PARTIOMENETELMÄÄ KÄYTTÄMÄSSÄ

Partiomenetelmä on osiensa summa. Kaikki osa-alueet on huomioitava toiminnassa. Näissä esimerkeissä näkyy menetelmän osien vaikutus eri näkökulmista.

”Piiperöiset-vaeltajavartio antoi intoa kaikkeen muuhunkin partioon. Hyvässä porukassa oli kivaa jopa siivota varastoa! Kololla notkuttiin illasta toiseen vuorotellen toistemme kokousten jälkeen. Omilla retkillä klassikoiksi muodostuivat kämpän pöydän ympäri juokseminen lämpimänä pysymiseksi sekä kasviskeittoaineksien hankkiminen muttei koskaan valmistaminen. Kaikki vartiolaiset päättivät yhdessä, mitä tehdään, ja johdimme vuorotellen. Päätimme järjestää partiomatkan, ja keräsimme siihen rahaa muun muassa myymällä tavaraa kirpputorilla.”

Tee tänään tai tällä viikolla hyvä työ jonkun ihmisen, oman lippukuntasi tai oman ryhmäsi hyväksi. Auta pikkusiskoa läksyissä, lupaudu johtajapariksi sudenpentukokoukseen, hiekoita raput oven edestä, tiskaa kololla, ota tehtäväksesi seuraavan retken suunnistuksen järjestäminen, allekirjoita vetoomus, lähde mukaan järjestämään oppilaskunnan ystävänpäivätapahtumaa, äänestä nuorisovaltuuston tai seurakunnan vaaleissa tai kokoa samoajavartiosi toiveita nuorisotaloon liittyen ja toimita ne valtuutetulle.

Onko vartiosi kolopesijä? Retkillä ja leireillä luonnossa toimiminen tapahtuu automaattisesti, mutta jäävätkö viikkokokoukset helposti sisälle?

Testaa seuraavien kysymysten avulla, miten toiminta luonnossa toteutuu ryhmäsi kokouksissa.

• Käyttekö kokouksissa usein ulkona leikkimässä?

• Kuinka monta kertaa olette pitäneet tällä kaudella koko kokouksen ulkona?

• Millaista toimintaa luonnossa ulkokokouksiinne voisi liittyä? Erätaitoja, luontoon liittyvää ohjelmaa, leikkimistä, liikuntaa?

• Mitä tavallisesti kololla tehtävää voisi siirtää luontoon? Missä olette olleet ulkona? Pihalla, puistossa, metsässä, rannalla?

• Onko kolon lähistöllä sellaisia paikkoja, joissa voisitte pitää kokouksia tai osia niistä? Puisto, metsä, kallio, ranta, saari, laavu, nuotiopaikka?

• Ulkokokouksesta voi tehdä iltaretken niin, että tavataan paikan päällä tai bussipysäkillä, josta matkustetaan yhdessä kokouspaikalle. Onko alueellanne metsiä, luonnonsuojelualueita ja ulkoilualueita, joihin voisitte järjestää iltaretken?

Heittäytykää ryhmäsi kanssa ja opetelkaa tekemällä jotain aivan uutta teitä kiinnostavaa. YouTubessa on ohjevideoita vaikka millaiseen tekemiseen, kirjastosta löytyy oppaita, opistoilla on monenlaisia kursseja, ja lähipiirissänne voi olla arvaamattomia osaajia. Kiinnostaisiko teitä oppia rummuttamaan, rakentamaan taskulamppu, värjäämään kasveilla, piirtämään mallista, steppaamaan, ohjelmoimaan tai tekemään marenkeja?

Partiossa on symboliikkaa muuallakin kuin vain partiohuivit osallistujien kaulassa. Symboliikkaa on kaikki se, mikä yhdistää partiolaisia toisiinsa niin ryhmän, lippukunnan, piirin, Suomen Partiolaisten kuin koko maailman partiolaisten tasolla. Mitä jos symboliikkaa ei olisikaan? Pysähdy hetkeksi miettimään, millainen olisi partiokokous ilman symboliikkaa. Olisiko kyseessä vain satunnaisten ihmisten kokoontuminen satunnaiseen paikkaan? Mistä tietäisi kokoontumisen alkavan tai päättyvän? Miten tietäisi, että koolla on juuri partiolaisia tietystä ryhmästä?

Mieti hetki pestiäsi seuraavan puolen vuoden aikana. Mitä tehtäviä pestiisi kuuluu? Oletko tekemässä jotain itsellesi haastavaa? Millaista apua ja tukea toivoisit saavasi luotsilta tai joltain muulta aikuiselta? Haastavia tehtäviä voivat olla esimerkiksi retken järjestäminen, toimintasuunnitelman tekeminen, itselle vieraaseen aiheeseen perehtyminen ja sen opettaminen ryhmälle ryhmälle, vanhempainillan järjestäminen tai ryhmän vieminen kisoihin.

Partioihanteet ovat yksi konkreettinen esimerkki partion arvoista. Mieti ryhmäsi edellistä retkeä. Millä tavoin mikäkin partioihanne retkellä toteutui?

Partio-ohjelmassa nousujohteisuus eli haastavuuden kasvu näkyy esimerkiksi aktiviteeteissa.

• Sudenpentu osallistuu nuotion sytyttämiseen ja tulen ylläpitämiseen yhdessä aikuisen kanssa.

• Seikkailija harjoittelee nuotiopohjan valmistamista sekä nuotion sytyttämistä ja sammuttamista käytännössä.

• Tarpoja harjoittelee nuotion sytyttämistä ilman tulitikkuja tai ainoastaan luonnonpuita käyttäen. Hän käyttää erilaisia sytykkeitä ja kertaa hyvän nuotiopaikan ominaisuudet.

• Samoaja opettelee sytyttämään nuotion ilman tulitikkuja tai sytytintä.

• Vaeltaja rakentaa rakovalkean huomioiden luonnonsuojelu- ja turvallisuusnäkökulmat. Vaeltaja yöpyy tai tekee ruokaa tulilla.