NOUSUJOHTEISUUS

Nousujohteisuus partiossa tarkoittaa sitä, että jokainen sudenpennusta aikuiseen saa partiossa itselleen sopivan haasteellisia tehtäviä. Haasteellisuus voi olla uuden omaksumista tai aikaisemmin opitun paremmin ymmärtämistä. Nousujohteisuus voi olla myös vanhan asian uusi tai vaikeampi taso, jonka saavuttaminen tuntuu hyvältä ja tavoittelemisen arvoiselta. Esimerkiksi ensin opitaan paistamaan nuotiolla makkaraa, sitten käyttämään retkikeitintä, myöhemmin laittamaan ruokaa avotulella ja lopulta tekemään erikoisherkkuja maastossa. Partio-ohjelma on laadittu valmiiksi nousujohteiseksi niin, että aktiviteetit vaikeutuvat ikäkausien myötä.

Johtajan haastava tehtävä on pystyä havaitsemaan, minkälaista haastetta vartio tai sen jäsen tarvitsee kussakin tilanteessa. Johtaja pystyykin ohjaamaan nousujohteisuutta hyödyntämällä erilaisia valintoja, kuten valinnaisia aktiviteetteja tai haastavampia toteutusvinkkejä. On hyvä muistaa, että se, mikä toiselle on valtava haaste, voi toiselta sujua tuosta vain. Esimerkiksi tarpojaikäkaudessa erityisenä haasteena on käyttää opittuja taitoja erilaisissa sosiaalisissa tilanteissa.

Nousujohteisuus ulottuu koko partiotoimintaan. Jokaisella partiolaisella on mahdollisuus tarttua erilaisiin pesteihin tai kokeilla uusia elämyksiä itseään kehittäen. Partiossa tavoitteena on se, että jokainen saa tehtäviinsä riittävän tuen ja sen avulla mahdollisuuden onnistua ja kehittyä nousujohteisesti.

Nousujohteisuus on osa partiomenetelmää. Partiomenetelmää käsitellään laajemmin pääluvussa 2, mutta kukin osa-alue esitellään tässä oppaassa aiheensa mukaisessa kohdassa.

Partiossa oppiminen tapahtuu tekemällä ja tekemisestä. Esimerkiksi retkikeittimen käyttöä on turha yrittää opettaa vain luennoimalla, miten ruoka keittimellä valmistetaan. Oppiminen tapahtuu, kun asiaa pääsee itse kokeilemaan käytännössä. Johtajan kertomat asiat tai hänen näyttämänsä esimerkki tai kuvat voivat toki auttaa oppimisessa, mutta asian varsinainen ymmärtäminen ja omaksuminen tapahtuvat yleensä vasta siinä vaiheessa, kun sitä saa itse käytännössä kokeilla ja harjoitella. Monet oppimisen tutkijat (etunenässä yhdysvaltalainen Davis A. Kolb) näkevät oppimisen kehämäisenä, jatkuvana prosessina, jossa omat aiemmat tiedot ja kokemukset ovat pohjana uudelle, opittavalle asialle. Johtajan kannattaakin lähteä liikkeelle ryhmäläisten opittavaa asiaa koskevista aiemmista kokemuksista ja käsityksistä. Kun näihin vanhoihin käsityksiin lisätään uutta informaatiota esimerkiksi havainnollistamalla, päätyy oppija muokkaamaan vanhoja ja luomaan uusia ajatusmalleja asiasta. Tämän jälkeen hän on valmis kokeilemaan uutta, juuri opittua tapaa toimia. Oppimisen prosessi ei kuitenkaan pysähdy vain tähän kokeilemiseen, vaan se käynnistyy aina uudelleen uuden sovellettavan tiedon ja uusien kokemusten kautta.

Uuden asian oppimisessakin on eroja; on eri asia kokeilla retkikeittimen käyttöä kokoontumispaikan pihamaalla kuin ryhmän yöretkellä metsässä. Mitä aidommat ja realistisemmat ovat oppimisen olosuhteet, sitä paremmin ihminen yleensä oppii. Vaikka uuden asian oppii paremmin tositoimissa, kannattaa sitä usein kuitenkin harjoitella ensin. Jos esimerkiksi retkikeittimen käyttö on viikonlopun metsäolosuhteissa kaikille vierasta, voi retkellä tulla ongelmia. Ryhmän kokouksessa kokoontumispaikan parkkipaikalla etukäteen tehdyt harjoitukset saattavat silloin osoittautua arvokkaiksi.

Harjoitteluvaiheessakin tärkeää on, että johtaja kertoo, milloin ja missä opeteltavia taitoja voi oikeasti tarvita. Vaikka kyse olisi harjoittelusta, kannattaa sekin vaihe tehdä kunnolla. Esimerkiksi retkikeittimellä voi valmistaa kolon pihassa maittavan aterian sen sijaan, että keitin vain koottaisiin ja purettaisiin sen enempää sytyttämättä.

Kertaaminen auttaa ihmistä oppimaan. Eri ikäkausien partio-ohjelmat rakentuvat myös tälle ajattelulle. Nuorena opittuja taitoja kerrataan vuosien saatossa syventämällä ja laajentamalla asiaan liittyvää osaamista. Vaikka asia tuntuisi useaan kertaan opitulta, tuo kertaus siihen usein jotakin uutta.

Oppimisen tutkimuksissa on havaittu, että hyvä tapa oppia ja ymmärtää uutta on opettaa asia jollekin toiselle. Tästä syystä moni huomaa oppivansa partiossa erityisen paljon uutta siinä vaiheessa, kun ryhtyy itse johtajaksi.