetaan sitten osiin.

• Johtaja leikkaa tarvittavan määrän postikortteja palasiksi. Kortit leikataan niin moneen palaan kuin ryhmäläisiä tarvitaan joka ryhmään. Johtaja jakaa kortinpalan jokaiselle osallistujalle, minkä jälkeen tehtävänä on löytää omaan korttiin kuuluvat henkilöt.

• Arvotaan ryhmät itsetehtyjen partioaiheisten nimilappujen avulla.

Kun ryhmään tulee kesken kauden uusi jäsen, on hänet ystävällistä ottaa vastaan kuin juuri häntä olisi odotettu. Kertokaa uudelle jäsenelle nimenne ja tärkeitä asioita itsestänne ja ryhmästänne, kuten ryhmän tunnuksista ja tavoista. Näin uusi jäsen pääsee heti osaksi ryhmää. Muutama tutustumis- ja ryhmäytysleikki on hyvä leikkiä tässä vaiheessa. Olisi hienoa, jos uusi ryhmäläinen tutustuisi ainakin yhteen ryhmäläiseen lähemmin. Uudelle ryhmän jäsenelle voi myös valita etukäteen kummin, joka tutustuttaa ryhmän toimintaan. Näin uusi ryhmäläinen tulee varmemmin seuraavallakin kerralla paikalle.

Joskus käy niin, että joku ryhmästä lähtee esimerkiksi muuton tai toisen harrastuksen takia tai sen vuoksi, että paikka ryhmässä ei ole tuntunut omalta. Ryhmänjohtajan tehtävänä on selvittää, mistä lähtö johtuu. Jos lähdön syynä on käytännön syyn sijaan esimerkiksi se, että ryhmäläistä on kiusattu, tulee johtajan selvittää asia muiden ryhmäläisten kanssa. Ehkä lähtijä saadaankin sen myötä jäämään, tai ainakin ryhmä voi oppia tapahtuneesta. Jos lähdön syy on vaikkapa toisessa harrastuksessa, on siitäkin hyvä kertoa myös muille ryhmäläisille, jotta asia ei jää askarruttamaan heitä. Myös ryhmän pienennyttyä on jonkinlainen ryhmäytys paikallaan. Jos ryhmä jää pieneksi, kannattaa etsiä lisää jäseniä. Olisiko ryhmäläisillä vaikkapa kavereita, jotka haluaisivat mukaan?

Kun joku ryhmän jäsenistä muuttaa muualle, on syytä pitää läksiäiset. Millaiset läksiäiset sopivat partioon? Entä miten lähteneeseen ryhmän jäseneen voisi pitää yhteyttä jatkossakin?

Hyvä ryhmähenki on toimivan ryhmän edellytys. Hyvän ryhmähengen vallitessa jokainen saa olla oma itsensä, toisten ominaispiirteet hyväksytään ja kaikkia autetaan parhaan mukaan. Ryhmähenki syntyy keskinäisestä luottamuksesta. Luottamus mahdollistaa sen, että ryhmän jäsenet voivat ottaa erilaisia rooleja eri tilanteissa. Ryhmässä saa johtaa, kokeilla uutta, pelätä tai epäonnistua. Luottamus ja ryhmähenki ovat olennaisia edellytyksiä sille, että jokainen ryhmän jäsen uskaltaa ilmaista (muista eroavankin) mielipiteensä, keskustella, osallistua ja toimia omalla tavallaan. Hyvin toimivassa ryhmässä on turvallista olla oma itsensä, eikä siellä tarvitse pelätä kiusaamista.

Ryhmähengen eteen on tehtävä jatkuvasti töitä. Jokainen voi omalla toiminnallaan vaikuttaa hyvän me-hengen muodostumiseen. Myös ryhmänjohtajalla on vastuu yhteishengen syntymisestä ja ylläpitämisestä. Erilaiset harjoitukset, yhteiset kokemukset ja ryhmän omat tavat luovat ja ylläpitävät ryhmähenkeä. Yhteinen kokemus tukee ryhmähengen syntymistä. Se luo muiston, joka vain meidän ryhmällämme on. Kokemus voi olla vaikkapa retki, kisat, joulujuhlaesityksen tekeminen tai naamiaishassuttelu. Rankan selviytymisteemaisen retken sijaan kannattaa suunnitella sellainen kokemus, josta varmasti jää kaikille hyvä fiilis.

Ovatko onnistuminen ja menestys yksilön vai ryhmän ansiota? Usein ihmiset uskaltavat lähteä tekemään jotain isoa ja haastavaa osana ryhmää mutta eivät yksin. Millaisia kokemuksia sinulla tästä on?

Milloin olet viimeksi pysähtynyt miettimään, missä juuri sinun ryhmäsi on hyvä? Kun seuraavan kerran kokoonnutte johtajaparinne kanssa, miettikää, missä juuri teidän ryhmänne on vahvimmillaan. Käykää läpi sama pohdinta myös koko ryhmän kanssa esimerkiksi iltahiljentymisessä. Jokaisesta ryhmästä löytyy paljon hyvää. Mitkä ovat teidän vahvuutenne nimenomaan ryhmänä?

Partiolaisilla on tapana huutaa, kun halutaan esimerkiksi kiittää, kehua tai kohottaa yhteishenkeä eri tilanteissa. Huudot ovat tärkeä osa partiota. Huutoja on hyvin monenlaisia, ja monella lippukunnalla on omia perinnehuutoja. Huudon vetäminen on tärkeä taito jokaiselle johtajalle, sillä koskaan ei tiedä, milloin hyvää huutoa tarvitaan. Huudon vetäminen vaatii harjoittelua. Huudon vetäjä, huudattaja, valitsee tilanteeseen sopivan huudon, antaa selkeät ohjeet huudosta, eläytyy huutoon koko vartalollaan, antaa huudolle tahdin selkein kädenliikkein ja uusii ”lässähtäneen” huudon. Perinteinen partiohuuto on naseva ja rytmikäs. Tässä muutama esimerkki:

• Hyvä kiva braa, antaa tulla lisää vaan!

• Rrrrrrrrrrräiskäle!

• Sano K, sano I, sano I, sano TOS, sano KIITOS!

• Kiitos ruoasta, se oli maukasta!

Ryhmän tunnukset ovat hyvä keino luoda me-henkeä. Oma huuto on partiossa kiva tapa näyttää esimerkiksi koko lippukunnan tilaisuudessa, että me olemme ”me”. Ryhmän päiväkirja, viiri tai jokin itse tehty juttu ovat tärkeitä osoituksia ryhmään kuulumisesta.

• ryhmän nimi

• huuto

• käsitervehdys

• partionimet, yhteiset nimet asioille ja esineille (esim. retkikeittimen pihdeille omat nimitykset)

• viiri

• päiväkirja

• yhteinen maskotti

• oma leikki

• ruokailuvälinepussi/kangaskassi

• avaimenperä tai reppumaskotti

• pysyvä ohjelmanumero iltanuotiolla (esim. jatkokertomus/-näytelmä)

• huppari tai t-paita