Suomenlinnan sanomat 1 2017

SUOMENLINNAN 1 / 2017

Suomen ensimmäinen lentokonetehdas s. 8

Universumin paras kirjastotäti s. 14

Sanomat

Suomenlinnassa tuulee aina s. 16

2

Pääkirjoitus Luottamus, tieto ja tutut jutut

V

uosi sitten paluumme talvilomalta oli kaamea. Olimme ystäväperheiden kanssa tulossa etelään kohti kotia, kun tuli puhelu: Meille kaikille tärkeä henkilö oli menehtynyt. Puoliso ja ensihoitajat olivat tehneet kaikkensa, mutta se ei ollut riittänyt. Tiesimme toki perussairaudesta, mutta meistä yksikään ei ollut varautunut tähän. Älykäs, aktiivinen ja hauska ihminen oli poissa.

Meidät oli aikoinaan yhdistänyt järjestötoiminta. Organisoimme useamman tuhannen lapsen ja nuoren harrastamiselle puitteita ja taustatukea.

Kukaan meistä ei ollut terveydenhuollon ammattilainen, mutta opimme taustalta seuraten muun muassa, kuinka suurten tapahtumien lääkintä- ja pelastustoimi suunnitellaan.

Opimme, että muutaman tuhannen henkilön metsäleiriä voidaan verrata samankokoiseen kylään. Näin osataan arvioida, millaisiin ja kuinka moniin lääkintä- ja pelastustehtäviin tulee varautua. Metsäleireillä sattuu toki enemmän haavereita veistelles-

sä ja kompastellessa kuin normaaliarjessa. Keskivertokylässä taas ikäjakauma tuo enemmän vanhempien ihmisten vaivoja kuin nuorisotapahtumassa.

En tuntenut lähimainkaan kaikkia yksityiskohtia, mutta luotin ammattilaisiin. Välillä tosin pohdin inhimillisen kärsimyksen muuttamista pelkiksi numeroiksi: toisaalta kätevää ja loogista, toisaalta aika karua ja kylmää.

sairaalassa apu on lähellä, ajattelin silloin.

Seuraavana päivänä tuli ilmoitus kotiutuksesta. Helpotus - kunnes tuli uusi tieto: juuri ennen sairaalasta ulos astumista potilas oli haettu takaisin. Verenmyrkytysdiagnoosi ei naurattanut, vaikka asiantuntijat rauhoittelivatkin sen hoitamisen olevan normaalityötä.

Minulle turvallisuuden tunne on yhdistelmä luottamusta, tietoa ja tuttuja juttuja. Läheiseni sairastui muutama viikko sitten ja joutui sairaalaan.

Potilaan oli ollut tarkoitus olla ulkomailla, mutta poskiontelontulehdus oli estänyt lentämisen. Lähisairaala tuntui turvalliselta vaihtoehdolta verrattuna matkakohteen tuntemattomaan hoitopaikkaan.

Muistelen aikoinaan oppineeni koulussa, että heti fysiologisten tarpeiden jälkeen alamme tavoitella kaikin voimin turvallisuuden tunnetta. Kun hengissä säilyminen on varmistettu ruoalla, juomalla ja hengitysilmalla, alamme suojautua erilaisia uhkakuvia vastaan. Tunnistan tämän itsessäni: turvallisuuden tunnetta voivat terveysasioiden lisäksi helposti järisyttää perheeseen tai toimeentuloon kohdistuvat uhat.

Luottamus ja turvallisuudentunteeni saivat kuitenkin kolauksen. Epätyypilliset oireet saivat lääkärin aprikoimaan yli vuorokauden, ja tulehtunut umpilisäke ehti puhjeta. Onneksi

Suomenlinnan turvallisuus on puhuttanut tunnelin korjaushankkeen kynnyksellä. Minä luotan, että viranomaiset hoitavat omat tehtävänsä sekä pystyvät ottamaan muuttuneen

ympäristön huomioon. On kuitenkin erittäin huojentavaa, että he sanoivat sen julkisesti nyt toteutusvaiheen alkaessa.

Töissä teen kaikkeni, että pääsemme työkavereideni kanssa kotiin terveinä ja turvallisin mielin. Käytän kaiken ammattitaitoni varmistamaan, että työkohteessa ja sitä ympäröivässä yhteisössä maksimoimme terveellisyyden ja turvallisuuden. Työpäivän jälkeen vahvistan toimillani kotini turvallista ja rakastavaa tunnelmaa arjen kiireiden keskellä.

Satu Tammilehto-Hänninen kirjoittaja on Suomenlinnan sanomien päätoimittaja ja työskentelee tunnelihankkeessa

Suomenlinnaseuran kynästä Hyvä suomenlinnalainen,

K

aipaavatko saaren leikkipaikat mielestäsi kohennusta? Pitäisikö Kirkkosaaren koirapuistoa uudistaa? Tulisiko saaren ainoan sisäliikuntatilan, liikuntamaneesin, toiminta turvata?

Olisiko kotihoidon saatavuudessa petrattavaa? Entäpä kirjaston aukioloajoissa? Nuoriso- ja bänditilojakin tarvittaisiin? Vai laitetaanko kaikki munat samaan koriin, ja ehdotetaan pelastusasemalle ympärivuotista miehitystä?

Tähän asti monet ehdotukset kaupungin suuntaan ovat kaatuneet rahapulaan. Tilanteeseen on nyt saatu helpotusta. Helsingin asutuille saarille on myönnetty tälle vuodelle noin 400 000 euroa lisärahaa, ns. saaristolisää.

Valtion maksaman saaristolisän tarkoituksena on korvata kunnille saaristoisuudesta aiheutuvia kustannuksia. Vuosina 2015-16 lisä oli poissa, mutta nyt se on jälleen palautettu. Samalla Helsingin saama summa on noussut yli kymmenkertaiseksi, noin 400 000 euroon.

Muualla Suomessa saaristolisän palautuminen on otettu riemuiten vastaan. Esimerkiksi Naantalissa pohditaan, voisiko lisä pelastaa lakkautusuhan alla olevan pienen Velkuan koulun Palvan saarella.

Suomenlinna on asukasmäärältään Helsingin ylivoimaisesti suurin saari. Siksi on itsestään selvää, että saaristolisästä leijonanosan tulee kohdistua Suomenlinnan peruspalveluiden ylläpitämiseen ja kehittämiseen.

Huhtikuun kuntavaalit lähestyvät.

Helsingin asuttu saaristo ja sen erityispiirteet ovat varmasti monelle ehdokkaalle vieraita. Kun tapaat ehdokkaita, kerro heille arjestasi saaressa, ja valista heitä uudesta saaristolisästä. Voit myös kysyä, miten he haluaisivat olla mukana kehittämässä Suomenlinnaa asuttuna saarena ja elävänä kaupunginosana.

Pistää miettimään - toivottavasti myös kuntavaaliehdokkaasi.

Kevätterveisin, Markus Cannelin puheenjohtaja

Suomenlinnaseura ry on 1970 perustettu asukasyhdistys. Sen tavoitteena on mm. suomenlinnalaisten yhteenkuuluvuuden herättäminen ja vaaliminen. Seura toimii suomenlinnalaisten ympäristö- ja asumisolosuhteiden sekä mm. liikenneyhteyksien parantamiseksi. Seuralla on jäseniä noin 400, joista vajaa 300 asuu saarilla. Loput ovat ulkojäseniä, joista monet ovat entisiä suomenlinnalaisia.

Lisätietoa toiminnasta ja jäseneksi liittymisestä: www.viapori.fi Facebook: Suomenlinnaseura

Toimituksen tiedot SUOMENLINNAN SANOMAT 1/2017 // julkaisija: Suomenlinnaseura ry // päätoimittaja: Satu Tammilehto-Hänninen // toimitus: Auli Aho, Antti Kangas, Minna Koivikko, Rainer Lehtonen, Minna Vänskä, // taitto: Mikko Järvenpää // kannen kuva: Mikko Järvenpää // avustajat: Maija Airos, Markus Cannelin, Sinikka Ilmaranta, Mikko Klang, Harri Kutvonen, Jouko Nuorteva, Ville Peltokorpi, Ari Poikonen, Laura Salo, Helena Valve, Ville Vänskä // painopaikka: I-Print Oy // painos: 1 000 kpl // jakelu: Jokaiseen postiluukkuun Suomenlinnassa ja postitse myös kaupunkijäsenille sekä sidosryhmille // Seuraava lehti ilmestyy toukokuun lopussa 2017. Seuraavan numeron aineiston tulee olla toimituksella 5.5.2017. // Juttuja, kuvia ja ideoita voi lähettää osoitteeseen suomenlinnan.sanomat@viapori.fi // mediamyynti: Ari Bungers ja Jermu Koivukoski osoitteessa ilmoitukset@viapori.fi // yhteystiedot: Suomenlinnaseura ry, C 38, 00190 Helsinki sekä suomenlinnaseura@viapori.fi // ISSN 0786-1028

Lyhyesti

3

Suomen ensimmäinen meriarkeologinen väitöskirja

Hellun kiitokset

KIRJOITTAJA: MINNA KOIVIKKO

S

uokkilaisen Minna Koivikon englanninkielinen väitöskirja tarkastetaan Helsingin yliopistossa perjantaina 26.5.2017 klo 12.

Vastaväittäjä saapuu Australiasta asti, niin harvinaisia ovat meriarkeologian asiantuntijat maailmallakin. Koivikon työ pohjautuu Näkin kengissä- näyttelyssä (2011-2013 Suomenlinna- museo) esiteltyyn vedenalaisinventoinnin aineistoon Suomenlinnan vesialueelta. Tutki-

muskysymys liittyy vanhojen laivojen kierrättämiseen osaksi vedenalaista maisemaa. Väitöstilaisuus on yleisölle avoin.

Lämmin kiitos kaikille eläkemummoa onnitelleille! On ollut ilo jakaa lukuinnostus kanssanne.

Mielikuvitusta kannattaa ruokkia. Se jos mikä palkitsee. Jatkakaamme siis kirjallisia seikkailujamme!

Pelastuslaitos turvaa Suomenlinnan palvelut huoltotunnelin remontin aikana LÄHDE: HELSINGIN KAUPUNGIN PELASTUSLAITOS, KUVA: SUOMENLINNAN HOITOKUNTA, KUVAAJA: ARTTU KOKKONEN

H

elsingin kaupungin pelastuslaitos varmistaa pelastustoiminnan ja ensihoidon palveluiden saatavuuden Suomenlinnaan huoltotunnelin sulkeutuessa remontin vuoksi. Huoltotunnelin sulkemiselle ei ole vielä määritelty tarkkaa ajankohtaa, mutta pelastuslaitos on valmis käynnistämään korvaavat valmiusjärjestelyt heti tarvittaessa.

Palveluiden saatavuus turvataan pelastuslaitoksen Kaivopuiston meriasemalle sijoitettavalla aluksella, mikäli meri ei ole jäässä tai miehittämällä Suomenlinnan pelastusasema, jos jäätilanne ei salli alusten käyttöä. Suomenlinnan pelastusasema on normaalisti miehitettynä turistisesongin aikana toukokuusta lokakuuhun.

Ex-suokkilaisten tapaaminen KIRJOITTAJA: AHTO SIPPOLA

Kaikki Ex-Suokkilaiset!

Tapaaminen Suomenlinnassa lauantaina 13.5.2017 Aloitamme Suomenlinnan kirkossa klo 12.00, jossa jo perinteisesti Jouko Terävä soittaa meille kauniita säveliä.

Vahvista osallistumisilmoituksesi 30.4.2017 mennessä maksamalla ruokailusta 22,00 € tilille: Nordea FI 0816533500020989 Pentti Kallio 00840 Helsinki

HEI, MISSÄ VOI BONGATA TALVIUNILTA HERÄNNEITÄ NALLEJA?

Kirkolta siirrymme Upseerikerholle n. Klo 13.00, jossa saamme kuulla Joukon soittoa lisää? Ruokailu n. Klo 14.00 nouto-pöydästä.

LELUMUSEOSSA TIETENKIN Auki kevätviikonloppuisin kello 11-17 www.lelumuseo.fi

Maaliskuss-17.indd 1

2/20/2017 6:32:06 PM

4

Pöljis-kerho rulettaa!

KIRJOITTAJA: MINNA KOIVIKKO (SUOMENLINNAILMIÖN VÄISTYVÄ PUHEENJOHTAJA)

Suomenlinnailmiö on ala-asteen vanhempainyhdistys. Sen pääasiallisena tehtävänä on järjestää koululaisten iltapäiviin toimintaa erilaisten kerhojen muodossa.

Y

hdistys saa toimintaansa tukea valtiolta. Tuen saamiseksi on tietyt vaatimukset, ja edellytyksenä on myös oma varainkeruutoiminta.

Yhdistystä pyörittää viisihenkinen hallitus, ja koululla toimii tällä hetkellä yhteyshenkilönä Mepa-ope.

Kerätyillä rahoilla palkkaamme päteviä opettajia vetämään kerhoja.

Olemme pyrkineet suosimaan suomenlinnalaisia ohjaajia, sillä myös yhteisöllisyyden rakentaminen on yhdistyksemme tavoite.

Toisinaan tulee miettineeksi, olemmeko vetäneet touhun jo överiksi. Yksi saaren iskä avautui nimittäin kerran lauttamatkalla tyttä-

restään, joka oli jo ekaluokkalaisena ehtinyt kokeilemaan useampia lajeja kuin hän, aikuinen mies, koko ikänsä aikana. On totta, että tarjoamme mahdollisimman monipuolista kerhotarjotinta, jotta jokaiselle lapselle löytyisi jotain sopivaa.

Vuoden 2016 aikana pyöritimme teatteri-, puutyö-, taide-, ranska-, bändi-, kätsy- ja koriskerhoa sekä rumpu- ja pianotunteja. Suunnitelmissa oli myös shakki- ja parkourkerhot, mutta niille ei saatu vetäjiä.

Tämän kun yhdistää vielä MLL:n ja Suomenlinnan urheilijoiden tarjoamiin kerhomahdollisuuksiin, niin voimme päätellä saariston lasten

olevan hyvin virikkeistettyjä. Aikaa täytyy jäädä myös muille harrastuksille ja jopa tylsistymiselle, jotta oma-aloitteisuus ja luovuus eivät unohdu. Spontaanit pihaleikit tulevat taas iltojen vaaletessa.

Vaikka me aikuiset yritämme keksiä aina jotain uutta ja vetävää, niin mikään ei voita lasten oma-aloitteisuutta. Lasten idea Pöljis-kerholle sai tuulta siipien alle kun keksimme yhdistää koriksen ja Pöljiksen. Löysimme Suokista myös pätevän ohjaajan, Jenni-Pauliinan.

Pöljis on välitunneilta tutuksi tullut polttopallon muoto, jonka Ja

yhdistää eri luokkatasoja kolmosista kutosiin. Tammikuusta käyntiin pyörähtänyt kerho on osoittautunut kaikkein suosituimmaksi: osallistujia on kaksikymmentä!

Tässä kohtaa vuotta valmistaudumme huhtikuiseen vuosikokoukseen ja etsimme aktiiviseen joukkoomme uusia idealisteja. Tule mukaamme järjestämään hauskaa ja yhteisöllistä toimintaa koulumme oppilaille! Heitän puheenjohtajan pallon kiitollisin mielin seuraavalle kopin ottajalle.

ni-ope on aikanaan lanseerannut koululle. Nyt tämä sporttinen laji

Maailman suurin ja vanhin hirsiarkku-Pate täyttää 100 vuotta KIRJOITTAJA: MINNA KOIVIKKO, KUVA: VILLE PELTOKORPI

T

ykistölahden pohjalla, Vesikon kohdalla, odottelee syntymäpäiviään vuonna 1917 rakennettu hirsiarkkupato, tuttavallisemmin Pate. Miksi ihmeessä se on aikoinaan rakennettu, ja voiko se todellakin olla maailman suurin vedenalainen hirsistä tehty patorakenne? Entä mistä tietää, että Pate on syntynyt Venäjän vallan aikana?

Puusta tehdyn padon rakentaminen liittyi Venäjän Itämeren laivaston suurtelakkahankkeeseen. Koko Tykistölahti oli tarkoitus padota kuivatelakaksi, ja altaan molempiin päihin rakennettiin puiset työmaapadot. Telakkahanke ei koskaan valmistunut, mutta patoja ei kuitenkaan ryhdytty purkamaan. Varvilahden pohjukassa ollutta rakennetta käytettiin myöhemmin mm. siltana.

Viimeisimmässä laiturin raken-

nuksessa Varvilahden padon hirsiä nostettiin rantaan, ja niistä rakennettiin hoitokunnan toimesta aita, Ison Mustasaaren huoltoalueelle huoltolauttarannan viereen.

Tykistölahden pato on kokonaan veden alla lähes alkuperäiskunnossa, vailla minkäänlaista uusiokäyttöä.

Normaalisti työmaapadot purettiin, joten on erittäin todennäköistä, että Pate on maailman suurin puusta rakennettu vedenalainen työmaapato. Pate oli pitkään unohdettuna, ja sukeltajat löysivät sen uudestaan 1980-luvulla.

Paten päivä Nyt Patea ihmetellään oikein yhteistuumin: Sukeltajaliitto, Suomen Meriarkeologinen seura ja Museovirasto sekä sukellusseurat H2O ja

Urheilusukeltajat ry toteuttavat tapahtumapäivän, jolla juhlistetaan 100 vuotta täyttävää Patea.

Sukeltajat kiinnittävät hirsiarkkupatoon muistolaatan, ja hoitokunta tutkii mahdollisuutta saada rantaan myöhemmin opastetaulu.

Sukellus muistolaatan kiinnittämisestä kuvataan - ja olosuhteiden salliessa pato kuvataan fotogrammetrista mallia varten. Olisi hienoa, jos kylttiin saataisiin kuva, jossa Pate olisi mallinnettu näkyviin maanpäälliseen maisemaan. Silloin se ei enää unohtuisi pinnan alle!

Tapahtumalla halutaan tuoda esille vedenalaista kulttuuriperintöä ja osoittaa arvostusta harrastajien tekemälle vapaaehtoistyölle. 1980-luvulla rakennetta nimittäin mitattiin ja piirrettiin vapaaehtoistyönä lähes sata sukellustuntia, ja osa silloisista

sukeltajista on lupautunut nyt muistelemaan projektia. Muillekin asiasta kiinnostuneille talvisukeltajille tarjotaan tilaisuutta sukeltaa kohteella ennakkoon ilmoittautumalla.

Yleisö voi vapaasti seurata tilaisuutta, joka järjestetään lauantaina 11.3.2017 klo 10-14. Tervetuloa kuulemaan lisää tästä monumentaalisesta rakennelmasta ja tutustumaan sukellustoimintaan!

Niin, mistä siis tietää, että Pate on rakennettu Venäjän vallan aikana?

Noh, Pate on jo satavuotias, eikä vieläkään pidä vettä..!

Suomenlinnan hoitokunnan teettämän monikeilainluotauksen ansiosta Hirsiarkku-Pate saatiin ensimmäistä kertaan näkyviin kokonaisuutena muutama vuosi sitten. (Malli: Ville Peltokorpi.)

5

Tiistaisin joogataan, yhdessä tietenkin KIRJOITTAJA: MINNA VÄNSKÄ

Suomenlinnan joogaryhmä on kokoontunut jo yli 15 vuoden ajan. Mutta miksi joogata ryhmässä, kun venyä voi vaikka omassa olohuoneessa ja milloin vain?

K

aikki sai alkunsa muutamasta astangajoogan alkeiskurssista, joista yhteen Minna Koivikkokin osallistui. - Olin mukana Anne Nuotion vetämällä viikonloppukurssilla Suomenlinnassa syksyllä 2001. Vuosien varrella ohjaajat ja joogaajat ovat vaihtuneet, mutta alkuperäisiäkin kurssilaisia on vielä jäljellä. Edellinen ohjaaja on yleensä testamentannut ryhmän seuraavalle.

Kaikki opettajamme ovat olleet eri tavoin ihania, Minna muistelee.

Tällä hetkellä joogaa ohjaa Johanna ”Jossu” Westersund, joka ”peri” ryhmän suomenlinnalaiselta Hanna-Mari Niemiseltä tämän jäätyä äitiyslomalle. Jossu seuraa joogassaan italialaisen Vanda Scaravellin sallivaa joogafilosofiaa ja -käytäntöä.

– Se kannustaa kuuntelemaan kehon hienovaraisimpia viestejä, löytämään rauhaa ja hyvää mieltä omasta olemuksesta. Ja tietysti avaamaan lukkoja ja jumeja. Myös kärsivällisyys ja keskittymiskyky kasvavat, kun opettelemme olemaan hetkessä aistit avoimina.

Jossun harjoituksissa etsitään iloa ja hymyä sekä tutkitaan vaivatonta liikettä ja olemista ilman ulkoisen muodon kopiointia. - Hitunen seikkailumieltäkään ei ole pahitteeksi, meillä on lupa eksyä.

Ryhmässä tehdään harjoituksia myös yhdessä vaihtuvin parein tai kokoonpanoin. Joogaystävän kädet oikeassa paikassa auttavat oivaltamaan liikkeen suuntaa ja lisäksi käsien lämpö rentouttaa. – Vaikka pariharjoittelu voi aluksi tuntua pelottavalta, arkuus sulaa ensimmäi-

siin harjoituksiin, Jossu vakuuttaa.

Vastapainoa arkeen, ryhmässä itseä kuunnellen Terveellinen ja turvallinen joogamuoto ei vaadi ponnisteluja eikä aikaisempaa joogataustaa. Jokainen joogaa oman elämänsä huomioon ottaen. Jossu muistuttaakin, että liikkuvuus kehittyy vähitellen, houkuttelemalla. Tämän on jo huomannut vasta viime syksynä joogan parissa aloittanut Anu Vertanen.

– Jumittavat niskat ja selkä tykkäävät liikuttelusta, mutta yksin kotona on liian helppo luistaa tekemästä niille mitään. Jossun joogatunneista on ollut apua – nykyään kolottaa vähemmän!

Anulle jooga on tuonut tervetullutta rauhoittumista ja mielen lepoa kiireiseen arkeen. – Tunnilla on leppoisa tahti, mutta parituntinen kuluu hujauksessa. Sen jälkeen on mukavan rento fiilis ja uutta voimaa viikon varrelle, Anu kuvailee tuntemuksiaan.

Myös Anu Klippi, joka on ollut mukana ryhmässä alusta asti, on yhdessä joogaamisen puolestapuhuja.

– Ryhmässä joogan hyvät vaikutukset tehostuvat. Vaikka Suomenlinnan joogaryhmän kokoonpano on vaihdellut vuosien aikana, ryhmä on ollut aina positiivinen ja tukeva. Jooga auttaa pitämään mielen ja kehon virkeänä. Se myös rauhoittaa ihanasti kiireisen työpäivän jälkeen, kertoo Anu, joka tutustui lajiin miehensä Ykä Klipin kanssa jo 1970-luvulla.

Anu Klippi iloitsee, että nykyään

– Olen opiskellut joogaohjaajaksi Joogastudio Manipuran ja Helsingin aikuisopiston kaksivuotisella kurssilla. Opettajiani ovat Malla Rautaparta ja Sandra Sabatini. Olen täydentänyt opintojani Helen Noakesin ja Leo Peppasin kursseilla. Joogan ohjaaminen on minulle hilpeä sivutoimi, Jossu kertoo. - Olen päivisin aikakauslehden toimitussihteeri. (Kuva: Hertta Paulasto) ryhmässä on mukana myös muutama mies ja muistuttaa, että varsinkin voimaharjoittelua harrastaville venyttelevä jooga on hyvää vastapainoa.

Erilaisista joogataustoista huolimatta Anujen joogamotiivit pulppuavat siis samasta lähteestä – arjessa pysähtymisestä, kehon ja mielen hyvinvoinnista sekä ryhmän tuesta.

Jossun joogassa on rauhallinen tunnelma. Kukin osallistuja kuuntelee omaa kehoaan ja tekee liikkeet sen mukaan. (Kuva: Minna Vänskä)

Tervetuloa mukaan!

Suomenlinnan joogaryhmä kokoontuu tiistaisin Monnarissa eli päiväkodin monitoimitilassa klo 19-21. Lisätietoja joogaohjaaja Johanna Westersundilta: jossu@joogatar.fi.

HOITOKUNTA TIEDOTTAA

YLEISTÄ Tarkista vuokranmaksun tiedot

Muista kiinteistöpalveluiden asiakaspalveluajat

Muistathan tarkistaa vuokranmaksun ajankohtaiset tiedot. Vuokra tulee maksaa vuokranantajan toimittamien viite- ja tilitietojen mukaisesti. Virheellisillä tiedoilla tai eräpäivän jälkeen maksaminen ei kohdista maksua vuokralaisen vastiketietoihin automaattisesti, vaan saattaa aiheuttaa epäselvyyksiä vuokralaisen maksutilanteessa. Vuokranmaksun tiedot vaihtuvat vuosittain, seuraavan kerran maaliskuun alussa. Varmista, että maksutietosi ovat suoritusta tehdessäsi oikein.

Suomenlinnan hoitokunnan kiinteistöpalveluiden asiakaspalvelu on avoinna osoitteessa C 40 tiistaisin ja torstaisin klo 9.3011.00 sekä 13.00-15.00. Tervetuloa käymään! Voit vallan hyvin tulla asioimaan myös muina aikoina sopien siitä etukäteen. Muiden töiden ja kokousten vuoksi emme voi ilman erillistä sopimista valitettavasti luvata, että asiakaspalvelija on paikalla muina aikoina. Ei siis kannata vain piipahtaa paikalle, vaan ota hyvissä ajoin yhteyttä asiakaspalveluun ja sovi muu käyntiaika, joka sopii sinulle paremmin. Saat asiakaspalveluun yhteyden sähköpostilla osoitteesta vuokralaiset@suomenlinna.fi tai puhelimitse virka-aikana numerosta 0295 338 430.

Uusi asukasopas jaettu koteihin Suomenlinnan hoitokunta on päivittänyt asukasoppaan, ja se on jaettu koteihin helmikuussa muun postituksen yhteydessä. Jos et saanut asukasopasta, voit hakea sen itsellesi C 40:n asiakaspalvelusta edellä mainittuina aikoina. Voit myös toimittaa yhteystietosi osoitteeseen vuokralaiset@suomenlinna.fi tai soittaa ne numeroon 0295 338 430, niin lähetämme oppaan postissa. Valitettavasti asukasoppaan lopussa olevasta kartasta jäi uupumaan muutama merkintä. Päivitetty kartta toimitetaan postissa automaattisesti ilman tilaamista. Liitäthän uuden kartan asukasoppaaseesi.

Tervetuloa asukasiltaan 7.3.!

Hoitokunta järjestää kevään asukasillan 7.3. kello 18-20 Tenalji von Fersenissä (B 17 c). Kaikki asukkaat ja toimijat ovat lämpimästi tervetulleita! Lisätiedot nettisivuiltamme.

Kaapelimodeemiverkko poistuu käytöstä Hoitokunta on tarjonnut vuokralaisilleen kaapelimodeemiverkkoa, mutta se poistuu käytöstä 30.8.2017. Tämän jälkeen internetyhteyttä ei saa enää automaattisesti, vaan se on hankittava itse niitä tarjoavilta teleoperaattoreilta. Hoitokunnan verkkopalvelut toimittaa nykyään valtion it-toimija Valtori, jonka tehtävä on tarjota verkkoratkaisut virastoille, ei muille toimijoille. Tästä syystä kaapelimodeemiverkko poistuu. Lisätietoja asiasta voi lukea hoitokunnan nettisivuilta. Uusista verkkoliittymistä tulee kysyä suoraan teleoperaattoreilta itseltään.

Suomenlinnan hoitokunta on opetus- ja kulttuuriministeriön alainen valtion virasto, joka restauroi, ylläpitää, esittelee ja hallinnoi Suomenlinnaa.

8

Suomen ensimmäisen lentokonetehtaan perustaminen KIRJOITTAJA: VILLE VÄNSKÄ

S

uomenlinnan Susisaarella toimi vuosina 1921–1936 Suomen ensimmäinen lentokonetehdas, joka toimintansa aikana valmisti lähes 300 lentokonetta. Valtion Lentokonetehtaan toiminnot siirrettiin Suomenlinnasta vuonna 1936 Tampereelle, ja yhtiö sulautui osaksi Valmet-konsernia vuonna 1945.

Suomenlinnassa valmistetut konetyypit olivat osin ulkomaisten lentokonemallien lisenssiversioita, mutta suomalaisen koneenrakennustaidon karttuessa lentokonetehtaalla rakennettiin myös suomalaisia malleja. Näitä olivat esimerkiksi Haukka-, Sääski-, Kotka-, Paarma- ja Tuisku-koneet. Lentokonetehtaan ensimmäiset toimintavuodet olivat hapuilua, jossa yrityksen ja erehdyksen kautta opeteltiin lentokoneiden rakentamista.

Päätös kotimaisesta lentokonetuotannosta Suomen itsenäistyttyä ja vapaussodan päätyttyä heräsi ajatus kotimaisen lentokonetuotannon käynnistämisestä. Hankkeen etenemistä edesauttoivat Suomen markan jatkuva ostovoiman aleneminen maailmalla, maailmansodan hävinneen Saksan talous- ja tuotantovaikeudet sekä pohjoisiin oloihin tarkoitetun lentokonetyypin puuttuminen muuten runsaasta tarjonnasta.

Lisäksi erityisesti sotilaita kiehtoi ajatus lentokonetuotannon omavaraisuudesta mahdollisen sodan aikana. Lopullinen päätös oman lentokonetehtaan perustamisesta syntyi keväällä 1921 saksalaisen Hansa und Brandenburgische Flugzeugwerken tarjottua edullista lisenssiä maailmansodan parhaan meritiedustelukoneen W 33 valmistamiseen.

Valtion Lentokonetehdas aloitti toimintansa ilmavoimien alaisuudessa nimellä Ilmailuvoimien Lentokonetehdas. Yhtiön nimi vaihtui Valtion lentokonetehdas -muotoon vuonna 1928, jolloin tehdas siirtyi ilmavoimien alaisuudesta puolustusministeriön alaisuuteen.

Lentokonetehtaan ensimmäiseksi johtajaksi (1921–1932) määrättiin luutnantti Asser Järvinen. Järvinen oli itse lentäjä, joka oli syyskuussa 1918 romuttanut ensimmäisellä yksinlennollaan Stetin M-9-lentoveneen. Onnettomuuden jälkeen hän keskittyi lentotekniikkaan ja määrättiin ilmailupataljoonan vanhemmaksi insinööriupseeriksi vuonna 1919. Huomattavaa on, että varsinaista lentokoneenrakennusta Järvinen opiskeli Ranskassa vasta vuosi-

na 1923–1925. Perustettavan tehtaan tekniseksi johtajaksi palkattiinkin Hansa und Brandenburgische Flugzeugwerken työnjohtajana ollut Ernst Schneider.

Suurin vaikeus lentokonetehdasta perustettaessa ei kuitenkaan ollut ammattitaidon, vaan rahan ja tilojen puute. Suomen markan ostovoima heikkeni, ja saksalaisten tavarantoimittajien hinnat vaihtelivat päivittäin, eikä itse tavaroiden toimittamisesta ollut koskaan täyttä varmuutta.

Lentokonetehtaan perustaminen Suomenlinnaan Alkuperäisen suunnitelman mukaan lentokonetehdas oli tarkoitus sijoittaa Santahaminan tilavaan korjauspajaan, mutta siellä käynnissä ollut lentokoneiden huolto- ja korjaustoiminta olisi häiriintynyt merkittävästi. Puolustusministeriö päätti luovuttaa tilat aiemmin haltuunsa saamasta Suomenlinnasta.

Lentokonetehtaan päärakennuksen muodosti tuolloin verrattain uusi venäläisten kuivatelakkaa varten rakentama työpaja. Sen 350 neliön laajuinen keskihalli valittiin kokoonpanohalliksi, johon mahtui kerrallaan kaksi lentokonetta vinottain aseteltuna. Saman rakennuksen siipiin suunniteltiin metallityökone-, viilaus-, sepän- ja levysepän työtilat.

Ongelmana oli, että helmikuussa 1919 Vasikkasaaressa tapahtunut selvittämätön ammus- ja polttoainevarastojen räjähdys oli rikkonut pääosan hallin lasikatosta. Samoin hallin lämmityksen ja valaistuksen uusiminen söivät ennestään pieniä määrärahoja. Varsinaisen tehdashallin lähistöltä löytyi puoliksi sortunut

Bastion Taube, jota venäläiset olivat käyttäneet käymälärakennuksena.

Ikävän purkutyön jälkeen Bastion Taubesta saatiin tilava puutyöpaja lentokoneiden puuosien valmistamiseen. Lisäksi perustettavan tehtaan käyttöön saatiin kaksi varastorakennusta ja yksi kasarmirakennus runkojen, tasojen ja kellukkeiden kokoonpanoa varten.

Rakennuksissa oli jonkin verran venäläisten jälkeensä jättämiä työkoneita, mutta osin tarkoitukseen sopimattomia. Osa koneista ja muista tarvittavista työkaluista lunastettiin vapaussodan jälkeen toimineelta Sotasaaliskeskusosastolta. Loput tilattiin joko kotimaasta tai ulkomailta.

Kaikkiaan tehtaaseen tuli 28 työkonetta ja niitä pyörittämään yhdeksän sähkömoottoria. Henkilöstöä vastaperustetussa tehtaassa oli 80 henkilöä. Raaka-aineet lentokoneita varten ostettiin sieltä mistä saatiin.

Saksasta hankittiin erikoisosia ja kotimaasta lähinnä puuta. Rakentamiseen hankittavan puumateriaalin kestävyys ja laatu oli sekin ensin testattava. Erityisesti koneisiin tarvittavan tasalaatuisen vanerin valmistaminen tuntui olevan mahdoton tehtävä. Tasalaatuisuudella oli vaikutusta muutoinkin vaikeasti hallittavien varhaisten lentokoneiden tasapainoon.

Tuotanto olisi voinut tehtaan tilojen ja työkoneiden osalta käynnistyä jo kesällä 1922. Saksasta ostetut W 33:n lisenssipiirustukset olivat kuitenkin puutteelliset ja sisälsivät lisäksi saman konetyypin eri versioiden rakenneratkaisuja. Lentokone olisi valmistuessaan ollut käyttäjälleen vaarallinen ”Frankenstein”.

Ensimmäinen Suomenlinnassa rakennettu Hansa-lentokone kuvattuna Merisotakoulun saunarannassa. Kuva Suomen Sotilas -lehdestä 1920-luvun alusta.

Uudelleen laadittujen piirustusten jälkeen voitiin kahden ensimmäisen koneen rakentaminen aloittaa. Arvioidusta yhden kuukauden valmistusajasta ja karkeasti arvioiduista rakennuskustannuksista per kone jouduttiin heti tuotannon alussa tinkimään.

Kuitenkin vuoden 1922 loppuun mennessä lentokonetehdas oli yrityksen ja erehdyksen kautta saanut toimintansa tyydyttävästi käyntiin.

Lentokonetuotanto 1922–1936 Lentokonetehtaan ensimmäiset koneet pohjautuivat lähes kokonaan Hansa -meritoimintakoneeseen.

Hansan valmistus piti lopettaa 78. koneen jälkeen vuonna 1925, mutta muun tuotannon puutteessa Hansoja rakennettiin lopulta 120. Viimeinen Hansa valmistui heinäkuussa 1926, ja valmistuneista koneista 118 meni Ilmavoimille ja kaksi myytiin Latviaan. Konetyyppiä seurasivat lenkokonetehtaan tuotannossa monet lisenssillä valmistetut ulkomaiset mallit ja Lontoossa 1919–1922 lentokoneinsinööriksi opiskelleen Kurt Bergerin suunnittelemat kotimaiset mallit.

Lentokoneiden rakentaminen Suomenlinnassa päättyi vuonna 1936. Tehtaan sijainti Suomenlinnassa Helsingin edustalla oli sotilasstrategisesti huono. Suomenlinnan tehdastilat olivat myös toiminnan alusta lähtien liian pienet. Suomenlinnassa ei myöskään ollut tarvittavaa lentokenttää.

Uutta sijoituspaikkaa etsittiin 1930-luvun alussa, ja Valtioneuvosto teki vuonna 1931 päätöksen lentokonetehtaan sijoittamisesta Parolaan.

Puolustusministeriö ajoi kuitenkin lentokonetehtaan sijoittamista Parolan sijasta Tampereen Härmälään, jonne toiminnot siirrettiinkin vuoden 1936 kuluessa.

9

Pakina: Murenia muureista KIRJOITTAJA: SUOKKIDOCTOR

M

uurit ovat olleet paljon esillä meedioissa. Ei siksi, että muurit Suomenlinnassa sortuvat kiinalaisten turistien jalkojen alla, eikä siksi, että muureja kaadettiin jossain Berliinissä, eikä siksi, että henkilökohtaiset videomme leviävät maailmalle tietokoneiden pal(n)omuurien murtuessa. Vaan siksi, että joku Trumppi meinaa tehdä lisää muureja. Miksei se diilipelle osta meiltä turhia muureja, joista vaan koituu turhia korjauskuluja Hoitokunnalle. Eivätkä ne maksut mene meilläkään niin kuin pitäisi. Eivät espoolaisetkaan suostuneet maksamaan metroa, jolla heidät palautetaan takaisin Espooseen.

Keskenhän tämä suokkimuurienkin rakentaminen jäi. Viimeinen historiankirjoihin jäänyt, kirjallinen

todiste muuriemme tärkeästä historiasta on tämä: "Jesus Anttonio sen, latinonaamaruskoisen, Tequilapullon kätki muurin rakoseen. Teki SikaMexikolaisen erikoisliitoksen. On Kivinen ja Soranen pullon suu, se meksikonmuuriin sulautuu. Aurinko laskee…."

Lauttarannan muuri sortui ihan itsekseen. Laskekaa kauankohan Trumpilla kestää Meksikon muurin (5000 km) rakentaminen, jos ovat yhtä nopeita kuin me 30 metrin rantamuurin korjaamisessa? Kiinalaisillakin on 20 000 km muuria, josta maailmanperintökohteeksi riittäisi vallan hyvin pari kilometriä (vrt.

Suomenlinna). Ja mikseivät tallo omaa muuriaan! Ja mihin muureja edes tarvitaan? Ottakoot oppia Suomesta ja itärajastamme. Ei oo

muuria, mutta silti toimii. Montako laitonta, mitä tahansa (paitsi ahmoja), meni rajan yli Neuvostoliiton aikana, vaikka oli vapaa pääsy? Siis sinne päin. Ei tarvita kuin 700 km umpimetikköö ja 30 astetta pakkasta, niin rajoja kunnioitetaan. Ja vaikka nyt vois mennä vapaasti perille asti, niin Stokkalle ja Vuosaareen ovat onneksi jämähtäneet. Venäläiset siis.

Länskärin uudisrakennukset toteutetaan muuriperinteitä kunnioittaen: mitä muurimpi rumilus sitä suurempi suosio. Tätä vartenhan järjestettiin ihan arkkitehtipilailu. Yleinen taso oli huono, vaikka kärkipään ehdotukset olivatkin häntäpään ehdotuksia parempia (vapaa lainaus asian uutisoinnista). Eli päinvastoin kuin suomalaisessa urheilussa. Hiihtäjämmehän ovat tunnetusti maail-

man parhaita, mutta sijoittuvat silti aina häntäpäähän.

Arvostelukivattoman raadin mukaan voittajatyössä hassuimpana pidettiin hiillostettua pintamateriaalia.

Hah hah haa! Olen samaa mieltä.

Maan tasalle palaneena kyseinen lautahökkeli olisikin parhaimmillaan.

Hopealle sijoittunut neuvostoajan lähiöbunkkeri olisi kaivannut enemmän autenttista tunnelmaa. Rikkoutuneista ja pimeistä ikkuna-aukoista roikkuvat kosovolaisraadot olisivat oikeuttaneet voittoon. Kolmossijan aaltopeltiaita tullee palvelemaan voittajarakennuksen työmaa-aitana.

Perimmäisenä tavoitteena lienee saada Suomenlinnan asuntojen kysyntä ja tarjonta balanssiin. Eiköhän se tästä! Onnea v(i)oittajille! Ja muille hoidon tarpeessa oleville.

Suomenlinnan Urheilijat ry - saaren liikuttavin seura KIRJOITTAJA: ILONA KIVINEN (TIEDOTTAJA JA SIHTEERI, SUOMENLINNAN URHEILIJAT RY)

J

o vuodesta 1927 osaltaan saarelaisten ruumiin ja sielun hyvinvoinnista on vastannut Suomenlinnan Urheilijat. Seuran 90-vuotisen historian aikana jäsenet ovat harrastaneet eri lajeja aina suunnistuksesta judoon. Viime vuosina toiminta on painottunut palloilulajeihin ja jumppaan. Parinsadan jäsenen yhdistys pyrkii keskittymään erityisesti lasten ja nuorten liikkumisen edistämiseen.

Saaren liikuttavin seura elää tällä hetkellä murroksessa. SLU:n aktiivijäsen Niilo Harja on vetänyt sählyryhmiä ansiokkaasti vuosia, ja Niilon siirryttyä armeijan harmaisiin seuran riveissä kaivataankin erityisesti vanhempia näkyvästi mukaan toimintaan. Yhdistyksen hallitus toivoo löytävänsä aktiivisia isejä ja äitejä, jotta lasten liikuntaryhmien vetovastuuta voitaisiin kierrättää vuoroissa vapaaehtoisten kesken.

Myös harrastustiloina käytetyn liikuntamaneesin tulevaisuus on avoin. Urheiluseura on vuokrannut vuoroja viime keväästä lähtien. Suomenlinnan hoitokunta nimesi vuosi sitten selvitysmiehen kartoittamaan maneesin vuokramahdollisuuksia.

Juttua kirjoittaessa neuvottelut tilan käytöstä ovat kuitenkin edelleen kesken, eikä vuonna 2006 urheilukäyttöön remontoituun entiseen tykistömaneesiin näillä näkymin saada liikuntayrittäjää, vaan tilan käyttö saattaa muuttua.

Vuonna 2016 puheenjohtajaksi valittiin saaressa vuodesta 1997 asunut länskäriläinen Juha Honka, joka kutsuu itseään urheilun ja liikunnan sekatyömieheksi. Urheilullinen Juha

on toiminut seuran puheenjohtajana viimeksi 2000-luvun alkupuolella.

Moni tuntee hänet myös poikansa nyrkkeilijä Tomi Hongan valmentajana.

Juha Honka, mitä Suomenlinnan Urheilijat sinulle merkitsee?

vuorolle. Vuosien varrella kentällä on nähty monenlaisia vauhdikkaita pelejä aina leikkimielisistä ystävyysotteluista sekasählyyn – hauskaa on riittänyt, ja uudet pelaajat on otettu ilolla vastaan.

Yhdistyksen kuulumisia voi lukea

osoitteesta facebook.com/SuomenlinnanUrheilijat. Sääntömääräinen vuosikokous järjestetään Upseerikerholla sunnuntaina 12.3. klo 17.00.

Muutoksista tiedotetaan Facebookissa.

- Suomenlinnan Urheilijat edustaa minulle henkilökohtaisesti vahvinta sidettä kotisaareemme. Voin sanoa olevani ylpeä siitä, että omat lapseni ovat saaneet liikunnallisen innostuksen Suomenlinnan muurien sisältä, ja moni suokkilainen nuori ja vanhempi osaa yhdistää minut tavalla tai toisella perinteikkääseen seuraamme.

Millaisia terveisiä sinulla on seuran jäsenille?

- Toiminnan laatu ja jatkuvuus ovat seuran kulmakivet, joita tulee tukea ja ehostaa jatkuvasti. Toivotan lämpimästi kaikki liikunnasta kiinnostuneet tuomaan ideoita rohkeasti esille ja olemaan mukana saattamassa niitä käytäntöön. Näin pystymme tarjoamaan jälkipolvillekin iloista hikoilua, hyvää yhteishenkeä sekä toivottavasti koko elämänkaaren kestävän liikunnallisen innostuksen.

Suomenlinnan Urheilijoiden perusajatukseen kuuluu, että kynnys liikuntaharrastuksen aloittamiselle on matala, ja harrastuneisuuden tasoja voi olla erilaisia – siksi myös harrastusmaksut ovat pieniä. Erityisen paljon uusia kävijöitä seuran edustajat näkisivät mielellään tiistaisin klo 19 pelattavalle naisten sähly-

Puheenjohtaja Juha Honka avaamassa syyskisoja vuonna 2016.

Susisaaren urheilukentällä pingottiin 18.9. minkä kintuista päästiin.

10

Täällä esiintyy leijona!

KIRJOITTAJA JA KUVAT: MEDIAPAJALAISET: JOEL KIVIRINTA, SAMPSA KURVINEN, LUUKAS MUUKKA, EMIL NILSSON, LIINA SIVONEN, JULIUS SKRABB, ELLI SUOMINEN, MIRO PULKKINEN SEKÄ MEDIAPAJAN VETÄJÄ ARTO SIVONEN.

M

iltei sata vuotta sitten oli autonominen maa nimeltä Suomi. Yhtäkkiä se sanoi: ”Minä julistaudun nyt itsenäiseksi!”

Nyt on kulunut sata vuotta ja on aika juhlia tätä kaunista maata.

Suomenlinnan ala-aste ja päiväkoti osallistuvat juhlintaan ja haluavat helliä satavuotiasta leijonaa.

Kyseessä on yhteinen projekti, joka kertoo oppilaiden, opettajien ja vanhempien rakentamien työpajojen avulla tarinan Suomen syntymäpäivistä. Tarinan, josta rakentuu esitys, jonka ensi-iltaa vietetään marraskuussa 2017. Pajoissa kuvataan elokuvaa, tehdään biisejä, suunnitellaan puvustusta ja lavastusta, tykitetään teknoa, suunnitellaan tanssikoreografiaa ja tehdään äänisuunnittelua.

Kutsumme mukaan kaikki suomenlinnalaiset! Tulemme kertomaan tapahtumien vauhdikkaista käänteistä muun muassa Suomenlinnan Sanomissa ja omassa blogissamme, joka aukeaa toivottavasti lähiviikkoina.

Tervetuloa Suomenlinnan ala-asteen Suomi 100 vuotta - p r o j e k t i n ensiaskelille!"

vaisuutta.

- Tanssipaja, josta syntyy kaikki liike.

- Mediapaja. Mediapajassa seurataan kaikkea mitä koululla tapahtuu.

Ryhmän toimittajat kuvaavat, kirjoittavat ja kertovat esimerkiksi Suokin Sanomissa missä mennään.

Kaikissa pajoissa on ihana meininki, ja erikokoisia oppilaita. On vaan kiinnostavaa nähdä, kuinka esimerkiksi musiikkipajoissa on enimmäkseen poikia, ja tanssipaja koostuu kokonaan tytöistä. Monissa pajoissa ideoidaan ja piirretään, ja kun voimat ehtyvät, voi mennä Mepan luokse tekemään ryijyä.

Kuusi työpajaa, paljon oppilaita

• •

Naurua. Puhetta. Askelia, ja jonkun ihanan jutun suunnittelua. Koulussa järjestetään ammattitaiteilijoiden työpajoja. Pajoissa kierrellessä tulee hyvä mieli, koska pajoissa on niin hyvä fiilis. Alussa kaikki kokoontuvat saliin, jossa oppilaat jaetaan heidän itse valitsemiinsa ryhmiin.

Pajoja ovat: - Puku- ja lavastuspaja, jonka oppilaitten käsistä syntyy puvut ja sata vuotias leijona, ja jonka tavarat tehdään roinasta joita oppilaat ovat tuoneet kotoaan.

- Musiikkipaja, joka on jakautunut kolmeen osaan, joissa jokaisessa tehdään biisejä näytöksiin. Mukana on räppiä, teknoa ja karnevaalisäveliä.

- Elokuvapaja, jossa tehdään tule-

Haastattelut Loviisa Rissanen, Puku - ja lavastuspaja •

Missä pajassa olitkaan? - Olin puku- ja lavastushässäkässä.

Mikä oli sun lempi paja? - Tää missä mä nyt oon.

Mitä sä nyt teet? - Mä teen keittiörobottia.

Miksi? - Koska meidän piti tehdä pienoismalleja.

Onko vaikeeta? - Joo on.

Mitä kaikkee ootte tehny tässä pajassa? - No ollaan tehty esim. naamioita.

Aarni Kivinen, yksi musiikkipajan vetäjistä, jonka kanssa sävelletään esitykseen musiikkia.

Pajassa siis käytettiin kaikenlaista vanhaa roinaa, jota oppilaat olivat tuoneet kotoaan.

Toivomme kaikkia suokkilaisia mukaan tähän projektiin, ja jos et ehdi, niin nähdään näytöksessä. Siitä tulee sikamagee. Jos haluat olla mukana kannustamassa, opettamassa, roudaamassa tai oikeastaan missä tahansa roolissa, niin kysäise kuinka pääset mukaan. Tarvitsemme myös tuleviin pajoihin lakanakangasta ja pehmoeläimiä. Mikäli sinulla on luovuttaa ylimääräisiä lakanoita tai leluja koululaisten ja päiväkotilaisten käyttöön, niin laita viestiä Jani-open kautta.

Ninja Pasanen, yksi lavastepajan vetäjistä, jonka johdolla tehdään lavasteita esitykseen.

• • •

•

•

Miten teidän osaltanne projekti edistyy? - Projekti edistyy vähitellen kohti syksyä, mutta hyvällä mallilla ollaan.

Sujuuko oppilaiden kanssa työskentely? - Sujuu! Suomenlinnan ala-asteen oppilaat ovat mukavia.

•

•

Miten teidän osaltanne projekti edistyy? - Meillä edistyy todella hyvin. Me olemme tehneet täällä robotteja.

Sujuuko oppilaiden kanssa työskentely? - Erinomaisesti.

Oppilaat ovat innokkaita ja kekseliäitä.

Lisätiedot ja yhteydenotot projektista: Jani Kiiskilä Suomenlinnan ala-aste, Suomi 100 - yhdessä jani.kiiskila@edu.hel.fi

11

12

Minun Suomenlinnani: Sinikka Ilmaranta KIRJOITTAJA: SINIKKA ILMARANTA, KUVAT: SINIKKA ILMARANNAN KOTIALBUMI

Sarjassa kerrotaan jonkun jo Suomenlinnasta pois muuttaneen saarelaisen tarina, jossa kertoja muistelee kokemuksiaan Suomenlinnasta ja kertoo ajatuksista, joita saaret nykyään herättävät.

T

ulin Suomenlinnaan R-kioskin kauppiaaksi syyskuun lopulla vuonna 1989. Kioski oli pieni lippakioski, joka purettiin 90-luvun alkupuolella.

Olin asunut lapsuuteni Puistolassa, joka oli silloin melkein samanlainen pieni kyläyhteisö kuin Suomenlinna. Tuntuikin mukavalta tutustua saaren asukkaisiin, ja kioskin ympärille alkoi usein kerääntyä suomenlinnan tyttöjä, joista tuli ihan kavereitani: sain luokkakuvia ynnä muita, ja teimmepä kerran ihan laivaristeilyn yhdessä! Aika huikeaa näin jälkeenpäin ajatellen.

Pikkukioskissa kului pari vuotta.

Ahdasta oli. Kesällä oli välivarastoja siellä täällä. Kun Suomenlinnan posti lopetti toimintansa, kioskista tuli Helsingin ensimmäinen asiamiesposti. Vanha posti toimi silloin vielä pakettivarastona, ja jouduin tuomaan autonkin saarelle, että sain kuljetettua paketteja edestakaisin.

Välillä tuli minulle myös "juoppokuljetuksia”, kun joku oli kuukahtanut penkille - aika hauskaa kun näitä nyt muistelen!

Sitten kioski siirtyi Rantakassuun - vähän eri paikkaan kuin missä Deli on nyt. Korppi-apteekki tarjosi sivuliikettä kioskiin, ja näin toimivat kioskissa siis posti ja apteekki. Kauniina kesäpäivinä oli kiirettä, mutta siihen aikaan turisteja ei paljon talvella näkynyt.

Kioskintädistä posteljooniksi Vuonna 1995 Posti alkoi taas tehdä muutoksia, ja saaren vakituiset postimiehet lähtivät mantereelle.

Postinjakelu ulkoistettiin, mutta se ei oikein sujunut, koska jokapäiväi-

Suomenlinnan R-kioski oli Kirkkosaarella Kauppiaskorttelia vastapäätä, suurin piirtein siinä, mihin nykyisin tuodaan joulukuusi. nen lauttamatka autolla kävi kalliiksi. Posti kääntyi minun puoleeni ja pyysi kokeilemaan postin jakamista Suomenlinnassa.

Näin siis alkoi taas uusi jakso: oma auto saareen, postinjakoa yli puolenpäivän, kioskille joku tuuraamaan ja loppupäivä iltaan asti kioskihommissa. Onneksi ei ollut postihommia viikonloppuna!

Sitten tein valinnan ja päätin jatkaa työtäni posteljoonina. Jari ja Markku jatkoivat kioskitoimintaa, ja me muutimme mieheni Sepon kanssa Suomenlinnaan, entiseen postirakennukseen. Olin jo aikaisemminkin hakenut asuntoa Suokista, ja nyt onnisti.

Sepolle tuli kyllä pitkä työmatka Keravalle. Hän myös jatkoi sivutoimista taksituuraajan hommaansa, mikä oli vähän hankalaa lautta-aikataulujen vuoksi.

Postikin teki aina välillä erilaisia järjestelyjä postin lajittelun suhteen, mutta lopulta kaikki meni hyvin ja sain käyttööni sähköauton. Tykkäsin kovasti työstäni, sekä kioskissa että postinjakelussa, joissa sai olla ihmisten kanssa tekemisissä.

Aikaa harrastamiseen Työni oli ollut fyysisesti melko rankkaa, niinpä nivelet alkoivat olla vaihtoon valmiina, ja tuli vähän muitakin

vaivoja tielleni. Vuonna 2006 pääsin työkyvyttömyyseläkkeelle.

Niveliä vaihdettiin, ja syöpähoidotkin tehosivat, joten aloitin melkein täysipäiväisen harrastamisen - vihdoin, kun työt eivät olleet enää esteenä! Aamulla kuuden lautalla Sepon kyydillä Mäkelänrinteen uimahalliin hydrobiciin ja hydrospinningiin. Sieltä ompelukursseille eri paikkoihin uimakassia mukana raahaten. Usein meni myöhään iltapäivään ennen kuin rantauduin kotiin.

Terveisiä Käpylästä Olimme muuttaneet Postitalosta Susisaareen Kanttinauhataloon ja lautalle oli matkaa, eikä vielä ollut kaikkia huonoja niveliä vaihdettu. Siinä syy, miksi aloimme haaveilla Sepon kanssa mantereelle muutosta.

Vuoden 2010 alusta saimme asunnon Käpylästä, ja näin oli Suomenlinna-seikkailuni tullut päätepisteeseen: 41-vuotiaana pää suuria haaveita täynnä omasta kioskista, ja 62-vuotiaana tekonivelillä varustettuna mummona takaisin meren toiselle puolen.

Mutta sitä, mitä sain Suomenlinna-ajasta itselleni, ei voi sanoilla kuvata! Se oli elämäni upeinta aikaa iloineen ja suruineen. Osa minusta jäi saarelle - kiitos teille kaikille siellä, jotka olitte kanssani!

Kiskantäti ja Posti- Sinikka

Sinikka käytti työssään pitkään omaa autoaan.

13

Merisotakoulu opettaa ja tutkii KIRJOITTAJA: DOSENTTI, TKT ARI POIKONEN

Merisotakoulu on ollut Suomenlinnassa jo 1930-luvun alusta lähtien. Toiminta käynnistyi Länsi-Mustalla, mutta siirtyi pian ”Lasarettisaareen” eli Pikku-Mustan nykyisiin tiloihin. Merisotakoulu on nimensä mukaisesti sotilasopetuslaitos, joka on tullut tutuksi varusmiesikäluokille ja merikadettikursseille jo monessa sukupolvessa.

K

uluvan vuosikymmenen alussa tehdyn puolustusvoimauudistuksen yhteydessä päätettiin Merisotakouluun sijoittaa koulutus- ja opetustoiminnan lisäksi Merivoimien tutkimus. Yhdistämisen tavoitteena oli nopeuttaa tutkimustulosten hyödyntämistä Merivoimien operatiivisessa toiminnassa.

Tutkimukseen perustuvat uudet toimintamallit voidaan tehokkaimmin ottaa käyttöön, eli sotilastermein jalkauttaa operatiivisiin joukkoihin, jos tutkijat laskeutuvat alas norsunluutorneistaan ja osallistuvat itse myös opetukseen.

ympäristökeskuksen johtamassa vedenalaisen meriluonnon monimuotoisuuden inventointiohjelmassa. Tämä ympäristöalan yhteistyö näkyy myös saaren arkipäivässä: Merisotakoulun ja Geologian tutkimuskeskuksen yhteiskäytössä oleva sinirunkoinen merentutkimusalus Geomari on usein kesäisin kiinnittyneenä Kirkkosaaren viranomaislaituriin.

Merisotakoulun tutkijat ovat julkaisseet tieteellisissä sarjoissa artik-

keleita mm. rannikkoalueiden merenpohjan sedimenttien liikkeistä ja Suomenlahden vedenalaisesta melutasosta.

Tutkimuksella on keskeinen asema Puolustusvoimien strategisessa suunnittelussa. Ilman tutkimusta ei Merivoimatkaan pysty tehokkaasti varautumaan uusiin merisodankäynnin uhkiin. Merisotakoulu on omalla panoksellaan mukana kehittämässä Merivoimien tulevaisuuden suorituskykyä meriliikenteen suo-

jaamiseksi ja rannikkomme puolustamiseksi.

Tutkimuskeskus ja Meritaistelukeskus Tutkimuksesta vastasi aiemmin Espoossa ja Turussa itsenäisenä toiminut Merivoimien tutkimuslaitos, joka lakkautettiin vuoden 2013 lopussa. Tässä yhteydessä maa-, merija ilmavoimille yhteiset tutkimusalat, kuten pinta-aseet ja -valvonta, siirrettiin Puolustusvoimien uuteen tutkimuslaitokseen.

Merivoimien omat teknilliset tutkimusalat eli sotalaivatekniikka, vedenalainen sodankäynti ja merellinen koetoiminta, siirrettiin Merisotakoulun uuteen Tutkimuskeskukseen.

Uudistuksen yhteydessä Merisotakoulussa aloitti toimintansa myös Meritaistelukeskus, jonka tehtävänä on merisodankäynnin taktis-operatiivinen tutkimus. Tutkimustoiminta jatkui aluksi edelleen Espoossa ja Turussa, jolloin Merisotakoulu toimi kolmella paikkakunnalla. Espoon toiminnot siirrettiin Suomenlinnaan D12:n peruskorjauksen valmistuttua vuonna 2016.

Merentutkimusalus Geomari on tuttu näky mm. Helsingin ja Suomenlinnan edustalla. Kuva: Jouko Nuorteva

Merta tutkitaan pinnan päällä ja alla Suurin osa Merisotakoulun tutkimuksesta ei ole julkista eikä siten näy koulun tiedotteissa eikä saaren arkipäivässä. Poikkeuksia kuitenkin on. Merivoimien tehokkaan toiminnan edellytyksenä on meriympäristön olosuhteiden hyvä tuntemus, sekä pinnalla että pinnan alla. Tällä alueella Merisotakoulu toimii yhteistyössä useiden siviiliorganisaatioiden kanssa.

Merenpohjan tutkimusmenetelmien kehittämisessä Merisotakoulu tekee yhteistyötä mm. Geologian tutkimuskeskuksen ja Suomen ympäristökeskuksen kanssa. Merisotakoulun merigeologi on edustajana

Merenpohjaa tutkitaan akustisin menetelmin. Kuva: Harri Kutvonen

14

Hellu, universumin paras kirjastotäti KIRJOITTAJA: MINNA KOIVIKKO, KUVA: MINNA VÄNSKÄ

Eläkkeelle jääminen on iso päätös, jonka tekeminen vaatii rohkeutta. Meidän kaikkien rakastamalta Hellulta rohkeutta ei puutu, vaan hän hyppäsi vuoden alussa nauttimaan vapaudesta.

T

apasin Hellun tammikuun liukkailla ja kyselin, mitä eläkeläiselle kuuluu. - Vapaus on virvoittavaa, toteaa Hellu nopeasti ja iloisella naurulla höystettynä. Edellinen yö on mennyt valvoessa lapsenlapsen kanssa, mutta tämä mummo osaa arvostaa pientä ihmistä sylissään, vaikka välillä joutuisikin vajaille yöunille. Eläkeläisenä tärkeintä on mennä päivä kerrallaan ilman suuria päämääriä ja sitoumuksia.

naksen mielestä kannattaa ehdottomasti aina lähteä Tampereelta junalla Helsinkiin, jos Suomenlinnaan kutsutaan.

Muita kirjailijavieraitakin kävi kylässä, dekkarikuninkaalliset Outi Pakkanen ja Jarkko Sipilä mukaan lukien. - Ja iki-ihana Minna Rimpilä on moneen otteeseen villinnyt linnoituksen pienimmät esityksillään, Hellu muistelee, voi sitä riemullisten kommenttien määrää! Viimeksi

Entä nyt?

Pitkän työuran jälkeen nautin vapaudesta päivän kerrallaan, Hellu paljastaa. - Sain Suomenlinnaseuralta läksiäislahjaksi museokortin ja olen ehtinyt sitä jo käyttääkin. Nautin kulttuurista ja käyn paljon näyttelyissä. Vapaus suo myös lisäaikaa ja -energiaa mummoiluun. Miina on jo niin iso, että hän osaa yksin juosta viereisestä talosta mummolaan, ja

Miten Hellu päätyi Suomenlinnaan?

- Sain ensimmäisen kesäduunin Suokista 1971 ja muutin saarille asumaan 1.6.1975, eli minulla on suokkilaisuudesta yli neljänkymmenen vuoden kokemus, Hellu kertoo. -Tuuliset säät kytkevät jalat tukevasti maahan ja ihminen tulee täällä sitkeäksi ja ehkä vähän omituiseksikin.

Kirjoitusten jälkeen 1971 Hellu tuli Muinaistieteellisen toimikunnan (nykyinen Museovirasto) haravalinjan hommiin. Virallinen nimitys taisi olla puistotyöntekijä, mutta termi ”haravalinja” vakiintui, kun Savonlinnasta tuli Sihvosen Pessiltä kortti, joka oli osoitettu Haravalinjan kauniille Helenalle…

Puistohommien jälkeen Hellu työskenteli apumiehenä Uudenmaan piirirakennustoimiston Suokin konttorissa. Sen jälkeen hän opiskeli rakennuspiirtäjäksi. - Työskentelin yhdeksän vuotta suunnitteluavustajana Helsingin kaupunkisuunnittelussa sekä parikymmentä vuotta mainostoimistoissa copywriterina, Hellu kertaa. - Monipuolisesta työkokemuksesta oli hyötyä kirjastossa, jossa ehdin lopulta olemaan kaiken kaikkiaan liki kymmenen vuotta.

Ympyrä on nyt sulkeutunut: Suomenlinnassa oli ensimmäinen ja viimeinen työpaikkani.

Mistä voi olla kiitollinen?

- Kiitollisuuden aiheita on elämässä niin paljon, Hellu pohtii. - Jos jotain nyt haluaisin painottaa, niin se on perhe: omat ja uuslapset, lapsenlapset ja ystävät. Ilo, huumori, terveys ja mahdollisuus lukea, laulaa, leikkiä ja kehittyä ovat hienoja oikeuksia, joista myös nautin täysin siemauksin.

- Olen kiitollinen siitä, että olen elänyt yli neljäkymmentä vuotta suokkilaisena - keskellä historiaa ja kaiken maailman kummituksia, Hellu jatkaa. - Ja onhan ollut todella ainutlaatuista saada tuntea kaikenikäisiä ihania suokkilaislapsia ja kuulla heidän iloisia tervehdyksiään päivittäin kylän raitilla!

Koulun puurojuhlissa Hellu julistettiin Jutan johdolla ei ainoastaan maailman parhaaksi, vaan universumin parhaaksi kirjastotädiksi. Tähän näkemykseen on helppo yhtyä. Suomenlinnan sanomien toimitus toivottaa Hellulle riehakkaita eläkepäiviä ja toivottaa hänet tervetulleeksi toimituskuntaan, heti kun tulee se erityinen sukkela tunne juttujen kirjoittamisen jatkamisesta…

Mieleenpainuva hetki kirjastotätinä?

Mitä kirjastomaailmasta on jäänyt mieleen? - Ehdottomasti koulun puurojuhlat Upseerikerholla, jossa jouduin täysin yllättäen huomion keskipisteeksi. Lapset olivat kirjoittaneet minulle Hellu ja kirjasto –aiheisia tarinoita, jotka oli koottu kuvitetuksi kirjaksi, Hellu kertoo. - En olisi koskaan kuvitellut saavani sellaista suurteosta. Luimme niitä jouluna ääneen perheen kesken.

Ikimuistoinen oli myös kirjailija Kirsi Kunnaksen kirjastovierailu vuosikymmenen vaihteessa. Kun-

me voimavarana, Hellu toteaa.

- Asukkaiden kannattaa käyttää paikallisia palveluja ahkerasti! Kirjastoa voisi edelleen kehittää asukastilamaisemmaksi. Se varmasti onnistuu uuden kirjastotädin Lauran kanssa, sillä hänellä on kokemusta monista yhteisöllisistä kortteliprojekteista. Rohkeasti vaan ideoimaan toimintaa, Hellu patistaa.

Aktiivisuus on signaali kirjaston tärkeydestä. Vallilassa on esimerkiksi Kirjaston ystävät -yhdistys, joka järjestää toimintaa hankkimillaan varoilla. Hellun mielestä tuntuu kuitenkin järjettömältä perustaa näillä asukasmäärillä vielä uutta yhdistystä.

Minna vieraili helmikuussa Kirjavoro-esityksellään ja oli lapsenlapseni mukaan aivan mahtava.

Työ Suomenlinnan kirjastossa on ollut perusmukavaa, ja Hellu antaa kiitosta kivoille asiakkaille. Kirjasto ei ole enää ainoastaan hiljaisuuden linnake, vaan paikka, johon voi tulla kohtaamaan tuttuja kuulumisten ja lukemisen äärelle.

pian se pienempikin perässä viipottaa, Hellu hymyilee.

Tällä hetkellä asukkaiden asema ei ehkä ole paras mahdollinen, Hellu pohtii. - Kuitenkin juuri me teemme Suomenlinnasta ainutlaatuisen ja elävän kaupunginosan. Asukkailla on laaja näkemys olosuhteista, joissa elämme, ja me osaamme arvostaa meitä ympäröivää historiaa ja luontoa. Meidän on hyvä vetää yhtä köyttä ja hyödyntää kokemuksiam-

15

Vara-asukasedustajan kuulumiset KIRJOITTAJA: MIKKO KLANG

Asukasedustajan pesti alkoi omalta osaltani monella eri tavalla kuin ehdokkuuden ja valinnan aikoihin olin odottanut. Aivan alkajaisiksi asukasedustajien määrä puolitettiin, ja tiimi kutistui asukasedustajaksi ja vara-asukasedustajaksi. Vara-asukasedustajalla ei ole pääsyä johtokunnan kokouksiin paitsi varsinaisen asukasedustajan ollessa estynyt.

A

sukasedustajan varsinainen tehtävä, asukkaiden edustaminen johtokunnassa, jää käytännössä yhden henkilön tehtäväksi.

Myös näkymä omasta vakinaisesta asunnosta Suomenlinnassa osoittautui yllättäen virheelliseksi (mikä ei siis liity asukasedustamiseen millään tavalla), ja kun varsinainenkin asukasedustaja menetti asuntonsa saaresta, asetelma on varmasti jotain muuta kuin kukaan osasi etukäteen odottaa: ainoa asukasedustaja toimii mantereelta käsin, ja varahenkilöllä on asuinpaikka saarella noin kauden puoliväliin asti.

Oma asumistilanne on herättänyt runsaasti ajatuksia jääviydestä.

Onko pelkoa ajautua tilanteeseen, jossa oman edun ajaminen voisi olla ristiriidassa kanssa-asukkaiden edun kanssa ja jossa voisin tietoisesti tai tiedostamatta vaikuttaa väärin?

Asiasta käytyjen keskustelujen jälkeen varsinaista uhkaa ei ole aina-

kaan tällä hetkellä löydetty, joskaan täysin varma ei totuuden nimessä voi olla. Paras lähestymistapa on pelata avoimin kortein: tilanteeni on tämä, jos se tuntuu häiritsevältä, olkaa yhteydessä. On myös lisättävä, että vara-asukasedustaja ei ole suuri päätöksentekijä, parhaimmillaan pikkuisen lobbari.

Työnjako Kaikesta huolimatta kausi on lähtenyt liikkeelle normaalin työjärjestyksen mukaisesti. Käytännössä työt ovat jakautuneet asukasedustajan ja vara-asukasedustajan välillä siten, että asukasedustaja on hoitanut johtokunnan kokoukset ja –asiat, ja vara-asukasedustajana olen antanut oman panokseni osallistumalla operatiivisempiin tapahtumiin, kuten mainioihin yhteistyökokouksiin ja vaikkapa tunnelihankkeen seurantaryhmän toimintaan. Näissä kokouksissa asukkaita on aina ollut edus-

tamassa myös Suomenlinnaseura, joten vara-asukasedustajan läsnäolo ei olisi sinänsä välttämätöntä asukkaiden edun varmistamiseksi, mutta tuo välillä yhden näkökannan lisää.

Ajankohtaisia hankkeita Operatiivisella puolella dramaattisin tapahtuma toistaiseksi on huoltotunnelin korjaushanke, ja sen vaikutukset pelastustoimen saatavuuteen.

Allianssi on tehnyt hienosti töitä sen eteen, että ajanjakso, jolloin tunnelin käyttö on nykyistäkin rajoitetumpaa ja pelastusasema miehittämätön, olisi mahdollisimman lyhyt. Päivystyskauden molemmille puolille olisi kuitenkin jäämässä ajanjaksot, joihin yritämme vielä saada pelastuslaitokselta pientä kauden pidennystä. Kyse on viime kädessä vain muutamista viikoista, tai siltä se ainakin tällä hetkellä näyttää.

Toinen suuri asia on sisäliikuntatilan säilyttäminen saarella. Yri-

tystoiminta sellaisessa muodossa, kuin se on tähän mennessä ollut, ei ole maneesin tilassa kannattavaa.

Sillä saa vain kulut peitettyä. Jotain olisi siis tehtävä toisin, kuitenkin siten, että liikuntapalvelut saarelaisille voitaisiin säilyttää. Sinä, jolla on idis ja mieluusti rahkeita sen toteuttamiseen, nyt on aika nousta ja olla yhteydessä hoidariin!

Ja tietenkin lauttaranta ja asukasportti! Hyvä siitä tulee, vaikka toimintamalleja voidaan joutua hetki hakemaan. Ilolla voin sanoa, että kaikkia näitä asioita käsitellään hyvässä yhteistyön hengessä. Se ei ole itsestään selvää.

Kirjastolla uutta meininkiä KIRJOITTAJA: MAIJA AIROS, KUVA: LAURA SALO

V

uoden alusta kirjastolla on näkynyt uusia tyyppejä, kun Helena jäi eläkkeelle ja allekirjoittanut aloitti työnsä. Olen ennen Suokkiin tuloa opiskellut informaatiotutkimusta ja perehtynyt kirjastojen somen käyttöön, ja työhistoriaa on nuorisojärjestöpuolelta viestinnästä ja tapahtumatuotannos-

ta.

Kirjasto on toimintaympäristönä jo itsessään inspiroiva, mutta kohtaamiset kävijöiden kanssa ja yhteisten tapahtumien ja teemapäivien suunnitteleminen ovat ilahduttaneet erityisesti.

Ensimmäisinä viikkoina mm. vastaanotin päiväkodilta tervetulokortin, kuuntelin koululaisten varta vasten miettimiä toiveita yhteistyön varalle ja kättelin lukuisia saarelaisia, jotka halusivat toivottaa uuden kirjastotyöntekijän tervetulleeksi! Olin aivan pöllämystynyt tästä vastaanotosta ja syvästi otettu, että asukkaat ottivat minut näin mukaan porukkaan. Suomenlinnan kyläyhteisön ihanat puolet tulivat heti kättelyssä tutuksi.

Tavoitteena on nyt pitää ovea auki, kuulla mitä asukkaat haluavat kirjastolta ja toteuttaa toiveita mahdollisimman paljon. Eli tulkaahan kertomaan kirjastolle aukioloaikaan henkilökohtaisesti, laittakaa sähköpostia tai muuten viestiä vaikka palautelaatikkoon toiveistanne ja haaveistanne kirjaston varalle: millaista toimintaa, millaisen tilan ja millaisia palveluita kaipaatte!

Yhteisöperjantait Kevään uutuutena on Yhteisöperjantai-nimellä kulkevat tapahtumat, jolloin kirjastolla järjestetään vaihtelevaa ohjelmaa. Suurin osa yhteisöperjantain ohjelmasta on avointa kaikille, ja perjantaisin kirjastoa voi käyttää omatoimitapaan tapaan myös henkilökunnan ollessa paikalla – toki palveluakin saa, jos lorupiiri/ opastus/lukuvalmennus/muu teematoiminto ei ole pahasti kesken.

Ohjelma tarkentuu kevään mittaan, ja kulloisenkin viikon tapahtumasta tiedotetaan saman viikon alkupuolella Viaporilistalla ja kirjaston Facebook-sivulla (www.facebook.com/suomenlinnankirjasto).

Alkukevään yhteisöperjantaiden alustava ohjelma: 10.3. Digitalkkari auttaa tietotekniikkapulmien kanssa; dokumenttielokuva valkokankaalla 17.3. Nuorten pelipäivä 24.3. Ohjelmaa lapsille

(31.3. ja 7.4. ohjelma vielä auki) 21.4. Digitalkkari paikalla; Retro-NES -konsolipelien pelaamista 28.4. Ohjelmaa lapsille Asukkaiden omaa toimintaa Mukaan mahtuu vielä runsaasti asukkaiden ja yhteisöjen omaa toimintaa, jota saa mieluusti järjestää yhteisöperjantaiden puitteissa. Kirjasto kuuntelee herkällä korvalla toiveita, ja asiakaspalautteen inspiroimana suunnitellaan parhaillaan esimerkiksi tuolijumppaperinteen jatkamista sekä novellijoogan ja työnhakutyöpajan järjestämistä.

Kirjaston tulee olla asiakkaidensa näköinen, ja koko kirjaston porukka toivoo, että suomenlinnalaisilla on kotoisa olo omassa lähikirjastossaan!

16

Suomenlinnassa tuulee aina KUVAT JA TEKSTI: ANTTI KANGAS

Meri tuo Suomenlinnan säähän oman vivahteensa.

Kaupungin puolella voi olla pilvistä, mutta saaressa aurinko paistaa. Mistä erot johtuvat?

S

uomen säähän vaikuttaa eniten maamme sijainti korkeilla leveysasteilla suuren mantereen reunalla. Suomen ilmasto on ns. väli-ilmasto, johon kuuluu sekä merellisen että mantereisen ilmaston piirteitä. Sää Suomessa riippuu suuresti siitä, mistä suunnasta ilmavirtaukset tulevat ja miten säähäiriöt, eli matala- ja korkeapaineet, kulloinkin ovat sijoittuneet.

Suomi sijaitsee keskileveysasteiden länsituulten vyöhykkeellä, trooppisten lämpimien ja polaaristen kylmien ilmamassojen raja-alueella, missä säätyypit vaihtelevat erityisesti talvella nopeasti. Yleisimmin tuulet puhaltavat Suomessa lounaan suunnasta.

Sää vaihtelee myös pienemmässä mittakaavassa, esimerkiksi meren rannalla. Tunnettu tosiasia on, että merellä tuulee kovaa ja ilma on kosteaa, mutta Suomenlinnan ja mantereen välillä on paljon muitakin eroja.

Saaressa syksyt ovat lämpimiä Meri varastoi kesän lämpöä syksyisin, ja saaressa ilma on silloin lämpimämpää. Syksyllä eron huomaa selvästi kuulaina aamuina, kun mantereen puolella on ensimmäisiä yöpakkasia, mutta Suomenlinnassa ollaan selvästi plussan puolella. Myös syysillat ovat saaressa lämpimiä.

Talven tultua, ennen jäiden tuloa, meri jatkaa lämmön luovuttamista. Lämmittävä vaikutus ei ole enää selvästi havaittava, mutta merestä siirtyy ilmaan kosteutta, joka sataa lumena alas. Jos tuulet eivät kuljeta lumisadetta pois merelle tai man-

tereelle, voi Suomenlinnassa sataa lunta rankasti. Alkuvuonna 2011 Suomenlinnassa satoi lunta useita kymmeniä senttejä, vaikka pidemmällä mantereen puolella lunta oli vain vähän.

Talvella huurre ja kuura kuorruttavat linnoituksen valkeaksi Talven edetessä meri kylmenee jäätymispisteeseen ja jäätyminen alkaa.

Ajoittain jääpeite repeilee tuulen seurauksena, ja pakkasella railoista puskee ilmaan höyryä tai utua, jota kutsutaan merisavuksi. Jos tuuli puhaltaa mereltä rakennuksiin päin, tarttuu höyry rakennusten seiniin kuorruttaen ne valkoiseksi huurteesta. Pakkasen hellittäessä linnoituksen massiivisiin seiniin tiivistyy kuuraa. Talvisin Rantakasarmin kuuraiset seinät ja polkupyörärivit toivottavatkin vierailijat ja saaren asukkaat tervetulleiksi Suomenlinnaan.

Talvisin tuuli vaikuttaa lumipeitteeseen. Lumen sataessa tuuli paikoitellen kinostaa lunta, ja toisessa paikassa puhaltaa vasta sataneen lumen pois. Sateettomina pakkaspäivinä lunta haihtuu tuulisilta paikoilta esimerkiksi rakennusten väleissä.

Tuuli kuivattaa lunta, ja vihreä maa voi paljastua lumipeitteen alta.

Sumuinen Länsi-Mustasaari.

Kevätpäivät ovat lämpimiä. Meri puolestaan pysyy kylmänä, sillä auringon lämpö sekoittuu meressä syvemmälle kylmään veteen. Saaressa voi aurinko lämmittää ilmaa, mutta tuulet sekoittavat lämmön meren päällä olevaan kylmään ilmaan. Keväisin lämpimiä päiviä on selvästi harvemmin kuin kaupungissa.

Mutta kylmästä merestä on hyötyäkin. Keväällä ja alkukesästä aurinko paistaa meren yllä useammin kuin mantereen päällä. Tämä johtuu siitä, että mantereella ilma lämpenee nopeammin ja lämmin ilma kohoaa ylös muodostaen pilviä. Mantereelle katsoessa näkee pieniä kumpupilviä runsaasti, mutta meren yllä taivas on kirkas.

Kesällä meri tasoittaa myös päi-

Keväällä aurinko paistaa Keväällä meri pysyy kylmänä maa-alueita pidempään. Mantereella maan pinta lämpenee auringon paisteessa, ja lämpötila nousee päivisin kymmenen asteen tuntumaan.

Kesäpäivä Suomenlinnassa.

Sateenkaaret Suomenlinnan yllä.

vän ja yön lämpötilaeroja. Erityisesti hellesäällä eron meren ja mantereen välillä huomaa: meren äärellä tai saaressa helle ei pääse kohoamaan niin korkealle kuin kaupungissa. Saaressa ilman lämpötila voi olla viitisen astetta vähemmän.

Merisavua pakkaspäivänä si-Mustasaarella.

Län-